Ruoka/maku, mitä et voi sietää jonkun lapsuuden kokemuksen jälkeen?

Tämä on ehkä outo, mutta (vanilja)jäätelö pakastemarjoilla. Lapsena ei koskaan saanut syödä mitään jäätelöä ilman että oli laittanut siihen päälle ja sekaan mikrossa sulatettuja pakasteviinimarjoja. Vihasin niitä marjoja ja vihasin sitä, että kaikki jäätelö pilattiin niillä marjoilla. Sallittua ei ollut vaikka ensin syödä ne marjat ja sitten erikseen pelkkä jäätelö ilman marjoja, vaan pakko oli aina sekoittaa ne marjat sinne jäätelöön ja koko jäätelö muuttui sitten kuvottavaksi. Pidän todella paljon kaikista jäätelöistä nykyäänkin edelleen, mutta jos sinne lähellekään joku tunkee jotain pakastemarjoja niin alkaa heti oksettamaan.

Riisi, sillä välillä jouduimme syömään päiväkausia pelkästään keitettyä riisiä, kun isä oli taas törsännyt rahat turhuuksiin. Lisäksi myös pavut, joita tosin isä osti ja tunki joka ruokaan siihen aikaan, kun hänellä oli vielä törkeän hyvä palkka ja oikeasti olisi ollut varaa kunnon ruokaa.

Rakastin aina alakoulussa minien inhoamia kesäkeittoa ja pinaattikeittoa, sen sijaan oksensin kaikki maksa-ja veriruuat tai piilottelin niitä jauhemaksapihvejä taskuihin..sen verran traumat jäi että kasvissyöjä minusta sitten tulikin.

Mehukkati-sekamehu. Sitä joutui 1-2 luokalla juomaan iltapäiväkerhossa välipalalla joka päivä! En ikinä oikein tykönnyt, mutta muuta ei saanut. Ei enää ikinä...

Vispipuuro! Tosi pienenä tykkäsin, mutta kerran hoitopaikassa se oli kammottavan klimppistä. En ole pystynyt syömään sitä sen jälkeen.

Wiener nougat ja mikä tahansa ruotsalainen suklaa, kammottavan makeaa! Fazer kunniaan!!

Pinaattikeitto, aloin tokaluokkalaisena inhoamaan sitä, enkä pystynyt syömään annosta loppuun. Äiti istutti minua pöydässä 1,5 h lautasen kanssa, käveli välillä ympärillä ja paukautti lopulta romaanilla päähän, huutaen: Syö!

Siskonmakkara, laatta lentää jo about kun näkeekin semmosen. Enkä ole onneksi joutunut syömään enään sitä noin 30 vuoteen. Kaikki muu mitä tässä ketjussa on pitkälti mainittu onkin suuria herkkuja :)

Pakasteherneet. Äiti pakotti sulatti nämä mikrossa niin, että niistä tuli todella pahanmakuisia ja ruttuisia. En millään saanut nieltyä niitä ja itkin ruokapöydässä joskus tunninkin vahdittuna. Välillä kävin yökkimässä vessanpönttöönkin. :(

Näin aikuisena olen itse uskaltautunut tekemään pakasteherneitä ja ohjeen mukaan niistä tulee lähes yhtä hyviä kuin tuoreista. Tuoreita olen syönyt aina. Kiitti v*tusti äiti.

Maito. Ollessani n. 3-vuotias minulle juotettiin (vahingossa) hapantunutta maitoa. Yritin silti juoda, koska pitihän olla kiltti tyttö ja syödä ja juoda kaikki mitä eteen annettiin. (Tällä tavalla niitä syömishäiriöitä ja vääristynyttä suhdetta ruokaan muokataan kasvaviin lapsiin.) Sen jälkeen en ole maitoa juonut, ja maitotuotteita olen mahdollisuuksien mukaan korvannut kasviperäisillä vastineilla. Maidon haju on niin kuvottava, että alan voida pahoin pelkästään ajatellessani sitä. Jäätelö on muuten ok, mutta suomalaisista mauttomista maito/kerma-liruista tulee se maidon haju ja jälkimaku liikaa läpi, joten mieluiten ostan sorbettia tai italialaista jäätelöä. Lapsena inhosin myös kermavaahtoa, mutta jostain helvetin syystä syntymäpäiväkakku piti aina kuorruttaa sillä. Eipä paljon synttärisankarin mieltymykset merkinneet. Aikuisempana olen oppinut sietämään sitä pienempinä annoksina, mutta mieluiten jätän silti kakusta sen kermapäällysteen syömättä.

Kaali!!!

Kaali keitettynä tai paistettuna. Muistan kauhulla vieläkin (tulee oksua kun ajattelenkin) sen, kun koulussa oli pakko syödä kaalilaatikkoa jossa oli ällöttäviä isoja kaalinpaloja. Vaikka oksetti, oli pakko syödä. Samoin kaalikääryleet. Kaalikeitto. Jo kaalin valmistamisesta tulee niin paha haju, että voin pahoin jo siitä. Ei ikinä keitettyä tai paistettua tms. kaalia, vihaan sitä!

Mutta kummallista on se, että voin syödä kaalia tuoreena, se on sillä tavalla jopa hyvää :)

Kesäkeitto on sellainen ruoka, joka ei todellakaan kestä seisomista joissain koulun astioissa, viime kesänä sain kesäkeittoa, joka oli tehty tuoreista juuri maasta kerätyistä kasviksista ja taisi siinä olla jotain koskenlaskijajuustoakin. Oli oikeasti hyvää.

Itse jouduin koulussa kotitaloustunnilla vatkamaan verta lettuihin, havahduin, kun opettaja vähin ääni vaihtoi paikkani jälkiruuan tekemiseen ja joku toinen jatkoi veren työstämistä.  Olin kuulemma ruvennut huojumaan vaarallisen näköisesti, vaikken itse huomannut. Se on ainoa kerta, kun olen ollut pyörtyä ilman sairaussyytä. En siis koskaan ole syönyt veriruokia, enkä syö. 

 .

Äitini ei ollut mikään gourmetkokki. Hän inhosi ruoanlaittoa ja meni aina yli siitä, missä aita oli matalin. Olen ilmeisesti ensimmäiset 20 vuotta elämästäni syönyt ainoastaan kuivaksi kikkuraksi paistettua jauhelihamureketta (äiti pelkäsi että liha olisi jäänyt raa'aksi) ja jauheesta tehtyä pussimuusia, mikä oli maustettu muskotilla. Vihasin niitä ja söin aina hyvin pienen annoksen.

Olin vasta pitkälle yli 30-vuotias, kun tein ensimmäisen kerran itse jauhelihamureketta, ja sehän olikin hyvää! Vielä tätäkin vanhempi olin, kun sattumalta sain Ruotsissa perunamuusia ja järkytyin, miten hyvää se oli. Silti en halua syödä perunamuusia vapaaehtoisesti vieläkään. Ja muskottia inhoan yhä.

Kirsikan makuiset karkit 😷 Lapsena söin niitä samana iltana kun sairastuin mahatautiin, ja yhdistän ne automaattisesti siihen, hyhhyh

Kaali kypsennettynä, raakana tykkään syödä todella paljon :D

Tämä ei tapahtunut lapsena, mutta joulunalusaikaan söin kyläillessäni pullaa kahvin kanssa ja illalla iski mahatauti, eikä pulla ollut ehtinyt sulaa vatsassa :( Melkein tukehduin pullaan oksentaessa.

Puolukka missä tahansa.

Tämä on aika tarkkarajainen inho, mutta en pysty syömään mitään tummaa leipää tuoremehun tai jääteen kanssa.

Olin kerran lapsena Italiassa lomalla. Oli kova helle ja minulla pahoinvoiva olo. Otin välipalaksi persikanmakuista jääteetä ja tummaa saksalaista kokojyväleipää. Melkein tuli oksennus.

Joskus toisen kerran join appelsiinituoremehua ja ruisleipää, ja sama homma.

Kummastakin on aikaa n. 20 vuotta, mutta hyi olkoon, yököttää nykyäänkin vielä edes ajatella tuota yhdistelmää. Muistan heti sen hellepäivän tunnelman.

Nyt tosin taas niitä pystyy syömään, mutta Domino-keksit yhdessä vaiheessa elämääni. Ala-asteikäisenä muistan kun näin, että keittiön kaapissa oli avaamaton Domino-paketti. No noista kekseistä pitävänä ahmin heti useamman kerralla. Seuraavana päivänä on oksennustauti ja kyseisiä keksejä oksentelen. Siksipä Dominot menivät noin kolmeksi vuodeksi boikottiin, mutta nyt taas syödään mielellään. 

Juomista taas tällä hetkellä on boikotissa keltainen jaffa. Sekin samasta syystä. Eli muutama vuosi sitten olin oksennustaudissa 20 vuoden tauon jälkeen ja edellisiltana olin ahkeraan Jaffaa juonut ja mitä sitten oksenneltiin seuraava päivä. Jos tuota joskus taas pystyisi juomaan.