HUONOIN tekosyy, minkä joku on esittänyt ettei pääse juhliin/tapahtumaan johon hänet on kutsuttu?

Mieheni veli ei tullut häihimme, koska ne pidetiin talvella. Soitti ja kertoi tämän äidilleni. Olisi pitänyt hänen mukaansa järjestää kesähäät.

Mieheni sisko ei myöskään halunnut saapua. Ilmoitti, että hänellä on töitä. Myöhemmin selvisi, että hän oli loukkaantunut, kun hänen poikaansa ei ollut kutsuttu. Jos olisimme tienneet, niin oltaisiin toki poikakin kutsuttu.  (En ollut poikaa tavannut kun kerran ihan ohimennen, vaikka asuimme samassa kaupungissa. En halunnut tuntemattomia häihin. Häät olivat pienet.)

Miehen äiti ja toinen sisarrus sitten kuitenkin saapui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna elelevä ystäväni ei tullut minun polttareihini, koska hän ei saa omia polttareita. En olisi koko jutusta edes tiennyt, koska siskoni järjesti polttarit yllätyksenä, mutta tämä sinkkuystäväni soitti hiprakassa ja avautui, että hän ei pysty tulemaan, kun hän tietää, ettei hänelle kukaan järjestä polttareita. Asia tuli harvinaisen selväksi, koska hän jankutti samaa asiaa uudestaan ja uudestaan. Että semmoinen syy.

Hitto mikä lusmu tuo sinkkuystäväsi.

Ystävä ei tule polttareihin, koska yksineläjänä hänelle tulee niistä paha mieli ja häähumu on hänelle ilmeisen kipeä asia. Saako hän ystävältään tukea? Ei. Sen sijaan "ystävä" dissaa toisen kokemuksen ihan kokonaan ja tuo sen vielä tänne Vauva-palstalle dissattavaksi. Hienoa, naiset, hienoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräälle (nykyään edesmenneelle) perheenjäsenelle joulu oli aina vaikeaa aikaa. Vieläkään en tiedä mikä siinä hiersi. Meillä oli siis tapana kokoontua vanhan perheen kesken viettämään joulua, vaikka kaikki olivat jo muuttaneet "pois kotoa". Sitten on tämä yksi, joka aina kiukutteli etukäteen ettei hän saa kuitenkaan lahjoja. Niitä kuitenkin aina ostettiin, mutta sitten ne oli vääränlaisia. Itse ei koskaan ostanut kenellekään. Ruoka oli pahaa ja vääränlaista, itse ainoana ei koskaan osallistunut valmisteluihin. Kaikki muut tekivät ja puuhailivat kaikenlaista. Oli väärä aikataulu ja kaikki päin p:tä. Siitähän se vasta raivo repesi, jos ei kutsuttu erikseen henkilökohtaisesti.

Muutaman kerran kyseinen henkilö jätti jouluna tulematta jollain onnettomalla tekosyyllä. Kerran esimerkiksi autoa piti korjata. Jouluaattona. Vaikka siinä ei ollut akuuttia vikaa, vaan sen saman auton kanssa pystyi edellispäivänä ajamaan 150 km ja olisi helposti ajanut toisen samanlaisen matkan (todellisuudessa etäisyys oli 10 km hänen kotoaan). Nämä kyllä oli parhaita jouluja, ennemmin sitä odotti ilmiselvää tekosyytä, kuin sitä kiukuttelevaa aikuislasta muiden joulua pilaamaan. Muissa juhlissa osasi käyttäytyä, en tiedä mitä siinä joulussa oli niin kamalaa ja miksi piti yrittää pilata muidenkin tunnelmat parhaansa mukaan.

Oliko hän perheenne "näkymätön lapsi", joka sai lapsuuden jouluissa ankeimmat lahjat?

Ei ollut. Tai no ensimmäisistä jouluista en sano mitään, koska olen nuorempi. Kuitenkin leluja tuntui olevan paljon, koska minähän se nuorempana lainasin isoveljen autoja, legoja, skeittilautaa,polkupyörää jne. Itse asiassa juuri tämä kiukuttelijahan oli ainoa, joka esim meidän perheessä oli saanut lahjaksi tietokoneen tai ainut kenelle jolle ostettiin mopo. Mikään ei ikinä tuntunut olevan tarpeeksi. Että ei, todella ei ollut mikään näkynätön hylkiö.

Joku traumahan siihen jouluun ja lahjoihin varmaan liittyy, mutta vaikea sanoa mikä kun ei ole aavistustakaan. Kaikki ne mitä minä näin, niin kaikki kyllä yritti huomioida parhaansa mukaan, mutta mikää ei kelvannut.

Ei voitu tulla perjantaina bilettämään, koska lauantaina on pyhäinpäivä

"Ei mua siellä kaivata niin en mä tuu". Oikeesti, en kai menisi kutsumaan ihmistä, jota en halua paikalle.

Mun itsekunnioitus menee siinä, että en ala ketään paikalle kerjäämään. Kutsuttu on ja jos ei samanlainen kutsu kelpaa kuin muille, niin ei voi mitään. Kyseessä on siis oma isäni ja lasten pappa. Lasten puolesta v*ttaa, kun olisihan niistä kivempaa nähdä myös pappaa useammin. Mutta vihaan sitä, että joka kerta isää pitäisi maanitella, kerjätä ja hakea erikseen omalla autolla kotiovelta (autolla muuten kaikkialle muualle ajeleva) eläkeläinen, jolla ei oo mitään muuta kuin aikaa. Itse vielä sanoo että olisi mukava nähdä lapsenlapsia useamminkin. No varmaan näkisit, jos vaivautuisi paikalle kun kutsutaan. Aina pitäisi nähdä jotain extravaivaa hänen takiaan, ettei ala marttyyrisointi siitä että ei häntä tarpeeksi paljon kaivata paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Tekosyiden” taustalla voi olla kaikenlaisia oikeita syitä. Monelle esim. häihin osallistuminen voi olla rahallisesti mahdotonta. Eikä vaan lahjan takia, vaan voi olla, ettei ole mitään häihin kelpaavaa asua jne. Raha-asioitaan tuskin kovin moni haluaa avata kutsujalle tarkemmin. Samoin voi olla mahdollista, että kutsuttavassa perheessä on terveydellisiä ongelmia, ei niitäkään kutsujalle avata. Itse olen ollut monesti tilanteessa, jossa olen pääni puhki yrittänyt keksiä uskottavaa selitystä esteestä, kun perheen teini on itsetuhoinen, emmekä uskaltaneet jättää juhlien ajaksi yksin. Voitte uskoa, ettei oikeaa syytä voinut kertoa, teinin sairaskertomukset ei muille kuulu. Ja kun tämä toistuu, niin ymmärrän kutsujan miettivän, että eivätkö vaan halua tulla (varsinkin jos se tekosyy vaikuttaa oudolta). Joten ymmärrystä myös tekosyille, niiden takana voi olla muutakin, jota ei voi kertoa.

Vaikea uskoa että te vanhemmat tarkkailette teiniä 24/7 koko ajan. Ja jos teette niin, kertokaa ihmeessä sukulaisille, että saatte apua.

Oletko ihan järjissäsi?  Sukulaisetko tulisivat "apuun?"  Eivät tule.  Päinvastoin kääntävät selkänsä koko asialle, ettei vaan heitä vedetä mukaan mihinkään epämiellyttävään.  Ja kunhan vain juoruilevat keskenään sitten.

Juu ei.

Omasta kokemuksesta tiedän, että juuri silloin, kun perhe tekee jotain muuta kuin on läsnä tälle ongelmanuorelle, niin silloin tämä nimenomaan järjestää jotain ikävyyksiä.  Aina sai olla sydän syrjällään, kun tuli vaikka jostain matkalta kotiin, että mitä on tapahtunut.  Ja aina jotain oli.

Ja muutenkin kun perheessä on tällainen vaikea tapaus, niin ei sitä ole millään juhlamielellä oikeastaan koskaan.  Joku voi siinä lässyttää, että olisihan se hyvä kun edes hetkeksi ottaisi irtioton ja ajattelisi jotain muuta kuin sitä nuorta, mutta kun se ei mene niin.  Sori vaan mutta ei mene.  Sen tietää se, joka on asian kokenut.  

Kohdallani asia on onneksi jo väistynyt ajat sitten ja kaikki hyvin, mutta muistan tuon ajan kuitenkin yhtenä painajaisunena, jota en koskaan tahtoisi enää nähdä.  Jos vähän yritti jostain iloita, se tavalla tai toisella kostautui aina.  Joten ymmärtäkää ja antakaa ihmisten olla, jos ette kykene muuten avuksi olemaan.  Tehkää edes se.

Mua ei juhlat kiinnosta, joten ilmoitan lähes aina etten pääse. En ymmärrä miksi aikuisten pitää viettää synttäreitä, viimeisimmät synttärit vietin silloin kun täytin 19. Lukio oli juuri lopuillaan, joten halusin koota kaverit vielä kerran yhteen. Pyöreitä en ole viettänyt enkä ole osallistunut kuin veljen puolison kolmekymppisille. Tuparit ne nyt vasta turhia onkin.

Varmaan tämä nihkeily johtuu siitä, ettei meidän suvussa ole juuri pidetty mitään synttäreitä. Lapsena toki oli, tai silloin suku tuli pyytämättäkin, mutta ei vanhempi suku ole juhlistanut vanhenemistaan. En myöskään viihdy isoissa porukoissa. Neljä ihmistä on mulle maksimi, enkä tykkää yhdistää kaveripiirejä.

Työpaikan pikkujouluihin ym. rientoihin en ole osallistunut vuosiin. Voin ihan suoraan sanoa ettei kettuakaan kiinnosta.

Koronahan on ollut loistava syy vähän kaikkeen.

2kk etukäteen kutsu illanistujaisiin. 1kk ennen muistutus ajankohdasta. Viikkoa ennen jälleen muistutus milloin tavataan, missä tavataan ja mitä mukaan.

Torstaina kaveri ilmoittaa, että onkin nyt viikonloppuna lastenhoitovuoro, kun puolisolla on joku baari-ilta tyttökaveriensa kanssa.

a. Joko ei ollut kertonut puolisolleen ollenkaan, että aikoo lähteä viihteelle äijäporukalla

TAI

b. Ei kiinnostanutkaan lähteä ja tekosyyksi laittoi lapset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna elelevä ystäväni ei tullut minun polttareihini, koska hän ei saa omia polttareita. En olisi koko jutusta edes tiennyt, koska siskoni järjesti polttarit yllätyksenä, mutta tämä sinkkuystäväni soitti hiprakassa ja avautui, että hän ei pysty tulemaan, kun hän tietää, ettei hänelle kukaan järjestä polttareita. Asia tuli harvinaisen selväksi, koska hän jankutti samaa asiaa uudestaan ja uudestaan. Että semmoinen syy.

Hitto mikä lusmu tuo sinkkuystäväsi.

Ystävä ei tule polttareihin, koska yksineläjänä hänelle tulee niistä paha mieli ja häähumu on hänelle ilmeisen kipeä asia. Saako hän ystävältään tukea? Ei. Sen sijaan "ystävä" dissaa toisen kokemuksen ihan kokonaan ja tuo sen vielä tänne Vauva-palstalle dissattavaksi. Hienoa, naiset, hienoa.

Lusmua oli tuo känninen soittelu perään säälipisteiden toivossa. Olisi jättänyt kemut väliin ja ollut vaan hiljaa, että morsian saisi rauhassa nauttia polttareistaan ilman, että tarvitsi miettiä, miten kaveri on liian kateellinen ja surullinen iloitakseen toisen puolesta.

Kaikkein paskimpia on tapaukset, joiden käytöksestä näkee jo kilsojen päähän, etteivät ole tulossa juhliin ja se nihkeily ilmenee hanskojen paremminlaitteluna, katseen välttelynä ja aiheenvaihtona. Lopulta syy on jokin, että ei vain halua tulla, mutta kun ei millään saa sanottua ettei ole osallistumassa. 

Vierailija kirjoitti:

Perheetön kirjoitti:

Tätä asiaa on nostettu monesti aiemminkin esille, mutta taas haluaisin muistuttaa etenkin perheellisiä siitä, että myös meillä perheettömillä on elämä omine menoineen ja sovittuine aikatauluineen. On niin monta kertaa käynyt niin, että minut kutsutaan johonkin tilaisuuteen (rippijuhlat, yo-juhlat) vain paria viikkoa ennen ja sitten loukkaannutaan, kun ilmoitan, etten valitettavasti pääse. Aivan kuin mulle vois ilmoittaa ensinnäkin myöhemmin kuin muille (tai sitten oon jotain täyttöporukkaa peruneiden tilalle) ja sitte vielä olettaa, että tottakai se nyt pääsee, mitä sillä nyt vois olla tärkeempää. Ärsyttää ihan h****tisti, enkä nykyään anna mitään selitystä, kiitän kutsusta ja pahoittelen, etten pääse. Viimeksi sain siihen vastauksen, että no oletpa kiireinen. Joo, kyllä, minullakin voi olla menoa ja kiireitä!

Kaikki kutsutaan rippijuhliin ja yo-juhliin vain pari viikkoa ennen. Sille on olemassa oikea syy. Ripille pääsystä saa tietää vasta leirin päätteeksi, että tuleeko konfirmaatio vai ei. Jos nuori keskeyttää rippikoulun, se on hänen valintansa, mutta ei silloin rippijuhlia tule. Minun tyttäreni leiri päättyi keskiviikkona ja konfirmaatio oli 1,5 viikon päästä sunnuntaina. Vieraat sai kutsut heti leirin jälkeen.

Yo-kokeiden tulokset tulee 20.5. mennessä ja jos juhlat on esim. 2.6., niin siinä jää tasan 2 viikkoa aikaa lähettää kutsut. Ei voi kutsua ennen tulosten saapumista.

Tämä ei koske vain sinkkuja, vaan ihan kaikki vieraat on tapana kutsua siinä vaiheessa, kun juhlat on varmat.

Nyt täytyy sanoa, että en ymmärrä tätä järkeilyä. 

Lähes kaikki käyvät rippikoulun loppuun, niitä keskeyttäjiä on ihan muutama.

Ja jos lapsi pärjää muutenkin koulussa, niin voi olettaa että hän pääsee läpi myös yo-kirjoituksista. Siinäkin kohti epäonnistuneita on vain muutama vuosittain.

Oletko oikeasti noin pessimistinen lapsesi suhteen, että odotat heiltä epäonnistumista tai luovuttamista? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna elelevä ystäväni ei tullut minun polttareihini, koska hän ei saa omia polttareita. En olisi koko jutusta edes tiennyt, koska siskoni järjesti polttarit yllätyksenä, mutta tämä sinkkuystäväni soitti hiprakassa ja avautui, että hän ei pysty tulemaan, kun hän tietää, ettei hänelle kukaan järjestä polttareita. Asia tuli harvinaisen selväksi, koska hän jankutti samaa asiaa uudestaan ja uudestaan. Että semmoinen syy.

Hitto mikä lusmu tuo sinkkuystäväsi.

Ystävä ei tule polttareihin, koska yksineläjänä hänelle tulee niistä paha mieli ja häähumu on hänelle ilmeisen kipeä asia. Saako hän ystävältään tukea? Ei. Sen sijaan "ystävä" dissaa toisen kokemuksen ihan kokonaan ja tuo sen vielä tänne Vauva-palstalle dissattavaksi. Hienoa, naiset, hienoa.

Lusmua oli tuo känninen soittelu perään säälipisteiden toivossa. Olisi jättänyt kemut väliin ja ollut vaan hiljaa, että morsian saisi rauhassa nauttia polttareistaan ilman, että tarvitsi miettiä, miten kaveri on liian kateellinen ja surullinen iloitakseen toisen puolesta.

Joo, säälittävää.

Morsian olisi voinut lyödä luurin korvaan tuossa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheetön kirjoitti:

Tätä asiaa on nostettu monesti aiemminkin esille, mutta taas haluaisin muistuttaa etenkin perheellisiä siitä, että myös meillä perheettömillä on elämä omine menoineen ja sovittuine aikatauluineen. On niin monta kertaa käynyt niin, että minut kutsutaan johonkin tilaisuuteen (rippijuhlat, yo-juhlat) vain paria viikkoa ennen ja sitten loukkaannutaan, kun ilmoitan, etten valitettavasti pääse. Aivan kuin mulle vois ilmoittaa ensinnäkin myöhemmin kuin muille (tai sitten oon jotain täyttöporukkaa peruneiden tilalle) ja sitte vielä olettaa, että tottakai se nyt pääsee, mitä sillä nyt vois olla tärkeempää. Ärsyttää ihan h****tisti, enkä nykyään anna mitään selitystä, kiitän kutsusta ja pahoittelen, etten pääse. Viimeksi sain siihen vastauksen, että no oletpa kiireinen. Joo, kyllä, minullakin voi olla menoa ja kiireitä!

Kaikki kutsutaan rippijuhliin ja yo-juhliin vain pari viikkoa ennen. Sille on olemassa oikea syy. Ripille pääsystä saa tietää vasta leirin päätteeksi, että tuleeko konfirmaatio vai ei. Jos nuori keskeyttää rippikoulun, se on hänen valintansa, mutta ei silloin rippijuhlia tule. Minun tyttäreni leiri päättyi keskiviikkona ja konfirmaatio oli 1,5 viikon päästä sunnuntaina. Vieraat sai kutsut heti leirin jälkeen.

Yo-kokeiden tulokset tulee 20.5. mennessä ja jos juhlat on esim. 2.6., niin siinä jää tasan 2 viikkoa aikaa lähettää kutsut. Ei voi kutsua ennen tulosten saapumista.

Tämä ei koske vain sinkkuja, vaan ihan kaikki vieraat on tapana kutsua siinä vaiheessa, kun juhlat on varmat.

Nyt täytyy sanoa, että en ymmärrä tätä järkeilyä. 

Lähes kaikki käyvät rippikoulun loppuun, niitä keskeyttäjiä on ihan muutama.

Ja jos lapsi pärjää muutenkin koulussa, niin voi olettaa että hän pääsee läpi myös yo-kirjoituksista. Siinäkin kohti epäonnistuneita on vain muutama vuosittain.

Oletko oikeasti noin pessimistinen lapsesi suhteen, että odotat heiltä epäonnistumista tai luovuttamista? 

Itse en ainakaan antanut lähettää yhtään yo-kutsua, ennen kuin asia on varma. Hyvin pärjäsin koulussa, joten ei ollut siitä kiinni. En vaan halua jinxata mitään. En juhli uutta työpaikkaakaan, ennen kuin on nimet paperissa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on synttärit heinäkuussa. Viime vuosien aikana, kun olen järjestänyt synttärit, on tullut monenmoista selitystä. Päättelin niiden perusteella sitten, ketkä ystävistä/kavereista oikeasti haluavat juhlistaa päivääni kanssani (sukulaisia ei juurikaan ole kuin kaukaisia, olen ainut lapsi, vanhemmat jo kuolleet, serkkujakin vain yksi) ja sitten viime kesänä kun täytin 40 vuotta kutsuin ja maksoin reissulle (lennot +majoitus sekä pe illan illallinen) nämä 4 ketkä 20 kutsutusta pääsi aiempina vuosina kotiini/ravintolaan/laivalle juhlimaan.

En kyllä ymmärrä mielensä pahoittajia, ketkä jäivät sinä kesänä ilman kutsua. Eiväthän he olisi päässeet osallistumaan kuitenkaan, kun esim. yhdellä aina se tietty viikko sovittu suvun mökille että ovat pelkästään oman perheen kesken, yksi ei saa lomaa koska vanhempi työntekijä valitsee ensin, yhden mies ei pärjää yksin lasten kanssa ja nyt oli vielä nuorimmainenkin vasta vuoden jne jne.

Vietimme viikonlopun Berliinissä! 

Ja sitten sä heräsit. Hauska uni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna elelevä ystäväni ei tullut minun polttareihini, koska hän ei saa omia polttareita. En olisi koko jutusta edes tiennyt, koska siskoni järjesti polttarit yllätyksenä, mutta tämä sinkkuystäväni soitti hiprakassa ja avautui, että hän ei pysty tulemaan, kun hän tietää, ettei hänelle kukaan järjestä polttareita. Asia tuli harvinaisen selväksi, koska hän jankutti samaa asiaa uudestaan ja uudestaan. Että semmoinen syy.

Hitto mikä lusmu tuo sinkkuystäväsi.

Ystävä ei tule polttareihin, koska yksineläjänä hänelle tulee niistä paha mieli ja häähumu on hänelle ilmeisen kipeä asia. Saako hän ystävältään tukea? Ei. Sen sijaan "ystävä" dissaa toisen kokemuksen ihan kokonaan ja tuo sen vielä tänne Vauva-palstalle dissattavaksi. Hienoa, naiset, hienoa.

Lusmua oli tuo känninen soittelu perään säälipisteiden toivossa. Olisi jättänyt kemut väliin ja ollut vaan hiljaa, että morsian saisi rauhassa nauttia polttareistaan ilman, että tarvitsi miettiä, miten kaveri on liian kateellinen ja surullinen iloitakseen toisen puolesta.

Jep. Mä kyllä tavallaan ymmärrän tämän sinkkuystävän logiikkaa. Olen itsekin miettinyt, että kaverien polttareihin voisi ihan mielellään satsata reilusti, jos tietäisi heidän tekevän samoin minulle. Mutta kun kaveripiirit ovat vain osittain päällekkäiset, ei tule sellaista efektiä, että kutakin juhlittaisiin vuorollaan. Nimimerkillä itse vaille polttareita jäänyt, koska ketään ei kiinnostanut. On kuitenkin selvää, ettei sinkkuystävän olisi pitänyt oksentaa murheitaan morsiamen niskaan. Saattaisi olla itsellekin entinen ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serkku ei osallistunut häihini koska ei muka ollut varaa ostaa häälahjaa. Ensinnäkin lahjan ei olisi tarvinnut olla iso vaan pari kymppiä häämatka kassaan olisi riittänyt. Ja toiseksi, pitäishän lahja antaa vaikka ei tuliskaan juhliin! Työssäkäyvä nainen kyseessä.

Tosi törkeetä käytöstä.

Mielestäni, jos juhliin kutsutaan, niin pääsymaksua ei ole soveliasta kerätä. 

Hauskaa tässä on mienesäpahoittaminen, kun joku ei käskystä tule maksamaan 20 euroa matkakassaan. Menee viinaan ja lenkkimakkaraan kuitenkin.

Näistä lahjoista muistinkin. Katkeroiduin yhdestä häälahjasta. Minulle ei ole ikinä ollut minkäänlaista merkitystä sillä minkäarvoisia lahjoja saan, yleensä jopa ne halvimmat ja itsetehdyt on jotenkin personoidumpia kuin kalliit. Mutta saimme häissämme NELJÄLTÄ varakkaalta perheeltä yhteislahjaksi 50€ arvoisen täysin persoonattoman lahjan. Jokainen näistä perheistä oli saanut minulta ihan yksin sinkkuna ja opiskelijana ostamani 50€ arvoisen lahjan, joten loukkaannuin tästä yhteislahjasta. Olisivat ennemmin jättäneet lahjan ostamatta. Lahjassa oli mukana 8 aikuista (kaikki hyväpalkkaisissa ammateissa) ja iso liuta lapsia.

Voi hyvänen aika! Pidätkö sinä tosiaan kirjaa lahjojen arvosta.

Onneksi en ole kaverisi, en antaisi tuommoiselle moukalle muuta kun risuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerronpa tänne kaksi itse käyttämääni tekosyytä. Ensimmäinen tapaus oli kymmenisen vuotta sitten. Minut oli kutsuttu vanhan opiskelukaveriporukan illanviettoon. Puolta vuotta aiemmin silloinen kumppanini oli kuollut äkillisesti (itsemurha) ja parantelin sen vuoksi hissukseen haavojani. Ajattelin, että vanhojen tuttujen näkeminen voisi ollakin ihan mukavaa, joten sanoin tulevani juhliin. Vähän ennen sain kuitenkin tietää, että kaikki muut porukan kymmenkunta henkilöä toisivat paikalle avecin. Olisin siis ollut porukassa ainoana ilman avecia paikalla ja asetelma tuntui silloin liian raskaalta, kun syy sinkkuuteeni oli tuollainen. Valehtelin siksi, että joudunkin yllättäen kaverin muuttoavuksi. Ei kai kellekään voi sanoa, että anteeks nyt, mutta en halua nähdä teidän parisuhdeonneanne?

Pari vuotta sitten minut kutsuttiin kaverin polttareihin. Suunnittelua tehtiin sähköpostiryhmässä ja kuluista oli puhetta sen verran, että käytäisiin yhdessä buffet-lounaalla fiinihkössä ravintolassa. Varauduin siis maksamaan omat ruokani, noin 30 e. Muutama päivä ennen juhlia ryhmässä alettiin yllättäen keskustella budjetista. Kävi ilmi, että päälle tulisi muitakin kuluja, mm. morsiamen ruuat, jokin lahja ja vielä erikseen iltapalaa morsiusparille. Pari morsiamen läheistä ystävää ilmoitti, että 100 euron budjetti olisi heistä sopiva ja tarjoutuivat myös maksamaan enemmänkin, ettei kenenkään tarvitsisi jäädä juhlista. Tässä vaiheessa minä ilmoitin, että vastasyntynyt on valvottanut niin kovasti, ettei minulla ole voimavaroja osallistua. En halunnut maksaa noin paljon, kun asiasta ei ollut aiemmin sovittu. Lisäksi perheeni eli sinä syksynä tukien varassa, kun taas esim. morsiuspari sekä lähipiirinsä olivat taustaltaankin vakavaraisia. Ei puolitutuille halua sanoa tuollaisessa tilanteessa, että vähille rahoilleni on parempiakin käyttökohteita, sillä olen teitä köyhempi.

100 on helposti liikaa tukien varassa olevalle, mutta polttareihin mennessä ei voi oikein olettaa että maksaa oman ruokansa ja se siitä. Aina maksetaan myös morsiamen ruoat, juomia hänelle ja yleensä jotain ohjelmaakin.

Tässä saattaa olla jokin yhteiskuntaluokkaan liittyvä kirjoittamaton sääntö, joka ei ollut itselleni tuttu. Omat tuttavani (korkeakoulutetutkin) ovat keskimäärin niin boheemia porukkaa, ettei tällainen tilanne ollut tullut itselleni aiemmin vastaan. Itse en esimerkiksi toivonut mitään häälahjaksi, saati ajatellut, että kukaan missään tilanteessa maksaisi ruokailujani. Kuulostaa sinänsä ihan mukavalta tavalta. Ehkä kaasolta olisi kuitenkin ollut fiksua listata heti alussa menoerät ja summittainen budjetti osallistujaa kohden. Näin piirien ulkopuolelta tulevatkin olisi helposti huomioitu.

- se, jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Entinen kaveri oli "ulkomailla" ja tulikin vaatekaupassa vastaan.

Lapsena luokkakaveri ei päässyt synttäreille koska oli "kipeä" juuri silloin ja kouluun kyllä pystyi tulemaan, en kutsunut toista kertaa.

Harmi, ettei vanhempasi kertonut sinulle lapsena, että luokkakaverillasi saattoi olla jokin muu syy olla pois juhlista, kuin "kipeys". Esim. luokkakaverillesi ei ehkä annettu kotoa rahaa, että olisi voinut ostaa sinulle syntymäpäivälahjan, eikä kehdannut tulla ilman lahjaa. Tai luokkatoverisi joutui jäämään kotiin vahtimaan pikkuveljeään, kun huomasi että oma isä on sammunut sohvalle. Tai jos olikin vähän kipeä, mutta kouluun oli tultava ,jos aikoi sinä päivänä saada ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni veli ei tullut häihimme, koska ne pidetiin talvella. Soitti ja kertoi tämän äidilleni. Olisi pitänyt hänen mukaansa järjestää kesähäät.

Mieheni sisko ei myöskään halunnut saapua. Ilmoitti, että hänellä on töitä. Myöhemmin selvisi, että hän oli loukkaantunut, kun hänen poikaansa ei ollut kutsuttu. Jos olisimme tienneet, niin oltaisiin toki poikakin kutsuttu.  (En ollut poikaa tavannut kun kerran ihan ohimennen, vaikka asuimme samassa kaupungissa. En halunnut tuntemattomia häihin. Häät olivat pienet.)

Miehen äiti ja toinen sisarrus sitten kuitenkin saapui.

Onhan tuo vähän erikoista jättää samassa kaupungissa asuva oma siskonpoika kutsumatta, en ihmettele että sisko loukkaantui. Kai hän miehelle on tärkeä kuitenkin vaikka sinä et poikaan ole pitänyt yhteyttä? Ja häissähän sitä olisi tutustunut. 

Judokisat.