Ruksitodistukset ovat kyllä aika erikoisia. Miten kauan niitä pitää kestää? Normaalit numerotodistukset kunniaan!

Vierailija kirjoitti:

Lapset joutuvat joka tapauksessa kilpailemaan opiskelupaikoista, työpaikoista, seurustelukumppanista jne. Olisi ihan hyvä herättää tervettä kilpailuviettiä ja tavoittellisuutta riittävän varhain. 

Väärin. Juuri tuollaisesta touhusta pitäisi päästä eroon. Tuo on se syy miksi planeetta on tässä kunnossa ja miksi ihmiset voi huonosti. 

Ihmistä ei todellakaan ole luotu siihen että se kilpailee koko ajan joka paikassa. 

Mua kyrsi lapsena ne kaunistelevat eufemismit, kun kenellekään ei tietenkään voinut sanoa suoraan, että nyt ota ittees niskasta kiinni ja lakkaa kiusaamasta muita välitunnilla. Ei vaan viimeinen ruksi sosiaalisissa taidoissa oli "tarvitsee lisäharjoitusta".

Kyllä mä toivoin että se muita potkiva Jonna-Petteri olisi otettu muualle lisäharjoittelemaan sosiaalisia taitojaan sieltä meidän keskuudestamme...

Lapsen todistuksessa ei ollut numeroita, mutta sanoja usein, hyvin, melko usein, hyvin, hyvin, lähes, hyvin. Oli vaikeaa tulkita onko taso numeerisesti lähempänä vitosta vai kasia mutta johonkin tuonne se kai noilla sanoilla menee, kun pitää mielessä että todistuksissa on päällä mielensäpahoittamisen estosuodatin.

Jos olisi numeroita ja näkyisi 5-7 arvosanoja, otettaisiin näitä aineita kesällä kertauksena vaikka automatkoilla ja pelityylisesti sadepäivinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ala-asteella ekat numerot todistuksessa vasta 5. luokalla ja se toimi ihan hyvin. Ei niitä numeroita osannut kaivata ja enemmän sanallisista arvioista sai palautetta omasta osaamisesta. (Ja tämä siis oli jo 90-luvulla, ettei tämä sanallinen arviointi mikään uusi keksintö ole.)

No niin oli myös mun vanhimmilla lapsilla, mutta onneksi palattiin takaisin numeroarviointiin. Ja nyt sitten taas tuohon jonninjoutavaan lätinään. Kyllä mun mielestä ysit ja kympit todistuksessa kertovat tosi hyvin siitä, missä mennään. Sen sijaan se, että todetaan, että tavoitteet on saavutettu, ei kerro minulle eikä lapsille juuri mitään. Tavoitteet voi olla saavuttanut kuka vaan kasin ja kympin välillä oleva oppilas. Mutta tasapäistäminen on nyt sitten taas autuutta. Eihän toki hyvien oppilaiden tarvitse saada tietää sitä, että ovat hyviä koulussa.

Hyvä oppilas saa stipendin. Lapseni luokalla yksi sai stipendin erinomaisesta koulumenestyksestä, joten päättelin hänen olevan se luokan ainoa 10:n oppilas, loput 23 ovat tasaisen huonoja kaikessa.

Esim kuutosella joka on enemmän kuin hyvä(8) niin olisi maininta on erinomainen matematiikassa, erinomainen äikässä, kiitettävä ruotsinkielessä jne. Kaksi todistusta nähnyt ja niissä ei ollut mitään negatiivista ja matematiikasta erikoismaininta ja käytöksestä sekä taito ja taideaineista. 

Eikö ole opettajia vastaamaan epätietoisten kysymyksiin. Ahaa opet kesälomilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos todistuksessa lukee että tavoitteet saavutettu, haluaisin tietenkin tietää mitä nämä tavoitteet ovat olleet. Niitä ei ole koskaan kerrottu missään. Eli tavoiteluettelo mukaan, kiitos. Ja jos on osittain saavutettu, olisi kiva tietää mikä osa-alue vaatii vielä petraamista.

No, voidaanhan sitä miettiä mihin näitä arviointeja sitten tarvitaan? Tarvitaanko niitä oikeasti mihinkään? Ja sitten voidaan miettiä sitäkin että mikä motivoi opiskeluun? Mikä oikeasti innostaa oppimaan uusia asioita?

No hyvänen aika, opetussuunnitelma määrittää tavoitteet suomalaiselle perusopetuksen. Löydät paikallisen suunnitelman kunnan sivuilta (tai jos et, niin valtakunnallisen, opetuksen järjestäjää velvoittavan suunnitelman löydät opetushallituksen sivuilta)

Mutta jos lapsella on jostain aineesta vaikka arvio "tavoitteet osittain saavutettu", niin mitä se auttaa vaikka tavaisin kuinka opetussuunnitelmaa, jos ei yhtään avata, että mitä ne osa-alueet ovat joita ei ole saavutettu?

Tai kun "tavoitteet saavutettu" merkinnän saa sekä sillä, että jostain aineesta on ollut arvosanana 10 ja jostain arvosana 7. Eli uuden normin mukaan siitä entisestä kympin aineesta riittää 7-8, kun sillä saa kuitenkin ihan saman arvion kuin kympilläkin.

Kyllä vanhempien pitää osallistua lasten koulunkäyntiin ja OPS:kin on ihan hyvä lukaista läpi, osallistua vanhempien varttiin ja seurata lapsen läksyjen tekemistä.

Mutta ei vanhemmilta nyt sentään voi vaatia, että he ovat yhtäkkiä opettajan veroisia asiantuntijoita ja ymmärtävät täysin jonkun opsin kriteerit ja osaavat tulkita lapsensa koulunkäyntiä vuoden varrelta niin, että osaisivat poimia "tavoitteet osittain saavutettu" arviosta ne osa-alueet joita ei ole saavutettu. Niihin sisältyy kuitenkin siellä koulun seinien sisällä tapahtuvaa toimintaakin, kuten vaikka tuntiaktiivisuutta jne. Aletaanko oppitunnit lähettää livenä vanhemmille ja se sitten seuraavat ops kädessä miten lapsella menee?

Juttelin luokkaretkellä lapsen opettajan kanssa ja hän vastusti tätä uutta arviointitapaa.

Varmaan opsia tavatessaan huomasin, että painopiste on siirtynyt lukuvuoden aikaiseen arviointiin. Open (ja kodinkin)homma olisi tehdä kodin ja koulun välistä yhteistyötä lukuvuoden aikana niin, että olet lapsesi kanssa kartalla siitä, mikä sujuu ja mikä ei, jotta niihin voitaisiin vaikuttaa heti, eikä vasta ensi vuonna. Ehkä open vastustus tätä uutta kohtaan on taustalla kokemassasi informaationarkissa. Minusta voihyvin sanoa, että jos todistuksessa tulee yllätyksiä, ope on epäonnistunut työssään siltä osin.

Mutta opettajat olivat omien sanojensa aivan totaalisen loppu (saa lukea täälläkin vähän väliä)  jo ennen tätä uutta systeemiä. Harva se viikko täällä valitetaan, kuinka Wilma kuormittaa, vanhempien kysymykset kuormittaa, töitä on niin että ranteet notkuu, illat kuluu töitä tehdessä  ja eka kuukausi opetuksettomasta ajasta tehdään itseasiassa töitä.

Niin kenen ehdoilla tämä nyt sitten tehtiin? Opettajat ei jaksa yhtään enempää kodin ja koulun yhteistyötä, mitä tämä uudistus ehdottomasti vaatisi ja vanhempien pitäisi nyt kehittyä jonkin opsin asiantuntijoiksi.

Kun nyt kerran olet selkeästi tämän uudistuksen suuri kannattaja, niin kerrotko mikä niissä todistuksen numeroissa on niin pahaa? ja mikä tässä on niin hyvää? Tätä on sinulta kysytty monta kertaa ja tästä on ollut useita ketjuja, vanhemmat ovat hämillään, opettajat ovat hämillään ja oppilaat ovat hämillään. Käytäntöjä on ilmeisesti kymmeniä hyvin informatiivisesta hyvin niukkaan ympäri Suomen.

Miksi kokeista voi antaa yhä numeron, mutta todistukseen sitä ei voi laittaa?

Ymmärrätkö, että meistä suurin osa kritisoi sitä, että joku tavoitteet täytetty osittain on täysin ympäripyöreä arvio.Ennen se oli suunnilleen kokeiden arvosanat ja tuntiaktiivisuudesta plussaa.

Kannatatko sinä todella sitä, että oppilas saa ensimmäiset numeronsa 9. lk päättötodistuksessa? Jos, niin miksi? Perustele edes vähän, äläkä vetoa siihen, että vanhemman kuuluu tietää missä mennään. Kun jatko-opintoihin ratkaisee kylmästi vain ja ainoastaan se lukuaineiden keskiarvo ja mahdollinen pääsykoe.

Olisikin kirjallinen arviointi edes, välttävä, hyvä, kiitettävä, erinomainen= näistä kyllä jo jotakin tietoa irtoaa. Mutta tavoitteet saavutettu- tulee sellainen olo että ihan sama mitä teet, kyllä se läpi menee. Onkohan lapsilla samanlainen tunne tässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanallinen arviointi on paras. Siten voidaan kertoa että mitä lapsi osaa ja mitä ei. 

Nuo hienostellut korulauseet ei sitä kyllä avanneet. Onko joku sellaisen todistuksen saanut josta käy ilmi missä petrataan ja mikä osataan hyvin?

Kyllä saatiin. Puoli sivua tiukkaa tekstiä per oppiaine. On siinä opella ollut homma. Ja kansio lykättiin mukaan, johon siististi koottu joka ikinen testi, koe ja mittaus. En tiedä millä ajalla ope näitä tekee, mutta en valita. Informoi 1000x enempi kuin joku numero. Mitä ne numerot teille kertoo, että missä petrata ja mikä jo sujuu vaikka matikassa tai äikässä?

Ihan oikeesti? Mun lapsen todistuksessa lukee yhden aineen kohdalla "Kiitettävää työtä". Matikassa lukee "Taitavaa matikkaa". Viiden aineen kohdalla ei lue mitään - vain "hyväksytty"-merkintä.

eli numeroissa 9 ja oisko taitavaa 10, siellä' on erikoismainintoja jos on todella kiitettävä tai erinomainen open mielestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavoitteet saavutettu- mitkä tavoitteet? Esim oppilas joka ennen tavoitteli 10 ja toinen joka 7tai 8? Jos kaikilla lukee tavoitteet saavutettu niin mitä tietoa tämä heille antaa osaamisestaan? voisko joku avata?

siellä voi olla erityismainintoja missä todella enemmän kuin hyvä. 

Ei ole. Käytäntö vaihtelee ihan mielettömästi. Olen seurannut tänään näitä ketjuja ja käytäntöjä on varmaan kymmeniä. Osa saa puolikkaan arkin selostusta, osalla on tarkennuksia, osalla on laajempi skaala arvioinnissa. Lisäksi olen seurannut luokkamme vanhempien whatsappia ja ihan yleisesti Facebookia ja Twitteriä.

Suurella osalla on vain tavoitteet saavutettu / ei saavutettu / saavutettu osittain.Mulla on todistus edessäni (5 lk.) ja luin vielä kerran Wilman viestin aiheesta. Noi on todella ainoat kriteerit. Lisäksi on oppilaan keväällä tekemä itsearviointi.

Todistuksen lisätiedoissa lukee:

* siirretään 6. vuosiluokalle

* Opetus on annettu englanniksi

* Seuraava lukuvuosi alkaa 9.8.2017 klo 09.15

* Arviointiasteikko: ei ole saavutettu, on saavutettu osittain, on saavutettu

* Kielten oppimäärät: A1=1-6 vuosiluokasta alkava yhteinen kieli, A2=1.6 vuosiluokasta alkava vapaaehtoinen kieli.

Opetushallituksen 22.12.2014 hyväksymien opetussuunitelman perusteiden mukainen lomake.

Enemmistö ihmisistä tuntuu kyllä olevan ihmeissään. Ehkä odotettiin sanallisen arvioinnin olevan just jotain vähän laajempaa, että missä kehitettävää, missä sujuu.

Jos arvioinnista kokonaan luovutaan, eniten mietityttää mitä se tekee opiskelumotivaatiolle.

Niille kommentoijille, jotka tivaavat näkökantaa miksi numerot on huono arvostelutapa: numero harvoin kertoo mitään oikeasti lapsen taidoista valtakunnallisella tasolla. Eli kaiken kaikkiaan numerot on turhia ennen yo-kokeita/valtakunnallisia. Niin kauan kuin lapsia arvostelevat aikuiset, jotka tuntevat lapset, niin numeroihin sisältyy kaikenlaista mitä niihin ei pitäisi sisältyä. Ihmisiä ne on ne opetkin, toiset lepsuja ja toiset liian vaativia. Numero ei myöskään erottele laajojen aineiden ero osa-alueita,motivaatiota eikä sitä kuinka tosissaan lapsi on omalla tasollaan yrittänyt. Mutta meuhkatkaa toki, ei se meiltä pois ole.

Vierailija kirjoitti:

Niille kommentoijille, jotka tivaavat näkökantaa miksi numerot on huono arvostelutapa: numero harvoin kertoo mitään oikeasti lapsen taidoista valtakunnallisella tasolla. Eli kaiken kaikkiaan numerot on turhia ennen yo-kokeita/valtakunnallisia. Niin kauan kuin lapsia arvostelevat aikuiset, jotka tuntevat lapset, niin numeroihin sisältyy kaikenlaista mitä niihin ei pitäisi sisältyä. Ihmisiä ne on ne opetkin, toiset lepsuja ja toiset liian vaativia. Numero ei myöskään erottele laajojen aineiden ero osa-alueita,motivaatiota eikä sitä kuinka tosissaan lapsi on omalla tasollaan yrittänyt. Mutta meuhkatkaa toki, ei se meiltä pois ole.

Tää on hyvä perustelu, kiitos siitä. Siis numeroita vastaan.

Mutta perusteletko vielä, miten arvostelu" tavoitteet saavutettu" erottelee laajojen aineiden osa-alueiden eroja, motivoi (!!!!) ja arvioi yrittämistä? Jos siis on ihan sama, onko kokeiden perusteella tulos 7 tai 10, niin tavoitteet on saavutettu.

Miten tämä poistaa sen, että edelleen ihmisiä ne opetkin on?

Olen ehkä tyhmä mutta minä en ymmärrä! Kerro siis.

Vierailija kirjoitti:

Sanallinen arviointi on paras. Siten voidaan kertoa että mitä lapsi osaa ja mitä ei. 

Joo selkeetä on. Saavutti tavoitteet. Niistä tavoitteista taas ei kerrottu missään mitään missään vaiheessa, ei edes kysyttäessä.

Lapsen ensimmäinen kouluvuosi on takana. Yhtään koetta tai testiä ei ole käynyt pyynnöstä huolimatta kotona, ope ei laita tuntimerkintöja tai koetuloksia kenellekään Wilmaan, muutamia yleisiä viestejä tullut koko luokalle koskien lähinnä aikataulumuutoksia ja retkiä. Vanhempainvartti oli läpihuutojuttu, ope lateli ympäripyöreitä asioita (samat ilmeisesti suurimmalle osalle) sanomatta mitään.Nyt todistuksessa lukee oppiaineittain tavoitteet saavutettu. Siirretään 2. luokalle. Uusi Ops on arvioinnin osalta täysin epäonnistunut (liikaa vapautta säätää todistuspohjia ja turhaa sanahelinää), ja hyvin opettajakohtaista miten lukuvuoden aikana käytännössä toteutuu.Lapsi ei arvostanut/ymmärtänyt todistuksen viestiä eikä se kerro vanhemmalle juuri mitään. Tämä jos mikä tasapäistää, on epäreilua ahkeria ja osaavia oppilaita kohtaan, laskee motivaatiota ja opiskelun arvostusta.

Vierailija kirjoitti:

Niille kommentoijille, jotka tivaavat näkökantaa miksi numerot on huono arvostelutapa: numero harvoin kertoo mitään oikeasti lapsen taidoista valtakunnallisella tasolla. Eli kaiken kaikkiaan numerot on turhia ennen yo-kokeita/valtakunnallisia. Niin kauan kuin lapsia arvostelevat aikuiset, jotka tuntevat lapset, niin numeroihin sisältyy kaikenlaista mitä niihin ei pitäisi sisältyä. Ihmisiä ne on ne opetkin, toiset lepsuja ja toiset liian vaativia. Numero ei myöskään erottele laajojen aineiden ero osa-alueita,motivaatiota eikä sitä kuinka tosissaan lapsi on omalla tasollaan yrittänyt. Mutta meuhkatkaa toki, ei se meiltä pois ole.

No mutta sittenhän meillä on aivan valtava ongelma opettajien ammattitaidossa!

Täällä on just puhuttu, kuinka vanhempien pitää osata OPS niin, että ovat tasan kärryillä siitä, missä oma lapsi tarvitsee kehittymistä ja missä menee hyvin tai peräti erinomaisesti, mitä ovat kriteerit ja miten niitä arvioidaan.

Mutta sitten opettajat on niin pihalla, että voivat arvioida ihan mitä sattuu ja siksi pitää muuttaa arvostelu niin, että kaikki on vaan hyväskytty tai ei hyväksytty. Kriteerejä ei tarvii sen kummemmin avata vissiin.

Onneksi meillä on kaksi jo selvittänyt peruskoulun, oikein hyvin muuten, vaikka numeroita sai jo 5. luokalta. Kyllä meillä on onneksi opettajat olleet taitavia ja osanneet arvioida ihan hyvin. matematiikan ja englannin numerot noin esimerkiksi ovat jo alakoulusta korreloineet ihan hyvin valtakunnallisen kokeen tuloksia ja toisella on arvioitavana jo ylioppilaskirjoituksetkin. Ihan linjassa. Kyllä yläkoulussa jaksotodistusten numerot antoivat sekä vanhemmille että nuorille tärkeää infoa siitä, mihin pitää panostaa ja mikä menee jo nyt todella hyvin. Keskiarvo ratkaisee kuitenkin jatko-opintoihin valittaessa, ei se, että joku on hyväksytty tai tavoitteet saavutettu. Kyllä tuntuu aika hurjalta että nuori saisi ihan sokkona numerot vasta päättötodistukseen. Tulee lisäämään pudokkaita, koska ei mitenkään voi arvioida omaa keskiarvoaan ja valita yhteisvalinnassa kouluja sen mukaan.

Meillä oli syksyllä kokeilua uuden opsin hengessä koululla ja tehtiin ilmiöpohjaisia töitä oppilaiden kanssa. He eivät saaneet siitä arvosanaa vaan suullista palautetta ohjaajilta. Hyvät tekivät hyvin ja laiskemmanpuoleiset tekivät ihan järkyttävän huonoa työtä, koska "eihän tällä oo välii kun ei saa arvosanaa". Pelkään tällaisten uusien todistusten johtavan samaan.

Oman lapseni todistus oli myös liibalaabaa täynnä. En oikeasti tiedä missä kohtaa voisimme petrata, onko sille tarvetta. Niin sekava se oli.

-ope ja äiti

Täällä on useammassa kommentissa tuotu esille, ettei tiedetä, mitkä on olleet tavoitteet, joten ei tiedetä, mitä "tavoitteet saavutettu" tarkoittaa. Tavoitteet on esitelty opetussuunnitelmassa, joka ainakin meillä löytyy ihan kunnan kotisivuilta.

Opsin tavoitteet kun käy läpi, niin ymmärtää, että "tavoitteet saavutettu" tarkoittaa, että lapsi on oppinut paljon kaikenlaista, vaikka kovin ympäripyöreää on, jos oikeasti ei ole esim. vaihtoehtoa "tavoitteet saavutettu hyvin".

Oppilaan kannalta tärkeintä on oppituntien aikana annettu palaute ja kannustus. Yksilöllisesi ja täsmällisesti.

Saako nykyään kokeissa numeron vai onko sanallista? Onko nyt niin että joku opettaja laittaa lisäkomnentteja ollessa lapsen nk 10 oppilas että esim englanninkielessä erinomainen ja tekee lisätehtäviä samaten matematiikassa . On tunnilla erittäin aktiivinen ja oma-aloitteinen ja idea rikas jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ala-asteella ekat numerot todistuksessa vasta 5. luokalla ja se toimi ihan hyvin. Ei niitä numeroita osannut kaivata ja enemmän sanallisista arvioista sai palautetta omasta osaamisesta. (Ja tämä siis oli jo 90-luvulla, ettei tämä sanallinen arviointi mikään uusi keksintö ole.)

No niin oli myös mun vanhimmilla lapsilla, mutta onneksi palattiin takaisin numeroarviointiin. Ja nyt sitten taas tuohon jonninjoutavaan lätinään. Kyllä mun mielestä ysit ja kympit todistuksessa kertovat tosi hyvin siitä, missä mennään. Sen sijaan se, että todetaan, että tavoitteet on saavutettu, ei kerro minulle eikä lapsille juuri mitään. Tavoitteet voi olla saavuttanut kuka vaan kasin ja kympin välillä oleva oppilas. Mutta tasapäistäminen on nyt sitten taas autuutta. Eihän toki hyvien oppilaiden tarvitse saada tietää sitä, että ovat hyviä koulussa.

Hyvä oppilas saa stipendin. Lapseni luokalla yksi sai stipendin erinomaisesta koulumenestyksestä, joten päättelin hänen olevan se luokan ainoa 10:n oppilas, loput 23 ovat tasaisen huonoja kaikessa.

Lapsen arvosanat 9-10 ja stipendiä ei ole tullut, luokkakohtaisia stipendejä ei ollut, vaan ne jaettiin neljän luokan kesken. Suurin osa stipendeistä oli tyyliin taitoaineet eli urheilu, musiikki, käsityöt. Lukuaineista taisi olla vain englanti mukana. Siinäkin lapsella 10, mutta ilmeisesti luokilla useita 10:n osaajia.