Lue keskustelun säännöt.
Millainen vanhempi ei juhli omaa lastaan? Ei ristiäisiä, nimiäisiä, konfirmaatiojuhlia, ei syntymäpäiväjuhlia, ei valmistujaisia...
31.05.2017 |
Jotkut tuttavaperheet luikkivat pakoon aidan alta, kun pitäisi järjestää jotain perinteen velvoittamia ja identiteettiä ja sukuyhteyttä lujittavia juhlatilaisuuksia.
Minusta on vaarallista etenkin kasvavalle lapselle ohittaa hänen persoonansa tällä tavoin.
On erittäin tärkeää ihmiselle, että hän on hyväksytty yhteisön jäsen, jonka olemassaolo on toivottu.
Pieni vaiva siivota, kokata ja keittää kahvia ja luoda ainakin kasvavalle ihmiselle, jos itse on eristäytynyt,
initaatioriitti elämän eri kasvuetapeille.
Lapseni kaveri on meillä, kun järjestämme täällä kaksia sukujuhlia alkukesäksi.
Meillä on ihan matalan kaliiberin juhlia: kakkua ja kahvia huushollissa, jonka lattiat on luututtu ja pölyt pyyhitty.
Tämä kaveri juttelee, ettei häntä ole koskaan juhlittu. Kun hän täyttää vuosia, isä pakenee kapakkaan ja äiti tiuskii "Älä luule!",
kun lapsi ehdottaa vieraiden kutsumista - edes kerran vuodessa.
Ettekö te mörrimöykky-vanhemmat yhtään pelkää, että vahingoitatte lasta ignooraamalla hänen alkavan elämänsä suuret saavutukset kokonaan?
Kommentit (56)
Jehovat esimerkiksi eivät vietä juhlia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites näiden juhlien järjestäminen onnistuu, jos suku asuu satojen kilometrien päässä? Siinäpä dilemma.
Surullista jos lapsi ei saa kaverisynttäreitä koskaan pitää. Muut juhlat eivät ehkä niin tärkeitä.
Jollain ei ole varaa ruokkia tai kahvittaa kymmeniä ihmisiä. Itse en osaa myöskään leipoa, laittaa ruokaa tai järjestää juhlia.
Niinpä meidän juhlat on kaikki pienimuotoisia ja vaatimattomia. Olen tietysti poskettoman ylpeä lapseni saavutuksista, ja käymme kaksin syömässä tai leivoksella.
Hitto kun alko tekeen kakkua mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemukseni sukujuhlista on kiteytetty aika hyvin tässä
http://www.maku.fi/artikkelit/sanna-stellan-suomalainen-juhlissa-neljaa…
Haha ei vittu naiset ootte ihme hössöttäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä luulin ensin, että täällä puhutaan meistä, mutta eipäs sittenkään..
Mä nimittäin en järjestä juhlia, en osaa, en halua, ei ole mielenkiintoa.
Lasten synttärit juhlitaan omalla porukalla. Mennään ja tehdään se kys päivä mitä sankari tahtoo. Sukuja käy jossain vaiheessa kahvilla erikseen. Sekin vielä, kun eivät tule toimeen.
Ripareita ei tullut, kun ei kuuluta kirkkoon.
Lapsia meillä on aina ollut nurkat täynnä. meillä saa kyllä leikkiä ja olla. Nyt nuo ovat nuoria ja samoja naamoja meillä pyörii edelleen.
Esikonen on nyt lukion ekalla ja olen mä tässä jo miettinyt, että onko lakkiaiset pakko järjestää sellaisessa muodossaan kuin ne yleensä aina on... Ahistaa.
Miksi sua ahistaa lakkiaiset? Ne on sun lapsen juhla.
Vierailija kirjoitti:
Jehovan todistajat eivät juhli mitään.
Hääpäivää saa juhlia. Ja aika moni jollain tavalla kuitenkin viettää joulua ja vappua jne, jos ei muuten niin tekee kuitenkin suursiivouksen ja kaikki jouluherkut ja simat ja munkit yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites näiden juhlien järjestäminen onnistuu, jos suku asuu satojen kilometrien päässä? Siinäpä dilemma.
Sieltä sitten matkustavat: bissi, juna auto
Jos kapakka kerran on tärkeämpi kuin oma lapsi, niin se kertoo kaiken. Kyllä rahaa löytyy aina edes pienien juhlien järjestämiseen, jos ei käytä niitäkin rahoja päihteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites näiden juhlien järjestäminen onnistuu, jos suku asuu satojen kilometrien päässä? Siinäpä dilemma.
Sieltä sitten matkustavat: bissi, juna auto
Juu, ihan varmasti. Puhuttiin sadoista kilometreistä eli ei ihan mitään päiväreissuja heitetä. Sieltä sitten kaikki kuuliaiset ja myöskin varakkaat sukulaiset tulevat aina juhlimaan ja varaavat hotelliin majoitukset jne. Mietitäänpä uudestaan, ehkä ei.
No aina se lapsi ei ole hyväksyvän rakastavan yhteisön jäsen. Itse en voi kutsua vanhempiani tai appivanhempiani mihinkään juhliin. On luonnevikaa, väkivaltaa, ahdistushäiriötä ja takuuvarma ilmiriita. Se että sinulla on rakastava suku, ei tarkoita että kaikilla olisi!!! Kyse ei tod ole mistään viitsimisestä tai laiskuudesta!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites näiden juhlien järjestäminen onnistuu, jos suku asuu satojen kilometrien päässä? Siinäpä dilemma.
Sieltä sitten matkustavat: bissi, juna auto
Juu, ihan varmasti. Puhuttiin sadoista kilometreistä eli ei ihan mitään päiväreissuja heitetä. Sieltä sitten kaikki kuuliaiset ja myöskin varakkaat sukulaiset tulevat aina juhlimaan ja varaavat hotelliin majoitukset jne. Mietitäänpä uudestaan, ehkä ei.
Meillä tuli. Asumme ihan toisaalla kuin kukaan sukulaisistamme ja niin tulivat. Kaikilla vähintään 400 km matkaa, osalla vielä poikki Suomen. Tyttärelläni oli rippijuhlat viime vuonna ja kaikki kutsutut tulivat. Meillä ei ole ollut mitään isoja juhlia koko sinä aikana kun olemme täällä "väärässä"paikassa asuneet. Tytär yhtäkkiä tajusi edellisenä päivänä, että onko ne kaikki oikeasti tulossa? Sanoin että ovat. Tytär liikuttui ihan sydänjuuriaan myöten, että hänellekin järjestetään tällaiset isot juhlat ja kaikki haluaa tulla. Kyyneliään onnesta pyyhki.
Siinä kohden minulle tuli paha mieli. Olisi pitänyt jo aiemmin pitää lapselle kunnon juhlat. vaikka mistä syystä.
Tiedän yhden perheen, jossa lapset eivät ole ikinä saaneet edes kaverisynttäreitä. Asuvat pienessä kaksiossa, vanhemmat ja neljä teiniä. On niin ahdasta, etteivät halua kutsua.
Olen samaa mieltä kuin joku toinen vastannut, että vaikka nyt ei muuta juhlia pidettäisikään, niin on lapsille tärkeää saada pitää kaverisynttärit. Ja sitten myöhemmin ne mahdolliset rippi- ja ylioppilasjuhlat. Toki kaikki eivät käy riparilla eivätkä kirjoita ylioppilaaksi. Mutta esim. jotain amiksesta valmistumistakin olisi hyvä juhlia - ainakin omasta mielestäni. Osoittaa lapselle, että vanhemmat arvostavat häntä.
Noiden kaverisynttäreidenkään ei tarvi olla kalliit. Jotain pakastekakkua vaikka (ja lapset eivät yleensä kakusta välitä edes) tai karkkia, keksiä, jäätelöä, sipsejä. Ja jos 1,5 tuntia saavat yhdessä leikkiä, niin siinä on jo ihan hyvät kaverisynttärit. Eikä tarvi kymmentä kaveria olla, edes muutama, niin lapsi tuntee, että on saanut pitää juhlat.
Synttärit on juhlittu siihen asti, kun lapsi itse on halunnut. Yläasteikäset ei enää ole halunnut. Rippijuhlat ja yo-/valmistujaisjuhlat tietysti järjestetään. Mikään ei olisi minusta lapselle pahinta ignooraamista, kuin se, ettei järkkää noita viimemainittuja.
Nykyään vieraatkin odottaa lahjoja lasten synttäreillä. Ei saatana. Meille ei tarvii tulla.
Liika on liikaa juhlinnassakin. Tiedän muutaman perheen ja suvun jossa vietetään kaikki "kissanristiäisetkin". Jokaisen nimi päivät,syntymäpäivät ja päälle mahdolliset muut eteentulevat, joita voi juhlia.
Itseäni ei kiinnosta omat eikä toiste juhlat. Jos jotain on aihetta juhlia hyvin pieni joukko vaan. Nimipäiville kummit, ukit, mummit ja serkut - ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites näiden juhlien järjestäminen onnistuu, jos suku asuu satojen kilometrien päässä? Siinäpä dilemma.
Sieltä sitten matkustavat: bissi, juna auto
Juu, ihan varmasti. Puhuttiin sadoista kilometreistä eli ei ihan mitään päiväreissuja heitetä. Sieltä sitten kaikki kuuliaiset ja myöskin varakkaat sukulaiset tulevat aina juhlimaan ja varaavat hotelliin majoitukset jne. Mietitäänpä uudestaan, ehkä ei.
Meillä tuli. Asumme ihan toisaalla kuin kukaan sukulaisistamme ja niin tulivat. Kaikilla vähintään 400 km matkaa, osalla vielä poikki Suomen. Tyttärelläni oli rippijuhlat viime vuonna ja kaikki kutsutut tulivat. Meillä ei ole ollut mitään isoja juhlia koko sinä aikana kun olemme täällä "väärässä"paikassa asuneet. Tytär yhtäkkiä tajusi edellisenä päivänä, että onko ne kaikki oikeasti tulossa? Sanoin että ovat. Tytär liikuttui ihan sydänjuuriaan myöten, että hänellekin järjestetään tällaiset isot juhlat ja kaikki haluaa tulla. Kyyneliään onnesta pyyhki.
Siinä kohden minulle tuli paha mieli. Olisi pitänyt jo aiemmin pitää lapselle kunnon juhlat. vaikka mistä syystä.
Meilläkin rippijuhlat ovat olleet sellainen ensimmäinen juhla, johon on kutsuttu kummit ja suht lähisukulaiset kaukaakin ja ovat myös tulleet. Vähän niin kuin aikuistumisriitti ja omat isot juhlat! Nimipäivät "juhlitaan" aina perheen kesken, joku nami jälkkäri esim. ja vaikka joku akun taskari tai muki tai joku sellainen lahjaksi. Synttäreillä on ollut kaverit ja lähellä asuvat sukulaiset ja kummit, varsin pienimuotoisesti aikuisia, pääasiassa niitä kavereita. Lakkiaiset ja valmistujaiset sitten isosti taas, mutta niitä ei ole vielä ollut.
Mä luulin ensin, että täällä puhutaan meistä, mutta eipäs sittenkään..
Mä nimittäin en järjestä juhlia, en osaa, en halua, ei ole mielenkiintoa.
Lasten synttärit juhlitaan omalla porukalla. Mennään ja tehdään se kys päivä mitä sankari tahtoo. Sukuja käy jossain vaiheessa kahvilla erikseen. Sekin vielä, kun eivät tule toimeen.
Ripareita ei tullut, kun ei kuuluta kirkkoon.
Lapsia meillä on aina ollut nurkat täynnä. meillä saa kyllä leikkiä ja olla. Nyt nuo ovat nuoria ja samoja naamoja meillä pyörii edelleen.
Esikonen on nyt lukion ekalla ja olen mä tässä jo miettinyt, että onko lakkiaiset pakko järjestää sellaisessa muodossaan kuin ne yleensä aina on... Ahistaa.