Miksi "kasin pojat" pärjäävät myöhemmin paremmin kuin "ysin ja kympin tytöt"?

Ja "kympin pojat" todennäköisesti pärjäävät myöhemminkin. Niin ammatillisetsi kuin muutenkin. Kympin tytöistä moni päätyy matalapalkka-aloille tai lyhyeen koulutukseen jne. ( En tarkoita että se ainoastaan kertoisi elämässä onnistumisesta) mutta kuitenkin

Pinaattipylly

" Miten seiskan pojat voivat pärjätä elämässään paremmin kuin kympin tytöt? Koulu palkitsee kympin tyttöjä kouluun sopivasta käytöksestä enemmän kuin poikia. Tulos selviää psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen ja filosofian tohtori Sari Mullolan tuoreesta temperamenttitutkimuksesta, johon osallistui reilu 4000 yhdeksäsluokkalaista ja 274 opettajaa.

Jo ennestään on tiedetty, että koulumenestys ennustaa yllättävän vähän tulevaisuuden menestystä ja esimerkiksi uravalintoja. Yksi selittävä tekijä on, että osaa ns. kympin tytöistä on koulussa palkittu liikaa kouluun sopivasta käytöksestä osaamisen kustannuksella.

– Tämän jälkeen työelämässä ei selvitä, koska ei ole totuttu ponnistelemaan ja venymään hyvän tuloksen eteen. Positiivinen vinouma pätee erityisesti tyttöihin."

https://www.opetin.fi/tutkimus-temperamentti-vaaristaa-kouluarvosanoja/

Alavalinnat merkkaavat yllättävän paljon samoin se, että pojat eivät ehdi yläkoulun aikana järkevöityä murkkuiästään.

Nousee kusi päähän kympin oppilailla? Minähän en myyjäksi lähde tyyliin ja sitten huomataan 10 vuotta myöhemmin ettei ole yhtään kokemusta mistään

Koska koulumenestys käy vain osittain yksiin työelämän menestyksen kanssa. Työelämässä ja koulussa vaaditaan eri asioita. Toki hyvä koulumenestys avaa ovia korkeaan koulutukseen, mutta ei sekään ole mikään automaattinen suhde. Itse pärjäilin lukiossa yli ysin keskiarvolla ja yliopistossakin pärjäilin pääosin hyvin tai kiitettävästi. Työelämässä on sitten ollut hiukan huonompaa erilaisten sopeutumisvaikeuksien vuoksi.

Poikien uravalinnat ja miesten työkulttuuri on sellainne, että tienaa paremmin ja ei tarvitse olla tehokas. Naisvaltaisilla aloilla vaaditaan tehokkuutta ja tulemaan toimeen minimimäärällä työntekijöitä. Miksi? Koska naiset eivät pidä puoliaan.

Työelämä on täysin toisenlaista kuin koulumaailma, erilaiset ominaisuudet painavat työelämässä paljon kuten tietyt sosiaaliset kyvyt. Monet 7:n pojat menestyvät myöhemmin työelämässä erittäin hyvin ja taas 10:n arvosanat eivät takaa mitään menestystä. Pojat eivät myöskään usein itse pidä koulumenestystä kovin tärkeänä asiana. Monille naisille taas urakehitys ei ole kuitenkaan elämän tärkein asia kun taas monille miehille urakehitys on tärkeä asia. Eli moni asia vaikuttaa.

Minä (riehuva ja tappeleva poika) ja kaveri (kiltti ja kohtelias tyttö) saatiin kokeista lähes aina likimain samoja numeroita. Kuitenkin päättötokarissa sillä oli mua kaksi numeroa parempi keskiarvo. Aika huono osaamisen mittari kieltämättä

Ei tähän ole vain yhtä syytä, mutta ainakin yhden syyn opettajana tunnistan. Kympin tyttö pärjää koulumaailmassa todella pitkälle vain lukemalla ja ulkoa opettelemalla. Se, missä raja alkaa tulla vastaan, riippuu ihan tyypistä. Kokeissa ja tenteissä ei kärjistäen tarvitse tehdä muuta kuin antaa oikeita vastauksia opettajan esittämiin kysymyksiin. Joillain tämä riittää läpi lukion, ja jopa yliopistossakin melko pitkälle.

Ongelmia tulee yleensä siinä vaiheessa, kun tiedon perusteella pitäisi rohkeasti tehdä omatoimisia päätöksiä ja tuottaa jotain mihin ei ole oikeaa vastausta. On esimerkiksi suoraviivaista mennä vaikeankin matematiikan syventävän yliopistokurssin jälkeen tenttiin, ja vastata siinä opettajan laatimaan kysymykseen, sillä siihen on olemassa oikea vastaus jonka on voinut opiskella. Hankalampaa  on suunnitella jostakin lukiotasoisesta asiasta omatoimisesti tutkimus jonka tuloksista on jotain hyötyä, sellaiseen kun ei ole opeteltavissa olevaa vastausta.

Työelämä ja kouluelämä on erilaisia. Kouluelämässä saattaa riittää että opettelet kiltisti asiat ulkoa ja kirjoitat ne paperiin mutta työelämässä jopa asioiden kyseenalaistaminen ja vaihtoehtoisella tavalla toimiminen tuo uusia ratkaisuja ja innovaatioita, jotka sitten palkitsee. Kympin oppilaat menevät vain "töihin" siinä missä osa "alemmista oppilaista" työllistää heidät

Minä en saanut kymppejäni mielistelemällä, päinvastoin oli usein sukset ristissä opettajien kanssa.

Sosiaalinen verkostoituminen on tärkeää. Pojat toimivat ryhmässä, tytöillä on yleensä se bestis (minulla ei ollut sitäkään). Alavalinta vaikuttaa, niillä aloilla jotka tyttöjä yleisemmin kiinnostavat, palkkataso on edelleen huonompi kuin niillä jotka poikia kiinnostavat. Ja jos tyttö kiinnostuukin esim. tekniikasta, pitäisi osata verkostoitua oikein. Alalla on valmiiksi miesvaltaiset verkostonsa, joihin viestinnän tyyliin tottuneen pojan on ollut tyttöä helpompi solahtaa mukaan. Naisen pitäisi olla ns. "hyvä jätkä" kelvatakseen. Itse olen nörtti, loistavin arvosanoin alan yliopistotutkintonikin suorittanut, mutta en vain viihdy missään teekkariporukoissa edelleenkään. Aika keskinkertaiset koodarit näkyvät työpaikkoja nenän edestä vievän. 

Älykkyyden suurin ansa on se, että koulussa huomaa, ettei hyvien numeroiden eteen oikein tarvitse tehdä mitään. Sitten kun on kymmenisen vuotta totuttanut itseään siihen, ettei elämässä oikeasti tarvitse yrittää, voi työ- ja seurusteluelämään siirryttyä olla erittäin vaikeaa muuttaa itsessään tätä jo opittua mallia.

Sen sijaan ne kasin tyypit - ne jotka ovat riittävän fiksuja, mutta kuitenkin juuri sen verran tavanomaisia, ettei mistään ole koskaan päässyt yli ilman työtä - asettuvat koulun jälkeen kaikin puolin hyvään rakoseen.

Oikeassa elämässä on myös se koulusta poikkeava puoli, että kukaan ei oikeastaan kiitä sinua siitä, että onnistut jossain hyvin. Ne palkinnot ovat pitkän tähtäimen asioita, ja ehkä kiitoksella elävä "kympin tyttö" saattaa tällaisesta lannistua?

Vierailija kirjoitti:

Vai ysin tytötkin haukutaan palstalla. Me olemme pärjänneet hyvin, meistä tuli juristeja ja lääkäreitä. Toisin kuin seiskan pojista.

Oikis ja lääkis ovatkin ehkä helpoimpia tapoja pärjätä melko hyvin pelkän koulutuksen avulla. Muut alat kuten kaupallinen ja tekninen ovat paljon hankalampia aloja menestyä pelkällä koulutuksella. Naisia on erittäin vähän esim. yritysten liiketoimintojen vetovastuissa (siksi myös toimareina on vähän naisia, koska toimareiksi tullaan nimenomaan liiketoimintojen vetäjien paikoilta), hr-toiminnoissa ja viestinnässä naisia on kyllä paljon.

Luonteeltaan kiltit ja tunnolliset kympin tytöt ovat mahdollisesti samalla myös vähän introverttejä, eivätkä ainakaan mitään karismaattisia alfapersoonia. Tällaisella persoonallisuudella nyt ei vaan nousta esim. juuri näkyviin johtotehtäviin.

Olenpa jopa todistanut, kuinka tällaiset persoonat alkaa luhistua yliopisto-opintojen loppuvaiheessa, kun heille konkretisoituu, ettei sillä lähes kahdenkymmenen vuoden tunnollisella pakertamisella saavutetakaan sitä korkeinta asemaa.

Menestyksen kaavassa on aikalailla muuttujia.

Joskus mietin, että miksi niiden kympin tyttöjen menestystä täytyy koko ajan vähätellä. Uudestaan ja uudestaan nostetaan esille se, että seiskan pojista on tullut käteviä tiilikatonuusijoita, mutta samalla unohdetaan, että kympin tyttö on aivokirurgi. Mutta kun hän  ei ole jatkuvasti esillä ja kerjää kiitosta, niin asiaa ei huomata.

Fakta on, että suurin osa kympin tytöistä menestyy paremmin kuin seiskan pojat, jos menestymistä mitataan mielekkäällä ja mielenkiintoisella työllä ja hyvällä  elämällä.

Maailma on edelleen miesten.

Omien kokemusteni mukaan näillä kympin tytöillä näin yleistetysti on todella huono stressin- ja paineensietokyky. Pienetkin epäonnistumiset, vastoinkäymiset ym. saavat itkemään.

Yksi syy voi olla se, että pojat käyvät armeijan, tytöistä vain harva. Armeijassa opitaan ryhmätyötaitoja ja johtamista, ja muutenkin oppii reteemmäksi ja sopeutuvaiseksi työskentelemään eri ihmisten kanssa. Työelämässä arvostetaan tällaista "hyvää tyyppiä".

Älykkäät tytöt ovat monesti ujoja, eivätkä osaa myydä osaamistaan, vaikka olisivat kuinka taitavia ratkomaan ongelmia. Jos on vielä tavallisen näköinen, ei voi ratsastaa työelämässä edes edustavalla ulkonäöllä.

Tästä oli juuri juttua lehdessä, en nyt jaksa kaivaa esille. Joku oli kuitenkin tutkinut oppilaiden uravalintoja ja koulumenestystä ja havainnut, että jos tyttö saa matikasta ysin, hän ei pidä itseään tarpeeksi hyvänä insinööriopintoihin, kun taas kasin ja seiskan poikia ei rassaa vaan he hakevat alalle, vaikka pohja on kuinka hutera.

Taustalla ei siis ole varsinaisesti mikään arvosteluvääristymä vaan asenneongelma, jolla tyttöjä yhä edelleen kasvatetaan siihen, että vain täydellinen suoritus voi johtaa johonkin. Parempihan olisi, että asiantuntijatyössä olisi mieluummin niitä ysin tyttöjä kuin seiskan poikia.

Ettehän te kasvata omia tyttäriänne väärin?