Yllättävän harva ymmärtää, että elämän tarkoitus on rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on toki miellyttävä tunne, mutta kyllä moni muu asia maailmassa on sitä tärkeämpää. En minä ainakaan tavoittele mitään ravisuttavia tunnekokemuksia vaan päinvastoin tyyneyttä ja mielenrauhaa, oppimista ja itseilmaisua.

Silloin, kun elämä vastaa omia arvoja, ovat asiat todennäköisemmin hyvin, eikä tarvitse tyrkyttää omia arvoja – taikka tuota iänikuista lisääntymishössötystä – muiden kurkusta alas.

Minusta Rakkaus juuri tuo elämään harmonian,tasapainon ja rauhan. En puhu äkkirakastumisesta tai hetkellisestä tunnekokemuksesta,vaan rakkaudesta,luottamuksesta ja hyväksynnästä,joka kantaa ja johon voi turvata.

Niin, rakkaus on siis "vain" mukava tunne ja yksi monista asioista, jotka edistävät mielenrauhaa, yhtä kolmesta mainitsemistani arvoista, jotka ovat minulle voimakkaita tunnekokemuksia tärkeämpiä. Aika kaukana elämän tarkoituksesta vaikka oleellinen juttu tietysti sekin. Tunteistakin esimerkiksi myötätunto on silti oleellisempi.

Ihminen joka ei ole rakastettu tai ei osaa rakastaa,ei tämän minun näkemykseni mukaan voi myös tuntea myötätuntoa. Ehkä puhumme hieman eri asioista,minä en puhu niinkään tunteesta vaan jostain isommasta,ehkä asiasta jota ei voi ymmärtää jos lapsuudessa on saanut kokea rakkautta,kuten kaikkien kuuluukiin. Se on sellainen luottamuksen tunne itseen,elämään ja maailmaan, jonka itse koin löytäessäni aikuisena rakkauden. Sitä ennen olin kuvitellut monesti rakastavani,mutta se oli jotain muuta.. esitin myös empaattista ja myötätuntoista,olin kiltti,mutten tajunnut että se oli minussa jokin rooli. Myöhemmin olen pystynyt olemaan kaikissa tunteissa täysin aito ja vilpitön.

Mutta totta on tuokin etyä esim oppiminen ja uteliaisuus ovat elämän kannalta minustak7n tärkeiyä asioita.

Roinatan kirjoitti:

Tottakai elämä olisi paljon mukavempaa sellasen ihmisen kanssa ketä oikeesti rakastaa. Mutta veikkaan et aika harva ihminen sellasta löytää. Suhteita nyt onki maailma pullollaan täynnä. Mut ei niistä oo ku joku 1% sitä oikeeta rakkautta.

Molemminpuolista rakkautta.

On kyllä mieletön tuuri, jos sellaista saa,

Tarkemmin sanottuna epäitsekäs rakkaus. Lapset otin esimerkiksi, koska useimmille se on selkein ja todennäköisesti ainut kokemus epäitsekkäästä rakkaudesta. Rakkauden typistäminen romanttiseksi tunteeksi on tietämättömyyttä. Suurimmalle rakkaudelle ei ole edes sanoja.

Ap

Ihminen joka ei ole rakastettu tai ei osaa rakastaa,ei tämän minun näkemykseni mukaan voi myös tuntea myötätuntoa. Ehkä puhumme hieman eri asioista,minä en puhu niinkään tunteesta vaan jostain isommasta,ehkä asiasta jota ei voi ymmärtää jos lapsuudessa on saanut kokea rakkautta,kuten kaikkien kuuluukiin. Se on sellainen luottamuksen tunne itseen,elämään ja maailmaan, jonka itse koin löytäessäni aikuisena rakkauden. Sitä ennen olin kuvitellut monesti rakastavani,mutta se oli jotain muuta.. esitin myös empaattista ja myötätuntoista,olin kiltti,mutten tajunnut että se oli minussa jokin rooli. Myöhemmin olen pystynyt olemaan kaikissa tunteissa täysin aito ja vilpitön.

Mutta totta on tuokin etyä esim oppiminen ja uteliaisuus ovat elämän kannalta minustak7n tärkeiyä asioita.[/quote]

Hän on asian ytimessä. Minäkin olen oppinut rakastamaan. Sen pitäisi olla universaalia, ei mitään yhteen henkilöön kohdistuvaa huumaa tai lapseen kohdistuvaa huolenpitoa (joka on rakkauden yksi muoto) Hienoa, että joku ymmärtää. Koskaan tosin ei kannata teeskennellä, se ei tee kenestäkään huonoa jos ei osaa.

Rakkaus omiin biologisiin lapsiin ei suinkaan ole sitä suurinta rakkautta. Se on pohjimmiltaan vain itserakkauden jatke. Lapset kun ovat oman geeniperimän jatkoa ja mahdollistavat omien geenien jatkumisen ikuisesti ja niitä on siksi helppo rakastaa. Verisukulaisten rakastaminen ei ole esim. siksi koskaan täysin pyyteetöntä eikä siksi aidointa ja suurinta mahdollista rakkautta. Suurin ja aidoin rakkaus on aina rakkaus ihmistä kohtaan johon ei ole sukulaissuhdetta, vaan sielullinen suhde. Sen ei tarvitse olla silti romanttista rakkautta. Valitettavasti vain todella todella harva kokee sen.   Loput kuvittelevat rakkauden omiin lapsiin olevan suurinta rakkautta, koska eivät pääse ikinä muuta kokemaan.

No tuo nyt ainakaan ei ole minun mielestäni rakkaudellista suhtautumista jos väheksyy muiden kokemuksia rakkaudesta. Minun käsittämäni rakkaus ei koskaan väheksy muita, vaan ymmärtää antaa muiden rakastaa kuin vain siihen kykenevät. Ei se helpoin tie missään nimessä.

Itsensä rakastaminen on elämän tarkoitus <3

Saa olla aika tyhmä, jos luulee kaikkien ilman muuta jakavan samat arvot.

Aivan. Ei täältä mitään mukaansa saa. Raha tuo turvaa, kivoja asioita

Se miten muita kohtelee, positiivisuus on tärkeää.

Voit olla hienossa talossa, mutta jos olet siellä yksin, ei tunnu miltään.

Suurinta inhimillistä rakkautta on varmaan se, että rakastaa sellaista ihmistä, joka ei rakasta sinua, eli rakkaus viholliseen.

Jeesuskin sanoi Vuorisaarnassa:

 "44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta ---

Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin* tee niin? 47 Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? 48 Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen." (Matt. 5)

Kaikkein suurin rakkaus tietysti on Jumalan rakkaus syntisiin ihmisiin:

"Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." (1 Joh. 4:10)

Vierailija kirjoitti:

Saa olla aika tyhmä, jos luulee kaikkien ilman muuta jakavan samat arvot.

Eihän näin tietenkään ole. Suuri osa ihmisistä luulee elämän tarkoituksen löytyvän esim. materiasta, itseisarvoisesta suvun jatkamisesta, pienistä ja suurista nautinnoista, täydellisestä fyysisestä kunnosta ja kauneudesta tai kuuluisuudesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa olla aika tyhmä, jos luulee kaikkien ilman muuta jakavan samat arvot.

Eihän näin tietenkään ole. Suuri osa ihmisistä luulee elämän tarkoituksen löytyvän esim. materiasta, itseisarvoisesta suvun jatkamisesta, pienistä ja suurista nautinnoista, täydellisestä fyysisestä kunnosta ja kauneudesta tai kuuluisuudesta.

Ap

Se, että sinä kuvittelet tietäväsi muita paremmin, mikä ihmiset tekee onnelliseksi, paljastaa vain oman ajattelusi kapeudet. Jos todella olet siinä uskossa, että elämän tarkoitus ja ne arvokkaimmat asiat ovat kaikille samat, olet harhainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa olla aika tyhmä, jos luulee kaikkien ilman muuta jakavan samat arvot.

Eihän näin tietenkään ole. Suuri osa ihmisistä luulee elämän tarkoituksen löytyvän esim. materiasta, itseisarvoisesta suvun jatkamisesta, pienistä ja suurista nautinnoista, täydellisestä fyysisestä kunnosta ja kauneudesta tai kuuluisuudesta.

Ap

Se, että sinä kuvittelet tietäväsi muita paremmin, mikä ihmiset tekee onnelliseksi, paljastaa vain oman ajattelusi kapeudet. Jos todella olet siinä uskossa, että elämän tarkoitus ja ne arvokkaimmat asiat ovat kaikille samat, olet harhainen.

Ei, en missään tapauksessa usko näin. Ymmärsit perustavalla tavalla väärin. Asioiden tai ihmisten arvottaminen sen perusteella, kuinka onnelliseksi ne yksilön tekevät, ei oikeastaan liity elämän tarkoitukseen. Suurin osa ihmisistä elää elämänsä yrittäen tavoitella onnea ja välttää epäonnea. Elämän tarkoitus, suurin mahdollinen voima on kuitenkin rakkaus. Ehkä kristittyjen "otin Jeesuksen sydämeeni" tai buddhalaisten valaistuminen tarkoittaa juuri tätä kokemusta, he vain selittävät asian uskonnon keinoilla. Luultavasti melkein kaikki maailman uskonnot puhuvat pohjimmiltaan samasta asiasta, niihin on vain ympätty tarinoita, jotka otetaan liian kirjaimellisesti. "Jumala on rakkaus", mutta oikeasti jumala-sanaa ei tarvitsisi edes käyttää.

Ap

Eli jos ihminen onnistuu löytämään suurimman rakkauden, länsimaissa hän todennäköisesti selittää asian Jeesuksella ja Jumalalla ("elävä usko"), muslimimaissa Allahilla, jossain päin taas valaistumisella. Mikään uskonto ei ole sellaisenaan oikea, mutta taustalla oleva ydin on kaikissa sama. Rakkaus, jolle ei oikeasti löydy sanoja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muu jää toiseksi, jos osaa kokea aitoa rakkautta. Kirjoitin osaa, koska olen tullut siihen tulokseen, että suurimmalle osalle ihmisistä ei lopulta ole täysin avautunut se, mitä rakkaus voi olla. Se esimerkiksi tekee täysin toissijaiseksi pohdinnat, miksi kannattaisi hankkia lapsia. Jos kokee suurinta rakkautta lastaan kohtaan, koko kysymys on absurdi ja osoittaa vain sen, ettei kysyjällä ole ymmärrystä elämän suurimmasta voimasta. Siksi usein kuuleekin sanottavan, "En tiennyt mitä rakkaus on ennen kuin sain oman lapsen."

Rakkautta voi kyllä tuntea muuhunkin kuin lapseen. Kun ei ole sitä kumppania jonka kanssa tekisi lapsia.

Olet fiksu kaveri Ap

Kiitos kauniista kirjoituksestasi

Miksi meillä kilttimiehillä ei ole oikeutta rakkauteen?

Vierailija kirjoitti:

Miksi meillä kilttimiehillä ei ole oikeutta rakkauteen?

Miksei olisi? Elämän tarkoitus ei ole saada rakkautta, vaan löytää se itsestään.

Ap

Jaa. Sitten mun elämälläni ei ole eikä tule koskaan olemaan tarkoitusta koska en ole koskaan saanut enkä tule koskaan saamaan rakkautta. N28

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Sitten mun elämälläni ei ole eikä tule koskaan olemaan tarkoitusta koska en ole koskaan saanut enkä tule koskaan saamaan rakkautta. N28

Luitko edellisen viestin? "Elämän tarkoitus ei ole saada rakkautta, vaan löytää se itsestään."

Ap