"En ole kuten muut naiset", "nainen on naiselle susi", "naiset ovat kieroja" ja muut sisäistetyn misogynian ilmentymät - jatkakaa listaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin kokemuksesta naisvaltaiset alat ja isot naisporukat on aina jollain tapaa ongelmallisia. Jos et sitten lähde mukaan paskanjauhantaan tai syrjimiseen, joudut itse kohteeksi. Valitettava tosiasia, että monilla aloilla naiset kokevat toiset naiset vain uhaksi. En todellakaan ymmärrä miksi. Itse nyt 5 vuotta tuli samassa työpaikassa täyteen ja alanvaihto mielessä. En yksinkertaisesti kykene puhumaan muista selän takana pahaa ja minua käytännössä syrjitään siitä.

Tämä on juuri sitä sisäistettyä misogyniaa. Ei ole mitään biologista perustetta sille, miksi naisvaltaiset alat olisivat sen hankalampia työympäristöjä.

Onhan. Minun henkilökohtaiset kokemukseni teidän juoruilusta ja mollaamisesta.

Ennemmin menen miesvoittoiselle alalle. Ja se biologinen ero on se että kaikessa ei miesten tarvi kilpailla, mutta me naiset aina kisaamme milloin mistäkin. Kellä on paras mies, parhaat lapset ,kaunis ja hyvät elämäntavat.

Ei teitä jaksa kuunnella.

Toivottavasti yrität provota. Ei kukaan voi olla noin tietämätön.

Miehet ovat se kilpailuhenkinen sukupuoli. Jo pelkkä testosteroni tekee miehistä naisia kilpailuhenkisempiä. Ei se kuitenkaan pelkästään siitä johdu. Jo pikkupojat ovat pikkutyttöjä paljon kilpailullisempia, vaikka poikien testosteronimäärä nousee tyttöjä korkeammalle vasta murrosiässä.

Tesla kirjoitti:

Menin miesvaltaiselle alalle työharjoitteluun. Olin yllättynyt, millaisia juorukerhoja miehillä siellä oli. Siellä kuulkaa juoruttiin impotenssit, sperman laadut, arvosteltiin vaimot ja lapset. Hämmennyin, kun tajusin, miten paljon miehet toistensa elämästä tiesivätkään ja miten julmia he olivat toisilleen selän takana. Kuka oli aisankannattaja ja kellä tutkinto huonommasta koulusta. Jollain oli vanha auto ja joku oli kaappijuoppo. Miehet nostattivat itseään haukkumalla muita. Minua yritettiin värvätä milloin mihinkin leiriin. Jos en ollut jonkun puolella, olin häntä vastaan.

Kummallista, että vielä joku fantasioi miehistä jotenkin juoruttomampina tai rehdimpinä. Kai se on vaan niin silloin, kun ei totuutta tiedä. Vähän niin kuin joidenkin miesten naivit ajatukset siitä, miten viattomia , herkkiä, avuttomia ja kokemattomia kaikki alle kolmekymppiset naiset ovat. Kun ei tiedetä.

Niin varmaan. Alakin jäi sopivasti kertomatta. Tuo on vielä pientä naisvaltaisten alojen touhuun verrattuna,

vaikka kirjoituksesi olikin sepitettyä tarinaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä miten päin se asia sitten pitää ilmaista, jotta joku ei vedä hernettä nenäänsä. Ehkä pitää vaan omana tietonaan, niin olen tosin tehnytkin. Mutta pitäisikö sitten jotenkin taistella sitä tunnetta vastaan, että "ei vee, ollaan istuttu tässä kohta tunti ja puhuttu huulipunista, jonka jälkeen sujuvasti siirryttiin haukkumaan jotain naista, joka ei täytä perusblondibimbon ulkonäkövaatimuksia" Pitäiskö mun vaan jotenkin esittää, että olen tuollainen ihminen?

Mulla onneksi on myös naispuolisia kavereita, joiden kanssa puhutaan politiikasta ja historiasta, tieteestä yms. Mutta siinäkin porukassa sitten 1 tai 2 taantuu idiootiksi, heti kun tulee mies pöytään. "Ihihi PEnttii-ii, selitäxä mulle mikä on inflaatio kun en mä ta-juu-uu-uu"

Että miten tähän kaikkeen pitää suhtautua niinkuin feministisen oikein?

No mitäkö tekisin feministinä? En hengailisi tuollaisten ihmisten kanssa mutta en myöskään suhtautuisi heihin alentavasti. Tai sitten puhuisin niistä huulipunista, koska kyllä mua kiinnostaa myös meikit vaikka teenkin väikkäriä. Muutenhan tuo kuvaamasi kertoo juuri niistä ongelmista, mistä ketjussa on puhuttu - naiset kokevat toisensa uhaksi ja käyttäytyvät sen mukaisesti ihan huomaamattaan.

Kiva. No mä oon maisteri mutta mua ei kiinnosta meikit. Mitäs nyt tehdään? Mä hengailen kaikenlaisten ihmisten kanssa, koska ystävilläni on ystäviä, jotka liittyvät seuraan, on työkavereita jne. Mun ei silti tarvitse hyväksyä, että jonkun ulkonäkö on keskustelunaihe. Ikäviin ihmisiin suhtautuminen ikävinä ihmisinä ei ole alentavaa.

Musta kuulostaa vähän kaksinaismoralistiselta, että ilmeisesti vaan hammasta purren pitäisi puhua jostain huulipunista koska olen nainen, ja välttää siirtymistä sinne miesten porukkaan kun tiedän että siellä puhutaan todennäköisesti jostain muusta kuin meikeistä. Koska se olis sitten jotain vihaa omaa sukupuoltani kohtaan.

Mahtaa olla elämä lampaana hankalaa?

Ei hitto, tarkoitin sitä että miksi ihmeessä oot ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä? Ja miksi just miesten porukassa puhutaan sun kiinnostuksen kohteista muttei muualla? Kannattaa tutustua vaikka FB:n nörttiryhmiin, niin huomaat että on muitakin naisia joita kiinnostaa samat asiat kuin sua.

Sinua itseäsi lainaten, ei hitto. Mä sanoin, että sosiaalinen kanssakäyminen ei (varmaan kenelläkään?) rajoitu niihin ihmisiin, joiden "kanssa" olen. Jos menen aftereille/terassille töiden jälkeen muutaman ystävän kanssa, usein seuraan liittyy myös heidän tuttujaan ja ystäviään. Töissä, lounastauoilla jne. on aina ihmisiä, joiden kanssa tulee oltua tekemisissä ilman, että se on suunniteltua. En tiedä miten rajoittunutta elämää pitäisi elää, jotta olisin kanssakäymisissä vain ihmisten kanssa, jotka jotenkin valikoin. Mistä oletat sitäpaitsi, että FB:n nörttiryhmät olisi viiteryhmäni? Koska olen maisteri ja en jaksa puhua meikeistä? Kiinnostava tulkinta.

Koska nainen, joka ei kiinnostu meikeistä vaan tieteestä ja politiikasta, on nörttinörttinen, hipsukka ja kuuluu vertaistensa seuraan. Missään nimessä hänen ei tule olla normaali, ja etsiytyä samassa huoneessa olevan miesporukan seuraan, joka asiasta puhuu. Vaan mennä kotiin, etsiä virtuaalinen naisviiteryhmä jossa asiaan uppoutua, ettei olisi häpeäksi omalle sukupuolelleen naisviha-asenteella.

Taitaa olla tällä jeesustelijalla itselläänkin aika rankat oletukset ja lokeroinnit käynnissä ihmisistä ;)

Miten niin jeesustelijalla? Täyttä asiaahan tuo puhuu. 

Kerro, millaisia lokerointia kirjoittajalla mahdolisesti on, niin pysyn minäkin - nainen - kärryillä keskustelussa.

En viihdy miesvaltaisilla työpaikoilla. En pidä siitä karkeudesta ja huumorin varjolla heitetyistä loukkauksista. Miehetkin kiusaavat työpaikoilla, heidän kiusaamisensa vain on suoraviivaisempaa.  Selviydyn naisvaltaisten työpaikkojen ongelmista, koska naisena osaan päätellä toisen naisen aivoituksia. Missään naisvaltaisessa työpaikassani ei sentään ole kasattu romua työhuoneeni oven eteen, kuten eräällä miesvaltaisella työpaikallani tapahtui.

Hmm. Täällä ei nyt näköjään kamalasti hyväksytä yhtään mitään näkökulmaa, mutta kerronpa silti omani.

Olen koti-isäni kasvattama kouluikään asti. Olen pienenä katsonut dokumentteja, suomifilmejä, urheilua (sitä en kyllä jaksanut ikinä), uutisia, eduskunnan kyselytuntia jne. Tehnyt pihalla lumitöitä ja kaikkea muuta sellaista. Ensimmäisen tyttöporukan kohtasin koulussa, ja koin olevani jotain ihan eri lajia :) en mä edes ollut oppinut harjaamaan hiuksiani aamuisin, saati että tietäisin miltä ne näyttää :D Olin ihan käsittämätön pikkupeikko 1. luokan luokkakuvassani. Tästä positiivisena seuraksena toki se, että omaan ulkonäkööni olin tosi tyytyväinen aina. Ehkä joskus vähän perusteettomasti :D mutta hyvä kehonkuva oli.

En silti koe, että olisin identifioinut itseäni miksikään ei-tytöksi tai tunkenut poikien seuraan. Päinvastoin. Mutta olin varmaan ihan yläasteelle asti aina tilanteissa, joissa koin vahvaa, ihan fyysistä ulkopuolisuuden ja häpeän tunnetta melkein päivittäin. Jos laitettiin tukkaa porukalla ennen diskoa, en osannut. Kaikenlainen fanitus ja ihailu oli musta tosi vierasta, enkä osannut "haaveilla" mistään idolista. Kaikki tyttö/naismaneerit jotka kaikki muut osasi, oli ihan vieraita mulle (peilin edessä laulaminen/muikistelu/leikit jossa esitettiin aikuisia naisia jne.) Tuli olo, etten osaa jotain mitä kaikki muut osaa.

Mä en myöskään osannut puhua sillä tavalla, että kertoisin itsestäni jotain triviaalia jatkuvasti. Jotenkin vaikea selittää, mutta kun kaveriporukoissa puhuttiin paljon, niin mä en koskaan puhunut itsestäni. Tai vatvonut. Siitä muistan saaneeni kuulla, ja potkaistiinpa (heh) minut jostain kaveriporukasta uloskin sen vuoksi. Opin sitten kun yläasteella tuli alkoholi kuvioihin ja kielenkannat alkoi jotenkin karista.

Olen pohtinut, että voihan olla että isäni on jotenkin kiusaantuneena sivuuttanut minun tyttömäisen käytöksen alut, ja olen oppinut jotenkin välttämään ja häpeämään niitä tai jotain. Tai sitten kun en osannut, ja koin aina esittäväni kun olin jotenkin "naisellinen" , on se luonut minulle jotain joka kuplii tosi vahvana pintaan nykyäänkin. Olen ihan laittautuva, meikkaava ja nätti nuori nainen, mutta edelleen suu auki tuijotan, jos joku dorka ilme kasvoillaan ottaa julkisesti jonkun keikistelyselfien tms. ("Miten se kehtaa, eikö se tajua miten nololta kanalta se näyttää?") Miehille en koskaan oppinut antamaan periksi, enkä ole koskaan kokenut että ihmiset riitelee, vaan asiat. Naisten kanssa tuntuu joskus, ettei mikään sanottu päde. "Sovitut asiat" ei olekaan sovittu, "ei se haittaa" haittaakin tosi paljon jne.

Ja semmonen överilaittautuminen on joskus tosi vaikeeta, eka ihanaa mutta sitten kun ohittaa kaupungilla jonkun köyhän tai väsyneen ihmisen, niin alkaa jotenkin hävettämään sekin sitten. Että on ihmisiä joilla ei ole rahaa tai aikaa kävellä nokka pystyssä kaupungilla kun joku maailman napa. Ja siksi tuntuu myös jotenkin hirveeltä ja turhalta ja tympäisevältä puhua jostain meikeistä, kun jollain ihmisillä ei oo ees rahaa ruokaan.

Ehkä ei ole kyse  siitä että "en ole kuten muut naiset" kuvittelee olevansa jotenkin parempia kuin ne muut, vaan jotenkin tosi perustavanlaatuisesti eri tavalla rakennettuja. Huonostikin. Minä ainakin olen. Varmaan kaikki korppikotkat nyt hyökkää tähänkin, mutta jos jotenkin pystyisi ymmärtämään jonkinnäköisiä eroja siinä, miten eri ihmiset tulee oman/toisen sukupuolen kanssa "toimeen".

Eivät naiset koskaan hyväksy lähelleen toista naista, joka on uhka tälle ensimmäiselle. Juorut lähtevät leviämään. Ei tarvitse joskus olla kuin olemassa, niin alkaa se vaikea käyttäytyminen. Tämä on niin monta kertaa koettu. Turha väittää muuta.

Vierailija kirjoitti:

 Ja siksi tuntuu myös jotenkin hirveeltä ja turhalta ja tympäisevältä puhua jostain meikeistä, kun jollain ihmisillä ei oo ees rahaa ruokaan..

Hyvin blokkasit kaiken keskustelun jo viestissäsi nimittämällä ennakoiden vastaavia "korppikotkiksi", mut sanotaanpa nyt kuitenkin, että tää on aika helvetin holier-than-thou -asenne, ellei todella elä niin kuin joku Ville-Veikko Hirvelä. Kukaan ei tee jotain merkityksellistä ja kehittävää 24/7. Lähes jokaista itseä kiinnostamatonta ajanvietettä voi päivitellä, että voi voi, miten tuota voi tehdä, kun jossain lapsi näkee nälkää. Esimerkiksi juuri nyt luet jotain turhaa keskustelupalstaa ja kirjoittelet sinne triviaaleja juttuja omasta elämästäsi kuin mikäkin maailman napa, vaikka joillain ei oo ees kotia, josta kirjoitella AV:lle. Ymmärräthän? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Ja siksi tuntuu myös jotenkin hirveeltä ja turhalta ja tympäisevältä puhua jostain meikeistä, kun jollain ihmisillä ei oo ees rahaa ruokaan..

Hyvin blokkasit kaiken keskustelun jo viestissäsi nimittämällä ennakoiden vastaavia "korppikotkiksi", mut sanotaanpa nyt kuitenkin, että tää on aika helvetin holier-than-thou -asenne, ellei todella elä niin kuin joku Ville-Veikko Hirvelä. Kukaan ei tee jotain merkityksellistä ja kehittävää 24/7. Lähes jokaista itseä kiinnostamatonta ajanvietettä voi päivitellä, että voi voi, miten tuota voi tehdä, kun jossain lapsi näkee nälkää. Esimerkiksi juuri nyt luet jotain turhaa keskustelupalstaa ja kirjoittelet sinne triviaaleja juttuja omasta elämästäsi kuin mikäkin maailman napa, vaikka joillain ei oo ees kotia, josta kirjoitella AV:lle. Ymmärräthän? :D

Olen pahoillani jos se ei tuosta tekstistä käynyt ilmi, mutta en mitenkään koe omaa ajatteluani mitenkään "parempana" tai varsinkaan hyvänä. Eihän siinä ole mitään järkeä, ihan itteänikin v*t uttaa just se, kun ei osaa olla pilaamatta fiilistään välillä.

Ihmisen käyttäytymistä ja sitä miten hän näyttäytyy sosiaalisesti ohjaa aika paljon kaikkea huonoa ja hyvää. Koko tuon minun tekstin voi suodattaa vaan toteamuksina omasta itsestäni, en tuonut siinä esille tietoisesti mitään "olenpa parempi" aspektia. Vaan ajatuksia ja mietteitä jotka vaikuttaa tähän mistä nyt puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Ja siksi tuntuu myös jotenkin hirveeltä ja turhalta ja tympäisevältä puhua jostain meikeistä, kun jollain ihmisillä ei oo ees rahaa ruokaan..

Hyvin blokkasit kaiken keskustelun jo viestissäsi nimittämällä ennakoiden vastaavia "korppikotkiksi", mut sanotaanpa nyt kuitenkin, että tää on aika helvetin holier-than-thou -asenne, ellei todella elä niin kuin joku Ville-Veikko Hirvelä. Kukaan ei tee jotain merkityksellistä ja kehittävää 24/7. Lähes jokaista itseä kiinnostamatonta ajanvietettä voi päivitellä, että voi voi, miten tuota voi tehdä, kun jossain lapsi näkee nälkää. Esimerkiksi juuri nyt luet jotain turhaa keskustelupalstaa ja kirjoittelet sinne triviaaleja juttuja omasta elämästäsi kuin mikäkin maailman napa, vaikka joillain ei oo ees kotia, josta kirjoitella AV:lle. Ymmärräthän? :D

Ymmärtäisin jos jeesustelisi ihmisille että eipäs nyt meikata kun kaikilla ei oo siihen rahaa, että se vois ärsyttää, mut jos jollain käy mielessä joku ihan inhimillinen tahaton häivähdys tuollaisessa tilanteessa, niin mitä ihmettä?  Sääli ja empatia on sairautta, kisko heti kaikki sellaiset ajatukset päästäsi?`

Tesla kirjoitti:

Menin miesvaltaiselle alalle työharjoitteluun. Olin yllättynyt, millaisia juorukerhoja miehillä siellä oli. Siellä kuulkaa juoruttiin impotenssit, sperman laadut, arvosteltiin vaimot ja lapset. Hämmennyin, kun tajusin, miten paljon miehet toistensa elämästä tiesivätkään ja miten julmia he olivat toisilleen selän takana. Kuka oli aisankannattaja ja kellä tutkinto huonommasta koulusta. Jollain oli vanha auto ja joku oli kaappijuoppo. Miehet nostattivat itseään haukkumalla muita. Minua yritettiin värvätä milloin mihinkin leiriin. Jos en ollut jonkun puolella, olin häntä vastaan.

Kummallista, että vielä joku fantasioi miehistä jotenkin juoruttomampina tai rehdimpinä. Kai se on vaan niin silloin, kun ei totuutta tiedä. Vähän niin kuin joidenkin miesten naivit ajatukset siitä, miten viattomia , herkkiä, avuttomia ja kokemattomia kaikki alle kolmekymppiset naiset ovat. Kun ei tiedetä.

Tuosta spermanlaadusta tiedän että keksitty tarina. Monet miehet eivät edes mainitse kahvihuoneessa että heillä on puoliso.

Nyt naiset vähän sitä järkeä kehiin ja jotain rotia näihin trolleihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Ja siksi tuntuu myös jotenkin hirveeltä ja turhalta ja tympäisevältä puhua jostain meikeistä, kun jollain ihmisillä ei oo ees rahaa ruokaan..

Hyvin blokkasit kaiken keskustelun jo viestissäsi nimittämällä ennakoiden vastaavia "korppikotkiksi", mut sanotaanpa nyt kuitenkin, että tää on aika helvetin holier-than-thou -asenne, ellei todella elä niin kuin joku Ville-Veikko Hirvelä. Kukaan ei tee jotain merkityksellistä ja kehittävää 24/7. Lähes jokaista itseä kiinnostamatonta ajanvietettä voi päivitellä, että voi voi, miten tuota voi tehdä, kun jossain lapsi näkee nälkää. Esimerkiksi juuri nyt luet jotain turhaa keskustelupalstaa ja kirjoittelet sinne triviaaleja juttuja omasta elämästäsi kuin mikäkin maailman napa, vaikka joillain ei oo ees kotia, josta kirjoitella AV:lle. Ymmärräthän? :D

Olen pahoillani jos se ei tuosta tekstistä käynyt ilmi, mutta en mitenkään koe omaa ajatteluani mitenkään "parempana" tai varsinkaan hyvänä. Eihän siinä ole mitään järkeä, ihan itteänikin v*t uttaa just se, kun ei osaa olla pilaamatta fiilistään välillä.

Ihmisen käyttäytymistä ja sitä miten hän näyttäytyy sosiaalisesti ohjaa aika paljon kaikkea huonoa ja hyvää. Koko tuon minun tekstin voi suodattaa vaan toteamuksina omasta itsestäni, en tuonut siinä esille tietoisesti mitään "olenpa parempi" aspektia. Vaan ajatuksia ja mietteitä jotka vaikuttaa tähän mistä nyt puhutaan.

Uskon että olet vilpitön, mutta arvottavalta tuo silti kuulostaa.Tuollaisissa pohdiskeluissa häiritsee se, että "muut naiset" on pelkistetty litteäksi porukaksi ihmisiä, jotka on pinnallisia, itsekkäitä ja tekee kaikkea turhanpäiväistä. Oikeasti ne voi olla ihan yhtä kompleksisia ja empaattisia kuin sinäkin, vaikka tapa ilmaista itseä ja päällimmäinen vaikutelma olisi erilainen. Ei se toimi niin, että ainoastaan ne, joiden kanssa tulee itse juttuun ja joiden tekemisiä ymmärtää, ovat merkityksellisiä ja arvokkaita yksilöitä. En näe että joku tuntemattoman teinin selfien ottaminen on edes päivittelyn arvoinen asia, sen kun katsot muualle. Ihmiset on erilaisia, ei kaiken tarvitse sopia juuri sinulle eikä kaikkea tarvitse ymmärtää. Sinä olet sopiva juuri tuollaisena. Kukaan ei hyödy siitä, jos asennoidut kaikkiin tapaamiisi naisiin, että "tuota en voi kuitenkaan tajuta".

Oma mielipide tähän hommaan on se, että kun nuoret kasvavat oletusarvossa että tytöt on tyttöjen kavereita ja pojat poikien kavereita niin sitä katsoo sitten kriittisemmin sitä "omaa porukkaa". Kiusaamista tapahtuu molemmissa porukoissa ja todellisuus on se, että naiset eivät ole sen pahempia kuin miehet, vaan että kaikki me ollaan yhtä ihmisperseitä. Katsot siis naisten porukassa syntyneitä kauheuksia/epäoikeudenmukaisuuksia kasvaessasi ja vastareaktio on kova jos sinua esim. kiusataan. Hakeudut siis helposti sinne toiselle laidalle tai jäät yksin. Itsestä on ihan luontaista katkeroitua naisia kohtaan jos vaikka ollaan kiusattu ja juoruttu ala-aste iästä asti. Jos tämä kiusattu saa elää rauhassa miesten keskellä niin onko se nyt niin kamala asia? Itsellä on esim. homokavereita, joilla tramoja heteromiehistä ja hän soveltuu paljon paremmin naisporukkaamme. Pohjimmainen pointti= suurin osa ihmisistä on ihmisperseitä, ja toiseen sukupuoleen kuuluvuuden tunteminen on mielestäni ihan ymmärrettävää jos on saanut takkiin aikaisemmin jossain toisessa ryhmässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Ja siksi tuntuu myös jotenkin hirveeltä ja turhalta ja tympäisevältä puhua jostain meikeistä, kun jollain ihmisillä ei oo ees rahaa ruokaan..

Hyvin blokkasit kaiken keskustelun jo viestissäsi nimittämällä ennakoiden vastaavia "korppikotkiksi", mut sanotaanpa nyt kuitenkin, että tää on aika helvetin holier-than-thou -asenne, ellei todella elä niin kuin joku Ville-Veikko Hirvelä. Kukaan ei tee jotain merkityksellistä ja kehittävää 24/7. Lähes jokaista itseä kiinnostamatonta ajanvietettä voi päivitellä, että voi voi, miten tuota voi tehdä, kun jossain lapsi näkee nälkää. Esimerkiksi juuri nyt luet jotain turhaa keskustelupalstaa ja kirjoittelet sinne triviaaleja juttuja omasta elämästäsi kuin mikäkin maailman napa, vaikka joillain ei oo ees kotia, josta kirjoitella AV:lle. Ymmärräthän? :D

Ymmärtäisin jos jeesustelisi ihmisille että eipäs nyt meikata kun kaikilla ei oo siihen rahaa, että se vois ärsyttää, mut jos jollain käy mielessä joku ihan inhimillinen tahaton häivähdys tuollaisessa tilanteessa, niin mitä ihmettä?  Sääli ja empatia on sairautta, kisko heti kaikki sellaiset ajatukset päästäsi?`

On vähän eri juttu ajatella empaattinen ajatus vs. kantaa osana identiteettiään tuollaista narratiivia, että "minä pohdin ainutlaatuisen empaattisia ajatuksia kun muut vaan tekee kaikkea turhaa".

Sitä ilkeyttä minkä esimerkiksi eräs kaunis ystäväni on kohdannut toisilta naisilta. Hän ei juurikaan edes laittaudu. Mutta kyllä juoruja leviteltiin. Olen itse nähnyt.

Tesla kirjoitti:

Menin miesvaltaiselle alalle työharjoitteluun. Olin yllättynyt, millaisia juorukerhoja miehillä siellä oli. Siellä kuulkaa juoruttiin impotenssit, sperman laadut, arvosteltiin vaimot ja lapset. Hämmennyin, kun tajusin, miten paljon miehet toistensa elämästä tiesivätkään ja miten julmia he olivat toisilleen selän takana. Kuka oli aisankannattaja ja kellä tutkinto huonommasta koulusta. Jollain oli vanha auto ja joku oli kaappijuoppo. Miehet nostattivat itseään haukkumalla muita. Minua yritettiin värvätä milloin mihinkin leiriin. Jos en ollut jonkun puolella, olin häntä vastaan.

Kummallista, että vielä joku fantasioi miehistä jotenkin juoruttomampina tai rehdimpinä. Kai se on vaan niin silloin, kun ei totuutta tiedä. Vähän niin kuin joidenkin miesten naivit ajatukset siitä, miten viattomia , herkkiä, avuttomia ja kokemattomia kaikki alle kolmekymppiset naiset ovat. Kun ei tiedetä.

Tässä sinun fantasiassasi ei ole mitään totuuspohjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisvaltaisilla aloilla esiintyy ylivoimaisesti eniten työpaikkakiusaamista, fakta jota aloittaja ei voi muuksi muuttaa.

Väärin. Missään ei missään ole niin törkeää työpaikkakiusaamista kuin täysin miesvaltaisilla työpaikoilla.

Muistaakseni valtion ja kunnan toimisto työt oli pahimmasta päästä työpaikkakiusaamisessa, mutta naispappeuden myötä seurakuntatyössä on suhteessa eniten kiusaamista.

En en tiedä sukupuolijakaumasta, mutta voit aika vapaasti kiusata toisia, jos olet työsuhteen sijaan virkasuhteessa.

Olen ollut enemmän teollisuudessa sekä nais että miesvaltaisella alalla. Julkisella puolella olen myös mies sekä naisvaltaisilla aloilla ollut.

Seurakunnassa onneksi en, niin kyllä se kiusaaja on yleensä istunut vahvalla virkapallilla. Teollisuudessa sellaiset asiat näkyvät tuloksessa ja joku siihen tulee puuttumaan. Ellei kiusaaja ole firman omistsja, jolla on liikaa rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Ja siksi tuntuu myös jotenkin hirveeltä ja turhalta ja tympäisevältä puhua jostain meikeistä, kun jollain ihmisillä ei oo ees rahaa ruokaan..

Hyvin blokkasit kaiken keskustelun jo viestissäsi nimittämällä ennakoiden vastaavia "korppikotkiksi", mut sanotaanpa nyt kuitenkin, että tää on aika helvetin holier-than-thou -asenne, ellei todella elä niin kuin joku Ville-Veikko Hirvelä. Kukaan ei tee jotain merkityksellistä ja kehittävää 24/7. Lähes jokaista itseä kiinnostamatonta ajanvietettä voi päivitellä, että voi voi, miten tuota voi tehdä, kun jossain lapsi näkee nälkää. Esimerkiksi juuri nyt luet jotain turhaa keskustelupalstaa ja kirjoittelet sinne triviaaleja juttuja omasta elämästäsi kuin mikäkin maailman napa, vaikka joillain ei oo ees kotia, josta kirjoitella AV:lle. Ymmärräthän? :D

Olen pahoillani jos se ei tuosta tekstistä käynyt ilmi, mutta en mitenkään koe omaa ajatteluani mitenkään "parempana" tai varsinkaan hyvänä. Eihän siinä ole mitään järkeä, ihan itteänikin v*t uttaa just se, kun ei osaa olla pilaamatta fiilistään välillä.

Ihmisen käyttäytymistä ja sitä miten hän näyttäytyy sosiaalisesti ohjaa aika paljon kaikkea huonoa ja hyvää. Koko tuon minun tekstin voi suodattaa vaan toteamuksina omasta itsestäni, en tuonut siinä esille tietoisesti mitään "olenpa parempi" aspektia. Vaan ajatuksia ja mietteitä jotka vaikuttaa tähän mistä nyt puhutaan.

Uskon että olet vilpitön, mutta arvottavalta tuo silti kuulostaa.Tuollaisissa pohdiskeluissa häiritsee se, että "muut naiset" on pelkistetty litteäksi porukaksi ihmisiä, jotka on pinnallisia, itsekkäitä ja tekee kaikkea turhanpäiväistä. Oikeasti ne voi olla ihan yhtä kompleksisia ja empaattisia kuin sinäkin, vaikka tapa ilmaista itseä ja päällimmäinen vaikutelma olisi erilainen. Ei se toimi niin, että ainoastaan ne, joiden kanssa tulee itse juttuun ja joiden tekemisiä ymmärtää, ovat merkityksellisiä ja arvokkaita yksilöitä. En näe että joku tuntemattoman teinin selfien ottaminen on edes päivittelyn arvoinen asia, sen kun katsot muualle. Ihmiset on erilaisia, ei kaiken tarvitse sopia juuri sinulle eikä kaikkea tarvitse ymmärtää. Sinä olet sopiva juuri tuollaisena. Kukaan ei hyödy siitä, jos asennoidut kaikkiin tapaamiisi naisiin, että "tuota en voi kuitenkaan tajuta".

Minusta alkaa tuntua siltä, että tekstistäni halutaan tarkoituksella löytää juuri se, mitä siellä ei ole...

Missään en sanonut, että asennoidun kaikkiin tapaamiini naisiin "tuota en voi tajuta" -asenteella. Luulet koko ajan jostain syystä todella kiivaasti, että yritän kertoa kuinka paljon PAREMPI olen. Miksi? Luulet sitä niin kovasti, että luet tekstiäni jostain rivien välistä ja todella pahasti.

Se, että yritin tuoda ilmi, kuinka kaikki naiselliset maneerit ja eleet ja selfiejutut tuottaa mulle myötähäpeää, perustu kuitenkin pohdintaan siitä, että mulla itselläni on mennyt asian kanssa joku vinoon. Ei niillä muilla.

Olen lukenut tätä ketjua ja tähän viittasin juuri korppikotkailulla. Ei täällä haluta mitään aidosti pohtia tai ymmärtää, taikka kaivata mitään, mikä heilauttaa sitä omaa näkemystä. Väännetään ja käännetään asiat omiin linsseihin sopiviksi. Rikolliset tiedetään, rikos pitää vaan sitten jokaiselle keksiä.

Kertoo erityisen paljon sinusta, että minä tunteen kokijana ja sanoittajana (nopea tajuntaan nouseva häpeä laittautumisesta) olen aivan merkityksetön, koska _sinä_ TIEDÄT että se on jotain tietoista leijumista. Minä olen sinua vastaan täysin aseeton. Sinä tiedät ihan kaiken. Luulisi että tuollaisten piilomerkitysten keksiminen ja niissä itse keksityissä jutuissa vatvominen kävisi jossain vaiheessa aika raskaaksi. Joko itsellesi tai ympäristöllesi.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Täällä ei nyt näköjään kamalasti hyväksytä yhtään mitään näkökulmaa, mutta kerronpa silti omani.

Olen koti-isäni kasvattama kouluikään asti. Olen pienenä katsonut dokumentteja, suomifilmejä, urheilua (sitä en kyllä jaksanut ikinä), uutisia, eduskunnan kyselytuntia jne. Tehnyt pihalla lumitöitä ja kaikkea muuta sellaista. Ensimmäisen tyttöporukan kohtasin koulussa, ja koin olevani jotain ihan eri lajia :) en mä edes ollut oppinut harjaamaan hiuksiani aamuisin, saati että tietäisin miltä ne näyttää :D Olin ihan käsittämätön pikkupeikko 1. luokan luokkakuvassani. Tästä positiivisena seuraksena toki se, että omaan ulkonäkööni olin tosi tyytyväinen aina. Ehkä joskus vähän perusteettomasti :D mutta hyvä kehonkuva oli.

En silti koe, että olisin identifioinut itseäni miksikään ei-tytöksi tai tunkenut poikien seuraan. Päinvastoin. Mutta olin varmaan ihan yläasteelle asti aina tilanteissa, joissa koin vahvaa, ihan fyysistä ulkopuolisuuden ja häpeän tunnetta melkein päivittäin. Jos laitettiin tukkaa porukalla ennen diskoa, en osannut. Kaikenlainen fanitus ja ihailu oli musta tosi vierasta, enkä osannut "haaveilla" mistään idolista. Kaikki tyttö/naismaneerit jotka kaikki muut osasi, oli ihan vieraita mulle (peilin edessä laulaminen/muikistelu/leikit jossa esitettiin aikuisia naisia jne.) Tuli olo, etten osaa jotain mitä kaikki muut osaa.

Mä en myöskään osannut puhua sillä tavalla, että kertoisin itsestäni jotain triviaalia jatkuvasti. Jotenkin vaikea selittää, mutta kun kaveriporukoissa puhuttiin paljon, niin mä en koskaan puhunut itsestäni. Tai vatvonut. Siitä muistan saaneeni kuulla, ja potkaistiinpa (heh) minut jostain kaveriporukasta uloskin sen vuoksi. Opin sitten kun yläasteella tuli alkoholi kuvioihin ja kielenkannat alkoi jotenkin karista.

Olen pohtinut, että voihan olla että isäni on jotenkin kiusaantuneena sivuuttanut minun tyttömäisen käytöksen alut, ja olen oppinut jotenkin välttämään ja häpeämään niitä tai jotain. Tai sitten kun en osannut, ja koin aina esittäväni kun olin jotenkin "naisellinen" , on se luonut minulle jotain joka kuplii tosi vahvana pintaan nykyäänkin. Olen ihan laittautuva, meikkaava ja nätti nuori nainen, mutta edelleen suu auki tuijotan, jos joku dorka ilme kasvoillaan ottaa julkisesti jonkun keikistelyselfien tms. ("Miten se kehtaa, eikö se tajua miten nololta kanalta se näyttää?") Miehille en koskaan oppinut antamaan periksi, enkä ole koskaan kokenut että ihmiset riitelee, vaan asiat. Naisten kanssa tuntuu joskus, ettei mikään sanottu päde. "Sovitut asiat" ei olekaan sovittu, "ei se haittaa" haittaakin tosi paljon jne.

Ja semmonen överilaittautuminen on joskus tosi vaikeeta, eka ihanaa mutta sitten kun ohittaa kaupungilla jonkun köyhän tai väsyneen ihmisen, niin alkaa jotenkin hävettämään sekin sitten. Että on ihmisiä joilla ei ole rahaa tai aikaa kävellä nokka pystyssä kaupungilla kun joku maailman napa. Ja siksi tuntuu myös jotenkin hirveeltä ja turhalta ja tympäisevältä puhua jostain meikeistä, kun jollain ihmisillä ei oo ees rahaa ruokaan.

Ehkä ei ole kyse  siitä että "en ole kuten muut naiset" kuvittelee olevansa jotenkin parempia kuin ne muut, vaan jotenkin tosi perustavanlaatuisesti eri tavalla rakennettuja. Huonostikin. Minä ainakin olen. Varmaan kaikki korppikotkat nyt hyökkää tähänkin, mutta jos jotenkin pystyisi ymmärtämään jonkinnäköisiä eroja siinä, miten eri ihmiset tulee oman/toisen sukupuolen kanssa "toimeen".

Näin mä koen. Olen sosiaalinen ja on kavereita molemmissa sukupuolissa. Ystävät ovat vähissä, tarkoituksella. Mutta, kaverimielessä, miesten kanssa on vaan helpompi olla, on jotenkin yksinkertaisempaa, hyvässä mielessä. Ja tämä on mun kokemukseni, en arvota itseäni, enkä naisia, enkä miehiä, on vaan luontevampaa mennä pälisemään miesten kanssa.

Tämä(kin) aihe saa merkillisen paljon varauksia aikaan, ihan turhaan. "Kaikki saa, kaikilta saa, mutta kaikki ei saa kaikilta"   :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Ja siksi tuntuu myös jotenkin hirveeltä ja turhalta ja tympäisevältä puhua jostain meikeistä, kun jollain ihmisillä ei oo ees rahaa ruokaan..

Hyvin blokkasit kaiken keskustelun jo viestissäsi nimittämällä ennakoiden vastaavia "korppikotkiksi", mut sanotaanpa nyt kuitenkin, että tää on aika helvetin holier-than-thou -asenne, ellei todella elä niin kuin joku Ville-Veikko Hirvelä. Kukaan ei tee jotain merkityksellistä ja kehittävää 24/7. Lähes jokaista itseä kiinnostamatonta ajanvietettä voi päivitellä, että voi voi, miten tuota voi tehdä, kun jossain lapsi näkee nälkää. Esimerkiksi juuri nyt luet jotain turhaa keskustelupalstaa ja kirjoittelet sinne triviaaleja juttuja omasta elämästäsi kuin mikäkin maailman napa, vaikka joillain ei oo ees kotia, josta kirjoitella AV:lle. Ymmärräthän? :D

Olen pahoillani jos se ei tuosta tekstistä käynyt ilmi, mutta en mitenkään koe omaa ajatteluani mitenkään "parempana" tai varsinkaan hyvänä. Eihän siinä ole mitään järkeä, ihan itteänikin v*t uttaa just se, kun ei osaa olla pilaamatta fiilistään välillä.

Ihmisen käyttäytymistä ja sitä miten hän näyttäytyy sosiaalisesti ohjaa aika paljon kaikkea huonoa ja hyvää. Koko tuon minun tekstin voi suodattaa vaan toteamuksina omasta itsestäni, en tuonut siinä esille tietoisesti mitään "olenpa parempi" aspektia. Vaan ajatuksia ja mietteitä jotka vaikuttaa tähän mistä nyt puhutaan.

Uskon että olet vilpitön, mutta arvottavalta tuo silti kuulostaa.Tuollaisissa pohdiskeluissa häiritsee se, että "muut naiset" on pelkistetty litteäksi porukaksi ihmisiä, jotka on pinnallisia, itsekkäitä ja tekee kaikkea turhanpäiväistä. Oikeasti ne voi olla ihan yhtä kompleksisia ja empaattisia kuin sinäkin, vaikka tapa ilmaista itseä ja päällimmäinen vaikutelma olisi erilainen. Ei se toimi niin, että ainoastaan ne, joiden kanssa tulee itse juttuun ja joiden tekemisiä ymmärtää, ovat merkityksellisiä ja arvokkaita yksilöitä. En näe että joku tuntemattoman teinin selfien ottaminen on edes päivittelyn arvoinen asia, sen kun katsot muualle. Ihmiset on erilaisia, ei kaiken tarvitse sopia juuri sinulle eikä kaikkea tarvitse ymmärtää. Sinä olet sopiva juuri tuollaisena. Kukaan ei hyödy siitä, jos asennoidut kaikkiin tapaamiisi naisiin, että "tuota en voi kuitenkaan tajuta".

Minusta alkaa tuntua siltä, että tekstistäni halutaan tarkoituksella löytää juuri se, mitä siellä ei ole...

Missään en sanonut, että asennoidun kaikkiin tapaamiini naisiin "tuota en voi tajuta" -asenteella. Luulet koko ajan jostain syystä todella kiivaasti, että yritän kertoa kuinka paljon PAREMPI olen. Miksi? Luulet sitä niin kovasti, että luet tekstiäni jostain rivien välistä ja todella pahasti.

Se, että yritin tuoda ilmi, kuinka kaikki naiselliset maneerit ja eleet ja selfiejutut tuottaa mulle myötähäpeää, perustu kuitenkin pohdintaan siitä, että mulla itselläni on mennyt asian kanssa joku vinoon. Ei niillä muilla.

Olen lukenut tätä ketjua ja tähän viittasin juuri korppikotkailulla. Ei täällä haluta mitään aidosti pohtia tai ymmärtää, taikka kaivata mitään, mikä heilauttaa sitä omaa näkemystä. Väännetään ja käännetään asiat omiin linsseihin sopiviksi. Rikolliset tiedetään, rikos pitää vaan sitten jokaiselle keksiä.

Kertoo erityisen paljon sinusta, että minä tunteen kokijana ja sanoittajana (nopea tajuntaan nouseva häpeä laittautumisesta) olen aivan merkityksetön, koska _sinä_ TIEDÄT että se on jotain tietoista leijumista. Minä olen sinua vastaan täysin aseeton. Sinä tiedät ihan kaiken. Luulisi että tuollaisten piilomerkitysten keksiminen ja niissä itse keksityissä jutuissa vatvominen kävisi jossain vaiheessa aika raskaaksi. Joko itsellesi tai ympäristöllesi.

MIKSI ET SANONUT ETTÄ TYYPILLINEN NAINEN :DDDDD en kestä. Lihavoitu kohta on nnnnnniiin totta tässä langassa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Ja siksi tuntuu myös jotenkin hirveeltä ja turhalta ja tympäisevältä puhua jostain meikeistä, kun jollain ihmisillä ei oo ees rahaa ruokaan..

Hyvin blokkasit kaiken keskustelun jo viestissäsi nimittämällä ennakoiden vastaavia "korppikotkiksi", mut sanotaanpa nyt kuitenkin, että tää on aika helvetin holier-than-thou -asenne, ellei todella elä niin kuin joku Ville-Veikko Hirvelä. Kukaan ei tee jotain merkityksellistä ja kehittävää 24/7. Lähes jokaista itseä kiinnostamatonta ajanvietettä voi päivitellä, että voi voi, miten tuota voi tehdä, kun jossain lapsi näkee nälkää. Esimerkiksi juuri nyt luet jotain turhaa keskustelupalstaa ja kirjoittelet sinne triviaaleja juttuja omasta elämästäsi kuin mikäkin maailman napa, vaikka joillain ei oo ees kotia, josta kirjoitella AV:lle. Ymmärräthän? :D

Olen pahoillani jos se ei tuosta tekstistä käynyt ilmi, mutta en mitenkään koe omaa ajatteluani mitenkään "parempana" tai varsinkaan hyvänä. Eihän siinä ole mitään järkeä, ihan itteänikin v*t uttaa just se, kun ei osaa olla pilaamatta fiilistään välillä.

Ihmisen käyttäytymistä ja sitä miten hän näyttäytyy sosiaalisesti ohjaa aika paljon kaikkea huonoa ja hyvää. Koko tuon minun tekstin voi suodattaa vaan toteamuksina omasta itsestäni, en tuonut siinä esille tietoisesti mitään "olenpa parempi" aspektia. Vaan ajatuksia ja mietteitä jotka vaikuttaa tähän mistä nyt puhutaan.

Uskon että olet vilpitön, mutta arvottavalta tuo silti kuulostaa.Tuollaisissa pohdiskeluissa häiritsee se, että "muut naiset" on pelkistetty litteäksi porukaksi ihmisiä, jotka on pinnallisia, itsekkäitä ja tekee kaikkea turhanpäiväistä. Oikeasti ne voi olla ihan yhtä kompleksisia ja empaattisia kuin sinäkin, vaikka tapa ilmaista itseä ja päällimmäinen vaikutelma olisi erilainen. Ei se toimi niin, että ainoastaan ne, joiden kanssa tulee itse juttuun ja joiden tekemisiä ymmärtää, ovat merkityksellisiä ja arvokkaita yksilöitä. En näe että joku tuntemattoman teinin selfien ottaminen on edes päivittelyn arvoinen asia, sen kun katsot muualle. Ihmiset on erilaisia, ei kaiken tarvitse sopia juuri sinulle eikä kaikkea tarvitse ymmärtää. Sinä olet sopiva juuri tuollaisena. Kukaan ei hyödy siitä, jos asennoidut kaikkiin tapaamiisi naisiin, että "tuota en voi kuitenkaan tajuta".

Minusta alkaa tuntua siltä, että tekstistäni halutaan tarkoituksella löytää juuri se, mitä siellä ei ole...

Missään en sanonut, että asennoidun kaikkiin tapaamiini naisiin "tuota en voi tajuta" -asenteella. Luulet koko ajan jostain syystä todella kiivaasti, että yritän kertoa kuinka paljon PAREMPI olen. Miksi? Luulet sitä niin kovasti, että luet tekstiäni jostain rivien välistä ja todella pahasti.

Se, että yritin tuoda ilmi, kuinka kaikki naiselliset maneerit ja eleet ja selfiejutut tuottaa mulle myötähäpeää, perustu kuitenkin pohdintaan siitä, että mulla itselläni on mennyt asian kanssa joku vinoon. Ei niillä muilla.

Olen lukenut tätä ketjua ja tähän viittasin juuri korppikotkailulla. Ei täällä haluta mitään aidosti pohtia tai ymmärtää, taikka kaivata mitään, mikä heilauttaa sitä omaa näkemystä. Väännetään ja käännetään asiat omiin linsseihin sopiviksi. Rikolliset tiedetään, rikos pitää vaan sitten jokaiselle keksiä.

Kertoo erityisen paljon sinusta, että minä tunteen kokijana ja sanoittajana (nopea tajuntaan nouseva häpeä laittautumisesta) olen aivan merkityksetön, koska _sinä_ TIEDÄT että se on jotain tietoista leijumista. Minä olen sinua vastaan täysin aseeton. Sinä tiedät ihan kaiken. Luulisi että tuollaisten piilomerkitysten keksiminen ja niissä itse keksityissä jutuissa vatvominen kävisi jossain vaiheessa aika raskaaksi. Joko itsellesi tai ympäristöllesi.

Ei tarvitse etsiä piilomerkityksiä vaan hyvin kirjaimellisesti ilmaistuja ristiriitaisuuksia!

Sanot, että et pidä muita naisia huonompina, mutta sanot, että he ovat myötähäpeää tuottavia dorkan näköisiä kana-korppikotkia joilla on triviaalit jutut.

Sanot, että et osaa puhua itsestäsi, mutta kirjoitat julkisesti pitkän viestin jossa puhut vain itsestäsi.

Sanot, että mielestäsi asiat riitelee, ei ihmiset, mutta suivaannuit vastauksestani ja syytät minua raskaaksi ihmiseksi ja keksityissä jutuissa vatvojaksi.

Ihan vilpittömästi yritän ymmärtää, mitä haet takaa.