HUONOIN tekosyy, minkä joku on esittänyt ettei pääse juhliin/tapahtumaan johon hänet on kutsuttu?

mielenkiintoinen ketju en kahlannut kaikkia läpi, mutta mietin onko kukaan tajunnut kuinka paljon Suomessa on ihmisiä joilla on sosiaalisten tilanteiden pelkoja?  

Ei tietenkään selitä kaikkia näitä juhlista kieltäytyjiä, osa ei vaan välitä normi etiketeistä, osalla talous kuralla jne., mutta ne kenellä on käytöstavat hallussaan, ei päihde ongelmia ja talous kunnossa, mutta eivät vaan osallistu juhliin, tämä saattaa olla selittävä tekijä. Käsittääkseni suomalaisessa geeniperimässä on paljon sosiaalisten tilanteiden pelkoja. Skumppalasi alkuun auttaa usein juuri tätä asiaa. 

Ihmisillä on myös erilainen tapa suhtautua kutsusta kieltäytyjiin. Toiset ottavat henkilökohtaisena loukkauksena ja toiset ovat tyytyväisiä, kun edes osa jää tulematta, kun on iso suku, ahtaat tilat tms. 

Korona-aikana olen huomannut paljon kommentteja siitä, kuinka hienoa on, kun ei tarvitse mennä kraiken maailman kissan ristiäisiin. Ja rehellisyyden nimissä olen yksi näistä. 

PItää vain hyväksyä, että kaikki ihmiset eivät tykkää juhlista. Aika monet tosin ovat tyytyväisiä jälkikäteen, kun jaksoivat kaivaa juhlakamppeet, ostaa lahjan ja vääntäytyä juhliin. 

Suomalaiset katsovat tv:stä amerikkalaista tapaa juhlia isosti ja innokkaasti kaikkea mahdollista ja ihmettelevät kun oman suvun kanssa tämä ei onnistu. Kulttuureissamme on eroja. Jopa Suomen eri maanosissa on eroja luonteenpiirteissä.

dgdgd kirjoitti:

mielenkiintoinen ketju en kahlannut kaikkia läpi, mutta mietin onko kukaan tajunnut kuinka paljon Suomessa on ihmisiä joilla on sosiaalisten tilanteiden pelkoja?  

Ei tietenkään selitä kaikkia näitä juhlista kieltäytyjiä, osa ei vaan välitä normi etiketeistä, osalla talous kuralla jne., mutta ne kenellä on käytöstavat hallussaan, ei päihde ongelmia ja talous kunnossa, mutta eivät vaan osallistu juhliin, tämä saattaa olla selittävä tekijä. Käsittääkseni suomalaisessa geeniperimässä on paljon sosiaalisten tilanteiden pelkoja. Skumppalasi alkuun auttaa usein juuri tätä asiaa. 

Ihmisillä on myös erilainen tapa suhtautua kutsusta kieltäytyjiin. Toiset ottavat henkilökohtaisena loukkauksena ja toiset ovat tyytyväisiä, kun edes osa jää tulematta, kun on iso suku, ahtaat tilat tms. 

Korona-aikana olen huomannut paljon kommentteja siitä, kuinka hienoa on, kun ei tarvitse mennä kraiken maailman kissan ristiäisiin. Ja rehellisyyden nimissä olen yksi näistä. 

PItää vain hyväksyä, että kaikki ihmiset eivät tykkää juhlista. Aika monet tosin ovat tyytyväisiä jälkikäteen, kun jaksoivat kaivaa juhlakamppeet, ostaa lahjan ja vääntäytyä juhliin. 

Suomalaiset katsovat tv:stä amerikkalaista tapaa juhlia isosti ja innokkaasti kaikkea mahdollista ja ihmettelevät kun oman suvun kanssa tämä ei onnistu. Kulttuureissamme on eroja. Jopa Suomen eri maanosissa on eroja luonteenpiirteissä.

Oma kokemukseni on se että nämä juhlista kieltäytyjät ovat niitä jotka kuitenkin menevät kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin, mutta vain tiettyjen ihmisten juhista jättäydytään pois. 

Juhliin meno riippuu siitä onko siellä paikalla porukkaa kenen kanssa kutsuttu haluaa olla tekemisissä, ja samassa paikassa, vaikka sitten pää kainalossa. Itse tunnen jonkun verran "silmäätekeviä" musiikkialan ihmisiä. Jos juhliin on tulossa näitä henkilöitä myös, niin on taattua että siellä on myös tietyt kutsutut, ja vaikka heitä ei olisi kutsuttu, niin he yrittävät kutsua itsensä. Sitten taas jon juhlat ovat pienemmät, eikä tulossa ole ketään joita tietyt kutsuttavat arvostaisivat, vaan pitäisi mennä pelkästään juhlakalun takia, niin ollaan muka tulossa, mutta sen tiedät jo etukäteen että edellisenä päivänä "iskee migreeni tai vatsatauti" tai parhaassa tapauksessa ei ilmoiteta edes ettei olla tulossa. 

Näitä olen sitten poistanut kutsulistalta. Juhlat ovat juhlittavaa varten, ei vierasta varten. Tästä on sitten loukkaannuttu. Mutta miksi ihmeessä kutsua sellaista porukkaa joka ei ole tulossa sinun takiasi, vaan sinun tuttaviesi takia?

dgdgd kirjoitti:

mielenkiintoinen ketju en kahlannut kaikkia läpi, mutta mietin onko kukaan tajunnut kuinka paljon Suomessa on ihmisiä joilla on sosiaalisten tilanteiden pelkoja.

Siinäpä se on kiteytettynä. Minä olen jäänyt hoitamaan koiraa (iso saksanpaimenkoira), kun juhliin lähteminen on ahdistanut. Sukujuhlissa sisko sitten kertoo terveiseni ja että jäin koiranhoitajaksi, koska se ei voi olla yksin kotona. Sitten ollaan koiran kanssa vietetty mukava päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Tekosyiden” taustalla voi olla kaikenlaisia oikeita syitä. Monelle esim. häihin osallistuminen voi olla rahallisesti mahdotonta. Eikä vaan lahjan takia, vaan voi olla, ettei ole mitään häihin kelpaavaa asua jne. Raha-asioitaan tuskin kovin moni haluaa avata kutsujalle tarkemmin. Samoin voi olla mahdollista, että kutsuttavassa perheessä on terveydellisiä ongelmia, ei niitäkään kutsujalle avata. Itse olen ollut monesti tilanteessa, jossa olen pääni puhki yrittänyt keksiä uskottavaa selitystä esteestä, kun perheen teini on itsetuhoinen, emmekä uskaltaneet jättää juhlien ajaksi yksin. Voitte uskoa, ettei oikeaa syytä voinut kertoa, teinin sairaskertomukset ei muille kuulu. Ja kun tämä toistuu, niin ymmärrän kutsujan miettivän, että eivätkö vaan halua tulla (varsinkin jos se tekosyy vaikuttaa oudolta). Joten ymmärrystä myös tekosyille, niiden takana voi olla muutakin, jota ei voi kertoa.

Vaikea uskoa että te vanhemmat tarkkailette teiniä 24/7 koko ajan. Ja jos teette niin, kertokaa ihmeessä sukulaisille, että saatte apua.

Oletko ihan järjissäsi?  Sukulaisetko tulisivat "apuun?"  Eivät tule.  Päinvastoin kääntävät selkänsä koko asialle, ettei vaan heitä vedetä mukaan mihinkään epämiellyttävään.  Ja kunhan vain juoruilevat keskenään sitten.

Juu ei.

Omasta kokemuksesta tiedän, että juuri silloin, kun perhe tekee jotain muuta kuin on läsnä tälle ongelmanuorelle, niin silloin tämä nimenomaan järjestää jotain ikävyyksiä.  Aina sai olla sydän syrjällään, kun tuli vaikka jostain matkalta kotiin, että mitä on tapahtunut.  Ja aina jotain oli.

Ja muutenkin kun perheessä on tällainen vaikea tapaus, niin ei sitä ole millään juhlamielellä oikeastaan koskaan.  Joku voi siinä lässyttää, että olisihan se hyvä kun edes hetkeksi ottaisi irtioton ja ajattelisi jotain muuta kuin sitä nuorta, mutta kun se ei mene niin.  Sori vaan mutta ei mene.  Sen tietää se, joka on asian kokenut.  

Kohdallani asia on onneksi jo väistynyt ajat sitten ja kaikki hyvin, mutta muistan tuon ajan kuitenkin yhtenä painajaisunena, jota en koskaan tahtoisi enää nähdä.  Jos vähän yritti jostain iloita, se tavalla tai toisella kostautui aina.  Joten ymmärtäkää ja antakaa ihmisten olla, jos ette kykene muuten avuksi olemaan.  Tehkää edes se.

Voi miten tuttua! Meillä oli myös ongelmanuori, ja ei, mihinkään ei voinut lähteä, ja piti tosiaankin katsoa perään 24/7 niin, että nuori lopulta sijoitettiin pois kotoa, kun en enää jaksanut valvoa seuraavaa vuotta putkeen. Jos yöllä nukahdin, niin nuori hiippaili karkuun kotoa. Minun siis tuli nukahtaa vasta sen jälkeen kun tiesin että teini nukkuu varmasti. Nukahdin kolmen aikaan, ja 7 ylös töihin.

Kerran lähdin mökille vkl, koska lapsen isän piti katsoa lapsen perään (olimme eronneet), mutta isä oli päästänyt lapsen kotiini, ja lapsi oli hajoittanut kodista vaikka mitä kun oli tullut jätetyksi seurustelukumppanin toimesta. Mukava oli lähteä kotiin seuraavana aamuna mökille tulosta, ja jännittää 3h matka että mitä kaikkea kotona onkaan hajotettu.

Kerran lähdimme yhdeksi yöksi teatterimatkalle toiseen kaupunkiin, ja klo 12 yöllä soittaessani sukulaisille joiden hoidossa teinin piti olla, että onko kaikki hyvin, niin sain vastaukseksi että nuori ei ole tullut majapaikkaansa, ja hänen puhelimensa on kiinni. Siellä sitten vietin "kivaa teatteriyötä" paikassa johon olin mennyt junalla, joten en edes päässyt kotiin kuin vasta seuraavan junan lähtiessä joka oli vasta aamulla. En nukkunut silmäystäkään, ja nähty teatteri haihtui mielestä kivana kokemuksena välittömästi.

Onneksi nykyään jo aikuinen, ja ihana ihminen tämä entinen ongelmanuori.

Todellakaan en päässyt mihinkään moneen vuoteen tuona aikana, enkä kertonut oikeaa syytä miksi en tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna elelevä ystäväni ei tullut minun polttareihini, koska hän ei saa omia polttareita. En olisi koko jutusta edes tiennyt, koska siskoni järjesti polttarit yllätyksenä, mutta tämä sinkkuystäväni soitti hiprakassa ja avautui, että hän ei pysty tulemaan, kun hän tietää, ettei hänelle kukaan järjestä polttareita. Asia tuli harvinaisen selväksi, koska hän jankutti samaa asiaa uudestaan ja uudestaan. Että semmoinen syy.

Hitto mikä lusmu tuo sinkkuystäväsi.

Ystävä ei tule polttareihin, koska yksineläjänä hänelle tulee niistä paha mieli ja häähumu on hänelle ilmeisen kipeä asia. Saako hän ystävältään tukea? Ei. Sen sijaan "ystävä" dissaa toisen kokemuksen ihan kokonaan ja tuo sen vielä tänne Vauva-palstalle dissattavaksi. Hienoa, naiset, hienoa.

Lusmua oli tuo känninen soittelu perään säälipisteiden toivossa. Olisi jättänyt kemut väliin ja ollut vaan hiljaa, että morsian saisi rauhassa nauttia polttareistaan ilman, että tarvitsi miettiä, miten kaveri on liian kateellinen ja surullinen iloitakseen toisen puolesta.

Jep. Mä kyllä tavallaan ymmärrän tämän sinkkuystävän logiikkaa. Olen itsekin miettinyt, että kaverien polttareihin voisi ihan mielellään satsata reilusti, jos tietäisi heidän tekevän samoin minulle. Mutta kun kaveripiirit ovat vain osittain päällekkäiset, ei tule sellaista efektiä, että kutakin juhlittaisiin vuorollaan. Nimimerkillä itse vaille polttareita jäänyt, koska ketään ei kiinnostanut. On kuitenkin selvää, ettei sinkkuystävän olisi pitänyt oksentaa murheitaan morsiamen niskaan. Saattaisi olla itsellekin entinen ystävä.

Näin. Jos ei halua osallistua koska epäilee ettei kaveri tulisi omiin juhliin, niin sitten ei vain osallistu. Ei kannata kertoa syyksi omaa kateellisuuttaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun oma syy on ollut "en ole nukkunut, en jaksa". Uniongelmaisena sanon suoraan, jos joku ei ymmärrä niin ei voi mitään. En lähde silmät ristissä minnekään nuokkumaan.

Mun uniongelmainen kaveri ei enää saa kutsuja ollenkaan. Ihan turha kutsua, kun aina peruu "huonoon yöhön" vedoten tulemisensa juhlapäivän aamuna. Töistä hän ei ole kuitenkaan koskaan uniongelmien vuoksi pois, joten en usko että huonounisuus iskee aina just silloin kun minulla on juhlat. Muiden järjestämiin juhliin uniongelmat eivät vaikuta, vaan niihin pääsee paikalle.

Minunkin luokseni toki pääsee paikalle jos juhlat on riittävän mielenkiintoiset. Kerran kävi niin, että kysyttiin  häntä minun ja mieheni seuraksi meille ihan muuten vaan. Oli mielellään tulossa, mutta meilletulopäivän aamuna alkoi se vanha tuttu "nukuin vähän huonosti, mutta yritän nukkua päikkärit ja tulla paikalle kuitenkin". Sitten arvuuttelua päivän mittaan, välillä ei juurikaan väsytä, nähdään illalla, ja tunnin päästä viestiä että ei tiedä tuleeko sittenkään kun niin väsyttää. 

Soitti sitten viiden aikaan, kun kuudelta hänet oli kutsuttu, että ei kyllä pääse paikalle ku on niin väsynyt ettei millään jaksa, että sori, katsotaan ensi kerralla. Sanoin ettei haittaa, meille tulikin juuri tänne markku ja pekka, että kyllä meillä seuraa on, että hän lepäilköön rauhassa, katsotaan toisella kertaa sitten. Puhelimessa syvä hiljaisuus, ja joo-vastaus. Puolen tunnin päästä kysely viestitse onko muita tullut paikalle markun ja pekan lisäksi. En enää vastannut mitään. Myöhemmin laitoin yhteiskuvan meistä, markusta ja pekasta, ja vielä kahdesta mukaan liittyneestä kaverista instaan, ja tämän jälkeen alkoi tältä univelkaiselta tulemaan soittoa, joihin en vastannut, ja viestiä että hän voisi sittenkin tulla kun ei enää oikeastaan väsytäkään.

En vastannut koko iltana enää hänelle mitään.

Mulla on pari tällaista vakiokutsuttavaa (lapsen kummi ja eräs lähisukulainen) , joilla on aina tosi "tärkeitä" menoja kun on vaikka viikonloppuna minun tai miehen pyöreät synttärit, lasten synttärit tai rippijuhlat jne. Sanotaan aina, että "Tulen sitten viikolla tai seuraavana viikonloppuna käymään".

Kummallakaan heistä ei ole mitään työhön liittyvää, ei mitään harrastusta, ei huolehtimista tarvitsevaa sukulaista eikä muutakaan varsinaista estettä. Kyse ei myöskään ole sosiaalisesta pelosta, kun ovat ammateissa, joissa esiinnytään julkisesti jne. Tuntuu vaan, että joku kaverin kukkien kastelukin menee juhlien edelle. Tai sinne 10 km päässä sijaitsevalle mökille on mentävä juuri su 1.7. Klo. 15 eteenpäin mentävä katsomaan, että kukaan ei ole murtautunut (eikö voisi käydä aamulla tai vaikka illalla). Kumpin näistä ihmisistä on sinkkuja, joten joskus tuntuu että yksinasuvien aikataulut ovat liiankin tiukkoja (juhlissamme on aina muitakin sinkkuja, joten kyse ei ole sosiaalisesta häpeästäkään) . Hassuinta on se, että kaikille muille juhlamme ovat tosi suosittuja ja niitä odotetaan, koska ruoka harrastajina panostamme tarjoiluihin kovasti, eikä tunnelmakaan ole mikään pönöttävä.

Joskus tuntuu, että jostain rippijuhlista ei tule lainkaan loppua, kun nämä tyypit eivät tietenkään voi tulla samana aikana (vaikka siihen aika painavasti vihjaisisikin). Meillä taas itsellä on epäsäännöllistä työtä, työmatkoja, lasten harrastuksien ohjaamista, apua tarvitsevia läheisiä ym. Viime kesän rippijuhlia juhlittiin varmaan kaksi viikkoa, kun alkuperäisiä tarjottavia ei tietenkään enää voinut tarjota ja jotain salaatteja, suolaista, marenkikakkua jne. piti väsätä muutaman päivän välein ja muutenkin kävi kesävieraita ohikulkumatkalla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pari tällaista vakiokutsuttavaa (lapsen kummi ja eräs lähisukulainen) , joilla on aina tosi "tärkeitä" menoja kun on vaikka viikonloppuna minun tai miehen pyöreät synttärit, lasten synttärit tai rippijuhlat jne. Sanotaan aina, että "Tulen sitten viikolla tai seuraavana viikonloppuna käymään".

Kummallakaan heistä ei ole mitään työhön liittyvää, ei mitään harrastusta, ei huolehtimista tarvitsevaa sukulaista eikä muutakaan varsinaista estettä. Kyse ei myöskään ole sosiaalisesta pelosta, kun ovat ammateissa, joissa esiinnytään julkisesti jne. Tuntuu vaan, että joku kaverin kukkien kastelukin menee juhlien edelle. Tai sinne 10 km päässä sijaitsevalle mökille on mentävä juuri su 1.7. Klo. 15 eteenpäin mentävä katsomaan, että kukaan ei ole murtautunut (eikö voisi käydä aamulla tai vaikka illalla). Kumpin näistä ihmisistä on sinkkuja, joten joskus tuntuu että yksinasuvien aikataulut ovat liiankin tiukkoja (juhlissamme on aina muitakin sinkkuja, joten kyse ei ole sosiaalisesta häpeästäkään) . Hassuinta on se, että kaikille muille juhlamme ovat tosi suosittuja ja niitä odotetaan, koska ruoka harrastajina panostamme tarjoiluihin kovasti, eikä tunnelmakaan ole mikään pönöttävä.

Joskus tuntuu, että jostain rippijuhlista ei tule lainkaan loppua, kun nämä tyypit eivät tietenkään voi tulla samana aikana (vaikka siihen aika painavasti vihjaisisikin). Meillä taas itsellä on epäsäännöllistä työtä, työmatkoja, lasten harrastuksien ohjaamista, apua tarvitsevia läheisiä ym. Viime kesän rippijuhlia juhlittiin varmaan kaksi viikkoa, kun alkuperäisiä tarjottavia ei tietenkään enää voinut tarjota ja jotain salaatteja, suolaista, marenkikakkua jne. piti väsätä muutaman päivän välein ja muutenkin kävi kesävieraita ohikulkumatkalla.

Moni ajattelee, että tulee eri aikaan kuin muut koska ei halua olla vaivaksi. Eivät vaan tajua, että enemmän vaivaa siitä on jos tulevat eri aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisperheen piti mennä Särkänniemeen samana päivänä kun serkullaan oli rippijuhla. Oli kuulemma joku alennuslippu juuri sille päivälle. Rippijuhla on kerran elämässä ja Särkänniemeen olisi päässyt minä päivänä tahansa, vaikka sitten kalliimmalla hinnalla. Tätä vähän hämmästelin, mutta nykyään ei ihmetystä enää mikään. Jopa ylioppilasjuhlaa pidetään niin vähäpätöisenä, että jos muuta menoa on, niin ylppäritkin skipataan.

Ymmärrän sukulaisperhettäsi, menisin itsekin mielummin Särkänniemeen kuin rippijuhliin. Rippijuhlat ylipäätään on yksi maailman turhimmista juhlista, vihasin olla omissakin rippijuhlissani. Ripille pääsyä olisi ihan ok "juhlistaa" siten, isovanhemmat, vanhemmat ja kummit tulevat kirkkoon, antavat sen jälkeen ripille pääsijälle rahakuoren ja sit heido! 

Onko todella näin, ovatko serkutkin nykyään niin etäisiä sukulaisia, ettei edes rippijuhlaan vaivauduta. Opin tästä sen, että en itsekään priorisoi tämän perheen juhlia. Jos on vaikka mökille meno suunniteltuna, niin sinne sitten mieluummin kuin heidän juhliinsa.

Ihan tulee oma nuoruus mieleen. En tiedä millä syillä mutta yhden perheen serkut eivät olleet yksissäkään mun juhlissa ristiäisten jälkeen. Heidän vanhempansa ovat mun kummeja ja tulivat varmaan pitkin hampain rippi- ja yo-juhliin mutta serkut eivät. Jännä kun ei aikuisenakaan ole läheiset välit serkkuihin kun ei koskaan vaan kiinnostanut. Itse olin vanhempieni kanssa kaikissa heidän juhlissa joihin kutsuttiin.

935 kirjoitti:

ateistina voit skipata kaikki höpöt, häät, rippijuhlat, hautajaiset

Ateistina skippaat myös joulun ja pääsiäisen vaikka tulisi miten kiva kutsu kinkkua syömään.

Vierailija kirjoitti:

Juhlista kieltäytymiseen on kaksi tapaa:

1. Tuletko juhliini päivänä x?

En pääse.

Selvä. Ikävä homma.

2. Tuletko juhliini päivänä x?

En pääse.

Ai mikset pääse?

On muuta.

No etkö sä voi perua ja tulla mun juhliini.

Ei tätä ei voi perua.

Ai mikä sulla sit on tärkeempää.

Valitse haluamasi tekosyy.

Kummassa vikaa?

Just toi "etkö voi perua sun menoa" tekee ainakin mulle sen, ettei enää edes tekisi mieli koko juhliin vaikka pääsisikin. Ärsyttää jos muut kertoo mulle miten mitätön mun meno on ja onhan se nyt outoa kun en heti lähde perumaan itselleni tärkeää asiaa päästäkseni toiseen tilaisuuteen. Ikävä kyllä näitä joille ei riitä kohtelias kieltäytyminen on yllättävän paljon.

Työkaveri ei tule koskaan työpaikan yhtesiin juhliin,  sillä aina syynä on saunaan meno, väsymys tai se, että hän saa tarpeeksi työkavereistaan. Todellinen syy on kyttäävä puoliso. Aihetta mustasukkaisuuteen ei ole, sillä kyseinen henkilö ei anna käytöksellään siihen aihetta eikä kukaan työkavereista ole yrittänyt  "viekoitella"  häntä.

Vierailija kirjoitti:

dgdgd kirjoitti:

mielenkiintoinen ketju en kahlannut kaikkia läpi, mutta mietin onko kukaan tajunnut kuinka paljon Suomessa on ihmisiä joilla on sosiaalisten tilanteiden pelkoja.

Siinäpä se on kiteytettynä. Minä olen jäänyt hoitamaan koiraa (iso saksanpaimenkoira), kun juhliin lähteminen on ahdistanut. Sukujuhlissa sisko sitten kertoo terveiseni ja että jäin koiranhoitajaksi, koska se ei voi olla yksin kotona. Sitten ollaan koiran kanssa vietetty mukava päivä.

Tuo viimeinen lause olis voinut olla mun kirjoittama. Mäkin olen koiran kanssa viettänyt paljon mukavampia päiviä kuin juhlissa. Mulla ei ole varmaankaan sosiaalisten tilanteiden pelkoa, mutta olen jännittäjä ja ihmisjoukoissa oleminen ja keskusteleminen on tosi raskasta mulle. Jos on tulossa juhlat, stressaan niitä etukäteen monta päivää, mietin ketä tulee ja millaista siellä tulee olemaan. Juhlien jälkeen sätin itseäni huonosta tilannetajusta, änkyttämisestä tai siitä, kun olen taas hermostuksissani pälpättänyt puuta heinää. On paljon helpompaa skipata juhlat ja olla koiran kanssa kotona! Juhlista pitävät ihmiset ei varmaan voi käsittää sitä, kuinka paljon energiaa juhlapäivät saattaa minunkaltaisiltani jännittäjiltä imeä.

Olen kyllä huono valehtelemaan, joten yleensä keksin jonkun menon juhlapäivälle ja toteutan sen myös, ettei tarvitse valehdella. Tai sitten sanon vain, etten pääse. Onneksi kukaan ei yleensä ala tivaamaan, miksi.

Tämä oli hyvä syy: koira synnyttää ja halusi olla koiran lähellä. Oma huono tekosyy oli vatsataudin teeskenteleminen pari tuntia ennen kuin olisi baariin pitänyt lähteä. Tiesin ettei kaverit tohdi tulla tarkastamaan ja oikeasti ei vaan huvittanut.

en tiedä onko huono mutta minä olen kysynyt kutsujalta maksaako taksin. MINULLA TOIMINUT EI VIELÄ KUKAAN OLE MAKSANUT. tajuavat vihjeen olen melko varakas ja minulta odotetaan raha lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

935 kirjoitti:

ateistina voit skipata kaikki höpöt, häät, rippijuhlat, hautajaiset

Ateistina skippaat myös joulun ja pääsiäisen vaikka tulisi miten kiva kutsu kinkkua syömään.

Kaikkien "kristillisten" juhlapäivien taustalla on alkuperäinen "pakanallinen" juhla-aika, joten vaikkapa joulua viettääkseen ei tarvita mitään jesse-hömppää. Historiallinen Jeesus-henkilö ei edes syntynyt joulun aikaan, vaan muinaiskirkko vain päätti harjoittaa kulttuurista omimista ja laittaa jeesustarut joulun päälle.

Unnako kirjoitti:

Ei voitu tulla perjantaina bilettämään, koska lauantaina on pyhäinpäivä

Miksi pyhäpäivä olisi pitänyt viettää bileiden jälkeisessä "dagen efter" -olotilassa? On se seuraava päivä sitten pyhä- tai arkipäivä, joka tapauksessa se menee hukkaan jo pelkän univajeenkin takia. Saati sitten, jos innostuu nauttimaan bilejuomia.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on pari tällaista vakiokutsuttavaa (lapsen kummi ja eräs lähisukulainen) , joilla on aina tosi "tärkeitä" menoja kun on vaikka viikonloppuna minun tai miehen pyöreät synttärit, lasten synttärit tai rippijuhlat jne. Sanotaan aina, että "Tulen sitten viikolla tai seuraavana viikonloppuna käymään".

Kummallakaan heistä ei ole mitään työhön liittyvää, ei mitään harrastusta, ei huolehtimista tarvitsevaa sukulaista eikä muutakaan varsinaista estettä. Kyse ei myöskään ole sosiaalisesta pelosta, kun ovat ammateissa, joissa esiinnytään julkisesti jne. Tuntuu vaan, että joku kaverin kukkien kastelukin menee juhlien edelle. Tai sinne 10 km päässä sijaitsevalle mökille on mentävä juuri su 1.7. Klo. 15 eteenpäin mentävä katsomaan, että kukaan ei ole murtautunut (eikö voisi käydä aamulla tai vaikka illalla). Kumpin näistä ihmisistä on sinkkuja, joten joskus tuntuu että yksinasuvien aikataulut ovat liiankin tiukkoja (juhlissamme on aina muitakin sinkkuja, joten kyse ei ole sosiaalisesta häpeästäkään) . Hassuinta on se, että kaikille muille juhlamme ovat tosi suosittuja ja niitä odotetaan, koska ruoka harrastajina panostamme tarjoiluihin kovasti, eikä tunnelmakaan ole mikään pönöttävä.

Joskus tuntuu, että jostain rippijuhlista ei tule lainkaan loppua, kun nämä tyypit eivät tietenkään voi tulla samana aikana (vaikka siihen aika painavasti vihjaisisikin). Meillä taas itsellä on epäsäännöllistä työtä, työmatkoja, lasten harrastuksien ohjaamista, apua tarvitsevia läheisiä ym. Viime kesän rippijuhlia juhlittiin varmaan kaksi viikkoa, kun alkuperäisiä tarjottavia ei tietenkään enää voinut tarjota ja jotain salaatteja, suolaista, marenkikakkua jne. piti väsätä muutaman päivän välein ja muutenkin kävi kesävieraita ohikulkumatkalla.

Juhlissa on läsnä joku ihminen jota eivät halua tavata.

Totaalisen epäurheilullisena tunnettu mies kertoi menevänsä heittämään keihästä. Ulkona oli rajuilma.

Erään kerran hyvä ystäväni kertoi menevänsä lentotunnille (!). Lentämisestä ei ollut puhuttu koskaan aikaisemmin - eikä koskaan sen jälkeen. Ilmeisesti innostus lopahti yhteen kertaan? :D 

Lukiossa ollessani yksi kaveri sanoi ensin tulevansa yo-juhliini (olin myös itse käynyt hänen yo-juhlissaan edellisenä vuonna) mutta sitten lakkiaisten aamuna tulikin koulun juhlasalissa lakituksen jälkeen sanomaan, että hän ei pääse kun äiti lähtikin reissuun ja käski hänen vahtia pikkusiskoa. Kyseisenen kaveri oli itse 20v ja se "lapsenvahtia" tarvitseva pikkusisko oli 16v, juuri itse lukion ekalla. 

Tämä kaveri oli aiemmin koko teini-iän yksi ihan läheisimmistä ja parhaimmista kavereistani, mutta lukion lopussa löysi uuden kaveriporukan, eikä yhtäkkiä enää hengannut ollenakan meidän vanhan kaveriporukan kanssa. Itse olisin kyllä halunnut pysyä ystävinä, mutta eihän tuollaiselle mitään voi. Taisi olla kyse siitä, että hänen uudet "coolimmat" (olivat jotain bändityyppejä tms) kaverinsa pitivät meitä jotenkin noloina, joten tämä kaveri ei halunnut tulla nähdyksi meidän seurassa tai jotain.

Olisi ollut paljon asiallisempaa minun mielestäni, että kaveri olisi sanonut vain että ei pääse, eikä keksinyt mitään tuollaisia naurettavia tekosyitä. Tuli olo, että hän pitää minua ihan tyhmänä. Kaiken lisäksi tunsin tietenkin hyvin sen hänen pikkusiskonsa ja tiesin, että kyseessä on todella fiksu ja itsenäinen tyttö, joka ihan varmasti pärjäisi yhden päivän yksinkin kotona.