Ruoka/maku, mitä et voi sietää jonkun lapsuuden kokemuksen jälkeen?

päärynäjäätelö :/ joskus lapsena söin pilalle mennyttä päärynäjäätelöä ja sain ruokamyrkytyksen

Lihapullat... istuin anellen ja itkien ruokapöydässä vielä yhdeksän aikaan illalla, kun en vaan saanut niitä alas. Ei-biologisen äitini omien lasten ei tarvinnut niitä syödä ja perheen vanhimpana lapsena heidän jämät sitten kipattiin minun lautaselleni, vaikken pystynyt syömään omaakaan annosta. Sitten isä tuli kotiin, maistoi ruokaani ja totesi, että lihapullathan ovat pilaantuneita. 

Synnyin vuonna 1981. kirjoitti:

Sianlihaa en mielelläni syö, sillä sitä syötiin lapsuuskodissani todella usein. Jotenkinkin kai sota-aikana syntyneet vanhempani olivat tottuneet siihen, että ruokana ei ollut juuri mitään muuta kuin sianlihakastiketta ja perunaa, joita sitten oli todella usein meilläkin ruokana 1980-luvulla ja 1990-luvulla, jolloin sentään olisi ollut saatavilla muutakin ruokaa. Kun sitten yritin pyytää, että syötäisiin välillä jotain muutakin, niin äiti suuttui ja sanoi, että ei aina voi olla ruokana pelkkää makaronia, koska se on pelkkää vettä ja vehnäjauhoja. Olisin minä syönyt paljon muutakin kuin makaronia, kuten vaikka kalaa, kanaa, broileria, naudanlihaa, hedelmiä, marjoja ja muita kasviksia kuin perunaa.

Erityisesti inhoan sianlihaa, jossa on mukana sitä näkyvää rasvaa eli läskiä. Se maistuu kammottavalta ja inhoan todella paljon sitä tunnetta, miltä se tuntuu suussa. Siitä tulee minulle oikeasti fyysisesti paha oli. Sama tunne tulee lievempänä sienistä, koska nekin tuntuvat inhottavilta suussa. Ne myös maistuvat pahalta mutta niitäkin pakotettiin lapsena syömään.

En myöskään pidä oikein mistään veriruoista, koska niitä pakotettiin syömään koulussa. Esimerkiksi veriohukaiset tai veripalttu ovat sellaisia ruokia, joita en pysty syömään. Mustaa makkaraa sentään syön, vaikka siinäkin on verta, tosin ei sekään oikein mikään herkkuruoka ole.

Sianliha on kuvottanut lapsesta asti täälläkin. En tosin silloin tiennyt lihan olevan siasta peräisin, ihmettelin vaan miten liha maistuu toisinaan "ihan hieltä" :D 

Kaaliruoat, (pata, keitto,kääryleet) niitä opettaja pakotti syömään koulussa, löi kämmentä pöytään ja huusi "SYÖ!". Minä (7-8v) itkin, yökin ja söin. En söis enää vaikka miljoona maksettais.

Seitä en ole koskaan ostanut aikuisena. Siitä on sen verran pahat traumat, kun äiti teki sitä niin usein eikä maustanutkaan juuri muulla kuin kuivatillillä(jota myöskin inhoan nykyään) ja suolalla..

Herne-maissi-paprikaa en myöskään voi enää sietää, sitäkin oli pakko tunkea joka paikkaan..

Talkkunapuuro ei mene alas tänäkään päivänä, kurkkua alkaa kuristamaan ajatuskin. :X Syötiin tätä kaverin mökillä kahden viikon aikana JOKA IKINEN AAMU. Olen muutenkin huono syömään aamuisin, olin jo lapsena, joten se ison annoksen saaminen alas....oli vaikeaa.

Kookoksen tuoksu sai minut vuosia voimaan pahoin. Lapsuudessani hyväksikäyttäjäni oli käyttänyt kookoksrasvaa ja tämä tuoksu vainosi reilun vuosikymmenen. Siedätyshoitoa ja nykyään yksi suosikkimakuja. Tuoksu saa välillä mahani vellomaan edelleen.

Säilykeherkkusienet. Harvoina erityispäivinä, kerran tai pari vuodessa, haettiin iiiiso pitsa koko perheelle (vanhemmat + 3 lasta). Tappelun välttämiseksi isä päätti täytteet, quattroa sieltä yleensä tuli.

Eräs kerta ainoastaan minä (eli vika ei pitsassa) sain mahataudin heti herkkuhetken jälkeen, ja valitettavasti herkkusienet olivat ainoa ainesosa, joka ei ollut vielä vatsassa ehtinyt sulaa. "Tavallisen" oksennuksen seassa sitten pilkotti herkkusieniä, jotka eivät muutenkaan olleet minun makuuni, enkä tuon jälkeen ole niitä sitten kertaakaan vapaaehtoisesti syönyt.

Se ruskea virvoitusjuoma, joka ei ole cokista kuitenkaan. Karmeen makuista, en tiedä löytyykö enää.

Perunat. Nuoremmassa iässä lähes joka päivä aina oli niitä ruokana joten nykyään en voi sietää niitä.

Jotain lihasuikaleita jossa saattoi olla läskin / jänteiden tapaisia juttuja. Vanhempien mielestä ihan syötävää, mutta mulla tulee oksennusreaktio heti. Nykyisin oon yrittänyt opetella syömään ja ostamaan parempaa laatua. 

Kylässä tarjottiin kertaalleen sulanutta ja sitten uudelleen pakastettua vaniljajäätelöä tarjottiin varsinkin lapsille. Tilliliha oli aikamoinen makuelämys. 70-luvulla valmismehut maistuivat teollisille. 

Maksakastike, sellaisia tuhteja maksapaloja lillumassa mustanruskeassa kastikkeessa porkkanapalojen seassa. Oikea alakoululaisen lemppariruoka, yök.

Veripalttu, jossa sianläskipaloja. Piilottelin niitä paloja minne vain osasin heti, kun tilaisuus tuli.

Kesäkeitto. Jo pelkkä tuon androidin oksennuksen näköisen liemen haju saa mahan kipeäksi. Aah... niitä rakkaita peruskoulu muistoja.

Helmipuuro, suutuntuma aivan kauhea.

Vierailija kirjoitti:

Perunalaatikko,siinähän on päällä mukana kypsyneitä silavaviipaleita,ihan hyvää arkiruokaa,mutta silloin ryhtyi tökkimään perunalaatikkopaistos,kun perunasuikaleiden mukana sisällä oli kokonaisia muikkuja,joiden valkoiset silmmut lilluivat seassa,yökkäys tuli vedet silmissä.En ikinä enää söisi,saatikka katselisi.

Mitä ihmettä :0  ?? Tämä oli kyllä aika outo ruoka.. Perunaan piilotetut perkaamattomat kalat valkoisine silmineen tuijottaa jostain ihran alta, hyi yök.

Vierailija kirjoitti:

Se ruskea virvoitusjuoma, joka ei ole cokista kuitenkaan. Karmeen makuista, en tiedä löytyykö enää.

Dr. Pepper?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mitä isä työnsi kielellään suuhuni, jotta sai kielarin.

Tarkoitin että aika moni ruokaan liittyvä asia kuvottaa. Ja miten kukaan voi harrastaa suuseksiä sillä samalla suulla jolla syödään?

Miksi tätäkin on pitänyt alapeukuttaa? Pienet on teidän murheet, paha osunut vääriin tyyppeihin.

Kesäkeitto oli pitkään listalla, kunnes maistoin itsetehtyä joka olikin ihan syötävää! En sitä edelleenkään itse tekisi tai valitsisi, ei se kuitenkaan niin hyvää ollut :D