Lue keskustelun säännöt.
"En ole kuten muut naiset", "nainen on naiselle susi", "naiset ovat kieroja" ja muut sisäistetyn misogynian ilmentymät - jatkakaa listaa
29.05.2017 |
Sisäistelyllä misogynialla viitataan siis ilmiöön, jossa naisilla itsellään on naisvihamielisiä uskomuksia omasta sukupuolestaan. Naiset itse toistavat näitä uskomuksia itsestään ja muista naisista tai vaihtoehtoisesti tekevät eroa naissukupuolesta sisäistämiinsä uskomuksiin ilmoittamalla, etteivät ole kuten muut naiset ja viihtyvät enemmän miesten seurassa, koska miehet ovat reilumpia eivätkä juorua jne.
Mitä vastaavia sanontoja tai stereotypioita teille tulee mieleen?
(Ennen kuin miehet alkavat ruikuttaa, sisäistetty seksismi voi kohdistua myös miehiin. Miehet voivat ylläpitää uskomuksia miessukupuolen naiiviudesta, avuttomuudesta, tunteettomuudesta ja siitä, että kaikki miehet juovat kaljaa ja katsovat lätkää jne.)
Kommentit (440)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä miten päin se asia sitten pitää ilmaista, jotta joku ei vedä hernettä nenäänsä. Ehkä pitää vaan omana tietonaan, niin olen tosin tehnytkin. Mutta pitäisikö sitten jotenkin taistella sitä tunnetta vastaan, että "ei vee, ollaan istuttu tässä kohta tunti ja puhuttu huulipunista, jonka jälkeen sujuvasti siirryttiin haukkumaan jotain naista, joka ei täytä perusblondibimbon ulkonäkövaatimuksia" Pitäiskö mun vaan jotenkin esittää, että olen tuollainen ihminen?
Mulla onneksi on myös naispuolisia kavereita, joiden kanssa puhutaan politiikasta ja historiasta, tieteestä yms. Mutta siinäkin porukassa sitten 1 tai 2 taantuu idiootiksi, heti kun tulee mies pöytään. "Ihihi PEnttii-ii, selitäxä mulle mikä on inflaatio kun en mä ta-juu-uu-uu"
Että miten tähän kaikkeen pitää suhtautua niinkuin feministisen oikein?
No mitäkö tekisin feministinä? En hengailisi tuollaisten ihmisten kanssa mutta en myöskään suhtautuisi heihin alentavasti. Tai sitten puhuisin niistä huulipunista, koska kyllä mua kiinnostaa myös meikit vaikka teenkin väikkäriä. Muutenhan tuo kuvaamasi kertoo juuri niistä ongelmista, mistä ketjussa on puhuttu - naiset kokevat toisensa uhaksi ja käyttäytyvät sen mukaisesti ihan huomaamattaan.
Kiva. No mä oon maisteri mutta mua ei kiinnosta meikit. Mitäs nyt tehdään? Mä hengailen kaikenlaisten ihmisten kanssa, koska ystävilläni on ystäviä, jotka liittyvät seuraan, on työkavereita jne. Mun ei silti tarvitse hyväksyä, että jonkun ulkonäkö on keskustelunaihe. Ikäviin ihmisiin suhtautuminen ikävinä ihmisinä ei ole alentavaa.
Musta kuulostaa vähän kaksinaismoralistiselta, että ilmeisesti vaan hammasta purren pitäisi puhua jostain huulipunista koska olen nainen, ja välttää siirtymistä sinne miesten porukkaan kun tiedän että siellä puhutaan todennäköisesti jostain muusta kuin meikeistä. Koska se olis sitten jotain vihaa omaa sukupuoltani kohtaan.
Mahtaa olla elämä lampaana hankalaa?
Se, että siirryt porukkaan jossa keskustellaan sinun mielestäsi mielenkiintoisemmista asioista ei ole sisäistettyä misogyniaa. Sen sijaan sellaisten yleistysten tekeminen, kuten "naiset aina jauhaa vaan jostain pinnallisista asioista kuten meikeistä ja vaatteista, viihdyn paljon paremmin miesten kanssa kun ne osaa keskustella paljon syvällisemmistä asioista" taas on. Ei ole mikään synti todeta, että kaikenlaisten naisten kanssa ei tule toimeen tai heidän kanssaan ei ole mitään yhteistä. Koko sukupuolta koskien yleistysten tekeminen tämän perusteella taas on vain typerää ja umpimielistä. On miehiä, jotka puhuvat yksinomaan armeijakokemuksista, autoista, p*llunsaannista, änäristä ja kossupäissään tehdyistä toilailuista, mutta en minä silti mene sanomaan, että kaikki miehet on sellaisia ja siksi viihdyn mieluummin naisten kanssa koska niiden kanssa voi jutella jostain muustakin.
Se, että kaikissa naisporukoissa päädyttäisiin aina puhumaan ulkonäöstä, esitettäisiin tyhmiä miehille tai puhuttaisiin pahaa muista, on aivan täyttä paskapuhetta. Etsi parempaa seuraa jos tuntuu että näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä miten päin se asia sitten pitää ilmaista, jotta joku ei vedä hernettä nenäänsä. Ehkä pitää vaan omana tietonaan, niin olen tosin tehnytkin. Mutta pitäisikö sitten jotenkin taistella sitä tunnetta vastaan, että "ei vee, ollaan istuttu tässä kohta tunti ja puhuttu huulipunista, jonka jälkeen sujuvasti siirryttiin haukkumaan jotain naista, joka ei täytä perusblondibimbon ulkonäkövaatimuksia" Pitäiskö mun vaan jotenkin esittää, että olen tuollainen ihminen?
Mulla onneksi on myös naispuolisia kavereita, joiden kanssa puhutaan politiikasta ja historiasta, tieteestä yms. Mutta siinäkin porukassa sitten 1 tai 2 taantuu idiootiksi, heti kun tulee mies pöytään. "Ihihi PEnttii-ii, selitäxä mulle mikä on inflaatio kun en mä ta-juu-uu-uu"
Että miten tähän kaikkeen pitää suhtautua niinkuin feministisen oikein?
No mitäkö tekisin feministinä? En hengailisi tuollaisten ihmisten kanssa mutta en myöskään suhtautuisi heihin alentavasti. Tai sitten puhuisin niistä huulipunista, koska kyllä mua kiinnostaa myös meikit vaikka teenkin väikkäriä. Muutenhan tuo kuvaamasi kertoo juuri niistä ongelmista, mistä ketjussa on puhuttu - naiset kokevat toisensa uhaksi ja käyttäytyvät sen mukaisesti ihan huomaamattaan.
Kiva. No mä oon maisteri mutta mua ei kiinnosta meikit. Mitäs nyt tehdään? Mä hengailen kaikenlaisten ihmisten kanssa, koska ystävilläni on ystäviä, jotka liittyvät seuraan, on työkavereita jne. Mun ei silti tarvitse hyväksyä, että jonkun ulkonäkö on keskustelunaihe. Ikäviin ihmisiin suhtautuminen ikävinä ihmisinä ei ole alentavaa.
Musta kuulostaa vähän kaksinaismoralistiselta, että ilmeisesti vaan hammasta purren pitäisi puhua jostain huulipunista koska olen nainen, ja välttää siirtymistä sinne miesten porukkaan kun tiedän että siellä puhutaan todennäköisesti jostain muusta kuin meikeistä. Koska se olis sitten jotain vihaa omaa sukupuoltani kohtaan.
Mahtaa olla elämä lampaana hankalaa?
Ei hitto, tarkoitin sitä että miksi ihmeessä oot ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä? Ja miksi just miesten porukassa puhutaan sun kiinnostuksen kohteista muttei muualla? Kannattaa tutustua vaikka FB:n nörttiryhmiin, niin huomaat että on muitakin naisia joita kiinnostaa samat asiat kuin sua.
Sinua itseäsi lainaten, ei hitto. Mä sanoin, että sosiaalinen kanssakäyminen ei (varmaan kenelläkään?) rajoitu niihin ihmisiin, joiden "kanssa" olen. Jos menen aftereille/terassille töiden jälkeen muutaman ystävän kanssa, usein seuraan liittyy myös heidän tuttujaan ja ystäviään. Töissä, lounastauoilla jne. on aina ihmisiä, joiden kanssa tulee oltua tekemisissä ilman, että se on suunniteltua. En tiedä miten rajoittunutta elämää pitäisi elää, jotta olisin kanssakäymisissä vain ihmisten kanssa, jotka jotenkin valikoin. Mistä oletat sitäpaitsi, että FB:n nörttiryhmät olisi viiteryhmäni? Koska olen maisteri ja en jaksa puhua meikeistä? Kiinnostava tulkinta.
Koska nainen, joka ei kiinnostu meikeistä vaan tieteestä ja politiikasta, on nörttinörttinen, hipsukka ja kuuluu vertaistensa seuraan. Missään nimessä hänen ei tule olla normaali, ja etsiytyä samassa huoneessa olevan miesporukan seuraan, joka asiasta puhuu. Vaan mennä kotiin, etsiä virtuaalinen naisviiteryhmä jossa asiaan uppoutua, ettei olisi häpeäksi omalle sukupuolelleen naisviha-asenteella.
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti AV:lle, että häntä pidetään tyhmänä, koska hän meikkaa ja laittautuu. Älykkyyttään hän vakuutteli sillä, että pelaa kotona konsolipelejä, katsoo urheilua telkkarista ja on kiinnostunut samoista asioista mistä miehetkin.
OT/ Ja älykkyys lienee.....??/
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti AV:lle, että häntä pidetään tyhmänä, koska hän meikkaa ja laittautuu. Älykkyyttään hän vakuutteli sillä, että pelaa kotona konsolipelejä, katsoo urheilua telkkarista ja on kiinnostunut samoista asioista mistä miehetkin.
Aika täydellinen esimerkki sisäistetystä misogyniasta. Tyypillisesti naisiin liitettäviä toimintoja tai ominaisuuksia vähätellään ja niihin yhdistetään negatiivisia mielikuvia, ja toisaalta naisen täytyy puolustautua korostamalla tyypillisesti maskuliinisiksi miellettyjä piirteitä itsessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä miten päin se asia sitten pitää ilmaista, jotta joku ei vedä hernettä nenäänsä. Ehkä pitää vaan omana tietonaan, niin olen tosin tehnytkin. Mutta pitäisikö sitten jotenkin taistella sitä tunnetta vastaan, että "ei vee, ollaan istuttu tässä kohta tunti ja puhuttu huulipunista, jonka jälkeen sujuvasti siirryttiin haukkumaan jotain naista, joka ei täytä perusblondibimbon ulkonäkövaatimuksia" Pitäiskö mun vaan jotenkin esittää, että olen tuollainen ihminen?
Mulla onneksi on myös naispuolisia kavereita, joiden kanssa puhutaan politiikasta ja historiasta, tieteestä yms. Mutta siinäkin porukassa sitten 1 tai 2 taantuu idiootiksi, heti kun tulee mies pöytään. "Ihihi PEnttii-ii, selitäxä mulle mikä on inflaatio kun en mä ta-juu-uu-uu"
Että miten tähän kaikkeen pitää suhtautua niinkuin feministisen oikein?
No mitäkö tekisin feministinä? En hengailisi tuollaisten ihmisten kanssa mutta en myöskään suhtautuisi heihin alentavasti. Tai sitten puhuisin niistä huulipunista, koska kyllä mua kiinnostaa myös meikit vaikka teenkin väikkäriä. Muutenhan tuo kuvaamasi kertoo juuri niistä ongelmista, mistä ketjussa on puhuttu - naiset kokevat toisensa uhaksi ja käyttäytyvät sen mukaisesti ihan huomaamattaan.
Kiva. No mä oon maisteri mutta mua ei kiinnosta meikit. Mitäs nyt tehdään? Mä hengailen kaikenlaisten ihmisten kanssa, koska ystävilläni on ystäviä, jotka liittyvät seuraan, on työkavereita jne. Mun ei silti tarvitse hyväksyä, että jonkun ulkonäkö on keskustelunaihe. Ikäviin ihmisiin suhtautuminen ikävinä ihmisinä ei ole alentavaa.
Musta kuulostaa vähän kaksinaismoralistiselta, että ilmeisesti vaan hammasta purren pitäisi puhua jostain huulipunista koska olen nainen, ja välttää siirtymistä sinne miesten porukkaan kun tiedän että siellä puhutaan todennäköisesti jostain muusta kuin meikeistä. Koska se olis sitten jotain vihaa omaa sukupuoltani kohtaan.
Mahtaa olla elämä lampaana hankalaa?
Ei hitto, tarkoitin sitä että miksi ihmeessä oot ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä? Ja miksi just miesten porukassa puhutaan sun kiinnostuksen kohteista muttei muualla? Kannattaa tutustua vaikka FB:n nörttiryhmiin, niin huomaat että on muitakin naisia joita kiinnostaa samat asiat kuin sua.
Sinua itseäsi lainaten, ei hitto. Mä sanoin, että sosiaalinen kanssakäyminen ei (varmaan kenelläkään?) rajoitu niihin ihmisiin, joiden "kanssa" olen. Jos menen aftereille/terassille töiden jälkeen muutaman ystävän kanssa, usein seuraan liittyy myös heidän tuttujaan ja ystäviään. Töissä, lounastauoilla jne. on aina ihmisiä, joiden kanssa tulee oltua tekemisissä ilman, että se on suunniteltua. En tiedä miten rajoittunutta elämää pitäisi elää, jotta olisin kanssakäymisissä vain ihmisten kanssa, jotka jotenkin valikoin. Mistä oletat sitäpaitsi, että FB:n nörttiryhmät olisi viiteryhmäni? Koska olen maisteri ja en jaksa puhua meikeistä? Kiinnostava tulkinta.
Koska nainen, joka ei kiinnostu meikeistä vaan tieteestä ja politiikasta, on nörttinörttinen, hipsukka ja kuuluu vertaistensa seuraan. Missään nimessä hänen ei tule olla normaali, ja etsiytyä samassa huoneessa olevan miesporukan seuraan, joka asiasta puhuu. Vaan mennä kotiin, etsiä virtuaalinen naisviiteryhmä jossa asiaan uppoutua, ettei olisi häpeäksi omalle sukupuolelleen naisviha-asenteella.
Tuosta puuttui enää kohta jos samassa huoneessa on miehiä niin heidän kanssa ei saa keskustella ilman matriarkan lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä miten päin se asia sitten pitää ilmaista, jotta joku ei vedä hernettä nenäänsä. Ehkä pitää vaan omana tietonaan, niin olen tosin tehnytkin. Mutta pitäisikö sitten jotenkin taistella sitä tunnetta vastaan, että "ei vee, ollaan istuttu tässä kohta tunti ja puhuttu huulipunista, jonka jälkeen sujuvasti siirryttiin haukkumaan jotain naista, joka ei täytä perusblondibimbon ulkonäkövaatimuksia" Pitäiskö mun vaan jotenkin esittää, että olen tuollainen ihminen?
Mulla onneksi on myös naispuolisia kavereita, joiden kanssa puhutaan politiikasta ja historiasta, tieteestä yms. Mutta siinäkin porukassa sitten 1 tai 2 taantuu idiootiksi, heti kun tulee mies pöytään. "Ihihi PEnttii-ii, selitäxä mulle mikä on inflaatio kun en mä ta-juu-uu-uu"
Että miten tähän kaikkeen pitää suhtautua niinkuin feministisen oikein?
No mitäkö tekisin feministinä? En hengailisi tuollaisten ihmisten kanssa mutta en myöskään suhtautuisi heihin alentavasti. Tai sitten puhuisin niistä huulipunista, koska kyllä mua kiinnostaa myös meikit vaikka teenkin väikkäriä. Muutenhan tuo kuvaamasi kertoo juuri niistä ongelmista, mistä ketjussa on puhuttu - naiset kokevat toisensa uhaksi ja käyttäytyvät sen mukaisesti ihan huomaamattaan.
Kiva. No mä oon maisteri mutta mua ei kiinnosta meikit. Mitäs nyt tehdään? Mä hengailen kaikenlaisten ihmisten kanssa, koska ystävilläni on ystäviä, jotka liittyvät seuraan, on työkavereita jne. Mun ei silti tarvitse hyväksyä, että jonkun ulkonäkö on keskustelunaihe. Ikäviin ihmisiin suhtautuminen ikävinä ihmisinä ei ole alentavaa.
Musta kuulostaa vähän kaksinaismoralistiselta, että ilmeisesti vaan hammasta purren pitäisi puhua jostain huulipunista koska olen nainen, ja välttää siirtymistä sinne miesten porukkaan kun tiedän että siellä puhutaan todennäköisesti jostain muusta kuin meikeistä. Koska se olis sitten jotain vihaa omaa sukupuoltani kohtaan.
Mahtaa olla elämä lampaana hankalaa?
Ei hitto, tarkoitin sitä että miksi ihmeessä oot ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä? Ja miksi just miesten porukassa puhutaan sun kiinnostuksen kohteista muttei muualla? Kannattaa tutustua vaikka FB:n nörttiryhmiin, niin huomaat että on muitakin naisia joita kiinnostaa samat asiat kuin sua.
Sinua itseäsi lainaten, ei hitto. Mä sanoin, että sosiaalinen kanssakäyminen ei (varmaan kenelläkään?) rajoitu niihin ihmisiin, joiden "kanssa" olen. Jos menen aftereille/terassille töiden jälkeen muutaman ystävän kanssa, usein seuraan liittyy myös heidän tuttujaan ja ystäviään. Töissä, lounastauoilla jne. on aina ihmisiä, joiden kanssa tulee oltua tekemisissä ilman, että se on suunniteltua. En tiedä miten rajoittunutta elämää pitäisi elää, jotta olisin kanssakäymisissä vain ihmisten kanssa, jotka jotenkin valikoin. Mistä oletat sitäpaitsi, että FB:n nörttiryhmät olisi viiteryhmäni? Koska olen maisteri ja en jaksa puhua meikeistä? Kiinnostava tulkinta.
Koska nainen, joka ei kiinnostu meikeistä vaan tieteestä ja politiikasta, on nörttinörttinen, hipsukka ja kuuluu vertaistensa seuraan. Missään nimessä hänen ei tule olla normaali, ja etsiytyä samassa huoneessa olevan miesporukan seuraan, joka asiasta puhuu. Vaan mennä kotiin, etsiä virtuaalinen naisviiteryhmä jossa asiaan uppoutua, ettei olisi häpeäksi omalle sukupuolelleen naisviha-asenteella.
Taitaa olla tällä jeesustelijalla itselläänkin aika rankat oletukset ja lokeroinnit käynnissä ihmisistä ;)
Vierailija kirjoitti:
Usein nämä ikävät kokemukset naisten käytöksestä perustavat naisten omiin kokemuksiin, joita itsellänikin on. Esim jokainen sukuriita on naisten aloittama ja lähes jokainen on myös naisten välinen -ja jostain ihan turhasta!
Daa. Mun suvussa myös miehet ovat riidelleet ja ovat olleet hyvin vaikeita. Mutta kas. Eräs nainen suvussamme on kyllä saatu leimattua erittäin vaikeaksi, vaikka oikeasti todella asia on niin, että sukumme miehet ovat myös olleet osallisina riidoissa. Mitähän tämä kertoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisvaltaiset työpaikat sitä ja tätä, eli naiset aina puukottaa toisiaan selkään, juoruilee ja kieroilee. Ihan samaa paskaa tapahtuu miestenkin kanssa, mutta sitä pidetään jotenkin reilumpana äijämeininkinä koska nuo juoruilijat ovat miehiä.
Olen ollut kahden eri työyhteisön esimiehenä. Toisessa oli alaisina 5 naista ja toisessa 6 miestä.
Kumpi oli mukavampi yhteisö? Arvaatteko?
Naisporukkassa valitettiin milloin mistäkin ja 99% noista tapauksista valitettiin jostain kolleegasta. Dissatiin ja haukuttiin esim. sitä poissa olevaa kolleegaa sen tavoista, olemuksesta, miehestä, lapsesta, ihan mistä vaan. Jopa perättömiä juoruja leviteltiin. Jouduin antamaan vuoden aikana 5 varoitusta näille leideille. Yksi siirrettiin muihin tehtäviin.
Siinä mies porukassa läppä ja vitsi lensi joo, mutta se ei ollut läheskään tuon naisporukan veroista. Ei siellä haukuttu tai menty henkilökohtaisuuksiin.
Siinä se ero.
Minäkin olen ollut
B) Työssä jossa oli pelkkiä miehiä, olen ollut parissa työpaikassa ainoana naisena.
Miehet kiusasivat, piinasivat ja solvasivat toisiaan minkä ehtivät.
Selän takana juonittiin ja vehkeiltiin toisille varoituksia.
Korkeassa luottamusvirassa olevat miehet mm. lukitsivat sosiaalitiloihin arimman ja hiljaisimman miehen,
joka pakeni tuuletusikkunasta ulos. Tätä muut miehet seurasivat salaa ja kyllä heillä olikin hauskaa, vuosikausia tämän yhden miehen rääkkäämisessä.Naisvaltaisilla aloilla en ole koskaan todistanut niin törkeää työpaikkakiusaamista, kuin miesvaltaisilla.
Mä luulen, että monet naiset ovat tuolla "miehet ovat niin reiluja ja kivoja" -kannalla, koska jos ovat miesvaltaisen työpaikan ainoita naisia, heidän näkökulmansa on aivan erilainen. Erityisesti jos ovat miellyttävän oloisia naisia, niin miehet jaksavat lirkutella ja käyttäytyä ihanasti heitä kohtaan. Näin naisilta jää havaitsematta miesten keskinäinen valtapeli.
Pantavat nuoret naiset saavat miesten harrastusporukoissa aina erityishuomiota ja jatkuvia kehuja itsestäänselvistä asioista. Naisporukoissa nainen ei saa prinsessakohtelua, joten naiset ovat ilkeitä ja heidän kanssaan on vaikea olla. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://yle.fi/uutiset/3-6112047
"Kiusaaminen on tyypillistä kunnan ja valtion naisvaltaisilla aloilla, kuten terveydenhoidossa, sosiaalialalla ja opetustoimessa. Näillä aloilla kiusataan myös tasapuolisesti miehiä."
http://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001745049.html
"Nämä alat, jotka systemaattisesti nousevat esille, ovat sosiaali- ja terveydenhuolto, opetusala ja kuntasektori ylipäänsä. Tilanne on pysynyt samanlaisena. Sitten ovat nämä kuuluisat seurakunnat, joissa työpaikkakiusaamista esiintyy myös."
Lisää faktaa löytää jokainen googlettamalla. Vaikka muuta koitattekin väittää.
Lainaan toista noista linkeistä:
"Naisten mielestä kiusaamista on paljon enemmän kuin miesten mielestä. Viime vuonna miehistä 22 prosenttia, naisista jopa 36 prosenttia kertoi työpaikallaan esiintyvän kiusaamista. Vartia-Väänänen ei osaa sanoa, kiusataanko naisia enemmän vai ovatko naiset herkempiä huomaamaan kiusaamista."
Eli naiset ilmoittavat kiusaamisesta herkemmin.
Niin, eli naiset ovat herkkänahkaisempia, ja useammin toistensa kimpussa.
Kyllä on kova selittelyn tarve kiistattomille faktoille. Itse olin pitkään töissä ravintola-alalla, ja kyllä se oli niin että miehet tekivät hommansa, ja naiset juoruilivat ja mollasivat kaikkia vuorollaan keskenään.
Mitä herkkänahkaisuutta on siinä, että ilmoittaa kiusaamisesta? Sehän on ainoa oikea teko työpaikkakiusaamisen kohdalla.
Se lienee tilanne jota vastaavassa miestä ei ahdista eikä hän koe tulleensa kiusatuksi ensinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En tykkää meikata ja pukeutua röyhelömekkoon, joten en ole nainen vaan muunsukupuolinen."
Toisin sanoen pidemmälle viety "en ole kuten muut naiset."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Uskomuksia". Naisten huonoa käytöstä valkopestään, totuus ei pala tulessakaan.
Miten valkopesu liittyy tähän? Lol, pois sieltä Tumblrista.
Mistä tumbrista?!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle&keskustelijoille yläpeukku, hyvä ja tärkeä aihe!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä miten päin se asia sitten pitää ilmaista, jotta joku ei vedä hernettä nenäänsä. Ehkä pitää vaan omana tietonaan, niin olen tosin tehnytkin. Mutta pitäisikö sitten jotenkin taistella sitä tunnetta vastaan, että "ei vee, ollaan istuttu tässä kohta tunti ja puhuttu huulipunista, jonka jälkeen sujuvasti siirryttiin haukkumaan jotain naista, joka ei täytä perusblondibimbon ulkonäkövaatimuksia" Pitäiskö mun vaan jotenkin esittää, että olen tuollainen ihminen?
Mulla onneksi on myös naispuolisia kavereita, joiden kanssa puhutaan politiikasta ja historiasta, tieteestä yms. Mutta siinäkin porukassa sitten 1 tai 2 taantuu idiootiksi, heti kun tulee mies pöytään. "Ihihi PEnttii-ii, selitäxä mulle mikä on inflaatio kun en mä ta-juu-uu-uu"
Että miten tähän kaikkeen pitää suhtautua niinkuin feministisen oikein?
No mitäkö tekisin feministinä? En hengailisi tuollaisten ihmisten kanssa mutta en myöskään suhtautuisi heihin alentavasti. Tai sitten puhuisin niistä huulipunista, koska kyllä mua kiinnostaa myös meikit vaikka teenkin väikkäriä. Muutenhan tuo kuvaamasi kertoo juuri niistä ongelmista, mistä ketjussa on puhuttu - naiset kokevat toisensa uhaksi ja käyttäytyvät sen mukaisesti ihan huomaamattaan.
Kiva. No mä oon maisteri mutta mua ei kiinnosta meikit. Mitäs nyt tehdään? Mä hengailen kaikenlaisten ihmisten kanssa, koska ystävilläni on ystäviä, jotka liittyvät seuraan, on työkavereita jne. Mun ei silti tarvitse hyväksyä, että jonkun ulkonäkö on keskustelunaihe. Ikäviin ihmisiin suhtautuminen ikävinä ihmisinä ei ole alentavaa.
Musta kuulostaa vähän kaksinaismoralistiselta, että ilmeisesti vaan hammasta purren pitäisi puhua jostain huulipunista koska olen nainen, ja välttää siirtymistä sinne miesten porukkaan kun tiedän että siellä puhutaan todennäköisesti jostain muusta kuin meikeistä. Koska se olis sitten jotain vihaa omaa sukupuoltani kohtaan.
Mahtaa olla elämä lampaana hankalaa?
Ei hitto, tarkoitin sitä että miksi ihmeessä oot ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä? Ja miksi just miesten porukassa puhutaan sun kiinnostuksen kohteista muttei muualla? Kannattaa tutustua vaikka FB:n nörttiryhmiin, niin huomaat että on muitakin naisia joita kiinnostaa samat asiat kuin sua.
Sinua itseäsi lainaten, ei hitto. Mä sanoin, että sosiaalinen kanssakäyminen ei (varmaan kenelläkään?) rajoitu niihin ihmisiin, joiden "kanssa" olen. Jos menen aftereille/terassille töiden jälkeen muutaman ystävän kanssa, usein seuraan liittyy myös heidän tuttujaan ja ystäviään. Töissä, lounastauoilla jne. on aina ihmisiä, joiden kanssa tulee oltua tekemisissä ilman, että se on suunniteltua. En tiedä miten rajoittunutta elämää pitäisi elää, jotta olisin kanssakäymisissä vain ihmisten kanssa, jotka jotenkin valikoin. Mistä oletat sitäpaitsi, että FB:n nörttiryhmät olisi viiteryhmäni? Koska olen maisteri ja en jaksa puhua meikeistä? Kiinnostava tulkinta.
Koska nainen, joka ei kiinnostu meikeistä vaan tieteestä ja politiikasta, on nörttinörttinen, hipsukka ja kuuluu vertaistensa seuraan. Missään nimessä hänen ei tule olla normaali, ja etsiytyä samassa huoneessa olevan miesporukan seuraan, joka asiasta puhuu. Vaan mennä kotiin, etsiä virtuaalinen naisviiteryhmä jossa asiaan uppoutua, ettei olisi häpeäksi omalle sukupuolelleen naisviha-asenteella.
Nörttiys ei tarkoita hissukkaa tai sosiaalisesti kyvytöntä. Mainitsin nörttiryhmät lähinnä siksi, että niistä löytyy naisia jotka on tutkijoita tai vaikka lastenhoitajia, harrastaa burleskia tai roller derbyä jne. mutta kaikki yhdistää kiinnostus esimerkiksi kirjallisuuteen, elokuviin, teknologiaan tai vaikka historiaan. Jos haluaa naisseuraa, jonka kanssa puhua noista edellämainituista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tiedä miten päin se asia sitten pitää ilmaista, jotta joku ei vedä hernettä nenäänsä. Ehkä pitää vaan omana tietonaan, niin olen tosin tehnytkin. Mutta pitäisikö sitten jotenkin taistella sitä tunnetta vastaan, että "ei vee, ollaan istuttu tässä kohta tunti ja puhuttu huulipunista, jonka jälkeen sujuvasti siirryttiin haukkumaan jotain naista, joka ei täytä perusblondibimbon ulkonäkövaatimuksia" Pitäiskö mun vaan jotenkin esittää, että olen tuollainen ihminen?
Mulla onneksi on myös naispuolisia kavereita, joiden kanssa puhutaan politiikasta ja historiasta, tieteestä yms. Mutta siinäkin porukassa sitten 1 tai 2 taantuu idiootiksi, heti kun tulee mies pöytään. "Ihihi PEnttii-ii, selitäxä mulle mikä on inflaatio kun en mä ta-juu-uu-uu"
Että miten tähän kaikkeen pitää suhtautua niinkuin feministisen oikein?
Hommaa itsellesi uusia kavereita, joiden kanssa ei tarvitse keskustella huulipunista. Ihmettelen aina tyyppejä, jotka mainostavat täällä henkevyyttään (osataan puhua politiikasta ja historiasta) ja kummastellaan sitä miten ne muut ämmät ovat sellaisia selkäänpuukottajia, ja samalla kuitenkin itse puhut ystävistäsi bimboina ja idiootteina.
Yliopistot ovat täynnä naisia, jotka ovat kiinnostuneita politiikasta, historiasta tai vaikka mistä. Jos oman kaveripiirin naisia kiinnostaa pelkkä Suomen Bachelor, syy on muussa kuin naissukupuolessa. Miksiköhän nämä ihmiset eivät löydä samanhenkisiä naisia? Miksi he ovat politiikkafoorumin sijaan AV:lla valittamassa ihmissuhteista, jos heitä kiinnostaa politiikka eikä yhtään ihmissuhteet?
Vähän OT mut sanon kumminkin: Joillain miesvaltaisilla aloilla työpaikkakiusaaminen on osa työpaikan "kulttuuria", ollaan porukoissa hyvää jätkää eikä kukaan uskalla olla erilainen tai eri mieltä. Työkavereita nimitellään mukahauskoilla lempinimillä, tehdään kaiken maailman jekkuja jotka ei välttämättä ole niin hauskoja, mutta ne kestetään "kuin mies".
Puolisoni työpaikalla on miehiä 100 %, ja kyllä ne miehetkin osaa heittää paskaa selän takana sekä juoruilla pomolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä ilmiötä, mutta en myöskään sen vastakohtaa, eli sitä, että naisten pitää pysyä toisilleen täysin lojaaleina ja pitää ensisijaisesti muiden naisten puolia miesten kustannuksella. Jos naiset ja miehet pitäisivät vain oman sukupuolensa puolia, maailma olisi yhtä sukupuolien sotaa.
(Sori, tää ei ehkä ihan liittynyt aiheeseen.)Ei se nyt ihan niinkään mene. Ihmiskunnan historia nimittäin on täysin miesvaltaista naisten sortoa, joten naisten yhdistyminen ja lojaalius lähinnä murtaisi nuo nykyisin olemassa olevat valtarakenteet. Miehille bros before hoes -ajattelu on jo olemassa olevaa todellisuutta ja löytyypä meiltä Suomesta muutamia poliittiseen päätöksentekoon liittyviä klubeja, joihin naisilla ei ole asiaa. Eli miehet ei käy mitään "sotaa" koska systeemi perustuu jo valmiiksi niiden keskinäiselle suosimiselle.
Puhut suoraan sanottuna ulkoaopeteltua paskaa. Kannattaisi varmaan joskus lukea joku ihan oikea historiankirja, sen sijaan että uskoo kaiken mitä netissä kirjoitellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisvaltaiset työpaikat sitä ja tätä, eli naiset aina puukottaa toisiaan selkään, juoruilee ja kieroilee. Ihan samaa paskaa tapahtuu miestenkin kanssa, mutta sitä pidetään jotenkin reilumpana äijämeininkinä koska nuo juoruilijat ovat miehiä.
Miksi sitten naisvaltaisilla työpaikoilla on oltava työnohjaus ratkomassa naisten keskinäisiä riitoja ja joka on täysin tuntematon käsite miesvaltaisilla työpaikoilla?
Olen naisvaltaisella alalla enkä ymmärrä mistä vitusta oikein puhut.
Olen naisvaltaisella alalla, ja ymmärrän oikein hyvin mistä hän puhuu.
Kiinnostava huomio tosielämästä: ne jotka on oikeasti kiinnostuneita esim. taloudesta, hakeutuvat samankaltaisten seuraan keskustelemaan taloudesta ja yrittävät keskustella erilaisten ihmisten kanssa taloudesta.
Sitten on niitä, jotka ovat ymmärtäneet, että olisi jotenkin hienoa olla kiinnostunut taloudesta. Ne hakeutuvat kertomaan "olen kiinnostunut taloudesta" ja valittamaan, kun "kukaan muu ei ole kiinnostunut taloudesta". Sitten kun niiltä kysyy jotain taloudesta, niillä ei ole mitään sanottavaa. Huoh.
Naisten keskinäisestä solidaarisuudesta oli simulaation takavuosien Selviytyjissä, jossa oli miesten ja naisten heimot.
Naiset pääsivät enemmistöksi ja äänestivät miehet yksi toisensa jälkeen ulos, kunnes jäljellä oli yksi mies.
Niinhän siinä sitten kävi, että mies voitti koko kisan ja miljoona dollaria. Ennemmin miljoona kenelle tahansa miehelle kuin toiselle naiselle.
Joku kirjoitti AV:lle, että häntä pidetään tyhmänä, koska hän meikkaa ja laittautuu. Älykkyyttään hän vakuutteli sillä, että pelaa kotona konsolipelejä, katsoo urheilua telkkarista ja on kiinnostunut samoista asioista mistä miehetkin.