Lue keskustelun säännöt.
Kun anoppi on kateellinen tai jotain sen tapaista. Mikä auttaisi?
25.05.2017 |
Uskaltaudun avaamaan tänne ketjun vähän vaikeasta aiheesta. En oikein halua tästä mieheni kanssa puhua, koska en usko, että se auttaisi. Olemme olleet miehen kanssa yhdessä viisi vuotta. Olen alusta saakka vähän ihmetellyt anopin käytöstä. Anoppi on siis kiva ja hyväntahtoinen ihminen, jonka kanssa tulen hyvin juttuun. Mutta hänen käyttäytymisessä on muutamia outoja piirteitä, joista olen miettinyt, että onko kateellinen minulle vai mistä on kyse. Hän nimittäin puuttuu ulkonäkööni jotenkin vihjailevalla tavalla. Hän ostelee minulle pyytämättä vaatteita, jotka on yli-isoja roikkuvia säkkejä ja loukkaantuu jos en käytä niitä. Näytän nätimmältä, kun käytän ripsiväriä, joka korostaa silmiäni, mutta anoppi välillä vihjailee, että älä meikkaa tai ehdottelee sellaista meikkiä, joka selkeästi rumentaisi minua (itse hän meikkaa kyllä, eli ei ole mikään vanhanaikainen meikkaamisen vastustaja). Hän ehdottaa, että minun pitäisi värjätä hiukseni tummiksi, vaikka se ei todellakaan sopisi minulle, näyttäisin ihan kalpealta tummissa hiuksissa. Olen melko hoikka (bmi 20), ja hän yrittää usein käskeä minua lihomaan. Ja en siis itse aloita koskaan mitään keskustelua ulkonäöstä, vaan hän itse ottaa nämä puheeksi. En ymmärrä muuta syytä kuin kateus, koska koen että hän yrittää "rumentaa" minua ehdotuksillaan. Miten tähän oikein pitäisi suhtautua? Olen jo 31-vuotias eli en mikään teini.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Onko anoppisi itse viehättävä tai onko ollut?
Onko hänellä joku ulkonäkökompleksi, luuletko? Onko hän esim. lihonut keski-iässä tai onko tapahtunut jotain, jolla tätä sinuun kohdistuvaa stailausmaniaa voisi jotenkin selittää?
En ole nähnyt hänestä koskaan nuoruudenkuvia, mutta uskoisin, että on ollut ihan "tavallisen kaunis".
Omassa lapsuudenperheessäni ei koskaan kommentoitu negatiivisesti kenenkään ulkonäköä, ainoastaan kehuttiin jos jotain sanottiin. Myöskään ei tultu väkisin iholle, eli kunnioitettiin toisten rajoja ja hyvät käytöstavat ja kohteliaisuus oli arvossaan. Sama se on ollut aina ystäväpiirissäni myös. Minulle on ihan vierasta tuollaiset ilkeät kommentit ulkonäöstä ja muiden ulkonäköön puuttuminen muutenkin. Ja minulle on vierasta myös epäkohtelias käytös siis tutulta ja läheiseltä ihmiseltä. Tottakai olen sellaista vierailta ihmisiltä vaikka baarissa kohdannut, mutta en läheisissä suhteissa ennen. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vihjailua tuo enää muka on, jos hiusvärejäkin tulee jopa miehen mukana... siis tuohan on ihan päätöntä touhua! Joku sanoi vielä, että anopilla erilainen maku :D Ihan kuin tämä olisi mikään makukysymys. Ap, saat olla juuri sellainen kuin haluat, eikä sinun luonnollisestikaan tarvitse muuttua anopin toiveiden mukaiseksi. Jo se, että hän puhuu ulkonäöstäsi ja puuttuu siihen, osoittaa, ettei hänellä ole käytöstapoja ja tuskin on kyse pelkästään ulkonäön arvostelemisesta, vaan ihan kaikesta muustakin. Millainen hän muuten on? Veikkaan, että puuttuu ja päsmäröi ihan kaikkea muutakin. Kamalaa :(
Joskus en ymmärrä ikäsiskojani vähääkään. Minusta me 60-luvun alussa syntyneet olimme aikanaan 80-90-luvulla tosi rentoa porukkaa. Mitä sitten tapahtui?!
Poikansa tekemisiä ja luonnetta kyllä päsmäröi ja haukkuukin. Minun tekemisiä tai luonnetta ei ole koskaan kommentoinut mitenkään paitsi positiivisesti, minun kohdalla tuo ikävä kohdistuu vain ulkonäkööni. Minulle hän on muuten aidosti mukava, eikä siis esim. kotiimme mitenkään ole koskaan puuttunut tai vaikkapa siivoustasoa tms kommentoinut. Ap.
Ja en siis oikein halua miehelleni valittaa, että äitinsä yrittää manipuloida ulkonäköäni, koska mielestäni äitinsä kohtelee häntä ikävämmin kuin minua. Yritän vain siis "kestää", koska pääsen kuitenkin vähemmällä kuin mies. Miestä yritän tsempata jaksamaan. Ap.
Minusta olisi sitä tärkeämpää nostaa asia esiin ihan selvällä sanalla, koska te molemmat siitä kärsitte. Itse asiassa rakennatte vain muuria toistenne väliin, jos te molemmat vain toivotte toistenne kestävän anopin epämääräisiä päsmäröintihyökkäyksiä, ettekä kuitenkaan voi puhua asiasta toisillenne avoimesti ja seistä toistenne tukena ihan aidosti - ei pelkästään henkisenä tsemppitukena sitten jälkeenpäin, vaan ihan konkreettisena tukena itse tilanteessa, jossa jompaa kumpaa kohdellaan huonosti. :)
Onneksi mulle ei ole kukaan kateellinen. Helpompi elämä kaikin tavoin.
En väitä tuntevani sinun anoppiasi, mutta saattaisi tosiaan toivoa että "rumennat" itseäsi hiukan, jotta niin sanotusti näytät varatulta. Joillain ihmisillä on valitettavasti sellainen ajattelumaailma, että hyvältä näytetään vain kumppania etsiessä, ja varatun naisen "koreilu" nähdään vieraiden miesten vikittelynä.
Itsellä kokemusta tällaisesta oman äidin taholta. Äitini on tod. näk. samaa sukupolvea anoppisi kanssa. Hänellä on itsellään ollut nuorempana ikävä tapa pönkittää egoaan saamalla muita miehiä ihastumaan itseensä, ja olettaa siksi kaikkien muiden toimivan samalla tavalla. Kypsään ikään tultuaan haukkuu nuoria naisia kun olettaa heidän toimivan samoin kuin itse aikanaan, aika tavallinen keskiluokkainen konservatiivi siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa todella outoa. En voisi kuvitellakaan itseäni ostamassa hiusvärejä miniälleni saati vaatteita hänelle valitsemassa. Vaikuttaa, että anoppisi ei ymmärrä, ettet ole lapsi. Kohteleeko muitakin sukulaisia yhtä tunkeilevasti?
En oikein tiedä kohteleeko. Anopilla on kolme poikaa, mieheni heistä vanhin. Näillä kahdella nuoremmalla ei ole avo/aviovaimoja, eli olen se ainoa miniä. Suku on muuten pieni.
Tunkeilevalta tuo ainakin tuntuu, ja minun rajojen ylittämiseltä. Mutta vaikka anoppi ajattelisikin, että olen "lapsi", niin miksi kommentit on selkeästi sellaisia, että niillä pyritään heikentämään ulkonäköni hyviä puolia ja lisäämään minulle huonoja puolia? Ei lapsellekaan sellaista saa puhua, lapsen itsetuntoa pitäisi kannustaa eikä hämärryttää. Nuo vaateostoksetkin tuntuu oudoilta, koska olen hyväpalkkaisessa työssä eikä meillä ole mitään rahapulaa tms. Ap.
No nyt tajuan. Anopillasi on siis kolme poikaa. Sinä saat mahdollisesti olla hänen toivomansa tyttären sijaisena. Tyttärelle hän voisi hiusmalleja ja muuta vastaavaa ehdotella. Ei varmaan tarkoita pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vihjailua tuo enää muka on, jos hiusvärejäkin tulee jopa miehen mukana... siis tuohan on ihan päätöntä touhua! Joku sanoi vielä, että anopilla erilainen maku :D Ihan kuin tämä olisi mikään makukysymys. Ap, saat olla juuri sellainen kuin haluat, eikä sinun luonnollisestikaan tarvitse muuttua anopin toiveiden mukaiseksi. Jo se, että hän puhuu ulkonäöstäsi ja puuttuu siihen, osoittaa, ettei hänellä ole käytöstapoja ja tuskin on kyse pelkästään ulkonäön arvostelemisesta, vaan ihan kaikesta muustakin. Millainen hän muuten on? Veikkaan, että puuttuu ja päsmäröi ihan kaikkea muutakin. Kamalaa :(
Joskus en ymmärrä ikäsiskojani vähääkään. Minusta me 60-luvun alussa syntyneet olimme aikanaan 80-90-luvulla tosi rentoa porukkaa. Mitä sitten tapahtui?!
Poikansa tekemisiä ja luonnetta kyllä päsmäröi ja haukkuukin. Minun tekemisiä tai luonnetta ei ole koskaan kommentoinut mitenkään paitsi positiivisesti, minun kohdalla tuo ikävä kohdistuu vain ulkonäkööni. Minulle hän on muuten aidosti mukava, eikä siis esim. kotiimme mitenkään ole koskaan puuttunut tai vaikkapa siivoustasoa tms kommentoinut. Ap.
Ja en siis oikein halua miehelleni valittaa, että äitinsä yrittää manipuloida ulkonäköäni, koska mielestäni äitinsä kohtelee häntä ikävämmin kuin minua. Yritän vain siis "kestää", koska pääsen kuitenkin vähemmällä kuin mies. Miestä yritän tsempata jaksamaan. Ap.
Minusta olisi sitä tärkeämpää nostaa asia esiin ihan selvällä sanalla, koska te molemmat siitä kärsitte. Itse asiassa rakennatte vain muuria toistenne väliin, jos te molemmat vain toivotte toistenne kestävän anopin epämääräisiä päsmäröintihyökkäyksiä, ettekä kuitenkaan voi puhua asiasta toisillenne avoimesti ja seistä toistenne tukena ihan aidosti - ei pelkästään henkisenä tsemppitukena sitten jälkeenpäin, vaan ihan konkreettisena tukena itse tilanteessa, jossa jompaa kumpaa kohdellaan huonosti. :)
Kun anoppi on kommentoinut mieheni ulkonäköä, niin minun on monta kertaa tehnyt mieli sanoa anopille suoraan heti siinä tilanteessa, että "lopeta, sinä et miehestäni pahaa sanaa sano enää kertaakaan". Eli tiukasti puolustaa miestäni. Se olisi luonteeni mukainen tapa toimia. Mutta en oikein tiedä onko se viisasta, koska en halua puuttua heidän väliseen kuvioon, josta en varmasti tiedä kaikkea, tiedän vain sen että asia on arka miehelleni. Ja olen miettinyt, että nolaanko mieheni jos itse "miesmäisesti" puolustan häntä. Hänhän ei ole kyennyt itse puolustautumaan. Ap.
Mun korvaan kuulostaa siltä, että hän pitää luukkiasi jotenkin "liian nuorena", ei "arvokkaan täti-ihmisen tyylinä", jollainen hänen mielestään aikuisella kuuluu olla. Kumma kun ei ehdottele kananpersetukan kätevyyttä ja tyylikkyyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei toi ole missään nimessä normaalia kanssakäymistä. Ja vaikka kyseessä on vihjailua, niin voit vastata niihin suoraankin ja tiukasti. Esim. kum anoppi sinulle laittaa hiusväripaketin, niin laita hänelle suoraan viestiä että kiitos lahjasta, mutta kuten sanoin pidän hiusväristäni ja minua hieman loukkaa että vihjailet että minun kannattaisi värjätä hiukset. Eli teet selväksi sen, ettei hänen toiminta ole ok. Jos hän vihjailee että sinun pitäisi syödä enemmän, niin sanot että tykkäät painosta missä olet, ja mielestäsi on ikävää kun hän vihjailee että painaisit liian vähän.
Ja älä lähde tuohon, että anoppi on teidän parisuhteessa pyhä lehmä. Sano miehellesi, että sinulla on jäänyt vaivaamaan nuo hetket. Kun anoppi laittaa hiusväripakettia miehen kautta, niin sanot miehellesi suoraan että mielestäsi tuollainen käytös on rajatonta/tunkeilevaa.
Jos et nyt ole selväsanainen, niin anoppisi yrittää manipuloida sinua/teitä jatkossaki. Ja kyllä, tuo on nimenomaan manipulointia mitä hän tekee. Vanhemmat ihmiset kauniisti nimittävät sitä vihjailuksi ja hyväntahtoisuudeksi, mutta ihan puhdasta manipulointia tuo on, jolla yritetään saada toinen tuntemaan huonommuutta. Entäs jos hankitte lapsia? Miten luulet että käy, kun anoppi tulee kateelliseksi esim jos olet hänen mielestään parempi äiti? Aivan. Parempi nyt pari pientä loukkaantumista kuin tulevaisuudessa sinun jyräämistä kaikin keinoin. Ja kyllä sinun pitää pystyä miehen kanssa tällaisesta puhumaan, valitset vain sanasi, esim jätä tuo kateusepäily pois. Kerrot vain minkä koet oudoksi ja mihin tilanteisiin toivoisit miehen puuttuvan. Esim kun tulee sinun paino puheeksi, niin mies voi sanoa että Marjan paino on vain Marjan asia, minä pidän hänestä sellaisena kuin on.
Aihe on vaikea puhua miehen kanssa siksi, että anoppi kommentoi myös miehen ulkonäköä ilkeästi. Eritavalla tosin kuin minun ulkonäköä. Minulle hän tekee sen manipuloivalla tavalla ja selvästi vähän ihmettelee, kun en manipulointiin taivu, miehelle hän sanoo suoraan ilkeästi. Ja asia on selvästi arka miehelleni ja loukkaa häntä. En usko, että mieheni pystyy kovin helposti puolustamaan minua tuossa asiassa, kun hän ei itseäänkään pysty siinä puolustamaan muuten kuin joko alistumalla tai suuttumalla ylimitoitetusti. Ap.
Tämäkin vielä :DDD on liian lyhyt tukka ja miehet on rumia liian lyhyissä hiuksissa ja parta on kamala. Vaatteet kamalan synkkiä kun on tummaa joskus päällä. "Olit ennen niin nätti poika. Parta tekee ruman"
T. Nro 26 :D
:D :D aika hupaisa yhteensattuma :D . Olin luullut että olen ainoa.. Ehkä meidän pitäisi mennä kaksistaan terassille joskus :D ?? Voisi riittää puhuttavaa :D . Oletteko te saaneet ongelman ratkaistua? Ap.
Ilman muuta. Vanhoina voidaan sitten istua terassilla ja kilpaa haukkua miniöidemme ulkonäköä :D
Eipä oikeastaan olla. Kun laihduin ensimmäisen raskauden jälkeen olin "liian laiha". Sitten lihoin tässä toisessa raskaudessa ja hän jaksaa paasata aina pullakahvilla miten fitnessissä sitä ja tätä. Joka kerta juuri sillä hetkellä kun suuhuni jotain hyvää laitan alkaa puheet milloin kenenkin ulkonäöstä ja itsekurista.
Tätä ennen on toki sanonut jotain nättiä, kuten "eihän sinulle ole painoa juuri tullut" juu ei 20 kg vain, etkä tokikaan ole huomannut ethän :D
Silloin kun olin "liian laiha" olimme yhdessä kirpputorilla ja hän ehdotti minulle xxl-paitaa. Olin kokoa s-m. Sanoin, etten osta sitä kun on aivan liian iso. Hän osti sen itse ja antoi sen minulle pari viikkoa sitten... tämä kirppisreissu oli siis 3,5 v sitten :DD
Varmaan odottanut sopivaa hetkeä kun lihon taas. Nyt olen kokoa l-xl suurinpiirtein ja 8 kuulla raskaana
Mistähän tällainen käytös oikein johtuu?
-26
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vihjailua tuo enää muka on, jos hiusvärejäkin tulee jopa miehen mukana... siis tuohan on ihan päätöntä touhua! Joku sanoi vielä, että anopilla erilainen maku :D Ihan kuin tämä olisi mikään makukysymys. Ap, saat olla juuri sellainen kuin haluat, eikä sinun luonnollisestikaan tarvitse muuttua anopin toiveiden mukaiseksi. Jo se, että hän puhuu ulkonäöstäsi ja puuttuu siihen, osoittaa, ettei hänellä ole käytöstapoja ja tuskin on kyse pelkästään ulkonäön arvostelemisesta, vaan ihan kaikesta muustakin. Millainen hän muuten on? Veikkaan, että puuttuu ja päsmäröi ihan kaikkea muutakin. Kamalaa :(
Joskus en ymmärrä ikäsiskojani vähääkään. Minusta me 60-luvun alussa syntyneet olimme aikanaan 80-90-luvulla tosi rentoa porukkaa. Mitä sitten tapahtui?!
Poikansa tekemisiä ja luonnetta kyllä päsmäröi ja haukkuukin. Minun tekemisiä tai luonnetta ei ole koskaan kommentoinut mitenkään paitsi positiivisesti, minun kohdalla tuo ikävä kohdistuu vain ulkonäkööni. Minulle hän on muuten aidosti mukava, eikä siis esim. kotiimme mitenkään ole koskaan puuttunut tai vaikkapa siivoustasoa tms kommentoinut. Ap.
Ja en siis oikein halua miehelleni valittaa, että äitinsä yrittää manipuloida ulkonäköäni, koska mielestäni äitinsä kohtelee häntä ikävämmin kuin minua. Yritän vain siis "kestää", koska pääsen kuitenkin vähemmällä kuin mies. Miestä yritän tsempata jaksamaan. Ap.
Minusta olisi sitä tärkeämpää nostaa asia esiin ihan selvällä sanalla, koska te molemmat siitä kärsitte. Itse asiassa rakennatte vain muuria toistenne väliin, jos te molemmat vain toivotte toistenne kestävän anopin epämääräisiä päsmäröintihyökkäyksiä, ettekä kuitenkaan voi puhua asiasta toisillenne avoimesti ja seistä toistenne tukena ihan aidosti - ei pelkästään henkisenä tsemppitukena sitten jälkeenpäin, vaan ihan konkreettisena tukena itse tilanteessa, jossa jompaa kumpaa kohdellaan huonosti. :)
Kun anoppi on kommentoinut mieheni ulkonäköä, niin minun on monta kertaa tehnyt mieli sanoa anopille suoraan heti siinä tilanteessa, että "lopeta, sinä et miehestäni pahaa sanaa sano enää kertaakaan". Eli tiukasti puolustaa miestäni. Se olisi luonteeni mukainen tapa toimia. Mutta en oikein tiedä onko se viisasta, koska en halua puuttua heidän väliseen kuvioon, josta en varmasti tiedä kaikkea, tiedän vain sen että asia on arka miehelleni. Ja olen miettinyt, että nolaanko mieheni jos itse "miesmäisesti" puolustan häntä. Hänhän ei ole kyennyt itse puolustautumaan. Ap.
Jos sanoisit ihan neutraalilla äänenpainolla tyyliin "jospa keskustelisimme muista asioista kuin mieheni ulkonäöstä" tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano vaan rempseän nätisti, että kuulehan kun minä kelpaan sun pojallesi just tämmöisenä kuin olen niin saan kelvata sullekin. Ja samaan hengenvetoon, kiitos kun olet kasvattanut poikasi kohtelemaan naisia näin hyvin, arvostaen. Moni mies ei osaa käyttäytyä yhtä hyvin, nyt on kyllä äiti onnistunut kasvatuksessa.
Anoppini on siis vähän alle 60-vuotias, ja töissä ihan tavallisessa työpaikassa. Hänellä on ystäviä ja harrastuksia. En siis ymmärrä, miksi ulkonäköni edes kiinnostaa häntä niin paljon, koska hänellä on paljon "omaa elämää" ja työkiireitä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vihjailua tuo enää muka on, jos hiusvärejäkin tulee jopa miehen mukana... siis tuohan on ihan päätöntä touhua! Joku sanoi vielä, että anopilla erilainen maku :D Ihan kuin tämä olisi mikään makukysymys. Ap, saat olla juuri sellainen kuin haluat, eikä sinun luonnollisestikaan tarvitse muuttua anopin toiveiden mukaiseksi. Jo se, että hän puhuu ulkonäöstäsi ja puuttuu siihen, osoittaa, ettei hänellä ole käytöstapoja ja tuskin on kyse pelkästään ulkonäön arvostelemisesta, vaan ihan kaikesta muustakin. Millainen hän muuten on? Veikkaan, että puuttuu ja päsmäröi ihan kaikkea muutakin. Kamalaa :(
Joskus en ymmärrä ikäsiskojani vähääkään. Minusta me 60-luvun alussa syntyneet olimme aikanaan 80-90-luvulla tosi rentoa porukkaa. Mitä sitten tapahtui?!
Poikansa tekemisiä ja luonnetta kyllä päsmäröi ja haukkuukin. Minun tekemisiä tai luonnetta ei ole koskaan kommentoinut mitenkään paitsi positiivisesti, minun kohdalla tuo ikävä kohdistuu vain ulkonäkööni. Minulle hän on muuten aidosti mukava, eikä siis esim. kotiimme mitenkään ole koskaan puuttunut tai vaikkapa siivoustasoa tms kommentoinut. Ap.
Ja en siis oikein halua miehelleni valittaa, että äitinsä yrittää manipuloida ulkonäköäni, koska mielestäni äitinsä kohtelee häntä ikävämmin kuin minua. Yritän vain siis "kestää", koska pääsen kuitenkin vähemmällä kuin mies. Miestä yritän tsempata jaksamaan. Ap.
Minusta olisi sitä tärkeämpää nostaa asia esiin ihan selvällä sanalla, koska te molemmat siitä kärsitte. Itse asiassa rakennatte vain muuria toistenne väliin, jos te molemmat vain toivotte toistenne kestävän anopin epämääräisiä päsmäröintihyökkäyksiä, ettekä kuitenkaan voi puhua asiasta toisillenne avoimesti ja seistä toistenne tukena ihan aidosti - ei pelkästään henkisenä tsemppitukena sitten jälkeenpäin, vaan ihan konkreettisena tukena itse tilanteessa, jossa jompaa kumpaa kohdellaan huonosti. :)
Kun anoppi on kommentoinut mieheni ulkonäköä, niin minun on monta kertaa tehnyt mieli sanoa anopille suoraan heti siinä tilanteessa, että "lopeta, sinä et miehestäni pahaa sanaa sano enää kertaakaan". Eli tiukasti puolustaa miestäni. Se olisi luonteeni mukainen tapa toimia. Mutta en oikein tiedä onko se viisasta, koska en halua puuttua heidän väliseen kuvioon, josta en varmasti tiedä kaikkea, tiedän vain sen että asia on arka miehelleni. Ja olen miettinyt, että nolaanko mieheni jos itse "miesmäisesti" puolustan häntä. Hänhän ei ole kyennyt itse puolustautumaan. Ap.
On ihan ymmärrettävää, että tuollaisissa tilanteissa menee "puihin", vaikka sydän käskisikin puolustamaan. :) Miten olisi, jos oikeasti keskustelisit miehesi kanssa asiasta? Kun eihän tämä ole vain puuttumista sinun ulkonäköösi, tai miehen sättimistä, vaan moukkamaista ja huonoa käytöstä teitä molempia kohtaan. Kysy esim. miltä miehestäsi itsestään tuntuu tällainen, ja jos miehellesi asia on "ihan ok", voit johdattaa keskustelun siihen, että entä, jos sinusta ei tunnu ok:lta hänen kohtelunsa, eikä toisaalta anopin toimiminen sinua kohtaan. Kypsä keskustelu avaisi vähän mahdollisuuksia toimia ensi kerralla toisin ja yhtenä rintamana.
Väliajatuksena: miltä sinusta, tai teistä, tuntuisi, jos anoppi kohtelisi mahdollista lastanne samalla tavalla joskus tulevaisuudessa? Miten toimisit, jos anoppi raahaisi väripurkkeja ja liian isoja vaatteita tyttärellesi, kommentoisi tämän tästä hänen pukeutumistaan? Tai miltä tuntuisi, jos poikanne saisi sellaista sättimistä osakseen, mitä sinun miehesi saisi? Ei ole tarkoitus nyt siis alleviivata, että olette molemmat raukkamaisia kun ette tee jotakin jo nyt !!!1, vaan ihan valaa uskoa siihen, että anoppi ihan oikeasti toimii väärin, ja teillä on ihan ok pitää kiinni omista rajoistanne. Tsemppiä joka tapauksessa! :)
Mielestäni sinun kannattaisi ehdottomasti puhua miehesi kanssa. Sovitte että aina kun anoppi alkaa haukkumaan miestäsi tai yrittää puuttua ulkonäköösi, puolustatte toisianne. Kerro että huomaat että miehelle tulee pahamieli anopin sanomisista, eikä anopin toiminta tunnu sinustakaan hyvältä. Ei tuohon auta kuin selvät rajat, ja sinun ja miehesi yhteinen rintama epäasiallista käytöstä vastaan.
Eikä tuo anoppisi touhu sinua kohtaan mitään "hienovaraista vihjailua" ole, jos hän ostelee sinulle hiusvärejä ja rumia vaatteita, ja vielä väkisin yrittää iholle niitä pukemaan. Jos joku yrittäisi väkisin repiä minulta takkia päältä, ärähtäisin kyllä hyvin nopeasti, että nyt v*ttu näpit irti. Kaikesta mitä ostelee sanoisin, että älä tuhlaa rahojasi kun kaikki menee suoraan roskiin, ja myös heittäisin ne roskiin anopin edessä. Miehelle sanoisin, että jos anoppi väkisin änkee jotain mukaan, heittää jo anopin pihassa roskikseen.
Kysyisin myös ihan suoraan että miksi yrität muuttaa minua rumemmaksi? Ja usko jo että et tule onnistumaan. Luultavasti anoppi suuttuu, mutta suuttukoot. Ehkä jossain vaiheessa tajuaa oman toimintansa asiattomuuden, ja jos ei tajua, niin miksi olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka ei aiheuta kuin pahaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppisi kuulostaa..."tietyn tyyppiseltä persoonalta." Tuo loukkaantumisherkkyys, ulkonäköön puuttuminen, manipuloiminen, epäsuora ilkeily, ulkonäköön tarttuminen ja mahdollinen kateus.
Ei ole millään mittarilla normaalia ostaa toiselle hiusväriä ja, kun tämä kieltäytyy käyttmästä tätä niin ostaa vielä uusi. En välttämättä suosittele, että otat aihetta puheeksi, kuinka ihmettelet hänen käytöstään ja kuinka se loukkaa. Luultavasti tämä on juuri se lopputulos, jonka anoppi haluaakin. Varsinkin jos hän on kova manipoloimaan ja "vihjailemaan" niin hän ei tulisi ikinä myöntämään, että on tehnyt jotakin väärin vaan varmasti saisi sitten aikaiseksi jonkun loukkaantumiskohtauksen kiittämättömästä miniästä ja lopulta sinun pitäisi lohdutella häntä. Suosittelen että yrität olla näyttämättä pahaa mieltä tai hämmennystäsi. Esim. saatuasi hiusvärin voit iloisesti kiittää ja sanoa kuinka kaverisi Lissu onkin juuri värjäämässä hiuksia ja annat sen hänelle. =koska olet kerran jo anopille kertonut ettet hiuksia värjää. Selkeästi haluaa sinulle pahan mielen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei toi ole missään nimessä normaalia kanssakäymistä. Ja vaikka kyseessä on vihjailua, niin voit vastata niihin suoraankin ja tiukasti. Esim. kum anoppi sinulle laittaa hiusväripaketin, niin laita hänelle suoraan viestiä että kiitos lahjasta, mutta kuten sanoin pidän hiusväristäni ja minua hieman loukkaa että vihjailet että minun kannattaisi värjätä hiukset. Eli teet selväksi sen, ettei hänen toiminta ole ok. Jos hän vihjailee että sinun pitäisi syödä enemmän, niin sanot että tykkäät painosta missä olet, ja mielestäsi on ikävää kun hän vihjailee että painaisit liian vähän.
Ja älä lähde tuohon, että anoppi on teidän parisuhteessa pyhä lehmä. Sano miehellesi, että sinulla on jäänyt vaivaamaan nuo hetket. Kun anoppi laittaa hiusväripakettia miehen kautta, niin sanot miehellesi suoraan että mielestäsi tuollainen käytös on rajatonta/tunkeilevaa.
Jos et nyt ole selväsanainen, niin anoppisi yrittää manipuloida sinua/teitä jatkossaki. Ja kyllä, tuo on nimenomaan manipulointia mitä hän tekee. Vanhemmat ihmiset kauniisti nimittävät sitä vihjailuksi ja hyväntahtoisuudeksi, mutta ihan puhdasta manipulointia tuo on, jolla yritetään saada toinen tuntemaan huonommuutta. Entäs jos hankitte lapsia? Miten luulet että käy, kun anoppi tulee kateelliseksi esim jos olet hänen mielestään parempi äiti? Aivan. Parempi nyt pari pientä loukkaantumista kuin tulevaisuudessa sinun jyräämistä kaikin keinoin. Ja kyllä sinun pitää pystyä miehen kanssa tällaisesta puhumaan, valitset vain sanasi, esim jätä tuo kateusepäily pois. Kerrot vain minkä koet oudoksi ja mihin tilanteisiin toivoisit miehen puuttuvan. Esim kun tulee sinun paino puheeksi, niin mies voi sanoa että Marjan paino on vain Marjan asia, minä pidän hänestä sellaisena kuin on.
Aihe on vaikea puhua miehen kanssa siksi, että anoppi kommentoi myös miehen ulkonäköä ilkeästi. Eritavalla tosin kuin minun ulkonäköä. Minulle hän tekee sen manipuloivalla tavalla ja selvästi vähän ihmettelee, kun en manipulointiin taivu, miehelle hän sanoo suoraan ilkeästi. Ja asia on selvästi arka miehelleni ja loukkaa häntä. En usko, että mieheni pystyy kovin helposti puolustamaan minua tuossa asiassa, kun hän ei itseäänkään pysty siinä puolustamaan muuten kuin joko alistumalla tai suuttumalla ylimitoitetusti. Ap.
Miksi mies on nössö eikä vähennä vierailija anopilassa? Ei hitto sellaista äitiä joka koko ajan lastaan morkkaa :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei toi ole missään nimessä normaalia kanssakäymistä. Ja vaikka kyseessä on vihjailua, niin voit vastata niihin suoraankin ja tiukasti. Esim. kum anoppi sinulle laittaa hiusväripaketin, niin laita hänelle suoraan viestiä että kiitos lahjasta, mutta kuten sanoin pidän hiusväristäni ja minua hieman loukkaa että vihjailet että minun kannattaisi värjätä hiukset. Eli teet selväksi sen, ettei hänen toiminta ole ok. Jos hän vihjailee että sinun pitäisi syödä enemmän, niin sanot että tykkäät painosta missä olet, ja mielestäsi on ikävää kun hän vihjailee että painaisit liian vähän.
Ja älä lähde tuohon, että anoppi on teidän parisuhteessa pyhä lehmä. Sano miehellesi, että sinulla on jäänyt vaivaamaan nuo hetket. Kun anoppi laittaa hiusväripakettia miehen kautta, niin sanot miehellesi suoraan että mielestäsi tuollainen käytös on rajatonta/tunkeilevaa.
Jos et nyt ole selväsanainen, niin anoppisi yrittää manipuloida sinua/teitä jatkossaki. Ja kyllä, tuo on nimenomaan manipulointia mitä hän tekee. Vanhemmat ihmiset kauniisti nimittävät sitä vihjailuksi ja hyväntahtoisuudeksi, mutta ihan puhdasta manipulointia tuo on, jolla yritetään saada toinen tuntemaan huonommuutta. Entäs jos hankitte lapsia? Miten luulet että käy, kun anoppi tulee kateelliseksi esim jos olet hänen mielestään parempi äiti? Aivan. Parempi nyt pari pientä loukkaantumista kuin tulevaisuudessa sinun jyräämistä kaikin keinoin. Ja kyllä sinun pitää pystyä miehen kanssa tällaisesta puhumaan, valitset vain sanasi, esim jätä tuo kateusepäily pois. Kerrot vain minkä koet oudoksi ja mihin tilanteisiin toivoisit miehen puuttuvan. Esim kun tulee sinun paino puheeksi, niin mies voi sanoa että Marjan paino on vain Marjan asia, minä pidän hänestä sellaisena kuin on.
Aihe on vaikea puhua miehen kanssa siksi, että anoppi kommentoi myös miehen ulkonäköä ilkeästi. Eritavalla tosin kuin minun ulkonäköä. Minulle hän tekee sen manipuloivalla tavalla ja selvästi vähän ihmettelee, kun en manipulointiin taivu, miehelle hän sanoo suoraan ilkeästi. Ja asia on selvästi arka miehelleni ja loukkaa häntä. En usko, että mieheni pystyy kovin helposti puolustamaan minua tuossa asiassa, kun hän ei itseäänkään pysty siinä puolustamaan muuten kuin joko alistumalla tai suuttumalla ylimitoitetusti. Ap.
Miksi mies on nössö eikä vähennä vierailija anopilassa? Ei hitto sellaista äitiä joka koko ajan lastaan morkkaa :(
Asiat ei ole niin yksinkertaisia. Tietysti äitinsä on miehelleni myös tärkeä, ja mies haluaa myös isäänsä tietysti tavata usein eli ei halua vähentää vierailuja siksi. Ja luulen että tuo ilkeily on alkanut jo mieheni ollessa lapsi, niin hän on tavallaan kai "tottunut" siihen. Minä taas olen ihan erilaisesta perheestä, ja minusta se on todella outoa. Ap.
Ap, tuossa joku ehdotti iloisen rempesää tyyliä ja se kuulosti parhaalta idealta tähän mennessä. Älä mene niin syvälle näihin hänen typeriin ideoihinsa, vaan ole kuin et tajuaisi ollenkaan.... sano touhukkaasti, että joo, mä olen tosi ihastunut tähän mun omaan takkkiin, eikö ole ihanan värinen? Joo on tuo sinun ehdottamasikin ihan kiva, mutta tää minkä ostin on se, mitä etsin kauan ja kuule sit löysin ja olin ihan että blaablaablaablaa. Tai että mulle on sen verran moni sanonut, että vaaleat hiukset puhee minua kaikkein parhaiten ja itsekin tykkään tästä vaalesta tosi paljon, kun se niinkuin mätsää ihonvärinen kanssa blaablaablaablaa eli jotain tällaista puhetulvaa vaan joka kerta ja alat heti sen jälkeen kysellä anopin takeista ja hiuksista ja värjäämisistä suu vaahdossa :D Käännät puheen JOKA KERRAN anopin vaatteisiin ja hiuksiin mitä pikimmin ja yrität pitkään ja hartaasti puhua niistä. Epäilen, että hän lopettaa kertakaikkiaan :D
Tuo on muuten kuulostaa aika järkeenkäyvältä, että anoppi pelkää muiden miesten kiinnostuvan sinusta, jolloin saat "vaihtoehdon" vaihtaa miestä. Etenkin kun on noin outo suhde poikaansa.
Kannattaa nyt hyvissä ajoin tehdä rajat anopille selväksi, ennenkuin alatte esimerkiksi lapsia tekemään. Oma anoppi sekosi ihan täysin ekasta lapsenlapsestaan ja juuri tuolla tavalla "vihjaillen" kertoi että voisi mm. imettää meidän lasta. Silloin meni mulla kuppi nurin viimesen kerran ja siitä lähtien yhteydenpito anopin kanssa onkin ollut hyvin pintapuolista. Myös mies tajusi ihan erikseen sanomatta että äitinsä on idiootti.
Hän on mustasukkainen. Mulla on hyvin samanlainen anoppi. Olen ollut mieheni kanssa 18 vuotta. Alkuun pahoitin mieleni ja asia vaivasi minua. En ole enää jaksanut aikoihin välittää. Pidän anoppiin asiallisia välejä, mutta muuten pysyn erossa. Olen ottanut hänen juttunsa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Siinä vaiheessa kun päätin, ettei mulla ja anopilla tarvitse olla maailman parhaita välejä ja että meidän ei tarvitse olla ystäviä, ja kun hyväksyin, että mun anoppi nyt on tommoinen ja näillä mennään, on ollut paljon helpompaa. Sun anoppi ei muutu, joten helpompaa on vain antaa sen vetää omaa hommaansa, ja sä elät niin kuin haluat. Tärkeintä on sun ja miehesi suhde. TSemppiä!