Sanokaapa rehellisesti: pitääkö vain tyytyä mieheen johon ei ihastu?

Jospa päättäisit tämän ihan itse :D :D

No miltä sinusta itsestäsi tuntuisi, ap, jos kumppanisi ei olisi koskaan ollut ihastunut sinuun ja olisi kanssasi vain sen takai, että "on edes joku"?

Oikeasti, ei tuolla tavalla pysty saamaan hyvää parisuhdetta, ja aina on parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa.

Kyselen kokemuksia! Onko joku ottanut miehen johon ei tuntenut mitään vetoa, mutta joka oli muuten mukava ja ok? Onko ollut kannattavaa? Onko ehkä myöhemmin tullut vastaan joku, joka oikeasti tuntui joltain?

Ap

Ei todellakaan kannata. Kyllä jotain vetoa pitää olla!

Oletko ollut koskaan pitkässä suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Kyselen kokemuksia! Onko joku ottanut miehen johon ei tuntenut mitään vetoa, mutta joka oli muuten mukava ja ok? Onko ollut kannattavaa? Onko ehkä myöhemmin tullut vastaan joku, joka oikeasti tuntui joltain?

Ap

Moni on vauvakuumeessaan ottanut. Tehnyt lapset ja sitten eronnut. Aika rottamaista touhua.

No ajatteleppa asiaa sultä kannalta, että toi on niin väärin sitä toista ihmistä kohtaan.. toinen tuhlaa täysin aikaansa ihmiseen joka ei edes rakasta häntä.. ja sillä aukaa kun tuo ihminen tuhlaa suhun aikaansa, hän voi kävellä elämänsä rakkauden ohitse.

Joten mun mielipide on että et käy tyytymään. Älä hukkaa omaa tai toisen aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ollut koskaan pitkässä suhteessa?

Pisin suhde oli kolme ja puoli vuotta.

Ap

Ei kannata edes yrittää jos muutenkin on vaikea löytää miestä mistä pitäisit. Miten jaksaisit seksiä yhdentelevän turjakkeen kanssa? Ole rehellinen itsellesi. Toki jos olet niin läheisriippuvainen, ettet pysty olemaan yksin...sitten kai joudut tekemään tuon ison kompromissin.

En minä ottaisi miestä, joka ei olisi "erityinen". Minulla tosin on tärkeintä, että pystyn kunnioittamaan miestä kuten miestä kuuluu kunnioittaa. Olen mieluumin yksin kuin huonon miehen kanssa. Ei saa olla liian epätoivoinen.

Ota jos haluat. Jos et niin älä sitten. Älä kuitenkaan ota sellaista johon ei voi luottaa ja joka ei ole miellyttävä ja joka ei auta sinua saamaan enemmän irti itsestäsi. Puolisonvalinta on ehkä tärkein valinta minkä elämänsä aikana tekee.

Noilla sun spekseilläsi katselisin vähän vanhempiakin, siis nelikymppisiä, mutta sellaisia joilla ei ole vielä lapsia. Uusperhekuviot jätettäköön heille joilla on omiakin lapsia jo.

Minä ainakin miehenä tiedän että mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tyytyä.

Ikää jo 31v ja en ole kertaakaan ollut edes lähelläkään sellaista tilannetta, että tunteet olisi molemminpuoliset naisen kanssa jota pitäisin viehättävänä.

Näin miehenä ajatus siitä, että nainen, jota palavasti rakastan, ei salaa tuntisikaan minua kohtaan juuri mitään vaan olisi vain tyytynyt, kun parempaakaan ei ollut saatavilla, on todella loukkaava ja kamala. Kyllä minä nimenomaan haluan olla toiselle erityinen.

Jos ei halua lapsia, mitä järkeä on tyytymisessä ja pakkovakiintumisessa? Eikö sitä voisi vain olla sinkkuna ja tapailla oman mielenkiinnon mukaan, kunnes löytää sellaisen, joka kolahtaa kunnolla?

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä ajatus siitä, että nainen, jota palavasti rakastan, ei salaa tuntisikaan minua kohtaan juuri mitään vaan olisi vain tyytynyt, kun parempaakaan ei ollut saatavilla, on todella loukkaava ja kamala. Kyllä minä nimenomaan haluan olla toiselle erityinen.

Joo eiköhän kaikki ole samaa mieltä tuon kanssa mutta mitä jos tuo ei ole koskaan mahdollista?

Oletko sinä saanut sellaisen naisen ihastumaan itseesi johon myös sinä olet ihastunut? Ainakin mulle miehenä tuollainen tilanne tuntuu mahdottomalta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä ajatus siitä, että nainen, jota palavasti rakastan, ei salaa tuntisikaan minua kohtaan juuri mitään vaan olisi vain tyytynyt, kun parempaakaan ei ollut saatavilla, on todella loukkaava ja kamala. Kyllä minä nimenomaan haluan olla toiselle erityinen.

Joo eiköhän kaikki ole samaa mieltä tuon kanssa mutta mitä jos tuo ei ole koskaan mahdollista?

Oletko sinä saanut sellaisen naisen ihastumaan itseesi johon myös sinä olet ihastunut? Ainakin mulle miehenä tuollainen tilanne tuntuu mahdottomalta..

Tavismiehelle se onkin. Ajattele vaikka ap:ta: hänelle kelpaa vain kaikista tavoitelluin joukko miehiä (koska muutenhan hän ahkerana deittailijana olisi jo saanut haluamansa). Sama koskee likimain kaikkia naisia. Nyt jos mies ei kuulu tuohon joukkoon, niin ei hän ole koskaan kenellekään se oikeasti haluttu mies, vaan järkivalinta paremman puutteessa. Onneksi ihmisillä on kuitenkin kyky tyytyä, joten suhde voi silti tuntua oikein hyvältä.

Suosituks ei ap:lle on se, että ota ihan jepa mies ja opit kyllä pitämään hänestä ihan riittävästi. Ei varmaan roihuavaa intohimoa tule (sen olet saanut kokea yhden yön jutuissasi yms, toivottavasti), mutta mukava jaettu matka yhdessä.

Nuorena yhden yön jutut, lomaromanssit ja sellaiset tarjoavat intohimoa ja ihastusta. Vakiintuessa otetaan järkivalinta mieheksi, joka tarjoaa elämänkumppanin ja lasten isän, elättäjän ja hyvän kaverinkin.

Nainen voi helposti saada kaiken, mutta ei yleensä yhtä aikaa. Oikein hyvä tilanne minusta, vaikka ei täysin optimaalinen.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin miehenä tiedän että mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tyytyä.

Ikää jo 31v ja en ole kertaakaan ollut edes lähelläkään sellaista tilannetta, että tunteet olisi molemminpuoliset naisen kanssa jota pitäisin viehättävänä.

On sinulla myös vaihtoehto olla yksin. Se oli reilumpaa naisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä ajatus siitä, että nainen, jota palavasti rakastan, ei salaa tuntisikaan minua kohtaan juuri mitään vaan olisi vain tyytynyt, kun parempaakaan ei ollut saatavilla, on todella loukkaava ja kamala. Kyllä minä nimenomaan haluan olla toiselle erityinen.

Joo eiköhän kaikki ole samaa mieltä tuon kanssa mutta mitä jos tuo ei ole koskaan mahdollista?

Oletko sinä saanut sellaisen naisen ihastumaan itseesi johon myös sinä olet ihastunut? Ainakin mulle miehenä tuollainen tilanne tuntuu mahdottomalta..

Olen kyllä, kaksikin kertaa. Mistään salamarakastumisista ei ollut kyse, vaan tunteet kehittyivät ja vahvistuivat pikku hiljaa, mutta sitä vartenhan se tapailu on olemassa.

Mun aiempi suhde oli sellainen, että tutustuttiin yhteisten tuttujen kautta. Siinä oli silloin vähän ihastusta ja kiinnostusta ilmassa. Sitten meni pari vuotta aikaa, että lopulta päädyttiin yksiin. Mutta siinä vaiheessa en enää kokenut ihastusta. Se oli sillei vaikeaa, koska olin ajatellut, että tämän ihmisen kanssa haluan olla. Meille kyllä kehittyi syvä kiintymys, mutta siinä kuviossa oli jotain sellaista, mikä ei ruokkinut rakkauden tunnetta toista kohtaan. Kun tuntee niin, niin silloin vaikeina hetkinä ei jaksa olla kärsivällinen toista kohtaan ja kunnioittaa toista hyvin.

 Seuraavassa suhteessani olin hyvin ihastunut ja rakastunut. Koin, että siitä syystä jaksoin tulla toista vastaan tosi paljon suhteessa, myös vaikeissa asioissa. Rakkaus meni edelle ja se sovitti ristiriitojakin. Se ei silti kestänyt. Uskon kuitenkin, että rakkaus ja asiat, jotka ruokkivat rakkautta, ovat sitten se liima, mitä tarvitaan suhteeseen. No uskon kyllä niinkin, että jos on valinnut sen, että haluaa olla jonkun kanssa, sekin painaa ja kyllä toiseen silloin kokee kiintymystä. Mutta ottaisin silti itse mieluummin tämän paketin, jossa on rakkautta mukana.

Mutta en tietenkään tiedä, pysyykö rakkaus sitten aina, vaikka suhteeseen olisi menty rakkaudesta. Se on ihan oma tarinansa sitten suhteissa.