Yllättävän harva ymmärtää, että elämän tarkoitus on rakkaus.

Elämällä ei kai ole tarkoitusta, mutta oman elämäni tarkoitus on kerätä mahdollisimman paljon kokemuksia, ja toki rakastaa miestäni siinä samalla.

elämän tarkoitus on elää eli syödä, nukkua ja rakastella. Me kaikki olemme maapallon elävä organismi olemme kuin kukka ja avaruus on kukkaruukku. Kertokaapa vaan mikä muu kukka tappaa itseään

Kyllä elämän tarkoitus on oppia tuntemaan itsensä eikä varsinaisesti rakastaa. Rakkaus on yksi osa-alue elämästä muiden tunteiden muassa. Elämässä tulee ennemmin tai myöhemmin vastoinkäymisiä ja ne ovat niitä merkittävimpiä hetkiä jolloin ihminen oppii itsestään paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Sitten mun elämälläni ei ole eikä tule koskaan olemaan tarkoitusta koska en ole koskaan saanut enkä tule koskaan saamaan rakkautta. N28

Luitko edellisen viestin? "Elämän tarkoitus ei ole saada rakkautta, vaan löytää se itsestään."

Ap

Tuo nyt on ihan suurinta paskaa mitä voi sanoa ihmiselle, jota ei ole rakastettu. Miten silloin voi löytää rakkautta itsestään jos on vaikkapa tullut aina hylätyksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä elämän tarkoitus on oppia tuntemaan itsensä eikä varsinaisesti rakastaa. Rakkaus on yksi osa-alue elämästä muiden tunteiden muassa. Elämässä tulee ennemmin tai myöhemmin vastoinkäymisiä ja ne ovat niitä merkittävimpiä hetkiä jolloin ihminen oppii itsestään paljon.

Se rakkaus, josta puhuin, ei ole "yksi osa-alue elämästä muiden tunteiden muassa". Se rakkaus on suurin, eikä sille ole sanoja. Ei tunne, eikä mitään muutakaan määriteltävissä olevaa. Suurin osa ihmisistä todella ei tiedä, että se on elämän tarkoitus.

Ap

Ärsyttää nää jatkuvat elämäntarkoituskysymykset. Ei ole mitään suurempaa tarkoitusta, me olemme täällä pelkästään sattumalta. Kukaan ei määrää mikä on oikea tarkoitus, koska sellaista ei ole olemassa.

Elämän tarkoitus on kehittää itsestään parempi ihminen kuin nyt olet. Tähän kuuluu rakkaus, empatia, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Sitten mun elämälläni ei ole eikä tule koskaan olemaan tarkoitusta koska en ole koskaan saanut enkä tule koskaan saamaan rakkautta. N28

Luitko edellisen viestin? "Elämän tarkoitus ei ole saada rakkautta, vaan löytää se itsestään."

Ap

Tuo nyt on ihan suurinta paskaa mitä voi sanoa ihmiselle, jota ei ole rakastettu. Miten silloin voi löytää rakkautta itsestään jos on vaikkapa tullut aina hylätyksi.

En väittänytkään että se olisi helppoa. Se ei kuitenkaan ole mahdotonta. Sinullakin on vain yksi elämä, toivon että löydät rakkauden voiman. Ei ulkoa, vaan sisältä. Tämä saattaa kuulostaa diipadaapalta, mutta kaikki lähtee avoimesta mielestä. Sinä yksin olet vastuussa elämästäsi. Loppu tulee joka tapauksessa, joten eikö kannattaisikin jättää negatiivisuus ja valita rakkaus. Et ehkä vielä tiedä mitä se tarkoittaa, mutta valitsemalla sen joka päivä löydät sen vielä.

Ap

Minusta rakkaus on myös elämän tarkoitus. Minulle rakkaus tarkoittaa huonoista ajoista selviämistä. Suruista, uteliaisuuden lopputuloksista (olivatpa ne sitten hyviä tai pahoja) jne. Rakkaus ei ole minulle onnen huumaa, eikä tylsä ja typerä päätös myöskään. Se on jotain, mikä on annettu minulle. En voisi itse päättää kuinka paljon minulla on rakkautta. Voin kyllä koittaa oppia avautumaan sille lisää, niin että sitä olisi elämässäni mahdollisimman paljon. Mutta jos elämä vie alas tuonelaa kohti, ei minun haluni tuntea rakkautta siinä sillä hetkellä paljoa paina. Mutta en silloinkaan unohda, että tarkoitukseni on rakastaa, vaikka mitä pahaa tehtäisiin minulle.

Uskon, että tuon viimeksimainitun avulla selviän elämässä eteenpäin ja pois siitä pahasta, mitä muut usein minulle haluavatkin, tai ainakin tulevat aiheuttaneiksi, koska ovat ihmisinä vajavaisia, kuten itsekin olen.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää nää jatkuvat elämäntarkoituskysymykset. Ei ole mitään suurempaa tarkoitusta, me olemme täällä pelkästään sattumalta. Kukaan ei määrää mikä on oikea tarkoitus, koska sellaista ei ole olemassa.

TÄMÄ +1. Miksi elämällä täytyy olla tarkoitus? Osaavatko ihmiset edetä vain käskystä yhtä tehtävää päin? Ja hyvin epätodennäkoistä että joku voimakkaampi voima on semmoisen määrännyt. Jumalaa ei ole, tai os on se ei ole kaikkivoipa taikka hyvä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää nää jatkuvat elämäntarkoituskysymykset. Ei ole mitään suurempaa tarkoitusta, me olemme täällä pelkästään sattumalta. Kukaan ei määrää mikä on oikea tarkoitus, koska sellaista ei ole olemassa.

TÄMÄ +1. Miksi elämällä täytyy olla tarkoitus? Osaavatko ihmiset edetä vain käskystä yhtä tehtävää päin? Ja hyvin epätodennäkoistä että joku voimakkaampi voima on semmoisen määrännyt. Jumalaa ei ole, tai os on se ei ole kaikkivoipa taikka hyvä

Saisiko tähän AP responsea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Sitten mun elämälläni ei ole eikä tule koskaan olemaan tarkoitusta koska en ole koskaan saanut enkä tule koskaan saamaan rakkautta. N28

Luitko edellisen viestin? "Elämän tarkoitus ei ole saada rakkautta, vaan löytää se itsestään."

Ap

Tuo nyt on ihan suurinta paskaa mitä voi sanoa ihmiselle, jota ei ole rakastettu. Miten silloin voi löytää rakkautta itsestään jos on vaikkapa tullut aina hylätyksi.

En väittänytkään että se olisi helppoa. Se ei kuitenkaan ole mahdotonta. Sinullakin on vain yksi elämä, toivon että löydät rakkauden voiman. Ei ulkoa, vaan sisältä. Tämä saattaa kuulostaa diipadaapalta, mutta kaikki lähtee avoimesta mielestä. Sinä yksin olet vastuussa elämästäsi. Loppu tulee joka tapauksessa, joten eikö kannattaisikin jättää negatiivisuus ja valita rakkaus. Et ehkä vielä tiedä mitä se tarkoittaa, mutta valitsemalla sen joka päivä löydät sen vielä.

Ap

Oletko aivan varma, ettei rakkaus löydy negatiivisiudenkin keskeltä? Minusta itselle pitää sallia kaikki tunteet. Olla vihainen, se se vasta rakkautta onkin! Mä ainakin olen vihainen ja raivoan, enkä koe, että se uhkaa rakkautta millään tapaa.

Miten ap käsittelet tämän, että joku jättää lapset tekemättä narsistiäitinsä takia? Eikö ole vastoin logiikkaasi, että suuri rakkaus lapsia kohtaan voi olla myös ettei saata heitä syntymään, vaikka haluaisi. Entäs rakastavaiset, jotka huumassa tekevät lapsen, eikä ajatella miten selvitään arjesta ja vanhemman vastuusta? Onko se mielestäsi suurinta rakkautta, kunhan puksauttaa lapsen maailmaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää nää jatkuvat elämäntarkoituskysymykset. Ei ole mitään suurempaa tarkoitusta, me olemme täällä pelkästään sattumalta. Kukaan ei määrää mikä on oikea tarkoitus, koska sellaista ei ole olemassa.

TÄMÄ +1. Miksi elämällä täytyy olla tarkoitus? Osaavatko ihmiset edetä vain käskystä yhtä tehtävää päin? Ja hyvin epätodennäkoistä että joku voimakkaampi voima on semmoisen määrännyt. Jumalaa ei ole, tai os on se ei ole kaikkivoipa taikka hyvä

Minua itseänikin on tässä keskustelussa vähän häirinnyt tuo "tarkoitus"-sana. Se on sana, ja sanat eivät koskaan pysty kuvaamaan tätä asiaa, koska oikeasti sille ei ole sanoja. Jokainen antaa sanoille tietyn merkityksen oppimansa perusteella. Käsky, tehtävä, ylemmän tahon määräys. Jumala. Rakkaus. Nämä kaikki ovat vain ihmisen antamia sanoja sille, jolle ei ole sanoja. Ehkä tämä koko keskustelu on turhaa, ne tietävät, jotka ovat tietääkseen. Joissakin toisissa ehkä itää nyt siemen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Sitten mun elämälläni ei ole eikä tule koskaan olemaan tarkoitusta koska en ole koskaan saanut enkä tule koskaan saamaan rakkautta. N28

Luitko edellisen viestin? "Elämän tarkoitus ei ole saada rakkautta, vaan löytää se itsestään."

Ap

Tuo nyt on ihan suurinta paskaa mitä voi sanoa ihmiselle, jota ei ole rakastettu. Miten silloin voi löytää rakkautta itsestään jos on vaikkapa tullut aina hylätyksi.

En väittänytkään että se olisi helppoa. Se ei kuitenkaan ole mahdotonta. Sinullakin on vain yksi elämä, toivon että löydät rakkauden voiman. Ei ulkoa, vaan sisältä. Tämä saattaa kuulostaa diipadaapalta, mutta kaikki lähtee avoimesta mielestä. Sinä yksin olet vastuussa elämästäsi. Loppu tulee joka tapauksessa, joten eikö kannattaisikin jättää negatiivisuus ja valita rakkaus. Et ehkä vielä tiedä mitä se tarkoittaa, mutta valitsemalla sen joka päivä löydät sen vielä.

Ap

Oletko aivan varma, ettei rakkaus löydy negatiivisiudenkin keskeltä? Minusta itselle pitää sallia kaikki tunteet. Olla vihainen, se se vasta rakkautta onkin! Mä ainakin olen vihainen ja raivoan, enkä koe, että se uhkaa rakkautta millään tapaa.

Löytyy, ehdottomasti löytyy! Rakkaus on kaikissa, mutta se pitää ensin valita. Toiset valitsevat jatkuvasti vain negatiivisuuden antamatta samalla tilaa rakkaudelle. Negatiivisuus on monille osa identiteettiä, johon turvaudutaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten ap käsittelet tämän, että joku jättää lapset tekemättä narsistiäitinsä takia? Eikö ole vastoin logiikkaasi, että suuri rakkaus lapsia kohtaan voi olla myös ettei saata heitä syntymään, vaikka haluaisi. Entäs rakastavaiset, jotka huumassa tekevät lapsen, eikä ajatella miten selvitään arjesta ja vanhemman vastuusta? Onko se mielestäsi suurinta rakkautta, kunhan puksauttaa lapsen maailmaan?

Jos jättää lapset tekemättä narsistiäitinsä takia, oletan että ihminen pelkää tuolloin kohtelevansa omia lapsiaan samoin kuin itse tuli kohdelluksi. Jos näin on, niin suurinta rakkautta pitää lähteä antamaan ensin itselleen. Rakastaa sitä pientä lasta, joka jäi vaille äitinsä epäitsekästä rakkautta. Itseään täytyy oppia rakastamaan, ennen kuin voi rakastaa omia lapsiaan epäitsekkäästi. Jos narsistiäiti vaikuttaa lapsensa elämään noin vahvasti, rakkauden löytäminen on erittäin haasteellista, mutta ei mahdotonta. On kuitenkin valtavasti ihmisiä, jotka jäävät oman lapsuutensa rakkaudettomuuden taakan alle löytämättä koskaan suurinta rakkautta sisältään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten ap käsittelet tämän, että joku jättää lapset tekemättä narsistiäitinsä takia? Eikö ole vastoin logiikkaasi, että suuri rakkaus lapsia kohtaan voi olla myös ettei saata heitä syntymään, vaikka haluaisi. Entäs rakastavaiset, jotka huumassa tekevät lapsen, eikä ajatella miten selvitään arjesta ja vanhemman vastuusta? Onko se mielestäsi suurinta rakkautta, kunhan puksauttaa lapsen maailmaan?

Eivät kaikki automaattisesti rakasta lapsiaan. Eivät kaikki, joille näytetään tie, osaa kulkea sitä. Eivät kaikki, joilla on silmät, näe. Eivät kaikki, joilla on korvat, kuule.

Ap

Vierailija kirjoitti:

No tuo nyt ainakaan ei ole minun mielestäni rakkaudellista suhtautumista jos väheksyy muiden kokemuksia rakkaudesta. Minun käsittämäni rakkaus ei koskaan väheksy muita, vaan ymmärtää antaa muiden rakastaa kuin vain siihen kykenevät. Ei se helpoin tie missään nimessä.

Ei ketään voi pakottaa mihinkään, kaikki lähtee itsestä. Väheksyä ja antaa ovat vain sanoja, asenteellisia sellaisia.

Ap

Aivoissa sähkökemia saa aikaa seksuaalista himoa (rakastumista) ja kiintymystä (rakkautta). Jos ihminen ei koe esim. aivovamman vuoksi noita tiloja, hänen elämällään ei ole tarkoitusta? Ap:kin voi joutua vielä tuollaiseen tilaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Sitten mun elämälläni ei ole eikä tule koskaan olemaan tarkoitusta koska en ole koskaan saanut enkä tule koskaan saamaan rakkautta. N28

Luitko edellisen viestin? "Elämän tarkoitus ei ole saada rakkautta, vaan löytää se itsestään."

Ap

Tuo nyt on ihan suurinta paskaa mitä voi sanoa ihmiselle, jota ei ole rakastettu. Miten silloin voi löytää rakkautta itsestään jos on vaikkapa tullut aina hylätyksi.

En väittänytkään että se olisi helppoa. Se ei kuitenkaan ole mahdotonta. Sinullakin on vain yksi elämä, toivon että löydät rakkauden voiman. Ei ulkoa, vaan sisältä. Tämä saattaa kuulostaa diipadaapalta, mutta kaikki lähtee avoimesta mielestä. Sinä yksin olet vastuussa elämästäsi. Loppu tulee joka tapauksessa, joten eikö kannattaisikin jättää negatiivisuus ja valita rakkaus. Et ehkä vielä tiedä mitä se tarkoittaa, mutta valitsemalla sen joka päivä löydät sen vielä.

Ap

Oletko aivan varma, ettei rakkaus löydy negatiivisiudenkin keskeltä? Minusta itselle pitää sallia kaikki tunteet. Olla vihainen, se se vasta rakkautta onkin! Mä ainakin olen vihainen ja raivoan, enkä koe, että se uhkaa rakkautta millään tapaa.

Löytyy, ehdottomasti löytyy! Rakkaus on kaikissa, mutta se pitää ensin valita. Toiset valitsevat jatkuvasti vain negatiivisuuden antamatta samalla tilaa rakkaudelle. Negatiivisuus on monille osa identiteettiä, johon turvaudutaan.

Ap

Mutta koska viha on rakkautta, sitä ei tarvitse valita (pois) tunteakseen rakkauden. Negatiivisuudesta en puhunut sanaakaan. Eihän raivo, viha ja muu vastaava ole mitään negatiivisia asioita. Olet käsittänyt väärin. Ne kaikki kuuluvat rakkauden etsintään. Ihminenhän lukitsee itsensä ulos rakkaudesta, jos kieltää vihansa.

Minua loukkaa, kun sanot jonkunnvalitsevan negatiivisuuden. Sehän (jos puhumme vihasta negatiivisuutena, mitä se ei tosin ole) tulee sisältä aivan yhtä paljon kuin rakkauskin. Ei kukaan valitse olla negatiivinen, sinä valitset suhtautua kärsiviin ihmisiin niin, että he sinusta ovat muka negatiivisia.