Ruoka/maku, mitä et voi sietää jonkun lapsuuden kokemuksen jälkeen?

Kesäkeitto. Ala-asteella sitä oli usein. Semmoinen lämmin maito-vihannes litku maistui minun suussa ihan yrjöltä. Opettaja jakoi ruuan. Lusikallisen söin yökkien kun "pakko on" ja kun ei syönyt kaikkea niin piti käydä pyytämässä anteeksi keittolan tädiltä (hän ei onneksi tehnyt asiasta numeroa).

Haiseva tofu. Aina kun pyöräiltiin kouluun niin pidettiin nenästä kiinni kun ohitettiin tofumyyjä. 

Muuten olen kyllä aika kaikkiruokainen. Armeijassa rupesin tykkäämään maksakastikkeestakin. En tykkää persikoista, mutta se johtuu raskausajan hyperemeesistä. Ei kaikki inhot ruokaa kohtaan kumpua lapsuudesta.

Just tuo täällä aiemmin mainittu valkokastike, missä keitettyä porkkanaa. Sitä tarjottiin meillä koulussa 70- luvulla paksun veripaltun kanssa. No, enpä tuohon ole ikinä sen jälkeen missään törmännytkään. Se oli ruoka, mitä vain jäin ihmettelemään, hirvittävä yhdistelmä. Veri"ruuat" yleensäkin, en miellä verta ruuaksi, kammottavaa.

Kesäkeitto mullakin, sitten opiskeluaikoina oli tarjolla kummallista jauhelihakeittoa jossa oli maito liemenä. Ei maistunut.

Oksutauti alkoi kerran kun olin syönyt ns roiskeläppäpitsan. Sen jälkeen en ole ostanut sellaista, mikä on van hyvä juttu

Liha. Meillä oli koulussa kamalaa lihakeittoa, jossa oli aina läskinpaloja ja ne piti syödä itkua vääntäen. Sitten jossain vaiheessa tajusin, että liha ei todellakaan ole pakollinen osa ruokavaliota ja jätin sen kokonaan. Tuosta lapsuuden kauhukokemuksesta on jo noin 30v aikaa enkä edelleenkään syö lihaa enkä nykyään muutakaan eläinperäistä. Aikanaan olin outo lintu, nykyään trendikäs niin ne ajat muuttuvat.

Pinaattikeitto. Äitini ei pidä pinaattikeitosta ja en ollut maistanut sitä sitten ikinä ennen erästä kouluruokailua. Opettaja pakotti vieressä syömään vaikka kuvotti se maku ja haju, mutta lopulta oksensin tarjottimelle ja se tuputtaminen loppui siihen. Olen suhteellisen kaikkiruokainen ja pidän kyllä pinaattiletuista tai veteen tehdystä pinaattikeitosta, mutta se maito siinä taisi olla vikatikki.

Lisäksi ällöttää kaikki höyrytetyt/keitetyt makkarat, janssonin kiusaus ja koulun kalapuikot. Hajusta jo tulee huono olo. Nykyään syön hyvin vähän lihaa ja maitotuotteista ainoastaan juustoa.

En pysty syömään Fazerin sinistä, kun lapsena sain sellainen ihan jäätävän kokoisen laatikon niitä levyjä joululahjaksi, vaikka annoin niitä poiskin niin silti söin niitä niin paljon että jäi elinikäinen ällötys :D 

Riisi ja kanankoivet.Äiti paisto ne aina ihan rutikuivaksi ja ikinä ei ollu mitään kastiketta.Siis pelkkää kuivaa riisiä ja kanaa...

Lapsena minulle annettiin aina rusinoita mutusteltavaksi. Kesti pitkään, ennen kuin söin rusinoita uudestaan ja vieläkin mielummin skippaan ne. Twix- ja Tupla-patukkaan meni myös pitkäksi aikaa maku, kun ne oli meidän herkkupäivän karkkina.

Perunalaatikko,siinähän on päällä mukana kypsyneitä silavaviipaleita,ihan hyvää arkiruokaa,mutta silloin ryhtyi tökkimään perunalaatikkopaistos,kun perunasuikaleiden mukana sisällä oli kokonaisia muikkuja,joiden valkoiset silmmut lilluivat seassa,yökkäys tuli vedet silmissä.En ikinä enää söisi,saatikka katselisi.

Jauhelihamureke. Isä teki sitä kun olin lapsi. Sen jälkeen oksensin pötkönä riisiä ja mureketta. En oo sen jälkeen syönyt :-D

Opettaja pakotti veljeni syömään hernekeittoa.  Hän työnsi väkisellä pojan suuhun keittoa ja pojan silmistä valuivat kyyneleet.  Siitä jäi hirveä muisto minullekin.  Veli oli muutenkin 'huonosyömänen' eli ei syönyt kotonakaan paljon mitään  muuta kuin pullaa ja maitoa.  Äiti antoi sitten vitamiineja ja iso mies hänestä kasvoi.  Tämä 60 -luvulla.

Karvasmanteli laskiaispullassa ja lipeäkala, jossa oli pippuria. Aladobi. 

Kalapuikot, jotka olivat jääneet sisältä kylmiksi. Rusinasoppa tai luumusoppa, klimppinen sellainen. Jonkin eläimen kieli oli ruokalistalla eräässä laitoksessa, se jäi kyllä syömättä. 

Kaikki puurot ja vellit, kesäkeitot, kanaviillokit ja tillilihat ovat aina uponneet. Sen sijaan jossain vaiheessa kuuma, juuri uunista otettu joulukinkku inhotti, se haisi sialle. Kylmänä se sitten kyllä maistui. Keitetyt porkkanat sellaisenaan lisukkeena. Minusta ne olivat niin imeliä, ettei niitä voinut syödä ruuan kanssa. Sen sijaan jos keitettyjen porkkanaviipaleiden päälle ripoteltiin kattilaan hieman jauhoja ja kaadettiin maitoa ja lisättiin hiukan suolaa ja valkopippuria ja koko komeus kiehautettiin, niin kas kummaa, se oli ja on edelleen herkkuani. Siinä on siis enemmän porkkanaa kuin valkokastiketta!

Maksa kaikissa muodoissaan on aina puistattanut. Epäilen, että yksi syy on se, että kun olin pikkulikka, niin nuorella tädilläni todettiin anemia, jota lääkäri käski hoitamaan syömällä raakaa maksaa. Täti yökötteli ja yritti aikansa, mutta ei siitä mitään tullut. Minulle ei maistu sisäelimet missään muodossa, kamalimpana maksalaatikko.

Sieniä yritin opetella lapsena syömään, mutta ne aiheuttivat vatsanväänteitä ja huonoa oloa. Aikuisena minulle on selvinnyt, että monet laktoosi-intolerantit saavat sienistä samoja vaivoja kuin maidosta. Ongelma ratkaistu! Lopetin muuten maidon juonnin jo 4-5-vuotiaana, kun siitä tuli vatsanpuruja. Sen sijaan keitetty maito ei minulle aiheuta ongelmia (vrt. vellit, kesäkeitot ym.). Sieniin en koske!

Hapanmaitotuotteet pois lukien miedot juustot olivat lapsena ongelma. Yritin urhoollisesti opetella juomaan piimää, mutta kun ei, niin ei. Kun jugurtit tulivat markkinoille, kaverini, maalaistalon tyttäret, kertoivat, miten heille oli meijeristä tullut mansikalle ja ananakselle maistuvaa hapanta herkkua, joghurttia. Olin silloin jo aloittanut opiskelut ja päätin herkutella viikonloppuna ja ostin mansikkajugurttia. Sen yhden purkillisen syömiseen kului yksi kokonainen päivä! Lusikallinen kerrallaan se upposi ja lopulta se alkoi maistua jopa hyvältä, oli kuin sulaa mansikkajäätelöä. Sen verran on maku kehittynyt, että muutamat jugurttilaadut menevät nykyään myslin kanssa jopa maustamattomina, mutta piimä ja viili sekä voimakkaat juustot saavat edelleen olla minulta rauhassa. 

Lehmän kieli. Harmaa, nystyräinen, hopeisella tarjottimella ruokapöydällä. Jotkut muistot ja mielikuvat ne näköjään säilyy 40 vuotta. Urp

Sianlihaa en mielelläni syö, sillä sitä syötiin lapsuuskodissani todella usein. Jotenkinkin kai sota-aikana syntyneet vanhempani olivat tottuneet siihen, että ruokana ei ollut juuri mitään muuta kuin sianlihakastiketta ja perunaa, joita sitten oli todella usein meilläkin ruokana 1980-luvulla ja 1990-luvulla, jolloin sentään olisi ollut saatavilla muutakin ruokaa. Kun sitten yritin pyytää, että syötäisiin välillä jotain muutakin, niin äiti suuttui ja sanoi, että ei aina voi olla ruokana pelkkää makaronia, koska se on pelkkää vettä ja vehnäjauhoja. Olisin minä syönyt paljon muutakin kuin makaronia, kuten vaikka kalaa, kanaa, broileria, naudanlihaa, hedelmiä, marjoja ja muita kasviksia kuin perunaa.

Erityisesti inhoan sianlihaa, jossa on mukana sitä näkyvää rasvaa eli läskiä. Se maistuu kammottavalta ja inhoan todella paljon sitä tunnetta, miltä se tuntuu suussa. Siitä tulee minulle oikeasti fyysisesti paha oli. Sama tunne tulee lievempänä sienistä, koska nekin tuntuvat inhottavilta suussa. Ne myös maistuvat pahalta mutta niitäkin pakotettiin lapsena syömään.

En myöskään pidä oikein mistään veriruoista, koska niitä pakotettiin syömään koulussa. Esimerkiksi veriohukaiset tai veripalttu ovat sellaisia ruokia, joita en pysty syömään. Mustaa makkaraa sentään syön, vaikka siinäkin on verta, tosin ei sekään oikein mikään herkkuruoka ole.

Pinaattikeitto. Istuin eskarissa ruokasalissa klo 11-16 koska en syönyt annostani. Hajukin etoo.

Kaurapuuro. Olin asunut vuosia omillani syöden suosimiani tulisia ja eksoottisia ruokia kunnes menin Norjaan ja sain syödäkseni kaurapuuroa. Olin järkyttynyt, kaikki lapsuuden ahdistukset tuli mieleen kun olisi ollut eilen. Nykyään syön aika harvoin, mutta tuunaan se omanlaisekseni. Yleensäkään en pidä puuroista ja miltään mikä maistuu laitosruoalta.

Maistoin 5-vuotiaana vahingossa mummun lasista, missä oli mangoviiniä. Se kun näytti ihan hedelmämehulta. Sen jälkeen en ole voinut syödä mitään missä on mangoa ja jos näen alkossa ks. pullon niin oksennus nousee vieläkin kurkkuun.