Ruksitodistukset ovat kyllä aika erikoisia. Miten kauan niitä pitää kestää? Normaalit numerotodistukset kunniaan!

Onneksi ekaluokkalaiselle sattui huippu opettaja, jonka kanssa yhteistyö sujui koko vuoden, ja jolta sai pitkin vuotta suullista arviointia siitä missä mennään. Ei tarvinnut nyt sitten "ruksi-todistusta" ihmetellä. Kaikilla ei kuitenkaan ole ihan yhtä hyvä tilanne, ja lapsen osaamisen taso on voinut jäädä vähemmälle huomiolle opettajasta johtuen. 

Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi tämä raksi ruutuun - vaihtoehto on monista niin huono. Meillä se oli jo ala-asteella käytössä, ja vasta viidennellä luokalla saatiin numeroarviointi. Pienen koululaisen osaamisen pystyy kyllä arvioimaan siitä, onko raksi kiitettävän, hyvän, välttävän vai huonon kohdalla. Pelkkä sanallinen arvio sitten on taas on minusta vähän hämmentävä, varsinkin jos se ei ole mitenkään yksilöity vaan tulee suoraan mallista. 

Itse suoritan parhaillaan aikuislukiossa aineopintoja ja pidän numeroarvioinnista. Nelonen on surkea ja kymppi todella hyvä. Ammattikoulun asteikko yhdestä kolmeen taas ei motivoisi minua ollenkaan. Sain englannista viimeksi arvosanan 10. Se ilahduttaa ja palkitsee, toisin kuin "olet päässyt tavoitteeseesi hyvin" tai K3. 

Numeroita ei voi antaa, ettei wt-ihmisten heikkolahjaiset lapset pahoita yksinkertaista mieltänsä.

Miksei voi olla sekä numeroarviointi, että sanallinen arviointi? Ymmärrän sen sanallisen idean silloin, jos kunkin aineen kohdalla lukee eritellysti, mikä on mennyt hyvin ja mitä pitää vielä treenata, mutta näinhän ei ole. Sama jos olisi siirrytty 4-10-asteikosta 1-4-asteikkoon, mutta numerot onkin yksittäisiä sanoja. Sitä paitsi peruskoulun lopussa niitä numeroita kuitenkin tarvitaan, kun hyvistä ja kohtalaisista on paha laskea mitään keskiarvoa.

Meillä on penskat Helsingissä eliittikoulussa, josta valmistutaan parhain arvosanoin, pienillä todistuksissa on merkintä S eli suoritettu, ei muuta. Se riittää, sillä onhan käytössä nykyään jatkuvan arvioinnin malli, johon myös me vanhemmat osallistumme.

Vierailija kirjoitti:

Minulle riittää vahvaksi perusteluksi sanallisen arvioinnin puolesta jo se, että av vaatii numeroita. Ei millään pahalla! Jatkakaa...

Meinaat siis, että täällä kukaan ei voi tietää mitään pedagogiikasta tai kasvatuksesta? Paitsi sinä tietenkin ;-)

Sanallinen arviointi on paras. Siten voidaan kertoa että mitä lapsi osaa ja mitä ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ala-asteella ekat numerot todistuksessa vasta 5. luokalla ja se toimi ihan hyvin. Ei niitä numeroita osannut kaivata ja enemmän sanallisista arvioista sai palautetta omasta osaamisesta. (Ja tämä siis oli jo 90-luvulla, ettei tämä sanallinen arviointi mikään uusi keksintö ole.)

Sanallinen arviointi kehiteltiin alunperin porvaristolle hyvitykseksi siitä että suostuivat peruskouluun. Suostuivat laittamaan lapsensa samaan kouluun työläiskakaroiden kanssa sillä ehdolla että ainakaan nuo työläiskakarat eivät saa parempia numeroita.

Nykyään sen merkitys on ehkä hieman erilainen, mutta yhtä heikot perusteet sillä edelleen on.

Hah, naurettava tarina, harhaisen mielen tuotos. Kyllä niitten porvareiden jälkikasvulla on vähän eri tason geenit ja eri tason kasvatus, joilla niitä kiitettäviä saa aika helpostikin. Duunareitten lapset sitten ovat ikionnellisia kun saavat pari seiskaa kutosten jatkoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ala-asteella ekat numerot todistuksessa vasta 5. luokalla ja se toimi ihan hyvin. Ei niitä numeroita osannut kaivata ja enemmän sanallisista arvioista sai palautetta omasta osaamisesta. (Ja tämä siis oli jo 90-luvulla, ettei tämä sanallinen arviointi mikään uusi keksintö ole.)

Sanallinen arviointi kehiteltiin alunperin porvaristolle hyvitykseksi siitä että suostuivat peruskouluun. Suostuivat laittamaan lapsensa samaan kouluun työläiskakaroiden kanssa sillä ehdolla että ainakaan nuo työläiskakarat eivät saa parempia numeroita.

Nykyään sen merkitys on ehkä hieman erilainen, mutta yhtä heikot perusteet sillä edelleen on.

Hah, naurettava tarina, harhaisen mielen tuotos. Kyllä niitten porvareiden jälkikasvulla on vähän eri tason geenit ja eri tason kasvatus, joilla niitä kiitettäviä saa aika helpostikin. Duunareitten lapset sitten ovat ikionnellisia kun saavat pari seiskaa kutosten jatkoksi.

Heh, porvari siellä haaveilee lastensa kiitettävistä. Haaveiksi jää. Meillä jalosukuisilla jälkikasvun erinomaisuus on syntyperäistä. Samaan hengenvetoon kuitenkin totean poliittisesti korrektisti, ettei ihmisillä ole eroa. Koska monikulttuurisuus.

Vierailija kirjoitti:

Ei missään nimessä enää numeroarviointia! Hyvä, että maailma menee edes vähän eteenpäin.

Perustele. Mitä haittaa siitä on kenellekään?

En väitä, ettei olisi haittaa. Mutta kun kukaan ei kerro mikä se peruste tuolle numerottomuudelle on.

Vierailija kirjoitti:

Sanallinen arviointi on paras. Siten voidaan kertoa että mitä lapsi osaa ja mitä ei. 

Nuo hienostellut korulauseet ei sitä kyllä avanneet. Onko joku sellaisen todistuksen saanut josta käy ilmi missä petrataan ja mikä osataan hyvin?

Vierailija kirjoitti:

 Olkaa aktiivisia ja tehkää oma osuutenne, niin ei tuota lainkaan vaikeuksia tulkita sanallista arviota. .

Miksi vanhemmat laitetaan tulkitsemaan, kun ne numerot ovat kuitenkin tiedossa? Miksi numeroita pimitetään vanhemmilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle riittää vahvaksi perusteluksi sanallisen arvioinnin puolesta jo se, että av vaatii numeroita. Ei millään pahalla! Jatkakaa...

Meinaat siis, että täällä kukaan ei voi tietää mitään pedagogiikasta tai kasvatuksesta? Paitsi sinä tietenkin ;-)

Rehellisesti sanoen ei tunnu tässä keskustelussa moni tietävän -tai tietämystä ei ole päivitetty. Pedagoginen osaaminen on Suomessa huippuluokkaa. Ihanko oikeasti te täällä kuvittelette, että uusi hops on suunniteltu mutulla? Voi itkut tätä maata. Suomessa on suuri ongelma, että tiedettä ei arvosteta, vaan keskinkertaisuus lyö kiviä rattaisiin jatkuvasti. Suosittelen kaivamaan viime vuosien julkaisuja aiheesta. Myös kesäaikaan avoin yliopisto tarjoaa aiheeseen liittyen hyviä kursseja. Jos et jaksa perehtyä/päivittää tietojasi, niin turha siitä on täällä kiukutella ja haukkua kouluja, jotka yrittää parhaansa. Kiittämättömiä ja hölmöjä olette.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on penskat Helsingissä eliittikoulussa, josta valmistutaan parhain arvosanoin, pienillä todistuksissa on merkintä S eli suoritettu, ei muuta. Se riittää, sillä onhan käytössä nykyään jatkuvan arvioinnin malli, johon myös me vanhemmat osallistumme.

Pieniltä koululaisilta numerot ovat olleetkin poissa. Perusteluna on ollut, että keskitytään ensin lukemisen ja laskemisen oppimiseen, ei numeroihin.

Mutta monella täällä on myös isompia koululaisia. Ja on ihan relevantti kysymys tuo, että millä perusteella haetaan jatko-opintoihin, jos numerot saadaan vasta ysillä. Ja nimenomaan, että mistä tietää minne voi hakea ja tavoitella.

Kannatetaan!

- numerotodistukset

- avoleikkaukset takaisin, pöh päivystyksessä tehtävät tähystykset on hömppää

- turvavyöt pois autoista

- lapset yksin uimaan

- sormille piiskaamiset takas

- stipendit rehtorin kavereiden lapsille

- luokka-asteelta vain yksi oppilas voi saada arvosanan 10/oppiaine, tämä sovittakoon rinnakkaisluokkien opettajien kanssa, reksin opettamalta luokalta se oppilas kuitenkin on..

- tiputanssi liiksatunneille

- jne.

Vierailija kirjoitti:

Sanallinen arviointi on paras. Siten voidaan kertoa että mitä lapsi osaa ja mitä ei. 

Ehkä voidaan kertoa, tai voitaisiin kertoa. Mutta kun ei kerrota.

Sitä paitsi on melkeinpä vahingollista kertoa joka oppilaalle samalla kaavalla, mitä hän osaa ja mitä ei. Hyville jää kuva, että ovat huonoja kun on joka aineessa jotain mitä ei osaa. Voivat jopa katkeroitua, että parhaani olen tehnyt ja kaiken mitä pyydettiin ja tässä tulos. Ja huoille jää kuva, että ihan kivastihan tää menee tälläkin tavalla, kun kerrotaan mitä osaa ihan kuten hyvillekin oppilaille. Ei huolta eikä tarvetta skarpata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanallinen arviointi on paras. Siten voidaan kertoa että mitä lapsi osaa ja mitä ei. 

Nuo hienostellut korulauseet ei sitä kyllä avanneet. Onko joku sellaisen todistuksen saanut josta käy ilmi missä petrataan ja mikä osataan hyvin?

Kyllä saatiin. Puoli sivua tiukkaa tekstiä per oppiaine. On siinä opella ollut homma. Ja kansio lykättiin mukaan, johon siististi koottu joka ikinen testi, koe ja mittaus. En tiedä millä ajalla ope näitä tekee, mutta en valita. Informoi 1000x enempi kuin joku numero. Mitä ne numerot teille kertoo, että missä petrata ja mikä jo sujuu vaikka matikassa tai äikässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle riittää vahvaksi perusteluksi sanallisen arvioinnin puolesta jo se, että av vaatii numeroita. Ei millään pahalla! Jatkakaa...

Meinaat siis, että täällä kukaan ei voi tietää mitään pedagogiikasta tai kasvatuksesta? Paitsi sinä tietenkin ;-)

Rehellisesti sanoen ei tunnu tässä keskustelussa moni tietävän -tai tietämystä ei ole päivitetty. Pedagoginen osaaminen on Suomessa huippuluokkaa. Ihanko oikeasti te täällä kuvittelette, että uusi hops on suunniteltu mutulla? Voi itkut tätä maata. Suomessa on suuri ongelma, että tiedettä ei arvosteta, vaan keskinkertaisuus lyö kiviä rattaisiin jatkuvasti. Suosittelen kaivamaan viime vuosien julkaisuja aiheesta. Myös kesäaikaan avoin yliopisto tarjoaa aiheeseen liittyen hyviä kursseja. Jos et jaksa perehtyä/päivittää tietojasi, niin turha siitä on täällä kiukutella ja haukkua kouluja, jotka yrittää parhaansa. Kiittämättömiä ja hölmöjä olette.

Ei ole järkevää, että jokainen koululaisen äiti menee kesäyliopistoon. Mutta se olisi kilttiä, että sinä kertoisit mitä siellä olet oppinut, kun kerran siellä olet ollut. Vaan eipä taida sinullakaan olla tähän keskusteluun mitään annettavaa. Vai olenko väärässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanallinen arviointi on paras. Siten voidaan kertoa että mitä lapsi osaa ja mitä ei. 

Ehkä voidaan kertoa, tai voitaisiin kertoa. Mutta kun ei kerrota.

Sitä paitsi on melkeinpä vahingollista kertoa joka oppilaalle samalla kaavalla, mitä hän osaa ja mitä ei. Hyville jää kuva, että ovat huonoja kun on joka aineessa jotain mitä ei osaa. Voivat jopa katkeroitua, että parhaani olen tehnyt ja kaiken mitä pyydettiin ja tässä tulos. Ja huoille jää kuva, että ihan kivastihan tää menee tälläkin tavalla, kun kerrotaan mitä osaa ihan kuten hyvillekin oppilaille. Ei huolta eikä tarvetta skarpata.

Kuulostat perin katkeralta. 😊 Saiko kullanmuru kritiikkiä? Kritiikin sietäminen ja pettymysten sietokyky on olleet viime vuosien ongelma sekä vanhemmilla että lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne hyvät oppilaat jaksa tehdä enää yhtään mitään koulun eteen kun tavoitteet on aina saavutettu. Huoh. Ennen sentään yritettiin saada se ysi tai kymppi ja siinä samalla opiskeltiin.

Näinpä. Itse olin keskinkertainen oppilas, kunnes yläasteella päätin kokeilla kuinka hyviä numeroita saisin, jos oikein tosissani yrittäisin ja samalla toivoin pääseväni haluamaani lukioon. Reilussa vuodessa olinkin yllätyksekseni koulun paras oppilas.

Ilman numeroita olisin tuskin motivoitunut moiseen yritykseen, koska en olisi voinut konkreettisesti mitata edistäni. Toisekseen en olisi koskaan tuskin tajunnut tekemääni hurjaa hyppäystä, jos sitä ei olisi voinut verrata mihinkään. Se antoi myöhemminkin elämässä työelämää myöden uskoa siihen, että voin oppia melkein mitä vain, kunhan vain ehdin ja jaksan panostaa. (Ymmärrän toki, että kaikki oppijoina eivät ole samanlaisia, joten en odota samaa automaattisesti muilta.)

Vierailija kirjoitti:

Sanallinen arviointi on paras. Siten voidaan kertoa että mitä lapsi osaa ja mitä ei. 

Sitten pitäis saada niitä sanallisia arviointeja, mutta kun ei saa.

Jokaisen aineen kohdalla lukee: "tavoitteet saavutettu". Ei mitään muuta. ja vaihtoehtoja on kolme. Ei saavutettu, osittain saavutettu ja saavutettu.

Olis vaikka eritelty niitä aineita, kuten ulkomailla lastemme koulussa (sieltähän jostain tää on epäonnistuneesti kopsattu, muistuttaa IB-systeemiä), esim. matematiikka oli jaettu neljään osa-alueeseen ja englanti viiteen ja niitä arvioitiin neljällä kategorialla (ei saavutettu, saavutettu osittain, saavutettu ja tavoitteet ylitetty) JA sen lisäksi jokaisesta ainekokonaisuudesta oli sellainen 5-6 riviä tekstiä jossa kuvailtiin osaamista. Ja tän sai kolme kertaa vuodessa.

Tämä lappu minkä tänään koulusta sai ei kerro mitään siitä mitä lapsi osaa ja mitä ei.