Ylioppilaaksi pääsevä serkkuni on sitä mieltä että koko maailma on auki hänelle, ihan kaikki mahdollisuudet edessä. En osaa päättää kannustaisinko optimismiin vai kertoisinko suomalaisesta todellisuudesta ja arjesta nykyään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannusta optimismiin. Jossain vaiheessa vähän vanhempana hän itse huomaa miten asiat ovat, ja se on ihan riittävän raskasta, ilman että joku on jo aikaisemmin on lytännyt. Optimismi on hyvä asia, joka kannattaa säilyttää niin pitkään kuin pystyy. Kun sen menettää, sitä ei yleensä saa enää takaisin. Oi, ollapa taas teini ja optimistinen. 30v

Kummallista, että todellisuudesta vihjaaminen on "lyttäämistä".

Jokaisella on oma todellisuutensa, mutta miksi haluat muiden elää sinun kokemuksessasi?

Kosska maailmassa kyse ei ole subjektiivisesta kokemuksesta, kokemista vaikka keittiöpsykologit kuinka selittäisivät self help -kirjoissaan, että maailma on selainen kuin haluat sen olevan. Sellainen on valehtelemista.

Työtön, mt-ongelmainen ym. - hänen kuntonsa ei kohene sillä, että jääkaappimagneetissa lukee think positive. Se ei anna eväitä mihinkään.

No, miksi juuri ylioppilaaksi päässeen tulisi ajatella maailmasta kuin työtön tai mielenterveysongelmainen? Miksi hänen tulee ajatella, että koska maailmassa on työttömyyttä ja mielenterveysongelmia, ei hänen elämässäänkään todennäköisesti muuta ole.

Kyllä minä tiedän, että voin seuraavassa hetkessä joutua neliraajahalvauksen myötä loppuelämäkseni letkuihin tai perheeni voi kuolla. Silti käyn töissä normaalisti (vaikken ehkä huomenna sitä voi tehdä), suunnittelen perheen kesälomareissua (vaikka eiväthän he välttämättä ole siinä enää silloin) ja tavoittelen elämässäni pienempiä tavoitteita (ehkä en ikinä teekään sitä neljä viikon pyöräreissua Nizzaan, mutta käynpähän sunnuntaina polkemassa 70 kilometriä lähiseudulla)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannusta optimismiin. Jossain vaiheessa vähän vanhempana hän itse huomaa miten asiat ovat, ja se on ihan riittävän raskasta, ilman että joku on jo aikaisemmin on lytännyt. Optimismi on hyvä asia, joka kannattaa säilyttää niin pitkään kuin pystyy. Kun sen menettää, sitä ei yleensä saa enää takaisin. Oi, ollapa taas teini ja optimistinen. 30v

Kummallista, että todellisuudesta vihjaaminen on "lyttäämistä".

Jokaisella on oma todellisuutensa, mutta miksi haluat muiden elää sinun kokemuksessasi?

Kosska maailmassa kyse ei ole subjektiivisesta kokemuksesta, kokemista vaikka keittiöpsykologit kuinka selittäisivät self help -kirjoissaan, että maailma on selainen kuin haluat sen olevan. Sellainen on valehtelemista.

Työtön, mt-ongelmainen ym. - hänen kuntonsa ei kohene sillä, että jääkaappimagneetissa lukee think positive. Se ei anna eväitä mihinkään.

No, miksi juuri ylioppilaaksi päässeen tulisi ajatella maailmasta kuin työtön tai mielenterveysongelmainen? Miksi hänen tulee ajatella, että koska maailmassa on työttömyyttä ja mielenterveysongelmia, ei hänen elämässäänkään todennäköisesti muuta ole.

Kyllä minä tiedän, että voin seuraavassa hetkessä joutua neliraajahalvauksen myötä loppuelämäkseni letkuihin tai perheeni voi kuolla. Silti käyn töissä normaalisti (vaikken ehkä huomenna sitä voi tehdä), suunnittelen perheen kesälomareissua (vaikka eiväthän he välttämättä ole siinä enää silloin) ja tavoittelen elämässäni pienempiä tavoitteita (ehkä en ikinä teekään sitä neljä viikon pyöräreissua Nizzaan, mutta käynpähän sunnuntaina polkemassa 70 kilometriä lähiseudulla)

Kun kysyy itse ja vastaa itselleen, saa yleensä haluamansa vastauksen. Yleisen keskustelun kannalta tällaisilla ei ole merkitystä.

Mitä kuvittelet saavuttavasi jos sanot totuuden arjesta? Eiköhän jokaisen arki muodostu omanlaiseksi ilman että joku toinen sanoo siihen mitään.

Et tiedä mistä asioista jonkun toisen elämä koostuu.

Ratkaiseeko nyt yksi totuus suomalaisesta arjesta kuplan?

Kannusta mielummin ja hylkää oma katkeruutesi. Kyllä jokainen sitten jossain kohtaa elämää törmää realiteetteihin.

Ylioppilaalle ja muille vastavalmistuneillehan se maailma nimenomaan on auki. Suurimmalla osalla ei ole vielä perhettä, ei asuntolainaa, ei "oravanpyörää" eikä vielä edes sitä jatko-opiskelupaikkaa - joten tuleva asuinpaikka on auki, puoliso (jos sellaisen haluaa) löytämättä, uusi kaupunki, uusi asunto, vaihto-opiskelu, lyhyet työsuhteet, suhteiden luominen, verkostoituminen, jne.

Kyllä se täällä kolmenkympin toisella puolella alkaa olemaan jo aika suljettu maailma, kun on lapsia ja asuntolainat ja opiskelut opiskeltu. Ei tässä enää lähdettäisi vaihtoon ja uusi alakin olisi valittava hyvin tarkoin, lääkikseen tuskin enää olisi intoa minulla enkä missikisoihinkaan enää kelpaa. Nuori taas on kaiken uuden edessä.

En tajua miksi täällä monet ajattelevat että "ettei nyt vain ylpistys" ja "siinäpä se sitten hoksaa". Kyllä elämässä tulee vastaan myös kauheita asioita, mutta niin tulee myös uskomattoman ihania asioita. Ei se tarkoita että on tyhmä tai naiivi, jos ei halua vetää sitä naamaa ikimyrtsille ja odottaa aina pahinta.

Entä jos nuori onnistuukin ihan kaikessa mitä tästä eteenpäin kokeilee? Aiotko seisoa siellä naama mytyssä kertomassa että "Kyllä se kohta kosahtaa"?

Kyllä kaikki on mahdollista. Tai lähes.

Mikäli on kirjoittanut ällät pitkä matematiikka, fykebi niin paljon on mahiksia mitä tulee opiskeluun. 

Ap on lytätty kaikilla positiivisuuden, optimismin, avoimuuden, kypsyyden, selvännäkemisen ja vihreän ideologian sekä puunhalauksen tuomilla voimilla. :D

Olisipa mukava olla moderoitsija, joka näkee viestihistorian näiltä posetiivareilta. :)

Oli ketjussa syvällinen viisauskin. Sen kun kaikki muistaisivat. :)

Jos serkku on nainen, niin suomalaisten feministien mukaan on umpikujassa. Maailma ei ole auki ja mahdollisuudet ovat heikot. Naisen euro, lasikatot, nainen pakotettu jäämään kotiin lasten kanssa köyhempänä  jne.

Jos serkku on mies, niin hän on oikeasti umpikujassa: opinnot, työt, terveysasiat, elinaikaodotus, armeija ja moni muu asia on vastaan. Maailma ei todellakaan ole auki, kun on pakko käydä intti tai sivari.

Vierailija kirjoitti:

Ap on lytätty kaikilla positiivisuuden, optimismin, avoimuuden, kypsyyden, selvännäkemisen ja vihreän ideologian sekä puunhalauksen tuomilla voimilla. :D

Olisipa mukava olla moderoitsija, joka näkee viestihistorian näiltä posetiivareilta. :)

Oli ketjussa syvällinen viisauskin. Sen kun kaikki muistaisivat. :)

Ei edes työttömiä ja mt-ongelmaisia ole haukuttu yhtä huolella. Ihan kuin ap olisi tönäissyt ylioppilaan bussin alle, vaikka ei ilmeisesti ole sanonut sanaakaan.

Suosittelisin kyllä tämän palstan silmäilyä sinisilmäisille, jos haluaa nähdä, mikä paskamyrsky elämä on, ja silloin on parempi olla valmistautunut.

Amerikkalaiseen unelmaan kuuluu puhe siitä että kuka vaan voi päästä pressaksi tai astronautiksi voimafantasiointi. Aikamoinen pettymys varmasti jos ei päässytkään, jos koko ympäristö siihen on yllyttänyt järjenkäytön sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on parasta pistää serkun mieli heti matalaksi ennenkuin se oikeasti alkaa tavoitella unelmiaan ja ehkä jopa saavuttaakin niitä! Harjoittele vaikka peilin edessä synkkiä ja mököttäviä ilmeitä, ja rakentele valmiiksi erilaisia fraaseja joilla revitään kaikki optimismi ja saavutuksen tuoma ilo pois nuoresta. Parasta on suorittaa tämä lannistusoperaatio kesken yo-juhlien mahdollisimman näyttävästi ja kovaan ääneen päivitellen että erityinen ja ikimuistettava päivä varmasti latistuu. Siten saadaan tie auki kohti aitoa ja oikeaa suomalaista harmautta.

:-) Oodi suomalaiselle ankeudelle ja lannistamisen kulttuurille! Mutta oikeasti kannattaa vain tukea nuorta saavuttamaan unelmiaan. Varsinkin jos on suuntaamassa alalle joka työllistää hyvin vaikka opiskelemaan olisikin vaikea päästä. Ei kannata tuijotella hakijamääriin vaan tehdä vaan kovasti töitä unelmansa eteen. Nuoria ei pidä koskaan lannistaa aikuisten toimesta "realismin" nimissä. Siinä on aikuisen puolelta piilotettua kateutta nuoren mahdollisuuksia kohtaan. Minulle keski-ikäinen akka piti lannistavan puheen ja kyseessä oli ammatinvalinnan ohjaaja. Nasauttaisin turpaan jos olisi vielä mahdollista ;-) Ja olen itse keski-ikäinen :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on parasta pistää serkun mieli heti matalaksi ennenkuin se oikeasti alkaa tavoitella unelmiaan ja ehkä jopa saavuttaakin niitä! Harjoittele vaikka peilin edessä synkkiä ja mököttäviä ilmeitä, ja rakentele valmiiksi erilaisia fraaseja joilla revitään kaikki optimismi ja saavutuksen tuoma ilo pois nuoresta. Parasta on suorittaa tämä lannistusoperaatio kesken yo-juhlien mahdollisimman näyttävästi ja kovaan ääneen päivitellen että erityinen ja ikimuistettava päivä varmasti latistuu. Siten saadaan tie auki kohti aitoa ja oikeaa suomalaista harmautta.

:-) Oodi suomalaiselle ankeudelle ja lannistamisen kulttuurille! Mutta oikeasti kannattaa vain tukea nuorta saavuttamaan unelmiaan. Varsinkin jos on suuntaamassa alalle joka työllistää hyvin vaikka opiskelemaan olisikin vaikea päästä. Ei kannata tuijotella hakijamääriin vaan tehdä vaan kovasti töitä unelmansa eteen. Nuoria ei pidä koskaan lannistaa aikuisten toimesta "realismin" nimissä. Siinä on aikuisen puolelta piilotettua kateutta nuoren mahdollisuuksia kohtaan. Minulle keski-ikäinen akka piti lannistavan puheen ja kyseessä oli ammatinvalinnan ohjaaja. Nasauttaisin turpaan jos olisi vielä mahdollista ;-) Ja olen itse keski-ikäinen :-)

Kannattaa käydä Ylilaudalla katsomassa, mitä realismin puute teettää nuorelle ihmiselle. Siellä on sellainen yli-ihmisyyden aalto ettei Suomessa koskaan. Ollaan niin yli-ihmisiä, että uskotaan, että se on syy, miksi sossu maksaa elämisen.

Tee kuin kolleegani. Sain erään tutkinnon suoritettua, joka on alalla arvostettu. Juhlistettiin töissä sitä kakkukahveilla. Kollega istui siinä synkkänä lapioimassa kakkua naamaansa ja murahti että eipä tuolla tutkinnolla ole mitään merkitystä. Muuttu tunmelma kertaheitolla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on parasta pistää serkun mieli heti matalaksi ennenkuin se oikeasti alkaa tavoitella unelmiaan ja ehkä jopa saavuttaakin niitä! Harjoittele vaikka peilin edessä synkkiä ja mököttäviä ilmeitä, ja rakentele valmiiksi erilaisia fraaseja joilla revitään kaikki optimismi ja saavutuksen tuoma ilo pois nuoresta. Parasta on suorittaa tämä lannistusoperaatio kesken yo-juhlien mahdollisimman näyttävästi ja kovaan ääneen päivitellen että erityinen ja ikimuistettava päivä varmasti latistuu. Siten saadaan tie auki kohti aitoa ja oikeaa suomalaista harmautta.

Niin, kannattaa kunnolla yrittää lannistaa mokoma serkku, ettei sillä vaan alakin mennä hyvin. Se olisi kaiken huippu.

Optimismi kuuluu nuoruuteen tai ainakin ennen vanhaan kuului. Muistan miten itse ylioppilaana kuvittelin opiskelu- ja työkuvioiden etenevän ja miten itsestäänselvinä pidin joitakin asioita. No, eihän se elämä sitten ihan niin suoraviivaisesti edennyt, mutta sen oppi sitten vuosien kuluessa, eikä minun maailmani siihen romahtanut. Unohda ap mielessäsi pyörivät opetukset, olen aivan varma, etteivät ne kuitenkaan mene perille, ei minulle olisi ainakaan mennyt tuon ikäisenä.

Täytyy myös muistaa se, että joidenkin elämä menee juuri niin kuin he ovat suurissa suunnitelmissaan ajatelleet. Jos itsetuntoa, lahjakkuutta ja ahkeruutta riittää, niin voi hyvinkin onnistua, toisin kuin ne, jotka eivät kyynisyyttään edes yritä.

Miksi juristi hengailee täällä eikä ole laskuttamassa tunteja?

Kaikki tuntemani juristit tekevät 60-tuntista työviikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on parasta pistää serkun mieli heti matalaksi ennenkuin se oikeasti alkaa tavoitella unelmiaan ja ehkä jopa saavuttaakin niitä! Harjoittele vaikka peilin edessä synkkiä ja mököttäviä ilmeitä, ja rakentele valmiiksi erilaisia fraaseja joilla revitään kaikki optimismi ja saavutuksen tuoma ilo pois nuoresta. Parasta on suorittaa tämä lannistusoperaatio kesken yo-juhlien mahdollisimman näyttävästi ja kovaan ääneen päivitellen että erityinen ja ikimuistettava päivä varmasti latistuu. Siten saadaan tie auki kohti aitoa ja oikeaa suomalaista harmautta.

Niin, kannattaa kunnolla yrittää lannistaa mokoma serkku, ettei sillä vaan alakin mennä hyvin. Se olisi kaiken huippu.

Kuuluuko positiiviseen elämäntapaasi keksiä fantasioita, joissa kaikki menee muilla huonosti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on lytätty kaikilla positiivisuuden, optimismin, avoimuuden, kypsyyden, selvännäkemisen ja vihreän ideologian sekä puunhalauksen tuomilla voimilla. :D

Olisipa mukava olla moderoitsija, joka näkee viestihistorian näiltä posetiivareilta. :)

Oli ketjussa syvällinen viisauskin. Sen kun kaikki muistaisivat. :)

Ei edes työttömiä ja mt-ongelmaisia ole haukuttu yhtä huolella. Ihan kuin ap olisi tönäissyt ylioppilaan bussin alle, vaikka ei ilmeisesti ole sanonut sanaakaan.

Suosittelisin kyllä tämän palstan silmäilyä sinisilmäisille, jos haluaa nähdä, mikä paskamyrsky elämä on, ja silloin on parempi olla valmistautunut.

Kukaan ei ole haukkunut työttömiä ja/tai mielenterveysongelmaisia. Itse en vaan ymmärtänyt sitä logiikkaa, miten työttömyys ja mt-ongelmat liittyvät ap:n serkkuun. Hänellä ei tiettävästi ole ammattia mistä jäädä työttömäksi, eikä ap maininnut mielenterveysongelmasta.

Tiedän, että elämä voi olla paskamyrsky, jonkin verran olen sitä itsekin kokenut, vaikka nyt toistaiseksi meneekin ihan mukavasti. Silti en vain näe sitä "valmistautumisena", jos jatkuvasti murehdin sitä, miten asiat voisivatkaan mennä pieleen. Etenkään en näe syytä muistuttaa puolituttuja nuoria elämän raadollisuudesta. Omalla kohdalleni henkivakuutus, työkyvyttömyysvakuutus ja jonkinlainen pesämuna omaisuutta saa riittää varautumiseksi "pahimpaan". Sen opetan omille lapsillenikin.

Mun urahaaveet on nuorena lytätty ja suunnilleen kaikesta annettu ymmärtää ettei työllistä. Jos olisin mennyt ja minua olisi kannustettu alusta asti siihen suuntaan mitä halusin, olisin tyytyväisempi ihminen. Aina neuvottiin valitsemaan se turvallisempi tie, josta olen lopulta huomannut ettei se minulle sovi.

Kannattaa siis kannustaa aina, sillä ikinä et voi ulkopuolisena tietää tuleeko kyseiselle henkilölle uraa alalla vai ei. On niitä lähihoitajiakin työttömänä. Oma työllistyminen riippuu niin paljon itsestä. Toki totuudellisesti voi sanoa, jos tietää jonkun alan olevan laskussa. Nuori sitten itse kuitenkin päättää mitä tekee.