Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu ettei ylipainoisella naisella ole ihmisarvoa ollenkaan
30.05.2017 |
Olen lihonut sairauden ja rankan lääkityksen takia 40kg, olen saanut tuosta jo 10 kiloa tiputettua pois, mutta vielä on matkaa...
On vaikea olla lannistumatta, kun huomaan miten eri tavalla minua kohdellaan nykyisin verrattuna siihen kun olin hoikka ja nätti.
Olen korkeakouluopiskelija. Opintojeni alussa olin suosittu ja ihmiset pitivät minua yleisesti hyvänä tyyppinä. Miehet olivat aina ystävällisiä ja kohteliaita, naiset pitivät minua fiksuna ja mukavana ihmisenä.
Nyt kun olen läski, ihmisten käytöksessä on käynyt ihan täyskäännös. Kukaan ei ole suoranaisen ilkeä, mutta olen huomannut ettei sanomisiani enää oteta vakavasti, minua ei kuunnella, mielipiteilläni ei ole mitään väliä ryhmätöissä, en ole haluttua seuraa (siis ihan platonisesti) ja muutenkin olen nykyään todella yksinäinen. :(
Luonteeni ei ole muuttunut, olen edelleen samalla tavalla iloinen, ystävällinen ja itsevarma. Välillä saatan olla uusien ihmisten kanssa hieman ujo, myös tähän suhtaudutaan nykyään eri tavalla.
Kun olin hoikka, ujouteni ja introverttiyteni oli söpöä ja suloista. Nykyään olen omituinen, epäkohtelias ja tylsä.
Kommentit (64)
Mulle tuli lähinnä mieleen, että ihmiset ovat pelästyneet sun sairauttas ja mitä sulle on noin äkkisiltään tapahtunut. Eivät osaa suhtautua siihen asiaan, eikä niinkään läskeihin.
Mä painan 120 kg ja enkä ole huomannut, että mua kavahdettais yms. Duuninkin sain pari vuotta sitten, mulla on ystäviä laidasta laitaan ja julkisilla paikoilla ihmiset kohtelevat mua kuten muitakin.
En ole seinäruusu, mutten räväkkäkään. Mulla on suht terve itsetunto kylläkin. Silleen kivasti, että edes joku paikka on kunnossa. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäöllä koreilu ei ole aiemmin kuulunut suomalaisuuteen. Tämä "ulkonäköfasismi" on oikeastaan vasta 2010-luvun ilmiö.
Ööh, oletko ollut lihava 1990-luvulla? Minä olen ja silloin se oli paitsi harvinaisempaa kuin nykyään (olin meidän koulussa ainoa lihava), lihavien pilkkaaminen oli myös täysin hyväksyttyä ja sitä tehtiin julkisesti myös esim. telkkarissa (mieti vaikka Frendit tv-sarjaa). Nykyään lihavia on enemmän, joten se ei ole enää niin kummallista ja toisaalta lihavien julkista pilkkaamista pidetään nykyään lähinnä negatiivisena, ei hauskana.
Mä en kyllä todella ymmärrä tätä. Mä olen yli 100 kg ja 160cm, ja kyllä mua aina tervehditään. Samoin kaikissa täällä kuvailluissa tilanteissa työpaikoilla tms. voi kyllä pitää puolensa. Jos joku ei puhu kohti, niin sanoo että anteeksi, puhu niin että minäkin kuulen jne.
Lihava vaan helposti alkaa itse sanattomasti pyytämään anteeksi olemassaoloaan ja hyväksyy ihan millaista kohtelua tahansa. Uutinen: Ei tarvitse. Ja mitä enemmän me pidämme puolemme, sen varmemmin tämä aivan kusipäinen asetelma myös muuttuu.