Lue keskustelun säännöt.
Ruuhkavuosiin hukkunut äiti - Ihan vain tulin avautumaan
26.05.2017 |
Takana suhdetta pian 15v. Naimisissa pian 8v. Lapset 7v ja 3v. Koti kivalla paikalla löytyy, työkuviot kunnossa, lapsetkin perusmuksuja ilman mitään ADHD:ta tai muuta maustetta. Molempaa merkkiä vieläpä löytyy; sekä tyttö että poika.
Päällisin puolin siis kaikki vaikuttaa olevan ok. Mutta mutta...
Olen eron partaalla. Tai en tiedä; olen vain niin loppu, että en vain jaksa enää tuota miestä. Ollaan kämppiksiä. Vuosia menty alamäkeä tässä ruuhkavuosien oravanpyörässä. Tukiverkkoja ei ole lähimailla. Kommunikaatio, sänkyhommat ja läheisyys loppunut - viimeisimmän niitin jälkeen alkamatta asiaa tarkemmin erittelemään en halua enää edes, että mieheni koskettaa minua. Haluan vain olla lasten kanssa rauhassa. En ole vuosiin tuntenut olevani arvostettu, ennen sänkyelämän loppumista täysin tunsin olevani vain väline, jolla mieheni sai itsensä tyydytettyä ja muutenkin vuosien saatossa minulle on tullut tunne, että kaikki arkeen, kotiin ja lapsiin liittyvä on 95% kasautunut minun hartioilleni. Minusta tuntuu, että helpommalla pääsisin heittämällä miehen mäkeen. Minulla ei ole mitään menetettävää. Hän taas menettäisi siivoojan, kokin, asioiden hoitajan, remppaajan ja lastenvahdin.
Mies on pidetty ja ahkera työntekijä ja neljästi viikossa treenaa junnujen (mukana myös oma lapsi) joukkueita. Se mihin ei osallistu onkin sitten minun näkökulmasta koti; ei osaa tehdä ruokaa ollenkaan (kiitos vain anopille, kun ei ole aikanaan opettanut), joka nyt lapsiperheessä korostuu - haluan, että lapset saa kunnon ruokaa ja kokkausvastuu on täysin minulla. Mies kyllä syö kuin sika, kun ruokaa on tarjolla. Maalaisjärki puuttuu täysin, ei muka koskaan ehdi kotona esim. siivota. Tätä ei auta, että siisteyskäsityksemme on ihan erilaiset. Minä olen hyvin siisti ja hän vain sotkee. Minä kyllä ehdin siivota, rempata, käyttää lapset ulkona, askarrella jne. Ja hänellä siis vuorotyö, jonka vuoksi on kotona usein myös ilman lapsia muutaman tunnin.
Minä en koskaan saa olla rauhassa kotona yksin. En koskaan. Mies taas saa olla joskus viikonkin, kun olen lasten kanssa reissussa lomallani, joka menee hänen töiden kanssa ristiin. Näinäkään aikoina ei saa mitään keskeneräistä isompaa projektia edes alulle.
Mitään väkivaltaa tai muuta ei ole ja säälittää lapset, mutta mä en enää jaksa katsoa tuota loista. En halua, että lapset katsovat sivusta, miten äiti on se "pahis", jolla menee isään hermot, kun pitää olla yksin vastuussa kaikesta. Suurin asia, mikä estää eron hakemista on se, että tällä hetkellä en vain jaksa. Kaikki voimat menee tosiaan miehen sietämiseen ja arjen pyörittämiseen kotona. Mikäli en tykkäisi töistäni ja lapsistani ja nauttisi näistä asioista olisin varmasti täysi hermoraunio.
Tänään saan olla illan rauhassa lasten kanssa, kun mies on töissä. Parhaita iltoja kuukaudessa tällaiset.
En minä nyt oikeastaan halunnut muuta kuin avautua. Ugh, olen puhunut.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Adhd-kullannuppu? Lapsillahan ei pitänyt olla diagnooseja?
Ap vielä.
Onkos sinulla sisälukutaitoa? Mies siis kaitsee isoa laumaa näiden toisten vanhempien omia ADHD-mussukoita, jotka sisarusalennuksella tuovat kolmekin riehujaa treeneihin lähtiessään itse treenien ajaksi muualle. Luepas uudestaan kommenttini, niin jos ymmärtäisit mitä tarkoitin.
Joku ihmetteli, että miksi minä en ole omalla ajalla, kun mies neljänä iltana treenaa lapsia. No siksi, kun tämä nuorempi on silloin minun kanssani. Olen 3v kanssa silloin. Hänen kanssaan puuhataan ja tehdään kyllä kaikkea (uimassa, maalataan, siivotaan, kirjastossa tmv) mutta ei se omaa aikaani ole. Jos saisin omaa aikaa viettää, niin menisin salille.
"Kylpyläreissu yksin ei onnistu ihan vain siksi, kun ainoa sauma itselle olisi viikonloppuna ja silloin on molempina aamuina nämä treenit, joita mies vetää ja joihin ei nuorempaa voi mukaan ottaa. "
"Ryhmäkoot on isoja ja valmentajia kaksi. Suuri osa vanhemmista tuo lapsen ja lähtee käymään kaupassa tai salilla. Ja tämä oma ADHD-kullannuppu jää sitten ison lauman jatkoksi."
Miten tästä olisi voinut mitenkään päätellä, että puhe olikin muiden ihmisten lapsista, kun aiemmin mainittiin oman lapsen osallistuvan treeneihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitistäni tuntui aikoinaan tuolta, hän otti eron, eikä kotitöitä ollut siltikään yhtään sen vähempää. Päinvastoin, oli enemmän stressiä. Sitten tuli alkoholi ja lyhytaikaiset suhteet ja sen sellasta.
Eli ehkä ei kannata vaan ottaa noin vakavasti, tai menkää vaikka pariterapiaan.
Ota iisisti, äläkä uhriudu...
Miksi tätä on miinustettu. Tässä on se realistinen tie kuinka monelle käy, kun ottaa eron keski-iässä n. 35 -vuotiaana. Ei pidä valehdella itselleen, että uuden parisuhteen löytyminen olisi helppoa tuossa iässä jo lasten takia. Ja kotityöt tuskin vähenee vaikka lapset olisivat vuoroviikkosysteemillä. Ap onko sinulla ystäviä, tittuja, onko teilla perhetuttuja? Kaikkia odotuksia ei voi sälyttää puolison niskaan. Pitää olla sitä muuta elämää.
Miinustin, koska olen kohderyhmää ja tuo väite ei pidä paikkaansa.
Kotityöt todellakin väheni kun yksi sotkeva aikuinen on vähemmän. Pikkulapsikin osasi siivota esim. vaatteensa pyykkikoriin ja mainokset paperinkeräykseen.
Rahaa jäi enemmän käteen, koska aiemmin koko palkka meni perheen hyväksi eikä mies maksanut muuta kuin asumisesta puolet sekä netin. Kaiken muun minä olin kustantanut.
Uutta miestä en edes harkitse. Yksi turpauuno riitti, kiitos.
Alkoholista pidän kyllä. Alkoholisti en sentään ole. Tämä oli kaikista huvittavin väite.
Olen varmasti monien mielestä kylmä ihminen mutta itse olen aina ajatellut nämä perheen perustamis yms asiat järjellä, en sydämellä. Olen kuulostellut itseäni useiden vuosien ajan (olen nyt kohta 30), puntaroinut omaa elämääni, jaksamistani ja parisuhdetta. Olen tullut siihen tulokseen että kiitos ei kaikelle tuolle! Ennemmin valitsen tämän elämäni kahdestaan miehen kanssa. Minusta, saati meistä ei olisi tuohon ja tiedostan sen etukäteen, sitä ei tarvitse lähteä kokeilemaan. Enkä viittaa nyt vain sinuun, mutta niin monet tuntuvat hankkivan perheen kun yhteistä elämää on takana vuosi-pari. Totta kai kaikki näyttää vielä silloin ruusuisalta. Mutta aika turha itkeä sitten jälkikäteen, sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin. Ap jatkaa. Sterilisaatiota olen hakenut. Lähete vetämässä ja odottelen aikaa operaatioon
Sitäkin piti kärttää ja perustella. Kumma juttu, että kukaan neuvolassa ei ikinä varmista, että "oletko nyt ihan varma, että haluat vauvan, kun aborttikin on vaihtoehto"..
Miehenikin oli sitä mieltä, että ei sitä vielä mitään noin lopullista.
Mutta minä olen varma, että minä en enää lapsia halua. Kaksi raskautta ja tervettä lasta on minulle lottovoitto. Nautin näistä kahdesta ja siitä, että pahin pikkulapsiaika on ohi. En koskaan tuntenut palavaa halua saada lapsia ja nyt minulla on kaksi.
Miehelleni olen sanonut, että hän saa halutessaan tehdä lapsia vaikka kymmenen naisen kanssa. Minulle lapsiluku on täynnä ilman sen suurempia kiihkoiluja. :)
Miksi sterilisaatio? Kun teillä ei edes ole seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Aloitukseen on mahdutettu kaikki mahdolliset "sikamies"-kliseet. Terkut Porvooseen.
Ai miten niin? Tuollaistahan tämä on. Meillä bonuksena vielä että tienaan reilusti miestä enemmän ja silti joudun piikomaan. Ja ei, en näe realistisia vaihtoehtoja. Ehdotukset on sitä luuserimiesten nimeämää "nalkuttamista".
Nimim. Mistä tän ois teninä muka tienny
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin. Ap jatkaa. Sterilisaatiota olen hakenut. Lähete vetämässä ja odottelen aikaa operaatioon
Sitäkin piti kärttää ja perustella. Kumma juttu, että kukaan neuvolassa ei ikinä varmista, että "oletko nyt ihan varma, että haluat vauvan, kun aborttikin on vaihtoehto"..
Miehenikin oli sitä mieltä, että ei sitä vielä mitään noin lopullista.
Mutta minä olen varma, että minä en enää lapsia halua. Kaksi raskautta ja tervettä lasta on minulle lottovoitto. Nautin näistä kahdesta ja siitä, että pahin pikkulapsiaika on ohi. En koskaan tuntenut palavaa halua saada lapsia ja nyt minulla on kaksi.
Miehelleni olen sanonut, että hän saa halutessaan tehdä lapsia vaikka kymmenen naisen kanssa. Minulle lapsiluku on täynnä ilman sen suurempia kiihkoiluja. :)
Miksi sterilisaatio? Kun teillä ei edes ole seksiä.
Draaman vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde ap, ei se mies tuosta muutu. Moni kuvittelee, että keskustelu on joku taikakeino, jolla toisen saa osallistumaan. Usein se ei ole, koska toinen hyötyy vallitsevasta tilanteesta niin paljon, ettei halua muutosta, eron uhallakaan. Silti yllätytään, kun vaimo ottaa eron.
Ap, kuulostaa tosi paskalta! Älä jää turhaan odottelemaan. Muunlaisiakin miehiä on!
Meillä on suunnilleen samanikäiset lapset (toinen nuorempi), mutta mitään muuta samaa ei sitten olekaan. Sanon vaan, että hyviä miehiä on olemassa ja omasi ei kuulosta sellaiselta. Hyvä puoliso on tasavertainen vanhempi, parisuhde-elämästä muuten puhumattakaan.
T. Hyvän miehen onnellinen vaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en saa nyt taaperoa takaisin untenmaille. Puoliso tulee kohta treeneistä ja hän onnistuu siinä kädenkäänteessä, sen jälkeen ehkä kaadetaan meille viiniä ja ollaan toistemme seurassa loppuilta, ja viihdytään. Tätä sinäkin ansaitset, ystävän, puolison ja jonkun jakamaan arjen vastuita!
Ihan älytön tilanne pienten lasten vanhemmilla, eikä pelkästään sinulla vaan myös miehellä.
Jos mies trenaa/valmentaa, on työelämässä ja pienten lasten isä,niin joku on todella liikaa.
Meillä aikuiset lapset ja mies valmentaa pari kertaa viikossa ja on työelämässä mukana, väsyi ja stressaantui viidessä vuodessa.
Monet eivät näytä tajuavan, mitä treeni/valmennus tarkoittaa, eikä se rajoitu muutaman tunnin harjoituksiin, vaan paperihommia on valtavasti ja mikä pahinta, sinun pitää olla nyky teknologian ansiosta 24/7 käytettävissä, eikä ole päivän tai yön rauhaa.
Perhetilanteenne on kestämän ja eikö mies voisi keskittyä perheeseen, kun lapset ovat noin pieniä tai muussa tapauksessa ero on ainoa vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otsikon pitäisi olla "Nuori sinkkumies, tässä syitä siihen, miksi sinun ei missään nimessä pidä ottaa suomalaista naista, saatika lisääntyä sen kanssa".
Otsikon pitäisi olla "Nuori rakastunut nainen, lue ensin tämä : tällainen elämäsi on 10 vuoden päästä!" Älä siis koskaan ota miestä, joka ei edes halua eikä osaa siivota, laittaa ruokaa eikä tehdä mitään kotitöitä.
Aloittajalle yksi hyvä neuvo: korvaamattomat ihmiset ovat hautausmaalla - sinä et ole. Ei sinua pelasta siitä kukaan muu kuin sinä itse.
Sinä itse kuvittelet olevasi täydellinen, ja lapsesi kuolevat nälkään ilman sinua. Kokeilepa kerran, miten käy. Lähdet vaikka hotelliin ja ylläty sitten, kun palaat kotiin: kaikki sinun jääkaappiin varaamaasi ruuat ovat edelleen syömättä, mutta perhe edelleen hengissä eikä edes nälkiintyneitä. Talo on hirmuisessa siivossa, joten ilmoita miehelle etukäteen, että et tule takaisin ennen kuin talo on siisti.
Done that ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai ruuhkavuodet. Teillähän ei ole ollenkaan vanhemmistanne huolehtimista.
Yleensä ruuhkavuodet on: omat lapset vielä kotona, huoli jo vanhoista vanhemmista ja lisäksi työpaikka.
Monellako oikeasti on näin? Tämähän edellyttäisi, että kummatkin olisivat tehneet lapset lähempänä neljääkymppiä. Harva alle 70v vaatii suurta huolenpitoa ellei ole jotenkin sairas.
Kyllä monella on vielä kotona asuvia teinejä, oma työpaikka ja lisäksi jo vanhempien asioita hoidettavana. Kaveripiirissäni todella monella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitistäni tuntui aikoinaan tuolta, hän otti eron, eikä kotitöitä ollut siltikään yhtään sen vähempää. Päinvastoin, oli enemmän stressiä. Sitten tuli alkoholi ja lyhytaikaiset suhteet ja sen sellasta.
Eli ehkä ei kannata vaan ottaa noin vakavasti, tai menkää vaikka pariterapiaan.
Ota iisisti, äläkä uhriudu...
Miksi tätä on miinustettu. Tässä on se realistinen tie kuinka monelle käy, kun ottaa eron keski-iässä n. 35 -vuotiaana. Ei pidä valehdella itselleen, että uuden parisuhteen löytyminen olisi helppoa tuossa iässä jo lasten takia. Ja kotityöt tuskin vähenee vaikka lapset olisivat vuoroviikkosysteemillä. Ap onko sinulla ystäviä, tittuja, onko teilla perhetuttuja? Kaikkia odotuksia ei voi sälyttää puolison niskaan. Pitää olla sitä muuta elämää.
Minkä helkkarin takia me haluaisimme parisuhdetta tuollaisten miesten kanssa? Emme me ole niin epätoivoisia, että ottaisimme hoteisiimme minkä tahansa luuserin saadaksemme läheisyyttä. Ei tervekätinen nainen miestä kaipaa ... läheisyyttä voi saada muutenkin ja parisuhteessakaan ei aina läheisyyttä ole, kuten ap kirjoittaa.
Kotityöt vähenevät automaattisesti, kun on yksi ihminen vähemmän sotkemassa. Hyvinkin mitättömillä matematiikantaidoilla voi päätellä, että kotitöitä on noin neljännes vähemmän, kun tuosta perheestä heivaa miehen pihalle ja jää jäljelle 3 hengen työt.
Sanoit ettet jaksa nyt edes lähteä eroamaan. Mitäpä jos nyt teet mielessäsi päätöksen, että eroat. Rupeat vähitellen katsomaan millaisia asuntoja on ympärilläsi ja mahdollisesti selvittelen vähän asunnon myyntiä. Älä puhu miehelle vielä mitään koska sen jälkeen saatte tuskin tehtyä mitään yhteisymmärryksessä. Ota vaikka ajatukseksi, että tammikuussa 2018 ilmoitat miehelle erosta. Turha pilata tässä tulevia lomia ja jouluja sun muita. Ja sitten otat sen asenteen, että jo elät vain lasten kanssa. Älä valita, älä leiki marttyyriä. Ihan jo senkin takia että sä elät yhteiskunnassa jossa sun ei todellakaan tarvitse olla marttyyri tai uhri. Kun saat kaikki asiat hoidettua ja omat ajatukset järjestykseen , on aika kertoa miehelle asiasta. Pyri siihen, että tässä vaiheessa asia on vain ilmoitus asia ja sulla on varattuna lastenvalvojalle aika jonne menette miehen kanssa sopimaan alustavasti huoltajuudesta. Sitten vaan muutto omaan asuntoon ja omaisuus jakoon. Näiden tällaisten miesten kanssa ei kannata neuvotella pidempään kuin 5 vuotta. Jos siinä ajassa ei viesti mene perille, ei se tule menemään koskaan. Sanon tämän koska kokemusta on. Niin ja hei vielä sellainen juttu! Samalla kun työstää eroa päässäsi,'työstä myös tunteita tulevaan ex-mieheesi. Älä anna itsesi vihata häntä , pyri siihen että viimeistään eron koittaessa tunteet ovat neutraalit ja voit jopa toivoa hänelle aidosti hyvää jatkoa. Mies voi tuntea eri tavoin mutta on tärkeää, ettet tihku vihaa lapsiesi edessä.
Ap vastailee taas välistä.
Miksikö sterilisaatio? No kun en halua lapsia ja se on osaltani varma päätös. Olen hyvin hedelmällisestä suvusta (molemmat lapset saaneet alkunsa heti kerrasta, siskolla ja äitilläni myös osa lapsista ihan tervetulleita yllätyksiä - itse en yllätyksiä halua) ja ajatus kolmannesta lapsesta on mahdoton. Olen kerrannut päässäni läpi kaikki skenaariot; lasten kuolemat, mahdollisen eron, kumppanin kuoleman, oman kuoleman, uuden kumppanin jne. Ja aina sama lopputulos; minä en halua enää enempää lapsia. Ei sen kummempaa draamaa.
Ja mitä mieheen tulee, niin ongelmat tosiaan alkoivat lasten myötä. Huoleton elo kahdestaan ei ollut ongelma; voitiin syödä mitä sattuu milloin sattuu ja siivottavaakin oli luonnollisesti paljon vähemmän ja aikaa kotitöiden tekemiseen paljon enemmän. Lasten myötä vastuu kasvaa, lasten kasvaessa kotitöitä tulee lisää (yllätys yllätys; lapset sotkee, vaatii ruokaa erilailla kuin aikuinen, vaatii rutiinia päivärytmiin jne.). Siinä missä itse olen laittanut viitosvaihteen päälle ja tehnyt enemmän kuin ennen mies ei ole. Tämän tajusin vasta tässä viimeaikoina. Mies elelee edelleen pitkälti samalla lailla kotona kuin ennen lapsia kotitöiden osalta.
Ja nytkin oli perjantaina neljä tuntia lasten kanssa ennen hoitoon/eskariin vientiä kotona kolmistaan. Olin pyytänyt kolmea asiaa; tyhjennä tiskikone (aikaa menisi 5-10min), vie roskat (3min) ja käy kaupassa (xx min). Mitään ei ollut kuulemma ehtinyt tehdä. Minä sitten tulin väsyneiden lasten kanssa kotiin viiden aikaan ja kahdeksaan mennessä oli tehty nuo kaikki asiat ja ehditty vielä piirrellä ja katsoa leffaakin. Laiska mikä laiska.
Sattuneesta syystä yli puolet asunnosta ja autot ovat minun nimissäni (LUE: minä olen etsinyt kodin ja autot, hoitanut pankkien kanssa laina-asiat ja takaajat, minä olen hoitanut vakuutukset ja minä olen hoitanut tässäkin tapauksessa KAIKKI). Omat säästöt, osakkeet jne huomioon ottaen minulla ei ole mitään ongelmaa laittaa ukkoa pihalle ja maksaa osuuteni pois hänelle.
Ja se mitä tulee tuohon; osta siivooja? Miksi halvatussa minun pitäisi sekin hakea, sopia ja jopa maksaa? Miten se ratkaisisi itse ongelman; sen että mies ei kanna korttaan kekoon? Siivoojan toki voisin hankkia, mutta mihin minä miestä tarvitsen?? Ja toisekseen ilman miestä olisi x-määrä vähemmän kotitöitä ja x-määrä enemmän aikaa niitä tehdä, koska olettaisin osan ajasta lasten olevan isällään. Olisi edes joskus sitä omaa aikaakin.
Ja viimeiseksi; en ole koskaan kuullut, että kukaan normaali aikuinen nainen tai mies kieltäytyisi hyvästä seksistä. Mutta jos tarjolla on jotain, joka tuntuu lähinnä siltä, että on välineenä toisen itsetyydytykseen, jossa omat tarpeet jätetään täysin huomioimatta, niin väliin jää. Olen sitä mieltä, että haluttomuudessa olisi peiliin katsomisen paikka myös vastakumppanilla sen sijaan, että maristaan miten toinen ei tahdo.
Olen sitä mieltä, että nykyään erotaan liian helposti ja tajuan, että ihmiset sinnittelee huonommissakin suhteissa. Meillähän ei väkivaltaa ole ja viinallakin mies läträä vain paristi vuodessa kunnolla (jolloin menee aina hukkaan puhelimet ja muut - en voi tätäkään tajuta ->IDIOOOTTI), mutta tosiaan se, että koen kaiken vastuun olevan minulla samalla kun mies ei edes tajua, miten loppuun olen vedetty. Hänellähän kuitenkin on aikaa tehdä ylimääräisiä työvuoroja ja valmentaa junnuja. Ei se vaan tajua...
Ymmärrän sinua. Nyt 2 vuotta erosta ja paljon helpompaa vaikka itselläni on 90% vastuu lapsista. Uusi suhde, mies asuu omassa asunnossaan eikä kiirettä yhteen asumaan. Ja seksi on parasta ikinä. Ex Mies vaan sattui olemaan väärä minulle, ja työläs. Meillä mukana vielä se alkoholi ja kaverit viikonloppuisin...
Miksi vain toisen vanhemman täytyy kantaa vastuu? Miksei kotitöihin osallistumaton hanki siivoojaa, ikäänkuin omalle sijalleen? Ja miksi ylipäätään kaikesta huolehtiminen on vain toisen vastuulla jos perheessä on kaksi aikuista? Se kuuluisa metatyökin rasittaa.
Voin vaan kuvitella miten hyvin ap:n mies hommaa lahjat kaverisynttäreille jne.