Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huono kokemus nuoresta työntekijästä
03.06.2017 |
Tässä oma kokemus nuoren palkkaamisesta. Samalla vähän avautuminen: ihmeellisen huono työasenne on nuorilla, työelämään tulevilla ihmisillä. Mistä ihmeestä tämä johtuu, koulusta vai vanhemmista?
Omistan pienen kivijalkayrityksen, minä ja yksi työntekijä, toinen jäi eläkkeelle, ja aloin etsimään uutta. Innokkaita tarjokkaita tuli paljon, ja päätin antaa mahdollisuuden heistä innokkaimmalle, nuorelle naiselle joka oli juuri valmistumassa tänä keväänä ammattikoulusta. Hän oli oikein aktiivinen työnhaussa, hymyileväkin, ja ajattelin että hyvä saada aktiivinen ja iloinen asiakaspalvelija.
Työ alkoi pari viikkoa sitten. Ensimmäisenä työpäivänä tyttö käytti paljon aikaa kyselläkseen lomarahoista, loma-ajoista, luontaiseduista ja niin edelleen, mikäs siinä, vaikka olikin vähän kiire ja olisi voinut selvittää ne asiat aiemminkin, ne oli mainittu kyllä jo työhönotossa ja sopimuksessakin suurin osa mainittuna. Selitin kuitenkin ja yritimme perehdyttää työhön. Ihmettelimme että koko ajan se katosi vessan suuntaan ja ajattelimme että varmaan vatsa jännityksestä sekaisin, menee ohi. Ruokatauolle tyttö lähti n. 5 minuuttia etuajassa, puhelimeen kuului puhuvan, ja venytteli ruokataukoa n. 10 minuuttia kunnes käskin takaisin, oli asiakkaita palveltavana. Kotiinlähtöä selvästi kärkyttiin, koko ajan kelloa vilkuillen ja lähtö aivan minuutillleen, asiakaspalvelutilanne jäi kesken.
Seuraavana päivänä homma jatkui, tyttö koko ajan vessassa, ruokataukoa venytettiin vielä vähän enemmän molempiin suuntiin ja kotiinlähtö jopa hiukan ennen.
Kolmantena päivänä toinen työntekijä huomasi, että ei se siellä vessassa vatsaa potenut vaan puhui puhelimeen. Ja tekstaili. Ei kieltänyt edes asiaa: ei auttanut kuin antaa varoitus. Lisäksi kuulin eräältä tuttavalta että hän oli ollut omalla ruokatauollani liikkeessä, ja tämä uusi tyttö ei ollut viitsinyt häntä palvella. Oli mulkoillut ja tekstiviestitellyt, lopulta sitten naputellut nulja ilme naamallaan kassaan koko ajan kännykkään vilkuillen. Ei auttanut ottaa kuin puheeksi ja antaa varoitus, taas! Yritin kyllä olla kärsivällinen ja opastava.
Ei auttanut. Sama jatkui. Tässä vaiheessa ruokatauko venyi jo puolella tunnilla, kun tyttö lähtikin liikkeestä ulos ruokatauon ajaksi. Taas varoitus ja pitkä puhuttelu. Yritimme perehdyttää, mutta oppimisasenne oli huono, mulkoilua ja tuhahtelua. Välillä taas katosi vessaan tai taukotilaan pitkiksi ajoiksi.
Viimeinen tikki tuli vihdoin eilen. Toinen työntekijä tulee aiemmin töihin ja avaa liikkeen sekä lähtee vastaavasti aiemmin, tämän tytön työaika alkaa myöhemmin ja päättyy kello 17. Perjantai on päivä jona minun on hoidettava firman laskuja ja tilauksia, joten lähden itse jo 16:30. Varmistin tytölle että hän tietää miten liike suljetaan, että pitää auki sen puoli tuntia kello 17 saakka, ja lähdin. Mutta tämän tytön asenne kismitti ja epäilytti, ja jäin piiloon odottamaan ja tarkkailemaan ihan hetkeksi.
Alle 5 minuuttia siitä kun olin lähtenyt, tuli tyttö ulos, sulki liikkeen ja luikahti iloisena autolleen. Kännykkään pälättäen. Kalpeni aika pahasti kun tulin kohti. Irtisanoin tytön siinä paikassa. Jotain yritti takellella mahakivuista, mutta aika sutjakkaasti ja iloisesti puhui puhelimeen ja liikkui, siis sellaiseksi jolla olisi maha kipeänä. Taukotilassa oli kipulääkkeitä ja vessa eikä hän minulle ollut mitään sanonut mahakivuista kun kysyin pärjäisikö hän sen viimeiset puoli tuntia.
Hoidin firman asiat nyt omalla ajallani, ja täytyy seuraavaa palkattavaa alkaa etsimään. Mutta en enää ikinä ota nuorta! Mikä kumma siinä on, kun työnantajan pitäisi koko ajan olla selän takana vahtimassa että työ tulee tehdyksi.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Siis kännykkä kokonaan pois taskusta vaikka kaappiin ja käyttömahdollisuus vain tauoilla!!! Oletko ihan munaton työnantaja. Toinen juttu, että moni kakku päältä kaunis. Älkää aina palkatko niitä, jotka niin hymyilee energisinä ja puhuvat liipalaapaa diipa daapaa si pa da bibiddaa daapaa ummet lammet ja saavat pestin. Ovat vielä yleensä niitä pahimpia selkäänpuukottajia.
En oo ap, mutta tuon pitäisi olla ihan peruskauraa keltanokkatyöntekijällekkin. Eka työpaikka ei ole mikään lastentarha, ja sen pitäisi olla itsestäänselvyys kaikille iästä riippumatta.
Kännykkäkiellon voi antaa, mutta se ei todellisuudessa koskaan toteudu ja kännykän voi piilottaa helposti.
Luojan kiitos on olemassa koeaika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin heti että kyse oli kännykän käytöstä. Ite oon 25 mutta silti huomaan että 18-20-vuotiailla on jäätävä ero kännykkäkäyttäytymisessä. "Mut tää on äiti, ihan pakko vastata", "kysyn vaan kyytii kotiin", "tää on ihan pakko"... ihan järkyttävää silmänpalvontaa ja jopa asiakkaiden edessä omien puheluiden hoitamista. Ei mitään käsitystä työelämästä. Ulkonäöllisesti ollaan niitä firman nuoria tytöntylleröitä, mutta kun seuraan tuon pikkuteinin juttuja niin tunnen itseni asenteeni takia ihan kävyksi.
Minulla on vähän samantyyppistä kokemusta. Kännykkäkielto on paljon pahempi kuin vaikka tupakointikielto (sekin kielletään useilla työpaikoilla nykyään). Nuoret ei selviä 4 h ilman kännykkää (sitten olisi se ruokatunti).
Ota neliviiskymppinen: saat ahkeran.
Nelikymppiset ei osaa somettaa eivätkä ole diginatiiveja mitä työntekijöiltä nykyään edellytetään.
Joskus yrittäjänä toimineena kysyn, mitä tarkoittaa, hoidin firman asioita omalla ajalla?
Harmi että sait nuorista huonon kuvan. Meillä (iso firma) on ollut useita nuoria töissä ja vain yksi on osoittautunut epäkelvolliseksi. Nuoret ovat olleet työhönsä sitoutuvia, nopeasti oppivia ja tunnollisia. Kukaan ei ole livistänyt salaa pois ennen työajan loppumista. Mutta kiva että löysit heti uuden työntekijän tilalle ja jospa tämä osoittautuisi nyt iha hyväksi.
Totta kai asiakaspalvelutyöhön valitaan ulospäinsuuntautunut työntekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähikaupassa on kaunis nuori nainen myyjänä. Vakavalla perusilmeellä menee ja on kohtelias. Muuta en häneltä odotakaan. Siinä on aito ja osaava ihminen joka ei turhia lässytä.
Kyllä näitä kännykän kanssa aikaa viettäviä riittää sairaaloissakin.
Potilaiden hoito sivutyö, kun tauot pitkittyvät ja wc kutsuu usein.
JA olevinaan on niin kiire...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulospäinsuuntautumisesta on hyötyä lähinnä huonekaluliikkeissä, ei kassalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs otit tuollaisen ulospäinsuuntautuneen. Eihän ne tee muuta kun seurustelee muiden kanssa. Ensi kerralla otat vähän asiakeskeisemmän ihmisen, joka ei käytä kaikka aikaansa tyhjänpäiväisyyksien lätisemiseen.
Juuri tuollaiset ulospäinsuuntautuneet, itsekeskeiset menestyvät työhaastatteluissa parhaiten.
Niin. Koska tuollaisia hölöttäjiä ja läheisriippuvaisuutta arvostetaan nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapuri on vaateliikkeessä töissä ja sanoi alle 25 v on vain haittaa. Kaverit käy maleksimassa ja perää alennuksia.
Heille viimeksi palkattiin entinen vaatemyyjä Anttilasta. On täyttänyt 50 v ja purskahti itkuun, kun soitettiin ja kerrottiin hän on päässyt.
Kohtelee kaikkia asiakkaita upeasti, ihan teineistä Ullanlinnan pissisrouviin. Ja hänen vanhoja asiakkaita Anttilasta ovat löytäneet sinne.
Aamulla on varttia ennen avaamista, pohja tarkastettu. Hiljaisena hetkenä menee pesemään ikkunoita, oli vienyt pukukoppien verhot kotiin, pessyt ja silittänyt ja "jäi kiinni" kun toinen tuli töihin kesken ripustamisen.
Joo, ihan ei joka nuori tai muukaan sorru moiseen viitseliäisyyteen.
En muista että olisin koskaan huomannut että ruokakaupassa tai suurissa kaupoissa henkilökunta räpläisi puhelinta, mutta pienissä erikoisliikkeissä tuo on aika tavallista.
Mutta on tässä puhelinasiassa tapahtunut positiivistakin kehitystä, sillä vielä joskus 15 vuotta sitten puhelimella soittava asiakas oli kuningas. Jossain rautakaupassa sai jonottaa paikan päälle ihan helvetin pitkään, sillä aina kun puhelin soi, niin myyjä vastasi siihen ja keskeytti paikan päälle vaivautuneen asiakkaan palvelun. Nykyisinhän ei moneen paikkaan enää edes pysty soittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota nuori joka ei asu enää kotona! Pakko olla hyvä työntekijä jos meinaa pitää palkkatyönsä. Äidin patojen ääressä asuvat ei osaa arvostaa työpaikkaa samalla tavalla. Tän oon huomannu ainakin omissa nuorissa työntekijöissä.
Vierailija kirjoitti:
Joskus yrittäjänä toimineena kysyn, mitä tarkoittaa, hoidin firman asioita omalla ajalla?
Joo, myönnän kyllä että yleensäkin firman asioita tulee tehtyä virallisten aukioloaikojen ulkopuolellakin, ja tulee kassakirjat tehtyä, käteiskassat laskettua ym ym. sulkemisajan jälkeen kotona. Nyt vanhemmiten olen yrittänyt ottaa kerran viikossa puoli tuntia jolla ajalla maksan firman laskuja, teen sitä kassakirjaa, tavaratilauksia jne. Työpaikalla ei aina ehdi koska asiakkaita on ja yhdellä tai kahdella lisämyyjällä on aika usein kädet liian täynnä.
Puutuin kyllä puhelimen käyttöön heti kun huomasin että tyttö istuu vessassa puhumassa puhelimeen. Ajattelin että kyse oli vatsavaivoista, ne ovat liian tuttuja itsellenikin ja ihan ymmärrettävä syy käydä vessassa, etenkin jos on jännittäjävatsa. Ruokatunnilla on mielestäni ihan OK puhua puhelimeen koska on ihan ihmisen oma asia mitä ruokatunnilla tekee, mutta että kesken työajan pitää livistää vessaan räpättämään, sitä en käsitä. Normaalia on käydä jos on tarpeen käydä, mutta kun siellä istutaan ja kupeksitaan 5-15 minuuttia kerralla!
Otan mielelläni sellaisen iloisen ja ulospäinsuuntautuneen myyjän, siis verrattuna sellaisiin jurottaviin synkkiin murjottajiin joita on myös käynyt työpaikkaa kysymässä. Sellaisia, joilla on naama murjollaan ja vastataan tiuskien ja joista paistaa läpi ettei asiakaspalvelutyö maistuisi. Tullut sellaisiakin, joissa selkeästi on nähnyt että äiti tai isä pistäneet työnhakuun eikä sitä työpaikkaa oikeasti tee mieli, tulee selväksi käytöksessä. Iloinen myyjä tuntuu saavan asiakkaat innokkaammiksi ostamaan. Pitäisi osata edes hymyillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naapuri on vaateliikkeessä töissä ja sanoi alle 25 v on vain haittaa. Kaverit käy maleksimassa ja perää alennuksia.
Heille viimeksi palkattiin entinen vaatemyyjä Anttilasta. On täyttänyt 50 v ja purskahti itkuun, kun soitettiin ja kerrottiin hän on päässyt.
Kohtelee kaikkia asiakkaita upeasti, ihan teineistä Ullanlinnan pissisrouviin. Ja hänen vanhoja asiakkaita Anttilasta ovat löytäneet sinne.Aamulla on varttia ennen avaamista, pohja tarkastettu. Hiljaisena hetkenä menee pesemään ikkunoita, oli vienyt pukukoppien verhot kotiin, pessyt ja silittänyt ja "jäi kiinni" kun toinen tuli töihin kesken ripustamisen.
Joo, ihan ei joka nuori tai muukaan sorru moiseen viitseliäisyyteen.
Oletko niitä, joiden mielestä tuollainen töiden omalla ajallakin tekeminen on suunnilleen työntekijän velvollisuus?
Itse olen aina hoitanut duunini hyvin ja asiallaisesti, vaikka melko nuori olenkin. Ei silti tulisi mieleenkään tehdä yhtään ylimääräistä, tai työajan ulkopuolella. Ei sillä palkalla.
Jaa. Minulla on huono kokemus keski-ikäisestä työntekijästä. Varmaan parempi olla enää ikinä palkkaamatta sen ikäistä.
Esimerkki siivousmaailmasta: kaikki nuoret kesätyöntekijät (okei, yksi teki jonkun kummallisen katoamistempun, ei tullut töihin eikä sitä näkynyt enää) hoiti hommansa tunnollisesti. Ne oli ne vanhat vakkarit jotka istuu taukohuoneessa jo kun sinne tulee ja jää sinne vielä kun lähtee, piilottelivat siivouskomerossa päivän aikana ja istuivat 40min ennen työajan loppumista omat vaatteet päällä pukkarissa.
Epäluotettavuus ei ole mitenkään nuorten yleinen ominaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Pelkästä ruoka-ajan venymisestä en olisi huomauttanut heti. En ensimmäisinä päivinä huomauttanutkaan. Mutta se venyi joka ikinen päivä ja lopulta siihen puoleen tuntiin ylimääräistä, ikään kuin neiti olisi testannnut että saako pidettyä ylimääräistä vai tullaanko siitä urputtamaan. Viisitoista minuuttia jo muutenkin pitkään ruokataukoon heti ensimmäisenä päivänä ja jokaisena seuraavana vielä pidempään? Jos pidät sitä asiallisena, olen onnellinen ettet ole työssä minulla. Jos sitä sattuu silloin tällöin yhden kerran tai kaksi, ei mitään. Mutta joka ikinen päivä heti ensimmäisestä päivästä alkaen ja kasvaen joka päivä, ikään kuin testattaisiin että onko tässä pakko tehdä muutakin kuin istua?
Löysin onneksi tilalle uuden työntekijän, naisen joka oli myös aiemmin hakenut samaa paikkaa eikä onneksi ollut vielä löytänyt työtä. Hän oli onnesta litteänä saadessaan työpaikan ja aloittaa maanantaina. Pidän sormia ristissä että tulisi taas uusi loistava työntekijä. Minulla on ollut heitä paljon, näin onnettomia ei ennen tätä kertaakaan.
Annappas kun arvaan.
Tämä toinen työnhakija oli asiallinen ja kohtelias haastattelussa, ehkä kertoi jopa omaavansa kokemusta alalta, mutta SILTI palkkasit sen hymyilevän tytön, joka kertoi olevansa just sitä, mitä etsit? (Luetteli siis ne samat, mitä työnhakuilmoitukseen olit kirjoittanut, reipas, asiakaspalveluhenkinen jne?
Eikö mikään hälytyskello soinut kun kyseli palkkapäiviä ja lomajuttuja jo haastattelussa?
Ja työhaastattelussa käsittääkseni käyttäydytään asiallisesti ja kohteliaasti, vaikka olisi muuten työssään kuinka hyvä asiakaspalvelija. Työnhakijaa voi myös jännittää haastattelussa, jos työpaikan kovasti haluaa, vaikka muuten olisi iloinen ja hymyilevä
(mulla on siis asiakaspalvelusta kokemusta itselläni)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin heti että kyse oli kännykän käytöstä. Ite oon 25 mutta silti huomaan että 18-20-vuotiailla on jäätävä ero kännykkäkäyttäytymisessä. "Mut tää on äiti, ihan pakko vastata", "kysyn vaan kyytii kotiin", "tää on ihan pakko"... ihan järkyttävää silmänpalvontaa ja jopa asiakkaiden edessä omien puheluiden hoitamista. Ei mitään käsitystä työelämästä. Ulkonäöllisesti ollaan niitä firman nuoria tytöntylleröitä, mutta kun seuraan tuon pikkuteinin juttuja niin tunnen itseni asenteeni takia ihan kävyksi.
Minulla on vähän samantyyppistä kokemusta. Kännykkäkielto on paljon pahempi kuin vaikka tupakointikielto (sekin kielletään useilla työpaikoilla nykyään). Nuoret ei selviä 4 h ilman kännykkää (sitten olisi se ruokatunti).
Ota neliviiskymppinen: saat ahkeran.
Nelikymppiset ei osaa somettaa eivätkä ole diginatiiveja mitä työntekijöiltä nykyään edellytetään.
:-) Näinhän tämäkin tyty oletti: työntekijältä edellytetään sometusta ja diginatiivina oloa työajalla. Ja juuri se oli ongelma. Ei ollutkaan koodarina tai mediakoordinaattori. Oli myyjä. Eikä edes e-kaupassa.
Nelikymppinen on sitten työnatiivi, esim. myyjän työhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvasin heti että kyse oli kännykän käytöstä. Ite oon 25 mutta silti huomaan että 18-20-vuotiailla on jäätävä ero kännykkäkäyttäytymisessä. "Mut tää on äiti, ihan pakko vastata", "kysyn vaan kyytii kotiin", "tää on ihan pakko"... ihan järkyttävää silmänpalvontaa ja jopa asiakkaiden edessä omien puheluiden hoitamista. Ei mitään käsitystä työelämästä. Ulkonäöllisesti ollaan niitä firman nuoria tytöntylleröitä, mutta kun seuraan tuon pikkuteinin juttuja niin tunnen itseni asenteeni takia ihan kävyksi.
Minulla on vähän samantyyppistä kokemusta. Kännykkäkielto on paljon pahempi kuin vaikka tupakointikielto (sekin kielletään useilla työpaikoilla nykyään). Nuoret ei selviä 4 h ilman kännykkää (sitten olisi se ruokatunti).
Ota neliviiskymppinen: saat ahkeran.
Nelikymppiset ei osaa somettaa eivätkä ole diginatiiveja mitä työntekijöiltä nykyään edellytetään.
Höpöhöpö, kaikki minun tuntemat nelikymppiset (ja vanhemmatkin) osaa kyllä somettaa. Ei se sometus niin ihmeellistä ole, etteikö sitä voisi oppia muutkin kuin diginatiivit. Sitä paitsi läheskään kaikissa työpaikoissa sitä ei tarvita eikä vaadita, tässäkin kyseisessä tapauksessa se kännykän näpräys oli nimenomaan ongelma.
Alue: Aihe vapaa
Juuri tuollaiset ulospäinsuuntautuneet, itsekeskeiset menestyvät työhaastatteluissa parhaiten.