Miksi lapseni eivät menesty lukiossa?
Olemme mieheni kanssa molemmat maistereita, aina lukeneet paljon.
Tyttärestämme toinen ei päässyt pitkää matikkaa läpi ja ylppärit siirtyi syksyyn (jolloin vika kerta uusia). Toista tyttöä kiinnosti koko vuonna vain vanhojentanssit.. Hänellä menee vielä heikommin. Lyhyt matikka keskiarvoltaan 6, ja kielissä myös nelosia joukossa.
En todella ymmärrä mitä on tehty väärin. 8 on meidän perheessä hyvä arvosana ja 9 ja 10 saa kehuja.. no, niitä ei ole hetkeen näkynyt. Ei olla pakotettu lukioon eikä muutenkaan yli- tai alikorostettu koulun merkitystä. Enemmän korostettu kuitenkin.
Sosiaalisia ovat somessa ja muutenkin. Kavereita molemmilla on ollut aina paljon. Ei mitään ihmeempää teini-ikää...
Vanhmpi kävi matikasta 8h tukiopetuksessa ja silti I..
Muita?
Kommentit (69)
No ei ole käynyt niitä lyhyen matikan kursseja, niin en usko, että helpottaisi.
Ap
En nyt mitenkään erityisen älykäs olekaan, mutta koulu ei silti ole mennyt noin huonosti koskaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olemme mieheni kanssa molemmat maistereita, aina lukeneet paljon.
Miten tämä liittyy tyttäriinne?
Vierailija kirjoitti:
Voi pelkällä päättötodistuksella hakea AMK:hon, mutta jonkun 2.asteen tutkinnon vaatii yliopisto.
Nyt toivon, että kävisivät edes lukion loppuun.
Voi kuulostaa provolta, mutta ei ole. Ei olla osattu vaatia tarpeeksi varmaan sitten...
Ap
Ei vaadi välttämättä toisen asteen tutkintoakaan, reittejä on monia, esim. avoimen yliopiston kautta. Mutta toki tämä vaatisi erityistä ahkeruutta tyttäreltäsi. Vain n. 1% opiskelee yliopistossa pelkällä peruskoulu -/kansakoulupohjalla.
Kulkeeko suvussa lahjakkuuden lisäksi myös ADHD? Se nyt vain yhtenä arvauksena mutta jokatapauksessa hieman kädettömän oloista touhua teiltä vanhemmilta. Lapset on somekoukussa, eivät jaksa keskittyä,ei kiinnosta jne, te järkkäätte yhden yksityisipetuskerran ja pettymys herää vasta kun että voi sukulaisille ja tutuille esitellä kuinka fiksu ylioppilastyttö teillä on.
Pelkään, että meillä käy samoin. Lapsi on vaan somessa ja koulussa menee just siitä, mitä aita on matalin esim äikän kirjaesseetä aloitti tekemään palautuspäivää edellisenä iltana puoli kahdeltatoista. Ei aiitä hyvä tullut, kun se vieläpä oli kahdesta kirjasta, jotka oli selaillut.
Miten muka saa ittensä revittyä ensi vuonna lukiossa irti luuserikavereistaan, jotka menee amikseen vitosen torkillaan. Ja se some on ihan koko ajan päällä. Se vie lopunkin ajan.
Mitenkäs älynlahjat? Kyllä lukion pitäisi läpi mennä lukemattakin kellä tahansa normaaleilla älynlahjoilla ja oppimiskyvyllä varustetulla ihmisellä. Ei tietenkään huippuarvosanoilla, mutta tyydyttävästi vähintään. Minä valmistuin yli kasin keskiarvolla ja ämmän papereilla. Muistan lukeneeni kahteen kokeeseen ja yhden aineen kirjoituksiin (kirjoitin viisi). Poissaolojakin oli aika paljon mutta jos siel tunnilla edes joskus on ja kuuntelee puolellakaan korvalla mitä opettaja sanoo niin on kyllä huolestuttavaa jos nelosia ja vitosia satelee.
Ne jotka ovat terävimpiä menestyvät.
Ei vanhempien menestyksellä ratsasteta.
Kommentoin itse muutamia vuosia sitten lukiosta kirjoittaneena, että oma minkäänlainen kiinnostus koulutusta ja ylipäätään akateemisia saavutuksia kohtaan heräsi vasta lukion jälkeen. Lukiossa en panostanut ollenkaan, tehnyt läksyjä ja kirjoituksiinkin menin takki auki. Sain kuitenkin ämmää ja eetä taktikoimalla, eli kirjoittamalla kieliä missä olin luonnostani hyvä ja helppoja aineita missä pärjää yleistiedolla. (Tt, yhteiskuntaoppi.)
Oma isäni on korkeakoulutettu ja en tule mistään elämänkouluperheestä. Koulutusta on aina arvostettu ja pidetty arvossaan perheessä. Siltikin, koen että yksi iso syy omaan opiskelumotivaationi puutteeseen on tämä nykyinen kulttuuri, trendit ja yleinen ilmapiiri. Kiitos sosiaalisen median, naisihanne on ennen kaikkea hyvännäköinen nainen - treenattu, meikattu, hiukset ja tukka kunnossa. Kauneus ja ulkonäkö ylipäätään on naisen arvon mitta, joten lukiossa isoin huolenaiheeni oli oma ulkonäköni. Se oli myös isoin motivaattori ja elämä oikeasti pyöri oman naaman ja ulkonäön perusteella. Etenkin jos on edes perusnätti, niin se positiivinen huomio on huumaannuttavaa. Ja kun oikeasti, en koe edelleenkään että yhteiskunnassamme arvostettaisiin naisten akateemisia saavutuksia, älykkyyttä tai kirjaviisautta. Pikemminkin isoja pyllyjä, taidokasta meikkiä ja sellaista itsenäistä vahvan naisen ihannetta ylipäätään.
(En ole ikinä edes ollut mikään ison luokan pissis ja olen nykyään yliopistossa, mutta edelleen koen eniten paineita ja huolia nimenomaan ulkonäöstäni.)
Vierailija kirjoitti:
No ei ole käynyt niitä lyhyen matikan kursseja, niin en usko, että helpottaisi.
Ap
En uskonut AP:n olevan provo, mutta nythän se provo paljastui. AP ei ole itse käynyt edes lukiota kun ei tiedä että lyhyen ja pitkän matikan alku on ihan sama. Pitkän matikan lukijat opiskelee vain syvällisemmin ja pitemmälle sitä matikkaa. Eli aika moni, joka ei pärjää pitkällä, vaihtaa lyhyeen ja saa siitä ihan hyvät arvosanat!
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin itse muutamia vuosia sitten lukiosta kirjoittaneena, että oma minkäänlainen kiinnostus koulutusta ja ylipäätään akateemisia saavutuksia kohtaan heräsi vasta lukion jälkeen. Lukiossa en panostanut ollenkaan, tehnyt läksyjä ja kirjoituksiinkin menin takki auki. Sain kuitenkin ämmää ja eetä taktikoimalla, eli kirjoittamalla kieliä missä olin luonnostani hyvä ja helppoja aineita missä pärjää yleistiedolla. (Tt, yhteiskuntaoppi.)
Oma isäni on korkeakoulutettu ja en tule mistään elämänkouluperheestä. Koulutusta on aina arvostettu ja pidetty arvossaan perheessä. Siltikin, koen että yksi iso syy omaan opiskelumotivaationi puutteeseen on tämä nykyinen kulttuuri, trendit ja yleinen ilmapiiri. Kiitos sosiaalisen median, naisihanne on ennen kaikkea hyvännäköinen nainen - treenattu, meikattu, hiukset ja tukka kunnossa. Kauneus ja ulkonäkö ylipäätään on naisen arvon mitta, joten lukiossa isoin huolenaiheeni oli oma ulkonäköni. Se oli myös isoin motivaattori ja elämä oikeasti pyöri oman naaman ja ulkonäön perusteella. Etenkin jos on edes perusnätti, niin se positiivinen huomio on huumaannuttavaa. Ja kun oikeasti, en koe edelleenkään että yhteiskunnassamme arvostettaisiin naisten akateemisia saavutuksia, älykkyyttä tai kirjaviisautta. Pikemminkin isoja pyllyjä, taidokasta meikkiä ja sellaista itsenäistä vahvan naisen ihannetta ylipäätään.
(En ole ikinä edes ollut mikään ison luokan pissis ja olen nykyään yliopistossa, mutta edelleen koen eniten paineita ja huolia nimenomaan ulkonäöstäni.)
Onpa maailma todella muuttunut, jos tilanne on tämä. Vai puhuuko kirjoittaja vain itsestään ja omasta kaveripiiristään? Jos liittyisi mensaan tai shakkikerhoon, näytelmäryhmään, saisit ehkä erilaisia arvoja arvostavaa seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Olemme mieheni kanssa molemmat maistereita, aina lukeneet paljon.
Tyttärestämme toinen ei päässyt pitkää matikkaa läpi ja ylppärit siirtyi syksyyn (jolloin vika kerta uusia). Toista tyttöä kiinnosti koko vuonna vain vanhojentanssit.. Hänellä menee vielä heikommin. Lyhyt matikka keskiarvoltaan 6, ja kielissä myös nelosia joukossa.
En todella ymmärrä mitä on tehty väärin. 8 on meidän perheessä hyvä arvosana ja 9 ja 10 saa kehuja.. no, niitä ei ole hetkeen näkynyt. Ei olla pakotettu lukioon eikä muutenkaan yli- tai alikorostettu koulun merkitystä. Enemmän korostettu kuitenkin.
Sosiaalisia ovat somessa ja muutenkin. Kavereita molemmilla on ollut aina paljon. Ei mitään ihmeempää teini-ikää...
Vanhmpi kävi matikasta 8h tukiopetuksessa ja silti I..
Muita?
Älykkyys periytyy äidiltä. Sinä oot vain tyhmä.
No ei ole kukaan hänelle suositellut lyhyen kirjoittamista, edes tuttu tohtori. Siinä on osa-alueita joita ei pitkässä ole. Mieluummin kertaa käytyjä kun käy uusia. On saanut kursseista myös muutamia seiskoja.
Ilmeisesti ongelma on harvinainen.. Ainakin ollaan viisaampia kuopuksen kanssa (sen mitä enää voi).
Myönnän olevani aika pihalla lasteni elämästä, ja kuvittelen monen asian kuuluvan olla kuten tytöt sen esittävät. Kännyköiden jatkuva läsnäolo häiritsi joitain vuosia sitten, mutta niihinkin tottui..
Ap
Meillä tytöt ovat jatkuvasti luokkansa parhaita. Olleet aina. Opiskelu on heidän mielestään kivaa ja kaikki harrastukset liittyvät opiskeluihin tavalla tai toisella. Kaikki on alusta asti mennyt aina hyvin mutta olemme silti miehen kanssa jatkuvasti kiinnostuneita heidän asioistaan ja koulunkäynnistään. Tytöt antavat raportin koulupäivästään ruokapöydässä ja asioista jutellaan. Lapset oppivat opiskelun mielekkyyden kotoa jo ennen koulutien alkamista. Jokainen akateeminen, valveutunut vanhempi tietää tämän. Siksi meidän lapsillamme on etulyöntiasema opiskelujen suhteen ei-akateemisten lasten rinnalla. Tämän vuoksi arvelen että sinä AP et ole akateemisuutta nähnytkään.
Minkä alan akateemiset tutkinnot teillä on? Ovatko tyttäret ulkonäkökeskeisiä kauniita "pissiksiä", joiden aika kuluu lähinnä somettamiseen? Silloin on ymmärrettävää, että kaikki aika vain kuluu johonkin hömppään. Jos he ovat perusfiksuja, he voivat kuitenkin kasvaa sen pissisvaiheen ohitse ja päästä opiskelemaan, kunhan rauhoittuvat. Matematiikkaa ei muistaakseni tarvitse kirjoittaa pakollisena lainkaan. Kannattaa valita joku häneltä itseltään paremmin sujuva aine.
Oikeasti? Mikähän osa-alue matikasta lyhyelle opetetaan ja laajalta jää pois? Ottaen huomioon, että lyhyen kursseja on paljon vähemmän.
Mutta luultavasti tyttäresi ei enää voi vaihtaa tutkintoon valittua ainetta, koska matematiikasta voi kirjoittaa vain pitkän TAI lyhyen oppimäärän. Tämä ei näyttäisi sisältävän optiota kokeilla toista, jos toisen reputtaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tytöt ovat jatkuvasti luokkansa parhaita. Olleet aina. Opiskelu on heidän mielestään kivaa ja kaikki harrastukset liittyvät opiskeluihin tavalla tai toisella. Kaikki on alusta asti mennyt aina hyvin mutta olemme silti miehen kanssa jatkuvasti kiinnostuneita heidän asioistaan ja koulunkäynnistään. Tytöt antavat raportin koulupäivästään ruokapöydässä ja asioista jutellaan. Lapset oppivat opiskelun mielekkyyden kotoa jo ennen koulutien alkamista. Jokainen akateeminen, valveutunut vanhempi tietää tämän. Siksi meidän lapsillamme on etulyöntiasema opiskelujen suhteen ei-akateemisten lasten rinnalla. Tämän vuoksi arvelen että sinä AP et ole akateemisuutta nähnytkään.
Ethän ole tosissasi? Meidän lasten koulunkäynti on tosi hankalaa, molemmilla eri vaikeudet. Teinin keskiarvo on reilusti alle 8 ja välillä kokeista tulee vitosia ja kutosia. On tuettu ja pienenä luettu paljon jne. Tehdään perheena yhdessä asioita. Nuorempi on välkky, mutta ei jaksa keskittyä. Kokeista kyllä tulee 10, mutta läksyt on tekemättä ja tavarat hukassa.
Ihan ydinperhe ollaan ja vanhemmat ollaan OTM ja KTM. Kerrotko mikä on mennyt pieleen, jos kaikki on vanhemmista kiinni?
Todennäköisesti heitä ei kiinnosta tarpeeksi.
Normaalijärkinen pärjää kyllä lukiossa vielä hyvinkin jos haluaa panostaa. Älykkäät pääsevät tietysti vähemmällä.
Tuossa ensimmäisessä viestissä ainakin nuoremman osalta se suurin syy tulikin esille, ei kiinnosta/ole motivaatiota.
Itsellänikin oli ongelmia lukiossa opiskelun suhteen.
Peruskoulussa olin valitettavasti tottunut siihen, että hyviä numeroita sai aika vähällä vaivalla. Sain esim. ysin päättäjäisissä kirjan ruotsin kielen harrastuneisuudesta vaikka muistaakseni läksyjen teko ole koko vuoden vähän niin ja näin. En vain sattunut jäämään kiinni...Lukiossa ei enää samalla tavalla pärjännyt ja niinpä valitettavasti sanavarasto on jäänyt vähän suppeaksi. Kielioppi on kyllä hallussa.
Kyllähän se nyt harmittaa, että vähän enemmän panostamalla olisin saanut paremmat tulokset ylioppilaskirjoituksista.
Eikä äitikään tunnu olevan penaalin terävin kynä.