Huono kokemus nuoresta työntekijästä
Tässä oma kokemus nuoren palkkaamisesta. Samalla vähän avautuminen: ihmeellisen huono työasenne on nuorilla, työelämään tulevilla ihmisillä. Mistä ihmeestä tämä johtuu, koulusta vai vanhemmista?
Omistan pienen kivijalkayrityksen, minä ja yksi työntekijä, toinen jäi eläkkeelle, ja aloin etsimään uutta. Innokkaita tarjokkaita tuli paljon, ja päätin antaa mahdollisuuden heistä innokkaimmalle, nuorelle naiselle joka oli juuri valmistumassa tänä keväänä ammattikoulusta. Hän oli oikein aktiivinen työnhaussa, hymyileväkin, ja ajattelin että hyvä saada aktiivinen ja iloinen asiakaspalvelija.
Työ alkoi pari viikkoa sitten. Ensimmäisenä työpäivänä tyttö käytti paljon aikaa kyselläkseen lomarahoista, loma-ajoista, luontaiseduista ja niin edelleen, mikäs siinä, vaikka olikin vähän kiire ja olisi voinut selvittää ne asiat aiemminkin, ne oli mainittu kyllä jo työhönotossa ja sopimuksessakin suurin osa mainittuna. Selitin kuitenkin ja yritimme perehdyttää työhön. Ihmettelimme että koko ajan se katosi vessan suuntaan ja ajattelimme että varmaan vatsa jännityksestä sekaisin, menee ohi. Ruokatauolle tyttö lähti n. 5 minuuttia etuajassa, puhelimeen kuului puhuvan, ja venytteli ruokataukoa n. 10 minuuttia kunnes käskin takaisin, oli asiakkaita palveltavana. Kotiinlähtöä selvästi kärkyttiin, koko ajan kelloa vilkuillen ja lähtö aivan minuutillleen, asiakaspalvelutilanne jäi kesken.
Seuraavana päivänä homma jatkui, tyttö koko ajan vessassa, ruokataukoa venytettiin vielä vähän enemmän molempiin suuntiin ja kotiinlähtö jopa hiukan ennen.
Kolmantena päivänä toinen työntekijä huomasi, että ei se siellä vessassa vatsaa potenut vaan puhui puhelimeen. Ja tekstaili. Ei kieltänyt edes asiaa: ei auttanut kuin antaa varoitus. Lisäksi kuulin eräältä tuttavalta että hän oli ollut omalla ruokatauollani liikkeessä, ja tämä uusi tyttö ei ollut viitsinyt häntä palvella. Oli mulkoillut ja tekstiviestitellyt, lopulta sitten naputellut nulja ilme naamallaan kassaan koko ajan kännykkään vilkuillen. Ei auttanut ottaa kuin puheeksi ja antaa varoitus, taas! Yritin kyllä olla kärsivällinen ja opastava.
Ei auttanut. Sama jatkui. Tässä vaiheessa ruokatauko venyi jo puolella tunnilla, kun tyttö lähtikin liikkeestä ulos ruokatauon ajaksi. Taas varoitus ja pitkä puhuttelu. Yritimme perehdyttää, mutta oppimisasenne oli huono, mulkoilua ja tuhahtelua. Välillä taas katosi vessaan tai taukotilaan pitkiksi ajoiksi.
Viimeinen tikki tuli vihdoin eilen. Toinen työntekijä tulee aiemmin töihin ja avaa liikkeen sekä lähtee vastaavasti aiemmin, tämän tytön työaika alkaa myöhemmin ja päättyy kello 17. Perjantai on päivä jona minun on hoidettava firman laskuja ja tilauksia, joten lähden itse jo 16:30. Varmistin tytölle että hän tietää miten liike suljetaan, että pitää auki sen puoli tuntia kello 17 saakka, ja lähdin. Mutta tämän tytön asenne kismitti ja epäilytti, ja jäin piiloon odottamaan ja tarkkailemaan ihan hetkeksi.
Alle 5 minuuttia siitä kun olin lähtenyt, tuli tyttö ulos, sulki liikkeen ja luikahti iloisena autolleen. Kännykkään pälättäen. Kalpeni aika pahasti kun tulin kohti. Irtisanoin tytön siinä paikassa. Jotain yritti takellella mahakivuista, mutta aika sutjakkaasti ja iloisesti puhui puhelimeen ja liikkui, siis sellaiseksi jolla olisi maha kipeänä. Taukotilassa oli kipulääkkeitä ja vessa eikä hän minulle ollut mitään sanonut mahakivuista kun kysyin pärjäisikö hän sen viimeiset puoli tuntia.
Hoidin firman asiat nyt omalla ajallani, ja täytyy seuraavaa palkattavaa alkaa etsimään. Mutta en enää ikinä ota nuorta! Mikä kumma siinä on, kun työnantajan pitäisi koko ajan olla selän takana vahtimassa että työ tulee tehdyksi.
Kommentit (129)
Käyttäjä2513 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin heti että kyse oli kännykän käytöstä. Ite oon 25 mutta silti huomaan että 18-20-vuotiailla on jäätävä ero kännykkäkäyttäytymisessä. "Mut tää on äiti, ihan pakko vastata", "kysyn vaan kyytii kotiin", "tää on ihan pakko"... ihan järkyttävää silmänpalvontaa ja jopa asiakkaiden edessä omien puheluiden hoitamista. Ei mitään käsitystä työelämästä. Ulkonäöllisesti ollaan niitä firman nuoria tytöntylleröitä, mutta kun seuraan tuon pikkuteinin juttuja niin tunnen itseni asenteeni takia ihan kävyksi.
Minulla on vähän samantyyppistä kokemusta. Kännykkäkielto on paljon pahempi kuin vaikka tupakointikielto (sekin kielletään useilla työpaikoilla nykyään). Nuoret ei selviä 4 h ilman kännykkää (sitten olisi se ruokatunti).
Ota neliviiskymppinen: saat ahkeran.
Nelikymppiset ei osaa somettaa eivätkä ole diginatiiveja mitä työntekijöiltä nykyään edellytetään.
Höpöhöpö, kaikki minun tuntemat nelikymppiset (ja vanhemmatkin) osaa kyllä somettaa. Ei se sometus niin ihmeellistä ole, etteikö sitä voisi oppia muutkin kuin diginatiivit. Sitä paitsi läheskään kaikissa työpaikoissa sitä ei tarvita eikä vaadita, tässäkin kyseisessä tapauksessa se kännykän näpräys oli nimenomaan ongelma.
Jep. Se, etten mä näprää työajalla kännykkää, tarkoittaa vaan sitä, että mä tiedän ettei työnantaja siitä mulle maksa. Eikä sitä etten osais sitä käyttää.
Ihmetytti tuo ap:n kommentti "kysyi reilusti itse paikkaa", siis mitenkäs muuten? Kun itse kysymällä? Mitä tarkoitit, että oli aktiivinen työnhakija? Eikö muut hakeneet? Toki useaa hakijaa kiinnostaa, onko tullut valituksi, mutta hyvät käytöstavat estää soittamasta ja kysymästä.
Vierailija kirjoitti:
Naapuri on vaateliikkeessä töissä ja sanoi alle 25 v on vain haittaa. Kaverit käy maleksimassa ja perää alennuksia.
Heille viimeksi palkattiin entinen vaatemyyjä Anttilasta. On täyttänyt 50 v ja purskahti itkuun, kun soitettiin ja kerrottiin hän on päässyt.
Kohtelee kaikkia asiakkaita upeasti, ihan teineistä Ullanlinnan pissisrouviin. Ja hänen vanhoja asiakkaita Anttilasta ovat löytäneet sinne.Aamulla on varttia ennen avaamista, pohja tarkastettu. Hiljaisena hetkenä menee pesemään ikkunoita, oli vienyt pukukoppien verhot kotiin, pessyt ja silittänyt ja "jäi kiinni" kun toinen tuli töihin kesken ripustamisen.
Joo, ihan ei joka nuori tai muukaan sorru moiseen viitseliäisyyteen.
No minä pesin hiljaisella ajalla erään kivijalkaputiikin ikkunat ja peilit ja hyllyt ym. Siivousta, vaikka ei kuulunut työnkuvaan. Ei tullut kiitosta, sen sijaan irtisanottiin ennen määräaikaisen työsopimuksen loppumisajankohtaa, kesken työpäivän. Annettiin vielä muka vahingossa seuraavan työntekijän työsopimus kouraan minun irtisanomistodistuksena, jotta näkisin varmasti että seuraaja jo palkattu.
Jouduin myös jälkikäteen soittelemaan perään työnantajalle uudesta työtodistuksesta, kun te- toimisto ei hyväksynyt leimatonta työtodistusta jonka herra yrittäjä oli antanut.
Tapahtui kun olin se paha nuori.
Lukioikäisestä asti olen opintojen ohella tehnyt myyjän hommia ja eipä ole koskaan kukaan esimies joutunut korjaamaan käytöstäni tai asennettani.
Sylettää vaan aina nämä "nuorilla ei ole työmoraalia, siellä vaan näpräävät kännykkää". Joo, kannattaakin aina yleistää.
N24
Otit sen hönöimmän. Vähemmän ulospäinsuuntautuvakin voi olla ihan loistava asiakaspalvelussa. Tää oli hyvin aktiivinen kyllä, mutta aktiivisuus suuntautuukin sit sosiaaliperhosena olemiseen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin heti että kyse oli kännykän käytöstä. Ite oon 25 mutta silti huomaan että 18-20-vuotiailla on jäätävä ero kännykkäkäyttäytymisessä. "Mut tää on äiti, ihan pakko vastata", "kysyn vaan kyytii kotiin", "tää on ihan pakko"... ihan järkyttävää silmänpalvontaa ja jopa asiakkaiden edessä omien puheluiden hoitamista. Ei mitään käsitystä työelämästä. Ulkonäöllisesti ollaan niitä firman nuoria tytöntylleröitä, mutta kun seuraan tuon pikkuteinin juttuja niin tunnen itseni asenteeni takia ihan kävyksi.
Minulla on vähän samantyyppistä kokemusta. Kännykkäkielto on paljon pahempi kuin vaikka tupakointikielto (sekin kielletään useilla työpaikoilla nykyään). Nuoret ei selviä 4 h ilman kännykkää (sitten olisi se ruokatunti).
Ota neliviiskymppinen: saat ahkeran.
Nelikymppiset ei osaa somettaa eivätkä ole diginatiiveja mitä työntekijöiltä nykyään edellytetään.
😂 nelikymppiset oli somessa jo, kun sä vielä taapersit vaipoissa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapuri on vaateliikkeessä töissä ja sanoi alle 25 v on vain haittaa. Kaverit käy maleksimassa ja perää alennuksia.
Heille viimeksi palkattiin entinen vaatemyyjä Anttilasta. On täyttänyt 50 v ja purskahti itkuun, kun soitettiin ja kerrottiin hän on päässyt.
Kohtelee kaikkia asiakkaita upeasti, ihan teineistä Ullanlinnan pissisrouviin. Ja hänen vanhoja asiakkaita Anttilasta ovat löytäneet sinne.Aamulla on varttia ennen avaamista, pohja tarkastettu. Hiljaisena hetkenä menee pesemään ikkunoita, oli vienyt pukukoppien verhot kotiin, pessyt ja silittänyt ja "jäi kiinni" kun toinen tuli töihin kesken ripustamisen.
Joo, ihan ei joka nuori tai muukaan sorru moiseen viitseliäisyyteen.
No minä pesin hiljaisella ajalla erään kivijalkaputiikin ikkunat ja peilit ja hyllyt ym. Siivousta, vaikka ei kuulunut työnkuvaan. Ei tullut kiitosta, sen sijaan irtisanottiin ennen määräaikaisen työsopimuksen loppumisajankohtaa, kesken työpäivän. Annettiin vielä muka vahingossa seuraavan työntekijän työsopimus kouraan minun irtisanomistodistuksena, jotta näkisin varmasti että seuraaja jo palkattu.
Jouduin myös jälkikäteen soittelemaan perään työnantajalle uudesta työtodistuksesta, kun te- toimisto ei hyväksynyt leimatonta työtodistusta jonka herra yrittäjä oli antanut.
Tapahtui kun olin se paha nuori.
Tossu. Etkö tiedä että määräaiksta sopimusta ei voi irtisanoa? Sait sen kohtelun mitä sallit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapuri on vaateliikkeessä töissä ja sanoi alle 25 v on vain haittaa. Kaverit käy maleksimassa ja perää alennuksia.
Heille viimeksi palkattiin entinen vaatemyyjä Anttilasta. On täyttänyt 50 v ja purskahti itkuun, kun soitettiin ja kerrottiin hän on päässyt.
Kohtelee kaikkia asiakkaita upeasti, ihan teineistä Ullanlinnan pissisrouviin. Ja hänen vanhoja asiakkaita Anttilasta ovat löytäneet sinne.Aamulla on varttia ennen avaamista, pohja tarkastettu. Hiljaisena hetkenä menee pesemään ikkunoita, oli vienyt pukukoppien verhot kotiin, pessyt ja silittänyt ja "jäi kiinni" kun toinen tuli töihin kesken ripustamisen.
Joo, ihan ei joka nuori tai muukaan sorru moiseen viitseliäisyyteen.
No minä pesin hiljaisella ajalla erään kivijalkaputiikin ikkunat ja peilit ja hyllyt ym. Siivousta, vaikka ei kuulunut työnkuvaan. Ei tullut kiitosta, sen sijaan irtisanottiin ennen määräaikaisen työsopimuksen loppumisajankohtaa, kesken työpäivän. Annettiin vielä muka vahingossa seuraavan työntekijän työsopimus kouraan minun irtisanomistodistuksena, jotta näkisin varmasti että seuraaja jo palkattu.
Jouduin myös jälkikäteen soittelemaan perään työnantajalle uudesta työtodistuksesta, kun te- toimisto ei hyväksynyt leimatonta työtodistusta jonka herra yrittäjä oli antanut.
Tapahtui kun olin se paha nuori.
Aika erikoista, mäkin olen hiljaisempana aikana kierrättänyt tuotteet, pessyt ja puunannut liikettä. Oma-aloitteisesti ja kenenkään pyytämättä ja jos jotain on sanottu, ne ovat olleet kiitoksia.
Eräästä paikasta tosin purettiin sopimus koe-ajalla. Myöhemmin selvisi, että pomon piti saada kaverin lapsi kesätöihin, vaikka mulle purun syy oli etten muka on osaa töitäni.
Vierailija kirjoitti:
Ota nuori joka ei asu enää kotona! Pakko olla hyvä työntekijä jos meinaa pitää palkkatyönsä. Äidin patojen ääressä asuvat ei osaa arvostaa työpaikkaa samalla tavalla. Tän oon huomannu ainakin omissa nuorissa työntekijöissä.
Pahimmassa tapauksessa pissis on kotoa painostettu hakemaan töitä, vaikka ei itse edes haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs otit tuollaisen ulospäinsuuntautuneen. Eihän ne tee muuta kun seurustelee muiden kanssa. Ensi kerralla otat vähän asiakeskeisemmän ihmisen, joka ei käytä kaikka aikaansa tyhjänpäiväisyyksien lätisemiseen.
Juuri tuollaiset ulospäinsuuntautuneet, itsekeskeiset menestyvät työhaastatteluissa parhaiten.
Ja sitten ihmetellään, kun työaika kuluu siihen ulospäinsuuntautumiseen sen sijaan, että töitä tehtäisiin.
Vierailija kirjoitti:
"tuntui selvästi koko ajan iloiselta ja ulospäinsuuntautuneelta, mikä on tärkeää asiakaspalvelutilanteessa."
Asiakaspalvelijoiden täytyy siis varoa ettei kukaan lähiomainen kuole tai itse sairastu vakavasti tms.
Minä olen ollut asiakaspalvelutyössä 14 vuotiaasta lähtien. Melko agressiivisesti hankin itselleni työn kyllä, mutta työhön päästyäni tein todella kovin töitä. Etenin todella nopeasti tikkailla. Älypuhelimia ei silloin ollut, mutta kyllä meidän nuorten elämä oli sosiaalista ja draamaa silloinkin. Työt hoidettiin kuitenkin aina ensin. Ja oli hätä miten suuri tahansa (sen kuoleman työajallakin olen kohdannut) niin ne asiakkaat palvellaan kunnes tilanteesta voi irrottautua. Kerran koin niin suuren järkytyksen, etten pystynyt keräämään itseäni ja kyyneleet valuen palvelin asiakkaita, pahin ruuhka oli päällä eikä vaihtoehtoja ollut. Tällöin selitin asiakkaille päällisin puolin tilanteen, pahoittelin ja hymyilin kyynelten läpi. Kun pystyin irrottautumaan, menin vessaan hetkeksi ja jatkoin sitten töitä, koska en halunnut jättää työnantajaani pulaan. Eli kyllä asiakaspalvelu ja nuoruus/elämän kolhut on ihan mahdollista yhdistä.
Ei ap ole minun mielestäni sanonut, että kaikki nuoret on huonoja työntekijöitä (vaikka kommentoijat niin väittääkin), kertoi vain yhdestä. Hyvin ap tämän homman hoiti, työntekijä oli surkea. Jotkut osaa loistaa haastattelussa, mutta ei itse töissä. Toivottavasti saat nyt paremman.
Olisiko edes yksi yrittäjä sitä mieltä, että 30v äiti-ihminen voi olla parempi vaihtoehto kun 18-20v... :) Vaikka olis vähän työttömyyttään takana. Minä ainakin teen työni aina mahdollisimman hyvin ja tunnollisesti firman parasta ajatellen. Aina saanut kiitoksia ja kehuja, mutta vakipaikkaa ei vaan irtoa millään :( Kaippa ne pelkäävät sitä lapsien sairastelua jne. Huoh... Kokeile AP ensikerralla tämmöistä, saatat yllättyä ;) Meillä on jo elämästä näkemyksiä takana ja kokemusta enemmän erilaisista tilanteista. Lisäksi haluamme yleensä pitää työmme kun sellaisen saamme, meitä ei enää niin vaan huolita ja haluamme tienata kun vielä ehdimme! :D
Käyttäjä5454 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkästä ruoka-ajan venymisestä en olisi huomauttanut heti. En ensimmäisinä päivinä huomauttanutkaan. Mutta se venyi joka ikinen päivä ja lopulta siihen puoleen tuntiin ylimääräistä, ikään kuin neiti olisi testannnut että saako pidettyä ylimääräistä vai tullaanko siitä urputtamaan. Viisitoista minuuttia jo muutenkin pitkään ruokataukoon heti ensimmäisenä päivänä ja jokaisena seuraavana vielä pidempään? Jos pidät sitä asiallisena, olen onnellinen ettet ole työssä minulla. Jos sitä sattuu silloin tällöin yhden kerran tai kaksi, ei mitään. Mutta joka ikinen päivä heti ensimmäisestä päivästä alkaen ja kasvaen joka päivä, ikään kuin testattaisiin että onko tässä pakko tehdä muutakin kuin istua?
Löysin onneksi tilalle uuden työntekijän, naisen joka oli myös aiemmin hakenut samaa paikkaa eikä onneksi ollut vielä löytänyt työtä. Hän oli onnesta litteänä saadessaan työpaikan ja aloittaa maanantaina. Pidän sormia ristissä että tulisi taas uusi loistava työntekijä. Minulla on ollut heitä paljon, näin onnettomia ei ennen tätä kertaakaan.
Annappas kun arvaan.
Tämä toinen työnhakija oli asiallinen ja kohtelias haastattelussa, ehkä kertoi jopa omaavansa kokemusta alalta, mutta SILTI palkkasit sen hymyilevän tytön, joka kertoi olevansa just sitä, mitä etsit? (Luetteli siis ne samat, mitä työnhakuilmoitukseen olit kirjoittanut, reipas, asiakaspalveluhenkinen jne?
Eikö mikään hälytyskello soinut kun kyseli palkkapäiviä ja lomajuttuja jo haastattelussa?
Ja työhaastattelussa käsittääkseni käyttäydytään asiallisesti ja kohteliaasti, vaikka olisi muuten työssään kuinka hyvä asiakaspalvelija. Työnhakijaa voi myös jännittää haastattelussa, jos työpaikan kovasti haluaa, vaikka muuten olisi iloinen ja hymyilevä
(mulla on siis asiakaspalvelusta kokemusta itselläni)
Näin just. Epäilen sitäkin, että noin kauhian hymyileväinen ja mukavan oloinen on ollut mielin kielin ruskeakielinen heti kättelyssä tyyliin, ooi että teidän tuotteet on aina olleet ihania. Onko haastatteluunkin päästy perinteisesti, kun nyt satuin liikkumaan täällä nurkilla, niin pääsiskös samalla työhaastatteluun, kun nyt olen valmiiksi tässä lähellä. Mieti nyt miten meni, mille tyttö hymyili, oliko hymyrooli päällä ja mitä sanoi. Menit lankaan.
Tässä hyvä esimerkki siitä, että ne kovaäänisimmät ovat kovimpia lintsaamaan. Näin se on ollut ihan aina!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapuri on vaateliikkeessä töissä ja sanoi alle 25 v on vain haittaa. Kaverit käy maleksimassa ja perää alennuksia.
Heille viimeksi palkattiin entinen vaatemyyjä Anttilasta. On täyttänyt 50 v ja purskahti itkuun, kun soitettiin ja kerrottiin hän on päässyt.
Kohtelee kaikkia asiakkaita upeasti, ihan teineistä Ullanlinnan pissisrouviin. Ja hänen vanhoja asiakkaita Anttilasta ovat löytäneet sinne.Aamulla on varttia ennen avaamista, pohja tarkastettu. Hiljaisena hetkenä menee pesemään ikkunoita, oli vienyt pukukoppien verhot kotiin, pessyt ja silittänyt ja "jäi kiinni" kun toinen tuli töihin kesken ripustamisen.
Joo, ihan ei joka nuori tai muukaan sorru moiseen viitseliäisyyteen.
Oletko niitä, joiden mielestä tuollainen töiden omalla ajallakin tekeminen on suunnilleen työntekijän velvollisuus?
Itse olen aina hoitanut duunini hyvin ja asiallaisesti, vaikka melko nuori olenkin. Ei silti tulisi mieleenkään tehdä yhtään ylimääräistä, tai työajan ulkopuolella. Ei sillä palkalla.
Jos paikassa on 3 pukukoppia, verhot koneeseen, ripustus ja silitys, konkreettista aikaa menee n tunti. Ehkä häntä oli itse häirinnyt verhojen kunto ja tajunnut nopeammin tulee valmista kun tekee itse.
Minä tulen joka päivä 10 min aikaisemmin töihin. Laitan tietokoneen päälle, haen kahvia jne ja tasalta kun linja aukeaa, olen valmis. Kollega tulee aina minuuttia vaille ja jos hänelle tulee päivän eka puhelu, pitää asiakkaan odottaa ohjelmien aukeamista.
Myös oma-aloitteisuus on ihan kiva asia. Jos on hiljaista, miksei silloin voida mennä pesemään ikkunoita ilman että pomo kysyy voisko joku pestä.
Kenenkään ei tarvitse tulla etukäteen töihin, mutta työni kannalta on helpompi aloittaa, kun ohjelmat jo rullaavat.
Älkää ihmiset tuomitko kaikkia nuoria yhden huonon käytöksen takia! Minä olen nuori työntekijä. Olen tunnollinen ja haluan tehdä työni hyvin, ja uskon että niin haluaa suurin osa muistakin ikäisistäni. N21
Käyttäjä2513 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin heti että kyse oli kännykän käytöstä. Ite oon 25 mutta silti huomaan että 18-20-vuotiailla on jäätävä ero kännykkäkäyttäytymisessä. "Mut tää on äiti, ihan pakko vastata", "kysyn vaan kyytii kotiin", "tää on ihan pakko"... ihan järkyttävää silmänpalvontaa ja jopa asiakkaiden edessä omien puheluiden hoitamista. Ei mitään käsitystä työelämästä. Ulkonäöllisesti ollaan niitä firman nuoria tytöntylleröitä, mutta kun seuraan tuon pikkuteinin juttuja niin tunnen itseni asenteeni takia ihan kävyksi.
Minulla on vähän samantyyppistä kokemusta. Kännykkäkielto on paljon pahempi kuin vaikka tupakointikielto (sekin kielletään useilla työpaikoilla nykyään). Nuoret ei selviä 4 h ilman kännykkää (sitten olisi se ruokatunti).
Ota neliviiskymppinen: saat ahkeran.
Nelikymppiset ei osaa somettaa eivätkä ole diginatiiveja mitä työntekijöiltä nykyään edellytetään.
Höpöhöpö, kaikki minun tuntemat nelikymppiset (ja vanhemmatkin) osaa kyllä somettaa. Ei se sometus niin ihmeellistä ole, etteikö sitä voisi oppia muutkin kuin diginatiivit. Sitä paitsi läheskään kaikissa työpaikoissa sitä ei tarvita eikä vaadita, tässäkin kyseisessä tapauksessa se kännykän näpräys oli nimenomaan ongelma.
Juuri näin. Somekanavat ja digialustat ovat vain välineitä, eivät sisäsyntyisiä ominaisuuksia. Niiden käyttämistä ohjaa ihmisen oma kokemus ja järki ihan samalla tavalla kuin muidenkin välineiden, vaikkapa moottorisahan käsittelyä.
Käyttäjä5125 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin heti että kyse oli kännykän käytöstä. Ite oon 25 mutta silti huomaan että 18-20-vuotiailla on jäätävä ero kännykkäkäyttäytymisessä. "Mut tää on äiti, ihan pakko vastata", "kysyn vaan kyytii kotiin", "tää on ihan pakko"... ihan järkyttävää silmänpalvontaa ja jopa asiakkaiden edessä omien puheluiden hoitamista. Ei mitään käsitystä työelämästä. Ulkonäöllisesti ollaan niitä firman nuoria tytöntylleröitä, mutta kun seuraan tuon pikkuteinin juttuja niin tunnen itseni asenteeni takia ihan kävyksi.
Minulla on vähän samantyyppistä kokemusta. Kännykkäkielto on paljon pahempi kuin vaikka tupakointikielto (sekin kielletään useilla työpaikoilla nykyään). Nuoret ei selviä 4 h ilman kännykkää (sitten olisi se ruokatunti).
Ota neliviiskymppinen: saat ahkeran.
Nelikymppiset ei osaa somettaa eivätkä ole diginatiiveja mitä työntekijöiltä nykyään edellytetään.
:-) Näinhän tämäkin tyty oletti: työntekijältä edellytetään sometusta ja diginatiivina oloa työajalla. Ja juuri se oli ongelma. Ei ollutkaan koodarina tai mediakoordinaattori. Oli myyjä. Eikä edes e-kaupassa.
Nelikymppinen on sitten työnatiivi, esim. myyjän työhön.
-Haluaisinpa nähdä koodarin jonka työnkuva muodostuu somettamisesta...
Muistuu mieleen yliopistolta yksi joka onnistui puhumaan itsensä kuin koira veräjästä jopa tehtävänpalautuksen ja sai vielä kiitokset päälle. Ohjaajalle jäi kuva, että töitä oli tehnyt kovasti, ei vain jäänyt jälkeä.
Mä näkisin sen niin, että työntekijät tekee työtä työajalla, ahkerasti ja kunnolla. Työajan ulkopuolella yhden työntekijän tekemä työ vääristää asioita niin että esim osa-aikaisten tunnit vähenee. Joissakin tapauksissa työtä ei edes saa tehdä työajan ulkopolella, jos sattuu joku vahinko, ei työnantajan vakuutus korvaa. Korostin sanaa työntekijä, tarkoitin palkattua työntekijää, koska yrittäjät tms on eri juttu, ja jotkut jutut riippuu vähän työstä.
Mut tässä tarkoitin että esim siivooja jäisi työajan jälkeen ilmaiseksi siivoamaan pariksi tunniksi.
Ja en tarkoita ylitöitä, nekin siis on tietysti työaikaa.