Mitä ajattelet kun näet lyhytkasvuisen?

En mitään. Helsingissä näkee aika usein lyhytkasvuisia.

Heitän sille makkaraa. 

En mitään erityistä.

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä teet? Nauratko, säälitkö, juoksetko karkuun? Vai puitko sille nyrkkiä?

Jostain syystä naurahdin ajatukselle, että joku heiluttaisi nyrkkiä lyhytkasvuiselle ihan muuten vaan. 

Käännän katseeni pois. Tulee huono olo kaikesta epänormaalista.

Ajattelen että ehkä mulla ei olekaan niin lyhyet jalat kuin aina ajattelen.

Viimeksi ajattelin, että onpa hienot vaatteet! Näin kadulla hyvin lyhytkasvuisen vanhan naisen (noin 75-v), jolla oli aivan ihanat, värikkäät ja huomiota herättävät vaatteet ja tyylikkäät avokkaat pienellä korolla. Vilkaisin parikin kertaa häntä, oli varmaan juhliin menossa.

Säälin APn kaltaista kirjoittajaa paremminkin. Lyhytkasvuisen nähdessäni ajattelen hänen olevan lyhytkasvuinen

En mitään sen kummempaa. Tai no välillä tulee mieleen, kuinka hankalaa elämä on lyhyenä. Olen siis nähnyt lyhytkasvuisen lähinnä kaupassa (kumppani otti tavarat ylähyllyltä) ja uimahallissa, jossa naisen piti kiivetä penkille saadakseen kaappinsa oven auki.

Ja pelkään myös, että lapsi osoittaa sormella, vaikka olemme puhuneet monta kertaa, ettei muita ihmisiä osoitella sormella. Silti se pakkaa unohtumaan joka kerta, kun lapsi  näkee vaikka pyörätuolin.

Telkkarissa pyörii useampikin sarja lyhytkasvuisista, vitosella tuleva on mielestäni mielenkiintoisempi kuin tuo vähän elitistinen TLC:n Roloffit.

Kun näen lyhytkasvuisen, minulle tulee aina mieleen kääpiöporno.

Aattelen et "midget", mutta toimin normaalisti

itse asiassa kiinnostun, ja mietin että millainen elämä hänellä on. kerran olen ohimennen ihastunut myös lyhytkasvuiseen mieheen. 

Yleensä yökkään mielessäni. Vältän kaikkea kontaktia. Saan paniikkikohtauksen kaikesta epänormaalista. Vammaiset ahistaa paljon ja lasken kääpiön vammaiseksi.

Että tarvitsee apua asioiden kurkottamiseen hyllyiltä.

En ajattele mitään erityistä. Minulla oli koulukaverina lyhytkasvuinen poika, älykäs ja kaikin puolin mainio tyyppi. Opiskeluaikana oli yksi kavereistani lyhytkasvuinen nuori nainen, myös mainio tyyppi. Mikä itseironia! Ja täällä asuinpaikkakunnallakin on muutamia lyhytkasvuisia, joista yksi mies on todella lyhyt.

Nuorena olin kerran Saksassa Hampurin rautatieasemalla ja siellä näin kaksi hyvin lyhyttä naista, mahdollisesti kaksoset. Punaisten takkien helmat heilahdelle he kulkivat asemahallin läpi. Niin pieniä en ollut ennen nähnyt, olivat varmaan alle metrisiä.

Että Game of Thronesin uusi kausi voisi alkaa jo.

Kaverini on lyhytkasvuinen, ja saa turhankin usein kuulla ihmisten "loistavia" ajatuksia lyhytkasvuisuudesta. Eräskin pukumies huikkasi kaverilleen liukuportaissa: "Kato, kääpiö!" Ei voi muuta sanoa kuin että parempi  olla "kääpiö" kuin älykääpiö, koska jälkimmäisestä ei pidä kukaan (ei, ei edes älykääpiön äiti). Täydellinen en itsekään ole. Kaverini tarjoutui pitämään käsilaukkuani, koska minulla oli sen lisäksi suurempi esine kannettavana. Jotenkin vaan lipsahti, et joo tota jaksatkohan sä sitä, vaikkei laukussa mitään tiiliskiviä ollut. 

Viimeisimmässä Doctor Who:ssa muuten oli ihan perus sivuroolissa lyhytkasvuinen nainen. Oli töissä jossain biotekniikan labrassa jossa sattui hienoinen källi.

Aamulla se lähti töihin ihan tavallisesta talosta ja sillä oli ihan tavallinen (normimittainen) aviomies. Hyvä että telkkarissakin alkaa olla "normaalin" lisäksi muitakin tavallisia ihmisiä!

Huomaan varmaan muiden joukosta ja ajattelen pikaisesti että ihminen on lyhytkasvuinen, en sen kummempaa. Paras ystäväni on lyhytkasvuinen myös.