Lue keskustelun säännöt.
Kiusatut! Miten kiusaaminen vaikutti elämääsi?
26.05.2017 |
Jättikö jotain traumoja? Vai vaikuttiko se elämääsi mitenkään?
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kaikki kiusaaminen on samanlaista, lähtee kiusaajalla samasta syystä, huomionhakemisesta.
Lapsi ei saa tarpeeksi välittämistä ja huomiota, ei tule kohdatuksi, ei olla läsnä riittävästi, että lapsella tai nuorella ois perusturvallinen olo siitä, että välitetään. Äiti tai isä voi olla alkoholismin tai sairauden takia tavoittamattomissa, tai muuten vaan liian paljon pois kotoa. Syitä on monia
Kiusaaja pohjimmiltaan hakee huomiota. Tämä on hyvin naiivi ajatus, mutta haluaisin vielä uskoa, että on olemassa tilanteita, että nälvivä kiusaaja tulee yllätetyksi kiusatun taholta kun tämä sanookin" hei, kyllä mä näen että sulla on paha olla, ei sun tarvi kiusata mua sen takia. kyl me voidaan olla kavereita ja leikkiä jotain yhdessä" ehkä ala-kouluiässä tällainen voisi olla jossain mahdollista.
Lähes aina kiusaaja on kateellinen kiusatulle, luultavasti on kiinnostunut hänestä, haluaisi olla ehkä kaverikin.
Ei vain omista tunnelukoista löydy parempaa tapaa käsitellä asiaa kuin sanoa että onpas ruma tukka!
Kiusaaja siis tarvitsee epätoivoisesti kiusaajalta jotain, huomiota, kaveruutta, jotain.
En halua selittää yhtään kiusaajan osaamattomutta ihmissuhteissa, yritän vain ymmärtää mitä hän käy lävitse.
saa alapeukuttaa, munkin mielestä tää oli nyt selittelevä kirjoitus kiusaajan ymmärtämisestä
En ymmärrä koskaan näitä, jotka ryhtyvät kiusaajansa kavereiksi. Sille on nimikin Tukholman syndrooma.
toi oli yksi tapa selvittää tilannetta. ehdottaa kaveruutta, jos näyttää siltä että toinen alkaa kiusata. jos tilanne on pidemällä ei tietenkään pidä alkaa kaveriksi!
olen itse aikuisten maailmassa yrittänyt kysyä ihmiseltä työelämässä joka rupesi huutamaan mulla päni naamaa omaa huonoa oloaan että onko sulla huono päivä ja ahdistaa? menisitkö vaikka kahville, tai tuonko sulle kupin kahvia.? ei tietenkän aina toimi, mutta konstit on monet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teitä ei ole kyllä kiusattu kunnolla, jos jaksatte vielä sääliä kiusaajianne...
oma vanhempi kiusasi 30 vuotta toivoi kuolemaan rivien välistä, ja muille näytteli hyvää vanhempaa. kyllä siitä kiusaamiskokemus aika päällimmäisenä jäi mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kaikki kiusaaminen on samanlaista, lähtee kiusaajalla samasta syystä, huomionhakemisesta.
Lapsi ei saa tarpeeksi välittämistä ja huomiota, ei tule kohdatuksi, ei olla läsnä riittävästi, että lapsella tai nuorella ois perusturvallinen olo siitä, että välitetään. Äiti tai isä voi olla alkoholismin tai sairauden takia tavoittamattomissa, tai muuten vaan liian paljon pois kotoa. Syitä on monia
Kiusaaja pohjimmiltaan hakee huomiota. Tämä on hyvin naiivi ajatus, mutta haluaisin vielä uskoa, että on olemassa tilanteita, että nälvivä kiusaaja tulee yllätetyksi kiusatun taholta kun tämä sanookin" hei, kyllä mä näen että sulla on paha olla, ei sun tarvi kiusata mua sen takia. kyl me voidaan olla kavereita ja leikkiä jotain yhdessä" ehkä ala-kouluiässä tällainen voisi olla jossain mahdollista.
Lähes aina kiusaaja on kateellinen kiusatulle, luultavasti on kiinnostunut hänestä, haluaisi olla ehkä kaverikin.
Ei vain omista tunnelukoista löydy parempaa tapaa käsitellä asiaa kuin sanoa että onpas ruma tukka!
Kiusaaja siis tarvitsee epätoivoisesti kiusaajalta jotain, huomiota, kaveruutta, jotain.
En halua selittää yhtään kiusaajan osaamattomutta ihmissuhteissa, yritän vain ymmärtää mitä hän käy lävitse.
saa alapeukuttaa, munkin mielestä tää oli nyt selittelevä kirjoitus kiusaajan ymmärtämisestä
Entäs aikuiset kiusaajat?
spontaanisti vastaan, että samat tunteet ja niiden heikko käsittely ja metodit on käytössä silloinnkin. muistelen kun eräs työkaveri nälvi minulle julkisesti jotain. se oli hyvin pientä mutta siinä oli haasteen makua, ja oman arvon pönkitystä. tilanne ei ollut mitenkään vakava, joten katsoin parhaaksi olla hänelle entistäkin ystävällisempi ja huomaavaisempi ja ymmärtäväisempi, ei mulla ollut mitään häntä vastaan.
vakavissa tilantessa on kutstuttu työyhteisössä luottamusmies, pomo jne mukaan keskusteluihin. paras on kun tekee tilanteesta avoimen ja julkisen, se hillitsee kiusaamista ja huonoa käytöstä sinällään, koska kyllähän kiusaaja jossain tasolla ymmärtää käytöksensä outouden.
kuten eräs pitkäaikainen kiusaajani minulle kerran kahden kesken selitti toimintaansa se meni näin itku silmässä
"mä en vaan osaa"
no ,opettele sitten , opettele
Toi avoin ja julkinen toimii vain hetken. Oikea kiusaaja kostaa myöhemmin selkään puukottamalla. Ja tulee kostettuaan seisomaan sun kotisi viereen huomioliivi päällä, niin kuin mulle kävi. Että varmasti tiesin, kuka oli pahanteon takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisen henkinen kiusaaminen jatkuvana on täysin verrannollista haluun tappaa toinen. Ei anneta toiselle ihmisarvoa, nautitaan siitä, että saadaan toinen tuntemaan pahaaoloa syrjimällä, ivaamalla, kieroilemalla selän takana, valehtelemalla, alistamalla jne. Tarkoituksenahan on saada toinen ihminen murtumispisteeseen henkisesti. Lähes aina se on täysin tietoista toimintaa. Kiusaajien on turha odottaa mitään myötätuntoa keneltäkään sitten, kun elämä runtelee tavalla tai toisella, ette ansaitse sitä missään muodossa,
Tämä tuli selväksi, kun mun kiusaajat (aikuiset ihmiset) kiusasivat mua oikein perusteellisesti. Kun ei muuten onnistunut, ottivat mun lapsen välikappaleeksi. Paskiaiset.
Nyt on testattu sitten sekin, etten murru. Olen soturi loppuun asti.
Jos näkisin kiusaajieni makaavan maassa, kävisin vaan potkimassa lisää.
Mulla oli kerran mahdollisuus jättää entinen kiusaajani maahan makaamaan.
Olin kävelyllä hiljaisella asuinalueella, kun näin entisen kiusaajani makaamassa lumihangessa sammuneena ja en todellakaan ole ylpeä tästä, mutta mielessä kävi vaan kävellä ohi ja jättää hänet siihen. Ei kuitenkaan olisi omatunto antanut periksi vaan soitin paikalle poliisit korjaamaan kaverin talteen ja jatkoin matkaa.
Harmittaako edes?
Ei, oikeastaan tuntuu melko tyydyttävältä ajatella, että tämä kiusaaja on henkensä (tai ainakin pari sormea ja varvasta) velkaa minulle, halveksimalleen ihmiselle. :)
Tajuatko, että se kiusaaja kiusaa nyt ehkä muita ihmisiä - vaan ja ainoastaan sun takia?
En, koska en ole millään tavalla syyllinen tai vastuullinen toisen (aikuisen) ihmisen käytöksestä. En tiedä kiusaako hän vai onko hän kiusaamatta, mutta en silti voi jättää ketään paleltumaan kuoliaaksi.
Niin ja kiitos kirjoittajille nro 48 ja 52 mukavista kommenteista. :)
T: 44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä tuntuu siltä ettei mitenkään, ehkä siksi että kiellän vaikutuksen. Olen toki masentunut ja ahdistunut, mutta uskon että olisin ilmankin kiusaamista. Nykyisin olen "jääkuningatar", en koskaan näytä sitä että välittäisin kenestäkään tai vietä aikaa liiemmin muiden seurassa. Keskityn täysin uraan, tutkimustyöhön ja harrastukseen. Pärjään kyllä ihmisten kanssa eikä minua haittaa tuntemattomat, voin puhua kelle tahansa eikä esim. esiintyminen tunnu missään. Voin lähteä fb-ryhmän porukan kanssa kahville/kaljalle enkä jännitä lainkaan. Yleensä ihmiset pitävät minua mukavana ja sosiaalisena. Eli ehkä rankan koulukiusaamisen seuraus on tunteettomuus (mikään ei oikeasti tunnu miltään), näennäinen kylmyys (en halua näyttää tunteitani kellekään) ja äärimmäinen vaativuus. Pidän kyllä elämästäni näin enkä tosiaan ole varma onko kiusaaminen vaikuttanut tähän mitenkään. Koskaan en tosin ole asiaa käsitellyt vaan ainoastaan oireita on hoidettu. En edes halua käsitellä, pärjään töissä mielialalääkkeillä ja nukun unilääkkeillä, muuta en tarvitse.
oletko vieläkin varuillasi? testaat että kannaako tässä nyt alkaa luottamaan? hienoa kun olet mukana jutuissa, toivon että alat luottamaaan aikaa myöten
Kiusaaminen alkoi yläasteen ensimmäisellä luokalla. Syömishäiriö, masennus, paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Yritin tappaa itseni, minut huostaanotettiin ja asuin vuosia lastenkodissa.
Sittemmin olen parantunut masennuksesta ja teen töitä paniikkihäiriöni kuriinsaamiseen. Olen useammassa kiusaamista vastaan ja syrjäytyneiden nuorten olevassa järjestössä ja teen vapaaehtoistyötä näiden asioiden eteen. Opiskelen myös parhaillaan sosionomiksi tarkoituksena valmistumisen jälkeen työskennellä lastenkodissa.
N20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kaikki kiusaaminen on samanlaista, lähtee kiusaajalla samasta syystä, huomionhakemisesta.
Lapsi ei saa tarpeeksi välittämistä ja huomiota, ei tule kohdatuksi, ei olla läsnä riittävästi, että lapsella tai nuorella ois perusturvallinen olo siitä, että välitetään. Äiti tai isä voi olla alkoholismin tai sairauden takia tavoittamattomissa, tai muuten vaan liian paljon pois kotoa. Syitä on monia
Kiusaaja pohjimmiltaan hakee huomiota. Tämä on hyvin naiivi ajatus, mutta haluaisin vielä uskoa, että on olemassa tilanteita, että nälvivä kiusaaja tulee yllätetyksi kiusatun taholta kun tämä sanookin" hei, kyllä mä näen että sulla on paha olla, ei sun tarvi kiusata mua sen takia. kyl me voidaan olla kavereita ja leikkiä jotain yhdessä" ehkä ala-kouluiässä tällainen voisi olla jossain mahdollista.
Lähes aina kiusaaja on kateellinen kiusatulle, luultavasti on kiinnostunut hänestä, haluaisi olla ehkä kaverikin.
tuo on jo täysin sadistista ja psykopaattista ja vaatii poliisin apua. voimia sulle! ihan hirveetä.
Ei vain omista tunnelukoista löydy parempaa tapaa käsitellä asiaa kuin sanoa että onpas ruma tukka!
Kiusaaja siis tarvitsee epätoivoisesti kiusaajalta jotain, huomiota, kaveruutta, jotain.
En halua selittää yhtään kiusaajan osaamattomutta ihmissuhteissa, yritän vain ymmärtää mitä hän käy lävitse.
saa alapeukuttaa, munkin mielestä tää oli nyt selittelevä kirjoitus kiusaajan ymmärtämisestä
Entäs aikuiset kiusaajat?
spontaanisti vastaan, että samat tunteet ja niiden heikko käsittely ja metodit on käytössä silloinnkin. muistelen kun eräs työkaveri nälvi minulle julkisesti jotain. se oli hyvin pientä mutta siinä oli haasteen makua, ja oman arvon pönkitystä. tilanne ei ollut mitenkään vakava, joten katsoin parhaaksi olla hänelle entistäkin ystävällisempi ja huomaavaisempi ja ymmärtäväisempi, ei mulla ollut mitään häntä vastaan.
vakavissa tilantessa on kutstuttu työyhteisössä luottamusmies, pomo jne mukaan keskusteluihin. paras on kun tekee tilanteesta avoimen ja julkisen, se hillitsee kiusaamista ja huonoa käytöstä sinällään, koska kyllähän kiusaaja jossain tasolla ymmärtää käytöksensä outouden.
kuten eräs pitkäaikainen kiusaajani minulle kerran kahden kesken selitti toimintaansa se meni näin itku silmässä
"mä en vaan osaa"
no ,opettele sitten , opettele
Toi avoin ja julkinen toimii vain hetken. Oikea kiusaaja kostaa myöhemmin selkään puukottamalla. Ja tulee kostettuaan seisomaan sun kotisi viereen huomioliivi päällä, niin kuin mulle kävi. Että varmasti tiesin, kuka oli pahanteon takana.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen alkoi yläasteen ensimmäisellä luokalla. Syömishäiriö, masennus, paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Yritin tappaa itseni, minut huostaanotettiin ja asuin vuosia lastenkodissa.
Sittemmin olen parantunut masennuksesta ja teen töitä paniikkihäiriöni kuriinsaamiseen. Olen useammassa kiusaamista vastaan ja syrjäytyneiden nuorten olevassa järjestössä ja teen vapaaehtoistyötä näiden asioiden eteen. Opiskelen myös parhaillaan sosionomiksi tarkoituksena valmistumisen jälkeen työskennellä lastenkodissa.
N20
Hienoa että jaksat oikeasti tehdä jotain kiusaamista vastaan. Uskon että muiden auttaminen parantaa myös sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja kiitos kirjoittajille nro 48 ja 52 mukavista kommenteista. :)
T: 44
Kiitos Paljon! :)
T. 48
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kaikki kiusaaminen on samanlaista, lähtee kiusaajalla samasta syystä, huomionhakemisesta.
Lapsi ei saa tarpeeksi välittämistä ja huomiota, ei tule kohdatuksi, ei olla läsnä riittävästi, että lapsella tai nuorella ois perusturvallinen olo siitä, että välitetään. Äiti tai isä voi olla alkoholismin tai sairauden takia tavoittamattomissa, tai muuten vaan liian paljon pois kotoa. Syitä on monia
Kiusaaja pohjimmiltaan hakee huomiota. Tämä on hyvin naiivi ajatus, mutta haluaisin vielä uskoa, että on olemassa tilanteita, että nälvivä kiusaaja tulee yllätetyksi kiusatun taholta kun tämä sanookin" hei, kyllä mä näen että sulla on paha olla, ei sun tarvi kiusata mua sen takia. kyl me voidaan olla kavereita ja leikkiä jotain yhdessä" ehkä ala-kouluiässä tällainen voisi olla jossain mahdollista.
Lähes aina kiusaaja on kateellinen kiusatulle, luultavasti on kiinnostunut hänestä, haluaisi olla ehkä kaverikin.
tuo on jo täysin sadistista ja psykopaattista ja vaatii poliisin apua. voimia sulle! ihan hirveetä.
Ei vain omista tunnelukoista löydy parempaa tapaa käsitellä asiaa kuin sanoa että onpas ruma tukka!
Kiusaaja siis tarvitsee epätoivoisesti kiusaajalta jotain, huomiota, kaveruutta, jotain.
En halua selittää yhtään kiusaajan osaamattomutta ihmissuhteissa, yritän vain ymmärtää mitä hän käy lävitse.
saa alapeukuttaa, munkin mielestä tää oli nyt selittelevä kirjoitus kiusaajan ymmärtämisestä
Entäs aikuiset kiusaajat?
spontaanisti vastaan, että samat tunteet ja niiden heikko käsittely ja metodit on käytössä silloinnkin. muistelen kun eräs työkaveri nälvi minulle julkisesti jotain. se oli hyvin pientä mutta siinä oli haasteen makua, ja oman arvon pönkitystä. tilanne ei ollut mitenkään vakava, joten katsoin parhaaksi olla hänelle entistäkin ystävällisempi ja huomaavaisempi ja ymmärtäväisempi, ei mulla ollut mitään häntä vastaan.
vakavissa tilantessa on kutstuttu työyhteisössä luottamusmies, pomo jne mukaan keskusteluihin. paras on kun tekee tilanteesta avoimen ja julkisen, se hillitsee kiusaamista ja huonoa käytöstä sinällään, koska kyllähän kiusaaja jossain tasolla ymmärtää käytöksensä outouden.
kuten eräs pitkäaikainen kiusaajani minulle kerran kahden kesken selitti toimintaansa se meni näin itku silmässä
"mä en vaan osaa"
no ,opettele sitten , opettele
Toi avoin ja julkinen toimii vain hetken. Oikea kiusaaja kostaa myöhemmin selkään puukottamalla. Ja tulee kostettuaan seisomaan sun kotisi viereen huomioliivi päällä, niin kuin mulle kävi. Että varmasti tiesin, kuka oli pahanteon takana.
tuo on sadismia ja psykopatiaa, vaatii poliisin apua. Voimia Sinulle! ihan hirveetä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuli luonnonsuojelija. Suureksi hämmästykseksi itsellenikin.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen alkoi yläasteen ensimmäisellä luokalla. Syömishäiriö, masennus, paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Yritin tappaa itseni, minut huostaanotettiin ja asuin vuosia lastenkodissa.
Sittemmin olen parantunut masennuksesta ja teen töitä paniikkihäiriöni kuriinsaamiseen. Olen useammassa kiusaamista vastaan ja syrjäytyneiden nuorten olevassa järjestössä ja teen vapaaehtoistyötä näiden asioiden eteen. Opiskelen myös parhaillaan sosionomiksi tarkoituksena valmistumisen jälkeen työskennellä lastenkodissa.
N20
Upeasti olet taistellut! Sinä osaat, Sinä selviät Sinä voitat! Halaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllähän se söi itsetuntoa pitkäksi aikaa. Nyt lähes 30 vuotta myöhemmin vieläkin joskus kun näen keskenään naureskelevia ihmisiä, kuvittelen heidän nauravan minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kaikki kiusaaminen on samanlaista, lähtee kiusaajalla samasta syystä, huomionhakemisesta.
Lapsi ei saa tarpeeksi välittämistä ja huomiota, ei tule kohdatuksi, ei olla läsnä riittävästi, että lapsella tai nuorella ois perusturvallinen olo siitä, että välitetään. Äiti tai isä voi olla alkoholismin tai sairauden takia tavoittamattomissa, tai muuten vaan liian paljon pois kotoa. Syitä on monia
Kiusaaja pohjimmiltaan hakee huomiota. Tämä on hyvin naiivi ajatus, mutta haluaisin vielä uskoa, että on olemassa tilanteita, että nälvivä kiusaaja tulee yllätetyksi kiusatun taholta kun tämä sanookin" hei, kyllä mä näen että sulla on paha olla, ei sun tarvi kiusata mua sen takia. kyl me voidaan olla kavereita ja leikkiä jotain yhdessä" ehkä ala-kouluiässä tällainen voisi olla jossain mahdollista.
Lähes aina kiusaaja on kateellinen kiusatulle, luultavasti on kiinnostunut hänestä, haluaisi olla ehkä kaverikin.
tuo on jo täysin sadistista ja psykopaattista ja vaatii poliisin apua. voimia sulle! ihan hirveetä.
Ei vain omista tunnelukoista löydy parempaa tapaa käsitellä asiaa kuin sanoa että onpas ruma tukka!
Kiusaaja siis tarvitsee epätoivoisesti kiusaajalta jotain, huomiota, kaveruutta, jotain.
En halua selittää yhtään kiusaajan osaamattomutta ihmissuhteissa, yritän vain ymmärtää mitä hän käy lävitse.
saa alapeukuttaa, munkin mielestä tää oli nyt selittelevä kirjoitus kiusaajan ymmärtämisestä
Entäs aikuiset kiusaajat?
spontaanisti vastaan, että samat tunteet ja niiden heikko käsittely ja metodit on käytössä silloinnkin. muistelen kun eräs työkaveri nälvi minulle julkisesti jotain. se oli hyvin pientä mutta siinä oli haasteen makua, ja oman arvon pönkitystä. tilanne ei ollut mitenkään vakava, joten katsoin parhaaksi olla hänelle entistäkin ystävällisempi ja huomaavaisempi ja ymmärtäväisempi, ei mulla ollut mitään häntä vastaan.
vakavissa tilantessa on kutstuttu työyhteisössä luottamusmies, pomo jne mukaan keskusteluihin. paras on kun tekee tilanteesta avoimen ja julkisen, se hillitsee kiusaamista ja huonoa käytöstä sinällään, koska kyllähän kiusaaja jossain tasolla ymmärtää käytöksensä outouden.
kuten eräs pitkäaikainen kiusaajani minulle kerran kahden kesken selitti toimintaansa se meni näin itku silmässä
"mä en vaan osaa"
no ,opettele sitten , opettele
Toi avoin ja julkinen toimii vain hetken. Oikea kiusaaja kostaa myöhemmin selkään puukottamalla. Ja tulee kostettuaan seisomaan sun kotisi viereen huomioliivi päällä, niin kuin mulle kävi. Että varmasti tiesin, kuka oli pahanteon takana.
tuo on sadismia ja psykopatiaa, vaatii poliisin apua. Voimia Sinulle! ihan hirveetä
Ei auta. Poliisi välttelee kys. kiusaajaa, vain varoittaa ihmisiä siitä. Kiusaaja toimii kunnan virassa ja sillä on isot verkostot, myös politiikassa.
Omalla kohdallani kiusaamisen ei juurikaan ole myöhemmässä elämässä haitannut. Toki opiskelemaan muuttaessa olin aluksi melko arka ja jännitin tilanteita, joissa esim. paljon uusia ihmisiä. Mutta positiiviset kokemukset ovat kasvattaneet ja omalla kohdalla muutto opiskelemaan muutenkin käänsi ns. uuden lehden elämässä.
Mitä vähän olen kuullut, niin eipä mene kovin hääppöisesti näillä monilla entisillä kiusaajillani. Minä kun kuitenkin menestyin koulussa (ja sehän toki oli yksi syy kiusata). Nykyisin itsellä hyvä työ ja parisuhde kukoistaa ja muutenkin elämä hymyilee. Ehkä vähän olen vahingoniloinen, että osalla menee aika huonosti.. Mutta en varsinaisesti kenellekään mitään pahaa halua. Sitä iloa en kyllä kiusaajilleni suo, että varsinaisesti antaisin anteeksi, luokkakokouksen jätin juurikin tästä syystä väliin. Ei kiinnostanut esittää kavereita ja että kaikki on ok ja ihanasti 10 vuoden jälkeen.
No, sairastuin syömishäiriöön, masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön. Kahdesta ensin mainitusta olen jo parantunut, mutta ahdistuneisuus vaivaa edelleen. Lisäksi mulle on nyt, kun kiusaamisesta on jo yli 15v aikaa kehittynyt jonkinlainen sosiaalinen fobia, ei kai kovin vakava, kun kykenen hoitamaan sosiaaliset asiani, mutta ihmiskontaktit kuitenkin aiheuttavat ahdistusta. En myöskään ole kiinnostunut ihmisistä, suurin osa ihmisistä on mulle aivan vähäpätöisiä enkä ihmisseurassa viihdy, vaan olen mielelläni ihan yksin. En osaa olla luontevasti kuin lähimpien ihmisten kanssa. En tiedä onko se enemmän seurausta kiusaamisesta vai olisinko erakkoluonne joka tapauksessa. Olen myös tajunnut, että sosiaaliset taitoni ovat huonot, ja uskon sen liittyvän siihen, etten lapsuusiässä saanut syrjinnän ja kiusaamisen vuoksi niitä normaalisti vertaisten kanssa harjoitella. Kiusaamiseen liitän myös sen, etten usko kenenkään pitävän minusta aidosti tai arvostavan minua ja erinäisiä taitojani.
Itsetunto mulla myös on ollut huono, viime vuosina olen saanut sitä työstettyä merkittävästi paremmaksi, mutta itsevarmuus on edelleen todella matala monissa asioissa. Mulla on myös ruumiinkuvan vääristymä: olen urheilullinen ja normaalipainoinen, mutta koen itseni lihavaksi. (Yllättäen, vuosia läskittelyä ym. takana.)
Kaikki nämä mun ongelmani ovat sitten tietysti häirinneet opinnoissa edistymistä ja työelämään siirtymistä. Edelleenkään en koe olevani täysin työkykyinen, mutten niin sairas kuitenkaan, että tuntisin tarvetta olla sairauslomalla. Voimavarani riittää todellisuudessa sellaiseen puolella teholla toimimiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kaikki kiusaaminen on samanlaista, lähtee kiusaajalla samasta syystä, huomionhakemisesta.
Lapsi ei saa tarpeeksi välittämistä ja huomiota, ei tule kohdatuksi, ei olla läsnä riittävästi, että lapsella tai nuorella ois perusturvallinen olo siitä, että välitetään. Äiti tai isä voi olla alkoholismin tai sairauden takia tavoittamattomissa, tai muuten vaan liian paljon pois kotoa. Syitä on monia
Kiusaaja pohjimmiltaan hakee huomiota. Tämä on hyvin naiivi ajatus, mutta haluaisin vielä uskoa, että on olemassa tilanteita, että nälvivä kiusaaja tulee yllätetyksi kiusatun taholta kun tämä sanookin" hei, kyllä mä näen että sulla on paha olla, ei sun tarvi kiusata mua sen takia. kyl me voidaan olla kavereita ja leikkiä jotain yhdessä" ehkä ala-kouluiässä tällainen voisi olla jossain mahdollista.
Lähes aina kiusaaja on kateellinen kiusatulle, luultavasti on kiinnostunut hänestä, haluaisi olla ehkä kaverikin.
tuo on jo täysin sadistista ja psykopaattista ja vaatii poliisin apua. voimia sulle! ihan hirveetä.
Ei vain omista tunnelukoista löydy parempaa tapaa käsitellä asiaa kuin sanoa että onpas ruma tukka!
Kiusaaja siis tarvitsee epätoivoisesti kiusaajalta jotain, huomiota, kaveruutta, jotain.
En halua selittää yhtään kiusaajan osaamattomutta ihmissuhteissa, yritän vain ymmärtää mitä hän käy lävitse.
saa alapeukuttaa, munkin mielestä tää oli nyt selittelevä kirjoitus kiusaajan ymmärtämisestä
Entäs aikuiset kiusaajat?
spontaanisti vastaan, että samat tunteet ja niiden heikko käsittely ja metodit on käytössä silloinnkin. muistelen kun eräs työkaveri nälvi minulle julkisesti jotain. se oli hyvin pientä mutta siinä oli haasteen makua, ja oman arvon pönkitystä. tilanne ei ollut mitenkään vakava, joten katsoin parhaaksi olla hänelle entistäkin ystävällisempi ja huomaavaisempi ja ymmärtäväisempi, ei mulla ollut mitään häntä vastaan.
vakavissa tilantessa on kutstuttu työyhteisössä luottamusmies, pomo jne mukaan keskusteluihin. paras on kun tekee tilanteesta avoimen ja julkisen, se hillitsee kiusaamista ja huonoa käytöstä sinällään, koska kyllähän kiusaaja jossain tasolla ymmärtää käytöksensä outouden.
kuten eräs pitkäaikainen kiusaajani minulle kerran kahden kesken selitti toimintaansa se meni näin itku silmässä
"mä en vaan osaa"
no ,opettele sitten , opettele
Toi avoin ja julkinen toimii vain hetken. Oikea kiusaaja kostaa myöhemmin selkään puukottamalla. Ja tulee kostettuaan seisomaan sun kotisi viereen huomioliivi päällä, niin kuin mulle kävi. Että varmasti tiesin, kuka oli pahanteon takana.
tuo on sadismia ja psykopatiaa, vaatii poliisin apua. Voimia Sinulle! ihan hirveetä
Ei auta. Poliisi välttelee kys. kiusaajaa, vain varoittaa ihmisiä siitä. Kiusaaja toimii kunnan virassa ja sillä on isot verkostot, myös politiikassa.
sairas tilanne ja mätä. jos joku tulee seisomaan ovellesi huomioliivi päällä ja tuijottelee siellä hänelle voidaan saada määrättyä lähestymiskielto. toivottavasti hän saisi sen. siinähän sitten lähestymiskielto päällä toimii "kunnan virassa isoilla verkoistoilla ja politiikassa" taitaa olla oikea narsistipsykopaattikiusaaja pahinta laatua. hyi v'¨¨ü. otan osaa
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän se söi itsetuntoa pitkäksi aikaa. Nyt lähes 30 vuotta myöhemmin vieläkin joskus kun näen keskenään naureskelevia ihmisiä, kuvittelen heidän nauravan minulle.
mäkin olen kärsinyt tosta, pikku hiljaa alkaa oppia siihen, että ihmiset naureskelee ihan omia juttujaan yhdessä toisten kanssa, eikä mulla ole siihen mitään osaa.
Tällä hetkellä tuntuu siltä ettei mitenkään, ehkä siksi että kiellän vaikutuksen. Olen toki masentunut ja ahdistunut, mutta uskon että olisin ilmankin kiusaamista. Nykyisin olen "jääkuningatar", en koskaan näytä sitä että välittäisin kenestäkään tai vietä aikaa liiemmin muiden seurassa. Keskityn täysin uraan, tutkimustyöhön ja harrastukseen. Pärjään kyllä ihmisten kanssa eikä minua haittaa tuntemattomat, voin puhua kelle tahansa eikä esim. esiintyminen tunnu missään. Voin lähteä fb-ryhmän porukan kanssa kahville/kaljalle enkä jännitä lainkaan. Yleensä ihmiset pitävät minua mukavana ja sosiaalisena. Eli ehkä rankan koulukiusaamisen seuraus on tunteettomuus (mikään ei oikeasti tunnu miltään), näennäinen kylmyys (en halua näyttää tunteitani kellekään) ja äärimmäinen vaativuus. Pidän kyllä elämästäni näin enkä tosiaan ole varma onko kiusaaminen vaikuttanut tähän mitenkään. Koskaan en tosin ole asiaa käsitellyt vaan ainoastaan oireita on hoidettu. En edes halua käsitellä, pärjään töissä mielialalääkkeillä ja nukun unilääkkeillä, muuta en tarvitse.