Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lastensuojelun työntekijöiden kirjoitustyyli ja asenne ärsyttää
Purkautuminen ennen maantain postinkantajaa
28.05.2017 |
Meidän perheessä sattui jotain pahaa. Tein asianmukaisesti rikosilmoituksen ja lastensuojeluilmoituksen. Odotettavissa oli, että lastensuojelu tulisi varmistamaan, että lapselle ei koidu tilanteesta mitään harmia. Olen itse ollut aktiivinen toimija, että lapsi saisi keskusteluapua ja tukea, että häntä suojeltaisiin. Perjantaina tuli lastensuojelusta jonkinlainen kirjelmä, johon sosiaalityöntekijä oli kirjoittanut muistiinpanoja tähän astisilta tapaamisilta.
"Äiti on yhteistyökykyinen" (Mitä muuta olisin, kun tein ne ilmoituksetkin?)
"Äiti vakuuttelee haluavansa lapsen parasta" (ihan oikeasti haluan - siksi mm. nuo ilmoitukset)
Vaikea saada tähän sitä sävyä, mikä kirjoituksissa on, mutta se ei todellakaan ole ystävällistä tekstiä. Ihan kuin vihollisesta kirjoittaisivat pakolla niin vähäisen positiivisesti kuin voivat. Muutenkin tuntuu, että minä olen tässä se pahantekijä. Kuulustellaan lapselta, että millaiset välit hänellä on minuun ja riiteleekö paljon kanssani. Oli kuulemma kartoitettu tukiverkkojakin, eli että onko paikkoja joihin voi mennä jos olotila kotona käy sietämättömäksi. Olen aina kuvitellut, että lastensuojelussa ajatellaan kokonaistilannetta, perheen parasta - mutta nyt lyödään kyllä seivästä minun ja lapsen väliin. Olen pitänyt mölyt mahassani, koska en yksinkertaisesti uskalla sanoa, että mitäs siinä sörkitte - ongelma on toisaalla. Huomaan vaan, että olen alkanut pelätä postinkantajan tuloa ja sitä, että sieltä tulee taas uusi kirje "kuulusteluihin". Viime kirjeessä lapselle haettiin edunvalvojaa. En ymmärrä miksi. Olen suostunut kaikkeen, tehnyt niin kuin sanovat, että lapselle on parhaaksi. Lapsi itse haluaisi lopettaa asiasta jauhamisen ja siirtyä eteenpäin. Ei haluaisi tulla noihin sosiaalityöntekijöiden tapaamisiin. Kiva mun sitten olla se pahis, joka pakottaa tai lahjoo. Harmittaa, että tuli tehtyä koko ilmoitus. Ei tän varmaan näin pitäisi mennä.
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin näitten knss jonkun aikaa ja niitten opintosuoritukset olivat todella surkeat ja kauhulla ajattelin millaista jälkeä sieltä tuleekaan syntymään.
Älä säikähdä ap sinun tunteesi eivät ole ikinä väärät ja sinulla olisi oikeus jopa sanoa ne noille. Mutta ehkä on parasta olla sanomatta koska tuskin osaa at ottaa sen palautteen oikein. Paras olisi jos antaisit sen palautteen omin sanoin mahdollisimma korkealle taholle ja kerrot aidosti miltä sinusta tuntuu tuossa myllyssä.
Olet tehnyt hienosti ja hait apuja eikä sinultakaan voi mahdottomia eikä täydellisyyttä vaatia. Jos tuntuu siltä niin kysy ihan neutraalisti onko sinulle tilaa kertoa miltä tämä tuntuu ja pitääkö sun olla täydellinen.
Voin sanoa että kaikkein korkeimmalle kiivennyt toverini oli vtuisin ihminen koko laumasta ja veti itselleen valtaa ihan vallanhimossaan.
Lastensuojelu ei ole mikään terapia! Ei ole tarkoitus kertoa, miltä tuntuu vaan mitä on tapahtunut.
No ohhoh! Kuulehan nyt ihmistyössä on tärkeintä vaistota juuri siitä tunnemaastostakin mitä on tapahtumassa sillä LAPSI ELÄÄ TUNNEMAAILMASSA. Tässä se taas nähtiin...voi voi miten tylyä touhua. Ei noin vaan kokonaisvaltaisesti sitä tietoa juuri saadaan!
Kommentoin lähinnä tätä aikuiselle kohdistettua lausetta "Jos tuntuu siltä niin kysy ihan neutraalisti onko sinulle tilaa kertoa miltä tämä tuntuu ja pitääkö sun olla täydellinen."
Ei sosiaalityön ammattilaisilla ole terapiaosaamista eikä tarvitsekaan olla. Asiakirjoihin ei ole tarkoitus kirjata perheenjäsenien tunteita. Lapsi elää tunnemaailmassa, mutta päätöksiä hänen elämästään ei tehdä tunnepohjalta. Onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne tekstit täytyy kirjoittaa tietyn mallin mukaisesti, ei sinne sooloilla mitään "äidillä on ystävällinen ääni ja hän tuntuu kivalta ihmiseltä". Sinne kirjataan ne faktat, joita saatat myöhemmin esim. lapselle terapiaa etsittäessä voidaan tarvita eli juuri tuo yhteistyökyky ja toive lapsen parhaasta. Voisihan siellä lukea, että äiti ei ole halukas yhteistyöhön - sellaisiakin äitejä on.
"Tietyn mallin mukaisesti" kirjaaminen kyllä edellyttää neutraalimpaa ilmaisua kuin esim. että äiti "vakuuttelee". Siitä saa kuvan, että äiti pyrkii esittämään haluavansa lapsen parasta, vaikka todellisuus on toinen. Neutraalimpaa olisi sanoa, että "äiti kertoo" tai "äiti toteaa". Ehkäpä se ilmaus kertoo kirjoittajan asenteesta jotain.
Ohis mutta olen huomannut että sosiaali/terveysalan työntekijät ovat verbaalisesti usein todella huonoja. Eivät esim. ollenkaan osaa arvioida sanavalintojaan ja niiden sävyjä ja tekstin neutraaliutta. Sanavalinnat usein tasoa "vakuuttelee, valittelee, kertoilee, kyselee" jne. kun asiallista olisi todeta että kertoo x ja kysyy x.
Vierailija kirjoitti:
Äidin tukeminen oikein olisi parasta juuri mitä lapselle voidaan antaa. Mutta nämä eivät oikein ymmärrä aina että se menee näinpäin.
Äidin tukeminen on valitettavan usein pahinta, mitä lapselle voi tapahtua. Kun äiti voi hyvin, voi koko perhe hyvin -hokema ei lastensuojelutapauksissa yleensä ole totta.
Ennen kuin lähdetään hyökkäämään ja syyllistämään sosiaalityöntekijöitä, kannattaa lukea tämä juttu:
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3527322/Lastensuojelun+paivakirja+palj…
Sossut toimii aivan mielivaltaisesti. Ovat varmasti jotain koulukiusattuja ressukoita ja nyt vallankahvassa pääsevät kostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tuollaiseksi on lasun meininki mennyt tänäpäivänä. Miettikää ihmiset tarkkaan mitä puhutte ja kelle kerrotte! Parhaiten asiat ratkaistaan sotkematta minkäänlaisia ulkopuolisia viranomaisia siihen soppaan. Muistakaa että kaikesta josta avaudutte tulee merkintä ja kaikkea luottamuksella kerrottua juttua voidaan käyttää vielä aikojenkin päästä ,aseena teitä vastaan. Tätä tapahtuu useammin kuin uskottekaan,ja ihan oikeasti myös aiheetta. Ihmiset eivät vaan uskalla puhua näistä,koska ajattelevat ettei heitä kukaan usko ja pelkäävät leimaantumista.Tarkkana nyt äidit sekä isät!
Lapsena saatu hyvä oppi oli että kannattaa pitää viranomaiset mahdollisimman kaukana omasta elämästään, niin kaikki menee hyvin. Isä tarkoitti poliisia, mutta tänä päivänä se sisältää kaiken kyllä viranomaistoiminnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin tukeminen oikein olisi parasta juuri mitä lapselle voidaan antaa. Mutta nämä eivät oikein ymmärrä aina että se menee näinpäin.
Äidin tukeminen on valitettavan usein pahinta, mitä lapselle voi tapahtua. Kun äiti voi hyvin, voi koko perhe hyvin -hokema ei lastensuojelutapauksissa yleensä ole totta.
Avaapa nyt hiukan, mikä sinun mielestäsi sitten on totta lastensuojelutapauksissa?
Itse olen lastensuojelun asiakkaaksi päätynyt entisen miehen ilmoitusten johdosta.
Väkivalta suhteessamme oli molemminpuolista, minulla tosin on vieläkin arpia, mutta mieheen ei jäänyt jälkeäkään.
Minusta perheeni, eli lasteni ja minun hyvinvointi on todella pitkälti kiinni siitä minun hyvinvoinnistani ja siksi pyrin ottamaan sen tosissani. Sinun mielestäsi ilmeisesti ei?
Mua ihmetyttää se miten huono aikuisten psykologian taju lastensuojelun työntekijöillä on.
He ovat selvästi perehtyneet psyykkisiin ja fyysisiin riskeihin joita vanhemman toiminta lapselle aiheuttaa, mutta ne kehotukset toimia toisin...
Vanhempi jolla on rajalliset voimavarat ja kyvyt varmasti toimisi oikein jos kykenisi. Myöskään aikuinen ihminen ei muuta toimintaansa yksinkertaisesti niin että hänelle kriisin hetkellä kerrotaan että lopeta vaikkapa tuo itku, ja sen sijaan teekin näin ja noin.
Ihmisten toimintaan on kohtuullisen yksinkertaista vaikuttaa - kunhan sisäistää sen että yksinkertaisesti käskemällä se harvemmin onnistuu. Tällaisia oppitunteja sossuilla harvemmin taitaa ollakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoren juipin tukihenkilönä tekisi monesti mieli sanoa kaikille osapuolille, että nyt loppuu se pään silittely ja aletaan vaatimaan asioita. En minäkään täydellinen ole ja minultakin voi vaatia enemmän.
Koulu teki lastensuojeluilmoituksen lapsestani sen jälkeen, kun isänsä oli pahoinpidellyt hänet kännissä isän kotona. Lapsi on ollut sen jälkeen vain minun luonani, useita kuukausia. Juttelin sossujen kanssa pari kertaa ja oletin, että saamme apua niin meidän vanhempien väliseen kommunikointiin, tukea isän päihdehoitoon kuin apua lapsen traumaan.
Vähänpä tiesin. Yhtäkkiä postista kolahtaa arvioinnin päättämiseen liittyvä paperinivaska, joissa isän oma, rehellinen kertomus tapahtumista ennen lapsen pahoinpitelyä oli pahempi kuin olin luullutkaan. Loppupäätelmä papereissa oli se, että tarvetta lastensuojelun tukitoimille ei ole, koska lapsen äiti (minä) on huolehtivainen ja hakee lapselle apua (yksityinen psykoterapia). Lisäksi meidät vanhemmat kuvattiin yhteistyökykyisiksi henkilöiksi, jotka osaavat ratkaista vaikean tilanteen keskenään, mikä oli täysin absurdi näkemys! Lapsen isä ei ole suostunut puhumaan pahoinpitelyn jälkeen sanaakaan minulle, vaan sekoilee kännissä minkä kerkeää ja uhkailee tappavansa minut, jos en anna lasta hänelle viikko-viikko-systeemillä. Huoltajuusasia on menossa oikeuteen, missä en tietenkään ole tapahtuneen jälkeen heikoilla, mutta aikamoisen yhteistyön ovat sossut nähneen minun ja lapsen isän välillä...
Ja kohta joku tulee arvostelemaan minua lisääntymisestä alkoholistin kanssa. Ex-mieheni alkoholisoitui masennuksensa myötä vasta siinä vaiheessa, kun olimme olleet seitsemän vuotta yksissä. Harva meistä on ennustajaeukko parikymppisenä "elämänsä rakkauden" suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He näkevät vanhemman vihollisena ja syypäänä ongelmiin. Vaikka lapsella olisi diagnoosi ja vaikka vanhempi olisi itse hakenut apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin tukeminen oikein olisi parasta juuri mitä lapselle voidaan antaa. Mutta nämä eivät oikein ymmärrä aina että se menee näinpäin.
Äidin tukeminen on valitettavan usein pahinta, mitä lapselle voi tapahtua. Kun äiti voi hyvin, voi koko perhe hyvin -hokema ei lastensuojelutapauksissa yleensä ole totta.
Avaapa nyt hiukan, mikä sinun mielestäsi sitten on totta lastensuojelutapauksissa?
Itse olen lastensuojelun asiakkaaksi päätynyt entisen miehen ilmoitusten johdosta.
Väkivalta suhteessamme oli molemminpuolista, minulla tosin on vieläkin arpia, mutta mieheen ei jäänyt jälkeäkään.
Minusta perheeni, eli lasteni ja minun hyvinvointi on todella pitkälti kiinni siitä minun hyvinvoinnistani ja siksi pyrin ottamaan sen tosissani. Sinun mielestäsi ilmeisesti ei?
Lastensuojeluun voi joutua vaikka perhe olisi kuinka hyvä. Esimerkkinä teinien päihdekokeilut.
Sen kokeilun voi tehdä keskellä kirkasta päivää ja vanhemmat on töissä.
Ylimielinen tyylikäs nainen juhlakamppeissa, tulee arvostelemaan hanan kalkkitahroja ja ovenpielen maalin kulumia. Arvostelee autistisen lapsen äidille, joka saa öisin nukuttua lapsen vuoksi viisi tuntia, ja joka joutuu julkisilla kuskaamaan lasta, eri terapioissa kolme kertaa viikossa. Eikö voisi antaa armoa hieman.
Perhetyö on täyttä roskaa. Turhanaikainen lässyttäjä istuu sohvalla ja vie ajan kotitöiltä. Kun ei ole mitään kunnollista apua, niin miksi pakotetaan ottamaan vastaan sellaista joka vie aikaa ja ahdistaa.
Ja tosiaan: Papereissa aina luki "äiti väittää". Esim. "Äiti väittää, lääkärin sanoneen, ettei tutkimukselle ole tarvetta?" Siis kun samat tutkimukset tehtiin pari vuotta sitten, niin ei tietenkään ole. Tai "äiti väittää yrittäneensä varata aikaa terapiaan". Ei sitä saa keskelle kesää kun ajanvarauksen täynnä ja juhannuksena alkaa sulku, joka kestää elokuuhun. Mutta papereista saa kuvan että minä vain selittelen ja valehtelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulu teki lastensuojeluilmoituksen lapsestani sen jälkeen, kun isänsä oli pahoinpidellyt hänet kännissä isän kotona. Lapsi on ollut sen jälkeen vain minun luonani, useita kuukausia. Juttelin sossujen kanssa pari kertaa ja oletin, että saamme apua niin meidän vanhempien väliseen kommunikointiin, tukea isän päihdehoitoon kuin apua lapsen traumaan.
Vähänpä tiesin. Yhtäkkiä postista kolahtaa arvioinnin päättämiseen liittyvä paperinivaska, joissa isän oma, rehellinen kertomus tapahtumista ennen lapsen pahoinpitelyä oli pahempi kuin olin luullutkaan. Loppupäätelmä papereissa oli se, että tarvetta lastensuojelun tukitoimille ei ole, koska lapsen äiti (minä) on huolehtivainen ja hakee lapselle apua (yksityinen psykoterapia). Lisäksi meidät vanhemmat kuvattiin yhteistyökykyisiksi henkilöiksi, jotka osaavat ratkaista vaikean tilanteen keskenään, mikä oli täysin absurdi näkemys! Lapsen isä ei ole suostunut puhumaan pahoinpitelyn jälkeen sanaakaan minulle, vaan sekoilee kännissä minkä kerkeää ja uhkailee tappavansa minut, jos en anna lasta hänelle viikko-viikko-systeemillä. Huoltajuusasia on menossa oikeuteen, missä en tietenkään ole tapahtuneen jälkeen heikoilla, mutta aikamoisen yhteistyön ovat sossut nähneen minun ja lapsen isän välillä...
Ja kohta joku tulee arvostelemaan minua lisääntymisestä alkoholistin kanssa. Ex-mieheni alkoholisoitui masennuksensa myötä vasta siinä vaiheessa, kun olimme olleet seitsemän vuotta yksissä. Harva meistä on ennustajaeukko parikymppisenä "elämänsä rakkauden" suhteen.
Onko sulla tappo uhkaukset ja muut nauhalla....no eipä tietenkään koska valehtelet
Millä perusteilla?
Vierailija kirjoitti:
He ovat virassa ja käyttävät virkakieltä. Sinä kerrot sen asian omin sanoin.
Käyttävät epäasiallista virkakieltä, mikä on hallintolain vastaista. Ks. Ulla Tiililän videoitu esitys ja siihen liittyvä materiaali.
https://www.thl.fi/documents/470564/1669818/Ulla+Tiilil%C3%A4VP-p%C3%A4…
Virkakieltä ei ole esittää joku väkisin epäilyttävänä jne.
Vierailija kirjoitti:
Mun on pakko avautua ehkä vähän aiheen vierestä. Olen tuttava/kaveri erään psyk. sairaanhoitajan kanssa, joka on paljon tehnyt sos.työtä lasten ja nuorten parissa. Aina tavattuani hänet olen kaksi päivää aivan maassa. Hän yrittää hyvää, mutta ketunhäntä kainalossa. Hän, asiantuntija, satuttaa ja rikkoo minua henkisesti pahemmin kuin kukaan muu! Kyynisyys ja vihamielisyys paistaa hänen kommenteistaan.
Kokemuksesi "ystävästäsi" on varmasti aito. Suosittelen välttelemään hänen seuraansa niin paljon kuin mahdollista.
Ohiksena totean kuitenkin, että psykiatrisen sairaanhoitajan koulutuksella ei voi tehdä sosiaalityötä.
Alue: Aihe vapaa
No. Sanoivat, että tämmöinen kirje tulee ja ei tarvitse säikähtää. Säikähdin koko ajatusta niin, että en tajunnut kysyä mihin se liittyy ja varmaan olettivat, että tietäisin. No - nyt tiedän. Mutta tuo kokonaisvaltainen selvitysprosessi oli ihan uusi asia. Siitä ei ole ollut puhetta. Ovat vaan tulleet ja kuulustelleet, käskeneet sinne tänne juttelemaan. Nyt ymmärrän senkin puolen, mikä helpottaa tilanteeseen suhtautumista.