HUONOIN tekosyy, minkä joku on esittänyt ettei pääse juhliin/tapahtumaan johon hänet on kutsuttu?

Vierailija kirjoitti:

Lukiossa ollessani yksi kaveri sanoi ensin tulevansa yo-juhliini (olin myös itse käynyt hänen yo-juhlissaan edellisenä vuonna) mutta sitten lakkiaisten aamuna tulikin koulun juhlasalissa lakituksen jälkeen sanomaan, että hän ei pääse kun äiti lähtikin reissuun ja käski hänen vahtia pikkusiskoa. Kyseisenen kaveri oli itse 20v ja se "lapsenvahtia" tarvitseva pikkusisko oli 16v, juuri itse lukion ekalla. 

Tämä kaveri oli aiemmin koko teini-iän yksi ihan läheisimmistä ja parhaimmista kavereistani, mutta lukion lopussa löysi uuden kaveriporukan, eikä yhtäkkiä enää hengannut ollenakan meidän vanhan kaveriporukan kanssa. Itse olisin kyllä halunnut pysyä ystävinä, mutta eihän tuollaiselle mitään voi. Taisi olla kyse siitä, että hänen uudet "coolimmat" (olivat jotain bändityyppejä tms) kaverinsa pitivät meitä jotenkin noloina, joten tämä kaveri ei halunnut tulla nähdyksi meidän seurassa tai jotain.

Olisi ollut paljon asiallisempaa minun mielestäni, että kaveri olisi sanonut vain että ei pääse, eikä keksinyt mitään tuollaisia naurettavia tekosyitä. Tuli olo, että hän pitää minua ihan tyhmänä. Kaiken lisäksi tunsin tietenkin hyvin sen hänen pikkusiskonsa ja tiesin, että kyseessä on todella fiksu ja itsenäinen tyttö, joka ihan varmasti pärjäisi yhden päivän yksinkin kotona.

Olisit sanonut, että ottaa siskon mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Joskus tuntuu, että jostain rippijuhlista ei tule lainkaan loppua, kun nämä tyypit eivät tietenkään voi tulla samana aikana (vaikka siihen aika painavasti vihjaisisikin). Meillä taas itsellä on epäsäännöllistä työtä, työmatkoja, lasten harrastuksien ohjaamista, apua tarvitsevia läheisiä ym. Viime kesän rippijuhlia juhlittiin varmaan kaksi viikkoa, kun alkuperäisiä tarjottavia ei tietenkään enää voinut tarjota ja jotain salaatteja, suolaista, marenkikakkua jne. piti väsätä muutaman päivän välein ja muutenkin kävi kesävieraita ohikulkumatkalla.

Mä olen paska ihminen, mutta en järjestä mitään specialtarjottavia jos alkuperäiseen juhlapäivään ei pääse osallistumaan. En tosiaan lähtisi järjestämään mitään kahden viikon buffapöytää. Jos ei juhliin pääse, sillä selvä. Kahvit kyllä keitetään muttei mitään spektaakkeleita järkätä, ja jälkikäteen kahvittelijat kulkekoot sitten meidän aikataulujen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus tuntuu, että jostain rippijuhlista ei tule lainkaan loppua, kun nämä tyypit eivät tietenkään voi tulla samana aikana (vaikka siihen aika painavasti vihjaisisikin). Meillä taas itsellä on epäsäännöllistä työtä, työmatkoja, lasten harrastuksien ohjaamista, apua tarvitsevia läheisiä ym. Viime kesän rippijuhlia juhlittiin varmaan kaksi viikkoa, kun alkuperäisiä tarjottavia ei tietenkään enää voinut tarjota ja jotain salaatteja, suolaista, marenkikakkua jne. piti väsätä muutaman päivän välein ja muutenkin kävi kesävieraita ohikulkumatkalla.

Mä olen paska ihminen, mutta en järjestä mitään specialtarjottavia jos alkuperäiseen juhlapäivään ei pääse osallistumaan. En tosiaan lähtisi järjestämään mitään kahden viikon buffapöytää. Jos ei juhliin pääse, sillä selvä. Kahvit kyllä keitetään muttei mitään spektaakkeleita järkätä, ja jälkikäteen kahvittelijat kulkekoot sitten meidän aikataulujen mukaan.

No tämä. Tai meillä käydään kyllä joku pulla ostamassa kaupasta kahvileiväksi näillekin jälkikäteen tuleville vieraille, mutta itse en kyllä ala mitään erikoista leipomaan ja väsäämään. Jotain nopeaa pientä peruskahvitteluun. Tuskin tosin kukaan niistä vieraistakaan olettaa, että normivierailulla olisi pöytä yhtä koreana kuin oikeana juhlapäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus tuntuu, että jostain rippijuhlista ei tule lainkaan loppua, kun nämä tyypit eivät tietenkään voi tulla samana aikana (vaikka siihen aika painavasti vihjaisisikin). Meillä taas itsellä on epäsäännöllistä työtä, työmatkoja, lasten harrastuksien ohjaamista, apua tarvitsevia läheisiä ym. Viime kesän rippijuhlia juhlittiin varmaan kaksi viikkoa, kun alkuperäisiä tarjottavia ei tietenkään enää voinut tarjota ja jotain salaatteja, suolaista, marenkikakkua jne. piti väsätä muutaman päivän välein ja muutenkin kävi kesävieraita ohikulkumatkalla.

Mä olen paska ihminen, mutta en järjestä mitään specialtarjottavia jos alkuperäiseen juhlapäivään ei pääse osallistumaan. En tosiaan lähtisi järjestämään mitään kahden viikon buffapöytää. Jos ei juhliin pääse, sillä selvä. Kahvit kyllä keitetään muttei mitään spektaakkeleita järkätä, ja jälkikäteen kahvittelijat kulkekoot sitten meidän aikataulujen mukaan.

No tämä. Tai meillä käydään kyllä joku pulla ostamassa kaupasta kahvileiväksi näillekin jälkikäteen tuleville vieraille, mutta itse en kyllä ala mitään erikoista leipomaan ja väsäämään. Jotain nopeaa pientä peruskahvitteluun. Tuskin tosin kukaan niistä vieraistakaan olettaa, että normivierailulla olisi pöytä yhtä koreana kuin oikeana juhlapäivänä.

Joo ei todellakaan kukaan oleta, että olisi viikkojen buffapöytä tarjolla. Kysymys, että voiko tulla joku toinen hetki onnittelemaan, on tarkoitettu lähinnä osoittamaan että toisen juhla on tärkeä ja haluaa sen huomioida, vaikkei pääse varsinaisena päivänä.

Tekosyiden keksiminen on aina paljon nolompaa, kuin se että sanoisi vain ettei pääse tulemaan. Älkää pliis ihmiset keksikö mitään selittelyjä, etenkään jos se toistuu vuodesta ja juhlasta toiseen. Sanokaa vain, että kiitos kutsusta mutta emme pääse osallistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri ei tule koskaan työpaikan yhtesiin juhliin,  sillä aina syynä on saunaan meno, väsymys tai se, että hän saa tarpeeksi työkavereistaan. Todellinen syy on kyttäävä puoliso. Aihetta mustasukkaisuuteen ei ole, sillä kyseinen henkilö ei anna käytöksellään siihen aihetta eikä kukaan työkavereista ole yrittänyt  "viekoitella"  häntä.

Mun mies ei mene mihinkään työpaikan huvittelutilaisuuteen. Syy on se että hän on töissä töissä, ja vapaa-aikansa haluaa viettää muualla kuin työkavereiden kanssa. Hän kyllä sanoo aina että ei tule, ja jos maanitellaan ja kysellään että miksi ei tule, kun me niin haluttaisiin sut paikalle, niin mies vastaa että ei vain halua tulla. Tämä on usein väännetty niin että minä en häntä päästä viihteelle työporukan kanssa. Mulle ja miehelle se on aivan se ja sama mitä luulevat, ei liikuta mihinkään suuntaan yhtään mitään meidän elämässä.

Mä oon lähtenyt treffeiltä kotiin, koska piti mennä ruokkimaan sammakot. Oli kuulemma huono syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pari tällaista vakiokutsuttavaa (lapsen kummi ja eräs lähisukulainen) , joilla on aina tosi "tärkeitä" menoja kun on vaikka viikonloppuna minun tai miehen pyöreät synttärit, lasten synttärit tai rippijuhlat jne. Sanotaan aina, että "Tulen sitten viikolla tai seuraavana viikonloppuna käymään".

Kummallakaan heistä ei ole mitään työhön liittyvää, ei mitään harrastusta, ei huolehtimista tarvitsevaa sukulaista eikä muutakaan varsinaista estettä. Kyse ei myöskään ole sosiaalisesta pelosta, kun ovat ammateissa, joissa esiinnytään julkisesti jne. Tuntuu vaan, että joku kaverin kukkien kastelukin menee juhlien edelle. Tai sinne 10 km päässä sijaitsevalle mökille on mentävä juuri su 1.7. Klo. 15 eteenpäin mentävä katsomaan, että kukaan ei ole murtautunut (eikö voisi käydä aamulla tai vaikka illalla). Kumpin näistä ihmisistä on sinkkuja, joten joskus tuntuu että yksinasuvien aikataulut ovat liiankin tiukkoja (juhlissamme on aina muitakin sinkkuja, joten kyse ei ole sosiaalisesta häpeästäkään) . Hassuinta on se, että kaikille muille juhlamme ovat tosi suosittuja ja niitä odotetaan, koska ruoka harrastajina panostamme tarjoiluihin kovasti, eikä tunnelmakaan ole mikään pönöttävä.

Joskus tuntuu, että jostain rippijuhlista ei tule lainkaan loppua, kun nämä tyypit eivät tietenkään voi tulla samana aikana (vaikka siihen aika painavasti vihjaisisikin). Meillä taas itsellä on epäsäännöllistä työtä, työmatkoja, lasten harrastuksien ohjaamista, apua tarvitsevia läheisiä ym. Viime kesän rippijuhlia juhlittiin varmaan kaksi viikkoa, kun alkuperäisiä tarjottavia ei tietenkään enää voinut tarjota ja jotain salaatteja, suolaista, marenkikakkua jne. piti väsätä muutaman päivän välein ja muutenkin kävi kesävieraita ohikulkumatkalla.

Juhlissa on läsnä joku ihminen jota eivät halua tavata.

Ei ole kyse siitä. Tekevät tätä myös muille sukulaisille ja tuttavapiirille ja juhlaporukan koostumus vaihtelee.

Siis onko tällainen "monen viikon buffet" yleinenkin tapa? En ole koskaan törmännyt moiseen. Siis että joku tuppaisi juhlimaan vääränä päivänä tai että itse kehtaisin tehdä niin.

Ex-mies sanoi joskus kavereilleen että minä en . päästä juhliin. Ärsytti, en tykännyt että minusta leivotaan jotain pirttihirmua. Päinvastoin kannustin miestä viettämään aikaa välillä kavereiden kanssa, että olisin itsekin saanut omaa aikaa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tällainen "monen viikon buffet" yleinenkin tapa? En ole koskaan törmännyt moiseen. Siis että joku tuppaisi juhlimaan vääränä päivänä tai että itse kehtaisin tehdä niin.

Ei, monen viikon buffet ei ole yleinen tapa. Kyllä, on useassa tapauksessa kohteliasta pistäytyä onnittelemassa joskus toiste, mutta se ei vaadi monen viikon buffettia eikä tarkoituksena ole tuottaa vaivaa onniteltavalle. Asian voi hoitaa myös vaikka tarjoamalla itse ne onnittelukahvit luonaan tai kahvilassa tms. Jos esim. läheinen täyttää pyöreitä, onhan se mukavaa jossain muodossa onnitella jos ei pääse paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus tuntuu, että jostain rippijuhlista ei tule lainkaan loppua, kun nämä tyypit eivät tietenkään voi tulla samana aikana (vaikka siihen aika painavasti vihjaisisikin). Meillä taas itsellä on epäsäännöllistä työtä, työmatkoja, lasten harrastuksien ohjaamista, apua tarvitsevia läheisiä ym. Viime kesän rippijuhlia juhlittiin varmaan kaksi viikkoa, kun alkuperäisiä tarjottavia ei tietenkään enää voinut tarjota ja jotain salaatteja, suolaista, marenkikakkua jne. piti väsätä muutaman päivän välein ja muutenkin kävi kesävieraita ohikulkumatkalla.

Mä olen paska ihminen, mutta en järjestä mitään specialtarjottavia jos alkuperäiseen juhlapäivään ei pääse osallistumaan. En tosiaan lähtisi järjestämään mitään kahden viikon buffapöytää. Jos ei juhliin pääse, sillä selvä. Kahvit kyllä keitetään muttei mitään spektaakkeleita järkätä, ja jälkikäteen kahvittelijat kulkekoot sitten meidän aikataulujen mukaan.

No tämä. Tai meillä käydään kyllä joku pulla ostamassa kaupasta kahvileiväksi näillekin jälkikäteen tuleville vieraille, mutta itse en kyllä ala mitään erikoista leipomaan ja väsäämään. Jotain nopeaa pientä peruskahvitteluun. Tuskin tosin kukaan niistä vieraistakaan olettaa, että normivierailulla olisi pöytä yhtä koreana kuin oikeana juhlapäivänä.

Ei se toki yhtä koreana olekaan kuin juhlapäivänä, mutta kyllähän siitä on helkkaristi vaivaa, jos olet monta päivää valmistautunut vaikka lauantain 1.7. juhliin (leiponut, siivonnut, hakenut kaupasta tarvikkeita, hoitanut kukat, ylimääräiset pöydät ja tuolit jne) ja juhlien jälkeen olet jo aivan väsynyt ja haluaisit alkaa kantamaan tavaroita paikalleen, pesemään pöytäliinoja, servettejä ja vaatteita, niin maanantaina 3. päivä on taas joku vieras tulossa. Lauantain tarjoilut eivät ole enää kunnollisia. Ja itselleni se helpon pikku kakun tekeminenkin tuntuu raskaalta, kun tekisi mieli vaan lojua sohvalla tai aurinkotuolilla, tehdä viimeiselle lomaviikolle varattuja rästihommia tai valmistautua muutaman päivän päästä alkavaan työrupeamaan. Pahimmassa tapauksessa toinen samanlainen vieras tulee taas parin päivän päästä.

Eikö vaan kerrankin voisi tulla käymään juuri silloin kun ne juhlat järjestetään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tällainen "monen viikon buffet" yleinenkin tapa? En ole koskaan törmännyt moiseen. Siis että joku tuppaisi juhlimaan vääränä päivänä tai että itse kehtaisin tehdä niin.

Ei, monen viikon buffet ei ole yleinen tapa. Kyllä, on useassa tapauksessa kohteliasta pistäytyä onnittelemassa joskus toiste, mutta se ei vaadi monen viikon buffettia eikä tarkoituksena ole tuottaa vaivaa onniteltavalle. Asian voi hoitaa myös vaikka tarjoamalla itse ne onnittelukahvit luonaan tai kahvilassa tms. Jos esim. läheinen täyttää pyöreitä, onhan se mukavaa jossain muodossa onnitella jos ei pääse paikalle.

Itse olen tottunut siihen, että jos ei pääse paikalle, se siitä, ja onnittelut lähtetään sitten etänä. Varsinkin jos on kyse jostan rippijuhlista. Ainoa poikkeus voisi olla joku lähisukulainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tällainen "monen viikon buffet" yleinenkin tapa? En ole koskaan törmännyt moiseen. Siis että joku tuppaisi juhlimaan vääränä päivänä tai että itse kehtaisin tehdä niin.

Ei, monen viikon buffet ei ole yleinen tapa. Kyllä, on useassa tapauksessa kohteliasta pistäytyä onnittelemassa joskus toiste, mutta se ei vaadi monen viikon buffettia eikä tarkoituksena ole tuottaa vaivaa onniteltavalle. Asian voi hoitaa myös vaikka tarjoamalla itse ne onnittelukahvit luonaan tai kahvilassa tms. Jos esim. läheinen täyttää pyöreitä, onhan se mukavaa jossain muodossa onnitella jos ei pääse paikalle.

Itse olen tottunut siihen, että jos ei pääse paikalle, se siitä, ja onnittelut lähtetään sitten etänä. Varsinkin jos on kyse jostan rippijuhlista. Ainoa poikkeus voisi olla joku lähisukulainen.

Nimenomaan läheisille tämä on omissa piireissäni tapana. Ei serkun kaimoille. Kenties myös naapuri, tai muu ihminen jota näkee jatkuvasti voisi tulla kyseeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus tuntuu, että jostain rippijuhlista ei tule lainkaan loppua, kun nämä tyypit eivät tietenkään voi tulla samana aikana (vaikka siihen aika painavasti vihjaisisikin). Meillä taas itsellä on epäsäännöllistä työtä, työmatkoja, lasten harrastuksien ohjaamista, apua tarvitsevia läheisiä ym. Viime kesän rippijuhlia juhlittiin varmaan kaksi viikkoa, kun alkuperäisiä tarjottavia ei tietenkään enää voinut tarjota ja jotain salaatteja, suolaista, marenkikakkua jne. piti väsätä muutaman päivän välein ja muutenkin kävi kesävieraita ohikulkumatkalla.

Mä olen paska ihminen, mutta en järjestä mitään specialtarjottavia jos alkuperäiseen juhlapäivään ei pääse osallistumaan. En tosiaan lähtisi järjestämään mitään kahden viikon buffapöytää. Jos ei juhliin pääse, sillä selvä. Kahvit kyllä keitetään muttei mitään spektaakkeleita järkätä, ja jälkikäteen kahvittelijat kulkekoot sitten meidän aikataulujen mukaan.

No tämä. Tai meillä käydään kyllä joku pulla ostamassa kaupasta kahvileiväksi näillekin jälkikäteen tuleville vieraille, mutta itse en kyllä ala mitään erikoista leipomaan ja väsäämään. Jotain nopeaa pientä peruskahvitteluun. Tuskin tosin kukaan niistä vieraistakaan olettaa, että normivierailulla olisi pöytä yhtä koreana kuin oikeana juhlapäivänä.

Ei se toki yhtä koreana olekaan kuin juhlapäivänä, mutta kyllähän siitä on helkkaristi vaivaa, jos olet monta päivää valmistautunut vaikka lauantain 1.7. juhliin (leiponut, siivonnut, hakenut kaupasta tarvikkeita, hoitanut kukat, ylimääräiset pöydät ja tuolit jne) ja juhlien jälkeen olet jo aivan väsynyt ja haluaisit alkaa kantamaan tavaroita paikalleen, pesemään pöytäliinoja, servettejä ja vaatteita, niin maanantaina 3. päivä on taas joku vieras tulossa. Lauantain tarjoilut eivät ole enää kunnollisia. Ja itselleni se helpon pikku kakun tekeminenkin tuntuu raskaalta, kun tekisi mieli vaan lojua sohvalla tai aurinkotuolilla, tehdä viimeiselle lomaviikolle varattuja rästihommia tai valmistautua muutaman päivän päästä alkavaan työrupeamaan. Pahimmassa tapauksessa toinen samanlainen vieras tulee taas parin päivän päästä.

Eikö vaan kerrankin voisi tulla käymään juuri silloin kun ne juhlat järjestetään?

Ei niitä vieraita tarvi vastaanottaa maanantaina, jos siitä on liikaa vaivaa. Tuossa tapauksessa pitää ilmoittaa, että vain lauantai käy.

Minulla on ollut tapana pitää sunnuntaina rääppiäiset ja olen ihan iloinen rääppiäisvieraasta (kunhan heitä on vain yksi tai kaksi). Rääppiäiset ovat usein kivemmat kuin itse juhlat.

Unohti juhlat, ei ollut tekosyy. Olin toivonut mieluummin tekosyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Volvo

Vierailija kirjoitti:

Joskus tuntuu, että jostain rippijuhlista ei tule lainkaan loppua, kun nämä tyypit eivät tietenkään voi tulla samana aikana (vaikka siihen aika painavasti vihjaisisikin). Meillä taas itsellä on epäsäännöllistä työtä, työmatkoja, lasten harrastuksien ohjaamista, apua tarvitsevia läheisiä ym. Viime kesän rippijuhlia juhlittiin varmaan kaksi viikkoa, kun alkuperäisiä tarjottavia ei tietenkään enää voinut tarjota ja jotain salaatteja, suolaista, marenkikakkua jne. piti väsätä muutaman päivän välein ja muutenkin kävi kesävieraita ohikulkumatkalla.

Mä olen paska ihminen, mutta en järjestä mitään specialtarjottavia jos alkuperäiseen juhlapäivään ei pääse osallistumaan. En tosiaan lähtisi järjestämään mitään kahden viikon buffapöytää. Jos ei juhliin pääse, sillä selvä. Kahvit kyllä keitetään muttei mitään spektaakkeleita järkätä, ja jälkikäteen kahvittelijat kulkekoot sitten meidän aikataulujen mukaan.

No tämä. Tai meillä käydään kyllä joku pulla ostamassa kaupasta kahvileiväksi näillekin jälkikäteen tuleville vieraille, mutta itse en kyllä ala mitään erikoista leipomaan ja väsäämään. Jotain nopeaa pientä peruskahvitteluun. Tuskin tosin kukaan niistä vieraistakaan olettaa, että normivierailulla olisi pöytä yhtä koreana kuin oikeana juhlapäivänä.

Ei se toki yhtä koreana olekaan kuin juhlapäivänä, mutta kyllähän siitä on helkkaristi vaivaa, jos olet monta päivää valmistautunut vaikka lauantain 1.7. juhliin (leiponut, siivonnut, hakenut kaupasta tarvikkeita, hoitanut kukat, ylimääräiset pöydät ja tuolit jne) ja juhlien jälkeen olet jo aivan väsynyt ja haluaisit alkaa kantamaan tavaroita paikalleen, pesemään pöytäliinoja, servettejä ja vaatteita, niin maanantaina 3. päivä on taas joku vieras tulossa. Lauantain tarjoilut eivät ole enää kunnollisia. Ja itselleni se helpon pikku kakun tekeminenkin tuntuu raskaalta, kun tekisi mieli vaan lojua sohvalla tai aurinkotuolilla, tehdä viimeiselle lomaviikolle varattuja rästihommia tai valmistautua muutaman päivän päästä alkavaan työrupeamaan. Pahimmassa tapauksessa toinen samanlainen vieras tulee taas parin päivän päästä.

Eikö vaan kerrankin voisi tulla käymään juuri silloin kun ne juhlat järjestetään?

Ei niitä vieraita tarvi vastaanottaa maanantaina, jos siitä on liikaa vaivaa. Tuossa tapauksessa pitää ilmoittaa, että vain lauantai käy.

Minulla on ollut tapana pitää sunnuntaina rääppiäiset ja olen ihan iloinen rääppiäisvieraasta (kunhan heitä on vain yksi tai kaksi). Rääppiäiset ovat usein kivemmat kuin itse juhlat.

Rääppiäisiä meilläkin monesti pidetään lähisuvun kesken. Ja ymmärtäisin kyllä jos tuo yllä kuvattu tapahtuisi vain kerran tai kaksi, mutta kun se on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Jännä vaan että näillä henkilöillä itsellään pitää kaikki aikataulut olla aina jetsulleen, eikä mistään voi joustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerronpa tänne kaksi itse käyttämääni tekosyytä. Ensimmäinen tapaus oli kymmenisen vuotta sitten. Minut oli kutsuttu vanhan opiskelukaveriporukan illanviettoon. Puolta vuotta aiemmin silloinen kumppanini oli kuollut äkillisesti (itsemurha) ja parantelin sen vuoksi hissukseen haavojani. Ajattelin, että vanhojen tuttujen näkeminen voisi ollakin ihan mukavaa, joten sanoin tulevani juhliin. Vähän ennen sain kuitenkin tietää, että kaikki muut porukan kymmenkunta henkilöä toisivat paikalle avecin. Olisin siis ollut porukassa ainoana ilman avecia paikalla ja asetelma tuntui silloin liian raskaalta, kun syy sinkkuuteeni oli tuollainen. Valehtelin siksi, että joudunkin yllättäen kaverin muuttoavuksi. Ei kai kellekään voi sanoa, että anteeks nyt, mutta en halua nähdä teidän parisuhdeonneanne?

Pari vuotta sitten minut kutsuttiin kaverin polttareihin. Suunnittelua tehtiin sähköpostiryhmässä ja kuluista oli puhetta sen verran, että käytäisiin yhdessä buffet-lounaalla fiinihkössä ravintolassa. Varauduin siis maksamaan omat ruokani, noin 30 e. Muutama päivä ennen juhlia ryhmässä alettiin yllättäen keskustella budjetista. Kävi ilmi, että päälle tulisi muitakin kuluja, mm. morsiamen ruuat, jokin lahja ja vielä erikseen iltapalaa morsiusparille. Pari morsiamen läheistä ystävää ilmoitti, että 100 euron budjetti olisi heistä sopiva ja tarjoutuivat myös maksamaan enemmänkin, ettei kenenkään tarvitsisi jäädä juhlista. Tässä vaiheessa minä ilmoitin, että vastasyntynyt on valvottanut niin kovasti, ettei minulla ole voimavaroja osallistua. En halunnut maksaa noin paljon, kun asiasta ei ollut aiemmin sovittu. Lisäksi perheeni eli sinä syksynä tukien varassa, kun taas esim. morsiuspari sekä lähipiirinsä olivat taustaltaankin vakavaraisia. Ei puolitutuille halua sanoa tuollaisessa tilanteessa, että vähille rahoilleni on parempiakin käyttökohteita, sillä olen teitä köyhempi.

100 on helposti liikaa tukien varassa olevalle, mutta polttareihin mennessä ei voi oikein olettaa että maksaa oman ruokansa ja se siitä. Aina maksetaan myös morsiamen ruoat, juomia hänelle ja yleensä jotain ohjelmaakin.

Tässä saattaa olla jokin yhteiskuntaluokkaan liittyvä kirjoittamaton sääntö, joka ei ollut itselleni tuttu. Omat tuttavani (korkeakoulutetutkin) ovat keskimäärin niin boheemia porukkaa, ettei tällainen tilanne ollut tullut itselleni aiemmin vastaan. Itse en esimerkiksi toivonut mitään häälahjaksi, saati ajatellut, että kukaan missään tilanteessa maksaisi ruokailujani. Kuulostaa sinänsä ihan mukavalta tavalta. Ehkä kaasolta olisi kuitenkin ollut fiksua listata heti alussa menoerät ja summittainen budjetti osallistujaa kohden. Näin piirien ulkopuolelta tulevatkin olisi helposti huomioitu.

- se, jolle vastasit

Lieköhän sitten yhteiskuntaluokkaan liittyvä asia, olen duunaritaustainen ja en ole muistaakseni koskaan korkeakoulutettujen polttareissa ollut. Monet polttarit pidetty kymmenien eri ihmisten kanssa eikä kukaan ole koskaan edes ehdottanut että morsiamelta perittäisiin mitään kuluista, vaan aina on ollut kaikille itsestäänselvää että yhdessä kustannetaan morsiamen osuus. Samaa mieltä olen siitä että summat pitäisi suunnitella ja tiedottaa porukalle hyvissä ajoin. 

Minun kaverini valitti juhlapäivän aamuna migreeniä. Tämä toki on ok, ja ihan hyvä syy jäädä pois. Kuitenkin sama kaveri oli postannut someen samalta illalta kuvia ravintolasta minulle tuntemattomien kavereidensa kanssa. Eli hänelle on tullut houkuttelevampi kutsu myöhemmin. En oikein itsekään tiedä mikä olisi hyvä tapa toimia tässä tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun oma syy on ollut "en ole nukkunut, en jaksa". Uniongelmaisena sanon suoraan, jos joku ei ymmärrä niin ei voi mitään. En lähde silmät ristissä minnekään nuokkumaan.

Mun uniongelmainen kaveri ei enää saa kutsuja ollenkaan. Ihan turha kutsua, kun aina peruu "huonoon yöhön" vedoten tulemisensa juhlapäivän aamuna. Töistä hän ei ole kuitenkaan koskaan uniongelmien vuoksi pois, joten en usko että huonounisuus iskee aina just silloin kun minulla on juhlat. Muiden järjestämiin juhliin uniongelmat eivät vaikuta, vaan niihin pääsee paikalle.

Minunkin luokseni toki pääsee paikalle jos juhlat on riittävän mielenkiintoiset. Kerran kävi niin, että kysyttiin  häntä minun ja mieheni seuraksi meille ihan muuten vaan. Oli mielellään tulossa, mutta meilletulopäivän aamuna alkoi se vanha tuttu "nukuin vähän huonosti, mutta yritän nukkua päikkärit ja tulla paikalle kuitenkin". Sitten arvuuttelua päivän mittaan, välillä ei juurikaan väsytä, nähdään illalla, ja tunnin päästä viestiä että ei tiedä tuleeko sittenkään kun niin väsyttää. 

Soitti sitten viiden aikaan, kun kuudelta hänet oli kutsuttu, että ei kyllä pääse paikalle ku on niin väsynyt ettei millään jaksa, että sori, katsotaan ensi kerralla. Sanoin ettei haittaa, meille tulikin juuri tänne markku ja pekka, että kyllä meillä seuraa on, että hän lepäilköön rauhassa, katsotaan toisella kertaa sitten. Puhelimessa syvä hiljaisuus, ja joo-vastaus. Puolen tunnin päästä kysely viestitse onko muita tullut paikalle markun ja pekan lisäksi. En enää vastannut mitään. Myöhemmin laitoin yhteiskuvan meistä, markusta ja pekasta, ja vielä kahdesta mukaan liittyneestä kaverista instaan, ja tämän jälkeen alkoi tältä univelkaiselta tulemaan soittoa, joihin en vastannut, ja viestiä että hän voisi sittenkin tulla kun ei enää oikeastaan väsytäkään.

En vastannut koko iltana enää hänelle mitään.

Minullakin oli joskus parikymppisenä kaveri, joka keksi aina kaikkia tekosyitä, ettei pääse, ellei sattumoisin ollut paikalla jotain "parempaa seuraa". Esitti kuitenkin todella hyvää kaveria. Juuri tuollaista, että ensiksi perui tulonsa, kun "on pää kipeä" tai "väsyttää", mutta jos huomasi vaikka somesta, että paikalla on vaikka "Mirkku", niin jopas tuli viestiä/soittoa, että tulee sittenkin. Tuttua oli myös se, että somekuvien perusteella oli mennyt johonkin toisaalle juhlimaan, vaikka ensin oli valitellut väsymystä ja haluaa viettää koti-iltaa eikä siksi pääse tulemaan. Eikä paljon tullut kutsuja hänenkään luo tai sitten tuli, jos ei ollut parempaa seuraa tarjolla.