Omituisin syy mihin teidän ystävyys on kaatunut?

Eräs lukioaikojen hyvä kaveri katkaisi välit melko pian alettuaan seurustelemaan. Me kaikki - myös tämä uusi poikaystävä - kuuluimme samaan kaveriporukkaan, ja kaveri oli jätkästä todella mustasukkainen ja omistushaluinen. Olin yllättynyt, koska sellaista puolta en olisi hänestä ennen seurustelua uskonut.

Joka tapauksessa kaveri oikein etsimällä etsi syitä olla mustasukkainen. Jostain syystä hän keksi, että minun ja poikaystävän välillä oli jotakin "kipinöintiä". Eikä siis todellakaan ollut, vaan tuskin puhuimme toisillemme porukassakaan. Kaverin epäilykset saivat kuitenkin vahvistuksen, kun hän keksi, että poikaystävä ja minä olisimme horoskooppimerkkiemme puolesta täydellinen match; sen sijaan hänen merkkinsä ei ollut jonkun Demikalenterin horoskoopin mukaan tippaakaan sopiva poikaystävälle. Tästä syystä hän ei enää halunnut olla väleissä :D

Onpa tämä ollut hyödyllinen ketju.

Mulla ei ole yhtään ystävää. Olen aina ollut vähän introvertti ja masennukseen taipuvainen, ja kun ihmiset ovat kadonneet elämästäni, en ole oikein osannut kaivata tai perään kysellä.

Vähän aikaa sitten (pitkän terapian ja parin tutkimuksen jälkeen) selvisi, että mulla on lievä aspergerin oireyhtymä.

Jotakin olen siis aina onnistunut hölmöilemään. Näköjään ihmissuhteet ovat niin monimutkaisia, ettei ihmekään.

Että sori jos olen joku ketjussa mainituista tökeröistä tyypeistä.

Syy ystävyyden loppumiseen ei ole omituinen, vaan aika ilmeinen.

Mulla oli duunikaveri, joka koki jotenkin, että haluan auttaa häntä kaiken kanssa. Olen ystävällinen kaikille.

Hän sitten mm. muutti lähelle minua. Kuuntelin kaikki duunimurheet. olin siis itse jo vaihtanut työpaikkaa, mutta tunsin tietysti nämä ihmiset jotka tekivät hänelle näitä jatkuvia vääryyksiä. Joskus kutsuin hänet meille (asuin avomieheni kanssa siihen aikaan) ja otettiin viiniä ja höpistiin. En halunnut lähteä hänen kanssaan esim. ravintolaan, koska tunsin hänen tapansa. Käytös muuttui huonoksi.

Sitten tämä joutui vaikeuksiin työpaikalla, ei vain uskaltanut sanoa itseään irti. Soitteli mulle töihin esim. kolme kertaa päivässä, itki ihan oikeasti puhelimessa. Yritin taas auttaa kuuntelemalla mutta sanoin etten voi duunissa ottaa koko ajan puheluja vastaan.

Sitten viimein sanoutui irti ja lähti jonkun tuttunsa luo Pariisiin. Lupasin hoitaa hänen posti- ym asiansa ja työvoimatoimiston laput (ei ollut vielä nettiaika), että sai työttömyyskorvauksen.

No, tuli sitten pois. Enpä saanut tuliaisiakaan, vaikka odottelin edes viinipulloa. Lähti landelle melkein suoraan kesäksi.

Takkuamista ja sähläämistä. koko ajan tulossa minun luokseni. Kerran olin niin väsynyt häneen, että en sytyttänyt valoja, koska halusin olla ihan tavoittamattomissa häneltä. Hänen reittinsä omaan kotiinsa kulki aivan vierestä. Alkoi siis muodostua takiaiseksi.

Joskus kun olin käynyt lomamatkalla, tuli "sattumoisin" käymään kun oli "kaupassa" siinä vieressä. Kyttäsi siis tuliaisia ja nimenomaan viiniä. Vilkuili kerrankin esillä ollutta viinipulloa niin tiuhaan, että lopulta sen avasin.

Loppukaneetti alkoi siitä kun olin luvannut äidilleni mennä maalle syksyllä huolehtimaan mökistä vähäksi aikaa. Tämä alkoi ehdotella, että hän haluaisi sienestämään. NO kutsuin sitten ja sovittiin että illalla lämmitetään sauna ja otetaan viiniä. Sovittiin vielä että hän käy viinakaupassa ja ostaa sen ison flindan, joita oli kaupassa tuolloin. Bussilla piti tulla ja tulikin, mutta koska oli juonut edellisenä iltana melkein tyhjäksi viinipullon, ajoi ohi. Ajoin itse bussin perässä 15 km, kunnes päätepysäkki tuli ja noudin sitten hänet.

Sieniä ei löytynyt ja olin vihainen hänen viininjuomisestaan, koska itsekin olisin halunnut punkkua. jota riitti sitten lasillisen verran per turpa. Hän katsoi baarikaappiin ja huomasi äitini pullot. Ehdottomasti olisi halun nut alkaa tyhjentää niitä, että ostetaan tilalle. En todellakaan suostunut. MInähän olisin ne viinat joutunut selvittämään ja hakemaan. Minun  piti oikein vahtia ettei ala sieltä ottaa mitään, koska niin hirveasti halusi.

Pidin vähän taukoa hänen kanssaan.

sitten tuli se päivä kun hän nyt vaan tuli soittamaan ovikelloa ja halusi että juodaan hänen tuomansa viinipullo ja jatketaan minun viineilläni. Alkoi haukkuminen. En halua enää edes muistaa mitä hän sanoi, mutta muistan vieläkin, että avasin oven rappuun ja pyysin häntä lähtemään. LÄhti viimein eikä olla oltu yhteyksissä sen koommin.

Kammottava tapaus.

En reagoinut naamakirjassa kaverille tapahtuneeseen erääseen ikävään asiaan, koska olin viikon matkoilla enkä sinä aikana ollut kirjautunut sisään ollenkaan. Matkan jälkeen vasta huomasin asian, ja sen että muutama päivä tapahtuneen jälkeen kaveri oli näyttävästi julistanut seinällään, miten hänellä ei ole enää asiaa niille, jotka eivät ole kommentoineet. Syyksi ei kelvannut ettei ole ollut kirjautuneena, kun tieto kuulemma kyllä leviää muitakin kanavia pitkin. Että silleen. No, kaikkea hyvää hänelle kuitenkin.

Sairastuin krooniseen suolistosairauteen. Ystävä löi välit poikki, kun olin heikoimmillani sairaalahoidossa tosi pahassa kunnossa, ettei hänen lapseensa tartu mikään paskatauti (oli raskaana tuolloin) tuon jälkeen en ole hänestä kuullut. Krooniset suolistosairaudet eivät edes ole tarttuvia....

Kaveriporukkaamme kuuluu/kuului viisi naista, olimme tunteneet yläasteelta asti.

Tulin raskaaksi ennen häntä, varastin kuulemma hänen unelmansa siitä että olisi saanut olla kaveripiirimme ensimmäinen äiti (oli ollut jo aiemmin kaveripiirimme ensimmäinen kihlautunut & naimisiin mennyt) Otti ilmeisesti koville kun oma aviomies ei vielä lasta halunnut. Ei siinä mitään, yritin vielä kaverisuhteet tai jatkaa, mutta eihän siitä mitään tullut...

Yksi ystävä lakkasi ihan yhtäkkiä pitämästä yhteyttä, aiemmin oli soitellut lähes päivittäin. Ehkä reilun viikon jälkeen, kun tajusin ettei ole kuulunut, soitin sitten hänelle ja kyselin kuulumisia. Hän aloitti hirveän tenttaamisen että mistä mä oon vihainen hänelle. Hän oli siis kai jostain kuullut että mä olisin suuttunut hänelle. En vieläkään tarkkaan tiedä mitä oli kuullut ja mistä. Yritin siinä selittää että en kyllä ole mistään vihainen, mutta hän vaan raivosi että kuinka kehtaan suuttua niin pienistä asioista, ja miksi en voi keskustella hänen kanssaan jos joku painaa mieltä. Ei millään suostunut ymmärtämään että kyse on jostain väärinkäsityksestä tai tyhmästä juorusta tai jostain. Sen puhelun jälkeen en enää kuullut hänestä, tästä on aikaa viitisen vuotta.

Eräs kaveri lopetti yhteydenpidon, koska meille ei sopinut, että hän tulee meille vierailulle koiran kanssa, koska meillä oli vieraana eräs tuttavapariskunta oman koiransa kanssa, joka ei tullut toimeen muiden koirien kansa. Tämä tuttava oli käymässä lähistöllä tyttöystävänsä kanssa ja koira oli tyttöystävän. Ilman koiraa hän olisi ollut tuossa tilanteessa tervetullut.

Tein exän kanssa tarjouksen talosta ja se meni läpi.

Hyvänä ystävänä pitämäni naapuri ei puhunut mulle enää sen jälkeen. Vasta myöhemmin sain kautta rantain kuulla että hekin olivat miehensä kanssa tehneet tarjouksen samasta talosta, en tiennyt heidän etsineen isompaa mutta he tiesivät meidän etsivän koska odotin tuolloin toista lasta ja asuimme kaksiossa.

Myöhemmin kuulin heidänkin löytäneen vähän matkaa kauempaa, itse asiassa paljon kauniimman näköisen, talon, mutta silti tää ystävä ei vastannut mitään kun laitoin onnitteluviestin uuteen kotiin tms.

En sanoisi kaverisuhde, mutta työkaverisuhde ( hyvä sellainen) kaatui yllättäen.

Saimme uuden toimipisteen, jossa työt äkkiä jaettiin, että pääsemme alkuun. Esimies sanoi, että jos jollain on liikaa töita tai liian vähän, jaetaan niitä sitten uudelleen. Yksi sitten valitti ettei ehdi syömään tai pitämään kahvitaukoja ja minä sanoin, että mulle mahtuu muutaman tunnin edestä työtä joka päivälle. Tämä ei hyvää työkaveria ilahduttanut jostain kumman syystä ja kieltäytyi avusta. Kiroili työpäivän jälkeen taas, kun ei ole kerennyt tauoille. Sanoin, että voin ottaa tietyt työt minulle, mulla on aikaa ja saat osan pois. Näihin olisi mennyt päivässä 1-2h.

Ei silti apuni kelvannut. Tämän jälkeen vain lakkasi puhumasta eikä tullut samaan tilaan kanssani. Avasi oven ja pamautti kiinni tulematta sisään jos olin esim. tauolla.

Kun hän lainasi minulta kameraa ja halusin sen myöhemmin takaisin. Hän oli kai ajatellut, että saa jättä sen itselle koskä minä muka rikoin vahingossa ammatikoulun aikana soluasunossa eläessä hänen äitinsä peilin. Sain kamerani takasin ja sen jälkeen emme ole olleet enää yhteydessä (sitä ennen oltiin parhaat kaverit). Siitä on nyt jo 14 vuotta.

Hävitin sen mielestä tahalleen yhdet löysät housut jota piti lainata.... olin antanut housut pestynä toisen kaverin mukaan että vie ne takaisin housujen oikealle omistajalle. Mutta ne olivat kadonneet matkalla ja ystävyys katkesi 🤣

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli yläasteaikoina kaveri, jonka valehteli, kieroili ja puhui selän takana minkä kerkesi. Kerran hän oli jälleen (ties monettako kertaa) antanut mulle oharit, kun olimme sopineet näkevämme, ja sovinkin sitten menoja erään toisen kaverin kanssa. Kesken kaiken tämä kaveri 1 soitti minulle ja kertoi omien menojensa peruuntuneen; hän voisi sittenkin olla kanssani. Ilmoitin, että olen jo toisen kaverin kanssa kaupungilla, mutta hän voisi kyllä liittyä seuraamme.

Ja kaveri 1 sai aivan järkyttävät RAIVARIT, koska minulla ei ilmeisesti olisi missään nimessä saanut olla muita kavereita kun hän. Saman tien hän haukkui minut kaksinaamaiseksi, petolliseksi ja ilkeäksi - eli kaikeksi, mikä hän itse oli. Pisti sitten välit poikki.

Ensin mua harmitti, mutta aika pian totesin, että tervemenoa vaan. Onneksi pääsin hänestä ajoissa eroon. Omituista tässä jutussa oli hänen käyttäytymisensä ja suuttumisen aiheensa, mutta hän ei ollut kyllä muutenkaan ihan normaali.

Mulla oli tälläinen kaveri näin aikuisiällä joka koko ajan perui tapaamisia ja sitten sanoikin tyyliin 'voidaan sittenkin nähdä, tulossa sinne' ja sanoin tyyliin 'ok' vaikka vitutti, mutta sitten samalla kertaa kun häntä oottelin kylään ja jotain kaksi tuntia varronnu niin hän laittoi viestiä 'ei sittenkään sovi, näänkin toisen kaverin' ja mä olin oikeasti räjähtämispisteessä ja sovin toisen menon, mut eikö tietenkin tämä tyyppi TAAS laittanu viestiä että 'joo voinkin tulla' kerroin hänelle asiallisesti että sovin toisen menon ja hän suuttui ja haukkui mut :D sen jälkeen ei olla oltu tekemisissä

Masennukseni vei kaveripiirin huomion pois hänestä. Ei kestänyt sitä, että muut kävivät  luonani kahvilla, siivoamassa, laittelivat tsekkausviestejä että olenko ok.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ykdin888 kirjoitti:

Ihmiset ovat välillä todella erikoisia. Kun luen näitä juttuja, en voi olla ajattelemattta että en uskalla enää tutustua keneenkään uuteen ihmiseen siltä varalta että joudun pettymään.

höpö höpö, kyllähän näissä jutuissa on paljon muuta taustalla mitä kirjoittaja vaan ei hoksaa tai ole ajatellut. Esim. toi kesämökki juttu. Kaveri koki että ystävä ei kertonut aiemmin suunnitelmastaan hankkia kesämökki niin hän olisi voinu auttaa tai olla mukana sen hankinnassa. Tai ajateli että kaveri on jo viettänyt mukavaa juhanusta uudella kesämökillään muiden kanssa, muttei ole kutsunut parasta kaveriaan. Tää on vähän tommonen vedetään matto kaverin jalkojen alta- tyyli. Oma yksi ystävä teki aina tota kunnes vihelsin pelin poikkki. Multa sai kaikki kuulumiset rehellisesti silloin kun ne tapahtui, ei puolen vuoden viiveellä "yllärinä". Hän piti sitä jonain pelinä. Kysyin usein ihan avoimesti aiotko tehdä sitä tai tätä? ei! No, puolen vuoden kuluttua tulee tieto että olikin juuri tehnyt niin mitä aavistelin. Kuulumisten salaaja! Ei ansaitse ystävää. ne salaamiset meni jo sille tasolle että oli aivan patologista valehtelua. Pitäköötsä salaisen elämänsä!

Ei hitto mitä keittiöpsykogian ammattilaisia täältä löytyy! Mökki oli heräteostos, edullinenkin, ostin sen sukulaiselta. Päätin siis asiasta ehkä noin viikon varoitusajalla, enkä todellakaan ollut salaillut mitään enkä viettänyt siellä aikaani yhtään, ennen kuin kerroin asiasta tälle ystävälleni. Kyse oli hyvin todennäköisesti kateudesta, eikä yhtään mistään muusta, valitettavasti. Olen vieläkin pahoillani asiasta, vaikka jälkikäteen ajateltuna olen kyllä tajunnut tulleeni usein myös hyväksikäytetyksi tämän ihmisen puolelta.

Miksi ihmeessä kaverin pitäisi olla mukana  mökin hankinnassa? Jos jotain omilla rahoillani ostan, niin haluanko siihen muiden mielipiteitä? Jos niihin on tarvetta niin kysyn. Ja sekin on varmaan ihan oma asia kenen kanssa siellä mökillä on. Ja jotkut ihmiset ehkä haluaa miettiä asioita ensin itsekseen ennen kuin puhuu niistä muille, edes sille parhaalle kaverille. Joo, olen introvertti. Asiani tulee puskista muille. Mutta haluan rauhassa muodostaa omat mielipiteeni ennen kuin muut alkavat vaikuttamaan niihin.

En tiedä omituisuudesta, mutta ystäväni alkoi jossain kohden puhumaan vain lapsestaan ja itsestään. Jonkin aikaa (vuosia) tätä jaksoin kuunnella, kunnes yksinkertaisesti päätin, että mittani on täysi. Hän ei kysellyt ikinä minun kuulumisisani vaan jauhoi lapsestaan ja itsestään. Yhtäkään kyläkutsua en ole enää vuosiin lähettänyt, ja olen pelkästään helpottunut.

Ystäväni alkoi seurustelemaan mieheni kaverin kanssa. Tapasivat meidän luona illanistujaisissa, kuitenkin ilman, että minä tai mieheni mitenkään oltaisi yritetty heitä parittaa.

Noin vuoden kuluttua tämä mies jätti ystäväni, oli pettänyt eikä halunnut enää seurustella. Ystäväni ei eron jälkeen halunnut pitää enää minuunkaan mitään yhteyttä, vaikka olin täysin hänen puolellaan asiassa ja olimme olleet ystäviä kymmenen vuotta. Ja en itse hengaile vapaa-ajalla tuon pettäjämiehen kanssa, hän on miehen koulukaveri, jota olen vain silloin tällöin bileissä nähnyt, eli ei ollut kyse siitä, että olisin ystävääni pettäneen kanssa hyvä ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju. Minulla oudoin kaveruuden päättyminen oli se kun olimme kaverin kanssa viihteellä noin pari vuotta sitten ja minua tuli vastaan pari vanhaa koulututtavaa joiden kanssa tietysti vaihdoimme kuulumisia. Kaverini tulkitsi sen lopullisena hylkäämisenä oletettavasti ja katosi baarista ja sitä mukaan fbstä ja ei vastannut enää mihinkään yhteydenottoihin. Eikä ole siis kyselyistäni huolimatta kertonut mikä on. Annoin olla.

Ohiksena pakko tarttua tähän, kun oli niin kumma tapaus. Kuule, mulle tuli ihan sellainen kutina, että josko joku näistä kavereista, johon törmäsit oli hänen vanha kiusaaja/ahdistelija/muuta isompaa skismaa heidän välillään. Asia on tietysti vanha ja olet jo sen käsitellyt, mutta ihan popsahti heti tällainen, tavallaan looginen, vaihtoehto. Itse olisin nuorempana voinut haihtua samoin, jos uusi ystäväni olisikin paljastunut vaikkapa jonkun kiusaajan frendiksi. Olisin tuominnut samalla hänet (väärin, mutta olisin). Oisko näin voinut käydä tässä sulle?

Muutin aika nuorena poikaystävän luo, tohon aikaan vielä vanhempien tulot vaikutti tukiin ja mun kuukausi budjetti oli n.50€/kk. Kaverit sitten suuttu mulle kun en lähtenyt joka lauantai terassille juomaan 7 euron kaljoja :):):). koska mä kuulemma voisin pistää poikaystävän ja vanhemmat maksaa ruoat ja elämisen. Olin siis itsekäs kun koitin itsenäistyä :D ehotin kyllä usein esim. piknikkejä yms, mutta ne ei kelvannut. Lopulta jouduin sanomaan että meidän arvot on aika erilaiset enkä oo valmis käyttämään lähimmäisiä hyväks kun voin tehdä vastuullisia päätöksiä ja elää omien varojen mukaan. Tää oli tietysti myös täyttä paskaa heidän mielestään. Mutta oikeesti helpompi olla kun karsii mätämunat pois kavereista :)