Lue keskustelun säännöt.
"En ole kuten muut naiset", "nainen on naiselle susi", "naiset ovat kieroja" ja muut sisäistetyn misogynian ilmentymät - jatkakaa listaa
29.05.2017 |
Sisäistelyllä misogynialla viitataan siis ilmiöön, jossa naisilla itsellään on naisvihamielisiä uskomuksia omasta sukupuolestaan. Naiset itse toistavat näitä uskomuksia itsestään ja muista naisista tai vaihtoehtoisesti tekevät eroa naissukupuolesta sisäistämiinsä uskomuksiin ilmoittamalla, etteivät ole kuten muut naiset ja viihtyvät enemmän miesten seurassa, koska miehet ovat reilumpia eivätkä juorua jne.
Mitä vastaavia sanontoja tai stereotypioita teille tulee mieleen?
(Ennen kuin miehet alkavat ruikuttaa, sisäistetty seksismi voi kohdistua myös miehiin. Miehet voivat ylläpitää uskomuksia miessukupuolen naiiviudesta, avuttomuudesta, tunteettomuudesta ja siitä, että kaikki miehet juovat kaljaa ja katsovat lätkää jne.)
Kommentit (440)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä ilmiötä, mutta en myöskään sen vastakohtaa, eli sitä, että naisten pitää pysyä toisilleen täysin lojaaleina ja pitää ensisijaisesti muiden naisten puolia miesten kustannuksella. Jos naiset ja miehet pitäisivät vain oman sukupuolensa puolia, maailma olisi yhtä sukupuolien sotaa.
(Sori, tää ei ehkä ihan liittynyt aiheeseen.)Ei se nyt ihan niinkään mene. Ihmiskunnan historia nimittäin on täysin miesvaltaista naisten sortoa, joten naisten yhdistyminen ja lojaalius lähinnä murtaisi nuo nykyisin olemassa olevat valtarakenteet. Miehille bros before hoes -ajattelu on jo olemassa olevaa todellisuutta ja löytyypä meiltä Suomesta muutamia poliittiseen päätöksentekoon liittyviä klubeja, joihin naisilla ei ole asiaa. Eli miehet ei käy mitään "sotaa" koska systeemi perustuu jo valmiiksi niiden keskinäiselle suosimiselle.
Puhut suoraan sanottuna ulkoaopeteltua paskaa. Kannattaisi varmaan joskus lukea joku ihan oikea historiankirja, sen sijaan että uskoo kaiken mitä netissä kirjoitellaan.
Olipas rakentava ja opettavainen puheenvuoro, kiitti siitä. Tässä olisi yksi historiankirjoihin jäänyt esimerkki:
"Pörssiklubi ei vieläkään huoli naisia jäseniksi, kertoo YLE Uutiset. Tämähän ei varsinaisesti ole mikään uutinen. Uutinen olisi se, että Pörssiklubi muuttaisi viime vuosituhannelta peräisin olevat, seksistiset sääntönsä vastaamaan modernia yhteiskuntaa.
Helsingin Pörssiklubi perustettiin 100 vuotta sitten ja sen säännöt heijastavat senaikaista yhteiskuntaa. Silloin Suomen suuriruhtinaskunta oli osa Venäjää, maamme oli vasta saanut (maailman) ensimmäiset naiskansanedustajansa ja nainen saattoi päästä johtajaksi vain perimällä yrityksen vanhemmiltaan tai aviopuolisoltaan, tai solmimalla avioliiton yrittäjän kanssa. Jos nainen avioitui, hänen oli jätettävä paikkansa. Tällaisissa olosuhteissa oli isojen poiken kerhon perustaminen varmasti suhteellisen kitkatonta.
Nyt, sata vuotta myöhemmin, haluamme kuitenkin mieltää elävämme yhteiskunnassa jossa naiset ainakin periaatteesa voivat edetä yritysjohtajiksi samaa tietä kuin miehetkin. Käytännössä eroja valitettavasti on. Kuten esimerkiksi sellainen, että verkostoitumisen kannalta tärkeä pörssiklubi ei huoli naisia jäsenikseen ja naiset joutuvat näin sukupuolensa takia näkemään paljon enemmän vaivaa esimerkiksi johtotehtävistä kilpaillessaan.
"Täällä tehdään bisnestä, täällä tavataan tuttavia ja täällä luodaan kontakteja", hehkuttaa klubin johtaja Michael Nyman, eikä hetkeksikään pysähdy miettimään miten tehotonta verkostojen rakentamista ja millaista resurssien tuhlaamista on sulkea puolet toimijoista toiminnan ulkopuolelle.
Suomessa pörssiyhtiöiden hyvän hallinnoinnin Corporate Governance –ohjeisiin otettiin vuonna 2008 mukaan vaatimus, että hallituksissa tulee olla sekä miehiä että naisia. Pörssiklubin jäseniin kuuluu varmasti paljon pörssiyhtiöiden hallituksen jäseniä jotka ovat tästä ohjeistuksesta tietoisia. Siksi on vaikea ymmärtää miten nämä miehet luulevat toteuttavansa ohjeistusta istumalla klubilla jossa verkostoidutaan ja tehdään bisnestä ainoastaan miesten kesken.
Satavuotisjuhlansa kunniaksi Helsingin Pörssiklubi ei siis vieläkään ota naisia jäsenikseen. Mutta naisten läsnäolo on kuitenkin hyväksyttävä lounaan ajaksi - klubin jäsenen seurassa tosin.
"Näin klubijohtajana pitää todeta, että on erittäin mukavaa kun jokunen nainen aina tulee tänne klubille vieraaksi, niin minullakin on jotain silmäniloa", sanoo Nyman."
Näitä riittää, yllättävää kyllä.
Kyseessä on vapaamuotoinen "herrainkerho". Sen sijaan Suomen suurin, näkyvin ja kuuluvin "tasa-arvo"järjestö, Naisasialiitto Unioni ei ota miehiä jäsenikseen.
Estääkö tää jotenkin miesten toiminnan feminismin parissa? Vrt. liike-elämän ja politiikan herrainkerhot, jotka systemaattisesti vaikeuttavat naisten verkostoitumista.
Kannattaa lukea Pörssiklubin historiasta ensin jotain. Pörssiklubi on vain ja ainoastaan pelkkä kerho.
Ei mikään päättävä elin.
Naisjärjestöt ovat mm. torpanneet naisten miehiin kohdistaman väkivallan tutkimuksen rahoituksen,
ja saavat itse valtiolta ja mm. Veikkaukselta rahaa. Miesjärjestöt eivät.
Millä tapaa miehet ovat tätä toimintaa olleet estämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä ilmiötä, mutta en myöskään sen vastakohtaa, eli sitä, että naisten pitää pysyä toisilleen täysin lojaaleina ja pitää ensisijaisesti muiden naisten puolia miesten kustannuksella. Jos naiset ja miehet pitäisivät vain oman sukupuolensa puolia, maailma olisi yhtä sukupuolien sotaa.
(Sori, tää ei ehkä ihan liittynyt aiheeseen.)Ei se nyt ihan niinkään mene. Ihmiskunnan historia nimittäin on täysin miesvaltaista naisten sortoa, joten naisten yhdistyminen ja lojaalius lähinnä murtaisi nuo nykyisin olemassa olevat valtarakenteet. Miehille bros before hoes -ajattelu on jo olemassa olevaa todellisuutta ja löytyypä meiltä Suomesta muutamia poliittiseen päätöksentekoon liittyviä klubeja, joihin naisilla ei ole asiaa. Eli miehet ei käy mitään "sotaa" koska systeemi perustuu jo valmiiksi niiden keskinäiselle suosimiselle.
Puhut suoraan sanottuna ulkoaopeteltua paskaa. Kannattaisi varmaan joskus lukea joku ihan oikea historiankirja, sen sijaan että uskoo kaiken mitä netissä kirjoitellaan.
Olipas rakentava ja opettavainen puheenvuoro, kiitti siitä. Tässä olisi yksi historiankirjoihin jäänyt esimerkki:
"Pörssiklubi ei vieläkään huoli naisia jäseniksi, kertoo YLE Uutiset. Tämähän ei varsinaisesti ole mikään uutinen. Uutinen olisi se, että Pörssiklubi muuttaisi viime vuosituhannelta peräisin olevat, seksistiset sääntönsä vastaamaan modernia yhteiskuntaa.
Helsingin Pörssiklubi perustettiin 100 vuotta sitten ja sen säännöt heijastavat senaikaista yhteiskuntaa. Silloin Suomen suuriruhtinaskunta oli osa Venäjää, maamme oli vasta saanut (maailman) ensimmäiset naiskansanedustajansa ja nainen saattoi päästä johtajaksi vain perimällä yrityksen vanhemmiltaan tai aviopuolisoltaan, tai solmimalla avioliiton yrittäjän kanssa. Jos nainen avioitui, hänen oli jätettävä paikkansa. Tällaisissa olosuhteissa oli isojen poiken kerhon perustaminen varmasti suhteellisen kitkatonta.
Nyt, sata vuotta myöhemmin, haluamme kuitenkin mieltää elävämme yhteiskunnassa jossa naiset ainakin periaatteesa voivat edetä yritysjohtajiksi samaa tietä kuin miehetkin. Käytännössä eroja valitettavasti on. Kuten esimerkiksi sellainen, että verkostoitumisen kannalta tärkeä pörssiklubi ei huoli naisia jäsenikseen ja naiset joutuvat näin sukupuolensa takia näkemään paljon enemmän vaivaa esimerkiksi johtotehtävistä kilpaillessaan.
"Täällä tehdään bisnestä, täällä tavataan tuttavia ja täällä luodaan kontakteja", hehkuttaa klubin johtaja Michael Nyman, eikä hetkeksikään pysähdy miettimään miten tehotonta verkostojen rakentamista ja millaista resurssien tuhlaamista on sulkea puolet toimijoista toiminnan ulkopuolelle.
Suomessa pörssiyhtiöiden hyvän hallinnoinnin Corporate Governance –ohjeisiin otettiin vuonna 2008 mukaan vaatimus, että hallituksissa tulee olla sekä miehiä että naisia. Pörssiklubin jäseniin kuuluu varmasti paljon pörssiyhtiöiden hallituksen jäseniä jotka ovat tästä ohjeistuksesta tietoisia. Siksi on vaikea ymmärtää miten nämä miehet luulevat toteuttavansa ohjeistusta istumalla klubilla jossa verkostoidutaan ja tehdään bisnestä ainoastaan miesten kesken.
Satavuotisjuhlansa kunniaksi Helsingin Pörssiklubi ei siis vieläkään ota naisia jäsenikseen. Mutta naisten läsnäolo on kuitenkin hyväksyttävä lounaan ajaksi - klubin jäsenen seurassa tosin.
"Näin klubijohtajana pitää todeta, että on erittäin mukavaa kun jokunen nainen aina tulee tänne klubille vieraaksi, niin minullakin on jotain silmäniloa", sanoo Nyman."
Näitä riittää, yllättävää kyllä.
Kyseessä on vapaamuotoinen "herrainkerho". Sen sijaan Suomen suurin, näkyvin ja kuuluvin "tasa-arvo"järjestö, Naisasialiitto Unioni ei ota miehiä jäsenikseen.
Lol, koko järjestöhän on perustettu juuri herrakerhomeiningin takia. Olen toki sitä mieltä, että miesten tulisi päästä mukaan, ja kyllähän Naisasialiitto unioni on palkannut Tulvan päätoimittajaksi miehen. Sen sijaan Pörssiklubilla ei ole minkäänlaisia aikeita päästää naisia sisään muuten kuin silmäniloaveciksi syömään.
Ja näin. Vituttaa miehet, jotka on sitä mieltä et tasa-arvo on ok KUNHAN NAISTEN JA MIESTEN KESKEN LAITETAAN KAIKKI TASAN ja naiset/feministit ei saa piirunkaan vertaa omaa, naiserityistä tilaa.
Hear, hear. Esim. uimahallissa tai salilla monia naisia ahdistaa olla miesten katseiden alla vähäpukeisena, koska sitä tuijottelua joutuu kestämään jo ihan riittävästi muutenkin ja monilla voi olla huonoja kokemuksia vaikka ahdistelusta. Sitten naiset saa yhden tai kaksi omaa vuoroa viikolle ja alkaa miesten välitön ulina siitä, että mitä tasa-arvoa tämä muka oooooon???
Samaten joku elokuvateatteri on järjestämässä jenkeissä Wonder Womanista muutaman näytöksen vain naisille (tai naiseksi tunnustautuville). Ajatuksena on juhlistaa naiseutta, naissupersankareita, naisnäyttelijöitä ja naisohjaajaa muutamalla näytöksellä, jotka eivät ole edes ensi-illan aikoihin. Supersankareiden ja elokuvien maailma kun on tunnetusti mieskeskeinen, ja nyt on tehty ekaa kertaa supersankarileffa naisille naisten toimesta. No eiköhän meninistit aloittaneet tästäkin välittömän ulinan, että kuvitelkaa tämä toisin päiiiiiin ja eihän tämä ole tasa-arvoaaaaaah. As if se olisi niiltä jotenkin pois, että naiset saisi kaikkien kymmenien miehille suunnattujen supersankarileffojen jälkeen edes hitusen iloita siitä, että on tehty jotain uutta.
Vierailija kirjoitti:
Naisasialiitto Unionin säännöt herättävät keskustelua myös järjestön ja feministien kesken ja asiasta puhutaan jatkuvasti. Sen sijaan nämä herrakerhot eivät edes kyseenalaista sääntöjään.
Naisasialiitto Unioni on "tasa-arvo"-järjestö.
Pörssiklubi lähinnä lounastamispaikka.
Etkä edelleenkään ymmärrä mitä eroa näillä on?
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttuni näitä aina selittelee, miten naiset juoruavat toisistaan ym. Miesten kanssa kuulemma tulee hyvin toimeen. Ei ymmärrä oman käytöksensä merkitystä siinä miten tulee kohdatuksi, on naisseurassa nyrpeä, varuillaan ja töksäyttelee välillä ihan kummia juttuja. Kateellinen on myös, en tiedä onko huono itaetunto vai jotain sosiaalista fobiaa joka ilmenee vain naisseurassa?
Kuinka vaikea sitä on ymmärtää että jotkut oikeasti tulevat toimeen paremmin miesten kanssa? Minä olen kasvanut 4 veljen kanssa ja voin sanoa rehellisesti ilman mitään hyvä jätkä -tittelin mankumista että miesten kanssa tulen paremmin toimeen. Työpaikoilla on ihan hyviä naispuolisia työkavereita, mutya syystä tai toisesta näistä ei koskaan kehkeydy normaalielämän puolella ystävyyssuhteita. Sen sijaan miespuolisia kavereita on paljonkin, käydään leffoissa ja keikoilla ja rannalla ja kahvilla ja terassilla jne. En ole erityisen kiinnostunut miehekkäistä jutuista poislukien urheilu, mutta toisaalta en osaa käyttäytyä naisten kanssa kuten pitäisi eli en osaa kehua toisen hiuksia tai vaatteita, polttareissa kysellä hääsuunnitelmia tai kysellä lasten kasvusta. Olen osittain ajatellut että ehkä kyse on myös introverttiudestani, miesten kanssa kaveruus ei ole yhtä syvällistä eikä kaveruus lopu jos en 6kk muista kysellä kuulumisia. Naisten kanssa olen todennut että ystävyys viilenee hyvin nopeasti kun ei muista olla yhteydessä.
Jotenkin tuntuu että monille naisille ottaa jotenkin koville että toiset viihtyvät paremmin miesten seurassa. Suurin osa tuttavanaisistani on ystäviä ainostaan naisten kanssa, mutta tämä ei ole kenellekään ongelma. Miksi ylipäätään pitäisi hengata vain oman sukupuolensa seurassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä ilmiötä, mutta en myöskään sen vastakohtaa, eli sitä, että naisten pitää pysyä toisilleen täysin lojaaleina ja pitää ensisijaisesti muiden naisten puolia miesten kustannuksella. Jos naiset ja miehet pitäisivät vain oman sukupuolensa puolia, maailma olisi yhtä sukupuolien sotaa.
(Sori, tää ei ehkä ihan liittynyt aiheeseen.)Ei se nyt ihan niinkään mene. Ihmiskunnan historia nimittäin on täysin miesvaltaista naisten sortoa, joten naisten yhdistyminen ja lojaalius lähinnä murtaisi nuo nykyisin olemassa olevat valtarakenteet. Miehille bros before hoes -ajattelu on jo olemassa olevaa todellisuutta ja löytyypä meiltä Suomesta muutamia poliittiseen päätöksentekoon liittyviä klubeja, joihin naisilla ei ole asiaa. Eli miehet ei käy mitään "sotaa" koska systeemi perustuu jo valmiiksi niiden keskinäiselle suosimiselle.
Puhut suoraan sanottuna ulkoaopeteltua paskaa. Kannattaisi varmaan joskus lukea joku ihan oikea historiankirja, sen sijaan että uskoo kaiken mitä netissä kirjoitellaan.
Olipas rakentava ja opettavainen puheenvuoro, kiitti siitä. Tässä olisi yksi historiankirjoihin jäänyt esimerkki:
"Pörssiklubi ei vieläkään huoli naisia jäseniksi, kertoo YLE Uutiset. Tämähän ei varsinaisesti ole mikään uutinen. Uutinen olisi se, että Pörssiklubi muuttaisi viime vuosituhannelta peräisin olevat, seksistiset sääntönsä vastaamaan modernia yhteiskuntaa.
Helsingin Pörssiklubi perustettiin 100 vuotta sitten ja sen säännöt heijastavat senaikaista yhteiskuntaa. Silloin Suomen suuriruhtinaskunta oli osa Venäjää, maamme oli vasta saanut (maailman) ensimmäiset naiskansanedustajansa ja nainen saattoi päästä johtajaksi vain perimällä yrityksen vanhemmiltaan tai aviopuolisoltaan, tai solmimalla avioliiton yrittäjän kanssa. Jos nainen avioitui, hänen oli jätettävä paikkansa. Tällaisissa olosuhteissa oli isojen poiken kerhon perustaminen varmasti suhteellisen kitkatonta.
Nyt, sata vuotta myöhemmin, haluamme kuitenkin mieltää elävämme yhteiskunnassa jossa naiset ainakin periaatteesa voivat edetä yritysjohtajiksi samaa tietä kuin miehetkin. Käytännössä eroja valitettavasti on. Kuten esimerkiksi sellainen, että verkostoitumisen kannalta tärkeä pörssiklubi ei huoli naisia jäsenikseen ja naiset joutuvat näin sukupuolensa takia näkemään paljon enemmän vaivaa esimerkiksi johtotehtävistä kilpaillessaan.
"Täällä tehdään bisnestä, täällä tavataan tuttavia ja täällä luodaan kontakteja", hehkuttaa klubin johtaja Michael Nyman, eikä hetkeksikään pysähdy miettimään miten tehotonta verkostojen rakentamista ja millaista resurssien tuhlaamista on sulkea puolet toimijoista toiminnan ulkopuolelle.
Suomessa pörssiyhtiöiden hyvän hallinnoinnin Corporate Governance –ohjeisiin otettiin vuonna 2008 mukaan vaatimus, että hallituksissa tulee olla sekä miehiä että naisia. Pörssiklubin jäseniin kuuluu varmasti paljon pörssiyhtiöiden hallituksen jäseniä jotka ovat tästä ohjeistuksesta tietoisia. Siksi on vaikea ymmärtää miten nämä miehet luulevat toteuttavansa ohjeistusta istumalla klubilla jossa verkostoidutaan ja tehdään bisnestä ainoastaan miesten kesken.
Satavuotisjuhlansa kunniaksi Helsingin Pörssiklubi ei siis vieläkään ota naisia jäsenikseen. Mutta naisten läsnäolo on kuitenkin hyväksyttävä lounaan ajaksi - klubin jäsenen seurassa tosin.
"Näin klubijohtajana pitää todeta, että on erittäin mukavaa kun jokunen nainen aina tulee tänne klubille vieraaksi, niin minullakin on jotain silmäniloa", sanoo Nyman."
Näitä riittää, yllättävää kyllä.
Kyseessä on vapaamuotoinen "herrainkerho". Sen sijaan Suomen suurin, näkyvin ja kuuluvin "tasa-arvo"järjestö, Naisasialiitto Unioni ei ota miehiä jäsenikseen.
Estääkö tää jotenkin miesten toiminnan feminismin parissa? Vrt. liike-elämän ja politiikan herrainkerhot, jotka systemaattisesti vaikeuttavat naisten verkostoitumista.
Kannattaa lukea Pörssiklubin historiasta ensin jotain. Pörssiklubi on vain ja ainoastaan pelkkä kerho.
Ei mikään päättävä elin.
Naisjärjestöt ovat mm. torpanneet naisten miehiin kohdistaman väkivallan tutkimuksen rahoituksen,
ja saavat itse valtiolta ja mm. Veikkaukselta rahaa. Miesjärjestöt eivät.
Millä tapaa miehet ovat tätä toimintaa olleet estämässä?
Linkkiä tuohon tummennettuun kohtaan.
Ja siis Pörssiklubi on kerho, jossa verkostoidutaan. Etkä ymmärrä, mitä se tarkoittaa liike- ja työelämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äärifeminismi on pelkkää trollausta jolla ei ole mitään rakentavaa annettavana. Kyseiset henkilöt vaan nauravat partaansa kun menee täydestä ja "valtarakenteita" ravistellaan.
Siitä vaan yliopistoon opiskelemaan sosiaalitieteitä ja sukupuolentutkimusta, luulisi olevan helppoa kun trollaamisesta on näemmä kokemustakin. Sukupuolentutkimuksesta kaiken lisäksi työllistyy hyvin.
Sosiaalitieteet ei ole oikeaa tiedettä joten se ei kelpaa.
Pieni huomio tähän väliin. Minusta on myös jotenkin kummallista, että tässäkin keksustelussa tuntuu olevan vain se '"joko tai" -ajattelu. Eli ei voi puhua ulkonäöstä, jos puhuu syvällisiä ja päinvastoin. Mä voin puhua mun naispuolisten ystävien kanssa mistä tahansa, välillä todella syvällisiä, välillä yhteiskunnallisista ilmiöistä, välillä ulkonäöstä ja vaatteista, välillä seksistä, välillä opiskelusta yms. On jotenkin outo kuvitelma, ettei voisi puhua samaan aikaan sekä syvällisistä että pinnallisista jutuista. Ja ihan kuin kiinnostus pinnallisia asioita kohtaan olisi jotenkin hirveän paha asia ja sulkisi pois älykkyyden ja syvällisyyden. Voi olla tyylikäs ja laitettu, mutta myös fiksu ja syvällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni valittaa joskus työkaveristaan, naisesta,
joka on kieroutuneella tavalla sovinisti. Hän mainostaa mielellään, miten ei pidä ol-len-kaan muista naisista ja liehakoi aina pelkkien äijien liepeillä.
Tämä nainen yrittää kumarrella ja mielistellä miehiä ja käyttäytyy oudosti, jos seuraan liittyy toinen nainen.
Silloin hänen koko ilmeensä muuttuu nyrpisteleväksi ja vihaiseksi, ja hän saattaa yhtäkkiä tiuskaista jotain ihan omituista ja loukkaavaa tälle naiselle.
Tällainen "jätkämäinen" nainen, joka haluaa tulla toimeen vain miesten kanssa,
on siis oikeastaan vain epävarma pelkuri, joka pelkää että miehet alentavat hänetkin "sinne tyhmempien, naisten kastiin".
Vierailija kirjoitti:
Pieni huomio tähän väliin. Minusta on myös jotenkin kummallista, että tässäkin keksustelussa tuntuu olevan vain se '"joko tai" -ajattelu. Eli ei voi puhua ulkonäöstä, jos puhuu syvällisiä ja päinvastoin. Mä voin puhua mun naispuolisten ystävien kanssa mistä tahansa, välillä todella syvällisiä, välillä yhteiskunnallisista ilmiöistä, välillä ulkonäöstä ja vaatteista, välillä seksistä, välillä opiskelusta yms. On jotenkin outo kuvitelma, ettei voisi puhua samaan aikaan sekä syvällisistä että pinnallisista jutuista. Ja ihan kuin kiinnostus pinnallisia asioita kohtaan olisi jotenkin hirveän paha asia ja sulkisi pois älykkyyden ja syvällisyyden. Voi olla tyylikäs ja laitettu, mutta myös fiksu ja syvällinen.
Johan tuolla oli haukuttu tyhmäksi kommentti siitä, että voi keskustella myös huulipunista vaikka tekee väikkäriä. Ei tää vissiin ole itsestäänselvyys sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äärifeminismi on pelkkää trollausta jolla ei ole mitään rakentavaa annettavana. Kyseiset henkilöt vaan nauravat partaansa kun menee täydestä ja "valtarakenteita" ravistellaan.
Siitä vaan yliopistoon opiskelemaan sosiaalitieteitä ja sukupuolentutkimusta, luulisi olevan helppoa kun trollaamisesta on näemmä kokemustakin. Sukupuolentutkimuksesta kaiken lisäksi työllistyy hyvin.
Sosiaalitieteet ei ole oikeaa tiedettä joten se ei kelpaa.
Yhteiskuntajärjestelmiä, politiikkaa tai muita ei-luonnonilmiöitä ei voi (tai kannata) tutkia luonnontieteellisin menetelmin, joten niitä ei ole olemassa :D Aika lapsekkaan söpö mielipide suoraan lukion penkiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä ilmiötä, mutta en myöskään sen vastakohtaa, eli sitä, että naisten pitää pysyä toisilleen täysin lojaaleina ja pitää ensisijaisesti muiden naisten puolia miesten kustannuksella. Jos naiset ja miehet pitäisivät vain oman sukupuolensa puolia, maailma olisi yhtä sukupuolien sotaa.
(Sori, tää ei ehkä ihan liittynyt aiheeseen.)Ei se nyt ihan niinkään mene. Ihmiskunnan historia nimittäin on täysin miesvaltaista naisten sortoa, joten naisten yhdistyminen ja lojaalius lähinnä murtaisi nuo nykyisin olemassa olevat valtarakenteet. Miehille bros before hoes -ajattelu on jo olemassa olevaa todellisuutta ja löytyypä meiltä Suomesta muutamia poliittiseen päätöksentekoon liittyviä klubeja, joihin naisilla ei ole asiaa. Eli miehet ei käy mitään "sotaa" koska systeemi perustuu jo valmiiksi niiden keskinäiselle suosimiselle.
Puhut suoraan sanottuna ulkoaopeteltua paskaa. Kannattaisi varmaan joskus lukea joku ihan oikea historiankirja, sen sijaan että uskoo kaiken mitä netissä kirjoitellaan.
Olipas rakentava ja opettavainen puheenvuoro, kiitti siitä. Tässä olisi yksi historiankirjoihin jäänyt esimerkki:
"Pörssiklubi ei vieläkään huoli naisia jäseniksi, kertoo YLE Uutiset. Tämähän ei varsinaisesti ole mikään uutinen. Uutinen olisi se, että Pörssiklubi muuttaisi viime vuosituhannelta peräisin olevat, seksistiset sääntönsä vastaamaan modernia yhteiskuntaa.
Helsingin Pörssiklubi perustettiin 100 vuotta sitten ja sen säännöt heijastavat senaikaista yhteiskuntaa. Silloin Suomen suuriruhtinaskunta oli osa Venäjää, maamme oli vasta saanut (maailman) ensimmäiset naiskansanedustajansa ja nainen saattoi päästä johtajaksi vain perimällä yrityksen vanhemmiltaan tai aviopuolisoltaan, tai solmimalla avioliiton yrittäjän kanssa. Jos nainen avioitui, hänen oli jätettävä paikkansa. Tällaisissa olosuhteissa oli isojen poiken kerhon perustaminen varmasti suhteellisen kitkatonta.
Nyt, sata vuotta myöhemmin, haluamme kuitenkin mieltää elävämme yhteiskunnassa jossa naiset ainakin periaatteesa voivat edetä yritysjohtajiksi samaa tietä kuin miehetkin. Käytännössä eroja valitettavasti on. Kuten esimerkiksi sellainen, että verkostoitumisen kannalta tärkeä pörssiklubi ei huoli naisia jäsenikseen ja naiset joutuvat näin sukupuolensa takia näkemään paljon enemmän vaivaa esimerkiksi johtotehtävistä kilpaillessaan.
"Täällä tehdään bisnestä, täällä tavataan tuttavia ja täällä luodaan kontakteja", hehkuttaa klubin johtaja Michael Nyman, eikä hetkeksikään pysähdy miettimään miten tehotonta verkostojen rakentamista ja millaista resurssien tuhlaamista on sulkea puolet toimijoista toiminnan ulkopuolelle.
Suomessa pörssiyhtiöiden hyvän hallinnoinnin Corporate Governance –ohjeisiin otettiin vuonna 2008 mukaan vaatimus, että hallituksissa tulee olla sekä miehiä että naisia. Pörssiklubin jäseniin kuuluu varmasti paljon pörssiyhtiöiden hallituksen jäseniä jotka ovat tästä ohjeistuksesta tietoisia. Siksi on vaikea ymmärtää miten nämä miehet luulevat toteuttavansa ohjeistusta istumalla klubilla jossa verkostoidutaan ja tehdään bisnestä ainoastaan miesten kesken.
Satavuotisjuhlansa kunniaksi Helsingin Pörssiklubi ei siis vieläkään ota naisia jäsenikseen. Mutta naisten läsnäolo on kuitenkin hyväksyttävä lounaan ajaksi - klubin jäsenen seurassa tosin.
"Näin klubijohtajana pitää todeta, että on erittäin mukavaa kun jokunen nainen aina tulee tänne klubille vieraaksi, niin minullakin on jotain silmäniloa", sanoo Nyman."
Näitä riittää, yllättävää kyllä.
Nainen pääsee yritysjohtajaksi samalla tavalla kuin mieskin. Perustamalla yrityksen.
Kuitenkin naiset perustavat alle 10% kasvuyrityksistä.
Kukaan ei ole väittänyt, ettei nainen pääsisi yritysjohtajaksi. Pysy aiheessa!
Tekstissä väitettiin, että naisilla ei ole tasa-vertaisia mahdollisuuksia päästä yritysjohtajiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisasialiitto Unionin säännöt herättävät keskustelua myös järjestön ja feministien kesken ja asiasta puhutaan jatkuvasti. Sen sijaan nämä herrakerhot eivät edes kyseenalaista sääntöjään.
Naisasialiitto Unioni on "tasa-arvo"-järjestö.
Pörssiklubi lähinnä lounastamispaikka.
Etkä edelleenkään ymmärrä mitä eroa näillä on?
Täältä löytyy tasa-arvojärjestöjä miesnäkökulmalla. http://www.miesjarjestojenkeskusliitto.fi/8
Ainakaan Miesssakit ry ei ota jäsenekseen naisia, muiden osalta en jaksanut tarkistaa. Sinne vaan jäseneksi ja kasvattamaan näkyvyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisvaltaiset työpaikat sitä ja tätä, eli naiset aina puukottaa toisiaan selkään, juoruilee ja kieroilee. Ihan samaa paskaa tapahtuu miestenkin kanssa, mutta sitä pidetään jotenkin reilumpana äijämeininkinä koska nuo juoruilijat ovat miehiä.
Olen ollut kahden eri työyhteisön esimiehenä. Toisessa oli alaisina 5 naista ja toisessa 6 miestä.
Kumpi oli mukavampi yhteisö? Arvaatteko?
Naisporukkassa valitettiin milloin mistäkin ja 99% noista tapauksista valitettiin jostain kolleegasta. Dissatiin ja haukuttiin esim. sitä poissa olevaa kolleegaa sen tavoista, olemuksesta, miehestä, lapsesta, ihan mistä vaan. Jopa perättömiä juoruja leviteltiin. Jouduin antamaan vuoden aikana 5 varoitusta näille leideille. Yksi siirrettiin muihin tehtäviin.
Siinä mies porukassa läppä ja vitsi lensi joo, mutta se ei ollut läheskään tuon naisporukan veroista. Ei siellä haukuttu tai menty henkilökohtaisuuksiin.
Siinä se ero.
Minäkin olen ollut
B) Työssä jossa oli pelkkiä miehiä, olen ollut parissa työpaikassa ainoana naisena.
Miehet kiusasivat, piinasivat ja solvasivat toisiaan minkä ehtivät.
Selän takana juonittiin ja vehkeiltiin toisille varoituksia.
Korkeassa luottamusvirassa olevat miehet mm. lukitsivat sosiaalitiloihin arimman ja hiljaisimman miehen,
joka pakeni tuuletusikkunasta ulos. Tätä muut miehet seurasivat salaa ja kyllä heillä olikin hauskaa, vuosikausia tämän yhden miehen rääkkäämisessä.Naisvaltaisilla aloilla en ole koskaan todistanut niin törkeää työpaikkakiusaamista, kuin miesvaltaisilla.
Mä luulen, että monet naiset ovat tuolla "miehet ovat niin reiluja ja kivoja" -kannalla, koska jos ovat miesvaltaisen työpaikan ainoita naisia, heidän näkökulmansa on aivan erilainen. Erityisesti jos ovat miellyttävän oloisia naisia, niin miehet jaksavat lirkutella ja käyttäytyä ihanasti heitä kohtaan. Näin naisilta jää havaitsematta miesten keskinäinen valtapeli.
Sama se on toisinpäin.
T: osaston ainoa mieshoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä ilmiötä, mutta en myöskään sen vastakohtaa, eli sitä, että naisten pitää pysyä toisilleen täysin lojaaleina ja pitää ensisijaisesti muiden naisten puolia miesten kustannuksella. Jos naiset ja miehet pitäisivät vain oman sukupuolensa puolia, maailma olisi yhtä sukupuolien sotaa.
(Sori, tää ei ehkä ihan liittynyt aiheeseen.)Ei se nyt ihan niinkään mene. Ihmiskunnan historia nimittäin on täysin miesvaltaista naisten sortoa, joten naisten yhdistyminen ja lojaalius lähinnä murtaisi nuo nykyisin olemassa olevat valtarakenteet. Miehille bros before hoes -ajattelu on jo olemassa olevaa todellisuutta ja löytyypä meiltä Suomesta muutamia poliittiseen päätöksentekoon liittyviä klubeja, joihin naisilla ei ole asiaa. Eli miehet ei käy mitään "sotaa" koska systeemi perustuu jo valmiiksi niiden keskinäiselle suosimiselle.
Puhut suoraan sanottuna ulkoaopeteltua paskaa. Kannattaisi varmaan joskus lukea joku ihan oikea historiankirja, sen sijaan että uskoo kaiken mitä netissä kirjoitellaan.
Olipas rakentava ja opettavainen puheenvuoro, kiitti siitä. Tässä olisi yksi historiankirjoihin jäänyt esimerkki:
"Pörssiklubi ei vieläkään huoli naisia jäseniksi, kertoo YLE Uutiset. Tämähän ei varsinaisesti ole mikään uutinen. Uutinen olisi se, että Pörssiklubi muuttaisi viime vuosituhannelta peräisin olevat, seksistiset sääntönsä vastaamaan modernia yhteiskuntaa.
Helsingin Pörssiklubi perustettiin 100 vuotta sitten ja sen säännöt heijastavat senaikaista yhteiskuntaa. Silloin Suomen suuriruhtinaskunta oli osa Venäjää, maamme oli vasta saanut (maailman) ensimmäiset naiskansanedustajansa ja nainen saattoi päästä johtajaksi vain perimällä yrityksen vanhemmiltaan tai aviopuolisoltaan, tai solmimalla avioliiton yrittäjän kanssa. Jos nainen avioitui, hänen oli jätettävä paikkansa. Tällaisissa olosuhteissa oli isojen poiken kerhon perustaminen varmasti suhteellisen kitkatonta.
Nyt, sata vuotta myöhemmin, haluamme kuitenkin mieltää elävämme yhteiskunnassa jossa naiset ainakin periaatteesa voivat edetä yritysjohtajiksi samaa tietä kuin miehetkin. Käytännössä eroja valitettavasti on. Kuten esimerkiksi sellainen, että verkostoitumisen kannalta tärkeä pörssiklubi ei huoli naisia jäsenikseen ja naiset joutuvat näin sukupuolensa takia näkemään paljon enemmän vaivaa esimerkiksi johtotehtävistä kilpaillessaan.
"Täällä tehdään bisnestä, täällä tavataan tuttavia ja täällä luodaan kontakteja", hehkuttaa klubin johtaja Michael Nyman, eikä hetkeksikään pysähdy miettimään miten tehotonta verkostojen rakentamista ja millaista resurssien tuhlaamista on sulkea puolet toimijoista toiminnan ulkopuolelle.
Suomessa pörssiyhtiöiden hyvän hallinnoinnin Corporate Governance –ohjeisiin otettiin vuonna 2008 mukaan vaatimus, että hallituksissa tulee olla sekä miehiä että naisia. Pörssiklubin jäseniin kuuluu varmasti paljon pörssiyhtiöiden hallituksen jäseniä jotka ovat tästä ohjeistuksesta tietoisia. Siksi on vaikea ymmärtää miten nämä miehet luulevat toteuttavansa ohjeistusta istumalla klubilla jossa verkostoidutaan ja tehdään bisnestä ainoastaan miesten kesken.
Satavuotisjuhlansa kunniaksi Helsingin Pörssiklubi ei siis vieläkään ota naisia jäsenikseen. Mutta naisten läsnäolo on kuitenkin hyväksyttävä lounaan ajaksi - klubin jäsenen seurassa tosin.
"Näin klubijohtajana pitää todeta, että on erittäin mukavaa kun jokunen nainen aina tulee tänne klubille vieraaksi, niin minullakin on jotain silmäniloa", sanoo Nyman."
Näitä riittää, yllättävää kyllä.
Kyseessä on vapaamuotoinen "herrainkerho". Sen sijaan Suomen suurin, näkyvin ja kuuluvin "tasa-arvo"järjestö, Naisasialiitto Unioni ei ota miehiä jäsenikseen.
Eikä esimerkiksi Miessakit ry ota naisia jäsenekseen.
Eikä tämä herätä itkua eikä valitusta eikä oikeastaan kiinnosta ketään! On ihan fine, että miehet puuhaavat miesasiaa keskenään. Ei ole ihan fine, että miehet puuhaavat politiikkaa ja talouselämää keskenään. Melko yksinkertaisia asioita!
En muista ikinä jutelleeni naisporukassa MEIKEISTÄ :-0 Kyllä se on yleensä ihan samaa paskanjauhantaa kuin miestenkin kanssa.
Joidenkin naiskollegoiden kanssa joutuu välillä kuuntelemaan lapsijuttuja, mutta ei onneksi liikaa. Miehet saattavat innostua armeija- ja urheilujutuista, osaan mä niitäkin kuunnella ja kommentoida.
Kavereissa sekä miehiä että naisia, ei kuitenkaan idiootteja.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ne miesten hienot puheenaiheet sitten on työpaikoilla? Olin kerran bussiretkellä jossa jouduin istumaan miesporukan keskelle ja olin pitkästyä kuoliaaksi koska nämä puhuivat tunnin yhteen menoon PERÄKÄRRYISTÄ. Kukaan ei voisi uskoa että peräkärryistä riittää puhuttavaa tunniksi mutta niin vaan kävi. Mutta ilmeisesti miehet yleensä keskustelevat keskenään Sokrateesta ja talousteorioista ja mustista aukoista, ja minulla oli vain huono tuuri.
Mitäs pyörit roskaväen seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä ilmiötä, mutta en myöskään sen vastakohtaa, eli sitä, että naisten pitää pysyä toisilleen täysin lojaaleina ja pitää ensisijaisesti muiden naisten puolia miesten kustannuksella. Jos naiset ja miehet pitäisivät vain oman sukupuolensa puolia, maailma olisi yhtä sukupuolien sotaa.
(Sori, tää ei ehkä ihan liittynyt aiheeseen.)Ei se nyt ihan niinkään mene. Ihmiskunnan historia nimittäin on täysin miesvaltaista naisten sortoa, joten naisten yhdistyminen ja lojaalius lähinnä murtaisi nuo nykyisin olemassa olevat valtarakenteet. Miehille bros before hoes -ajattelu on jo olemassa olevaa todellisuutta ja löytyypä meiltä Suomesta muutamia poliittiseen päätöksentekoon liittyviä klubeja, joihin naisilla ei ole asiaa. Eli miehet ei käy mitään "sotaa" koska systeemi perustuu jo valmiiksi niiden keskinäiselle suosimiselle.
Puhut suoraan sanottuna ulkoaopeteltua paskaa. Kannattaisi varmaan joskus lukea joku ihan oikea historiankirja, sen sijaan että uskoo kaiken mitä netissä kirjoitellaan.
Olipas rakentava ja opettavainen puheenvuoro, kiitti siitä. Tässä olisi yksi historiankirjoihin jäänyt esimerkki:
"Pörssiklubi ei vieläkään huoli naisia jäseniksi, kertoo YLE Uutiset. Tämähän ei varsinaisesti ole mikään uutinen. Uutinen olisi se, että Pörssiklubi muuttaisi viime vuosituhannelta peräisin olevat, seksistiset sääntönsä vastaamaan modernia yhteiskuntaa.
Helsingin Pörssiklubi perustettiin 100 vuotta sitten ja sen säännöt heijastavat senaikaista yhteiskuntaa. Silloin Suomen suuriruhtinaskunta oli osa Venäjää, maamme oli vasta saanut (maailman) ensimmäiset naiskansanedustajansa ja nainen saattoi päästä johtajaksi vain perimällä yrityksen vanhemmiltaan tai aviopuolisoltaan, tai solmimalla avioliiton yrittäjän kanssa. Jos nainen avioitui, hänen oli jätettävä paikkansa. Tällaisissa olosuhteissa oli isojen poiken kerhon perustaminen varmasti suhteellisen kitkatonta.
Nyt, sata vuotta myöhemmin, haluamme kuitenkin mieltää elävämme yhteiskunnassa jossa naiset ainakin periaatteesa voivat edetä yritysjohtajiksi samaa tietä kuin miehetkin. Käytännössä eroja valitettavasti on. Kuten esimerkiksi sellainen, että verkostoitumisen kannalta tärkeä pörssiklubi ei huoli naisia jäsenikseen ja naiset joutuvat näin sukupuolensa takia näkemään paljon enemmän vaivaa esimerkiksi johtotehtävistä kilpaillessaan.
"Täällä tehdään bisnestä, täällä tavataan tuttavia ja täällä luodaan kontakteja", hehkuttaa klubin johtaja Michael Nyman, eikä hetkeksikään pysähdy miettimään miten tehotonta verkostojen rakentamista ja millaista resurssien tuhlaamista on sulkea puolet toimijoista toiminnan ulkopuolelle.
Suomessa pörssiyhtiöiden hyvän hallinnoinnin Corporate Governance –ohjeisiin otettiin vuonna 2008 mukaan vaatimus, että hallituksissa tulee olla sekä miehiä että naisia. Pörssiklubin jäseniin kuuluu varmasti paljon pörssiyhtiöiden hallituksen jäseniä jotka ovat tästä ohjeistuksesta tietoisia. Siksi on vaikea ymmärtää miten nämä miehet luulevat toteuttavansa ohjeistusta istumalla klubilla jossa verkostoidutaan ja tehdään bisnestä ainoastaan miesten kesken.
Satavuotisjuhlansa kunniaksi Helsingin Pörssiklubi ei siis vieläkään ota naisia jäsenikseen. Mutta naisten läsnäolo on kuitenkin hyväksyttävä lounaan ajaksi - klubin jäsenen seurassa tosin.
"Näin klubijohtajana pitää todeta, että on erittäin mukavaa kun jokunen nainen aina tulee tänne klubille vieraaksi, niin minullakin on jotain silmäniloa", sanoo Nyman."
Näitä riittää, yllättävää kyllä.
Kyseessä on vapaamuotoinen "herrainkerho". Sen sijaan Suomen suurin, näkyvin ja kuuluvin "tasa-arvo"järjestö, Naisasialiitto Unioni ei ota miehiä jäsenikseen.
Eikä esimerkiksi Miessakit ry ota naisia jäsenekseen.
Miessakit eivät mainostakaan itseään tasa-arvo-järjestönä. Täysin eri luokan toimintaa ja asiasisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä miten päin se asia sitten pitää ilmaista, jotta joku ei vedä hernettä nenäänsä. Ehkä pitää vaan omana tietonaan, niin olen tosin tehnytkin. Mutta pitäisikö sitten jotenkin taistella sitä tunnetta vastaan, että "ei vee, ollaan istuttu tässä kohta tunti ja puhuttu huulipunista, jonka jälkeen sujuvasti siirryttiin haukkumaan jotain naista, joka ei täytä perusblondibimbon ulkonäkövaatimuksia" Pitäiskö mun vaan jotenkin esittää, että olen tuollainen ihminen?
Mulla onneksi on myös naispuolisia kavereita, joiden kanssa puhutaan politiikasta ja historiasta, tieteestä yms. Mutta siinäkin porukassa sitten 1 tai 2 taantuu idiootiksi, heti kun tulee mies pöytään. "Ihihi PEnttii-ii, selitäxä mulle mikä on inflaatio kun en mä ta-juu-uu-uu"
Että miten tähän kaikkeen pitää suhtautua niinkuin feministisen oikein?
No mitäkö tekisin feministinä? En hengailisi tuollaisten ihmisten kanssa mutta en myöskään suhtautuisi heihin alentavasti. Tai sitten puhuisin niistä huulipunista, koska kyllä mua kiinnostaa myös meikit vaikka teenkin väikkäriä. Muutenhan tuo kuvaamasi kertoo juuri niistä ongelmista, mistä ketjussa on puhuttu - naiset kokevat toisensa uhaksi ja käyttäytyvät sen mukaisesti ihan huomaamattaan.
Kiva. No mä oon maisteri mutta mua ei kiinnosta meikit. Mitäs nyt tehdään? Mä hengailen kaikenlaisten ihmisten kanssa, koska ystävilläni on ystäviä, jotka liittyvät seuraan, on työkavereita jne. Mun ei silti tarvitse hyväksyä, että jonkun ulkonäkö on keskustelunaihe. Ikäviin ihmisiin suhtautuminen ikävinä ihmisinä ei ole alentavaa.
Musta kuulostaa vähän kaksinaismoralistiselta, että ilmeisesti vaan hammasta purren pitäisi puhua jostain huulipunista koska olen nainen, ja välttää siirtymistä sinne miesten porukkaan kun tiedän että siellä puhutaan todennäköisesti jostain muusta kuin meikeistä. Koska se olis sitten jotain vihaa omaa sukupuoltani kohtaan.
Mahtaa olla elämä lampaana hankalaa?
Mä olen 25-vuotias nainen, eikä mulla ole muita kuin naispuolisia ystäviä.
Meikeistä puhutaan: ei koskaan.
Miten niistä edes keksii puhuttavaa?Miksi olet seurassa joka ei vastaa omaasi?
Mä ainakin hengailen vain ns. sielunkumppaneiden ja saman maailmankuvan sekä arvomaailman omaavien ihmisten kanssa, eikä niistä yksikään ole mies.
Ei me ylipäätään puhuta ulkoisista asioista tai materiasta juuri koskaan, vaan yhteiskunnallisten ilmiöiden, historian, kulttuurien ym. lisäksi keskustelu on jatkuvasti ns. sielullisella tasolla.
Ja ihan naisellisia, tyylikkäitä naisia olemme silti (tai ehkä juuri siksi).
Ja kertoisitko seuraavaksi miten asiat oikeasti ovat. Löyhkää meinaan niin voimafantasia ja leuhkinta läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä ilmiötä, mutta en myöskään sen vastakohtaa, eli sitä, että naisten pitää pysyä toisilleen täysin lojaaleina ja pitää ensisijaisesti muiden naisten puolia miesten kustannuksella. Jos naiset ja miehet pitäisivät vain oman sukupuolensa puolia, maailma olisi yhtä sukupuolien sotaa.
(Sori, tää ei ehkä ihan liittynyt aiheeseen.)Ei se nyt ihan niinkään mene. Ihmiskunnan historia nimittäin on täysin miesvaltaista naisten sortoa, joten naisten yhdistyminen ja lojaalius lähinnä murtaisi nuo nykyisin olemassa olevat valtarakenteet. Miehille bros before hoes -ajattelu on jo olemassa olevaa todellisuutta ja löytyypä meiltä Suomesta muutamia poliittiseen päätöksentekoon liittyviä klubeja, joihin naisilla ei ole asiaa. Eli miehet ei käy mitään "sotaa" koska systeemi perustuu jo valmiiksi niiden keskinäiselle suosimiselle.
Puhut suoraan sanottuna ulkoaopeteltua paskaa. Kannattaisi varmaan joskus lukea joku ihan oikea historiankirja, sen sijaan että uskoo kaiken mitä netissä kirjoitellaan.
Olipas rakentava ja opettavainen puheenvuoro, kiitti siitä. Tässä olisi yksi historiankirjoihin jäänyt esimerkki:
"Pörssiklubi ei vieläkään huoli naisia jäseniksi, kertoo YLE Uutiset. Tämähän ei varsinaisesti ole mikään uutinen. Uutinen olisi se, että Pörssiklubi muuttaisi viime vuosituhannelta peräisin olevat, seksistiset sääntönsä vastaamaan modernia yhteiskuntaa.
Helsingin Pörssiklubi perustettiin 100 vuotta sitten ja sen säännöt heijastavat senaikaista yhteiskuntaa. Silloin Suomen suuriruhtinaskunta oli osa Venäjää, maamme oli vasta saanut (maailman) ensimmäiset naiskansanedustajansa ja nainen saattoi päästä johtajaksi vain perimällä yrityksen vanhemmiltaan tai aviopuolisoltaan, tai solmimalla avioliiton yrittäjän kanssa. Jos nainen avioitui, hänen oli jätettävä paikkansa. Tällaisissa olosuhteissa oli isojen poiken kerhon perustaminen varmasti suhteellisen kitkatonta.
Nyt, sata vuotta myöhemmin, haluamme kuitenkin mieltää elävämme yhteiskunnassa jossa naiset ainakin periaatteesa voivat edetä yritysjohtajiksi samaa tietä kuin miehetkin. Käytännössä eroja valitettavasti on. Kuten esimerkiksi sellainen, että verkostoitumisen kannalta tärkeä pörssiklubi ei huoli naisia jäsenikseen ja naiset joutuvat näin sukupuolensa takia näkemään paljon enemmän vaivaa esimerkiksi johtotehtävistä kilpaillessaan.
"Täällä tehdään bisnestä, täällä tavataan tuttavia ja täällä luodaan kontakteja", hehkuttaa klubin johtaja Michael Nyman, eikä hetkeksikään pysähdy miettimään miten tehotonta verkostojen rakentamista ja millaista resurssien tuhlaamista on sulkea puolet toimijoista toiminnan ulkopuolelle.
Suomessa pörssiyhtiöiden hyvän hallinnoinnin Corporate Governance –ohjeisiin otettiin vuonna 2008 mukaan vaatimus, että hallituksissa tulee olla sekä miehiä että naisia. Pörssiklubin jäseniin kuuluu varmasti paljon pörssiyhtiöiden hallituksen jäseniä jotka ovat tästä ohjeistuksesta tietoisia. Siksi on vaikea ymmärtää miten nämä miehet luulevat toteuttavansa ohjeistusta istumalla klubilla jossa verkostoidutaan ja tehdään bisnestä ainoastaan miesten kesken.
Satavuotisjuhlansa kunniaksi Helsingin Pörssiklubi ei siis vieläkään ota naisia jäsenikseen. Mutta naisten läsnäolo on kuitenkin hyväksyttävä lounaan ajaksi - klubin jäsenen seurassa tosin.
"Näin klubijohtajana pitää todeta, että on erittäin mukavaa kun jokunen nainen aina tulee tänne klubille vieraaksi, niin minullakin on jotain silmäniloa", sanoo Nyman."
Näitä riittää, yllättävää kyllä.
Kyseessä on vapaamuotoinen "herrainkerho". Sen sijaan Suomen suurin, näkyvin ja kuuluvin "tasa-arvo"järjestö, Naisasialiitto Unioni ei ota miehiä jäsenikseen.
Eikä esimerkiksi Miessakit ry ota naisia jäsenekseen.
Eikä tämä herätä itkua eikä valitusta eikä oikeastaan kiinnosta ketään! On ihan fine, että miehet puuhaavat miesasiaa keskenään. Ei ole ihan fine, että miehet puuhaavat politiikkaa ja talouselämää keskenään. Melko yksinkertaisia asioita!
Juu en minä kyllä koe tulevani syrjityksi siinä, etten kelpaa "miehiltä miehille" tasa-arvojärjestön jäseneksi. Voin silti kannattaa heidän toimintaansa.
Eli miehet ovat joutuneet rintamalle laittamaan henkensä alttiiksi vuosiksi koska ovat miehiä ja sitten eivät saa perustaa omaa ryhmäänsä. Esimerkit eivät myös pyri profiloitumaan tasa-arvoliikkeiksi toisin kuin Unioni, mutta toiset eivät näemmä tajua asian sisältämää ironiaa. Niin kuin mainittu, Naisjärjestöjen Keskusliitossa on omien sivujensa mukaan "yli 400 000 jäsentä" You do the math.