Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naiset, kertokaa miksi te kaikki tahdotte naimisiin
04.06.2017 |
Olen pitkien suhteiden mies. En siis mikään häntäheikki tai pettäjä. Silti vaan jo kaksi naista on minut pettänyt syynään se, etten ole kosinut. Nyt taas hirvittää, kun nykyinen on alkanut vihjailla kihloista koko ajan vaan enemmän. Taitaa pian taas tulla lähtöpassit meikäläiselle vai pitäiskö tällä kertaa ite lähteä ennenkuin tulee taas jätetyksi.
Kommentit (83)
Onpas täällä ihmisillä kova tarve jotenkin puuttua muiden mielipiteeseen ja ratkaisuihin. Ja näköjään vielä niinpäin että avoliitossa olevat jaksavat länkyttää niille, jotka arvostavat avioitumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
emme tarvitse avioliittoa kirjoitti:
Uskovaisten höpinöitä nuo hääjutskat. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 32 vuotta, eikä meillä ole aikomustakaan mennä naimisiin. Hyvin pärjätty ja rakkauskin riittänyt ilman häitäkin.
Entä kun vanhenette ja toinen kuolee ennen toista? Stieg Larsson, Milleniumin kirjoittaja asui avoliitossa vaimonsa kanssa vuosikymmenet. Kuoleman jälkeen Larssonin suku peri kaiken, avovaimolle ei jäänyt mitään vaikka yhdessä olivat ilmeisesti kirjojakin työstäneet. Varaudutko muuttamaan? Tuo meille syy olla naimisissa.
Sitä varten on testamentit olemassa.
Varmaan olet ottanut huomioon perintöveron? Sen kokohan riippuu sukulaisuussuhteesta. JOs perit puolet teidän talosta varaudu maksamaan siitä melkoinen perintövero.
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä ihmisillä kova tarve jotenkin puuttua muiden mielipiteeseen ja ratkaisuihin. Ja näköjään vielä niinpäin että avoliitossa olevat jaksavat länkyttää niille, jotka arvostavat avioitumista.
Yrittävät psyykata itseään uskomaan, etteivät haluaisikaan naimisiin. Jos joskus menevät kihloihin, juuri ne muuttuvat pahimmanlaatuisiksi bridezilloiksi
Mulle avioliitto edustaa sitä viimeistä, tärkeää sitoutumisen muotoa. Me vannoimme valat, lupasimme jotain toisillemme virallisesti ja todistajien läsnäollessa. Meidän avioliittohan koskettaa ainakin välillisesti myös muita ihmisiä. Halusimme tehdä asian selväksi itsellemme ja muille ja ottaa suhteemme vakavasti. Olla yhtä ja puhaltaa yhteen hiileen niin huonossa kuin hyvässä! Se oli meille tärkeää ja on edelleen.
Kyllä aika moni mieskin haluaa. Siis ne aikuisiksi kasvaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
emme tarvitse avioliittoa kirjoitti:
Uskovaisten höpinöitä nuo hääjutskat. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 32 vuotta, eikä meillä ole aikomustakaan mennä naimisiin. Hyvin pärjätty ja rakkauskin riittänyt ilman häitäkin.
Entä kun vanhenette ja toinen kuolee ennen toista? Stieg Larsson, Milleniumin kirjoittaja asui avoliitossa vaimonsa kanssa vuosikymmenet. Kuoleman jälkeen Larssonin suku peri kaiken, avovaimolle ei jäänyt mitään vaikka yhdessä olivat ilmeisesti kirjojakin työstäneet. Varaudutko muuttamaan? Tuo meille syy olla naimisissa.
Sitä varten on testamentit olemassa.
Suomen laissa ei ole säännöstä siitä, että avopuoliso perisi kuolleen puolisonsa, joten hän ei voi olla lain mukaisessa perillisasemassa. Puolisolla ei ole myöskään oikeutta jäädä asumaan perheen yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon, mikäli asunto kuuluu kuolleen puolison omaisuuteen. Toisen puolison kuollessa omaisuus jaetaan sen mukaan, mitä kumpikin omistaa. Näin avopuolison asema poikkeaa suuresti aviopuolison asemasta kuoleman yhteydessä. Avopuolisolla ei ole lain suomaa oikeutta toisen puolison omaisuuteen, eikä samaa lesken suojaa kuin avioliitossa eläneellä.
Mikäli kuolleella puolisolla oli lapsia, perintö menee heille. Ellei lapsia ole, perillisen asemassa ovat perittävän (vainajan) vanhemmat tai sisarukset. Lopullinen perijä voi olla valtio, mikäli ei ole olemassa ketään laissa tarkemmin määriteltyä perillisen asemassa olevaa sukulaista. Näin avopuolisolle ei tunnusteta laissa minkäänlaista asemaa, eli avopuoliso ei voi periä suoraan lain nojalla.
Puolisoilla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa jälkeen jääneen puolison asemaan ja näin turvata hänen taloudellinen tilansa. Tämä on mahdollista testamentin avulla ja se onkin ainoa tehokas keino vaikuttaa omaisuuden jakamiseen kuoleman jälkeen. Puoliso voi siinä määrätä omaisuudestaan haluamallaan tavalla. Ainoana rajoituksena on mahdollisten rintaperillisten, eli lasten lakiosasuoja, jota ei testamentilla saa loukata.
Mikäli avopuoliso perii testamentin nojalla, hän on velvollinen maksamaan perintöveroa saamastaan omaisuudesta. Avopuoliso rinnastetaan perintöverotuksessa vieraisiin henkilöihin, jolloin verotus tapahtuu korkeamman veroluokan mukaan. Mikäli avopuolisoilla on tai on ollut yhteinen lapsi tai he ovat olleet aikaisemmin avioliitossa, heidät rinnastetaan tällöin aviopuolisoihin. Tällöin verotus tapahtuu matalamman veroluokan mukaan.
En ole koskaan halunnut naimisiin. Voin sitoutua kumppaniini ilman mitään juridisia sopimuksia ja sormuksiakin. Todennäköisyys loppuelämän kestävälle onnelliselle parisuhteelle on muutenkin aika pieni, joten minulle lupaus olla yhdessä "kunnes kuolema meidät erottaa" on täysin merkityksetön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa kun hankitaan yhteisiä lapsia tai yhteistä omaisuutta, vaikka asunto, mennään naimisiin. Näin minä sen ajattelen. Sormuksista ja juhlista en välitä, mieluummin olen ilman.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan halunnut naimisiin. Voin sitoutua kumppaniini ilman mitään juridisia sopimuksia ja sormuksiakin. Todennäköisyys loppuelämän kestävälle onnelliselle parisuhteelle on muutenkin aika pieni, joten minulle lupaus olla yhdessä "kunnes kuolema meidät erottaa" on täysin merkityksetön.
Se todennäköisyys pienenee nimenomaan tuollaisen asennoitumisen seurauksena. Siksi valitsin avioliiton. En kuvittele, että parisuhde vain tapahtuu. Olen itse aktiivinen toimija, valitsija ja vaikuttaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aika moni mieskin haluaa. Siis ne aikuisiksi kasvaneet.
Niin, taas se naisten mielipide miehen aikuiseksi kasvamisen suhteen. Entäs jos kyseessä onkin vain raadollinen kotipalvelijan ja vakipillun varmistaminen?
Jos parikymppisillä miehillä olisi oikea ymmärrys mitä avioliitto seuraamuksineen on, täällä romahtaisi avioliitot ja ylipäätään parisuhteet...mutta onneksi luonto on järjestänyt niin että kriittisinä ratkaisuhetkinä juipit ajattelevat enemmän kalullaan kuin järjellään.
Minä menisin mielelläni naimisiin, jos löytäisin älykkään, hyvännäköisen ja uskollisen miehen.
Elän yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
emme tarvitse avioliittoa kirjoitti:
Uskovaisten höpinöitä nuo hääjutskat. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 32 vuotta, eikä meillä ole aikomustakaan mennä naimisiin. Hyvin pärjätty ja rakkauskin riittänyt ilman häitäkin.
Entä kun vanhenette ja toinen kuolee ennen toista? Stieg Larsson, Milleniumin kirjoittaja asui avoliitossa vaimonsa kanssa vuosikymmenet. Kuoleman jälkeen Larssonin suku peri kaiken, avovaimolle ei jäänyt mitään vaikka yhdessä olivat ilmeisesti kirjojakin työstäneet. Varaudutko muuttamaan? Tuo meille syy olla naimisissa.
Sitä varten on testamentit olemassa.
Suomen laissa ei ole säännöstä siitä, että avopuoliso perisi kuolleen puolisonsa, joten hän ei voi olla lain mukaisessa perillisasemassa. Puolisolla ei ole myöskään oikeutta jäädä asumaan perheen yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon, mikäli asunto kuuluu kuolleen puolison omaisuuteen. Toisen puolison kuollessa omaisuus jaetaan sen mukaan, mitä kumpikin omistaa. Näin avopuolison asema poikkeaa suuresti aviopuolison asemasta kuoleman yhteydessä. Avopuolisolla ei ole lain suomaa oikeutta toisen puolison omaisuuteen, eikä samaa lesken suojaa kuin avioliitossa eläneellä.
Mikäli kuolleella puolisolla oli lapsia, perintö menee heille. Ellei lapsia ole, perillisen asemassa ovat perittävän (vainajan) vanhemmat tai sisarukset. Lopullinen perijä voi olla valtio, mikäli ei ole olemassa ketään laissa tarkemmin määriteltyä perillisen asemassa olevaa sukulaista. Näin avopuolisolle ei tunnusteta laissa minkäänlaista asemaa, eli avopuoliso ei voi periä suoraan lain nojalla.
Puolisoilla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa jälkeen jääneen puolison asemaan ja näin turvata hänen taloudellinen tilansa. Tämä on mahdollista testamentin avulla ja se onkin ainoa tehokas keino vaikuttaa omaisuuden jakamiseen kuoleman jälkeen. Puoliso voi siinä määrätä omaisuudestaan haluamallaan tavalla. Ainoana rajoituksena on mahdollisten rintaperillisten, eli lasten lakiosasuoja, jota ei testamentilla saa loukata.
Mikäli avopuoliso perii testamentin nojalla, hän on velvollinen maksamaan perintöveroa saamastaan omaisuudesta. Avopuoliso rinnastetaan perintöverotuksessa vieraisiin henkilöihin, jolloin verotus tapahtuu korkeamman veroluokan mukaan. Mikäli avopuolisoilla on tai on ollut yhteinen lapsi tai he ovat olleet aikaisemmin avioliitossa, heidät rinnastetaan tällöin aviopuolisoihin. Tällöin verotus tapahtuu matalamman veroluokan mukaan.
Täytynee siis tehdä kansalaisaloite jotta (pitkäaikainen) avoliittokin muuttuu rinnasteiseksi avioliiton kanssa. Eri asia meneekö läpi, mutta nämä "elämänmittaiset liitot" alkavat olla niin passee.
No onhan se avioliitto juridisesti passeli järjestely jos vaikka toinen menehtyy, eli sinällään ihan järkiratkaisu. Mutta itse voin ihan rehellisesti sanoa, että halusin mennä naimisiin koska halusin olla vaimo. Tykkään siitä että meillä on sama sukunimi ja että olemme aviopuolisoja. Olen aina ajatellut, että haluan mennä naimisiin ja onneksi mieheni ajatteli näin myös. Varsinaisia häitä ei ollut, mentiin kaksin ulkomailla naimisiin.
Nykypäivänä kyllä yhä harvempi enää haluaa avioliittoa, ja ihan sama se minulle on meneekö muut naimisiin vai ei. Onhan avioliitto jo vähän vanhentunut ajatus. Mutta olisi kyllä itselle ollut suuri pettymys, jos kumppanini ei olisi halunnut mennä naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei oo ainakaan mitään tarvetta mennä naimisiin. Voin mennä, jos mies välttämättä haluaa, mutta itse en tunne mitään tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
emme tarvitse avioliittoa kirjoitti:
Uskovaisten höpinöitä nuo hääjutskat. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 32 vuotta, eikä meillä ole aikomustakaan mennä naimisiin. Hyvin pärjätty ja rakkauskin riittänyt ilman häitäkin.
Entä kun vanhenette ja toinen kuolee ennen toista? Stieg Larsson, Milleniumin kirjoittaja asui avoliitossa vaimonsa kanssa vuosikymmenet. Kuoleman jälkeen Larssonin suku peri kaiken, avovaimolle ei jäänyt mitään vaikka yhdessä olivat ilmeisesti kirjojakin työstäneet. Varaudutko muuttamaan? Tuo meille syy olla naimisissa.
Sitä varten on testamentit olemassa.
Suomen laissa ei ole säännöstä siitä, että avopuoliso perisi kuolleen puolisonsa, joten hän ei voi olla lain mukaisessa perillisasemassa. Puolisolla ei ole myöskään oikeutta jäädä asumaan perheen yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon, mikäli asunto kuuluu kuolleen puolison omaisuuteen. Toisen puolison kuollessa omaisuus jaetaan sen mukaan, mitä kumpikin omistaa. Näin avopuolison asema poikkeaa suuresti aviopuolison asemasta kuoleman yhteydessä. Avopuolisolla ei ole lain suomaa oikeutta toisen puolison omaisuuteen, eikä samaa lesken suojaa kuin avioliitossa eläneellä.
Mikäli kuolleella puolisolla oli lapsia, perintö menee heille. Ellei lapsia ole, perillisen asemassa ovat perittävän (vainajan) vanhemmat tai sisarukset. Lopullinen perijä voi olla valtio, mikäli ei ole olemassa ketään laissa tarkemmin määriteltyä perillisen asemassa olevaa sukulaista. Näin avopuolisolle ei tunnusteta laissa minkäänlaista asemaa, eli avopuoliso ei voi periä suoraan lain nojalla.
Puolisoilla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa jälkeen jääneen puolison asemaan ja näin turvata hänen taloudellinen tilansa. Tämä on mahdollista testamentin avulla ja se onkin ainoa tehokas keino vaikuttaa omaisuuden jakamiseen kuoleman jälkeen. Puoliso voi siinä määrätä omaisuudestaan haluamallaan tavalla. Ainoana rajoituksena on mahdollisten rintaperillisten, eli lasten lakiosasuoja, jota ei testamentilla saa loukata.
Mikäli avopuoliso perii testamentin nojalla, hän on velvollinen maksamaan perintöveroa saamastaan omaisuudesta. Avopuoliso rinnastetaan perintöverotuksessa vieraisiin henkilöihin, jolloin verotus tapahtuu korkeamman veroluokan mukaan. Mikäli avopuolisoilla on tai on ollut yhteinen lapsi tai he ovat olleet aikaisemmin avioliitossa, heidät rinnastetaan tällöin aviopuolisoihin. Tällöin verotus tapahtuu matalamman veroluokan mukaan.
Täytynee siis tehdä kansalaisaloite jotta (pitkäaikainen) avoliittokin muuttuu rinnasteiseksi avioliiton kanssa. Eri asia meneekö läpi, mutta nämä "elämänmittaiset liitot" alkavat olla niin passee.
Miksi luoda rinnakkaisia järjestelmiä, kun meillä on jo avioliitto? Avioliitto on juridinen sopimus, joka voidaan tarvittaessa purkaa, joten mitään syytä päällekkäiselle byrokratialle ei ole.
Mikset sä voi vaan sanoa että et halua naimisiin? miksi kuuntelet jotain vihjailua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
emme tarvitse avioliittoa kirjoitti:
Uskovaisten höpinöitä nuo hääjutskat. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 32 vuotta, eikä meillä ole aikomustakaan mennä naimisiin. Hyvin pärjätty ja rakkauskin riittänyt ilman häitäkin.
Entä kun vanhenette ja toinen kuolee ennen toista? Stieg Larsson, Milleniumin kirjoittaja asui avoliitossa vaimonsa kanssa vuosikymmenet. Kuoleman jälkeen Larssonin suku peri kaiken, avovaimolle ei jäänyt mitään vaikka yhdessä olivat ilmeisesti kirjojakin työstäneet. Varaudutko muuttamaan? Tuo meille syy olla naimisissa.
Sitä varten on testamentit olemassa.
Suomen laissa ei ole säännöstä siitä, että avopuoliso perisi kuolleen puolisonsa, joten hän ei voi olla lain mukaisessa perillisasemassa. Puolisolla ei ole myöskään oikeutta jäädä asumaan perheen yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon, mikäli asunto kuuluu kuolleen puolison omaisuuteen. Toisen puolison kuollessa omaisuus jaetaan sen mukaan, mitä kumpikin omistaa. Näin avopuolison asema poikkeaa suuresti aviopuolison asemasta kuoleman yhteydessä. Avopuolisolla ei ole lain suomaa oikeutta toisen puolison omaisuuteen, eikä samaa lesken suojaa kuin avioliitossa eläneellä.
Mikäli kuolleella puolisolla oli lapsia, perintö menee heille. Ellei lapsia ole, perillisen asemassa ovat perittävän (vainajan) vanhemmat tai sisarukset. Lopullinen perijä voi olla valtio, mikäli ei ole olemassa ketään laissa tarkemmin määriteltyä perillisen asemassa olevaa sukulaista. Näin avopuolisolle ei tunnusteta laissa minkäänlaista asemaa, eli avopuoliso ei voi periä suoraan lain nojalla.
Puolisoilla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa jälkeen jääneen puolison asemaan ja näin turvata hänen taloudellinen tilansa. Tämä on mahdollista testamentin avulla ja se onkin ainoa tehokas keino vaikuttaa omaisuuden jakamiseen kuoleman jälkeen. Puoliso voi siinä määrätä omaisuudestaan haluamallaan tavalla. Ainoana rajoituksena on mahdollisten rintaperillisten, eli lasten lakiosasuoja, jota ei testamentilla saa loukata.
Mikäli avopuoliso perii testamentin nojalla, hän on velvollinen maksamaan perintöveroa saamastaan omaisuudesta. Avopuoliso rinnastetaan perintöverotuksessa vieraisiin henkilöihin, jolloin verotus tapahtuu korkeamman veroluokan mukaan. Mikäli avopuolisoilla on tai on ollut yhteinen lapsi tai he ovat olleet aikaisemmin avioliitossa, heidät rinnastetaan tällöin aviopuolisoihin. Tällöin verotus tapahtuu matalamman veroluokan mukaan.
Ovat ne homot ja lesbotkin tulleet toimeen ilman häitä, kun ei vielä ollut tätä "sopimusta".
On se jännää miten valtio tavallaan pakottaa menemään naimisiin jos on omaisuutta.
Meilläpä ei olekaan omaisuutta ja ollaan eläkkeellä molemmat, joten turha paperilappu sinänsä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan halunnut naimisiin. Voin sitoutua kumppaniini ilman mitään juridisia sopimuksia ja sormuksiakin. Todennäköisyys loppuelämän kestävälle onnelliselle parisuhteelle on muutenkin aika pieni, joten minulle lupaus olla yhdessä "kunnes kuolema meidät erottaa" on täysin merkityksetön.
Se todennäköisyys pienenee nimenomaan tuollaisen asennoitumisen seurauksena. Siksi valitsin avioliiton. En kuvittele, että parisuhde vain tapahtuu. Olen itse aktiivinen toimija, valitsija ja vaikuttaja.
Tottakai minäkin panostan suhteisiin, mutta on silti täysin normaalia, että ihmiset muuttuvat vuosien aikana ja kasvavat erilleen.
En myöskään usko, että jokaiselle on se yksi oikea. Maailmassa on kuitenkin sen verran monta ihmistä, että on hyvin epätodennäköistä, että sitä osuu ensimmäisellä siihen parhaaseen mieheen (tai oikeastaan ikinä). Aion yrittää löytää sen ja elää pitkässä onnellisessa parisuhteessa, mutta sellainen oletusarvona ei minusta ole realistista.
Jännä miten moni naimisiin mennyt kokee aina nykyään tarvetta korostaa sitä ettei vaan mitään juhlia ollut! Mielenkiintoinen ilmiö. Mitä riisutuimmat olosuhteet, sitä enemmän asiaa tuodaan esiin. Mikä tässä on taustalla?
Alue: Aihe vapaa
Jos kummallekin on ihan yksi ja sama, että mennäänkö naimisiin vai ei, niin lienee ok olla menemättä. Mutta siinä vaiheessa, kun toinen sanoo, ettei halua naimisiin toisen kanssa, niin alkaa suhde tuntua kuolleelta siitä toisesta. Ja siinä vaiheessa alkaa varmasti katsella muita ja miettiä, että ehkä jossain olisi joku, joka haluaisi mua niin paljon, että haluaisi naimisiinkin.