Erdusulten

Tämä on aika tarkkarajainen inho, mutta en pysty syömään mitään tummaa leipää tuoremehun tai jääteen kanssa.

Olin kerran lapsena Italiassa lomalla. Oli kova helle ja minulla pahoinvoiva olo. Otin välipalaksi persikanmakuista jääteetä ja tummaa saksalaista kokojyväleipää. Melkein tuli oksennus.

Joskus toisen kerran join appelsiinituoremehua ja ruisleipää, ja sama homma.

Kummastakin on aikaa n. 20 vuotta, mutta hyi olkoon, yököttää nykyäänkin vielä edes ajatella tuota yhdistelmää. Muistan heti sen hellepäivän tunnelman.

Mun mielestä TÄMÄ saisi olla normaalin mallin standardi. Ei varmasti olisi niin paljon syömishäiriöitä.

Erikseen totta kai ne, jotka ovat luonnostaan tosi pieniluisia ja laihoja. Ei ole syytä lähteä mollaamaan sellaisia.

Mutta paljon enemmän on niitä, joiden oikea ihannepaino on korkeampi ja jotka joutuvat näännyttämään itsensä sairaaseen ihanteeseen.

Välillä syödään jo ihan reippaallakin tahdilla. <3 Uloste on tosin vielä löysää. Ja heti lähdetään valppaana ikkunalle katsomaan, kun kuuluu vaikka lintujen ääniä. Ilme on myös valpas, tarkkaavainen, jääkaapin eteen tullaan pyytämään ruokaa. Ja kehrätään, poljetaan tassuilla. Ei vaikuta kokonaisuutena kamalan kipeältä, onneksi.

Käytät perusteena sitä, että pidennykset rasittaa ja ohentaa omaa hiusta. Ja pidennyksiin jää helposti koukkuun. Se tunne, kun poistattaa pidennykset ja oma hius tuntuu niin ohuelta, on isompi järkytys kuin hiusten leikkaaminen poikamittaan. Kokemusta on. 

Toinen toimiva peruste: pidennys rasittaa hiusta. Mitä pidemmän aikaa on pidennyskierteessä, sitä epätodennäköisempää on, että oma hius kasvaa ikinä terveenä ja hyvinvoivana takapuoleen asti.

Lukiotyttö kirjoitti:

Jos voit, kannattaa palata kissasi luo. Minun kissallani oli kerran aivan samoja oireita, ja sille tehtiin leikkaus sillä suolistossa näkyi vieras esine. Maha avattiin ja mitään ei ollutkaan, mutta kisun tila parani tiputuksessa.

Läsnäoloni rauhoitti silloin sekä minua että kissaa. Valvoin kirjaimellisesti päivän ja yön sen vieressä istuen. Palaa rakkaasi luo, niin voit itse varmistaa, että kaikki mitä on tehtävissä tehdään. Minun kissani olisi lopetettu tuon "vieraan esineen" takia jos en olisi ollut paikalla, vaadin leikkausta. Oloasi helpottaa, kun voit nähdä kissan tilan ja pystyt vaikuttamaan tilanteeseen/hoitoon edes jotenkin. En luottaisi tällaisessa asiassa keneenkään muuhun, edes puolisoon. Toivon että hän paranee!

Mulla on nyt sellainen ongelma, että mulla on pari työpäivää täällä vielä ja lisäksi hoitokissa "lainassa". Eli en oikein pääse lähtemään. Toisaalta voi olla että myös auttaa, kun on päivän töissä muiden ihmisten ympäröimänä.

Pyysin kyllä, voisiko omistaja tulla jo päivää aikaisemmin hakemaan hoitokisua pois, toivottavasti onnistuu. Rauhoittaisi oloa, kun tietäisi, että pääsee jo perjantaina omien rakkaiden, neli- ja kaksijalkaisen, luokse.