Yllättävän harva ymmärtää, että elämän tarkoitus on rakkaus.
Kaikki muu jää toiseksi, jos osaa kokea aitoa rakkautta. Kirjoitin osaa, koska olen tullut siihen tulokseen, että suurimmalle osalle ihmisistä ei lopulta ole täysin avautunut se, mitä rakkaus voi olla. Se esimerkiksi tekee täysin toissijaiseksi pohdinnat, miksi kannattaisi hankkia lapsia. Jos kokee suurinta rakkautta lastaan kohtaan, koko kysymys on absurdi ja osoittaa vain sen, ettei kysyjällä ole ymmärrystä elämän suurimmasta voimasta. Siksi usein kuuleekin sanottavan, "En tiennyt mitä rakkaus on ennen kuin sain oman lapsen."
Kommentit (82)
Kolkyt vuotta mä rakkautta etin ja oottelin. No onneks on alkoholi.
Rakkaus on tietysti mukavaa, mutta elämällä ei ole tarkoitusta.
Rakkaus on toki miellyttävä tunne, mutta kyllä moni muu asia maailmassa on sitä tärkeämpää. En minä ainakaan tavoittele mitään ravisuttavia tunnekokemuksia vaan päinvastoin tyyneyttä ja mielenrauhaa, oppimista ja itseilmaisua.
Silloin, kun elämä vastaa omia arvoja, ovat asiat todennäköisemmin hyvin, eikä tarvitse tyrkyttää omia arvoja – taikka tuota iänikuista lisääntymishössötystä – muiden kurkusta alas.
Miksi tunteista juuri rakkaus olisi elämän tarkoitus?
Siksi, että se liittyy elämän suuriin asioihin? Niin liittyy surukin.
Siksi, että se on miellyttävä? Niin on utelaisuuskin.
Aika mielivaltaiselta kuulostaa.
Rakkaus ei todellakaan ole elämän tarkoitus. Filosofisesti elämällä ei ole ulkoapäin annettua tarkoitusta. Biologian kannalta elämän tarkoitus on pitää laji hengissä, eli lisääntyä. Rakkaus on tätä tarkoitusta monella eri tavalla edesauttava aivokemiallinen reaktio.
Rakkautta ja himoa ei pidä sekoittaa keskenään. "Sillä ilman rakkautta, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbali.."
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei todellakaan ole elämän tarkoitus. Filosofisesti elämällä ei ole ulkoapäin annettua tarkoitusta. Biologian kannalta elämän tarkoitus on pitää laji hengissä, eli lisääntyä. Rakkaus on tätä tarkoitusta monella eri tavalla edesauttava aivokemiallinen reaktio.
Nope, tämä on naturalisinen virhepäätelmä. Lisääntyminen on vain biologinen mekanismi niin kuin ulostaminen tai fotosynteesi. Yhtä hyvin voidaan sanoa, että lisääntymisen tarkoitus on vain varmistaa, että ulostaminen jatkuu.
Mä olen ap:n kanssa samaa mieltä. Tämä aukeni minulle;rikkinäisen,sekavan,yksinäisen lapsuuden,nuoruuden ja nuoren aikuisuuden jälkeen,jolloin löysin ensimmäistä kertaa rakkautta. Se alkoi itää rakkaudesta itseen,mutta jota en osannut koska minua ei oltu todellisuudessa lapsuudessani rakastettu (olin päihdeperheen lapsi). Mutta satuin löytämään miehen joka Hyväksyi minut ja rakasti. Sellaisena kuin olin. Tästä alkoi rakkauden kasvu ensin miestä,hiljalleen enemmän itseäni kohtaan. Maailmani muuttui täysin! Koko elämä sai uuden merkityksen,opin löytämään muut tunteet;ilon,surun,luottamuksen,olemaan rehellinen,saamaan yhteyden muihin.
Ilman rakkautta olin yksinäinen,käperryin kuoreen enkä vpinut olla itseni.
Se että elämän tarkoitus on rakkaus,ei mielestäni tarkoita romanttista rakkautta,vaan rakkautta ja hyväksyntää kaikkea olemassaolevaa kohtaan. Ja olen sitä mieltä että niin kauan kuin ihminen ei ole aitoa rakkautta kokenut (vanhempien,ystävien tms) taholta,hän sitä etsii,joskus aivan väärästä paikasta.. ehkä luullen sitä väkivaltaista miestä oikeaksi rakkaudeksi,kun se nyt vaan on niin ihana selvinpäin jne.
Tämä on omakohtainen vahva kokemukseni siitä,että rakkaus on kaiken alkuvoima,ja antaa elämälle sävyt värit ja kerrokset.
Joh. 3.16: Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on toki miellyttävä tunne, mutta kyllä moni muu asia maailmassa on sitä tärkeämpää. En minä ainakaan tavoittele mitään ravisuttavia tunnekokemuksia vaan päinvastoin tyyneyttä ja mielenrauhaa, oppimista ja itseilmaisua.
Silloin, kun elämä vastaa omia arvoja, ovat asiat todennäköisemmin hyvin, eikä tarvitse tyrkyttää omia arvoja – taikka tuota iänikuista lisääntymishössötystä – muiden kurkusta alas.
Minusta Rakkaus juuri tuo elämään harmonian,tasapainon ja rauhan. En puhu äkkirakastumisesta tai hetkellisestä tunnekokemuksesta,vaan rakkaudesta,luottamuksesta ja hyväksynnästä,joka kantaa ja johon voi turvata.
Rakkaushan on eri asia, kuin "rakastumisen tunne".
Voi olla, että on rakkaus, mutta se ei välttämättä tarkoita elokuvien romanttista rakkautta yhteen ihmiseen. Harrastuskin voi olla rakkaus. Se yleensä onkin pysyvämpää kuin ihmiset ympärillä.
Nimenomaan, mutta se rakkaus on tunteena rajaton. Sen pitää ulottua koko elämään, ei vain lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on toki miellyttävä tunne, mutta kyllä moni muu asia maailmassa on sitä tärkeämpää. En minä ainakaan tavoittele mitään ravisuttavia tunnekokemuksia vaan päinvastoin tyyneyttä ja mielenrauhaa, oppimista ja itseilmaisua.
Silloin, kun elämä vastaa omia arvoja, ovat asiat todennäköisemmin hyvin, eikä tarvitse tyrkyttää omia arvoja – taikka tuota iänikuista lisääntymishössötystä – muiden kurkusta alas.
Minusta Rakkaus juuri tuo elämään harmonian,tasapainon ja rauhan. En puhu äkkirakastumisesta tai hetkellisestä tunnekokemuksesta,vaan rakkaudesta,luottamuksesta ja hyväksynnästä,joka kantaa ja johon voi turvata.
Niin, rakkaus on siis "vain" mukava tunne ja yksi monista asioista, jotka edistävät mielenrauhaa, yhtä kolmesta mainitsemistani arvoista, jotka ovat minulle voimakkaita tunnekokemuksia tärkeämpiä. Aika kaukana elämän tarkoituksesta vaikka oleellinen juttu tietysti sekin. Tunteistakin esimerkiksi myötätunto on silti oleellisempi.
Mä uskon jälleennäkemiseen, ja tärkeä tekijä tässä on rakkaus...
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että on rakkaus, mutta se ei välttämättä tarkoita elokuvien romanttista rakkautta yhteen ihmiseen. Harrastuskin voi olla rakkaus. Se yleensä onkin pysyvämpää kuin ihmiset ympärillä.
Aika ihmeellistä käsitteen venytystä. Nytkö rakkaus tarkoittaakin vain asiaa, josta pitää, ja jonka kokee tärkeäksi? Minusta tuollaista sanotaan elämänarvoksi.
Mun mielestä elämän tarkoitus on syöminen, kai sekin on eräänlaista rakkautta, nimittäin rakkautta ruokaa kohtaan. Hyvää ruokaa ja herkkuja ei voita mikään.
Tottakai elämä olisi paljon mukavempaa sellasen ihmisen kanssa ketä oikeesti rakastaa. Mutta veikkaan et aika harva ihminen sellasta löytää. Suhteita nyt onki maailma pullollaan täynnä. Mut ei niistä oo ku joku 1% sitä oikeeta rakkautta.
Tarkoittaa universaalia rakkautta. Romanttinen rakkaus on vain yksi osa sitä. ❤
Alli
Oliko Syvämiete siis väärässä ilmoittaessaan miljoonan vuoden laskutoimituksien jälkeen, että elämän tarkoitus on 42?