Vihaan kummina olemista
Olet lahja-automaattina kaksi kertaa vuodessa. Käytät satoja euroja yhteen kummilapseen.
Koet huonoa omaatuntoa siitä, ettet tunne kummilastasi tai osaa viettää aikaa hänen kanssaan. Olet vuosien aikana yrittänyt rakentaa jonkinlaista suhdetta häneen, mutta suhde on yksipuolinen ja siksi hankala ylläpitää.
En malta odottaa, että parin vuoden sisällä kaikki kummilapseni ovat käyneet rippikoulun ja loppuu tämäkin "ilo". Ei enää ikinä!
Muita samoin tuntevia kummeja?
Kommentit (224)
Etsin keskusteluja kummiudesta ja tämä tuli vastaan. Tuli niin surullinen olo lasten puolesta 😟 Älkää heille kostako, jos vanhemmissa on vikaa!
Vaikka olen jo aikuinen, omat kummivanhempani ovat edelleen tärkeitä ihmisiä elämässäni ja tuntuisi kamalalta, jos he olisivat ajatelleet minun olleen pelkkä riesa. Lahjat jäivät lapsuuteen, mutta yhteyttä pidetään edelleen.
Haluan laittaa eteenpäin saamani hyvän ja olla mahdollisimman hyvä kummi omille kummilapsilleni.
Eipä tunnu auttavan edes se, etten kuulu kirkkoon. Nyt osa nimiäisiä pitävistä haluaa ehdoin tahdoin lapsilleen feikkikummit, että lapset ovat samassa asemassa lahjojen suhteen kastettujen kanssa.
En tahdo automaatiksi, enkä ymmärrä ollenkaan miksi kastamattomalle lapselle pitää hankkia 'kummeja.'
Mä olen todella huono kummi. Unohtelen ihmisten syntymä- ja nimipäiviä kiireessä. Joululahjat hankin usein jouluaattona, kun pääsen joululomalle, eihän ne ehdi minnekään. En käy kenenkään juhlissa muutenkaan. Jotenkin ymmärrän hävetä huonouttani kummina, mutten saa silti tehtyä sille mitään.
Ei täältäkään löydy ymmärrystä sille, että lapselle pitää saada feikkikummi.
Mulla ei ole kuin 2 kummilasta. Toisen kanssa en oo juurikaan tekemisissä kun yhteydenpito jäi yksipuoliseksi. Toista otan välillä yökylään ja reissuille mukaan. Saisi noita olla enemmänkin, mutta ei mua koskaan pyydetä :-(
En minulla ole huonoa omatuntoa kummilapsien takia. Naiset syyllistyvät usein kaikesta turhasta, yrittäkää päästä siitä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Eipä tunnu auttavan edes se, etten kuulu kirkkoon. Nyt osa nimiäisiä pitävistä haluaa ehdoin tahdoin lapsilleen feikkikummit, että lapset ovat samassa asemassa lahjojen suhteen kastettujen kanssa.
En tahdo automaatiksi, enkä ymmärrä ollenkaan miksi kastamattomalle lapselle pitää hankkia 'kummeja.'
Oletko suostunut?
Mitä ihmettä? Eihän kummin tarvitse tehdä mitään, jos tuntuu vaikealta. Eivät kummit useinkaan huomioi kummilapsiaan melkein mitenkään. Joskus joku lahja jostain saavutuksesta on ihan hyvä. Rippikoulu ei ole saavutus, mutta siitä pitää kai kummin jotain lahjaa antaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen todella huono kummi. Unohtelen ihmisten syntymä- ja nimipäiviä kiireessä. Joululahjat hankin usein jouluaattona, kun pääsen joululomalle, eihän ne ehdi minnekään. En käy kenenkään juhlissa muutenkaan. Jotenkin ymmärrän hävetä huonouttani kummina, mutten saa silti tehtyä sille mitään.
Minä tähtään tähän! Inhoan ylitunnollisuuttani ja suorittamista. Tavoitteenani on olla huono kummi - ei jaksa enää tätä lahjasavottaa :D
Mä en jaksanut. Harmittaa ja huono omatunto. Itsellä samaan aikaan kolme pientä lasta.
Vierailija kirjoitti:
En minulla ole huonoa omatuntoa kummilapsien takia. Naiset syyllistyvät usein kaikesta turhasta, yrittäkää päästä siitä eroon.
Tuon haluaisin oppia.
Niin hienoa.
Tiedän, että turhasta huono omatunto, mutta.
Kummin tehtävä on hämärtynyt. On oikeutettua olla stressaantunut lahja-automaattina olosta. Kuinka moni oikeasti toivoo kristillistä kasvatusta kummilta lapselleen?
Kun aikaa kuluu ja kummi voi huonosti, kuka kysyy miten menee. Ei kukaan.
Olen tuntenut syntyneeni vain lahja-automaatiksi. Ihminen en liene edes.
Lopetin lahjat aikuisille. Sen jälkeen minua ei ole ollut olemassa.
Surullista. Yksinäistä.
Meillä on yksi kummilapsi karsea. Siis kyllä, aivan vastenmielinen. Riehuu, räyhää, pilaa kaikki tapaamiset aivan naurettavalla kiukuttelulla (10v.). Vanhemmat eivät saa mitään otetta kakaraan. Vihaan yli kaiken nykyään perhetapaamisia tämän perheen kanssa. Olisivat yökyläänkin tuuppaamassa. Vain kuolleen ruumiini yli. En todellakaan pakottaudu pitämään kenestäkään vain sen vuoksi, että on a) lapsi ja b) olen kys. lapsen kummi. Lahjatoiveet ei myöskään koskaan unohdu ilmoittaa, kysyin niitä tai en.
Toinen kummilapsi on meille tärkeä ja sanoisin, että jopa rakas. Nähdään melko usein ja tehdään kaikenlaista yhdessä. Hän on jo teini ja on symppistä kun haluaa silti oma-aloitteisesti viettää aikaa meidän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on neljä kummilasta ja kaduttaa kaikki. Olen vasta 25 ja en ole koskaan pitänyt lapsista. Mutta kaikki neljä tapausta vänkäsivät pitkään että suostun kummiksi. Kolmen lapsen vanhempien kanssa asiat jokseenkin sujuvat ja varovaisesti ehdottelevat jotain ostettavaa välillä. Näitä kolmea näen mielelläni, vaikken lasten kanssa osaa ollakaan. Ja haluan olla heidän elämässään läsnä ja tukena. Mutta sitten tämä neljäs, tai siis hänen äitinsä. Vaatii ihan kohtuuttomia jatkuvasti. Lapsen lahjat täytyy aina olla vähintään 50€ maksavia. Kehuu koko ajan että kiva kun osaatte ostaa niin hyviä lahjoja, vaikka itse nimenomaan painottaa että pitää olla juuri sitä tai tätä. En aio enää ostaa. Kolme vuotta tässä menikin siihen tuhlatessa. Tämän lisäksi ilmoittaa lyhyellä varoitusajalla että tuo lapsen hoitoon (asuvat vielä kaukana) vaikka olisin nimenomaan sanonut ettemme ole tavattavissa. Miten jotkut ovat noin kohtuuttomia? Nyt loppui kyllä hyväksikäyttö ja enää en kummiuteen suostu.
Kuulostaa aivan järkyttävältä ja kauhealta, että toivotaan tiettyjä kalliita asioita. Minulla ei ainakaan olisi varaa moiseen. :(
Saat toivon mukaan heiltä vastavuoroisesti hyvät synttäri- ja joululahjat, koska ei kummi ole mikään lahjaautomaatti. Kyllähän moni ihmissuhde perustuu vastavuoroisuuteen. Harva jaksaa jatkaa, jos ihmissuhde ei anna mitään.
Ja kummien vanhemmat hoi! Nyt sitä rahaa lapselle mukaan, kun kummi vie hänet jonnekin. Lapsen kummi vei lapseni + omat lapsensa Sealifeen. Ostin netistä lipun lapselleni ja lähetin sen kummin sähköpostiin. Laitoin mukaan myls rahaa ruokiin ja ostoksiin, jotta kummin ei näitä tarvitse maksaa. Lapsen kukkarossa oli kuitit ostoksista ja vaihtorahat. Ei ole vaikeaa.
Loppui se kummittelu. En tunne lasta, lapsi ei tunne minua, kiitos äidin. Äiti tosin suuttui tästä. Kummius ei ole mikään elinkautinen, jota on pakko suorittaa hampaat irvessä hamaan loppuun saakka.
Vierailija kirjoitti:
Loppui se kummittelu. En tunne lasta, lapsi ei tunne minua, kiitos äidin. Äiti tosin suuttui tästä. Kummius ei ole mikään elinkautinen, jota on pakko suorittaa hampaat irvessä hamaan loppuun saakka.
Aivan!!! Moni vain odottaa jotain, mutta ei mahdollista suhteen kehittymistä lapsen kanssa, vaikka haluja itsellä sellaiseen oisikin.
Ei ongelmaa syntymäpäivä 500€ ja joulu 500€ sillä siitä pääsee.553
Ruuhkavuodet kahden lapsen kanssa.. Ei ole ylimääräistä aikaa kummilapsille.