Kun katselee tuota suunnistusta väkisinkin ihmettelee, eikö tuossa tule helposti astuttua kyiden päälle?
Luulisi, että kyynpuremat kuuluisi tuon lajin arkipäivään, kun ryteiköissä mennään kovaa lenkkarilla eikä ehditä katsoa mihin astutaan.
Kommentit (24)
Kyyt kuulevat kyllä suunnistajan tulon kaukaa ja osaavat paeta ajoissa. Eikä kyitä niin mahdottomasti ole missä tahansa. Ehkä jossakin kivisellä rinteellä voi kevätauringossa olla kymmeniä kyitä, mutta tavallinen metsässäliikkuja ei sellaista paikkaa näe koskaan.
Kyyt karkaa töminää, mikä suunnistajista lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Kyyt karkaa töminää, mikä suunnistajista lähtee.
Juokseva huippu-urheilija tulee tuollaiseen tilanteeseen kyllä niin nopeasti, ettei se kyy millään ehdi paeta koloonsa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää siis puolustautuminen.
Nämä vouhakkeet tappavat käärmeet ja linnunpoikaset, tallovat mustikanvarvut ja kalliokolojen ihanat kasvikumpareet ihan häikäilemättä. Satojen hehtaarien alueelta joka vuosi. Tavalliselle hitaasti kulkevalle aina painotetaan polulla kulkemisen tärkeyttä. Mutta pyhän kilpaurheilun nimissä vandalismi on täysin sallittua. Vaikka on oikeasti rikos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyyt karkaa töminää, mikä suunnistajista lähtee.
Juokseva huippu-urheilija tulee tuollaiseen tilanteeseen kyllä niin nopeasti, ettei se kyy millään ehdi paeta koloonsa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää siis puolustautuminen.
Kyy tuntee sen ryminän maanpinnassa jo satoja metrejä ennen kuin suunnistaja on kohdalla. Kukaan ei juokse niin nopeasti ja kevyesti metsässä, että pystyisi yllättämään (terveen) kyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyyt karkaa töminää, mikä suunnistajista lähtee.
Juokseva huippu-urheilija tulee tuollaiseen tilanteeseen kyllä niin nopeasti, ettei se kyy millään ehdi paeta koloonsa. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää siis puolustautuminen.
Kyy tuntee sen ryminän maanpinnassa jo satoja metrejä ennen kuin suunnistaja on kohdalla. Kukaan ei juokse niin nopeasti ja kevyesti metsässä, että pystyisi yllättämään (terveen) kyyn.
Vai satoja metrejä! Höpö, höpö!
Suunnistajat ovat immuuneja kyyn myrkylle.
Olen suunnistaja enkä ole koskaan astunut kyyn päälle. Käärmeitä olen kyllä suunnistaessa nähnyt. Kaveri on astunut joskus kisoissa kyyn päälle, mutta kyy ei pistänyt.
Sen sijaan kerran osuin ns. maa-ampiaispesään ja sain useamman ampparin piston. Onneksi en ole niille yliherkkä.
Kyy ei turhaan pure vaan mieluummin pakenee. Myrkyn kehittäminen vie siltä lähes viikon ja kyyn ruuan saaminen on täatä myrkystä kiinni.
Olen tänä keväänä nähnyt kolme kyytä kalliolla lämmittelemässä. Lähtivät pakoon, mutta olivat niin kylmänkankeita, että liikkuivat hitaasti ja sen vuoksi ehdin ne nähdä.
Tosin yhtä luulin rantakäärmeeksi (oli niin tumma yksilö) ja lähdin sitä seuraamaan. Käärme vaihtoikin yhtäkkiä suuntaa ja sähähti varoituksen kun olin liian lähellä. Silloin huomasin, ettei tuoöla tummalla yksilöllä olekaan rantakäärmeen keltaisia laikkuja päässä. Sahalaita erottui juuri ja juuri kun käärme oli paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Nämä vouhakkeet tappavat käärmeet ja linnunpoikaset, tallovat mustikanvarvut ja kalliokolojen ihanat kasvikumpareet ihan häikäilemättä. Satojen hehtaarien alueelta joka vuosi. Tavalliselle hitaasti kulkevalle aina painotetaan polulla kulkemisen tärkeyttä. Mutta pyhän kilpaurheilun nimissä vandalismi on täysin sallittua. Vaikka on oikeasti rikos!
Höpö höpö. Ja "tavalliselle hitaasti kulkevalle" ei kyllä painoteta mitään polulla pysymistä. Elkei sitten Porvoossa... Luonnonpuistoissa joskus on yleisölle vapaa polku ja sillä pitää pysyä, mutta ei missään muualla. Kansallispuistoissakin saa liikkua ihan vapaasti.
Vierailija kirjoitti:
Olen suunnistaja enkä ole koskaan astunut kyyn päälle. Käärmeitä olen kyllä suunnistaessa nähnyt. Kaveri on astunut joskus kisoissa kyyn päälle, mutta kyy ei pistänyt.
Näin juuri. Ei ne kyyt siitä mihinkään ehdi piiloon. Mutta juokseva ihminen voi olla yksinkertaisesti niin nopea, ettei maahan kyyn viereen/päälle osuva jalka ehdi käynnistää kyyssä puolustautumisreaktiota ennen kuin tilanne on jo hetkessä ohi.
Mieheni on harrastanut suunnistusta aktiivisesti vuosikymmeniä. Ei yhtään kyyn puremaa. Punkki iskenyt pari kertaa.
Kyllä kyy on nopea, kuinka se muuten ehtisi pistää. Mutta suunnistajilla on yleensä kengät jalassa, ja housut, eikä edes pelästynyt kyy onnistu pistämään niin helposti kuin paljaskinttuista kulkijaa.
Tarviiko kyytä oikeasti pelätä Suomen metsissä? Mä olen ymmärtänyt, että metsät ovat ihan turvallisia kulkea. Karhut ja sudet eivät saalista ihmisiä, eikä muutkaan metsän eläimet, eihän? Kyy on myrkyllinen, muttei tappava? Käykö se helposti ihmisten päälle? Olen kyllä kulkenut metsässä, mutta en ole koskaan nähnyt kyytä. M29 ja latino
Vierailija kirjoitti:
Nämä vouhakkeet tappavat käärmeet ja linnunpoikaset, tallovat mustikanvarvut ja kalliokolojen ihanat kasvikumpareet ihan häikäilemättä. Satojen hehtaarien alueelta joka vuosi. Tavalliselle hitaasti kulkevalle aina painotetaan polulla kulkemisen tärkeyttä. Mutta pyhän kilpaurheilun nimissä vandalismi on täysin sallittua. Vaikka on oikeasti rikos!
Poimintoja marjat ja sienetkin polulta käsin?
Vierailija kirjoitti:
Tarviiko kyytä oikeasti pelätä Suomen metsissä? Mä olen ymmärtänyt, että metsät ovat ihan turvallisia kulkea. Karhut ja sudet eivät saalista ihmisiä, eikä muutkaan metsän eläimet, eihän? Kyy on myrkyllinen, muttei tappava? Käykö se helposti ihmisten päälle? Olen kyllä kulkenut metsässä, mutta en ole koskaan nähnyt kyytä. M29 ja latino
Susi ei ole koskaan tappanut ihmistä Suomessa, paitsi kansansaduissa.
Susi on erittäin pelätty ja vihattu eläin, ja harvinainen Suomessa. Sitä ajetaan autoilla ja moottorikelkoilla takaa, kidutetaan ja ammutaan.
Usein himometsästäjät ajavat tahallaan susien päälle ja susien yli ihan vaan rääkkäämistarkoituksessa,
näitä "sankaritarinoita" näkee metsästäjäsaiteilla esim. Facebookissa.
Tappavan myrkyllisiä käärmeitä ei Suomessa ole.
Harvinainen kyy ei ole suojeltu, ja moni luonnosta vieraantunut kaupunkilainen alkaa käärmeen nähdessään, vaikka näkisi sen auton ikkunasta, pysäyttää auton ja alkaa jahdata, kivittää, kiduttaa ja lopulta tappaa kaikki käärmeet mitkä näkevät.
Olen maalta kotoisin, metsästysseurojen himotappajat ja eläintenkiduttajat ovat tuttuja.
Oma äitini ja siskoni osaavat lahdata ja nylkeä kaikkia Suomen saaliseläimiä, kyyparan he pilkkovat kappaleiksi aina nähdessään, jänikset ja pikkulinnut he ampuvat myös. Metsästys on sellaista - eläinten hupitappamista.
Kaikki eläimet häiritsevät suomalaisia: linnut tuhoavat marjapensaat, jänis hedelmäpuut,
susi saattaa tappaa ulkona-asuvan koiran susialueella,
ja susi myös estää kouluikäisten koulunkäynnin,
hirvet ja peurat jäävät autojen alle, kun pitää kaahata maanteillä liian lujaa ja niiden luontaiset viholliset, sudet on ammuttu,
joten ihmismetsästäjän "täytyy" tappaa nekin itse.
Susi pitäisi ehdottomasti rauhoittaa, samoin kaunis,
pikkuruinen kyykäärme.
Ihmisten viha luontoa kohtaan hämmentää, en tiedä miksi en itse saanut tätä "Hyi-tapa-ne-kaikki!"-tartuntaa.
Et sitten ole itse ikinä käynyt suunnistamassa?
Itse olen vuosia harrastanut suunnistusta eikä koskaan ole kyy pistänyt. Ei niitä niin tiheässä metsissä ole ja useimmiten tosiaan pakenevat ihmistä. Ainoastaan hyttysenpuremia on tullut. Olen tosin vain harrastelija, en mikään kilpasuunnistaja.
Vierailija kirjoitti:
Susi ei ole koskaan tappanut ihmistä Suomessa, paitsi kansansaduissa.
"Koskaan"? Mahtaisiko sinulla olla lähdettä tähän tietoon? Vai tarkoittaako tuo sinun "koskaan" jotakin kymmentä vuotta tai muuta ajanjaksoa, jonka itse muistat? 1800-luvulla susien tiedetään tappaneen esim. joitain pikkulapsia. Siitä on merkintöjä kirkonkirjoissa.
Yleinen harhaluulo on, että kyy voi pistää mistä asennosta hyvänsä. Yhden kerran olen suunnistaessa astunut kyyn päälle ja toisen kerran kävellessäni muuten vaan ja silloinkin paljaalla jalalla. Jo pikkupoikana opin kyyn "iskuasennon". Kerällä, pään takaa jyrkällä S:llä ja uhan suuntaan. asun paikassa, jossa noin kaksi kertaa kesässä joudun viemään kyyn pihaltani. Jos se on em. iskuasennossa, odotan ja sen lähdettyä luikertamaan tartun hännästä ja nostan ylös. Silloin kyy on täysin avuton ja vaaraton. Ihminen on luonnostaan käärmekammoinen ja kuvittelee sen paljon vaarallisemmaksi ja taistelukykyisemmäksi, kuin se käytännössä on. Paikoillaan ja iskuasennossa oleva kyy on kyllä aina vaarallinen. Uskoisin, että suunnistajille sattuu näitä päälleastumisia tietämättään. PäälleJUOKSEVA suunnistaja on käärmeelle niin odottamaton äkkitilanne, ettei se ehdi valmistautua. Jostakin syystä en pihalleni tulleita käärmeitä ole tappanut. Eiköhän niilläkin tarkoituksensa ole.
ok
Meillä oli lukioaikana usein suunnistusta. Ei tullut kyyt edes mieleen, kamalaa kyllä.
Minusta vaatimuksena pitäisi olla kumisaappaat.
Nykyään joutuu pelkäämään punkkejakin.