Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu ettei ylipainoisella naisella ole ihmisarvoa ollenkaan
30.05.2017 |
Olen lihonut sairauden ja rankan lääkityksen takia 40kg, olen saanut tuosta jo 10 kiloa tiputettua pois, mutta vielä on matkaa...
On vaikea olla lannistumatta, kun huomaan miten eri tavalla minua kohdellaan nykyisin verrattuna siihen kun olin hoikka ja nätti.
Olen korkeakouluopiskelija. Opintojeni alussa olin suosittu ja ihmiset pitivät minua yleisesti hyvänä tyyppinä. Miehet olivat aina ystävällisiä ja kohteliaita, naiset pitivät minua fiksuna ja mukavana ihmisenä.
Nyt kun olen läski, ihmisten käytöksessä on käynyt ihan täyskäännös. Kukaan ei ole suoranaisen ilkeä, mutta olen huomannut ettei sanomisiani enää oteta vakavasti, minua ei kuunnella, mielipiteilläni ei ole mitään väliä ryhmätöissä, en ole haluttua seuraa (siis ihan platonisesti) ja muutenkin olen nykyään todella yksinäinen. :(
Luonteeni ei ole muuttunut, olen edelleen samalla tavalla iloinen, ystävällinen ja itsevarma. Välillä saatan olla uusien ihmisten kanssa hieman ujo, myös tähän suhtaudutaan nykyään eri tavalla.
Kun olin hoikka, ujouteni ja introverttiyteni oli söpöä ja suloista. Nykyään olen omituinen, epäkohtelias ja tylsä.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä koske lihavia miehiä tuo, ikävä kyllä, naisia kohtaan ollaan paljon julmempia mitä lihavuuteen tulee. Naisten kuuluu näyttää hyvältä.
väität, että nuoria lihavia miehiä kohdellaan hyvin? tai lihavuuden takia työkyvyttömiä miehiä?
tämä ei ole sukupuoli kysymys
Yhdys sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yhtään lohduttaa niin eipä mullakaan tunnu sen enempää ihmisarvoa olevan. Kukaan ei ota vakavasti enkä kelpaa miehille enkä töihin.
n170cm/53kg, kuulemma ihan nätti ja kivakin tai ainakin panostaa kaikkensa
Joo, sama efekti tapahtuu kun on aknearpia! Kukaan ei näe muuta kuin ne arvet ja suhtautuminen on ihan erilaista kuin ennen. Miehille varsinkin huono iho on kammotus. Ennen sain positiivista huomiota ja pidin sitä jotenkin itsestäänselvyytenä ja nyt olen melkein ihmissaastaa naamani kanssa. Ei siis auta hoikka ja sporttinen kroppa tässä tapauksessa.
AP et ole kokemuksesi kanssa yksin. Mitat on about samat, heräsin itseasiassa tilanteen vakavuuteen eilen liikuntatunnin peilisalissa. Suunnitelmissa alkaa liikkua viikottain ainakin pari kertaa ja yrittää syödä tasaisesti neljä kertaa päivässä. Aloitin hiljattain uuden työn jossa on säännölliset työajat joka onneksi helpottaa. Olen ollut aikaisemmin hoikka, ja muistan kuinka toisenlaista - parempaa - se oli, sitten masennuin ja vain söin välittämättä mistään ja nyt peilistä katselee kauheaan tilanteeseen yhtäkkiä havahtunut valas.
Ja todellakin tunnistan tuon, kuinka on vaan muuttunut "osaksi ilmaa". Kukaan ei sano mitään ilkeää, mutta miesten huomiosta ulos mennessä tms. saa vaan haaveilla ja muistella kultaisia muistoja, kun sitä vielä sai osakseen. Tuntuu että on muuttunut ihan näkymättömäksi, ja ei uskalla edes lähestyä miehiä, tietäen että suurimmalle osalle ylipaino on dealbreaker. Koen kärsiväni seksin ja läheisyyden puutteesta, joka on myöskin yksi ylisyöntiin johtavia syitä. Yritän kyllä opetella käsittelemään tunteitani paremmin sekä syömään ravitakseni kehoani. En ole vielä valmistunut yliopistolta mutta tuo on pahin pelkoni, että sitten työelämässä taikka myöhemmin akateemisissa piireissä ei oteta ylipainon takia vakavasti, vaikka siellä nimenomaan ainoastaan sillä pääkopan sisällöllä pitäisi olla väliä.
Aion yrittää "laihduttaa", mutta positiivisen elämänmuutoksien kautta, opettelemalla tasaista uni- ja ruokarytmiä. Erikoisin asia mitä on lihoessa oppinut on, että vaikka itse voi arvostaa itseänsä niin tuntuu että muiden ihmisten arvostus itseä kohtaan romahti täysin. Se onkin terveyden takia melkein suurin syy laihduttaa, enemmänkään kuin itseni takia. En halua olla enää ilmaa. Haluan vanhan elämäni takaisin.
Tsemppiä AP kovasti ja tiedä ettet ole ainut joka on kokenut vastaavaa.
Minäkin kuvittelin aloituksen perusteella että olet ap vielä paljon isompi. Minä olen 166/78 (ja ollut joitain kiloja painavampikin) enkä ole huomannut kuvailemasi ilmiön ikinä kohdistuneen minuun. Sen sijaan eräs ystäväni, joka painaa arvioni mukaan ainakin 150 kiloa, on raportoinut tuollaisista asioista. Itsetunto kohdilleen niin eiköhän asia ala muuttua, kun tilanne ei ole mitenkään toivoton etkä ole äärettömän ylipainoinen :) Tietenkin voit myös laihduttaa, mutta en usko painon olevan tässä se päätekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäöllä koreilu ei ole aiemmin kuulunut suomalaisuuteen. Tämä "ulkonäköfasismi" on oikeastaan vasta 2010-luvun ilmiö.
Mä huomaan tuon eron toisin päin: olen laihtunut alkuvuoden aikana 25 kg ja voi pojat että eritoten miesten suhtautuminen on muuttunut. Siis ihan neutraaleissa tilanteissa, esim. asiakaspalvelijoilla. Sitä kovasti miettii suhtautuuko sitä sitten itse eri tavalla eri painoisiin ihmisiin? Ehkä voi olla alitajuistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairastuminen pilaa usein elämän pysyvästi, vaikka olisikin fyysisesti jo tervehtynyt. Usein kaikki muu sairauden tuoma oheispaska esim. työttömyys ovat sellaisia asioita, joita ei välttämättä ihan noin vain korjatakaan. Hyvä nyrkkisääntö on se, ettei kannata sairastua...
Monet muutkin pinnalliset asiat kuin paino merkkaa miten naisiin suhtaudutaan...
Minä huomasin, etten ole enää kiinnostavaa, viihdyttävää ja inspiroivaa (näillä sanoilla minua usein kehuttiin) seuraa sen jälkeen kun täytin 34. Tuo oli se ikä kun kasvoihini tuli yht'äkkiä paljon ryppyjä, ja naamani ikään kuin valahti. Nyt en enää ilmeisesti ole ihmisten, etenkään miesten mielestä kiinnostavaa seuraa, vaikka sisältä olen edelleen se sama energinen, positiivinen persoona. Kai se sitten kuitenkin oli se tyttömäinen raikkauteni mikä kiinnosti ihmisiä, eikä mikään muu.
Nykyään kaveripiirini on huomattavasti paljon pienempi, ja päädyin (tahtomattani) myös sinkuksi. Miehet eivät enää tavallaan "näe" minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyyiii mikä lihava, ei ole eka mikä esim. tästä kenellekkään mieleen tulee: http://1.bp.blogspot.com/-K5LLJMXazOc/U4S78LCRRaI/AAAAAAAAHGc/pYRmTOdKz…
Ja onhan se joulupukkikin lihava MIES, varsin hyväksyttävää, moni arvostettu julkkismies on myös lihava, montako arvostettua lihavaa julkkisnaista tiedät?
Oprah
Adele
Se yks komedia näyttelijätär
Jennifer Lawrence (mut joo ei nyt niiin lihava)
Saako muuten kysyä muilta palstan ylipainoisilta että mikä on suurin ongelma syömisen kanssa? Itselläni hiilihydraattien ahmiminen ja ihan liian isot annoskoot, eikä niinkään että eläisin sokerilla taikka mäkkäriruoalla. Sokeria syön oikeastaan todella vähän. Tekisi vain mieli aina syödä pastaa ja riisiä kermaisissa kastikkeissa, hapankorppuja tuorejuustolla, nuudeleita, nakkeja, lihapullia ym. ällöttävää einestä plus hiilihydraatteja. Ja en varmaan ikinä ota vain yhtä annosta jos teen kotona useamman päivän satsin, ja syön liian nopeasti. Näistä pitäisi sitten opetella eroon. Onneksi töihin ottaa tietyt eväät niin ei voi ahmia hirveitä määriä. :/ Vatsakin aina ihan sekaisin siitä kun syö varmasti huonosti ja väärin kaikilla tavoilla... Musta tuntuu että mulla on jonkin sortin hiilihydraattiriippuvuus. Ruokariippuvuus ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin Helsingin yliopistossa on tosi vähän reilusti ylipainoisia, itselläni ainakin pistää ihan silmään. Ehkä se jotenkin alitajuisesti yhdistetään tyhmyyteen ja alhaiseen koulutustasoon, koska ylipainoisia tosiaan on enemmän vähemmän koulutetuissa. Tyhmäähän tämä on, mutta eivät ihmiset osaa ajatella jonkun sairauden olevan taustalla. Tsemppiä julmaan maailmaan ap!
Vierailija kirjoitti:
Ylipainoisena on sosiaalisesti hyväksytympi sellaisena hieman räväkkänä persoonana. Pitäisi olla puhelias, itsevarma ja aktiivinen. Tiedän tällaisia itsevarmoja temperamenttisia naisia, joilla on laaja kaveripiiri, ja joiden ympärillä miehetkin pyörii. Rauhallinen tai pidättyväinen ylipainoinen on monille ilmaa.
Tää on niin totta! Ylipainoinen, varmasti n. 100 kilonen 180cm pitkä kaverini on tosi jyräävä ja itsevarma persoona ja miehiä on aina riittänyt. Itse olen alle 160cm pitkä introvertti ja n. 10kg ylipainoisena olin miehille pelkkää ilmaa. Miespuoliset opiskelukaveritkin alkoivat kohdella aivan eri tavalla, kun laihdutin normaalipainoiseksi. Varmaan pituudellakin psykologista merkitystä: kaverini huomataan joka tapauksessa pituutensa ansiosta, kun itse puolestani jään vähemmälle huomiolle pituuteni vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyyiii mikä lihava, ei ole eka mikä esim. tästä kenellekkään mieleen tulee: http://1.bp.blogspot.com/-K5LLJMXazOc/U4S78LCRRaI/AAAAAAAAHGc/pYRmTOdKz…
Ja onhan se joulupukkikin lihava MIES, varsin hyväksyttävää, moni arvostettu julkkismies on myös lihava, montako arvostettua lihavaa julkkisnaista tiedät?Oprah
Adele
Se yks komedia näyttelijätär
Jennifer Lawrence (mut joo ei nyt niiin lihava)
Eli 4 arvostettua lihavaa, jotka kaikki on ulkomailta. Entäs Suomalaisista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyyiii mikä lihava, ei ole eka mikä esim. tästä kenellekkään mieleen tulee: http://1.bp.blogspot.com/-K5LLJMXazOc/U4S78LCRRaI/AAAAAAAAHGc/pYRmTOdKz…
Ja onhan se joulupukkikin lihava MIES, varsin hyväksyttävää, moni arvostettu julkkismies on myös lihava, montako arvostettua lihavaa julkkisnaista tiedät?Oprah
Adele
Se yks komedia näyttelijätär
Jennifer Lawrence (mut joo ei nyt niiin lihava)
Googletin, eikä noista yksikään ollu erityisen lihava. Oprahista uusin kuva ehkä näytti jonkun verran lihavalta, mutta hänkin on rikas ja vaikutusvaltainen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Saako muuten kysyä muilta palstan ylipainoisilta että mikä on suurin ongelma syömisen kanssa? Itselläni hiilihydraattien ahmiminen ja ihan liian isot annoskoot, eikä niinkään että eläisin sokerilla taikka mäkkäriruoalla. Sokeria syön oikeastaan todella vähän. Tekisi vain mieli aina syödä pastaa ja riisiä kermaisissa kastikkeissa, hapankorppuja tuorejuustolla, nuudeleita, nakkeja, lihapullia ym. ällöttävää einestä plus hiilihydraatteja. Ja en varmaan ikinä ota vain yhtä annosta jos teen kotona useamman päivän satsin, ja syön liian nopeasti. Näistä pitäisi sitten opetella eroon. Onneksi töihin ottaa tietyt eväät niin ei voi ahmia hirveitä määriä. :/ Vatsakin aina ihan sekaisin siitä kun syö varmasti huonosti ja väärin kaikilla tavoilla... Musta tuntuu että mulla on jonkin sortin hiilihydraattiriippuvuus. Ruokariippuvuus ainakin.
Mulla sama ongelma ku sulla. Herkuista olen päässyt eroon ja leivänsyönnin saanut kuriin, mutta edelleen mun aivot pyrkii haluamaan hiilareita, melkein missä tahansa muodossa. Jouduin rajoittamaan banaaninsyönninkin niin, että tein säännön, että saan ostaa joka kauparreissulla korkeintaan 2 banaania, kun muuten ahmin tertullisen päivässä. Jajoo, syödä voi ihan tajuttomia määriä, syöminen on niin mukavaa.
Nyt viimeksi kun kävin lääkärissä, oli verenpaine vähän koholla ja lääkäri käski sillointällöin mittailla nyt puolenvuoden ajan, eli alkaa tämä lihavuus vaikuttamaan jo terveyteen, kun alkaa ikää tulla :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon painat nyt? Kuinka pitkä olet?
162cm/82kg...
AP
Eihän tuo kovin paha ole - itse olen paljon painavampi, mutta koska jumppaan jatkuvasti en näytä lihavalta, vaan kiinteältä, niin on ollut aina - silti olen saanut aina kaikki ne ihanat miehet jotka olen halunnutkin.
Syön vain yhden lämpimän aterian päivässä, ja välipalat ovat usein miten hedelmiä tai luonnon jugurttia hunajan ja marjojen kanssa, mutta varsinkin viikonloppuisin herkuttelen kyllä ihan sydämeni kyllyydestä kaikkea hyvää.:D
Et sä nyt noin voi sanoa. Onhan tuo aivan jäätävä tankki. AP:n normipaino olisi n 52kg
Lyhyillä naisilla ruumiinrakenne liittyy oleellisesti siihen, mikä paino on hyvä. Siro ja hoikka voi olla ihannepainossaan viidenkympin puolella. Harteikas, lihaksikas, rintava tai muuten roteva lyhyt nainen voi olla oikein timmi hieman suuremmalla painolla. Olen itse 158/66 enkä pidä itseäni yhtään ylipainoisena. Käyn salilla ja harrastan tankotanssia.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kuvittelin aloituksen perusteella että olet ap vielä paljon isompi. Minä olen 166/78 (ja ollut joitain kiloja painavampikin) enkä ole huomannut kuvailemasi ilmiön ikinä kohdistuneen minuun. Sen sijaan eräs ystäväni, joka painaa arvioni mukaan ainakin 150 kiloa, on raportoinut tuollaisista asioista. Itsetunto kohdilleen niin eiköhän asia ala muuttua, kun tilanne ei ole mitenkään toivoton etkä ole äärettömän ylipainoinen :) Tietenkin voit myös laihduttaa, mutta en usko painon olevan tässä se päätekijä.
Kuten sanoin, näytän ruumiinrakenteeni ja lapsenkasvoisuuden takia ihan Tyyris Tylleröltä jos ylipainoa on yhtään. :/ Olen sellainen lyhytjalkainen maahinen. Jo 50 kiloisena näytin typerältä jos yhtään turvotti.
Jos minulla olisi naisellisemmat ja kauniimmat kasvot, efekti ei olisi taatusti niin paha.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hyyiii mikä lihava, ei ole eka mikä esim. tästä kenellekkään mieleen tulee: http://1.bp.blogspot.com/-K5LLJMXazOc/U4S78LCRRaI/AAAAAAAAHGc/pYRmTOdKz…
Ja onhan se joulupukkikin lihava MIES, varsin hyväksyttävää, moni arvostettu julkkismies on myös lihava, montako arvostettua lihavaa julkkisnaista tiedät?
No tämä on ihan meidän naisten käsissä. Aletaan itse arvostamaan IHMISIÄ joilla on oikeasti annettavaa, eikä seurata pää kateudesta kuumana kenellä on isoimmat tissit tai paras vartalo, niin eiköhän asiat ala muuttua.
Ja onhan noita: Raakel Lignell, Oprah Winfrey, Melissa Mc Carthy, Lisa Dunham, useampia naispoliitikoita suomessakin ( Vaikka nyt Riitta Uosukainen)...
Alue: Aihe vapaa
Kuuluuhan silloin kun puhutaan jonkun rajatun ryhmän ihmisestä. "A Fat girl" tarkoittaa "lihavaa tyttöä", tässä kontektissa "SE lihava tyttö". Samalla tavalla kun sanottaisiin vaikka the tallest one in the family. Googlaa vaikka the fat girl niin sieltä tulee englannin kielisiä tekstejä joissa käsitellään mitä on olla se "the fat girl" jossain tietyssä porukassa. Ihme tyyppejä jotka pätee asioista jotka ei selkeesti tiiä mitään. :D