HUONOIN tekosyy, minkä joku on esittänyt ettei pääse juhliin/tapahtumaan johon hänet on kutsuttu?

Minä olen luuseri ja juhlista kieltäytyjä, monesti syynä raha. Kerrankin meidät kutsuttiin uudenvuoden viettoon koko perheellä kalliiseen vapaa-ajan keskukseen, missä kaikki ateriat syödään ravintolassa ja joka ikisessä aktiviteetissa on hintalappu. Kutsuja ei varmaan osannut ajatellakaan, ettei meillä viisihenkisenä perheenä ole noin vain varaa lähteä. Vastasin yksinkertaisesti ettei meillä nyt ole mahdollisuutta lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Oli sovittu tapaaminen, olin lapsen kanssa vieraassa kaupungissa - tämä tuttu ilmoitti että pitää katsoa big brotheria. En sen koommin ole ollut missään tekemisissä enkä tule olemaan jatkossakaan. En edes lue viestejä joita laittaa. Ei muutenkaan kiinnosta jotkut bb:n katsojat.

Toinen oli mies joka oli pyytänyt treffeille monesti. Sitten ilmoitti 'ei käykään hänen ehdottama aika kun lähtee purjehtimaan'. En vastannut hänen puheluihin sen jälkeen, jopa laittoi kaverinsa soittamaan :D 

Periaate että jos peruu niin sitten se on siinä. 

Noissa tilanteissa ihan järkevä ratkaisu, mutta jos joku peruukin hyvästä syystä ja menetät sen takia hyvänkin ystävyyssuhteen?

Itsellä välit menee poikki vasta siinä vaiheessa jos EI peru, mutta ei myöskään saavu paikalle, eikä vastaa puhelimeen. Esim. kaveri oli tulossa junalla kylään, laitoin kaiken valmiiksi, ostin herkkuja ja siivosin, menin junalle. Kaveri ei tullutkaan junasta. Yritin soittaa, puhelin kiinni. Odotin seuraavan junan, ei tullut siinäkään. Soitin monta kertaa, "valitsemaanne numeroon ei saada yhteyttä". Surkeana palasin kotiin ja söin herkkuja yksin. Seuraavana päivänä kaverilta tuli sekava viesti, jossa sanoi viettäneensä kosteaa iltaa kaverin kanssa, eikä voinut krapulassa lähteä mihinkään. Oli herännyt vasta klo 19. Ilmeisesti se kaveri ja/tai viina oli sitten tärkeämpi. 

Vierailija kirjoitti:

Minun kaverini valitti juhlapäivän aamuna migreeniä. Tämä toki on ok, ja ihan hyvä syy jäädä pois. Kuitenkin sama kaveri oli postannut someen samalta illalta kuvia ravintolasta minulle tuntemattomien kavereidensa kanssa. Eli hänelle on tullut houkuttelevampi kutsu myöhemmin. En oikein itsekään tiedä mikä olisi hyvä tapa toimia tässä tilanteessa. 

Ääh, olisi edes tajunnut postata kuvat vasta seuraavana päivänä.

Olisin kyllä itse niin loukkaantunut, etten ottaisi itte enää yhteyttä. 

Jos haluat olla vähän ilkeä, voisit seuraavien juhlien kohdalla kuittailla jotain, että migreeni ilmeisesti paranee ravintolassa, niin käy siellä matkan varrella ja jaksat tulla juhliin.

Vierailija kirjoitti:

Yksi entinen kaveri ei päässyt tulemaan juhliin, koska autonsa oli rikki. Asui kilometrin päässä juhlapaikasta...

Toinen jätti tulematta samoihin juhliin, koska hänellä alkoi kesäloma samana päivänä. Ei ollut edes mitään muita suunnitelmia sille päivälle, ja hänkin asui ihan lähellä juhlapaikkaa. Olisi voinut edes pyörähtää niissä juhlissa ja levätä koko loppupäivän.

Joo, minustakin on mukavaa kävellä kilometri juhliin...eiku...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi entinen kaveri ei päässyt tulemaan juhliin, koska autonsa oli rikki. Asui kilometrin päässä juhlapaikasta...

Toinen jätti tulematta samoihin juhliin, koska hänellä alkoi kesäloma samana päivänä. Ei ollut edes mitään muita suunnitelmia sille päivälle, ja hänkin asui ihan lähellä juhlapaikkaa. Olisi voinut edes pyörähtää niissä juhlissa ja levätä koko loppupäivän.

Joo, minustakin on mukavaa kävellä kilometri juhliin...eiku...

No ei ole kovin pitkä matka. 

Riippuu tietysti jonkun verran kelistä ja kengistä, mutta jos ei ole ihan lumimyrsky päällä niin luulisi kenen tahansa jaksavan tuon verran kävellä. 

Tietysti jos koko reitti on jotain savista sössöä, täytyy paikan päällä vaihtaa juhlakenkiin, mutta ei ole kovin suuri vaiva.

Minua eu huvita sukujuhlta, koska ensimmäinen lause yleensä ”lihona oot kovasti”( kiitos paljon, en viirsi taas kertoa, että ssiraus ja lääkitys…), toisaalta, mitä hyötyä kertaamisesta olisi, vanhastaan tiedän vastauksen: ” ei sinulla ole sairautta, ei voi olla noin nuorella (olen 55) olet vaan laiska, etkä viitsi liikkua ja syöt suklaata sohvalla ( tämä luettavissa rivien bälistä) ja vielä olen työtön, sukulaisteni kommenttivtähän : ei meidän sari ja jari vaan ole, sinun pitää ottaa itseäsi niskasta kiinni ja etsiä työtä, kysymällä saa kyllä ( olen koulutettu, 30 v työelämää takana). Kommentti kolme: et sitten mitään kunnon kolttua laittanut? ( minulla ei ole varaa kolttuihin,, eikä vaatteet tahdo istua, kunnolen lyhyt ja pyöreähkö)! Ei osallistu juhliin.

Kutsuttu ei tullut paikalle juhliin. En muista, oliko ilmoittanut mitään tulostaan, mutta jälkeen päin sanoi, ettei päässyt tulemaan, koska he saivat tulostimen. Tämä varmaan mieleenpainunein tekosyy omassa elämässäni. :)

Eräs kutsutun perheen emäntä sanoi, että heillä on aikuisten kesken muuta menoa juhliemme aikaan, mutta jos eivät satu saamaan lastenhoitajia, niin sitten tulevat meidän juhliimme. Rasittavaa varata tarjottavia tuollaista melko isoa perhettä varten, jos he vaikka sattuvatkin jäämään ilman lastenhoitajia syystä tai toisesta ja pääsevätkin tulemaan... Mieluummin sitten ihan selkeä 'ei'. Eivät loppujen lopuksi kuitenkaan tulleet juhliimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerronpa tänne kaksi itse käyttämääni tekosyytä. Ensimmäinen tapaus oli kymmenisen vuotta sitten. Minut oli kutsuttu vanhan opiskelukaveriporukan illanviettoon. Puolta vuotta aiemmin silloinen kumppanini oli kuollut äkillisesti (itsemurha) ja parantelin sen vuoksi hissukseen haavojani. Ajattelin, että vanhojen tuttujen näkeminen voisi ollakin ihan mukavaa, joten sanoin tulevani juhliin. Vähän ennen sain kuitenkin tietää, että kaikki muut porukan kymmenkunta henkilöä toisivat paikalle avecin. Olisin siis ollut porukassa ainoana ilman avecia paikalla ja asetelma tuntui silloin liian raskaalta, kun syy sinkkuuteeni oli tuollainen. Valehtelin siksi, että joudunkin yllättäen kaverin muuttoavuksi. Ei kai kellekään voi sanoa, että anteeks nyt, mutta en halua nähdä teidän parisuhdeonneanne?

Pari vuotta sitten minut kutsuttiin kaverin polttareihin. Suunnittelua tehtiin sähköpostiryhmässä ja kuluista oli puhetta sen verran, että käytäisiin yhdessä buffet-lounaalla fiinihkössä ravintolassa. Varauduin siis maksamaan omat ruokani, noin 30 e. Muutama päivä ennen juhlia ryhmässä alettiin yllättäen keskustella budjetista. Kävi ilmi, että päälle tulisi muitakin kuluja, mm. morsiamen ruuat, jokin lahja ja vielä erikseen iltapalaa morsiusparille. Pari morsiamen läheistä ystävää ilmoitti, että 100 euron budjetti olisi heistä sopiva ja tarjoutuivat myös maksamaan enemmänkin, ettei kenenkään tarvitsisi jäädä juhlista. Tässä vaiheessa minä ilmoitin, että vastasyntynyt on valvottanut niin kovasti, ettei minulla ole voimavaroja osallistua. En halunnut maksaa noin paljon, kun asiasta ei ollut aiemmin sovittu. Lisäksi perheeni eli sinä syksynä tukien varassa, kun taas esim. morsiuspari sekä lähipiirinsä olivat taustaltaankin vakavaraisia. Ei puolitutuille halua sanoa tuollaisessa tilanteessa, että vähille rahoilleni on parempiakin käyttökohteita, sillä olen teitä köyhempi.

100 on helposti liikaa tukien varassa olevalle, mutta polttareihin mennessä ei voi oikein olettaa että maksaa oman ruokansa ja se siitä. Aina maksetaan myös morsiamen ruoat, juomia hänelle ja yleensä jotain ohjelmaakin.

Tässä saattaa olla jokin yhteiskuntaluokkaan liittyvä kirjoittamaton sääntö, joka ei ollut itselleni tuttu. Omat tuttavani (korkeakoulutetutkin) ovat keskimäärin niin boheemia porukkaa, ettei tällainen tilanne ollut tullut itselleni aiemmin vastaan. Itse en esimerkiksi toivonut mitään häälahjaksi, saati ajatellut, että kukaan missään tilanteessa maksaisi ruokailujani. Kuulostaa sinänsä ihan mukavalta tavalta. Ehkä kaasolta olisi kuitenkin ollut fiksua listata heti alussa menoerät ja summittainen budjetti osallistujaa kohden. Näin piirien ulkopuolelta tulevatkin olisi helposti huomioitu.

- se, jolle vastasit

Lieköhän sitten yhteiskuntaluokkaan liittyvä asia, olen duunaritaustainen ja en ole muistaakseni koskaan korkeakoulutettujen polttareissa ollut. Monet polttarit pidetty kymmenien eri ihmisten kanssa eikä kukaan ole koskaan edes ehdottanut että morsiamelta perittäisiin mitään kuluista, vaan aina on ollut kaikille itsestäänselvää että yhdessä kustannetaan morsiamen osuus. Samaa mieltä olen siitä että summat pitäisi suunnitella ja tiedottaa porukalle hyvissä ajoin. 

Yhteiskuntaluokka, höpöhöpö. Olen korkeakoulutettu ja viime kesänä tuli juhlittua kolmet polttarit, mukaanlukien omani. Kaikissa kemuissa oli selvää, että morsian ei maksa juhlista mitään, vaan muut kustantavat ne hänelle.

Kaikissa juhlissa oli eri elämäntilanteissa, eri koulutustasoisia ja eri rahantilanteissa olevia ihmisiä, sillä mukana oli morsianten ystäviä niin koulun, työn kuin opintojenkin kautta. Kaikissa juhlissa oltiin yhtä mieltä siitä, että heikommassa rahatilanteessa olevat voivat osallistua sellaisella panoksella, kuin kykenevät. Ei onneksi ollut mitään pakkoa, että kaikki olisivat osallistuneet samalla summalla.

Olen tuo edellinen enkä minäkään tietenkään oikeasti usko että korkeakoulutetut morsiamet laitettaisiin maksamaan omista polttareistaan, vaan vastasin edelliselle jonka mielestä morsiamen kuluja ei kuulu maksaa. Junttia ja erikoista laittaa morsian maksamaan, oli koulutustaso mikä tahansa.

Tuo on oikein kiva tapa että jokainen maksaa sen mitä pysty. 50€ oli itselläkin opiskelijana liian iso kulu, nyt työssäkäyvänä 100€ ei olisi ongelma. Tärkeintä kuitenkin saada kaikki rakkaat viettämään mukavaa päivää morsiamen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Oli sovittu tapaaminen, olin lapsen kanssa vieraassa kaupungissa - tämä tuttu ilmoitti että pitää katsoa big brotheria. En sen koommin ole ollut missään tekemisissä enkä tule olemaan jatkossakaan. En edes lue viestejä joita laittaa. Ei muutenkaan kiinnosta jotkut bb:n katsojat.

Toinen oli mies joka oli pyytänyt treffeille monesti. Sitten ilmoitti 'ei käykään hänen ehdottama aika kun lähtee purjehtimaan'. En vastannut hänen puheluihin sen jälkeen, jopa laittoi kaverinsa soittamaan :D 

Periaate että jos peruu niin sitten se on siinä. 

Vähän ohis, mutta mies ei saapunut treffeille, koska oli jäänyt katsomaan Supernaturalia. Selvisi toki ettei sitten ollutkaan kiinnostunut, mutta olisi tietysti voinut kertoa jo ennen treffejä että telkku kiinnostaa enemmän :D

Itse olen kieltäytynyt niinkutsutun isäni hääkutsusta, vetosin työvuoroon. Sinänsä meni varmaan läpi, koska hän ei tiedä tuon taivaallista mun elämästäni ja näin joulun alla niitä töitä riittää niin paljon kun vain jaksaa tehdä. Äitini kyllä tiesi poissaoloni syyn, punkkasin hänen luonaan vapaapäivästä nauttien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerronpa tänne kaksi itse käyttämääni tekosyytä. Ensimmäinen tapaus oli kymmenisen vuotta sitten. Minut oli kutsuttu vanhan opiskelukaveriporukan illanviettoon. Puolta vuotta aiemmin silloinen kumppanini oli kuollut äkillisesti (itsemurha) ja parantelin sen vuoksi hissukseen haavojani. Ajattelin, että vanhojen tuttujen näkeminen voisi ollakin ihan mukavaa, joten sanoin tulevani juhliin. Vähän ennen sain kuitenkin tietää, että kaikki muut porukan kymmenkunta henkilöä toisivat paikalle avecin. Olisin siis ollut porukassa ainoana ilman avecia paikalla ja asetelma tuntui silloin liian raskaalta, kun syy sinkkuuteeni oli tuollainen. Valehtelin siksi, että joudunkin yllättäen kaverin muuttoavuksi. Ei kai kellekään voi sanoa, että anteeks nyt, mutta en halua nähdä teidän parisuhdeonneanne?

Pari vuotta sitten minut kutsuttiin kaverin polttareihin. Suunnittelua tehtiin sähköpostiryhmässä ja kuluista oli puhetta sen verran, että käytäisiin yhdessä buffet-lounaalla fiinihkössä ravintolassa. Varauduin siis maksamaan omat ruokani, noin 30 e. Muutama päivä ennen juhlia ryhmässä alettiin yllättäen keskustella budjetista. Kävi ilmi, että päälle tulisi muitakin kuluja, mm. morsiamen ruuat, jokin lahja ja vielä erikseen iltapalaa morsiusparille. Pari morsiamen läheistä ystävää ilmoitti, että 100 euron budjetti olisi heistä sopiva ja tarjoutuivat myös maksamaan enemmänkin, ettei kenenkään tarvitsisi jäädä juhlista. Tässä vaiheessa minä ilmoitin, että vastasyntynyt on valvottanut niin kovasti, ettei minulla ole voimavaroja osallistua. En halunnut maksaa noin paljon, kun asiasta ei ollut aiemmin sovittu. Lisäksi perheeni eli sinä syksynä tukien varassa, kun taas esim. morsiuspari sekä lähipiirinsä olivat taustaltaankin vakavaraisia. Ei puolitutuille halua sanoa tuollaisessa tilanteessa, että vähille rahoilleni on parempiakin käyttökohteita, sillä olen teitä köyhempi.

100 on helposti liikaa tukien varassa olevalle, mutta polttareihin mennessä ei voi oikein olettaa että maksaa oman ruokansa ja se siitä. Aina maksetaan myös morsiamen ruoat, juomia hänelle ja yleensä jotain ohjelmaakin.

Tässä saattaa olla jokin yhteiskuntaluokkaan liittyvä kirjoittamaton sääntö, joka ei ollut itselleni tuttu. Omat tuttavani (korkeakoulutetutkin) ovat keskimäärin niin boheemia porukkaa, ettei tällainen tilanne ollut tullut itselleni aiemmin vastaan. Itse en esimerkiksi toivonut mitään häälahjaksi, saati ajatellut, että kukaan missään tilanteessa maksaisi ruokailujani. Kuulostaa sinänsä ihan mukavalta tavalta. Ehkä kaasolta olisi kuitenkin ollut fiksua listata heti alussa menoerät ja summittainen budjetti osallistujaa kohden. Näin piirien ulkopuolelta tulevatkin olisi helposti huomioitu.

- se, jolle vastasit

Lieköhän sitten yhteiskuntaluokkaan liittyvä asia, olen duunaritaustainen ja en ole muistaakseni koskaan korkeakoulutettujen polttareissa ollut. Monet polttarit pidetty kymmenien eri ihmisten kanssa eikä kukaan ole koskaan edes ehdottanut että morsiamelta perittäisiin mitään kuluista, vaan aina on ollut kaikille itsestäänselvää että yhdessä kustannetaan morsiamen osuus. Samaa mieltä olen siitä että summat pitäisi suunnitella ja tiedottaa porukalle hyvissä ajoin. 

Yhteiskuntaluokka, höpöhöpö. Olen korkeakoulutettu ja viime kesänä tuli juhlittua kolmet polttarit, mukaanlukien omani. Kaikissa kemuissa oli selvää, että morsian ei maksa juhlista mitään, vaan muut kustantavat ne hänelle.

Kaikissa juhlissa oli eri elämäntilanteissa, eri koulutustasoisia ja eri rahantilanteissa olevia ihmisiä, sillä mukana oli morsianten ystäviä niin koulun, työn kuin opintojenkin kautta. Kaikissa juhlissa oltiin yhtä mieltä siitä, että heikommassa rahatilanteessa olevat voivat osallistua sellaisella panoksella, kuin kykenevät. Ei onneksi ollut mitään pakkoa, että kaikki olisivat osallistuneet samalla summalla.

Olen tuo edellinen enkä minäkään tietenkään oikeasti usko että korkeakoulutetut morsiamet laitettaisiin maksamaan omista polttareistaan, vaan vastasin edelliselle jonka mielestä morsiamen kuluja ei kuulu maksaa. Junttia ja erikoista laittaa morsian maksamaan, oli koulutustaso mikä tahansa.

Tuo on oikein kiva tapa että jokainen maksaa sen mitä pysty. 50€ oli itselläkin opiskelijana liian iso kulu, nyt työssäkäyvänä 100€ ei olisi ongelma. Tärkeintä kuitenkin saada kaikki rakkaat viettämään mukavaa päivää morsiamen kanssa.

Minä jätin kaverin polttarit väliin, koska kulut nousivat ihan kohtuuttomiksi. Olen kyllä työssäkäyvä, mutta ei ollut varaa ihan tolkuttomia summia laittaa kaverin naimisiinmenon johdosta, mielummin käytin rahani siihen juhlamekkoon, meikkiin, kampaukseen, häälahjaan, kuin polttareihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerronpa tänne kaksi itse käyttämääni tekosyytä. Ensimmäinen tapaus oli kymmenisen vuotta sitten. Minut oli kutsuttu vanhan opiskelukaveriporukan illanviettoon. Puolta vuotta aiemmin silloinen kumppanini oli kuollut äkillisesti (itsemurha) ja parantelin sen vuoksi hissukseen haavojani. Ajattelin, että vanhojen tuttujen näkeminen voisi ollakin ihan mukavaa, joten sanoin tulevani juhliin. Vähän ennen sain kuitenkin tietää, että kaikki muut porukan kymmenkunta henkilöä toisivat paikalle avecin. Olisin siis ollut porukassa ainoana ilman avecia paikalla ja asetelma tuntui silloin liian raskaalta, kun syy sinkkuuteeni oli tuollainen. Valehtelin siksi, että joudunkin yllättäen kaverin muuttoavuksi. Ei kai kellekään voi sanoa, että anteeks nyt, mutta en halua nähdä teidän parisuhdeonneanne?

Pari vuotta sitten minut kutsuttiin kaverin polttareihin. Suunnittelua tehtiin sähköpostiryhmässä ja kuluista oli puhetta sen verran, että käytäisiin yhdessä buffet-lounaalla fiinihkössä ravintolassa. Varauduin siis maksamaan omat ruokani, noin 30 e. Muutama päivä ennen juhlia ryhmässä alettiin yllättäen keskustella budjetista. Kävi ilmi, että päälle tulisi muitakin kuluja, mm. morsiamen ruuat, jokin lahja ja vielä erikseen iltapalaa morsiusparille. Pari morsiamen läheistä ystävää ilmoitti, että 100 euron budjetti olisi heistä sopiva ja tarjoutuivat myös maksamaan enemmänkin, ettei kenenkään tarvitsisi jäädä juhlista. Tässä vaiheessa minä ilmoitin, että vastasyntynyt on valvottanut niin kovasti, ettei minulla ole voimavaroja osallistua. En halunnut maksaa noin paljon, kun asiasta ei ollut aiemmin sovittu. Lisäksi perheeni eli sinä syksynä tukien varassa, kun taas esim. morsiuspari sekä lähipiirinsä olivat taustaltaankin vakavaraisia. Ei puolitutuille halua sanoa tuollaisessa tilanteessa, että vähille rahoilleni on parempiakin käyttökohteita, sillä olen teitä köyhempi.

100 on helposti liikaa tukien varassa olevalle, mutta polttareihin mennessä ei voi oikein olettaa että maksaa oman ruokansa ja se siitä. Aina maksetaan myös morsiamen ruoat, juomia hänelle ja yleensä jotain ohjelmaakin.

Tässä saattaa olla jokin yhteiskuntaluokkaan liittyvä kirjoittamaton sääntö, joka ei ollut itselleni tuttu. Omat tuttavani (korkeakoulutetutkin) ovat keskimäärin niin boheemia porukkaa, ettei tällainen tilanne ollut tullut itselleni aiemmin vastaan. Itse en esimerkiksi toivonut mitään häälahjaksi, saati ajatellut, että kukaan missään tilanteessa maksaisi ruokailujani. Kuulostaa sinänsä ihan mukavalta tavalta. Ehkä kaasolta olisi kuitenkin ollut fiksua listata heti alussa menoerät ja summittainen budjetti osallistujaa kohden. Näin piirien ulkopuolelta tulevatkin olisi helposti huomioitu.

- se, jolle vastasit

Lieköhän sitten yhteiskuntaluokkaan liittyvä asia, olen duunaritaustainen ja en ole muistaakseni koskaan korkeakoulutettujen polttareissa ollut. Monet polttarit pidetty kymmenien eri ihmisten kanssa eikä kukaan ole koskaan edes ehdottanut että morsiamelta perittäisiin mitään kuluista, vaan aina on ollut kaikille itsestäänselvää että yhdessä kustannetaan morsiamen osuus. Samaa mieltä olen siitä että summat pitäisi suunnitella ja tiedottaa porukalle hyvissä ajoin. 

Yhteiskuntaluokka, höpöhöpö. Olen korkeakoulutettu ja viime kesänä tuli juhlittua kolmet polttarit, mukaanlukien omani. Kaikissa kemuissa oli selvää, että morsian ei maksa juhlista mitään, vaan muut kustantavat ne hänelle.

Kaikissa juhlissa oli eri elämäntilanteissa, eri koulutustasoisia ja eri rahantilanteissa olevia ihmisiä, sillä mukana oli morsianten ystäviä niin koulun, työn kuin opintojenkin kautta. Kaikissa juhlissa oltiin yhtä mieltä siitä, että heikommassa rahatilanteessa olevat voivat osallistua sellaisella panoksella, kuin kykenevät. Ei onneksi ollut mitään pakkoa, että kaikki olisivat osallistuneet samalla summalla.

Olen tuo edellinen enkä minäkään tietenkään oikeasti usko että korkeakoulutetut morsiamet laitettaisiin maksamaan omista polttareistaan, vaan vastasin edelliselle jonka mielestä morsiamen kuluja ei kuulu maksaa. Junttia ja erikoista laittaa morsian maksamaan, oli koulutustaso mikä tahansa.

Tuo on oikein kiva tapa että jokainen maksaa sen mitä pysty. 50€ oli itselläkin opiskelijana liian iso kulu, nyt työssäkäyvänä 100€ ei olisi ongelma. Tärkeintä kuitenkin saada kaikki rakkaat viettämään mukavaa päivää morsiamen kanssa.

Minä jätin kaverin polttarit väliin, koska kulut nousivat ihan kohtuuttomiksi. Olen kyllä työssäkäyvä, mutta ei ollut varaa ihan tolkuttomia summia laittaa kaverin naimisiinmenon johdosta, mielummin käytin rahani siihen juhlamekkoon, meikkiin, kampaukseen, häälahjaan, kuin polttareihin.

Harmillista, morsiamelle olisi läsnäolo ollut varmasti vieraan meikkiä tai kampausta tärkeämpää. Vaan eihän se helppo ole sanoa ääneen että kustannukset käyvät yli oman budjetin.

Vierailija kirjoitti:

Minä tunnen erään pariskunnan, mies ei halua osallistua vaimon työpaikan pikkujouluihin, eikä päästä vaimoa yksin menemään. Tunnen monia tapauksia, puoliso ei päästä juhliin. Itse olen sanonut joskus syyksi, ei ole vaatteita tai kenkiä. Osittain tämä on ollut tottakin.

Anoppi ihmetteli, kun vaimo kertoi minun olevan pikkujouluissa, että sinäkö päästit sen? Työpaikalla on avec-pikkujoulut loppuneet draamojen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen luuseri ja juhlista kieltäytyjä, monesti syynä raha. Kerrankin meidät kutsuttiin uudenvuoden viettoon koko perheellä kalliiseen vapaa-ajan keskukseen, missä kaikki ateriat syödään ravintolassa ja joka ikisessä aktiviteetissa on hintalappu. Kutsuja ei varmaan osannut ajatellakaan, ettei meillä viisihenkisenä perheenä ole noin vain varaa lähteä. Vastasin yksinkertaisesti ettei meillä nyt ole mahdollisuutta lähteä.

Eihän tuo ole tekosyy.

Vierailija kirjoitti:

"En voi mulla on treenit."

No, urheilija. Hänellä on joka päivä treenit. 

"Milloin sinulle ei ole treenejä?"

"Ensi kuun 13. torstai, mutta silloin on luettava tenttiin."

Urheiluharrastukset vievät kaiken ajan, rahan ja ihmissuhteet.

Minun isä ei tekosyitä kertoile, vaan sanoo ihan suoraan esimerkiksi oman lapsenlapsensa synttäreillä että juo nopeasti kahvit ja lähtee koska telkkarista tulee ravit.

Ne synttärit on kerran vuodessa. Oikeesti v##tu ravit on tärkeämpiä.

Kummitäti,mieheni serkku ei tullut lapsen 1v synttäreille koska piti pestä äitinsä ikkunat. Ai juuri sinä päivänä?!

Totesi vielä että juhlitaan joskus toiste JA OLI OIKEASTI VIIKKOA MYÖHEMMIN OVELLA IHMETTELEMÄSSÄ,MIKSI EI OLLA LAPSEN KANSSA KOTONA JA MIKSEI OLE KAKKUA.

Edes lahjaa ei tuonut tai kahvipakettia tai mitään. 5e antoi miehelle, että ostaa pojalle jotain kivaa

Meillä eräät ei tulleet, koska piti poimia marjoja..eivätkä ole tosiaan niin köyhiä, että rahan takia pitäisi poimia. Tuon jälkeen en ole kutsunut mihinkään ja ovat ihmeissään kun ei juuri nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Eräs naispuolinen ystäväni ei tullut juhliini, koska "miesystävä ei tykkää juhlista". Olin siis kutsunut vain sen naisen.

Eli toisin sanoen yritti rivien välistä pyytää apua kontrolloivan ja v-valtaisen miekkosen suhteen.