Huono kokemus nuoresta työntekijästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myös rekrytoinut työntekijöitä/harjoittelijoita useamman vuoden ajan ja voin sanoa että ihmisen ensivaikutelmalla ei ole välttämättä mitään tekemistä todellisen luonteen kanssa. Parikin noin 30v neitosta vaikutti ulospäinsuuntautuneilta ja sympaattisilta. Toinen paljastui myöhemmin täysin kleptomaaniksi, ei kestänyt yksin työskentelyä kahta minuuttia kauemmin vaan piti äkkiä päästä toisten seuraan. Ja toinen ei halunnut tehdä mitään, tauot venyi vähintään 45 min pituisiksi vaikka kuinka sanoin päivittäin että sinun taukosi on 30 min ei yhtään pitempään että muutkin ehtii taukonsa pitää, koska vuorotellen piti käydä. Asiakkaiden palvelu ei kiinnostanut ellei asiakas ollut oma kaveri jolle kyllä aikaa ja mielenkiintoa löytyi jopa tuntikin. Työt sujui kuin hidastetussa filmissä. Sitten oli useampia niitä ihania nuoria tyttöjä jotka oikeasti halusi oppia ja tehdä työtä ja joista tulikin työntekijöitä sesonkeihin, olisin pitänyt vakituisesti jos olisi ollut mahdollista ja lupa ylempää. Oli masennuksesta kärsivä joka ei halunnut tehdä työtä, eikä kertonut diagnoosistaan paikkaa hakiessaan. Ja toinen tosi ujo nuori tyttö joka taisteli ujoutensa vuoksi eikä koskaan antanut periksi, hänelle nostan hattua. Vain yksi kymmenestä oli koukussa kännykkäänsä ja uskoi kun sanoin että ei saa käyttää kuin tauoilla.  Kannattaa kysyä siinä haastattelussa että minkälainen mielikuva hakijalla on ko työstä. Meille moni tuli siinä luulossa että pääsee todella helpolla (seistään kassalla nättinä), vaan totuus olikin sitä että 8h kävellään reippasti ja puhutaan ja kannetaan tavaroita käsin. Moni sanoikin uupuneena että ihan erilaista kuin mitä kuvitteli, vaikka eivät tehneet puoliakaan siitä mitä me muut vakinaiset tehtiin.

Rekrytointi ei ole helppoa, sillä siinä haastattelutilanteessa ei ihmisestä saa irti mitään muuta kuin pintaraapaisun ja ensivaikutelma voi olla ihan muuta kuin todellinen luonne sitten paljastuu. Onneksi on koeaika. Onnea seuraavaan rekryyn, toivottavasti menee paremmin. Ikävä kyllä moni ei nykyään ymmärrä sitä että työpaikalle tullaan valmiiseen toimintakulttuuriin ja kaikki toimivat samalla tavalla, ei niin että uusi tulee ja tekee oman pään mukaan.

Muuten hyvä, mutta pitemmän päälle aika kaavoihin kangistunutta, jos ei anneta uusien työntekijöiden tuoda uusia ajatuksia toimintakulttuuriin. Pahimpia on nuo meillä on aina tehty näin ja tehdään jatkossakin -paikat.

Uudet toimivat ideat on aina tervetulleita jos niitä ehdotetaan (usein vain moititaan ilman omia uusia ideoita), niitä voidaan testata ja ottaa käyttöönkin, mutta eihän se niin mene että uusi työntekijä tulee ja tekee mitä haluaa ja milloin haluaa, ja vakituiset joustaa joustaa ja joustaa, tekee tämän uudenkin työt. Ketjuissa mm on ohjeet ja prosessit kuvattu, ne tulee ylemmältä taholta ja niitä jokaisen kuuluu noudattaa, siellä ei sooloilijoita siedetä. Kaikki on mietitty tehokkaasti toteutettavaksi ja yhtenäisillä käytännöillä ketjun kaikissa myymälöissä.

Sivusta olen seurannut että uusia ideoita ei heti eka päivänä aleta saneleen, vaan porukkaan pitää ensin sopeutua ja maltillisesti alkaa ehdottamaan uudistuksia tai saa niskaansa melkoiset vihat vakituisilta vanhemmilta työntekijöiltä. Moni vastavalmistunut nuori tekee virheen tuossa että heti tulee besserwisserinä neuvomaan itseään vanhempia ja sitten syyttää muutosvastarinnasta ja kaavoihin kangistumisesta. Riita on sillä valmis ja työilmapiiri tuhottu. 

Monissa työpaikoissa on syynsä, miksi tehdään tietyllä tavalla. Toki jossain on typeriä "näin on aina tehty" tapoja, joissa ei ole mitään järkeä. Mutta niin tai näin, ihan eka päivänä/viikkona ei kannata alkaa entisiä työntekijöitä neuvomaan, sitten kun hetken on työtä tehnyt, voi alkaa kyselemään syitä tai ehdottaa uusia asioita. Se vaan menee niin, jos ei halua riitaa heti alussa, tai besservisserin mainetta, vaikka ehdotus sinänsä olisi ihan fiksu. Ja hyvä osata lukea ihmisiä, kuka on oikeasti avoin uusille ideoille, kuka vain sanoo niin. Siksikin hyvä alussa lähinnä kuunnella ja tarkkailla, eikä heti ehdottaa asioita ja neuvoa entisiä työntekijöitä.

Meillä ruokatauon venyttäminen edes parilla minuutilla suuntaansa olisi aika paha juttu. Tulisi sanomista. Vartti olisi jo törkeää.

Vierailija kirjoitti:

Mulle sattui kerran... oli puhelin esillä pöydällä ja se soi. Sanoin että sori, oon töissä, ei ehdi puhua. Pomo ihmettelemään, että olisit sä voinut lyhyen puhelun puhua, kun ei niin kiire juuri nyt ole. Mutta kun mulla se puhelin on aina mukana tai siinä esillä, jos sattuu olemaan soitajalla tärkeää asiaa, harvoin on, ja sillon mykistän hälytyksen tai vetoan kiireeseen. Välillä tietysti en oikeasti edes ehtisi töissä puhumaan. Minusta on ihanaa, kun voi vedota kiireeseen, eikä tarvitse jäädä jonkun puhelinriippuvaisen kanssa rupattelemaan, tai keksimään muita syitä lopettaa. Inhoan puhelimessa juoruilua.

...hälytyksen, siis soittoäänen. Sori...

Nykyiset lapset ja nuoret ovat kasvaneet somemaailmassa. Some (ja siten kännykän seuraaminen) on heille täysin itsestäänselvyys. Ei heillä ole käsitystä tai kokemusta siitä, että kännykkä eli somemaailma on laitettava taolle. Suljettava hetkeksi.

Mihinkähän sitä someaddiktiota tai pikemminin elämäntapaa vertaisi? En osaa sanoa. Mutta tosiasia on, että tämä someaddiktoitunut sukupolvi tuo työelämään omat normistonsa - ja siitä seuraa varmuudella ongelmia perinteisen mallin kanssa.

Somevirran seuraaminen puhelimelta: ei kuulu ääniä, näppäinäänet poissa. Vessa on mitä oivallisin paikka somen seuraamiseen. Suurin osa nuorista on hiljaa, pää 90 asteen kulmassa selaamassa kosketusnäyttöä.

Mm. armeijassa on jatkuvasti suuria ongelmia jokaisen saapumiserän kanssa, kun osa nuorista ei yksikertaisesti käsitä käskyä kännykän käyttökiellosta (tai muitakaan kieltoja, ohjeita, tms). Känny piilotetaan kamoihin, ja painutaan vessaan...

Valitsit sosiaalisimman ja kävi niin, että hän oli liiankin sosiaalinen – ei malttanut olla erossa kavereistaan edes työaikana.

Sosiaalisuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta korostetaan nykyään liikaakin työntekijää valittaessa. Asiakaspalvelutilanteessa riittää, että on hyvät kommunikaatiotaidot ja hymy paikallaan. Sen jälkeen motivaatio ratkaisee.

Joskus ensivaikutelmaltaan hiljaisempi mutta oikean asenteen omaava tyyppi voi olla se paras myyjä. Tällaisen tapauksen olen itse yllättyneenä päässyt todistamaan.

Jos palkkaa yhden surekan naisen, se ei tarkoita, että kaikki naiset ovat huonoja. Jos palkkaa yhden surkean nuoren, se ei tarkoita, että muut nuoret ovat surkeita ja niin edespäin. Ihan jotenkin älyttömiä tällaiset aloitukset. 

Meidän kaupassa aloittanut nuori ei ollut onneksi kännykässä kiinni. Vaikutti aluksi tosi hyvältä ja sosiaaliselta, mutta oli ongelmia meilläkin. Kaikki olis pitäny näyttää rautalangasta vääntäen, yritti tunkea vaikeammat hommat muille eikä opetella niitä itse, ei oma-aloitteinen yhtään, vaikka jotain olisi itsekin pitänyt tajuta. Tai no tajusi se sentään häipyä koeajalla pois....

Vierailija kirjoitti:

Tässä oma kokemus nuoren palkkaamisesta. Samalla vähän avautuminen: ihmeellisen huono työasenne on nuorilla, työelämään tulevilla ihmisillä. Mistä ihmeestä tämä johtuu, koulusta vai vanhemmista?

Omistan pienen kivijalkayrityksen, minä ja yksi työntekijä, toinen jäi eläkkeelle, ja aloin etsimään uutta. Innokkaita tarjokkaita tuli paljon, ja päätin antaa mahdollisuuden heistä innokkaimmalle, nuorelle naiselle joka oli juuri valmistumassa tänä keväänä ammattikoulusta. Hän oli oikein aktiivinen työnhaussa, hymyileväkin, ja ajattelin että hyvä saada aktiivinen ja iloinen asiakaspalvelija.

Työ alkoi pari viikkoa sitten. Ensimmäisenä työpäivänä tyttö käytti paljon aikaa kyselläkseen lomarahoista, loma-ajoista, luontaiseduista ja niin edelleen, mikäs siinä, vaikka olikin vähän kiire ja olisi voinut selvittää ne asiat aiemminkin, ne oli mainittu kyllä jo työhönotossa ja sopimuksessakin suurin osa mainittuna. Selitin kuitenkin ja yritimme perehdyttää työhön. Ihmettelimme että koko ajan se katosi vessan suuntaan ja ajattelimme että varmaan vatsa jännityksestä sekaisin, menee ohi. Ruokatauolle tyttö lähti n. 5 minuuttia etuajassa, puhelimeen kuului puhuvan, ja venytteli ruokataukoa n. 10 minuuttia kunnes käskin takaisin, oli asiakkaita palveltavana. Kotiinlähtöä selvästi kärkyttiin, koko ajan kelloa vilkuillen ja lähtö aivan minuutillleen, asiakaspalvelutilanne jäi kesken.

Seuraavana päivänä homma jatkui, tyttö koko ajan vessassa, ruokataukoa venytettiin vielä vähän enemmän molempiin suuntiin ja kotiinlähtö jopa hiukan ennen.

Kolmantena päivänä toinen työntekijä huomasi, että ei se siellä vessassa vatsaa potenut vaan puhui puhelimeen. Ja tekstaili. Ei kieltänyt edes asiaa: ei auttanut kuin antaa varoitus. Lisäksi kuulin eräältä tuttavalta että hän oli ollut omalla ruokatauollani liikkeessä, ja tämä uusi tyttö ei ollut viitsinyt häntä palvella. Oli mulkoillut ja tekstiviestitellyt, lopulta sitten naputellut nulja ilme naamallaan kassaan koko ajan kännykkään vilkuillen. Ei auttanut ottaa kuin puheeksi ja antaa varoitus, taas! Yritin kyllä olla kärsivällinen ja opastava.

Ei auttanut. Sama jatkui. Tässä vaiheessa ruokatauko venyi jo puolella tunnilla, kun tyttö lähtikin liikkeestä ulos ruokatauon ajaksi. Taas varoitus ja pitkä puhuttelu. Yritimme perehdyttää, mutta oppimisasenne oli huono, mulkoilua ja tuhahtelua. Välillä taas katosi vessaan tai taukotilaan pitkiksi ajoiksi.

Viimeinen tikki tuli vihdoin eilen. Toinen työntekijä tulee aiemmin töihin ja avaa liikkeen sekä lähtee vastaavasti aiemmin, tämän tytön työaika alkaa myöhemmin ja päättyy kello 17. Perjantai on päivä jona minun on hoidettava firman laskuja ja tilauksia, joten lähden itse jo 16:30. Varmistin tytölle että hän tietää miten liike suljetaan, että pitää auki sen puoli tuntia kello 17 saakka, ja lähdin. Mutta tämän tytön asenne kismitti ja epäilytti, ja jäin piiloon odottamaan ja tarkkailemaan ihan hetkeksi.

Alle 5 minuuttia siitä kun olin lähtenyt, tuli tyttö ulos, sulki liikkeen ja luikahti iloisena autolleen. Kännykkään pälättäen. Kalpeni aika pahasti kun tulin kohti. Irtisanoin tytön siinä paikassa. Jotain yritti takellella mahakivuista, mutta aika sutjakkaasti ja iloisesti puhui puhelimeen ja liikkui, siis sellaiseksi jolla olisi maha kipeänä. Taukotilassa oli kipulääkkeitä ja vessa eikä hän minulle ollut mitään sanonut mahakivuista kun kysyin pärjäisikö hän sen viimeiset puoli tuntia.

Hoidin firman asiat nyt omalla ajallani, ja täytyy seuraavaa palkattavaa alkaa etsimään. Mutta en enää ikinä ota nuorta! Mikä kumma siinä on, kun työnantajan pitäisi koko ajan olla selän takana vahtimassa että työ tulee tehdyksi.

Trolli

OT: vatsakipuja ei hoideta käsikauppakipulääkkeillä.