Raskauden keskeytys

En ymmärrä näitä tapauksia, kun sanotaan että "en tiedä kuka on lapsen isä".

Kuinka monelle sitä pillua annetaan yhden kierron aikana, jos isää ei pysty nimeämään? Vai annetaanko sitä kenelle vain tuntemattomalle baarijannulle, jonka nimeä ei edes vaivauduta kysymään tyyliin "annoin yhdelle ruskeahiuksiselle jannulle viime yönä ja ei siitä hötäkässä nimeä ehditty kysyä ja sitten homma olikin hoidettu ja kumpikin lähti omille teilleen". Ei taida elämän perusasiat olla ihan hallussa.

Itse juuri tein raskaudenkeskeytyksen. Oli tosin vasta rv 6. Oon 21v, avopuoliso löytyy mutta opiskelut kummallakin kesken,ei säästöjä, ei vakityöpaikkaa tietenkään. Itse voin kyllä kituuttaa rahasta, ruuasta ja vaatteista mutta ei lapsi.

Vaikein asia ajatella oli että sen piti tapahtua. Olen ja olin niin varma päätöksestä, ettei oikeastaan harmittanut mikään muu kuin se, että olin tähän tilanteeseen ajautunut. En ole keskeytyksen jälkeen itkenyt sen takia. Päätöksen tein ihan järjissäni ja järkisyistä. Kovimmat kivut kesti n. tunnin, sen jälkeen koski siedettävästi.

Tsemppiä!! Sä tiedät mitä sä teet,tuntemattomien loukkaavat kommentit kannattaa ohittaa täysin. Tää on varmasti just tällä hetkellä sulle paras päätös. Muista se.

Käyttäjä2513 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeellinen keskeytys tehdään viimeidtään viikolla 12. Ja kyllä se sattuu.

Ai kas kun mulle on tehty rv 18. T:1

Vain kaksi viikkoa myöhemmin ei enää olisi tehty lainkaan aborttia.

Höpö höpö, rv 22, joissain tapauksissa jopa 24.

Sosiaalisista syistä abortit tehdään alle 20 rv, vain sikiön vaikean sairauden vuoksi sen jälkeen.

Ei tarvitse olla vaikea sairaus tai vamma.

Miten niin??

Yli 20+0 rv voidaan keskeytys tehdä ainoastaan silloin, jos luotettavalla tutkimuksella on todettu vaikea sikiön sairaus tai rakenteellinen poikkeavuus ja raskaus on kestänyt enintään 24+0 viikkoa.

Mistään muusta syystä ei saa keskeytystä yli 20+0 viikolla.

Jos nyt ajatellaan vaikka downin syndroomaa niin sehän ei ole sairaus ollenkaan eikä vammanakaan vaikea. Ja jopa turnerin oireyhtymä riittää syyksi. Turneria ei välttämättä koskaan elämän aikana huomata. Sitä ei siis mitenkään voi pitää vaikeana vammana ja sairaus ei ole sekään.

Sinulla ei selkeästi ole mitään käsitystä downista, monet ovat syvästi vammaisia ja asuvat laitoksissa. Luultavasti olet tavannut vain niitä, joilla hyvin lievä versio ko. syndroomasta. Lisäksi downiin liittyy yleisesti monia fyysisiä sairauksia liitännäisenä, kuten sydänvikaa ja leukemiaa, monet kuolevat itse asiassa jo nuorena. Jostain syystä näistä ei vain puhuta ja julkisuuteen tuodaan aina ne, joilla lievä versio downista.

Tiedän downista luultavasti enemmän kuin sinä. Olen heitä työni kautta tavannut kymmeniä. Ihan kaiken tasoisia ( en tykkää tosin taso sanasta), terveitä, vähemmän terveitä, sairaita. Kaikkia mahdollisia erityispiirteitä, elimellisiä ongelmia, aistivammoja. Siitä huolimatta en pidä downia niin vaikeana vammana ( ei ole sairaus), että pitäisi raskaus keskeyttää. Olen nimittäin nähnyt myös ne vaikeat vammat ja sairaudet muilla kuin downeilla. Tietenkin down henkilö voi sairastua vakavasti kuten kuka tahansa.

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa ole yhtään mitään vastuullisuutta. Ei toisen elämän päättäminen ole sellaista. Vastuullista olisi ottaa vastuu tekemisistään ja antaa toiselle mahdollisuus elää. Adoptio on miljoona kertaa parempi ratkaisu kuin keskeytys.

Mä en ole koskaan saanut aborttia vastustavilta vastausta, että mistä ne kaikki adoptioperheet saadaan ei-halutuille ja mahdollisesti sairaillekin lapsille?

Niinpä, 10 000 lasta joka ikinen vuosi. Ekat pari vuotta varmaan sujuis, mutta sitten alkais lastenkodit täyttyä lapsista joita kukaan ei haluaisi. Kaipa nämä adioptio on aina parempi ratkaisu- ihmiset sitten adoptois ne kaikki lapset itselleen. Myös ne vaikeasti vammaiset.

Jos nyt vaan laskettaisiin mukaan ne ns sosiaaliset syyt. Kun ei ole viitsitty käyttää ehkäisyä, kun nyt vaan ei huvita ja kun saahan sen abortin. Tuohon kymppitonniin kuitenkin sisältyy myös elinkelvottomat sikiöt, äidin sairaudet, raiskaukset. Joissakin tapauksissa abortti on hyvä vaihtoehto. Sehän on utopistinen ajatus, että kaikki antaisivat lapsen adoptioon. Mutta kun edes nämä ei huvittaa tyypit. Toisaalta ne harvat, jotka ajattelevat lapsen parasta ja päätyvät abortin sijasta adoptioon ovat älykkäitä ja empaattisia. Se alkaa tässä maailmassa olla harvinaista.

Itselleni ei jäänyt minkäänlaisia traumoja kun tein abortin rv 7. Tiesin ettei lapsi todellakaan sovi elämäntilanteeseen, oltiin seurusteltu mieheni kanssa silloin vasta pari kuukautta ja minua suorastaan oksetti ajatus vatsassani kasvavasta solumöykystä josta halusin vain päästä mahdollisimman pian eroon, vaikka karulta kuulostaakin. Tein abortista mielessäni vain lääketieteellisen toimenpiteen johon en kaivannut mitään henkistä taakkaa päälle. Tottakai aluksi plussattua järkytti ja harmitti, mutta kun toimenpide oli ohi, olin vain todella huojentunut.

Ap kysyi sattuuko keskeytys ja sitten kun jengi vastaa että sattuu ja oli rankkaa niin hirveä alapeukutus. Pitäisikö ihmisten valehdella että keskeytys oli mukavaa kaikinpuolin???

Rankkahan tuo päätös on, mutta silti mun mielestä rehelliset vastaukset mieluummin kun paapomista.

Omasta puolestani sanon että sattui ja etenkin henkisesti sattui ja paljon. Toivon silti ap:lle voimia nyt ja voimia elää päätöksensä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ap kysyi sattuuko keskeytys ja sitten kun jengi vastaa että sattuu ja oli rankkaa niin hirveä alapeukutus. Pitäisikö ihmisten valehdella että keskeytys oli mukavaa kaikinpuolin???

Rankkahan tuo päätös on, mutta silti mun mielestä rehelliset vastaukset mieluummin kun paapomista.

Omasta puolestani sanon että sattui ja etenkin henkisesti sattui ja paljon. Toivon silti ap:lle voimia nyt ja voimia elää päätöksensä kanssa.

Kamalinta on kun alapeukutetaan näitä myöhään keskeyttäneitä. Kai nyt on selvääkin, että siihen on silloin ollut hyvä syy ja empatia ei olisi pahitteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vahvemman ehdoilla mennään. Sikiö on helppo nitistää. Elämme kovien arvojen aikoja.

Saatana mitä jeesustelua! Silloin kun abortti on laiton, niitä tehdään runsaasti ja moninkertaisesti maan alla. Näin oli Suomessakin muinoin. Ja naiset tekivät itse virkkuukoukuilla ym. Lisäksi lastensurmat olivat yleisiä.

jos nainen ei halua lasta, siitä hankkiudutaan eroon tavalla tai toisella. Tai koetetaan lapsen elinaikana.

Ap:lle voimia. Tärkeintä, että sinä itse tiedät että päätöksesi on oikea, muiden hyväksynnällä ei ole mitään merkitystä. Sama koskee muitakin asioita elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä leukemiaakaan jätetä hoitamatta. Toki kaikki eivät selviä mutta ainakin tavallisen lapsen puolesta taistellaan.

Hinnalla millä hyvänsä pitää siis downitkin säästää. Viis kärsimyksistä.

Siinä mennään aina pikkuisen vaarallisille vesille, kun aletaan määritellä ajattelukykyisen ihmisen puolesta tämän  elämän laatua. Jos sinä sanot, että downin elämä on kärsimystä, voin minä yhtä suurella oikeudella sanoa, että sinun elämäsi on kärsimystä.

Useimmat downit kuitenkin pystyvät puhumaan ja ymmärtävät kysymyksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa ole yhtään mitään vastuullisuutta. Ei toisen elämän päättäminen ole sellaista. Vastuullista olisi ottaa vastuu tekemisistään ja antaa toiselle mahdollisuus elää. Adoptio on miljoona kertaa parempi ratkaisu kuin keskeytys.

Mä en ole koskaan saanut aborttia vastustavilta vastausta, että mistä ne kaikki adoptioperheet saadaan ei-halutuille ja mahdollisesti sairaillekin lapsille?

Niinpä, 10 000 lasta joka ikinen vuosi. Ekat pari vuotta varmaan sujuis, mutta sitten alkais lastenkodit täyttyä lapsista joita kukaan ei haluaisi. Kaipa nämä adioptio on aina parempi ratkaisu- ihmiset sitten adoptois ne kaikki lapset itselleen. Myös ne vaikeasti vammaiset.

Jos nyt vaan laskettaisiin mukaan ne ns sosiaaliset syyt. Kun ei ole viitsitty käyttää ehkäisyä, kun nyt vaan ei huvita ja kun saahan sen abortin. Tuohon kymppitonniin kuitenkin sisältyy myös elinkelvottomat sikiöt, äidin sairaudet, raiskaukset. Joissakin tapauksissa abortti on hyvä vaihtoehto. Sehän on utopistinen ajatus, että kaikki antaisivat lapsen adoptioon. Mutta kun edes nämä ei huvittaa tyypit. Toisaalta ne harvat, jotka ajattelevat lapsen parasta ja päätyvät abortin sijasta adoptioon ovat älykkäitä ja empaattisia. Se alkaa tässä maailmassa olla harvinaista.

Adoptio on lapselle aina hylkäyskokemus ja trauma. Eli sikäli vähän huonompikin biologinen koti saattaa olla parempi kuin hyvä adoptiokoti. Älykäs ja empaattinen ihminen tiedostaa tämänkin, ja onneksi adoptiopäätöstä ei ole pakko eikä voikaan tehdä heti lapsen syntymän jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ap kysyi sattuuko keskeytys ja sitten kun jengi vastaa että sattuu ja oli rankkaa niin hirveä alapeukutus. Pitäisikö ihmisten valehdella että keskeytys oli mukavaa kaikinpuolin???

Rankkahan tuo päätös on, mutta silti mun mielestä rehelliset vastaukset mieluummin kun paapomista.

Omasta puolestani sanon että sattui ja etenkin henkisesti sattui ja paljon. Toivon silti ap:lle voimia nyt ja voimia elää päätöksensä kanssa.

Niinpä, tätä reaktiota ihmettelen aina näissä aborttiketjuissa.

Jos vastaa rehellisesti suoraan kysymykseen, saa kuulla nuhteita, että ei saa pelotella jne.

Voi kumpa keskenmenon kärsineet saisivat yhtä paljon tukea ja päähäntaputtelua kuin nämä pyllynjakajat joilla ei ole edes isästä tietoa.

Mulle tehtiin lääkkeillä RV 10. Supistukset sattui, mutta heti kun sikiö tuli ulos kipu (ja pahoinvointi!) loppui. Kyllä se jo ihan ihmiseltä näytti, mutta ei se mitenkään mua inhottanut tai traumatisoinut, biologiaa se vain on. Sosiaalisista syistä tein, en kadu. Totesin vaan että ensi kerralla lähden tältä osastolta toivotun vauvan kera.

Vierailija kirjoitti:

Voi kumpa keskenmenon kärsineet saisivat yhtä paljon tukea ja päähäntaputtelua kuin nämä pyllynjakajat joilla ei ole edes isästä tietoa.

Jos sinä vaikka antaisit tukea, kun näyttää empatia olevan noin kauniisti hallussa.

Tuo, joka kommentoi, että Down ei ole vaikea vamma: Et ole edes nähnyt niitä vaikeavammaisia, ne ovat laitoksissa tai kuolleet.

Vierailija kirjoitti:

Tuo, joka kommentoi, että Down ei ole vaikea vamma: Et ole edes nähnyt niitä vaikeavammaisia, ne ovat laitoksissa tai kuolleet.

Olen kyllä heitä hoitanutkin. Kaikkihan me kuolemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahvemman ehdoilla mennään. Sikiö on helppo nitistää. Elämme kovien arvojen aikoja.

Saatana mitä jeesustelua! Silloin kun abortti on laiton, niitä tehdään runsaasti ja moninkertaisesti maan alla. Näin oli Suomessakin muinoin. Ja naiset tekivät itse virkkuukoukuilla ym. Lisäksi lastensurmat olivat yleisiä.

jos nainen ei halua lasta, siitä hankkiudutaan eroon tavalla tai toisella. Tai koetetaan lapsen elinaikana.

Tämä kertookin kaiken oleellisen abortin tekijöiden luonteesta

Sana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kysyi sattuuko keskeytys ja sitten kun jengi vastaa että sattuu ja oli rankkaa niin hirveä alapeukutus. Pitäisikö ihmisten valehdella että keskeytys oli mukavaa kaikinpuolin???

Rankkahan tuo päätös on, mutta silti mun mielestä rehelliset vastaukset mieluummin kun paapomista.

Omasta puolestani sanon että sattui ja etenkin henkisesti sattui ja paljon. Toivon silti ap:lle voimia nyt ja voimia elää päätöksensä kanssa.

Niinpä, tätä reaktiota ihmettelen aina näissä aborttiketjuissa.

Jos vastaa rehellisesti suoraan kysymykseen, saa kuulla nuhteita, että ei saa pelotella jne.

Ja jos tulen jakamaan oman kokemukseni, että kyllä se fyysinen kipu on siedettävä ja että ei-toivotun raskauden keskeyttäminen lopetti ahdistuksen ja toi helpotuksen tunteen, eikä todellakaan ollut mikään traumaattinen kokemus, saan samaa paskaa niskaan?

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tehty keskeytys viikolla 23. Ikuiset arvet jätti, henkisesti todella rankkaa.

En osaa auttaa sinua ap, mutta voisin kuvitella että synnytys ihan käynnistetään jo noillakin viikoilla.

Omani oli aivan normaali synnytys, sikiö vain oli pienempi (vajaa 30cm ja vajaa 500g)

Yli pääseminen todella rankkaa, onneksi saatiin pitää vauvaa sylissä ja jättää jäähyväiset

Näin jälkeenpäin ajatellen, koetko että sinun olisi tullut jatkaa raskautta loppuun asti? Uskotko, että olisit päässyt psyykkisesti vähemmällä kuormalla silloin?