Lue keskustelun säännöt.
Ruuhkavuosiin hukkunut äiti - Ihan vain tulin avautumaan
26.05.2017 |
Takana suhdetta pian 15v. Naimisissa pian 8v. Lapset 7v ja 3v. Koti kivalla paikalla löytyy, työkuviot kunnossa, lapsetkin perusmuksuja ilman mitään ADHD:ta tai muuta maustetta. Molempaa merkkiä vieläpä löytyy; sekä tyttö että poika.
Päällisin puolin siis kaikki vaikuttaa olevan ok. Mutta mutta...
Olen eron partaalla. Tai en tiedä; olen vain niin loppu, että en vain jaksa enää tuota miestä. Ollaan kämppiksiä. Vuosia menty alamäkeä tässä ruuhkavuosien oravanpyörässä. Tukiverkkoja ei ole lähimailla. Kommunikaatio, sänkyhommat ja läheisyys loppunut - viimeisimmän niitin jälkeen alkamatta asiaa tarkemmin erittelemään en halua enää edes, että mieheni koskettaa minua. Haluan vain olla lasten kanssa rauhassa. En ole vuosiin tuntenut olevani arvostettu, ennen sänkyelämän loppumista täysin tunsin olevani vain väline, jolla mieheni sai itsensä tyydytettyä ja muutenkin vuosien saatossa minulle on tullut tunne, että kaikki arkeen, kotiin ja lapsiin liittyvä on 95% kasautunut minun hartioilleni. Minusta tuntuu, että helpommalla pääsisin heittämällä miehen mäkeen. Minulla ei ole mitään menetettävää. Hän taas menettäisi siivoojan, kokin, asioiden hoitajan, remppaajan ja lastenvahdin.
Mies on pidetty ja ahkera työntekijä ja neljästi viikossa treenaa junnujen (mukana myös oma lapsi) joukkueita. Se mihin ei osallistu onkin sitten minun näkökulmasta koti; ei osaa tehdä ruokaa ollenkaan (kiitos vain anopille, kun ei ole aikanaan opettanut), joka nyt lapsiperheessä korostuu - haluan, että lapset saa kunnon ruokaa ja kokkausvastuu on täysin minulla. Mies kyllä syö kuin sika, kun ruokaa on tarjolla. Maalaisjärki puuttuu täysin, ei muka koskaan ehdi kotona esim. siivota. Tätä ei auta, että siisteyskäsityksemme on ihan erilaiset. Minä olen hyvin siisti ja hän vain sotkee. Minä kyllä ehdin siivota, rempata, käyttää lapset ulkona, askarrella jne. Ja hänellä siis vuorotyö, jonka vuoksi on kotona usein myös ilman lapsia muutaman tunnin.
Minä en koskaan saa olla rauhassa kotona yksin. En koskaan. Mies taas saa olla joskus viikonkin, kun olen lasten kanssa reissussa lomallani, joka menee hänen töiden kanssa ristiin. Näinäkään aikoina ei saa mitään keskeneräistä isompaa projektia edes alulle.
Mitään väkivaltaa tai muuta ei ole ja säälittää lapset, mutta mä en enää jaksa katsoa tuota loista. En halua, että lapset katsovat sivusta, miten äiti on se "pahis", jolla menee isään hermot, kun pitää olla yksin vastuussa kaikesta. Suurin asia, mikä estää eron hakemista on se, että tällä hetkellä en vain jaksa. Kaikki voimat menee tosiaan miehen sietämiseen ja arjen pyörittämiseen kotona. Mikäli en tykkäisi töistäni ja lapsistani ja nauttisi näistä asioista olisin varmasti täysi hermoraunio.
Tänään saan olla illan rauhassa lasten kanssa, kun mies on töissä. Parhaita iltoja kuukaudessa tällaiset.
En minä nyt oikeastaan halunnut muuta kuin avautua. Ugh, olen puhunut.
Kommentit (78)
Meillä ei ole sama tilanne mut jotenkin näen että voitas ajautua tuohon jollei olisi toimittu näin:
Heti kun joku asia vaivaa, se selvitetään, eli puhutaan läpi ja tehdään pelisääntö joka miellyttää molempia. Me joudutaan välillä puhumaan tuntitolkulla että molemmat saa oman näkökulman perusteltua. Ja yöllä, sit ollaan väsyneitä aamulla... Mutta silti onnellisempia. Meillä on vuorot nukkumiselle, omalle ajalle, harrastuksille, siivoukselle, lasten hakemiselle jne. Teen paljon enemmän kuin mies, mutta vapaasta tahdostani. En uhriudu, koska tilannetta voin aina muuttaa kun uuvuttaa. Lapsia 4 alle kouluikäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ehdottomasti vain kerran viikossa kauppaan. Se joka kokkaa, ei siivoa keittiötä illalla. Eiköhän siinä ala miehen kokkausinto kohisemaan.
Ymmärrän. Meillä on 1 lapsi enkä koe arkea mitenkään raskaaksi, mutta joskus ihmetyttää kun olemme olleet lapsen kanssa reissussa eikä mies ole ehtinyt edes astianpesukoneen täyttää tai tyhjentää 3 päivän aikana.. Minä kuitenkin lapsen kanssa teen sen päivittäin plus muut kotihommat. Yksin ehtisin vielä enemmän, mutta mies ei mitään.
Mitä teet neljänä iltana viikossa, kun mies harrastaa lasten kanssa?
"Se mihin ei osallistu onkin sitten minun näkökulmasta koti; ei osaa tehdä ruokaa ollenkaan (kiitos vain anopille, kun ei ole aikanaan opettanut), joka nyt lapsiperheessä korostuu - haluan, että lapset saa kunnon ruokaa ja kokkausvastuu on täysin minulla."
Normaali ihminen, joka osaa lukea, osaa myös tehdä ruokaa. Ei sitä tarvitse kellekään opettaa. Se että miehesi ei laita ruokaa, ei liity osaamiseen.
Miksi et muuten ihmettele sitä, että appi ei ole poikaansa opettanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhmäkoot on isoja ja valmentajia kaksi. Suuri osa vanhemmista tuo lapsen ja lähtee käymään kaupassa tai salilla. Ja tämä oma ADHD-kullannuppu jää sitten ison lauman jatkoksi.
Mies siis hakee lapset ja on kotona ennen minua, kauppaan ei lasten kanssa koskaan lähde ja jos lähtee niin ei osaa oikeasti ostaa mitään kunnollista, josta nopeasti ruokaa saisi. Sitten kun minä menen kotiin, niin vastassa on melkein aina kaksi kiukkuista ja nälkäistä lasta. Mies kun on unohtanut antaa niille ruokaa. Ei tajua, että hoitopaikassa/eskarissa ollut ruoka ei välttämättä ole ollut mieluisinta ja että lapsilla nälkä. Itse on saattanut syödä/ottaa evääksi ne viimeiset valmiit ruuat, jotka olin ajatellut lapsille lämmittää siitäkin huolimatta, että olen sanonut että ei viimeisiä söisi. Siispä minä siinä sitten hyvin usein ensitöiksi äkkiä jotain uutta ruokaa vääntämään kiukkuavat lapset jaloissa, että esikoinen ehtii syödä ennen treenejä. Mies käy läpi sitä nimenhuutoa (montako lasta tulossa treeneihin) ja vastailee vanhempien puheluihin samalla hokien lapsille hajamielisenä "ihan kohta, ihan kohta" ja raahaa kamppeita autoon ja autosta pois.
Ja tosiaan; iltavuoroon lähtiessään miehellä on neljä tuntia aikaa olla yksin kotona. Ei käy kaupassa, ei siivoa sillä välin tmv. Laiska mikä laiska. Silloin kuulemma surffailee ja ottaa päiväunet, kun on kerrankin omaa aikaa.
Mies kuulostaa nettiriippuvaiselta
Ei kuulosta. Ei lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en lisäänny suomalaisen naisen kanssa.
Niin miksi? Siksi ettei nainen suostu maksamaan kaikesta puolia sekä tekemään kotona kaiken? Minkäsmaalainen nainen tai mies tähän suostuu? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ryhmäkoot on isoja ja valmentajia kaksi. Suuri osa vanhemmista tuo lapsen ja lähtee käymään kaupassa tai salilla. Ja tämä oma ADHD-kullannuppu jää sitten ison lauman jatkoksi.
Mies siis hakee lapset ja on kotona ennen minua, kauppaan ei lasten kanssa koskaan lähde ja jos lähtee niin ei osaa oikeasti ostaa mitään kunnollista, josta nopeasti ruokaa saisi. Sitten kun minä menen kotiin, niin vastassa on melkein aina kaksi kiukkuista ja nälkäistä lasta. Mies kun on unohtanut antaa niille ruokaa. Ei tajua, että hoitopaikassa/eskarissa ollut ruoka ei välttämättä ole ollut mieluisinta ja että lapsilla nälkä. Itse on saattanut syödä/ottaa evääksi ne viimeiset valmiit ruuat, jotka olin ajatellut lapsille lämmittää siitäkin huolimatta, että olen sanonut että ei viimeisiä söisi. Siispä minä siinä sitten hyvin usein ensitöiksi äkkiä jotain uutta ruokaa vääntämään kiukkuavat lapset jaloissa, että esikoinen ehtii syödä ennen treenejä. Mies käy läpi sitä nimenhuutoa (montako lasta tulossa treeneihin) ja vastailee vanhempien puheluihin samalla hokien lapsille hajamielisenä "ihan kohta, ihan kohta" ja raahaa kamppeita autoon ja autosta pois.
Ja tosiaan; iltavuoroon lähtiessään miehellä on neljä tuntia aikaa olla yksin kotona. Ei käy kaupassa, ei siivoa sillä välin tmv. Laiska mikä laiska. Silloin kuulemma surffailee ja ottaa päiväunet, kun on kerrankin omaa aikaa.
Adhd-kullannuppu? Lapsillahan ei pitänyt olla diagnooseja?
Missä sinulla on ne ruuhkavuodet? Tuo on ihan tavallista elämää. Ruuhkavuodet tuosta tulee vasta sitten, kun sinulla on lisäksi vastuu vanhemmistasi.
Vaikuttaa siltä, että olet itse keksinyt koko ongelman vaatimalla asioiden olevat juuri tietyllä tavalla. Löysäää pipoa ja lopeta oma täydellisyys. Ei nalkuttava nainen ole haluttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme kitinää. Ei meilläkään mies osaa kunnon ruokaa laittaa. Hänelle kokkaus on makaronin sekoittaminen paistettuun jauhelihaan. Itse laitan terveellistä ruokaa, mutta ihan valittamatta syön hänenkin ruokaansa. Hän on liikuttavan ylpeä makaroniyllätyksestään ja aina muistan kehua. Ainakaan toistaiseksi eivät muksut ole hänen pöperöihinsä kuolleet. Olen siisti, hän sotkee. Ärsyttääkö, no varmasti. Valitanko, en. Hän hakee ilmaa renkaisiin puolestani, lämmittää aina saunan, auttaa komennettaessa ja pelleilee lasten kanssa. Itsesi kaltaista täydellisyyttä vaatiessa saattaisiko sinulta jäädä jotakin näkemättä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en lisäänny suomalaisen naisen kanssa.
Niin miksi? Siksi ettei nainen suostu maksamaan kaikesta puolia sekä tekemään kotona kaiken? Minkäsmaalainen nainen tai mies tähän suostuu? :)
Kommentti varmaan liittyi suominaisen asennevammaan, jota on julkituotu useinkin tällä palstalla, mediassa ja muuallakin. Itsessänne kun ei kaikessa täydellisyydessänne ole koskaan mitään moitittavaa. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miten olet kaikkina näin vuosina kommunikoinut suoraan ja tehokkaasti kohtaamistasi epäkohdista?
Esimerkiksi kokkaaminen ei ole vaikeaa, normaaliälyinen ihminen oppii muutamat perusreseptit parissa viikossa vaikka aiempaa harrastuneisuutta ei olisikaan.
Joo, tosi ikävä tilanne sinulla elämässäs, mutta miten olet vuosien varrella auttanut itseäsi? Minusta et kovinkaan kummoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ja miten olet kaikkina näin vuosina kommunikoinut suoraan ja tehokkaasti kohtaamistasi epäkohdista?
Esimerkiksi kokkaaminen ei ole vaikeaa, normaaliälyinen ihminen oppii muutamat perusreseptit parissa viikossa vaikka aiempaa harrastuneisuutta ei olisikaan.
Joo, tosi ikävä tilanne sinulla elämässäs, mutta miten olet vuosien varrella auttanut itseäsi? Minusta et kovinkaan kummoisesti.
Lonkalta arvauksen heittämällä, maannut yli puolet avioliittoajastaan kotona äitiyslomalla ja perhevapaalla.
Nyt kiukuttelee kun joutuu tekemään saman kuin mieskin. Elättämään perhettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adhd-kullannuppu? Lapsillahan ei pitänyt olla diagnooseja?[/quote]
Ap vielä.
Onkos sinulla sisälukutaitoa? Mies siis kaitsee isoa laumaa näiden toisten vanhempien omia ADHD-mussukoita, jotka sisarusalennuksella tuovat kolmekin riehujaa treeneihin lähtiessään itse treenien ajaksi muualle. Luepas uudestaan kommenttini, niin jos ymmärtäisit mitä tarkoitin.
Joku ihmetteli, että miksi minä en ole omalla ajalla, kun mies neljänä iltana treenaa lapsia. No siksi, kun tämä nuorempi on silloin minun kanssani. Olen 3v kanssa silloin. Hänen kanssaan puuhataan ja tehdään kyllä kaikkea (uimassa, maalataan, siivotaan, kirjastossa tmv) mutta ei se omaa aikaani ole. Jos saisin omaa aikaa viettää, niin menisin salille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja miten olet kaikkina näin vuosina kommunikoinut suoraan ja tehokkaasti kohtaamistasi epäkohdista?
Esimerkiksi kokkaaminen ei ole vaikeaa, normaaliälyinen ihminen oppii muutamat perusreseptit parissa viikossa vaikka aiempaa harrastuneisuutta ei olisikaan.
Joo, tosi ikävä tilanne sinulla elämässäs, mutta miten olet vuosien varrella auttanut itseäsi? Minusta et kovinkaan kummoisesti.
Lonkalta arvauksen heittämällä, maannut yli puolet avioliittoajastaan kotona äitiyslomalla ja perhevapaalla.
Nyt kiukuttelee kun joutuu tekemään saman kuin mieskin. Elättämään perhettään.
Ap vastaa. Olen kommunikoinut alamäestä hyvin suoraan. Ja aina mieheltä sama vastaus; "kyllä se sitten kun lapsi on isompi", "kyllä se sitten kun sinä menet töihin", "kyllä se sitten kun toinen syntyy", "kyllä se sitten kun menet takaisin töihin", "kyllä se sitten kun mulla on loma", "kyllä se sitten kun.....". Koko ajan olen suoraan sanonut, että mennään päin v***a ja että tarvitsen tukea, omaa aikaa ja apua. Lähdettiin viiden päivän reissulle lasten kanssa ja suoraan sanoin, mitä halusin kotona tehtävän; perussiivous (kotona yksi aikuinen, ei leluja levitteleviä lapsia jne - helppo homma), kolmen taimen siirto isompaan ruukkuun ja kasvihuoneen taimien kastelu. Ihan kuules lapun kirjoitin. Viiden päivän aikana ei oltu tehty muuta kuin alakerran perussiivous (likaiset astiat pois, imurointi ja vessan pesu). Yläkertaa ei ollut viiden päivän aikana imuroinut eikä tehnyt muitakaan pikku juttuja. Muusta nyt puhumattakaan.
Kahden lapsen jälkeen olen palannut töihin silloin, kun lapset ovat olleet vuoden. Ihan vain siksi, kun minusta ei kotiäidiksi ole sitä sen kummemmin perustelematta. Omaa rahaa on säästössä osakkeissa ja muutenkin mukavasti ja taloudellisestikaan en mieheltäni KOSKAAN ole lanttiakaan tarvinnut. Rahapuoli suhteestamme on aina ollutkin kunnossa.
Vuosia tunnen huutaneeni hätääni seinille. Ja viime vuosien aikana tunne siitä, että mies suuntaa kaiken energian muualle kuin kotiin (tekemällä mm. ylimääräisiä työvuoroja vaikka lapset on pieniä, eikä rahasta pula ja lopun aikaa treeneissään) ja sitten ei kotona jaksakaan mitään. Itse olen aina ajatellut, että koti ja lapset ensin.
Nyt oikeasti naiset, miksette ikinä opi että te OLETTE miehille itsestäänselvyyksiä. Te palvotte, vaihdatte nimenne, teette kotityöt, luovutte urastanne, teette pyytämättä kaiken, ette ikinä vaadi oikeuksia. Kun aina vain alistutte, kutsutte miehiä perheen päiksi vaikka itse teette kaiken on tämä oma vikanne. Miehet tietävät että teette kaiken perheen eteen aina oman suvun nimistänne suhteen huoltoon. Teitä on helppo käyttää hyväksi koska alistutte aina.
Terveisin nuori nainen joka osaa ennakoida. En ikinä tule tekemään miehen eteen mitään ylimääräistä. Miehet eivät arvosta työtänne missään maailman kulttuurissa.
Tuossa oli niin paljon mun ajatuksia että säikähdin.
Mutta ei mulla mitään neuvoja ole antaa.
Tsemppiä vaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikon pitäisi olla "Nuori sinkkumies, tässä syitä siihen, miksi sinun ei missään nimessä pidä ottaa suomalaista naista, saatika lisääntyä sen kanssa".
Ja pointtiko on se, että ulkomaalainen nainen hoitaa kodin ja tyydyttää miehensä mukisematta. Eikä valita sitä, että töiden ja lasten lisäksi on passattavana se passivoitunut vässykkä? Jep.
Kyllä, juuri näin. Olet ymmärtänyt asian ihan oikein. Tosin sillä erotuksella, että mies ei ole vässykkä, vaan iloinen ja innokas osallistuja, kun nainenkin on positiivinen, eikä valita ja ole koko ajan negatiivinen, koska joutuu joskus, kuten mieskin, tekemään jotain.
Jos mä oisin ap:n asemassa oisin heivannu ukon pihalle jo aika päiviä sitten :D
Miks suomalaiset eroavat vasta sitten kun molemmat puolisot sekä lapset ovat ihan rikki ja hermoromahduksen partaalla?
Kaupassakäyntiä helpottaisin tekemällä 1-2 kertas viikossa isot ostokset. Jos teillä on jotain Prisman tai muun kauppakassipalvelua, tilaisin ruuat netistä ja hakisin ne tai ottaisin kotiinkuljetuksen.