HUONOIN tekosyy, minkä joku on esittänyt ettei pääse juhliin/tapahtumaan johon hänet on kutsuttu?

Yleensä näissä kutsuissa on päivämäärä ja tuleeko/pääseekö juhliin.

Syytä ei tarvitse ilmoittaa.

Ihan tarjoilun vuoksi.

Kyse on aivan lähipiirin juhlista.

koronarokote

Kun kerroin isälle, että minulla ja miehelläni on puolen vuoden päästä häät, hän sanoi olevansa silloin varmaankin työmatkalla. Kun sitten esikoiseni 20 vuotta myöhemmin kirjoitti ylioppilaaksi, ei isäni ”päässyt” lakkiaisiin, kun piti lähteä mökille. Ja sitten vielä ihmettelee kovaan ääneen, miksen ole innokkaasti tekemisissä hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Tekosyiden keksiminen on aina paljon nolompaa, kuin se että sanoisi vain ettei pääse tulemaan. Älkää pliis ihmiset keksikö mitään selittelyjä, etenkään jos se toistuu vuodesta ja juhlasta toiseen. Sanokaa vain, että kiitos kutsusta mutta emme pääse osallistumaan.

Nimenomaan! Mä en jaksa kuunnella mitään selvityksiä ja sössötyksiä. Selkeä ”emme valitettavasti pääse” antaa just sen infon kuin pitääkin. Eikä siitä kannata loukkaantua tai nostaa meteliä. Elämä jatkuu.

Miehen sukulainen ei tullut häihimme, koska oli juuri palannut matkalta. Ei siis kertonut matkasta etukäteen, vaan vasta häiden alettua, kun ihmettelimme, missä ”Pekka” viipyy. Vastasi sentään puhelimeen. Ilmeisesti matka oli tullut kohdalle pyytämättä ja yllättäen, kun oli kuitenkin vastannut kutsuun myöntävästi. Sama Pekka ei tullut lapsemme ristiäisiin, kun hänellä ja vaimollaan ”ei ollut vaatteita”.

935 kirjoitti:

ateistina voit skipata kaikki höpöt, häät, rippijuhlat, hautajaiset

Meinaatko, että ateistit ei mene naimisiin tai kuole?

Minä tunnen erään pariskunnan, mies ei halua osallistua vaimon työpaikan pikkujouluihin, eikä päästä vaimoa yksin menemään. Tunnen monia tapauksia, puoliso ei päästä juhliin. Itse olen sanonut joskus syyksi, ei ole vaatteita tai kenkiä. Osittain tämä on ollut tottakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekosyiden keksiminen on aina paljon nolompaa, kuin se että sanoisi vain ettei pääse tulemaan. Älkää pliis ihmiset keksikö mitään selittelyjä, etenkään jos se toistuu vuodesta ja juhlasta toiseen. Sanokaa vain, että kiitos kutsusta mutta emme pääse osallistumaan.

Nimenomaan! Mä en jaksa kuunnella mitään selvityksiä ja sössötyksiä. Selkeä ”emme valitettavasti pääse” antaa just sen infon kuin pitääkin. Eikä siitä kannata loukkaantua tai nostaa meteliä. Elämä jatkuu.

Mä vähän uskon että näissä tekosyytapauksissa kyse on siitä että sitä syytä aletaan tivaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Miehen sukulainen ei tullut häihimme, koska oli juuri palannut matkalta. Ei siis kertonut matkasta etukäteen, vaan vasta häiden alettua, kun ihmettelimme, missä ”Pekka” viipyy. Vastasi sentään puhelimeen. Ilmeisesti matka oli tullut kohdalle pyytämättä ja yllättäen, kun oli kuitenkin vastannut kutsuun myöntävästi. Sama Pekka ei tullut lapsemme ristiäisiin, kun hänellä ja vaimollaan ”ei ollut vaatteita”.

Miski ihmeessä soittelette kesken häidenne joillekin sukulaisille että miksi eivät ole paikalla??

Vierailija kirjoitti:

Unohti juhlat, ei ollut tekosyy. Olin toivonut mieluummin tekosyyn.

Olen törmännyt tapauksiin jossa ei haluta tulla paikalle koska ollaan loukkaannuttu jostain typerästä pikkuasiasto josta kukaan normaali ihminen ei loukkaannu. Sitten ei kehdata sanoa tätä oikeaa syytä, mutta halutaan näpäyttää juhlien järjestäjää, ja keksitään oikean syyn tilalle joku toista loukkaavampi tekosyy,. kuten vaikka unohdus.

Vierailija kirjoitti:

Minun kaverini valitti juhlapäivän aamuna migreeniä. Tämä toki on ok, ja ihan hyvä syy jäädä pois. Kuitenkin sama kaveri oli postannut someen samalta illalta kuvia ravintolasta minulle tuntemattomien kavereidensa kanssa. Eli hänelle on tullut houkuttelevampi kutsu myöhemmin. En oikein itsekään tiedä mikä olisi hyvä tapa toimia tässä tilanteessa. 

Mulle on käynyt noin muutamia kertoja myös. Näiden kohdalla onle päätynyt siihen etten sovi enää mitään menoja heidän kanssaan, enkä kutsu mihinkään. Ex-tempore jos molemmille sopii kaljalla käynti, tai pitsaperjantai, niin ok, mutta en sovi mitään yli päivän päähän, koska en jaksa varata aikaa ihmiselle joka luultavasti kuitenkin peruu, js sitten vielä jännittää sitä että peruukohan vai ei. Mulla on muutakin tekemistä.

Juhliin kutsun sellaiset jotka paikalle haluan, ja joiden oletan ilman muuta innoissaan paikalle tulevan. mikäli joku ei halua juhliinni, niin toivon että hän sanoo sen ääneen, niin en turhaan enää kutsu, ja aiheuta hänelle tekosyiden keksimisen tarvetta, tai itselleni turhia järjestelyjä. Jos joku jää pois tekosyyllä ja onkin ollut jossain ravintolassa muiden kanssa, niin ei saa kutsua enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Tekosyiden” taustalla voi olla kaikenlaisia oikeita syitä. Monelle esim. häihin osallistuminen voi olla rahallisesti mahdotonta. Eikä vaan lahjan takia, vaan voi olla, ettei ole mitään häihin kelpaavaa asua jne. Raha-asioitaan tuskin kovin moni haluaa avata kutsujalle tarkemmin. Samoin voi olla mahdollista, että kutsuttavassa perheessä on terveydellisiä ongelmia, ei niitäkään kutsujalle avata. Itse olen ollut monesti tilanteessa, jossa olen pääni puhki yrittänyt keksiä uskottavaa selitystä esteestä, kun perheen teini on itsetuhoinen, emmekä uskaltaneet jättää juhlien ajaksi yksin. Voitte uskoa, ettei oikeaa syytä voinut kertoa, teinin sairaskertomukset ei muille kuulu. Ja kun tämä toistuu, niin ymmärrän kutsujan miettivän, että eivätkö vaan halua tulla (varsinkin jos se tekosyy vaikuttaa oudolta). Joten ymmärrystä myös tekosyille, niiden takana voi olla muutakin, jota ei voi kertoa.

Vaikea uskoa että te vanhemmat tarkkailette teiniä 24/7 koko ajan. Ja jos teette niin, kertokaa ihmeessä sukulaisille, että saatte apua.

Oletko ihan järjissäsi?  Sukulaisetko tulisivat "apuun?"  Eivät tule.  Päinvastoin kääntävät selkänsä koko asialle, ettei vaan heitä vedetä mukaan mihinkään epämiellyttävään.  Ja kunhan vain juoruilevat keskenään sitten.

Juu ei.

Omasta kokemuksesta tiedän, että juuri silloin, kun perhe tekee jotain muuta kuin on läsnä tälle ongelmanuorelle, niin silloin tämä nimenomaan järjestää jotain ikävyyksiä.  Aina sai olla sydän syrjällään, kun tuli vaikka jostain matkalta kotiin, että mitä on tapahtunut.  Ja aina jotain oli.

Ja muutenkin kun perheessä on tällainen vaikea tapaus, niin ei sitä ole millään juhlamielellä oikeastaan koskaan.  Joku voi siinä lässyttää, että olisihan se hyvä kun edes hetkeksi ottaisi irtioton ja ajattelisi jotain muuta kuin sitä nuorta, mutta kun se ei mene niin.  Sori vaan mutta ei mene.  Sen tietää se, joka on asian kokenut.  

Kohdallani asia on onneksi jo väistynyt ajat sitten ja kaikki hyvin, mutta muistan tuon ajan kuitenkin yhtenä painajaisunena, jota en koskaan tahtoisi enää nähdä.  Jos vähän yritti jostain iloita, se tavalla tai toisella kostautui aina.  Joten ymmärtäkää ja antakaa ihmisten olla, jos ette kykene muuten avuksi olemaan.  Tehkää edes se.

Voi miten tuttua! Meillä oli myös ongelmanuori, ja ei, mihinkään ei voinut lähteä, ja piti tosiaankin katsoa perään 24/7 niin, että nuori lopulta sijoitettiin pois kotoa, kun en enää jaksanut valvoa seuraavaa vuotta putkeen. Jos yöllä nukahdin, niin nuori hiippaili karkuun kotoa. Minun siis tuli nukahtaa vasta sen jälkeen kun tiesin että teini nukkuu varmasti. Nukahdin kolmen aikaan, ja 7 ylös töihin.

Kerran lähdin mökille vkl, koska lapsen isän piti katsoa lapsen perään (olimme eronneet), mutta isä oli päästänyt lapsen kotiini, ja lapsi oli hajoittanut kodista vaikka mitä kun oli tullut jätetyksi seurustelukumppanin toimesta. Mukava oli lähteä kotiin seuraavana aamuna mökille tulosta, ja jännittää 3h matka että mitä kaikkea kotona onkaan hajotettu.

Kerran lähdimme yhdeksi yöksi teatterimatkalle toiseen kaupunkiin, ja klo 12 yöllä soittaessani sukulaisille joiden hoidossa teinin piti olla, että onko kaikki hyvin, niin sain vastaukseksi että nuori ei ole tullut majapaikkaansa, ja hänen puhelimensa on kiinni. Siellä sitten vietin "kivaa teatteriyötä" paikassa johon olin mennyt junalla, joten en edes päässyt kotiin kuin vasta seuraavan junan lähtiessä joka oli vasta aamulla. En nukkunut silmäystäkään, ja nähty teatteri haihtui mielestä kivana kokemuksena välittömästi.

Onneksi nykyään jo aikuinen, ja ihana ihminen tämä entinen ongelmanuori.

Todellakaan en päässyt mihinkään moneen vuoteen tuona aikana, enkä kertonut oikeaa syytä miksi en tule.

Ei mulla muuta kuin että olen ihan järjettömän iloinen ja kiitollinen puolestanne, että kaikki on nyt hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon lähtenyt treffeiltä kotiin, koska piti mennä ruokkimaan sammakot. Oli kuulemma huono syy.

Lystikäs syy.

"minä oon juoksuni juossut ja pitää pestä keittiön kaapit ".

Kyseessä oli lukion ekan juhla,  ravintolaan syömään  ja sitte kotiin.

Oli sovittu tapaaminen, olin lapsen kanssa vieraassa kaupungissa - tämä tuttu ilmoitti että pitää katsoa big brotheria. En sen koommin ole ollut missään tekemisissä enkä tule olemaan jatkossakaan. En edes lue viestejä joita laittaa. Ei muutenkaan kiinnosta jotkut bb:n katsojat.

Toinen oli mies joka oli pyytänyt treffeille monesti. Sitten ilmoitti 'ei käykään hänen ehdottama aika kun lähtee purjehtimaan'. En vastannut hänen puheluihin sen jälkeen, jopa laittoi kaverinsa soittamaan :D 

Periaate että jos peruu niin sitten se on siinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerronpa tänne kaksi itse käyttämääni tekosyytä. Ensimmäinen tapaus oli kymmenisen vuotta sitten. Minut oli kutsuttu vanhan opiskelukaveriporukan illanviettoon. Puolta vuotta aiemmin silloinen kumppanini oli kuollut äkillisesti (itsemurha) ja parantelin sen vuoksi hissukseen haavojani. Ajattelin, että vanhojen tuttujen näkeminen voisi ollakin ihan mukavaa, joten sanoin tulevani juhliin. Vähän ennen sain kuitenkin tietää, että kaikki muut porukan kymmenkunta henkilöä toisivat paikalle avecin. Olisin siis ollut porukassa ainoana ilman avecia paikalla ja asetelma tuntui silloin liian raskaalta, kun syy sinkkuuteeni oli tuollainen. Valehtelin siksi, että joudunkin yllättäen kaverin muuttoavuksi. Ei kai kellekään voi sanoa, että anteeks nyt, mutta en halua nähdä teidän parisuhdeonneanne?

Pari vuotta sitten minut kutsuttiin kaverin polttareihin. Suunnittelua tehtiin sähköpostiryhmässä ja kuluista oli puhetta sen verran, että käytäisiin yhdessä buffet-lounaalla fiinihkössä ravintolassa. Varauduin siis maksamaan omat ruokani, noin 30 e. Muutama päivä ennen juhlia ryhmässä alettiin yllättäen keskustella budjetista. Kävi ilmi, että päälle tulisi muitakin kuluja, mm. morsiamen ruuat, jokin lahja ja vielä erikseen iltapalaa morsiusparille. Pari morsiamen läheistä ystävää ilmoitti, että 100 euron budjetti olisi heistä sopiva ja tarjoutuivat myös maksamaan enemmänkin, ettei kenenkään tarvitsisi jäädä juhlista. Tässä vaiheessa minä ilmoitin, että vastasyntynyt on valvottanut niin kovasti, ettei minulla ole voimavaroja osallistua. En halunnut maksaa noin paljon, kun asiasta ei ollut aiemmin sovittu. Lisäksi perheeni eli sinä syksynä tukien varassa, kun taas esim. morsiuspari sekä lähipiirinsä olivat taustaltaankin vakavaraisia. Ei puolitutuille halua sanoa tuollaisessa tilanteessa, että vähille rahoilleni on parempiakin käyttökohteita, sillä olen teitä köyhempi.

100 on helposti liikaa tukien varassa olevalle, mutta polttareihin mennessä ei voi oikein olettaa että maksaa oman ruokansa ja se siitä. Aina maksetaan myös morsiamen ruoat, juomia hänelle ja yleensä jotain ohjelmaakin.

Tässä saattaa olla jokin yhteiskuntaluokkaan liittyvä kirjoittamaton sääntö, joka ei ollut itselleni tuttu. Omat tuttavani (korkeakoulutetutkin) ovat keskimäärin niin boheemia porukkaa, ettei tällainen tilanne ollut tullut itselleni aiemmin vastaan. Itse en esimerkiksi toivonut mitään häälahjaksi, saati ajatellut, että kukaan missään tilanteessa maksaisi ruokailujani. Kuulostaa sinänsä ihan mukavalta tavalta. Ehkä kaasolta olisi kuitenkin ollut fiksua listata heti alussa menoerät ja summittainen budjetti osallistujaa kohden. Näin piirien ulkopuolelta tulevatkin olisi helposti huomioitu.

- se, jolle vastasit

Lieköhän sitten yhteiskuntaluokkaan liittyvä asia, olen duunaritaustainen ja en ole muistaakseni koskaan korkeakoulutettujen polttareissa ollut. Monet polttarit pidetty kymmenien eri ihmisten kanssa eikä kukaan ole koskaan edes ehdottanut että morsiamelta perittäisiin mitään kuluista, vaan aina on ollut kaikille itsestäänselvää että yhdessä kustannetaan morsiamen osuus. Samaa mieltä olen siitä että summat pitäisi suunnitella ja tiedottaa porukalle hyvissä ajoin. 

Yhteiskuntaluokka, höpöhöpö. Olen korkeakoulutettu ja viime kesänä tuli juhlittua kolmet polttarit, mukaanlukien omani. Kaikissa kemuissa oli selvää, että morsian ei maksa juhlista mitään, vaan muut kustantavat ne hänelle.

Kaikissa juhlissa oli eri elämäntilanteissa, eri koulutustasoisia ja eri rahantilanteissa olevia ihmisiä, sillä mukana oli morsianten ystäviä niin koulun, työn kuin opintojenkin kautta. Kaikissa juhlissa oltiin yhtä mieltä siitä, että heikommassa rahatilanteessa olevat voivat osallistua sellaisella panoksella, kuin kykenevät. Ei onneksi ollut mitään pakkoa, että kaikki olisivat osallistuneet samalla summalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus tuntuu, että jostain rippijuhlista ei tule lainkaan loppua, kun nämä tyypit eivät tietenkään voi tulla samana aikana (vaikka siihen aika painavasti vihjaisisikin). Meillä taas itsellä on epäsäännöllistä työtä, työmatkoja, lasten harrastuksien ohjaamista, apua tarvitsevia läheisiä ym. Viime kesän rippijuhlia juhlittiin varmaan kaksi viikkoa, kun alkuperäisiä tarjottavia ei tietenkään enää voinut tarjota ja jotain salaatteja, suolaista, marenkikakkua jne. piti väsätä muutaman päivän välein ja muutenkin kävi kesävieraita ohikulkumatkalla.

Mä olen paska ihminen, mutta en järjestä mitään specialtarjottavia jos alkuperäiseen juhlapäivään ei pääse osallistumaan. En tosiaan lähtisi järjestämään mitään kahden viikon buffapöytää. Jos ei juhliin pääse, sillä selvä. Kahvit kyllä keitetään muttei mitään spektaakkeleita järkätä, ja jälkikäteen kahvittelijat kulkekoot sitten meidän aikataulujen mukaan.

Sama minulla. Ilmoitan milloin juhlat on, osaan noin suurin piirtein arvella moniko tulee, järkkään tarjottavaa niin, että taatusti riittää. Seuraavana päivänä voin kahvit keittää jos joku tulee ja rääppiäisiä tarjota, jos siis ei ole mitään menoa. Sitten se on siinä. Jos joku vielä tulee ”juhlimaan” saa kahvit ja pullaa jos olen kotona, menojani en peru.

Mahtava ketju! Olen usein ihmetellyt onko vika minussa, vai ovatko muutamat kaverini vain erityisen vaikeita juhlien suhteen, mutta "onneksi" näitä vaikeilijoita tuntuu olevan muidenkin lähipiireissä...

Yksi mieleen jäänyt tapaus oli se, kun kaverini avautui minulle joku syksy siitä, miten mukava olisi kerrankin päästä halloween-bileisiin, kun yleensä kukaan ei sellaisia järjestä. No, itse tykkään halloweenistä kovasti niin minäpä innostuin asiasta ja lupasin järjestää juhlat. Kaveri ilahtui ja oli kovasti tulossa paikalle, tietenkin. No, sitten kun juhlapäivä oli sovittu, ihmiset kutsuttu ja järjestelyt käynnissä, kaveri olikin sitä mieltä että hän miettii vielä tuloaan (mitään estettä ei siis ollut, päällekkäistä menoa tms.) Pari päivää ennen juhlia sitten ilmoitti, että ei tule kun paikalla on ihmisiä joita hän ei tunne! Minun olisi siis ilmeisesti pitänyt järjestää juhlat, joihin olisi kutsuttu ainoastaan HÄNEN kaveripiirinsä? Tämä olisi ymmärrettävää jos meillä olisi sama, tiivis kaveriporukka, mutta kun ei ole. En oikein tunne hänen kavereitaan, ja jos olisi kutsuttu vain yhteiset kaverit niin olisi tullut 3-4 hengen kemut. No, mukavat juhlat tuli, mutta harmittihan se kun tarkoitus oli nimenomaan ilahduttaa tätä yhtä kaveria joka ei "koskaan päässyt halloween-juhliin", mutta sitten ei kelvannutkaan.

Sori ohis, tämähän ei sinänsä ollut tekosyy jää juhlista pois, vaan ihan oikea. Tai sitten oli joku vielä huonompi syy jota ei kehdannut minulle kertoa?

Vierailija kirjoitti:

Olimme sopineet kaverini kanssa lasilliselle menosta, hän perui puoli tuntia ennen, koska hänen poikaystävänsä oli väsynyt. Selvä.

Aika paha. Vuosia sitten silloinen paras ystäväni ei edes suostunut sopimaan tapaamista, koska mies jota satunnaisesti tapaili oli nähnyt yöllä painajaisia. Se puhelu jäi sitten viimeiseksi kerraksi, kuin olimme missään yhteydessä.

Korona-aikana ei tarvi mitään selittelyjä.

Miksi kukaan järjestää edes häitä tms. tällaisina aikoina, haloo!!

Vai pitäiskö mennä maski naamalla juhlatamineet päällä kekkuloimaan? Ei kiitos.

Ei linnanjuhliakaan järjestetä nyt, jonka jokainen tervepäinen ymmärtää.