Lue keskustelun säännöt.
Kun anoppi on kateellinen tai jotain sen tapaista. Mikä auttaisi?
25.05.2017 |
Uskaltaudun avaamaan tänne ketjun vähän vaikeasta aiheesta. En oikein halua tästä mieheni kanssa puhua, koska en usko, että se auttaisi. Olemme olleet miehen kanssa yhdessä viisi vuotta. Olen alusta saakka vähän ihmetellyt anopin käytöstä. Anoppi on siis kiva ja hyväntahtoinen ihminen, jonka kanssa tulen hyvin juttuun. Mutta hänen käyttäytymisessä on muutamia outoja piirteitä, joista olen miettinyt, että onko kateellinen minulle vai mistä on kyse. Hän nimittäin puuttuu ulkonäkööni jotenkin vihjailevalla tavalla. Hän ostelee minulle pyytämättä vaatteita, jotka on yli-isoja roikkuvia säkkejä ja loukkaantuu jos en käytä niitä. Näytän nätimmältä, kun käytän ripsiväriä, joka korostaa silmiäni, mutta anoppi välillä vihjailee, että älä meikkaa tai ehdottelee sellaista meikkiä, joka selkeästi rumentaisi minua (itse hän meikkaa kyllä, eli ei ole mikään vanhanaikainen meikkaamisen vastustaja). Hän ehdottaa, että minun pitäisi värjätä hiukseni tummiksi, vaikka se ei todellakaan sopisi minulle, näyttäisin ihan kalpealta tummissa hiuksissa. Olen melko hoikka (bmi 20), ja hän yrittää usein käskeä minua lihomaan. Ja en siis itse aloita koskaan mitään keskustelua ulkonäöstä, vaan hän itse ottaa nämä puheeksi. En ymmärrä muuta syytä kuin kateus, koska koen että hän yrittää "rumentaa" minua ehdotuksillaan. Miten tähän oikein pitäisi suhtautua? Olen jo 31-vuotias eli en mikään teini.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopilla on erilainen maku.
Siis tarkoitatko, että anoppi pitää tummahiuksisista kalpeista ylipainoisista naisista, ja yrittää vihjailullaan muovata minusta sellaisen? Vaikka poikansa valitsi vaalean, hoikan naisen. Poikansa ei pidä ylipainoisista eikä tummista. Ap.
Ei hän sinusta mitään ylipainoista halua, mutta hänen pukeutumiskäsityksensä ja muodin tajunsa on toisenlainen. Miksi ajattelet, ettei hän hyväksyisi sinua?
Kyllä meilläkin anoppi yritti tuoda omaa makuaan esille, mutta kun olin jo vuosia itsenäisesti huushollia hoitanut ja yhden lapsen äitikin, ei sillä ollut suurempaa vaikutusta. Myöskään mieheni ei halunut äitiään nurkkiimme säätämään. Oma äitini ei ole pahemmin puuttunut koska elämäntapamme ja tyylimme ovat koko lailla erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi olla minun miniäni. Jos sanon, että nurmikko pitää leikata, niin miniä kokee sen komentamisena, että hänenkö se nyt pitäisi mennä tekemään, vaikka minä sanoin sen lähinnä osoittaakseni, että tiedän pihan näyttävän surkealta. Tai jos omasta mielestäni kysyn, että keitetäänkö kahvia, niin miniä kokee kuulevansa, että hänen pitää kahvit keittää, vaikka minä seison keittiössä kannu kädessä ja kahvipaketti toisessa.
Ei kyllä tulisi mieleenkään alkaa kommentoimaan toisen nurmikkoa. Ja on yksinkertaisesti huono tapaista mennä kaivamaan toisen kaapista kahvipaketti. Sori, mutta säkin olet moukka anoppi.
Mitä moukkamaista on keittää omassa kodissaan kahvia tai puhua omasta nurmikostaan? Ei ihme, että miniät ei tule toimeen anoppiensa kanssa, jos anoppi ei saa kodissaan kahvia keittää.
Tutulta kuulostaa: kateutta ja katkeruutta muiden nuoruudesta ja edessä olevasta elämättömästä elämästä kun oma elämänsä on mennyt miten on mennyt.
Saman olen minäkin anopilta kokenut. Lisäksi mun kokemassa kuviossa on mukana anopin kouluttamattomuus ja mun opiskelu korkeakoulussa. Paha synti. Olin todistettavasti fiksumpi, ainakin päässyt sisälle yhteen Suomen vaikeapääsyisimmistä korkeakouluista.
Anoppi oli äärimmäisen kateellinen kaikesta, kaikesta. Eikä ainoastaan minulle: jopa kun lähdimme kesälomalla perheen kanssa matkalle, anoppi oli siitäkin umpikateellinen.
Kateus syntyi hänen omasta elämästään ja turhautumisestaan siihen. Mielellään valitti omista asioista mutta ei koskaan tehnyt mitään konkreettista parantaakseen tilannetta. Esim. kun jalka oli kipeä, hän teatraalisesti valitti jalan kipeyttä mutta ei mennyt vaikkapa lääkäriin selvittämään asiaa ja yrittänyt parantaa olotilaansa.
Mikä auttoi? Aika ja välien katkaiseminen. Omista asioista kertomattomuus. Radiohiljaisuus.
En enää suostunut kohtaamaan ja kuuntelemaan anopin puheita ja käytöstä. Maksimissaan kerran tai kaksi kun vuodessa tapaa, sen narinan jaksaa kyllä kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
No ei toi ole missään nimessä normaalia kanssakäymistä. Ja vaikka kyseessä on vihjailua, niin voit vastata niihin suoraankin ja tiukasti. Esim. kum anoppi sinulle laittaa hiusväripaketin, niin laita hänelle suoraan viestiä että kiitos lahjasta, mutta kuten sanoin pidän hiusväristäni ja minua hieman loukkaa että vihjailet että minun kannattaisi värjätä hiukset. Eli teet selväksi sen, ettei hänen toiminta ole ok. Jos hän vihjailee että sinun pitäisi syödä enemmän, niin sanot että tykkäät painosta missä olet, ja mielestäsi on ikävää kun hän vihjailee että painaisit liian vähän.
Ja älä lähde tuohon, että anoppi on teidän parisuhteessa pyhä lehmä. Sano miehellesi, että sinulla on jäänyt vaivaamaan nuo hetket. Kun anoppi laittaa hiusväripakettia miehen kautta, niin sanot miehellesi suoraan että mielestäsi tuollainen käytös on rajatonta/tunkeilevaa.
Jos et nyt ole selväsanainen, niin anoppisi yrittää manipuloida sinua/teitä jatkossaki. Ja kyllä, tuo on nimenomaan manipulointia mitä hän tekee. Vanhemmat ihmiset kauniisti nimittävät sitä vihjailuksi ja hyväntahtoisuudeksi, mutta ihan puhdasta manipulointia tuo on, jolla yritetään saada toinen tuntemaan huonommuutta. Entäs jos hankitte lapsia? Miten luulet että käy, kun anoppi tulee kateelliseksi esim jos olet hänen mielestään parempi äiti? Aivan. Parempi nyt pari pientä loukkaantumista kuin tulevaisuudessa sinun jyräämistä kaikin keinoin. Ja kyllä sinun pitää pystyä miehen kanssa tällaisesta puhumaan, valitset vain sanasi, esim jätä tuo kateusepäily pois. Kerrot vain minkä koet oudoksi ja mihin tilanteisiin toivoisit miehen puuttuvan. Esim kun tulee sinun paino puheeksi, niin mies voi sanoa että Marjan paino on vain Marjan asia, minä pidän hänestä sellaisena kuin on.
Aihe on vaikea puhua miehen kanssa siksi, että anoppi kommentoi myös miehen ulkonäköä ilkeästi. Eritavalla tosin kuin minun ulkonäköä. Minulle hän tekee sen manipuloivalla tavalla ja selvästi vähän ihmettelee, kun en manipulointiin taivu, miehelle hän sanoo suoraan ilkeästi. Ja asia on selvästi arka miehelleni ja loukkaa häntä. En usko, että mieheni pystyy kovin helposti puolustamaan minua tuossa asiassa, kun hän ei itseäänkään pysty siinä puolustamaan muuten kuin joko alistumalla tai suuttumalla ylimitoitetusti. Ap.
Voi hitto. Ootko mun miehen joku salarakas ja meillä sama anoppi :'DDDD
Ihan just samallaista ja yli-isoja riepuja käskee kaupassa sovittaa. Raskausaikana osti tahallaan aaaiiivan liian pieniä :D
Jatkuvasti kehuu kaikkia muita naisia miehen kavereita, minun siskoja jne. :D huvittava nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei toi ole missään nimessä normaalia kanssakäymistä. Ja vaikka kyseessä on vihjailua, niin voit vastata niihin suoraankin ja tiukasti. Esim. kum anoppi sinulle laittaa hiusväripaketin, niin laita hänelle suoraan viestiä että kiitos lahjasta, mutta kuten sanoin pidän hiusväristäni ja minua hieman loukkaa että vihjailet että minun kannattaisi värjätä hiukset. Eli teet selväksi sen, ettei hänen toiminta ole ok. Jos hän vihjailee että sinun pitäisi syödä enemmän, niin sanot että tykkäät painosta missä olet, ja mielestäsi on ikävää kun hän vihjailee että painaisit liian vähän.
Ja älä lähde tuohon, että anoppi on teidän parisuhteessa pyhä lehmä. Sano miehellesi, että sinulla on jäänyt vaivaamaan nuo hetket. Kun anoppi laittaa hiusväripakettia miehen kautta, niin sanot miehellesi suoraan että mielestäsi tuollainen käytös on rajatonta/tunkeilevaa.
Jos et nyt ole selväsanainen, niin anoppisi yrittää manipuloida sinua/teitä jatkossaki. Ja kyllä, tuo on nimenomaan manipulointia mitä hän tekee. Vanhemmat ihmiset kauniisti nimittävät sitä vihjailuksi ja hyväntahtoisuudeksi, mutta ihan puhdasta manipulointia tuo on, jolla yritetään saada toinen tuntemaan huonommuutta. Entäs jos hankitte lapsia? Miten luulet että käy, kun anoppi tulee kateelliseksi esim jos olet hänen mielestään parempi äiti? Aivan. Parempi nyt pari pientä loukkaantumista kuin tulevaisuudessa sinun jyräämistä kaikin keinoin. Ja kyllä sinun pitää pystyä miehen kanssa tällaisesta puhumaan, valitset vain sanasi, esim jätä tuo kateusepäily pois. Kerrot vain minkä koet oudoksi ja mihin tilanteisiin toivoisit miehen puuttuvan. Esim kun tulee sinun paino puheeksi, niin mies voi sanoa että Marjan paino on vain Marjan asia, minä pidän hänestä sellaisena kuin on.
Aihe on vaikea puhua miehen kanssa siksi, että anoppi kommentoi myös miehen ulkonäköä ilkeästi. Eritavalla tosin kuin minun ulkonäköä. Minulle hän tekee sen manipuloivalla tavalla ja selvästi vähän ihmettelee, kun en manipulointiin taivu, miehelle hän sanoo suoraan ilkeästi. Ja asia on selvästi arka miehelleni ja loukkaa häntä. En usko, että mieheni pystyy kovin helposti puolustamaan minua tuossa asiassa, kun hän ei itseäänkään pysty siinä puolustamaan muuten kuin joko alistumalla tai suuttumalla ylimitoitetusti. Ap.
Tämäkin vielä :DDD on liian lyhyt tukka ja miehet on rumia liian lyhyissä hiuksissa ja parta on kamala. Vaatteet kamalan synkkiä kun on tummaa joskus päällä. "Olit ennen niin nätti poika. Parta tekee ruman"
T. Nro 26 :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei toi ole missään nimessä normaalia kanssakäymistä. Ja vaikka kyseessä on vihjailua, niin voit vastata niihin suoraankin ja tiukasti. Esim. kum anoppi sinulle laittaa hiusväripaketin, niin laita hänelle suoraan viestiä että kiitos lahjasta, mutta kuten sanoin pidän hiusväristäni ja minua hieman loukkaa että vihjailet että minun kannattaisi värjätä hiukset. Eli teet selväksi sen, ettei hänen toiminta ole ok. Jos hän vihjailee että sinun pitäisi syödä enemmän, niin sanot että tykkäät painosta missä olet, ja mielestäsi on ikävää kun hän vihjailee että painaisit liian vähän.
Ja älä lähde tuohon, että anoppi on teidän parisuhteessa pyhä lehmä. Sano miehellesi, että sinulla on jäänyt vaivaamaan nuo hetket. Kun anoppi laittaa hiusväripakettia miehen kautta, niin sanot miehellesi suoraan että mielestäsi tuollainen käytös on rajatonta/tunkeilevaa.
Jos et nyt ole selväsanainen, niin anoppisi yrittää manipuloida sinua/teitä jatkossaki. Ja kyllä, tuo on nimenomaan manipulointia mitä hän tekee. Vanhemmat ihmiset kauniisti nimittävät sitä vihjailuksi ja hyväntahtoisuudeksi, mutta ihan puhdasta manipulointia tuo on, jolla yritetään saada toinen tuntemaan huonommuutta. Entäs jos hankitte lapsia? Miten luulet että käy, kun anoppi tulee kateelliseksi esim jos olet hänen mielestään parempi äiti? Aivan. Parempi nyt pari pientä loukkaantumista kuin tulevaisuudessa sinun jyräämistä kaikin keinoin. Ja kyllä sinun pitää pystyä miehen kanssa tällaisesta puhumaan, valitset vain sanasi, esim jätä tuo kateusepäily pois. Kerrot vain minkä koet oudoksi ja mihin tilanteisiin toivoisit miehen puuttuvan. Esim kun tulee sinun paino puheeksi, niin mies voi sanoa että Marjan paino on vain Marjan asia, minä pidän hänestä sellaisena kuin on.
Aihe on vaikea puhua miehen kanssa siksi, että anoppi kommentoi myös miehen ulkonäköä ilkeästi. Eritavalla tosin kuin minun ulkonäköä. Minulle hän tekee sen manipuloivalla tavalla ja selvästi vähän ihmettelee, kun en manipulointiin taivu, miehelle hän sanoo suoraan ilkeästi. Ja asia on selvästi arka miehelleni ja loukkaa häntä. En usko, että mieheni pystyy kovin helposti puolustamaan minua tuossa asiassa, kun hän ei itseäänkään pysty siinä puolustamaan muuten kuin joko alistumalla tai suuttumalla ylimitoitetusti. Ap.
Tämäkin vielä :DDD on liian lyhyt tukka ja miehet on rumia liian lyhyissä hiuksissa ja parta on kamala. Vaatteet kamalan synkkiä kun on tummaa joskus päällä. "Olit ennen niin nätti poika. Parta tekee ruman"
T. Nro 26 :D
:D :D aika hupaisa yhteensattuma :D . Olin luullut että olen ainoa.. Ehkä meidän pitäisi mennä kaksistaan terassille joskus :D ?? Voisi riittää puhuttavaa :D . Oletteko te saaneet ongelman ratkaistua? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavan kerran kun saat vaatelahjan, kiitä kauniisti mutta sano ettet voi mitenkään ottaa vastaan koska yrität kokeilla jotain tiettyä uutta tyyliä ja olet jo tilannut nettikaupasta sen ja sen vaatteen, ei mitenkään passaa yhteen. (Voit yhtäkkiä alkaa pitämään yllä erikoisiakin vaatteita mitä et muuten käyttäisi, niin anoppi ottaa vähän takapakkia.)
Voit meikata vähän enemmänkin ja yliampuvasti (esim. voimakas huulipuna) aina kun anoppi tulee käymään, ehkä ymmärtää olla kommentoimatta.
Hiusvärit heivaa roskikseen niin kuin ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini tuskin on kateellinen, mutta puuttuu ulkonäkööni. Trikoovaatteet on hänestä rumia, suosittelee jotain tanttojen liikettä moneen kertaan vaihtoehdoksi. Meikkiä on turha käyttää, kerran kampaaja kyni hiukseni liian lyhyiksi ja anoppi oli ihastuksissaan. Juhliin kehottaa laittamaan mekon ja korkeat korot. Laitan tahallaan matalat!
Hän puuttuu ihan kaikkeen muuhunkin. Lastenkin vaatetuksesta löytää aina vikaa vaikka lapsemme ovat varmasti ihan hyvin puettuja.Eikö tuo ole sinusta aika epämiellyttävää? Voi olla, että minun anoppikaan ei ole kateellinen. Kirjoitinkin aloitukseeni, että aihe on vaikea. En ole keksinyt vain muuta syytä kuin kateuden, koska hän kyllä pitää minusta eikä esim. luonnettani koskaan kommentoi tai tekemiseni tasoa muuten. Jos joku osaa selittää asian muulla kuin kateudella niin haluaisin kuulla. Ap.
Haluaisi sinusta rumemman, jotta muut miehet eivät olisi sinusta kiinnostuneita ja jäisit yhteen hänen poikansa kanssa?
Pojallaan oli joskus nuorempana tumma painavampi tyttöystävä, joka oli kovasti anoppisi mieleen?
Olet liian vaalea ja nätti hänestä kolmikymppiseksi koska kuten joku jo sanoikin, silloin pitää olla "aikuinen"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan kerran kun saat vaatelahjan, kiitä kauniisti mutta sano ettet voi mitenkään ottaa vastaan koska yrität kokeilla jotain tiettyä uutta tyyliä ja olet jo tilannut nettikaupasta sen ja sen vaatteen, ei mitenkään passaa yhteen. (Voit yhtäkkiä alkaa pitämään yllä erikoisiakin vaatteita mitä et muuten käyttäisi, niin anoppi ottaa vähän takapakkia.)
Voit meikata vähän enemmänkin ja yliampuvasti (esim. voimakas huulipuna) aina kun anoppi tulee käymään, ehkä ymmärtää olla kommentoimatta.
Hiusvärit heivaa roskikseen niin kuin ennenkin.
Olen kokeillut tuollaista vaatteiden suhteen. Se tuntuu vain innostavan anoppia yhä kovemmin manipuloimaan minua ihan erilaiseksi kuin olen. Mitä jämäkämpi olen oman tyylini ja tahtoni suhteen, sitä enemmän hän pyrkii niitä manipuloimaan "alas". Suunnilleen jopa yrittää repiä päältäni tietyntyyppisen takin ja väkisin pukea minulle erinäköisen ostamansa takin. Tulee siis ihan iholle kiinni kun oikein innostuu noissa ulkonäkönimuokkausjutuissaan. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi olla minun miniäni. Jos sanon, että nurmikko pitää leikata, niin miniä kokee sen komentamisena, että hänenkö se nyt pitäisi mennä tekemään, vaikka minä sanoin sen lähinnä osoittaakseni, että tiedän pihan näyttävän surkealta. Tai jos omasta mielestäni kysyn, että keitetäänkö kahvia, niin miniä kokee kuulevansa, että hänen pitää kahvit keittää, vaikka minä seison keittiössä kannu kädessä ja kahvipaketti toisessa.
Ei kyllä tulisi mieleenkään alkaa kommentoimaan toisen nurmikkoa. Ja on yksinkertaisesti huono tapaista mennä kaivamaan toisen kaapista kahvipaketti. Sori, mutta säkin olet moukka anoppi.
Taisit nyt käsittää väärin.
Toki anoppi saa omassa keittiössään kommentoida nurmikkoaan tai omasta kaapistaan kaivaa esiin kahvipaketin ja keittää kahvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vihjailua tuo enää muka on, jos hiusvärejäkin tulee jopa miehen mukana... siis tuohan on ihan päätöntä touhua! Joku sanoi vielä, että anopilla erilainen maku :D Ihan kuin tämä olisi mikään makukysymys. Ap, saat olla juuri sellainen kuin haluat, eikä sinun luonnollisestikaan tarvitse muuttua anopin toiveiden mukaiseksi. Jo se, että hän puhuu ulkonäöstäsi ja puuttuu siihen, osoittaa, ettei hänellä ole käytöstapoja ja tuskin on kyse pelkästään ulkonäön arvostelemisesta, vaan ihan kaikesta muustakin. Millainen hän muuten on? Veikkaan, että puuttuu ja päsmäröi ihan kaikkea muutakin. Kamalaa :(
Joskus en ymmärrä ikäsiskojani vähääkään. Minusta me 60-luvun alussa syntyneet olimme aikanaan 80-90-luvulla tosi rentoa porukkaa. Mitä sitten tapahtui?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini tuskin on kateellinen, mutta puuttuu ulkonäkööni. Trikoovaatteet on hänestä rumia, suosittelee jotain tanttojen liikettä moneen kertaan vaihtoehdoksi. Meikkiä on turha käyttää, kerran kampaaja kyni hiukseni liian lyhyiksi ja anoppi oli ihastuksissaan. Juhliin kehottaa laittamaan mekon ja korkeat korot. Laitan tahallaan matalat!
Hän puuttuu ihan kaikkeen muuhunkin. Lastenkin vaatetuksesta löytää aina vikaa vaikka lapsemme ovat varmasti ihan hyvin puettuja.Eikö tuo ole sinusta aika epämiellyttävää? Voi olla, että minun anoppikaan ei ole kateellinen. Kirjoitinkin aloitukseeni, että aihe on vaikea. En ole keksinyt vain muuta syytä kuin kateuden, koska hän kyllä pitää minusta eikä esim. luonnettani koskaan kommentoi tai tekemiseni tasoa muuten. Jos joku osaa selittää asian muulla kuin kateudella niin haluaisin kuulla. Ap.
Haluaisi sinusta rumemman, jotta muut miehet eivät olisi sinusta kiinnostuneita ja jäisit yhteen hänen poikansa kanssa?
Pojallaan oli joskus nuorempana tumma painavampi tyttöystävä, joka oli kovasti anoppisi mieleen?
Olet liian vaalea ja nätti hänestä kolmikymppiseksi koska kuten joku jo sanoikin, silloin pitää olla "aikuinen"?
En tiedä oliko joku mieheni entisistä anopin mieleen oikeasti, mutta minulle hän on kyllä lähinnä arvostellut noita tyttöjä. Tuossa voisi kyllä olla perää, että yrittäisi tehdä minusta jotenkin "huonomman ja vähäisemmän", jotta muut miehet eivät kiinnostuisi minusta. Koska hän kyllä oikeasti tuntuu kovin haluavan, että olemme yhdessä. Mutta silloinhan tuo tarkoittaa, että hän ei oikein pidä poikaansa arvossa vaan vähättelevästi ajattelee, että poikansa ei ole kummoinenkaan mies vaan "vähäarvoinen" mies, jonka minä vaihtaisin helposti toiseen. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä vihjailua tuo enää muka on, jos hiusvärejäkin tulee jopa miehen mukana... siis tuohan on ihan päätöntä touhua! Joku sanoi vielä, että anopilla erilainen maku :D Ihan kuin tämä olisi mikään makukysymys. Ap, saat olla juuri sellainen kuin haluat, eikä sinun luonnollisestikaan tarvitse muuttua anopin toiveiden mukaiseksi. Jo se, että hän puhuu ulkonäöstäsi ja puuttuu siihen, osoittaa, ettei hänellä ole käytöstapoja ja tuskin on kyse pelkästään ulkonäön arvostelemisesta, vaan ihan kaikesta muustakin. Millainen hän muuten on? Veikkaan, että puuttuu ja päsmäröi ihan kaikkea muutakin. Kamalaa :(
Joskus en ymmärrä ikäsiskojani vähääkään. Minusta me 60-luvun alussa syntyneet olimme aikanaan 80-90-luvulla tosi rentoa porukkaa. Mitä sitten tapahtui?!
Poikansa tekemisiä ja luonnetta kyllä päsmäröi ja haukkuukin. Minun tekemisiä tai luonnetta ei ole koskaan kommentoinut mitenkään paitsi positiivisesti, minun kohdalla tuo ikävä kohdistuu vain ulkonäkööni. Minulle hän on muuten aidosti mukava, eikä siis esim. kotiimme mitenkään ole koskaan puuttunut tai vaikkapa siivoustasoa tms kommentoinut. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vihjailua tuo enää muka on, jos hiusvärejäkin tulee jopa miehen mukana... siis tuohan on ihan päätöntä touhua! Joku sanoi vielä, että anopilla erilainen maku :D Ihan kuin tämä olisi mikään makukysymys. Ap, saat olla juuri sellainen kuin haluat, eikä sinun luonnollisestikaan tarvitse muuttua anopin toiveiden mukaiseksi. Jo se, että hän puhuu ulkonäöstäsi ja puuttuu siihen, osoittaa, ettei hänellä ole käytöstapoja ja tuskin on kyse pelkästään ulkonäön arvostelemisesta, vaan ihan kaikesta muustakin. Millainen hän muuten on? Veikkaan, että puuttuu ja päsmäröi ihan kaikkea muutakin. Kamalaa :(
Joskus en ymmärrä ikäsiskojani vähääkään. Minusta me 60-luvun alussa syntyneet olimme aikanaan 80-90-luvulla tosi rentoa porukkaa. Mitä sitten tapahtui?!
Poikansa tekemisiä ja luonnetta kyllä päsmäröi ja haukkuukin. Minun tekemisiä tai luonnetta ei ole koskaan kommentoinut mitenkään paitsi positiivisesti, minun kohdalla tuo ikävä kohdistuu vain ulkonäkööni. Minulle hän on muuten aidosti mukava, eikä siis esim. kotiimme mitenkään ole koskaan puuttunut tai vaikkapa siivoustasoa tms kommentoinut. Ap.
Ja en siis oikein halua miehelleni valittaa, että äitinsä yrittää manipuloida ulkonäköäni, koska mielestäni äitinsä kohtelee häntä ikävämmin kuin minua. Yritän vain siis "kestää", koska pääsen kuitenkin vähemmällä kuin mies. Miestä yritän tsempata jaksamaan. Ap.
24 jatkaa vielä....
Naisellisuus tuntuu olevan mun anopille kirosana. Mitään muotoja ei saisi ikinä näyttää, paita pitäisi napittaa kaulaan asti ja alaosa ei saisi olla tiukka tai paljastava. Rinnat ja naisellisuus pitäisi varmaan pohjoiskorealaisittain peittää pukeutumalla unisex-uniformuun. Pitkät hiukset pitäisi oitis katkaista miesmäiseksi liuttutukaksi.
Kauniita, hyvinistuvia merkkivaatteita (esimerkiksi Marimekko on anopille melkein jumalasta seuraava) ei saisi missään nimessä ostaa ja pitää. Liian kallista ja arvokasta. Aina pitäisi valita kaapista joku ikivanha ja mahdollisimman huonosti istuva asu. Ja narista kovaan ääneen miten ei taaskaan ole mitään päällepantavaa.
Ei hän mulle vaatteita osta, ei vahingossakaan. Parempi niin. Mutta vihjailee kyllä lihomisesta: lihominen on merkki laiskuudesta ja vetelyydestä. Koska olen kuluneen kymmenen vuoden aikana lihonut pari kiloa, se on anopin kukaan selvä merkki siitä että teetän laiskana kaikki asiat miehellä ja makaan itse sohvalla, siksi olen lihonut. Mystery solved. ;)
Onko anoppisi itse viehättävä tai onko ollut?
Onko hänellä joku ulkonäkökompleksi, luuletko? Onko hän esim. lihonut keski-iässä tai onko tapahtunut jotain, jolla tätä sinuun kohdistuvaa stailausmaniaa voisi jotenkin selittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan kerran kun saat vaatelahjan, kiitä kauniisti mutta sano ettet voi mitenkään ottaa vastaan koska yrität kokeilla jotain tiettyä uutta tyyliä ja olet jo tilannut nettikaupasta sen ja sen vaatteen, ei mitenkään passaa yhteen. (Voit yhtäkkiä alkaa pitämään yllä erikoisiakin vaatteita mitä et muuten käyttäisi, niin anoppi ottaa vähän takapakkia.)
Voit meikata vähän enemmänkin ja yliampuvasti (esim. voimakas huulipuna) aina kun anoppi tulee käymään, ehkä ymmärtää olla kommentoimatta.
Hiusvärit heivaa roskikseen niin kuin ennenkin.
Olen kokeillut tuollaista vaatteiden suhteen. Se tuntuu vain innostavan anoppia yhä kovemmin manipuloimaan minua ihan erilaiseksi kuin olen. Mitä jämäkämpi olen oman tyylini ja tahtoni suhteen, sitä enemmän hän pyrkii niitä manipuloimaan "alas". Suunnilleen jopa yrittää repiä päältäni tietyntyyppisen takin ja väkisin pukea minulle erinäköisen ostamansa takin. Tulee siis ihan iholle kiinni kun oikein innostuu noissa ulkonäkönimuokkausjutuissaan. Ap.
No onpas omituinen anoppi.
Kaksi syytä, joita onkin jo ehdoteltu:
1. Kilpailee kanssasi, vaikka sinusta tykkääkin.
2. Hermoilee ettei oma poika ole tarpeeksi hyvä ja yrittää tehdä sinusta tavista.
TAI
3. Ei omista montaa kaveria joidenka kanssa shoppailisi yhdessä, joten purkaa muoti-intoaan sinuun. Siksi innostuu kun sinäkin innostut hakemaan omaa tyyliä. Ei kuitenkaan ole kovin hyvä muodinasiantuntija.
Sanoisin, että muutos tilanteeseen ei välttämättä onnistu ilman "draamaa". Eikä sitä draamaa kannata muutenkaan pelätä: on täysin ok pitää kiinni omista rajoistaan, jos tuntuu, että ne ylitetään. Jos sinua ahdistaa anopin puuttuminen ulkonäköösi, on täysin ok tehdä hänelle selväksi, että hänellä ei ole oikeutta tehdä niin. Jos onnistut tämän lisäksi tekemään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, voit onnistua välttämään kohtuuttomat riidat.
Minun neuvoni: ole kohtelias, mutta päättäväinen. Ulkonäköön liittyvät puheet voi sammuttaa suoraviivaisesti kehottamalla anoppia lopettamaan ulkonäkösi kommentointi (huom! Itse asiassa on vain hyvä nostaa vihjailut esiin käyttämällä ihan suoraa puhetta, vaikka se tuntuisi nololta. Vihjailupeliin ei kannata ryhtyä, koska anoppisi on tod. näk. pelannut sitä paljon sinua kauemmin). Vihjailevat lahjat voi lähettää oitis takaisin. Jos niitä kuitenkin alkaa ilmestyä silti luoksesi kaiken maailman kiertoteitä pitkin, lähetä anopillesi vaikka selkeä ja ykskantainen viesti, että et ota enää vastaan ulkonäköösi liittyviä lahjoja. Voi olla, että anoppi jossakin vaiheessa lannistuu ja luovuttaa... tai sitten ei. Pääasia on kuitenkin, että tiedät itse omat rajasi, ja pidät niistä kiinni.
Toki olisi myös tärkeää, että voisitte keskustella asiasta miehesi kanssa. Teidän pitää voida seistä tämänkin asian edessä yhtenä rintamana, toki muistaen, että vastapuolena on miehesi äiti. Siitä huolimatta myös miehesi tulee ymmärtää, että ihan mitä tahansa ei silläkään verukkeella tarvitse hyväksyä, eikä hän voi katsoa sormien läpi tuollaista toimintaa, jonka tarkoituskin on astua teidän molempien yli.
No ei toi ole missään nimessä normaalia kanssakäymistä. Ja vaikka kyseessä on vihjailua, niin voit vastata niihin suoraankin ja tiukasti. Esim. kum anoppi sinulle laittaa hiusväripaketin, niin laita hänelle suoraan viestiä että kiitos lahjasta, mutta kuten sanoin pidän hiusväristäni ja minua hieman loukkaa että vihjailet että minun kannattaisi värjätä hiukset. Eli teet selväksi sen, ettei hänen toiminta ole ok. Jos hän vihjailee että sinun pitäisi syödä enemmän, niin sanot että tykkäät painosta missä olet, ja mielestäsi on ikävää kun hän vihjailee että painaisit liian vähän.
Ja älä lähde tuohon, että anoppi on teidän parisuhteessa pyhä lehmä. Sano miehellesi, että sinulla on jäänyt vaivaamaan nuo hetket. Kun anoppi laittaa hiusväripakettia miehen kautta, niin sanot miehellesi suoraan että mielestäsi tuollainen käytös on rajatonta/tunkeilevaa.
Jos et nyt ole selväsanainen, niin anoppisi yrittää manipuloida sinua/teitä jatkossaki. Ja kyllä, tuo on nimenomaan manipulointia mitä hän tekee. Vanhemmat ihmiset kauniisti nimittävät sitä vihjailuksi ja hyväntahtoisuudeksi, mutta ihan puhdasta manipulointia tuo on, jolla yritetään saada toinen tuntemaan huonommuutta. Entäs jos hankitte lapsia? Miten luulet että käy, kun anoppi tulee kateelliseksi esim jos olet hänen mielestään parempi äiti? Aivan. Parempi nyt pari pientä loukkaantumista kuin tulevaisuudessa sinun jyräämistä kaikin keinoin. Ja kyllä sinun pitää pystyä miehen kanssa tällaisesta puhumaan, valitset vain sanasi, esim jätä tuo kateusepäily pois. Kerrot vain minkä koet oudoksi ja mihin tilanteisiin toivoisit miehen puuttuvan. Esim kun tulee sinun paino puheeksi, niin mies voi sanoa että Marjan paino on vain Marjan asia, minä pidän hänestä sellaisena kuin on.