Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu ettei ylipainoisella naisella ole ihmisarvoa ollenkaan
30.05.2017 |
Olen lihonut sairauden ja rankan lääkityksen takia 40kg, olen saanut tuosta jo 10 kiloa tiputettua pois, mutta vielä on matkaa...
On vaikea olla lannistumatta, kun huomaan miten eri tavalla minua kohdellaan nykyisin verrattuna siihen kun olin hoikka ja nätti.
Olen korkeakouluopiskelija. Opintojeni alussa olin suosittu ja ihmiset pitivät minua yleisesti hyvänä tyyppinä. Miehet olivat aina ystävällisiä ja kohteliaita, naiset pitivät minua fiksuna ja mukavana ihmisenä.
Nyt kun olen läski, ihmisten käytöksessä on käynyt ihan täyskäännös. Kukaan ei ole suoranaisen ilkeä, mutta olen huomannut ettei sanomisiani enää oteta vakavasti, minua ei kuunnella, mielipiteilläni ei ole mitään väliä ryhmätöissä, en ole haluttua seuraa (siis ihan platonisesti) ja muutenkin olen nykyään todella yksinäinen. :(
Luonteeni ei ole muuttunut, olen edelleen samalla tavalla iloinen, ystävällinen ja itsevarma. Välillä saatan olla uusien ihmisten kanssa hieman ujo, myös tähän suhtaudutaan nykyään eri tavalla.
Kun olin hoikka, ujouteni ja introverttiyteni oli söpöä ja suloista. Nykyään olen omituinen, epäkohtelias ja tylsä.
Kommentit (64)
Minulla vähän samantyylisiä kokemuksia. Kamalin kokemus oli se, kun eräs brittiläinen luokkakaverini (johon olin vielä tolkuttoman ihastunut) totesi minusta näin kaverilleen:
Kaveri: "Hey man, do you know if we have classes tomorrow?"
Britti: " I don't know... Why don't you ask... What's her name? The fat girl?"
Olimme tässä vaiheessa olleet samassa ryhmässä kuukauden ja olin jutellut tyypille päivittäin, ollut ystävällinen ja pitänyt häntä yleisesti kivana ihmisenä ja ennen kaikkea KAVERINA. Oli melkoinen isku kasvoille kun ei edes muistanut nimeäni, vaan olin hänelle vain se lihava tyttö. :(
Edes suoranaiset haukkumiset eivät tuntuneet niin pahalta kuin tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon painat nyt? Kuinka pitkä olet?
162cm/82kg...
AP
Eihän tuo kovin paha ole - itse olen paljon painavampi, mutta koska jumppaan jatkuvasti en näytä lihavalta, vaan kiinteältä, niin on ollut aina - silti olen saanut aina kaikki ne ihanat miehet jotka olen halunnutkin.
Syön vain yhden lämpimän aterian päivässä, ja välipalat ovat usein miten hedelmiä tai luonnon jugurttia hunajan ja marjojen kanssa, mutta varsinkin viikonloppuisin herkuttelen kyllä ihan sydämeni kyllyydestä kaikkea hyvää.:D
Ikävä kyllä vielä nykyäänkin on niin että esim. koulussa ja työpaikalla miehessä kiinnitetään huomiota siihen mitä hän osaa, tietää, tekee ja sanoo, naisessa taas siihen että miltä hän näyttää.
Tjaa. En ole varma, voiko subjektiivisesta kokemuksestasi päätellä mitään laajemmin.
Itse olin ennen hyvin hoikka. Lihoin lyhyessä ajassa paljon, ja kilot ovat jääneet. En kuitenkaan koe, että minussa tai elämässäni olisi muuttunut mikään muu kuin mittani. Samat ystävät edelleen, uusiin ihmisiin tutustun jos haluan, mielipiteitäni kuunnellaan. Miehet eivät ympärillä pörrää mutta ei tarvitsekaan, naimisissa olen ollut jo pitkään.
Olen myös tällä hetkellä työtön, vaikka nousujohteinen ura takana. Ei työttömyyskään ole vapaa-aikaani tai ihmissuhteisiini vaikuttanut.
Minä en koe, että olisin yhtään vähäarvoisempi ihmisenä nyt, kun olen ylipainoinen ja työtön. Identiteettini ei riipu näistä, vaan syvemmällä olevista asioista.
Ettei kyse olisi siitä, miten itse näet itsesi? Ettet vain ylitulkitsisi ympäristöäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon painat nyt? Kuinka pitkä olet?
162cm/82kg...
AP
Eihän tuo kovin paha ole - itse olen paljon painavampi, mutta koska jumppaan jatkuvasti en näytä lihavalta, vaan kiinteältä, niin on ollut aina - silti olen saanut aina kaikki ne ihanat miehet jotka olen halunnutkin.
Syön vain yhden lämpimän aterian päivässä, ja välipalat ovat usein miten hedelmiä tai luonnon jugurttia hunajan ja marjojen kanssa, mutta varsinkin viikonloppuisin herkuttelen kyllä ihan sydämeni kyllyydestä kaikkea hyvää.:D
Et sä nyt noin voi sanoa. Onhan tuo aivan jäätävä tankki. AP:n normipaino olisi n 52kg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pahalla, mutta aiempi itsevarmuutesi lienee perustunut ulkoisille syille, kuten somalle ulkonäölle ja suosiolle? Kivoja asioita, mutta eivät kestävä pohja itsetunnolle. Se täytyy rakentaa pysyvämpien asioiden varaan.
Samankaltaisia kokemuksia, se on mahdollista. Omalla kohdalla sairauksien aiheuttamien ulkonäkömuutosten prosessointi oli vaikeaa siksi, että vertasin itseäni aikaan terveenä ja hehkeänä. Hyväksyntään meni pari vuotta. Puoliso on pysynyt rinnalla, ja muiden mielipiteillä ei ole tuon taivaallista väliä. Enää. Ne, jotka eivät pysty näkemään pintaa syvemmälle, voi ulkoistaa elämästään, ja voi itsekin paremmin. Jaksamista <3
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän samantyylisiä kokemuksia. Kamalin kokemus oli se, kun eräs brittiläinen luokkakaverini (johon olin vielä tolkuttoman ihastunut) totesi minusta näin kaverilleen:
Kaveri: "Hey man, do you know if we have classes tomorrow?"
Britti: " I don't know... Why don't you ask... What's her name? The fat girl?"
Olimme tässä vaiheessa olleet samassa ryhmässä kuukauden ja olin jutellut tyypille päivittäin, ollut ystävällinen ja pitänyt häntä yleisesti kivana ihmisenä ja ennen kaikkea KAVERINA. Oli melkoinen isku kasvoille kun ei edes muistanut nimeäni, vaan olin hänelle vain se lihava tyttö. :(
Edes suoranaiset haukkumiset eivät tuntuneet niin pahalta kuin tuo.
Fattiin ei kuulu the artikkelia, jollet sitten ole maailman ainoa läski. Kannattaisi opetella kielioppi ennen provoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon painat nyt? Kuinka pitkä olet?
162cm/82kg...
AP
Eihän tuo kovin paha ole - itse olen paljon painavampi, mutta koska jumppaan jatkuvasti en näytä lihavalta, vaan kiinteältä, niin on ollut aina - silti olen saanut aina kaikki ne ihanat miehet jotka olen halunnutkin.
Syön vain yhden lämpimän aterian päivässä, ja välipalat ovat usein miten hedelmiä tai luonnon jugurttia hunajan ja marjojen kanssa, mutta varsinkin viikonloppuisin herkuttelen kyllä ihan sydämeni kyllyydestä kaikkea hyvää.:D
Olen todella lapsenkasvoinen ja nuoren näköinen, joten ylipainoisena näytän pullealta vauvalta vaikka kuinka paino jakautuisikin tasaisesti. On minullakin suurin osa kerääntynyt tisseihin ja reihiin, mutta kun naamani ei sovi ollenkaan ylipainoiseen kroppaan.
AP
Itse olen ylipainoinen opiskelija myös ja tiedän miltä tuntuu kun ihmiset ns katsoo suoraan läpi. Onneksi olen harjoittelussa törmännyt muihin tämän alan lihaviin naisiin ja nähnyt että voi olla menestynyt ja onnellinen vaikka olisi hieman isompi rasvaprosentti.
Painon kyttäämiseen ja muutamaan muuhun sairauteen on nyt elämästäni mennyt noin 15 vuotta, mietin välillä mitä kaikkea olisin saanut aikaan tai miten olisin voinut nauttia elämästä jos ei koko ajan olisi ollut pelko lihomisesta tai ahdistus muutamasta liikakilosta. Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän samantyylisiä kokemuksia. Kamalin kokemus oli se, kun eräs brittiläinen luokkakaverini (johon olin vielä tolkuttoman ihastunut) totesi minusta näin kaverilleen:
Kaveri: "Hey man, do you know if we have classes tomorrow?"
Britti: " I don't know... Why don't you ask... What's her name? The fat girl?"
Olimme tässä vaiheessa olleet samassa ryhmässä kuukauden ja olin jutellut tyypille päivittäin, ollut ystävällinen ja pitänyt häntä yleisesti kivana ihmisenä ja ennen kaikkea KAVERINA. Oli melkoinen isku kasvoille kun ei edes muistanut nimeäni, vaan olin hänelle vain se lihava tyttö. :(
Edes suoranaiset haukkumiset eivät tuntuneet niin pahalta kuin tuo.
Fattiin ei kuulu the artikkelia, jollet sitten ole maailman ainoa läski. Kannattaisi opetella kielioppi ennen provoilua.
Huoh, tuossa lauseessa puhuttiin tietystä punkerosta, joten kuuluu the artikkeli. Opettele itse englantia, en huomannut alkuperäisen kirjoittajan englannissa mitään väärää.
Joo, tiedän niin tuon tunteen. :( Kiva yrittää heittää omia mielipiteitään vaikka ryhmäkeskusteluun, kaikille tulee välittömästi sellainen lasittunut katse eikä mitään kommenttia mihinkään. Sitten joku heittää täysin samanlaisen idean ja kaikki ihan intopiukeana mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama kokemus, ylipainoa tullut reilusti. Huomaan eron varsinkin miesten suhtautumisessa ryhmätilanteissa ja työpaikalla eli yhteyksissä, jossa pitäisi ihan asiallisesti tehdä yhteistyötä, hoitaa asioita jne.
Minua ei enää "puhutella", eli olen ihan täysin ilmaa eikä minuun päin katsota. Viimeksi tänään huomasin kolmen hengen ryhmäkeskustelussa, että mies ei kääntynyt puhuessaan kertaakaan minuun päin, vaan selosti kasvot tiukasti työkaveriani kohti. Ehkä huvittava näky, kun kurottelin ihan tuolini reunalla, että kuulisin, mitä hän sanoo, ja hän ei noteerannut mua mitenkään. :D
Työpaikalla olen huomannut, että minun pieniin virheisiini tartutaan paljon herkemmin kuin työparini ison kokoluokankin mokiin. Samoin miespomoni ohjeistaa kasvokkainkin vain työpariani, ja minun pitäisi jotenkin sanattomasti ymmärtää, että ohjeistukset ja vinkit koskevat minuakin. Tästä tulee välillä paha mieli, koska olen työpariani ammattitaitoisempi ja vastuullisempi. Saan myös asiakkailta häntä parempaa palautetta, tosin asiakkaat eivät tiedäkään, että heidän hommiaan hoitaa tällainen läski, heh.
Samoin akateemisissa piireissä olen ollut huomaavinani asenteen, että lihavuus on sulattanut uskottavuutta ja älykkyyttäni. Paljon on myös ollut kiusallisia tilanteita yliopistolla ja sittemmin työelämässä, kun joku laukoo ivaavia läskivitsejä tai huomauttelee selän takana jonkun lihavuudesta ja sitten tajuaa, että minä istun seurassa. :) Lihavuuden ällöttely tulee monilla niin selkäytimestä.
Olen lihavampi kuin sinä ja löysin poikaystävän näistä maahamme tulleista miehistä. Heille paino ei ole se tärkein asia .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ethän sinä nyt edes ole kauhean lihava,luulin että olet oikein tosilihava.Minä olen 167 ja painan 82.Eipä meillä paljon heitä tuosuhde.
Olen toki keski-iän ylittänyt mutta aina olen ollut jonkin verran ylipainoinen.Ei minulla oli erikoisia halventamiskokemuksia.Lähinnä ketuttaa itseäni kun vaatteiden hankkiminen on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Naisten kuuluu näyttää hyvältä.
Ei sellaista lakipykälää ole!
Vierailija kirjoitti:
Olen lihavampi kuin sinä ja löysin poikaystävän näistä maahamme tulleista miehistä. Heille paino ei ole se tärkein asia .
Muista pysyä vain tyttöystävänä äläkä mene naimisiin. Muuten tuo miehesi jättää sinut ja jää tänne loisimaan meidän rahoilla.
Olen huomannut saman, nyt kun olen ylipainoinen on miesten vaikea edes tervehtiä esim. asiakaspalvelutilanteissa. Ero on oikeasti huikea verrattuna siihen kun olin hoikka. En olisi uskonut jollen olisi itse kokenut.
On myös miehiä, jotka kiihottuvat erityisesti lihavista naisista. Miehillä on monenlaisia fetissejä laidasta laitaan. Etköhän sinäkin jollekin kelpaa. Munaa saat ainakin, jos et muuta.
Yksikään ihminen ei ole täysin epäpinnallinen, se olisi utopiaa.
Alue: Aihe vapaa
Ihmisten pinnallisuus on kamalaa, mutta yritä jättää idiootit omaan arvoonsa. Tsemppiä!