Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huono kokemus nuoresta työntekijästä
03.06.2017 |
Tässä oma kokemus nuoren palkkaamisesta. Samalla vähän avautuminen: ihmeellisen huono työasenne on nuorilla, työelämään tulevilla ihmisillä. Mistä ihmeestä tämä johtuu, koulusta vai vanhemmista?
Omistan pienen kivijalkayrityksen, minä ja yksi työntekijä, toinen jäi eläkkeelle, ja aloin etsimään uutta. Innokkaita tarjokkaita tuli paljon, ja päätin antaa mahdollisuuden heistä innokkaimmalle, nuorelle naiselle joka oli juuri valmistumassa tänä keväänä ammattikoulusta. Hän oli oikein aktiivinen työnhaussa, hymyileväkin, ja ajattelin että hyvä saada aktiivinen ja iloinen asiakaspalvelija.
Työ alkoi pari viikkoa sitten. Ensimmäisenä työpäivänä tyttö käytti paljon aikaa kyselläkseen lomarahoista, loma-ajoista, luontaiseduista ja niin edelleen, mikäs siinä, vaikka olikin vähän kiire ja olisi voinut selvittää ne asiat aiemminkin, ne oli mainittu kyllä jo työhönotossa ja sopimuksessakin suurin osa mainittuna. Selitin kuitenkin ja yritimme perehdyttää työhön. Ihmettelimme että koko ajan se katosi vessan suuntaan ja ajattelimme että varmaan vatsa jännityksestä sekaisin, menee ohi. Ruokatauolle tyttö lähti n. 5 minuuttia etuajassa, puhelimeen kuului puhuvan, ja venytteli ruokataukoa n. 10 minuuttia kunnes käskin takaisin, oli asiakkaita palveltavana. Kotiinlähtöä selvästi kärkyttiin, koko ajan kelloa vilkuillen ja lähtö aivan minuutillleen, asiakaspalvelutilanne jäi kesken.
Seuraavana päivänä homma jatkui, tyttö koko ajan vessassa, ruokataukoa venytettiin vielä vähän enemmän molempiin suuntiin ja kotiinlähtö jopa hiukan ennen.
Kolmantena päivänä toinen työntekijä huomasi, että ei se siellä vessassa vatsaa potenut vaan puhui puhelimeen. Ja tekstaili. Ei kieltänyt edes asiaa: ei auttanut kuin antaa varoitus. Lisäksi kuulin eräältä tuttavalta että hän oli ollut omalla ruokatauollani liikkeessä, ja tämä uusi tyttö ei ollut viitsinyt häntä palvella. Oli mulkoillut ja tekstiviestitellyt, lopulta sitten naputellut nulja ilme naamallaan kassaan koko ajan kännykkään vilkuillen. Ei auttanut ottaa kuin puheeksi ja antaa varoitus, taas! Yritin kyllä olla kärsivällinen ja opastava.
Ei auttanut. Sama jatkui. Tässä vaiheessa ruokatauko venyi jo puolella tunnilla, kun tyttö lähtikin liikkeestä ulos ruokatauon ajaksi. Taas varoitus ja pitkä puhuttelu. Yritimme perehdyttää, mutta oppimisasenne oli huono, mulkoilua ja tuhahtelua. Välillä taas katosi vessaan tai taukotilaan pitkiksi ajoiksi.
Viimeinen tikki tuli vihdoin eilen. Toinen työntekijä tulee aiemmin töihin ja avaa liikkeen sekä lähtee vastaavasti aiemmin, tämän tytön työaika alkaa myöhemmin ja päättyy kello 17. Perjantai on päivä jona minun on hoidettava firman laskuja ja tilauksia, joten lähden itse jo 16:30. Varmistin tytölle että hän tietää miten liike suljetaan, että pitää auki sen puoli tuntia kello 17 saakka, ja lähdin. Mutta tämän tytön asenne kismitti ja epäilytti, ja jäin piiloon odottamaan ja tarkkailemaan ihan hetkeksi.
Alle 5 minuuttia siitä kun olin lähtenyt, tuli tyttö ulos, sulki liikkeen ja luikahti iloisena autolleen. Kännykkään pälättäen. Kalpeni aika pahasti kun tulin kohti. Irtisanoin tytön siinä paikassa. Jotain yritti takellella mahakivuista, mutta aika sutjakkaasti ja iloisesti puhui puhelimeen ja liikkui, siis sellaiseksi jolla olisi maha kipeänä. Taukotilassa oli kipulääkkeitä ja vessa eikä hän minulle ollut mitään sanonut mahakivuista kun kysyin pärjäisikö hän sen viimeiset puoli tuntia.
Hoidin firman asiat nyt omalla ajallani, ja täytyy seuraavaa palkattavaa alkaa etsimään. Mutta en enää ikinä ota nuorta! Mikä kumma siinä on, kun työnantajan pitäisi koko ajan olla selän takana vahtimassa että työ tulee tehdyksi.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Palkkaa minut. Olen ahkera ja tunnollinen 48-vuotias nainen.
Ja lapset jo lentäneet pesästä. Sitähän sä halusit myös kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvasin heti että kyse oli kännykän käytöstä. Ite oon 25 mutta silti huomaan että 18-20-vuotiailla on jäätävä ero kännykkäkäyttäytymisessä. "Mut tää on äiti, ihan pakko vastata", "kysyn vaan kyytii kotiin", "tää on ihan pakko"... ihan järkyttävää silmänpalvontaa ja jopa asiakkaiden edessä omien puheluiden hoitamista. Ei mitään käsitystä työelämästä. Ulkonäöllisesti ollaan niitä firman nuoria tytöntylleröitä, mutta kun seuraan tuon pikkuteinin juttuja niin tunnen itseni asenteeni takia ihan kävyksi.
Olen huomannut ihan saman! Olen 26-vuotias ja osa-aikatyössä opintojen ohella, pääsin tässä perehdyttämään yhtä 18-vuotiasta vastavalmistunutta ammattikoululaista. Jatkuvasti piti sanoa, että puhelin pois työajalla, tauolla saa sitten näprätä. Pari muutakin samanikäistä työkaveria puhelimellaan heti, jos on hitusen hiljaisempaa.
Kyllä mullakin on puhelimessa whatsappit, snapchatit ja instat, mutta maltan kyllä työajalla olla näpyttelemättä. Mulle se on todella noloa, jos asiakas äkkää minut oma puhelin kädessä, mutta nuoremmille työkavereille on pitänyt sanoa, että asiakkaan edessä ei todellakaan saa näpyttää kännykkää.
Vierailija kirjoitti:
Mun töissä pahimmat puhelinaddiktit on äitejä. Puhelimeen vastataan aina, kun lapsi soittaa ja yhden lapsi soittaa joka päivä klo 13 kun pääsee koulusta, eli lähtee pois kesken palaverin JOKA PÄIVÄ! Muutenkin neuvotteluissa roklataan sitä saamarin puhelinta ja asiakastapaamisissakin, ja lähdetään kesken vastaamaan puhelimeen. Ja kuka ne tilanteet hoitaa loppuun? Niin, me palstallakin itsekkääksi nimetyt lapsettomat.
Teillä olisi aiheellista ottaa asia esille ja tehdä palavereista puhelimettomat.
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä kokemus on tietysti nyt yleispätevä kaikkiin nuoriin.
Ensimmäisessä varoituksessa olisit puuttunut puhelimen käyttöön.
Työnantajan tehtävä on perehdyttää työhön, ei kasvattaa.
Nuo taukojen venytykset ei ole asiallisia.
Mutta kyllä nuoret on enemmän tietoisia omista oikeuksistaan. Ihan oikein että lähtee töistä just silloin kun työt loppuu, niin teen minäkin, en edes aloita mitään "asiakaspalvelutilannetta" jos epäilen etten ehdi sitä loppuun asti hoitaa työaikani puitteissa. Jos haluaa joustoa tässä asiassa, niin sitten pitää joustaa siinäkin, että saatan joskus tulla muutaman minuutin myöhässä töihin, tätähän ei työnantajat tosin siedä.
Itse odotan innolla sukupolven vaihtumista töissä, saadaan nuo työnantajauskolliset nöyristelijät poissa jaloista, että päästään pitämään kunnolla oikeuksistamme kiinni, puolin ja toisin tietenkin (tähän kuuluu se, että tauot on sen mittaisia kuin ovat ja vessassakin käydään vain pissalla).
/hoitoala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä että sulle on tullu noin ikävä työntekijä vastaan, mutta onneks kaikki nuoret ei oo tommosia :) kehotan siis ottaan vielä uudestaan nuoren töihin.
Ollessani töissä vanhusten palvelukodissa,jouduin usein puuttumaan nuorempien somettamiseen. Nämä kun näpräsivät kännykkäänsä esim. samalla kun syöttivät asukasta. Myöskin keskeyttivät välillä aamupesut ja muut hoitotoimenpiteet,kun puhelin piippasi.. Kotona/koulussa voisivat painottaa enemmän hyviä käytöstapoja ja puuttua älypuhelin riippuvuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen myös rekrytoinut työntekijöitä/harjoittelijoita useamman vuoden ajan ja voin sanoa että ihmisen ensivaikutelmalla ei ole välttämättä mitään tekemistä todellisen luonteen kanssa. Parikin noin 30v neitosta vaikutti ulospäinsuuntautuneilta ja sympaattisilta. Toinen paljastui myöhemmin täysin kleptomaaniksi, ei kestänyt yksin työskentelyä kahta minuuttia kauemmin vaan piti äkkiä päästä toisten seuraan. Ja toinen ei halunnut tehdä mitään, tauot venyi vähintään 45 min pituisiksi vaikka kuinka sanoin päivittäin että sinun taukosi on 30 min ei yhtään pitempään että muutkin ehtii taukonsa pitää, koska vuorotellen piti käydä. Asiakkaiden palvelu ei kiinnostanut ellei asiakas ollut oma kaveri jolle kyllä aikaa ja mielenkiintoa löytyi jopa tuntikin. Työt sujui kuin hidastetussa filmissä. Sitten oli useampia niitä ihania nuoria tyttöjä jotka oikeasti halusi oppia ja tehdä työtä ja joista tulikin työntekijöitä sesonkeihin, olisin pitänyt vakituisesti jos olisi ollut mahdollista ja lupa ylempää. Oli masennuksesta kärsivä joka ei halunnut tehdä työtä, eikä kertonut diagnoosistaan paikkaa hakiessaan. Ja toinen tosi ujo nuori tyttö joka taisteli ujoutensa vuoksi eikä koskaan antanut periksi, hänelle nostan hattua. Vain yksi kymmenestä oli koukussa kännykkäänsä ja uskoi kun sanoin että ei saa käyttää kuin tauoilla. Kannattaa kysyä siinä haastattelussa että minkälainen mielikuva hakijalla on ko työstä. Meille moni tuli siinä luulossa että pääsee todella helpolla (seistään kassalla nättinä), vaan totuus olikin sitä että 8h kävellään reippasti ja puhutaan ja kannetaan tavaroita käsin. Moni sanoikin uupuneena että ihan erilaista kuin mitä kuvitteli, vaikka eivät tehneet puoliakaan siitä mitä me muut vakinaiset tehtiin.
Rekrytointi ei ole helppoa, sillä siinä haastattelutilanteessa ei ihmisestä saa irti mitään muuta kuin pintaraapaisun ja ensivaikutelma voi olla ihan muuta kuin todellinen luonne sitten paljastuu. Onneksi on koeaika. Onnea seuraavaan rekryyn, toivottavasti menee paremmin. Ikävä kyllä moni ei nykyään ymmärrä sitä että työpaikalle tullaan valmiiseen toimintakulttuuriin ja kaikki toimivat samalla tavalla, ei niin että uusi tulee ja tekee oman pään mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Innokkaita tarjokkaita tuli paljon, ja päätin antaa mahdollisuuden heistä innokkaimmalle, nuorelle naiselle joka oli juuri valmistumassa tänä keväänä ammattikoulusta.
Tässä tapahtui se virhe. Olisit palkannut jonkun lukioon menneen. Ammattikouluun menee ne, joilla keskiarvo on peruskoulusta jossain maksimissaan kuutosen tienoilla ja se kertoo jo aika paljon yleisestä asenteesta ja kunnioituksesta työntekoa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän työpaikalla pahimmat puhelimen näpyttäjät ovat ne hieman vanhemmat, yli 25 vuotiaat. Eräskin 33v nainen näpyttelee koko työpäivän lähes taukoamatta. Useasti pomot huomauttaneet että puhelimia ei työajalla käytetä muuhun kuin työasioihin tai odottaa jotain tärkeää puhelua, silti se ärsyttävä naputus ja kilinä vain jatkuu. Samainen henkilö on tietysti se tyytymättömin ja enimmäinen joka kinuaa lisää rahaa vaikka työpanos on pienin.
Toinen näpyttelijä on 25v, kahden lapsen äiti. Epäilen ettei kotonakaan aika riitä muuhun kuin puhelimen selailuun.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei liity suoraan aloitukseen vaan kännykän käyttöön. Meillä töissä olen huomannut että ne kenellä on lapsia pitää olla puhelin kokoajan vieressä "jos jotain on sattunut". Oli se lapsi 5 tai 15 vuotias. Joo ymmärrän tämän tavallaan mutta kun niitä lapsia on ohjeistettu soittamaan kun lähtee koulusta, saapuu kotiin, kun on nälkä ja ja vanhemmat soittaa sitten kun pitää lähteä harrastukseen. Ja palaverista mennään ulkopuolelle puhumaan.
Joo hyvä soittaa jos on jokin hätänä mutta lähdin koulusta puhelu jonka vuoksi palaveri keskeytyy on todella rasittavaa!
Kyllä se puhelin pitää tämmöisessä tapauksessa ollakin kuulomatkan päässä. Siis ei tietenkään tartte jos jo teini-ikäinen mutta sanotaan nyt päiväkoti-alakoulu ikäisen kohdalla täytyy. Itse vedän mykäksi jos joku yhteystietoluettelosta soittaa ja jos vieras numero vastaan, mutta mikäli asia ei koske lapsiani käsken soittamaan illemmalla koska olen töissä. Jopa nyt, kun työskentelen yksin. Jos lapsi osaa jo kirjoittaa, voi opastaa kotona lähettämään tekstarin jos asia ei ole hätä. Satuttanut itsensä tai talo on tulessa yms. Se, että teinitkin voivat työpäivää häiritä ja kokouksetkin sen takia keskeytyy ei nyt mene ihan oikein... ellei kyseessä ole oikeasti hätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin töissä yrityksessä, jossa työntekijät vaihtuivat 2 viikon välein. Pomojen mielestä kyse oli siitä, että nuoret vaan on niin huonoja työntekijöitä.
Minä kestin vuoden ja olin 3 viikkoa sairaslomalla työuupumuksen vuoksi. Puoli vuotta lähtöni jälkeen yritys meni konkurssiin, koska kaikki työntekijät olivat sairaslomalla.
Sitä en tiedä, miksi aina jatkoivat nuorten palkkaamista, vaikka olivat mielestään huonoja. Saattaa toki olla ettei se laiton työsopimus houkutellut vanhempia.
Kommenteista voimme päätellä, että oli se vanha tai nuori, kyse on vain tekijästä. :) Toivonmukaan AP löytää hyvän ja luotettavan tekijän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai asiakaspalvelutyöhön valitaan ulospäinsuuntautunut työntekijä.
Miten niin? Omien kokemusteni perusteella introverteistä tulee usein parhaita asiakaspalvelijoita. Vain harvassa asiakaspalvelutehtävässä tarvitaan kykyä puhua asiakas pyörryksiin - usein tärkeämpää on kuunteleminen ja myötäeläminen, jotka kuuluu introverttien vahvuuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei liity suoraan aloitukseen vaan kännykän käyttöön. Meillä töissä olen huomannut että ne kenellä on lapsia pitää olla puhelin kokoajan vieressä "jos jotain on sattunut". Oli se lapsi 5 tai 15 vuotias. Joo ymmärrän tämän tavallaan mutta kun niitä lapsia on ohjeistettu soittamaan kun lähtee koulusta, saapuu kotiin, kun on nälkä ja ja vanhemmat soittaa sitten kun pitää lähteä harrastukseen. Ja palaverista mennään ulkopuolelle puhumaan.
Joo hyvä soittaa jos on jokin hätänä mutta lähdin koulusta puhelu jonka vuoksi palaveri keskeytyy on todella rasittavaa!
Kyllä se puhelin pitää tämmöisessä tapauksessa ollakin kuulomatkan päässä. Siis ei tietenkään tartte jos jo teini-ikäinen mutta sanotaan nyt päiväkoti-alakoulu ikäisen kohdalla täytyy. Itse vedän mykäksi jos joku yhteystietoluettelosta soittaa ja jos vieras numero vastaan, mutta mikäli asia ei koske lapsiani käsken soittamaan illemmalla koska olen töissä. Jopa nyt, kun työskentelen yksin. Jos lapsi osaa jo kirjoittaa, voi opastaa kotona lähettämään tekstarin jos asia ei ole hätä. Satuttanut itsensä tai talo on tulessa yms. Se, että teinitkin voivat työpäivää häiritä ja kokouksetkin sen takia keskeytyy ei nyt mene ihan oikein... ellei kyseessä ole oikeasti hätä.
En ole alkuperäisen viestin kirjoittaja. Lapset on vaan nykyän ohjeistettu soittamaan ja kysymään KAIKKEA vanhemmilta. Jos lapset osaisivat soittaa vaan hätätilanteessa niin fine. Mutta se jokapiväinen lähden koulusta, saavunin kotiin, haluan leivän, haluan jäätelöä, äiti lähtee nyt töistä, äiti käy kaupassa, äiti muistuttaa lähteä treeneihin puhelut on niin rasittavia. Ja kyseessä ei ole vain yksi tyyppi joka tekee tätä. Kännykättömät palaverit olisivat loistavia. Pitää ehdottaa. Ehdotuksen kohteeksi pitää vaan se ainoa esimies joka ei tee tätä itse. Joskus sitä miettii miten itse on pysynyt hengissä kun ei ollut kännyköitä.
Amisprovo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Innokkaita tarjokkaita tuli paljon, ja päätin antaa mahdollisuuden heistä innokkaimmalle, nuorelle naiselle joka oli juuri valmistumassa tänä keväänä ammattikoulusta.
Tässä tapahtui se virhe. Olisit palkannut jonkun lukioon menneen. Ammattikouluun menee ne, joilla keskiarvo on peruskoulusta jossain maksimissaan kuutosen tienoilla ja se kertoo jo aika paljon yleisestä asenteesta ja kunnioituksesta työntekoa kohtaan.
Parhaimpia duunareita ovat juuri nuo huonosti koulussa menestyneet amislaiset. He kun eivät jaksa istua koko päivää persehomeessa koulussa,vaan mielummin tekeä touhottavat töissä. Laitappa nyt joku ylioppilas oikeisiin töihin,niin porukurkussa se kotiin lähtee äiteelle itkemään,kun joutui jotain tekemään. Tää on niin nähty.
Minulla on nuorista työntekijöistä vain hyvää kokemusta.
Ap vaikuttaa idiootilta joka yleistää yhden tapauksen heti kaikkia nuoria vastaan.
Meidän työpaikalla nimenomaan kaikki vanhemmat ihmiset ovat juuri tuollaisia :D
Vähän häiritsee tuo firman pitäjän omalla ajalla töiden tekeminen, hmm... Jos palkkaa nuoria töihin pitää myös pitää kiinni siitä, että opettaa kunnolla työn säännöt. Rikkeistä ei heti pitäisi antaa varoituksia vaan katsoa, että oppii virheistään. Jos ei ole vielä mitään työkokemusta (jos ei jotain parin viikon tet-jaksoja peruskoulusta lueta) niin aika monella noi säännöt on vielä hakusessa. Kärsivällisyyttä siis. Jos taas haluaa heti kaikki työpaikan säännöt tietävän kannattaa palkata vanhempi henkilö.
Alue: Aihe vapaa
Palkkaa minut. Olen ahkera ja tunnollinen 48-vuotias nainen.