Millainen vanhempi ei juhli omaa lastaan? Ei ristiäisiä, nimiäisiä, konfirmaatiojuhlia, ei syntymäpäiväjuhlia, ei valmistujaisia...
Jotkut tuttavaperheet luikkivat pakoon aidan alta, kun pitäisi järjestää jotain perinteen velvoittamia ja identiteettiä ja sukuyhteyttä lujittavia juhlatilaisuuksia.
Minusta on vaarallista etenkin kasvavalle lapselle ohittaa hänen persoonansa tällä tavoin.
On erittäin tärkeää ihmiselle, että hän on hyväksytty yhteisön jäsen, jonka olemassaolo on toivottu.
Pieni vaiva siivota, kokata ja keittää kahvia ja luoda ainakin kasvavalle ihmiselle, jos itse on eristäytynyt,
initaatioriitti elämän eri kasvuetapeille.
Lapseni kaveri on meillä, kun järjestämme täällä kaksia sukujuhlia alkukesäksi.
Meillä on ihan matalan kaliiberin juhlia: kakkua ja kahvia huushollissa, jonka lattiat on luututtu ja pölyt pyyhitty.
Tämä kaveri juttelee, ettei häntä ole koskaan juhlittu. Kun hän täyttää vuosia, isä pakenee kapakkaan ja äiti tiuskii "Älä luule!",
kun lapsi ehdottaa vieraiden kutsumista - edes kerran vuodessa.
Ettekö te mörrimöykky-vanhemmat yhtään pelkää, että vahingoitatte lasta ignooraamalla hänen alkavan elämänsä suuret saavutukset kokonaan?
Kommentit (56)
Mulla ei ole ollut ikinä synttäreitä, ei rippijuhlia, ei mitään..😢
Onko siis selvää, että juhlia ei vietetä edes omalla porukalla? Minä ja mieheni emme tykkää järjestää juhlia. Synttäreitä yms. vietetään ja juhlistetaan kyllä omalla porukalla, mutta harvemmin suvun kesken. Kutsumme mieluummin sukulaisia yksi perhe kerrallaan kylään ja ystäviä samoin.
Me varmaan mennään tuohon kategoriaan. Kyllä synttärit vietetään, mutta omalla porukalla. Ei ole ollut ongelmia.
Joskus jos lapsi itse haluaa juhlat järjestettävän, niin pienet juhlat on ok. Rippijuhlia tuskin edes tulee kun ei kukaan muukaan kuulu kirkkoon. Yo-juhlissa on jo sen verran aikuista porukkaa että se sopisi. Mutta talo täynnä vieraiden kakaroita. Ei kiitos.
Synttäreitä vietetään. Niihin kutsutaan lapsen kavereita. Sukujuhlia ei pahemmin järjestetä. Osallistutaan kyllä toisinaan. En pitänyt ristiäisiä/nimiäisiä, ei tuntunut siinä vaiheessa tarpeelliselta. Rippijuhlia tuskin tulee myöskään. Kai sitten ylppärit tai muut valmistujaiset on seuraava ns. oikea juhla. Sukujuhlat on yleensä vaan pakollinen paha sekä järjestäjille että osallistujille. En oikein ymmärrä tuota pönöttämistä tavan vuoksi, kun kellään ei ole kivaa. Liian lyhyt elämä tuollaiseen.
Huono vanhempi.
Kyllä lapsi on juhlansa ansainnut, puhuttiinpa rippijuhlista, synttäreistä tai valmistujaisista.
On sitten perheen ja suvun kulttuurista kiinni, miten isosti juhlitaan.
Tutua on, täytyy sanoa, että on vaikuttanut todella negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Synttäreitä vietetään. Niihin kutsutaan lapsen kavereita. Sukujuhlia ei pahemmin järjestetä. Osallistutaan kyllä toisinaan. En pitänyt ristiäisiä/nimiäisiä, ei tuntunut siinä vaiheessa tarpeelliselta. Rippijuhlia tuskin tulee myöskään. Kai sitten ylppärit tai muut valmistujaiset on seuraava ns. oikea juhla. Sukujuhlat on yleensä vaan pakollinen paha sekä järjestäjille että osallistujille. En oikein ymmärrä tuota pönöttämistä tavan vuoksi, kun kellään ei ole kivaa. Liian lyhyt elämä tuollaiseen.
En ihan tajua mikä tekee sukulaisten kanssa juhlimisesta pönötystä?!
Riippuu varmaan suvusta. Itse olen lapsesta asti tykännyt sukujuhlista ja edelleen tykkään. Meillä on mukavia sukulaisia ja esim serkuistani moni on edelleen aikuisena hyviä ystäviäni.
Mistä se juhlinta kertoo? Rakkaudesta? Arvostamisesta?
Eikö lapselle voi olla hyvä, rakastava vanhempi, joka iloitsee ja on ylpeä lapsestaan ja tämän saavutuksista ilman että järjestää muille ihmisille aiheesta kahvittelua?
Välittävätkö ne vieraatkaan lapsesta oikeasti, jos haluavat onnitella ja muistaa vain jos siihen järjestetään kahvitarjoilu, voisi samalla tavalla pohtia näin.
En ymmärrä, en sitten alkuunkaan. Tuntuisi ihan hirveältä jättää väliin lapsen juhlistaminen! Meillä on todella perhekeskeinen suku ja lämpimät välit. Aina järjestetään juhlia jos vaan vähänkin on aiheen tynkää! Ja toki kahvitellaan ihan muutenkin vaan! Mikä teitä ihmiset vaivaa, jotka ette oman lapsenne synttäreitä juhli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synttäreitä vietetään. Niihin kutsutaan lapsen kavereita. Sukujuhlia ei pahemmin järjestetä. Osallistutaan kyllä toisinaan. En pitänyt ristiäisiä/nimiäisiä, ei tuntunut siinä vaiheessa tarpeelliselta. Rippijuhlia tuskin tulee myöskään. Kai sitten ylppärit tai muut valmistujaiset on seuraava ns. oikea juhla. Sukujuhlat on yleensä vaan pakollinen paha sekä järjestäjille että osallistujille. En oikein ymmärrä tuota pönöttämistä tavan vuoksi, kun kellään ei ole kivaa. Liian lyhyt elämä tuollaiseen.
En ihan tajua mikä tekee sukulaisten kanssa juhlimisesta pönötystä?!
Riippuu varmaan suvusta. Itse olen lapsesta asti tykännyt sukujuhlista ja edelleen tykkään. Meillä on mukavia sukulaisia ja esim serkuistani moni on edelleen aikuisena hyviä ystäviäni.
No omia sukulaisia yritän parhaani mukaan vältellä, mutta aika kuivaa menoa vaikuttaa olevan muillakin, mitä toisinaan osallistun tuttavien juhliin. Siellä puhutaan renkaiden vaihdosta ja siitä mitä lääkkeitä Martta-täti nyt käyttää ja joko se Pertin kummin kaiman kissanhoitaja on saanut toisen lapsen. Plussapuolena täytyy kyllä mainita että kakun syönti on kivaa.
Jehovan todistajat eivät juhli mitään.
Äitini on ollut jo kauan masentunut. Hän järjesti mulle rippijuhlat ja yo-juhlat (pitopalvelun tilasi kotiin) ja on vuosia haukkunut ja syyllistänut minua, että joutui sellaiset järjestämään.
Tuollaiset juhlat ovat tärkeä initiaatioriitti, siirtymäriitti. Atvatkaas, onko minua ahdistanut, kun omilleni noita järjestän, kun lapsuus tulee mieleen. Mutta en anna näkyä.
Vastaus kysymykseen: masennus voi viedä voimat niin, ettei jaksa järjestää.
Äitini on ollut jo kauan masentunut. Hän järjesti mulle rippijuhlat ja yo-juhlat (pitopalvelun tilasi kotiin) ja on vuosia haukkunut ja syyllistänut minua, että joutui sellaiset järjestämään.
Tuollaiset juhlat ovat tärkeä initiaatioriitti, siirtymäriitti. Atvatkaas, onko minua ahdistanut, kun omilleni noita järjestän, kun lapsuus tulee mieleen. Mutta en anna näkyä.
Vastaus kysymykseen: masennus voi viedä voimat niin, ettei jaksa järjestää.
Vierailija kirjoitti:
Sori, tuli kahdesti
Et saa anteeksi.
Lastenjuhlat on helppo järjestää lapsen synttärinä, mutta nuo muut..... Ristiäisiä ei ollut, kun lapsi ei kuulu kirkkoon. Mun suku alkaa olla haudassa ja miehen sukua ei kiinnosta tulla tänne vaan olettavat aina meidän menevän sinne....juhli siinä sitten yhtään mitään.
Mielelläni järjestäisinkin jotkut rennot grillibileet vaikka, omilla ehdoilla ja pukukoodeilla....inhoan niitä pönötysjuhlia mitä sukulaisten juhlat on aina olleet.
Mä en ole koskaan tykännyt sellaisista juhlista, joissa itse olen juhlittavana.
Mä en ole koskaan kuullutkaan moisesta. Mun kummityttö tosin ei käynyt riparia kun eivät kuulu kirkkoon, mutta synttärijuhlat on joka vuosi ja muilla tutuilla kyllä lapsia juhlitaan.
Ei, emme pelkää. Muuta kysyttävää?