Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naiset, kertokaa miksi te kaikki tahdotte naimisiin
04.06.2017 |
Olen pitkien suhteiden mies. En siis mikään häntäheikki tai pettäjä. Silti vaan jo kaksi naista on minut pettänyt syynään se, etten ole kosinut. Nyt taas hirvittää, kun nykyinen on alkanut vihjailla kihloista koko ajan vaan enemmän. Taitaa pian taas tulla lähtöpassit meikäläiselle vai pitäiskö tällä kertaa ite lähteä ennenkuin tulee taas jätetyksi.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan halunnut naimisiin. Voin sitoutua kumppaniini ilman mitään juridisia sopimuksia ja sormuksiakin. Todennäköisyys loppuelämän kestävälle onnelliselle parisuhteelle on muutenkin aika pieni, joten minulle lupaus olla yhdessä "kunnes kuolema meidät erottaa" on täysin merkityksetön.
Se todennäköisyys pienenee nimenomaan tuollaisen asennoitumisen seurauksena. Siksi valitsin avioliiton. En kuvittele, että parisuhde vain tapahtuu. Olen itse aktiivinen toimija, valitsija ja vaikuttaja.
Tottakai minäkin panostan suhteisiin, mutta on silti täysin normaalia, että ihmiset muuttuvat vuosien aikana ja kasvavat erilleen.
En myöskään usko, että jokaiselle on se yksi oikea. Maailmassa on kuitenkin sen verran monta ihmistä, että on hyvin epätodennäköistä, että sitä osuu ensimmäisellä siihen parhaaseen mieheen (tai oikeastaan ikinä). Aion yrittää löytää sen ja elää pitkässä onnellisessa parisuhteessa, mutta sellainen oletusarvona ei minusta ole realistista.
No me ajatellaan hyvin eri tavoin. Esim en oikein usko mihinkään "erilleen kasvamiseen", mut eipä se mitään! Sellaista tää elämä on ja kaikki löytää oman tapansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten moni naimisiin mennyt kokee aina nykyään tarvetta korostaa sitä ettei vaan mitään juhlia ollut! Mielenkiintoinen ilmiö. Mitä riisutuimmat olosuhteet, sitä enemmän asiaa tuodaan esiin. Mikä tässä on taustalla?
No tässä ketjussa kysyttiin syitä avioitumishaluille - se, että juhlia ei ollut varmaan kertoo siitä että ne häät itsessään eivät vaikuttaneet avioitushaluun millään lailla. Kyllähän monet haaveilee omista häistään oikeesti ihan pikkutytöstä asti ja sen vuoksi usein halutaan naimisiinkin, että niitä häitä pääsisi viettämään (ja toki rakastetaan sitä toista)...
Ai, en mä vaan halua naimisiin. Enkä halua lapsia. Enkä hingu asumaan kenenkään kanssa. Olen nainen, 39v. Ilmeisesti ikisinkun kortit saanut kun ei ole vakavia suhteita ollut ikinä mutta olisi kyllä kiva jos tapaisi jonkun kivan miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten moni naimisiin mennyt kokee aina nykyään tarvetta korostaa sitä ettei vaan mitään juhlia ollut! Mielenkiintoinen ilmiö. Mitä riisutuimmat olosuhteet, sitä enemmän asiaa tuodaan esiin. Mikä tässä on taustalla?
No tässä ketjussa kysyttiin syitä avioitumishaluille - se, että juhlia ei ollut varmaan kertoo siitä että ne häät itsessään eivät vaikuttaneet avioitushaluun millään lailla. Kyllähän monet haaveilee omista häistään oikeesti ihan pikkutytöstä asti ja sen vuoksi usein halutaan naimisiinkin, että niitä häitä pääsisi viettämään (ja toki rakastetaan sitä toista)...
No itse uskon et on hyvin hyvin marginaalinen ryhmä ihmisiä, jotka avioituu niin kevein perustein kuin pelkkien juhlien vuoksi. Ja ylipäätään tuota suuntausta ihmettelen "me ei sit ainakaan juhlita! Ja jos juhlitaan ni roskiksen takana paskalle haisten!'' Onko se nykyaikainen tapa vakuuttaa muut että kyseessä on aidompi halu avioitua tms?
Offtopiciksihan tämä nyt meni, sori siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten moni naimisiin mennyt kokee aina nykyään tarvetta korostaa sitä ettei vaan mitään juhlia ollut! Mielenkiintoinen ilmiö. Mitä riisutuimmat olosuhteet, sitä enemmän asiaa tuodaan esiin. Mikä tässä on taustalla?
No tässä ketjussa kysyttiin syitä avioitumishaluille - se, että juhlia ei ollut varmaan kertoo siitä että ne häät itsessään eivät vaikuttaneet avioitushaluun millään lailla. Kyllähän monet haaveilee omista häistään oikeesti ihan pikkutytöstä asti ja sen vuoksi usein halutaan naimisiinkin, että niitä häitä pääsisi viettämään (ja toki rakastetaan sitä toista)...
No itse uskon et on hyvin hyvin marginaalinen ryhmä ihmisiä, jotka avioituu niin kevein perustein kuin pelkkien juhlien vuoksi. Ja ylipäätään tuota suuntausta ihmettelen "me ei sit ainakaan juhlita! Ja jos juhlitaan ni roskiksen takana paskalle haisten!'' Onko se nykyaikainen tapa vakuuttaa muut että kyseessä on aidompi halu avioitua tms?
Offtopiciksihan tämä nyt meni, sori siitä.
Naimisiin meneminen ja suuret juhlahäät ovat kaksi ihan eri asiaa. Avioliitot eivät ole ikuisia, aika monet päätyvät eroon - mutta eikö myös erotessa ole hyvä, että on oltu naimisissa? Jos on omaisuutta, lapsia jne. on tuo juridinen jakaminen helpompaa avioliitossa, laki suojelee tyhjän päälle jäämistä. Toisella kierroksella suurten juhlien järjestämistä ihmettelen itsekin, mutta jokainen tyylillään. Me menimme aikoinaan naimisiin ilman sukuja maistraatissa ihan varmistaaksemme turvaa jos jommalle kummalle tapahtuisi jotakin. Ei siinä juhlittu roskiksen takana paskalta haisten vaan työvaatteissa, jakkupuvut ja pikkutakit päällä nautittiin luonas yhdessä ennen kuin haettiin lapset tarhasta. Ja olemme naimisissa ihan yhtä paljon kuin prinsessahäät pitäneetkin, ehkä enemmänkin (yhdessä 35 vuotta, virallisesti naimisissa 25).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten moni naimisiin mennyt kokee aina nykyään tarvetta korostaa sitä ettei vaan mitään juhlia ollut! Mielenkiintoinen ilmiö. Mitä riisutuimmat olosuhteet, sitä enemmän asiaa tuodaan esiin. Mikä tässä on taustalla?
No tässä ketjussa kysyttiin syitä avioitumishaluille - se, että juhlia ei ollut varmaan kertoo siitä että ne häät itsessään eivät vaikuttaneet avioitushaluun millään lailla. Kyllähän monet haaveilee omista häistään oikeesti ihan pikkutytöstä asti ja sen vuoksi usein halutaan naimisiinkin, että niitä häitä pääsisi viettämään (ja toki rakastetaan sitä toista)...
No itse uskon et on hyvin hyvin marginaalinen ryhmä ihmisiä, jotka avioituu niin kevein perustein kuin pelkkien juhlien vuoksi. Ja ylipäätään tuota suuntausta ihmettelen "me ei sit ainakaan juhlita! Ja jos juhlitaan ni roskiksen takana paskalle haisten!'' Onko se nykyaikainen tapa vakuuttaa muut että kyseessä on aidompi halu avioitua tms?
Offtopiciksihan tämä nyt meni, sori siitä.
Naimisiin meneminen ja suuret juhlahäät ovat kaksi ihan eri asiaa. Avioliitot eivät ole ikuisia, aika monet päätyvät eroon - mutta eikö myös erotessa ole hyvä, että on oltu naimisissa? Jos on omaisuutta, lapsia jne. on tuo juridinen jakaminen helpompaa avioliitossa, laki suojelee tyhjän päälle jäämistä. Toisella kierroksella suurten juhlien järjestämistä ihmettelen itsekin, mutta jokainen tyylillään. Me menimme aikoinaan naimisiin ilman sukuja maistraatissa ihan varmistaaksemme turvaa jos jommalle kummalle tapahtuisi jotakin. Ei siinä juhlittu roskiksen takana paskalta haisten vaan työvaatteissa, jakkupuvut ja pikkutakit päällä nautittiin luonas yhdessä ennen kuin haettiin lapset tarhasta. Ja olemme naimisissa ihan yhtä paljon kuin prinsessahäät pitäneetkin, ehkä enemmänkin (yhdessä 35 vuotta, virallisesti naimisissa 25).
Mitä tarkoitat tällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua enkä ole koskaan halunnut naimisiin. Pelkkä ajatus ahdistaa ja kammottaa mua. N28
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ultimaalinen miehen sitoutustesti.
Jota miehen ei kannata läpäistä. Siinä vaiheessa kun nainen on saanut mieheltä kaiken, eli avioliiton, niin seksiä ei tule enää koskaan. Se ei enää kertakaikkiaan ole naisen ajatuksissa.
Naisesi vain feikkaavat haluavansa sinua seksuaalisesti? Ilmeisesti he eivät siis saa myöskään tyydytystä. Miksi nainen, joka saa nautintoa seksistä, lakkaisi haluamasta sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten moni naimisiin mennyt kokee aina nykyään tarvetta korostaa sitä ettei vaan mitään juhlia ollut! Mielenkiintoinen ilmiö. Mitä riisutuimmat olosuhteet, sitä enemmän asiaa tuodaan esiin. Mikä tässä on taustalla?
No tässä ketjussa kysyttiin syitä avioitumishaluille - se, että juhlia ei ollut varmaan kertoo siitä että ne häät itsessään eivät vaikuttaneet avioitushaluun millään lailla. Kyllähän monet haaveilee omista häistään oikeesti ihan pikkutytöstä asti ja sen vuoksi usein halutaan naimisiinkin, että niitä häitä pääsisi viettämään (ja toki rakastetaan sitä toista)...
No itse uskon et on hyvin hyvin marginaalinen ryhmä ihmisiä, jotka avioituu niin kevein perustein kuin pelkkien juhlien vuoksi. Ja ylipäätään tuota suuntausta ihmettelen "me ei sit ainakaan juhlita! Ja jos juhlitaan ni roskiksen takana paskalle haisten!'' Onko se nykyaikainen tapa vakuuttaa muut että kyseessä on aidompi halu avioitua tms?
Offtopiciksihan tämä nyt meni, sori siitä.
Naimisiin meneminen ja suuret juhlahäät ovat kaksi ihan eri asiaa. Avioliitot eivät ole ikuisia, aika monet päätyvät eroon - mutta eikö myös erotessa ole hyvä, että on oltu naimisissa? Jos on omaisuutta, lapsia jne. on tuo juridinen jakaminen helpompaa avioliitossa, laki suojelee tyhjän päälle jäämistä. Toisella kierroksella suurten juhlien järjestämistä ihmettelen itsekin, mutta jokainen tyylillään. Me menimme aikoinaan naimisiin ilman sukuja maistraatissa ihan varmistaaksemme turvaa jos jommalle kummalle tapahtuisi jotakin. Ei siinä juhlittu roskiksen takana paskalta haisten vaan työvaatteissa, jakkupuvut ja pikkutakit päällä nautittiin luonas yhdessä ennen kuin haettiin lapset tarhasta. Ja olemme naimisissa ihan yhtä paljon kuin prinsessahäät pitäneetkin, ehkä enemmänkin (yhdessä 35 vuotta, virallisesti naimisissa 25).
Mitä tarkoitat tällä?
Aika monet prinsessahäitä pitäneet ovat eronneet ja mennet uusiin naimisiin jo parikin kertaa kun me ensimmäisen kierroksen pari ilman juhlia naimisiinmenon yhteydessä olemme vieläkin yhdessä. Tätä tarkoitan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten moni naimisiin mennyt kokee aina nykyään tarvetta korostaa sitä ettei vaan mitään juhlia ollut! Mielenkiintoinen ilmiö. Mitä riisutuimmat olosuhteet, sitä enemmän asiaa tuodaan esiin. Mikä tässä on taustalla?
No tässä ketjussa kysyttiin syitä avioitumishaluille - se, että juhlia ei ollut varmaan kertoo siitä että ne häät itsessään eivät vaikuttaneet avioitushaluun millään lailla. Kyllähän monet haaveilee omista häistään oikeesti ihan pikkutytöstä asti ja sen vuoksi usein halutaan naimisiinkin, että niitä häitä pääsisi viettämään (ja toki rakastetaan sitä toista)...
No itse uskon et on hyvin hyvin marginaalinen ryhmä ihmisiä, jotka avioituu niin kevein perustein kuin pelkkien juhlien vuoksi. Ja ylipäätään tuota suuntausta ihmettelen "me ei sit ainakaan juhlita! Ja jos juhlitaan ni roskiksen takana paskalle haisten!'' Onko se nykyaikainen tapa vakuuttaa muut että kyseessä on aidompi halu avioitua tms?
Offtopiciksihan tämä nyt meni, sori siitä.
Itseasiassa nykypäivänä häiden takia avioituminen on erittäin yleistä. En sano, että se missään nimessä olisi ainoa syy mennä naimisiin, mutta se saattaa olla yksi hyvin painava syy siihen - halutaan suunnitella&pitää ne juhlat.
En ymmärrä tuota suhtautumista asiaan, että ne jotka häitään ei perinteisesti vietä ajattelee olevansa jotenkin parempia ja aidompia. Miksi näin ajatellaan, onko se jotenkin ärsyttävää kun entinen näkemys kunnon kesähäistä ei enää houkuttele niin monia? Olen siis itse tuo, joka meni miehensä kanssa kaksin ulkomailla naimisiin. Rakastan käydä häissä, ne on aivan ihania juhlia ja todellakin toivon, että moni tuttavani sellaisia jatkossakin pitäisi. Syitä sen hääjuhlan viettämättömyydelle voi olla näet useita - vaikka ujous, alkoholistivanhemmat, rahapula, stressi, ei halua olla huomion keskipisteenä jne. Meillä suurin syy oli varmaankin se, että tuntui ettei vaan yksinkertaisesti jakseta lähteä suunnittelemaan niitä juhlia ja rahanmeno tuntui kovalta, etenkin kun tajuttiin kuinka vähän ollaan ylipäätään innoissamme siitä juhlan viettämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei ole valmis juridisiin sopimuksiin, hän ei ole tarpeeksi sitoutunut. Miksi sinä et halua solmia avioliittoa vaan haluat olla vapaamatkustaja?
Aina oon suhteissa maksanut kuluja naista enemmän, joten turhaan läksytät siellä.
Sen sijaan en tahdo typeristä kihlarinkuloista ja yhdestä hääpäivästä maksaa omaisuutta, kun ei niistä ole yhtään mitään hyötyä.
Ap
Ei siitä päivästä tarvitse omaisuutta maksaa. Etkö ole valmis tekemään muitakaan myönnytyksiä suhteessa siksi että se olisi toiselle tärkeää, mutta sinulle "ei mitään hyötyä"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ultimaalinen miehen sitoutustesti.
Jota miehen ei kannata läpäistä. Siinä vaiheessa kun nainen on saanut mieheltä kaiken, eli avioliiton, niin seksiä ei tule enää koskaan. Se ei enää kertakaikkiaan ole naisen ajatuksissa.
Naisesi vain feikkaavat haluavansa sinua seksuaalisesti? Ilmeisesti he eivät siis saa myöskään tyydytystä. Miksi nainen, joka saa nautintoa seksistä, lakkaisi haluamasta sitä?
Miksi nainen ylipäätään menee kimppaan miehen kanssa jota ei koe seksuaalisesti haluttavaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan naimisiin, koska se tekisi meistä juridisesti enemmän perheen. Haluan, että olemme toistemme juridiset lähiomaiset, jos jotain sattuu jne. Sen sijaan en missään nimessä halua häitä. Pelottaa jopa vähän, että entä jos mies kuitenkin haluaisi edes jonkun pienen hääjuhlan.
Itse haluaisin naimisiin (koska juridinen osuus ja sormus, ja tuntisin meidät kokonaisemmaksi perheeksi mieheni kanssa). Juhlia en halua, kävisi ihan hyvin vaikka maistraatti / vegas häät tms. Häämatkan haluan, koska rakastan matkailua, ja siitä saa hyvän tekosyyn.
Mies haluaisi kunnon kirkkohäät, itseäni ei kiinnostaisi se. Paljon rahaakin siihen menisi..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
emme tarvitse avioliittoa kirjoitti:
Uskovaisten höpinöitä nuo hääjutskat. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 32 vuotta, eikä meillä ole aikomustakaan mennä naimisiin. Hyvin pärjätty ja rakkauskin riittänyt ilman häitäkin.
Entä kun vanhenette ja toinen kuolee ennen toista? Stieg Larsson, Milleniumin kirjoittaja asui avoliitossa vaimonsa kanssa vuosikymmenet. Kuoleman jälkeen Larssonin suku peri kaiken, avovaimolle ei jäänyt mitään vaikka yhdessä olivat ilmeisesti kirjojakin työstäneet. Varaudutko muuttamaan? Tuo meille syy olla naimisissa.
Sitä varten on testamentit olemassa.
Suomen laissa ei ole säännöstä siitä, että avopuoliso perisi kuolleen puolisonsa, joten hän ei voi olla lain mukaisessa perillisasemassa. Puolisolla ei ole myöskään oikeutta jäädä asumaan perheen yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon, mikäli asunto kuuluu kuolleen puolison omaisuuteen. Toisen puolison kuollessa omaisuus jaetaan sen mukaan, mitä kumpikin omistaa. Näin avopuolison asema poikkeaa suuresti aviopuolison asemasta kuoleman yhteydessä. Avopuolisolla ei ole lain suomaa oikeutta toisen puolison omaisuuteen, eikä samaa lesken suojaa kuin avioliitossa eläneellä.
Mikäli kuolleella puolisolla oli lapsia, perintö menee heille. Ellei lapsia ole, perillisen asemassa ovat perittävän (vainajan) vanhemmat tai sisarukset. Lopullinen perijä voi olla valtio, mikäli ei ole olemassa ketään laissa tarkemmin määriteltyä perillisen asemassa olevaa sukulaista. Näin avopuolisolle ei tunnusteta laissa minkäänlaista asemaa, eli avopuoliso ei voi periä suoraan lain nojalla.
Puolisoilla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa jälkeen jääneen puolison asemaan ja näin turvata hänen taloudellinen tilansa. Tämä on mahdollista testamentin avulla ja se onkin ainoa tehokas keino vaikuttaa omaisuuden jakamiseen kuoleman jälkeen. Puoliso voi siinä määrätä omaisuudestaan haluamallaan tavalla. Ainoana rajoituksena on mahdollisten rintaperillisten, eli lasten lakiosasuoja, jota ei testamentilla saa loukata.
Mikäli avopuoliso perii testamentin nojalla, hän on velvollinen maksamaan perintöveroa saamastaan omaisuudesta. Avopuoliso rinnastetaan perintöverotuksessa vieraisiin henkilöihin, jolloin verotus tapahtuu korkeamman veroluokan mukaan. Mikäli avopuolisoilla on tai on ollut yhteinen lapsi tai he ovat olleet aikaisemmin avioliitossa, heidät rinnastetaan tällöin aviopuolisoihin. Tällöin verotus tapahtuu matalamman veroluokan mukaan.
Täytynee siis tehdä kansalaisaloite jotta (pitkäaikainen) avoliittokin muuttuu rinnasteiseksi avioliiton kanssa. Eri asia meneekö läpi, mutta nämä "elämänmittaiset liitot" alkavat olla niin passee.
Miksi luoda rinnakkaisia järjestelmiä, kun meillä on jo avioliitto? Avioliitto on juridinen sopimus, joka voidaan tarvittaessa purkaa, joten mitään syytä päällekkäiselle byrokratialle ei ole.
Ei tarvitse rakentaa rinnakkaista järjestelmää vaan lisätä nykyinen lakiteksti kattamaan pitkäaikaiset avoliitot.
On suorastasn törkeää että valtio pakottaa taloudellisin sanktioin avioliittoon. Ja jotkut vielä haikailee takaisin vanhansinkun-veroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
emme tarvitse avioliittoa kirjoitti:
Uskovaisten höpinöitä nuo hääjutskat. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 32 vuotta, eikä meillä ole aikomustakaan mennä naimisiin. Hyvin pärjätty ja rakkauskin riittänyt ilman häitäkin.
Entä kun vanhenette ja toinen kuolee ennen toista? Stieg Larsson, Milleniumin kirjoittaja asui avoliitossa vaimonsa kanssa vuosikymmenet. Kuoleman jälkeen Larssonin suku peri kaiken, avovaimolle ei jäänyt mitään vaikka yhdessä olivat ilmeisesti kirjojakin työstäneet. Varaudutko muuttamaan? Tuo meille syy olla naimisissa.
Sitä varten on testamentit olemassa.
Suomen laissa ei ole säännöstä siitä, että avopuoliso perisi kuolleen puolisonsa, joten hän ei voi olla lain mukaisessa perillisasemassa. Puolisolla ei ole myöskään oikeutta jäädä asumaan perheen yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon, mikäli asunto kuuluu kuolleen puolison omaisuuteen. Toisen puolison kuollessa omaisuus jaetaan sen mukaan, mitä kumpikin omistaa. Näin avopuolison asema poikkeaa suuresti aviopuolison asemasta kuoleman yhteydessä. Avopuolisolla ei ole lain suomaa oikeutta toisen puolison omaisuuteen, eikä samaa lesken suojaa kuin avioliitossa eläneellä.
Mikäli kuolleella puolisolla oli lapsia, perintö menee heille. Ellei lapsia ole, perillisen asemassa ovat perittävän (vainajan) vanhemmat tai sisarukset. Lopullinen perijä voi olla valtio, mikäli ei ole olemassa ketään laissa tarkemmin määriteltyä perillisen asemassa olevaa sukulaista. Näin avopuolisolle ei tunnusteta laissa minkäänlaista asemaa, eli avopuoliso ei voi periä suoraan lain nojalla.
Puolisoilla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa jälkeen jääneen puolison asemaan ja näin turvata hänen taloudellinen tilansa. Tämä on mahdollista testamentin avulla ja se onkin ainoa tehokas keino vaikuttaa omaisuuden jakamiseen kuoleman jälkeen. Puoliso voi siinä määrätä omaisuudestaan haluamallaan tavalla. Ainoana rajoituksena on mahdollisten rintaperillisten, eli lasten lakiosasuoja, jota ei testamentilla saa loukata.
Mikäli avopuoliso perii testamentin nojalla, hän on velvollinen maksamaan perintöveroa saamastaan omaisuudesta. Avopuoliso rinnastetaan perintöverotuksessa vieraisiin henkilöihin, jolloin verotus tapahtuu korkeamman veroluokan mukaan. Mikäli avopuolisoilla on tai on ollut yhteinen lapsi tai he ovat olleet aikaisemmin avioliitossa, heidät rinnastetaan tällöin aviopuolisoihin. Tällöin verotus tapahtuu matalamman veroluokan mukaan.
Täytynee siis tehdä kansalaisaloite jotta (pitkäaikainen) avoliittokin muuttuu rinnasteiseksi avioliiton kanssa. Eri asia meneekö läpi, mutta nämä "elämänmittaiset liitot" alkavat olla niin passee.
Miksi luoda rinnakkaisia järjestelmiä, kun meillä on jo avioliitto? Avioliitto on juridinen sopimus, joka voidaan tarvittaessa purkaa, joten mitään syytä päällekkäiselle byrokratialle ei ole.
Ei tarvitse rakentaa rinnakkaista järjestelmää vaan lisätä nykyinen lakiteksti kattamaan pitkäaikaiset avoliitot.
On suorastasn törkeää että valtio pakottaa taloudellisin sanktioin avioliittoon. Ja jotkut vielä haikailee takaisin vanhansinkun-veroa.
Kuinka tuon pitkäaikaisen avoliiton todistaa? Kerää tiedot väestörekisteristä asuinpaikoista? Entä kimppakämppäläiset? Siinä vaiheessa kun juridisesti haluaa vahvistaa parisuhteen voi tuon tehdä maistraatissa ilman häitä pappeja tai kirkkoja. samahan on homoliitoissakin, heille tuo rekisteröiminen on tärkeää. Liittoon ei ole pakko mennä, mutta jos haluaa oikeudet jotka kuuluvat avioliitossa elävälle silloin tuo kannattaa. Melkein toivoisin, että joiltakin tuo avioliittomahdollisuus evättäisiin tai ainakin käytäisiin valmennuskurssi ennen päätöstä kuten katolisessa maailmassa, noita parissa vuodessa prinsessahäistä katkeraan eroon tapauksia näyttää olevan niin paljon, niin julkkiksilla (Jannat ja Nannat) kuin varsinkin kouluttamattomilla naisilla joilla lapsia kolmekymppisenä jo kolmenkin miehen kanssa. Ainakin tuossa jälkimmäisessä tapauksessa avio on turha kun sitä omaisuutta ei ole eikä tule, ne elatusmaksutkin maksaa yhteiskunta.
Vierailija kirjoitti:
Haluan naimisiin, koska se tekisi meistä juridisesti enemmän perheen. Haluan, että olemme toistemme juridiset lähiomaiset, jos jotain sattuu jne. Sen sijaan en missään nimessä halua häitä. Pelottaa jopa vähän, että entä jos mies kuitenkin haluaisi edes jonkun pienen hääjuhlan.
Mainitsin jossain vastaavassa ketjussa kerran tämän, että ollaan juridisesti toistemme lähiomaisia, että se helpottaa asioita jos toinen loukkaantuu tai sairastuu vakavasti tai kuolee. Kuulin olevani lompakkoloinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei ole valmis juridisiin sopimuksiin, hän ei ole tarpeeksi sitoutunut. Miksi sinä et halua solmia avioliittoa vaan haluat olla vapaamatkustaja?
Aina oon suhteissa maksanut kuluja naista enemmän, joten turhaan läksytät siellä.
Sen sijaan en tahdo typeristä kihlarinkuloista ja yhdestä hääpäivästä maksaa omaisuutta, kun ei niistä ole yhtään mitään hyötyä.
Ap
Meidän häät tuli maksamaan yhteensä noin 50 euroa, koska halusimme juhlistaa maistraatissa pistäytymistämme käymällä pizzalla ja oluella. Ei ollut vaikeaa.
Alue: Aihe vapaa
Halusin naimisiin, jotta miehelläni säilyisi oikeus asua yhteisessä asunnossamme, jos minulle sattuu jotain. Asunto on minun, eikä meillä ole lapsia, joten avioliitto on paras keino varmistaa asia. Samalla tuli sitten parisuhteen muukin juridiikka kuntoon, ei tarvitse kenellekään todistella olevansa lähiomainen.