Ruksitodistukset ovat kyllä aika erikoisia. Miten kauan niitä pitää kestää? Normaalit numerotodistukset kunniaan!

Vierailija kirjoitti:

Ku

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle riittää vahvaksi perusteluksi sanallisen arvioinnin puolesta jo se, että av vaatii numeroita. Ei millään pahalla! Jatkakaa...

Meinaat siis, että täällä kukaan ei voi tietää mitään pedagogiikasta tai kasvatuksesta? Paitsi sinä tietenkin ;-)

Rehellisesti sanoen ei tunnu tässä keskustelussa moni tietävän -tai tietämystä ei ole päivitetty. Pedagoginen osaaminen on Suomessa huippuluokkaa. Ihanko oikeasti te täällä kuvittelette, että uusi hops on suunniteltu mutulla? Voi itkut tätä maata. Suomessa on suuri ongelma, että tiedettä ei arvosteta, vaan keskinkertaisuus lyö kiviä rattaisiin jatkuvasti. Suosittelen kaivamaan viime vuosien julkaisuja aiheesta. Myös kesäaikaan avoin yliopisto tarjoaa aiheeseen liittyen hyviä kursseja. Jos et jaksa perehtyä/päivittää tietojasi, niin turha siitä on täällä kiukutella ja haukkua kouluja, jotka yrittää parhaansa. Kiittämättömiä ja hölmöjä olette.

Ei ole järkevää, että jokainen koululaisen äiti menee kesäyliopistoon. Mutta se olisi kilttiä, että sinä kertoisit mitä siellä olet oppinut, kun kerran siellä olet ollut. Vaan eipä taida sinullakaan olla tähän keskusteluun mitään annettavaa. Vai olenko väärässä?

Olet väärässä. Voidaan sopia näin: käytetään perehtymisessä aiheeseen flipped classroom-menetelmää. Haet itse tietoa ja opiskelet asian. Keskustellaan sitten, että mitä et ymmärtänyt. Tämäkin menetelmä kuuluu nykyisiin uusiin tehokkaiksi havaittuihin opiskelumetodeihin. Emme enää kaada tietoa päähän, vaan kannustamme informaation monipuoliseen hallitsemiseen. Lycka till!

Eli, jos menet lääkäriin, et voi kysyä lääkäriltä taustatietoa ja perusteita ennen kuin olet käynyt lääketieteen avoimen kurssit? En sitten millään tajua näitä ihmisiä, jotka pätevät tietämyksellään, mutta eivät voi sitä tietämystään kiteyttää parilla lauseella.

Vierailija kirjoitti:

Niille kommentoijille, jotka tivaavat näkökantaa miksi numerot on huono arvostelutapa: numero harvoin kertoo mitään oikeasti lapsen taidoista valtakunnallisella tasolla. Eli kaiken kaikkiaan numerot on turhia ennen yo-kokeita/valtakunnallisia. Niin kauan kuin lapsia arvostelevat aikuiset, jotka tuntevat lapset, niin numeroihin sisältyy kaikenlaista mitä niihin ei pitäisi sisältyä. Ihmisiä ne on ne opetkin, toiset lepsuja ja toiset liian vaativia. Numero ei myöskään erottele laajojen aineiden ero osa-alueita,motivaatiota eikä sitä kuinka tosissaan lapsi on omalla tasollaan yrittänyt. Mutta meuhkatkaa toki, ei se meiltä pois ole.

No ne samat opettajathan myös antavat ne kirjalliset arvioinnit, joten ihan samalla tavallahan niihin voi sisältyä kaikenlaista, mitä niihin ei pitäisi sisältyä. Ja jos vaatimuksena on kirjallisessa arvioinnissa ottaa huomioon motivaatiota ja yritystä, miten vaikeaa ne olisi sitten sisällyttää siihen numeroon? Onhan se motivaatiokin arviossa mitattava suure, joten siihen numeroonhan se sitten vain vaikuttaa nostavasti tai laskevasti.

Koulussamme tehtiin tarkka monisivuinen arviontilomake, jota oli tarkoitus käyttää todistuksen sijaan. Siinä oli paljon kohtia monenlaisesta osaamisesta. Sitten tuli todistusten teko päivä. Opettajilta meni helposti 15-20 tuntia näiden lappusten täyttämiseen luokkaa kohti. Suurin osa ilmoitti, ettei käytä tätä menetelmää enää. Näistä uusista ylimääräisistä tunneista ei jälleen makseta mitään.

Ymmärrän että halutaan siirtää ajatus pois arvioinnista itse opiskeluun ja opiskeltavaan asiaan. Eli ei keskitytä tulokseen vaan prosessiin ja toivotaan että näin tulee paras tulos. Mutta riittääkö tämä motivoimaan?

Opettajasta kiinni mitä sinne alapuolelle vielä runoilee. Luulisi että numeron antaminen helpompaa. Laskee kokeiden ka ja onko oppilas aktiivinen vai passiivinen tunnilla ja nk kympin oppilaille lisätehtäviä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän että halutaan siirtää ajatus pois arvioinnista itse opiskeluun ja opiskeltavaan asiaan. Eli ei keskitytä tulokseen vaan prosessiin ja toivotaan että näin tulee paras tulos. Mutta riittääkö tämä motivoimaan?

Muillakin elämän osa-alueilla kehitysprosesseissa on käytössä sykliajattelu. Ensin arvioidaan lähtötilanne ja tavoitteet, sitten seuraa toteutusvaihe ja lopulta tehdään arviointi menneestä toiminnasta ja asetetaan uudet tavoitteet sen mukaan. Ei ole järkeä junnata siinä toteutusvaiheessa ilman tuloksen seuraamista ja tavoitteiden päivittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Opettajasta kiinni mitä sinne alapuolelle vielä runoilee. Luulisi että numeron antaminen helpompaa. Laskee kokeiden ka ja onko oppilas aktiivinen vai passiivinen tunnilla ja nk kympin oppilaille lisätehtäviä.

Niinpä. Opettajalle vain lomake, jossa on nämä opetussuunnitelman mukaiset osa-alueet ja niistä sitten kokeiden keskiarvoihin plussaa tai miinusta. Kyllähän ne vanhemmat suunnilleen  tietävät, millaisia numeroita kokeista on tullut, joten jos todistuksen numerot ovat sen alapuolella, se on aika selkeä viesti, että aktiivisuudessa ja motivaatiossa on jotain ongelma. Jos taas numerot ovat yläpuolella, vanhemmat voivat päätellä, että koulussa tapahtuu jotain, mikä nostaa numeroa.

Ei voi antaa numeroita enää. Saattaa joillekin tulla paha mieli. Heikkojen oppilaiden ehdoilla mennään taas.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun ois edes ne rastitodistukset!

"Olet edistynyt hyvin" lukee joka aineen kohdalla vitosluokkalaisen todistuksessa.

Kai se on jotain kasin luokkaa? Paha sanoa.

vitosestakin voi edistyä hyvin seiskaan, huuhaata koko rastitodistus, onneksi lapseni kävi numeroaikaan peruskoulun, eka ja toka ilman numeroita. 

Vierailija kirjoitti:

Näkisi silmäyksellä lapsen koulumenestyksen todellisen tilanteen.

Ja mitä sinä sillä tiedolla teet?

Voi kun olisi minullakin ollut ruksitodistus aikoinaan, kymppirivin sijaan. Olisi ehkä ajoissa huomattu, että en ole osa porukkaa, en osaa normaalia sosiaalista vuorovaikutusta ja leikkimistä, ja olisi huolestuttu ja ruvettu tekemään asialle jotakin. Mutta ei, siihen aikaan kaikki oli olevinaan hyvin, kun oli hyvät arvosanat.

Nyt myöhemmin olen joutunut huomaamaan, että sosiaaliset taidot on työelämän a ja o, paljon tärkeämpää kuin menestys kouluaineissa. Minua koulu ei onnistunut valmentamaan elämää varten.

Näin lapseni kaverin todistuksen toisesta kaupungista (juttelimme tästä asiasta ensin puhelimessa ja sitten messengerissä)

Tässäpä koko tämän jutun ongelma kiteytyy:

Oppilas 1:

Äidinkieli: Toimit ilmaisu- ja vuorovaikutustilanteissa hyvin. Luet tekstejä sujuvasti ja hyvin ja ymmärrät lukemasi.  Osaat hakea tietoa ja hyödyntää sitä mukavasti. Olet lukenut tavoitteiden mukaan, mutta voisit vielä lukea enemmän kirjoja myös vapaa-ajalla.  Oikeinkirjoituksesi on melko virheetöntä. Käytät kieltä luovasti ja sinulla on hyvä mielikuvitus. Kiinnitä huomiota käsialan selvyyteen ja huolellisuuteen. Olet saavuttanut lukuvuoden tavoitteet erittäin hyvin.

Oppilas 2:

Äidinkieli: Tavoitteet on saavutettu

Molemmat ovat 5. luokalla.

Eikö tämä aseta eri koulujen, kuntien ja opettajien oppilaat aivan todella eriarvoiseen asemaan?  Oppilaalle 1 sanallinen arviointi on ihan ok ja antaa tietoa, vaikka onkin toki paljolti sitä "liibalaabaa". Oppilas 2 voi olla mitä vaan välillä suunnilleen 7-10.

Tämä on se epäkohta tässä. Jos tällaista on vielä yläkoulussakin, niin ovathan oppilaat todella epätasa-arvoisessa asemassa ysille lähtiessään.

Voisiko joku systeemin puolustaja nyt edes vähän avata sitä, mikä tässä on hyvää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkisi silmäyksellä lapsen koulumenestyksen todellisen tilanteen.

Ja mitä sinä sillä tiedolla teet?

Voi kun olisi minullakin ollut ruksitodistus aikoinaan, kymppirivin sijaan. Olisi ehkä ajoissa huomattu, että en ole osa porukkaa, en osaa normaalia sosiaalista vuorovaikutusta ja leikkimistä, ja olisi huolestuttu ja ruvettu tekemään asialle jotakin. Mutta ei, siihen aikaan kaikki oli olevinaan hyvin, kun oli hyvät arvosanat.

Nyt myöhemmin olen joutunut huomaamaan, että sosiaaliset taidot on työelämän a ja o, paljon tärkeämpää kuin menestys kouluaineissa. Minua koulu ei onnistunut valmentamaan elämää varten.

Miten sua olisi aikanaan enemmän auttanut se, että kymppirivin sijaan sulla olisi ollut rivi "tavoitteet saavutettu"?

Millä lailla olisit saanut siitä enemmän tietoa sosiaalisesta vuorovaikutuksestasi? Eihän ne kriteerit arvostelussa ole mihinkään muuttuneet, nyt on vaan tasapäistetty se tasolle "tavoitteet saavutettu". Luuletko että se, ettei sulla ollut leikkejä tai kavereita olisi muuttanut sun arvostelun "tavoitteet osittain saavutettu" -tasolle? ja olisitko sinä tai vanhempasi osanneet päätellä että ahaa, siis nythän meillä on ongelma, sulla ei ole sosiaalisia taitoja ja  just siksi tää on vaan osittain. Nytpä tehdään asialle jotain, hienoa että saatiin tämä informaatio!"

Tämähän oli eka uuden opsin mukainen arviointi, se ei ole valmis vielä ja pyrkimys on yhtenäistää se ja tasapuolistaa koko Suomeen. Sitä en ymmärrä miksi tällaiset ei -valmiit systeemit edes otetaan käyttöön. Ja tosiaan ne numerot eivät kerro millä tasolla mennään valtakunnallisesti muulloin kuin verrattaessa muihin samassa koulussa opiskeleviin. Arviointihan on ollut tosi epätasaista läpi suomen.

Tavoitteet saavutettu on kyllä todella epäämääräinen arviointi.

Meillä ei ole mitään rakseja ikinä lapsilla ollut. Ekat numerot tulee 5lk.n keväällä. Nyt kolmosen päättävällä oli arvioissa kahdessa aineessa hyvä ja lopuissa erinomainen lisäksi oli enkkussa, äikkässä ja matikassa oli enemmän tekstiä.

Kutosen päättävällä normaalit numerot.

Kyllä meilmä tuo kolmonen kovasti multa tivasi mitä tuo hänen tokarinsa olisi numeroina.

Minusta on kyllä vähän liioiteltua että vielä vitosellakin tuli vain sanallinen arvio. Ensi vuonna on jo yläkouluun pyrkimiset...

Kolmoselta lähtien pitäisi olla numerot.