Lue keskustelun säännöt.
Kun anoppi on kateellinen tai jotain sen tapaista. Mikä auttaisi?
25.05.2017 |
Uskaltaudun avaamaan tänne ketjun vähän vaikeasta aiheesta. En oikein halua tästä mieheni kanssa puhua, koska en usko, että se auttaisi. Olemme olleet miehen kanssa yhdessä viisi vuotta. Olen alusta saakka vähän ihmetellyt anopin käytöstä. Anoppi on siis kiva ja hyväntahtoinen ihminen, jonka kanssa tulen hyvin juttuun. Mutta hänen käyttäytymisessä on muutamia outoja piirteitä, joista olen miettinyt, että onko kateellinen minulle vai mistä on kyse. Hän nimittäin puuttuu ulkonäkööni jotenkin vihjailevalla tavalla. Hän ostelee minulle pyytämättä vaatteita, jotka on yli-isoja roikkuvia säkkejä ja loukkaantuu jos en käytä niitä. Näytän nätimmältä, kun käytän ripsiväriä, joka korostaa silmiäni, mutta anoppi välillä vihjailee, että älä meikkaa tai ehdottelee sellaista meikkiä, joka selkeästi rumentaisi minua (itse hän meikkaa kyllä, eli ei ole mikään vanhanaikainen meikkaamisen vastustaja). Hän ehdottaa, että minun pitäisi värjätä hiukseni tummiksi, vaikka se ei todellakaan sopisi minulle, näyttäisin ihan kalpealta tummissa hiuksissa. Olen melko hoikka (bmi 20), ja hän yrittää usein käskeä minua lihomaan. Ja en siis itse aloita koskaan mitään keskustelua ulkonäöstä, vaan hän itse ottaa nämä puheeksi. En ymmärrä muuta syytä kuin kateus, koska koen että hän yrittää "rumentaa" minua ehdotuksillaan. Miten tähän oikein pitäisi suhtautua? Olen jo 31-vuotias eli en mikään teini.
Kommentit (95)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kuulostaa kyllä oudolta ja itsekin epäilisin kateutta. Sinuna sanoisin ensi kerralla kohteliaasti, mutta suoraan että en toivo häneltä mitään ohjeita ulkonäköösi liittyen.
Anopin kommentit ei ole suoria ohjeita vaan sellaista erikoista vihjailua, jota en ole ennen elämässäni kohdannut. Siihen on vaikea suoraan sanoa että en toivo enkä tarvitse ohjeita ilman että kuulostaa itse kummalliselta. Suoriin ohjeisiin niin voisikin sanoa. Mutta vihjailuun pitäisi vastata jotenkin vihjailulla. Hän esimerkiksi osti minulle tumman kotihiusväripaketin ja antoi sen "lahjaksi" minulle. Sanoin sillon että kiitos lahjasta, mutta kiitos ei en halua värjätä hiuksiani ja jätin lahjan siihen pöydälle. No kuukauden päästä sain lahjaksi uuden hiusväripaketin joka oli myös tumma väri mutta vähän eri sävy. Se oli laitettu tulemaan miehen mukana minulle kun mies oli siellä käymässä eli en voinut suoraan kieltäytyä. Roskiinhan se meni tietysti. Mutta pointti on että ne "ohjeet" on naamioitu jonkinlaisen hyväntahtoisuuden alle. Ja ne yleensä aina sisältävät ensin jonkun aidon kehun ja sitten sen ilkeän rumentavan neuvon. Ap.
Jos olet oikeasti aikuinen teet kuten haluat
Vierailija kirjoitti:
Jos olet oikeasti aikuinen teet kuten haluat
Tietysti teen niinkuin haluan. En minä koe mitään painetta mukautua noihin ehdotuksiin. Haluaisin vain neuvoja miten hiljentää anoppi ilman että siitä tulee mitään draamaa. Hän on aika loukkaantumisherkkä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan ymmärrä, että miksi toisten ulkonäköä edes halutaan kommentoida jatkuvalla tahdilla. Omassa lapsuudenperheessäni se ei ole ollut tapana. Onko kukaan kohdannut tuollaista mitä kuvaan viesteissäni? Ap.
Onpa todella outoa. En voisi kuvitellakaan itseäni ostamassa hiusvärejä miniälleni saati vaatteita hänelle valitsemassa. Vaikuttaa, että anoppisi ei ymmärrä, ettet ole lapsi. Kohteleeko muitakin sukulaisia yhtä tunkeilevasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa todella outoa. En voisi kuvitellakaan itseäni ostamassa hiusvärejä miniälleni saati vaatteita hänelle valitsemassa. Vaikuttaa, että anoppisi ei ymmärrä, ettet ole lapsi. Kohteleeko muitakin sukulaisia yhtä tunkeilevasti?
En oikein tiedä kohteleeko. Anopilla on kolme poikaa, mieheni heistä vanhin. Näillä kahdella nuoremmalla ei ole avo/aviovaimoja, eli olen se ainoa miniä. Suku on muuten pieni.
Tunkeilevalta tuo ainakin tuntuu, ja minun rajojen ylittämiseltä. Mutta vaikka anoppi ajattelisikin, että olen "lapsi", niin miksi kommentit on selkeästi sellaisia, että niillä pyritään heikentämään ulkonäköni hyviä puolia ja lisäämään minulle huonoja puolia? Ei lapsellekaan sellaista saa puhua, lapsen itsetuntoa pitäisi kannustaa eikä hämärryttää. Nuo vaateostoksetkin tuntuu oudoilta, koska olen hyväpalkkaisessa työssä eikä meillä ole mitään rahapulaa tms. Ap.
Ap voisi olla minun miniäni. Jos sanon, että nurmikko pitää leikata, niin miniä kokee sen komentamisena, että hänenkö se nyt pitäisi mennä tekemään, vaikka minä sanoin sen lähinnä osoittaakseni, että tiedän pihan näyttävän surkealta. Tai jos omasta mielestäni kysyn, että keitetäänkö kahvia, niin miniä kokee kuulevansa, että hänen pitää kahvit keittää, vaikka minä seison keittiössä kannu kädessä ja kahvipaketti toisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi olla minun miniäni. Jos sanon, että nurmikko pitää leikata, niin miniä kokee sen komentamisena, että hänenkö se nyt pitäisi mennä tekemään, vaikka minä sanoin sen lähinnä osoittaakseni, että tiedän pihan näyttävän surkealta. Tai jos omasta mielestäni kysyn, että keitetäänkö kahvia, niin miniä kokee kuulevansa, että hänen pitää kahvit keittää, vaikka minä seison keittiössä kannu kädessä ja kahvipaketti toisessa.
Mutta nuo sinun jutut liittyy tekemiseen, jonka kuka tahansa voisi tehdä, sinä tai miniä tai joku muu. Miniäsi vain tulkitsee, että ne kohdistuu häneen. Mutta minun anoppi puhuu minulle ihan henkilökohtaisesti juuri minun painosta ja minun ripsiväristä, käyttää ihan sanaa "sinun" minulle puhuessaan. Sitä ei kyllä parhaalla tahdollakaan voi tulkita että tarkoittaisi jotain muuta henkilöä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi olla minun miniäni. Jos sanon, että nurmikko pitää leikata, niin miniä kokee sen komentamisena, että hänenkö se nyt pitäisi mennä tekemään, vaikka minä sanoin sen lähinnä osoittaakseni, että tiedän pihan näyttävän surkealta. Tai jos omasta mielestäni kysyn, että keitetäänkö kahvia, niin miniä kokee kuulevansa, että hänen pitää kahvit keittää, vaikka minä seison keittiössä kannu kädessä ja kahvipaketti toisessa.
Ei kyllä tulisi mieleenkään alkaa kommentoimaan toisen nurmikkoa. Ja on yksinkertaisesti huono tapaista mennä kaivamaan toisen kaapista kahvipaketti. Sori, mutta säkin olet moukka anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun anoppini tuskin on kateellinen, mutta puuttuu ulkonäkööni. Trikoovaatteet on hänestä rumia, suosittelee jotain tanttojen liikettä moneen kertaan vaihtoehdoksi. Meikkiä on turha käyttää, kerran kampaaja kyni hiukseni liian lyhyiksi ja anoppi oli ihastuksissaan. Juhliin kehottaa laittamaan mekon ja korkeat korot. Laitan tahallaan matalat!
Hän puuttuu ihan kaikkeen muuhunkin. Lastenkin vaatetuksesta löytää aina vikaa vaikka lapsemme ovat varmasti ihan hyvin puettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anopilla on erilainen maku.
Siis tarkoitatko, että anoppi pitää tummahiuksisista kalpeista ylipainoisista naisista, ja yrittää vihjailullaan muovata minusta sellaisen? Vaikka poikansa valitsi vaalean, hoikan naisen. Poikansa ei pidä ylipainoisista eikä tummista. Ap.
Iäkkäämmän ihmisen mielestä 30 ja risat -naisen pitää näyttää tietynlaiselta tai pukeutua tietyllä tyylilä, "aikuisesti".
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini tuskin on kateellinen, mutta puuttuu ulkonäkööni. Trikoovaatteet on hänestä rumia, suosittelee jotain tanttojen liikettä moneen kertaan vaihtoehdoksi. Meikkiä on turha käyttää, kerran kampaaja kyni hiukseni liian lyhyiksi ja anoppi oli ihastuksissaan. Juhliin kehottaa laittamaan mekon ja korkeat korot. Laitan tahallaan matalat!
Hän puuttuu ihan kaikkeen muuhunkin. Lastenkin vaatetuksesta löytää aina vikaa vaikka lapsemme ovat varmasti ihan hyvin puettuja.
Eikö tuo ole sinusta aika epämiellyttävää? Voi olla, että minun anoppikaan ei ole kateellinen. Kirjoitinkin aloitukseeni, että aihe on vaikea. En ole keksinyt vain muuta syytä kuin kateuden, koska hän kyllä pitää minusta eikä esim. luonnettani koskaan kommentoi tai tekemiseni tasoa muuten. Jos joku osaa selittää asian muulla kuin kateudella niin haluaisin kuulla. Ap.
Pojastaan kateellinen. Ollut tähän asti perheen tähti ainoana naisena. Yrittää tehdä susta ruman. Asetelma muuttuu kun tulee uusia miniöitä. Sä oot kamu ja niiden nillitys alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Iäkkäämmän ihmisen mielestä 30 ja risat -naisen pitää näyttää tietynlaiselta tai pukeutua tietyllä tyylilä, "aikuisesti".
Muuttua ylipainoiseksi? En ole mikään laiha, bmi:ni on 20 eli olen ihan normaali. Siltä hän saattaa sanoa, että kamala kun sinä olet laiha, epämiellyttävän näköistä tuollainen kamala laihuus. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Pojastaan kateellinen. Ollut tähän asti perheen tähti ainoana naisena. Yrittää tehdä susta ruman. Asetelma muuttuu kun tulee uusia miniöitä. Sä oot kamu ja niiden nillitys alkaa.
Mutta jos minä muuttuisin sellaiseksi rumaksi, jollaiseksi anoppi minut vihjailuillaan yrittää saada (ylipainoiseksi, kalpean näköiseksi, tummahiuksiseksi, suuriin rumiin säkkeihin pukeutuvaksi) niin hänen poikansa kokisi minut varmaan vastenmieliseksi. Hän kuitenkin haluaa, että olemme yhdessä. Eikö tuo ole aika ristiriitaista? Ap.
No kuulostaa kyllä oudolta ja itsekin epäilisin kateutta. Sinuna sanoisin ensi kerralla kohteliaasti, mutta suoraan että en toivo häneltä mitään ohjeita ulkonäköösi liittyen.