Ylioppilaaksi pääsevä serkkuni on sitä mieltä että koko maailma on auki hänelle, ihan kaikki mahdollisuudet edessä. En osaa päättää kannustaisinko optimismiin vai kertoisinko suomalaisesta todellisuudesta ja arjesta nykyään

Maailma on auki hänelle. Kaikki mahdollisuudet ovat edessä. Näin ei ole, jos hän uskoo toisin. Päättele tästä mitä vastavalmistuneelle kannattaa sanoa.

No voi hyvää päivää, mitä hyötyä tuollaisesta ankeudesta olisi kellekään... Anna toisen unelmoida, paremmin jaksaa paskaa arkea jos on edes jotain toivoa paremmasta huomisesta. Murehtia ehtii myöhemminkin.

Minä ainakin pidin kummitytölleni puheen, jossa kerroin koko maailman olevan nyt auki ja kehotin hakeutumaan ulkomaille opiskelemaan ja sen jälkeen töihin valitsemaansa maahan. Noin ensi alkuun, myöhemmin voi sitten vaihtaa maata useampaankin otteeseen.

Jos lukee ketjun optimistien viestejä, en halua olla optimisti. Kauheaa haukkumista. Lapsista on tietysti kasvatettu samanlaisia räkyttäjiä.

Kannattaa muistaa, että vain unelmaansa uskova voi sen saavuttaa. Jos alusta asti lähtee siitä, että tulee pettymään eikä siksi edes kannata yrittää, niin - aivan ap:n ajatuksen tapaan - ei koskaan saavuta mitään.

En tiedä yhtäkään lottovoittajaa, joka ei olisi lotonnut.

Miksi pitäisi palauttaa maan pinnalle? Antaa ihmisen haaveilla. Kyllä Siperia opettaa, ei sitä tietä voi etukäteen sen sileämmäksi tehdä. Olin itse 19 veenä ihan samanlainen haaveilija, mutta elämä antoi oppikouluaan jo aika pian, 90-luvun laman. Siinä joutui muuttamaan suunnitelman jos toisenkin. Enkä saanut haaveilemaani puolen tusinan lapsilaumaa, vaan neljä keskenmenoa ja kaksi elävää lasta. Jos joku olisi minulle sellaista kertonut, kun olin 19 v., olisin masentunut täysin. Pitää ihmisen antaa yrittää ja haaveilla. Nuoren varsinkin.

Tuon neuvo että muuta se, minkä voit muuttaa ja hyväksy tai siedä se, mitä et voi muuttaa, on vallan hyvä.

N47v

Uudelle onnelliselle ylioppilaalle en viitsisi pitää puhetta, jossa sanon, että älä murehdi menettämiäsi mahdollisuuksia ja surutyölle on oma aikansa.

Hän voisi ihmetellä aika lailla, kun ylioppilasjuhla on perinteisesti ollut ilon ja toivon juhla.

Samaan syssyyn voisi hänelle antaa lahjaksi kankaisia nimikoituja nenäliinoja, joihin itkeä pettymyksensä tulevina ankeina vuosina

Jaha, palstamamman moraalinen dilemma.

Vierailija kirjoitti:

Jos lukee ketjun optimistien viestejä, en halua olla optimisti. Kauheaa haukkumista. Lapsista on tietysti kasvatettu samanlaisia räkyttäjiä.

Suomalaisia optimisteja: Jyrki Katainen, Alexander Stubb, Sipilä, Ilkka Kanerva... Stephen Elop, tosi optimisti. Miten meni noin niin kun omasta mielestä?

Suomalaisia realisteja: Paasikivi, Kekkonen, Ollila, Herlinit... Ei paha, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hm... ajatellaanpa vaikka meidän naapurustoa. 

Yhden naapuriperheen lapsista kaksi opiskelee Norjassa. Me ollaan asuttu USAssa, lapset opiskelleet lisäksi Saksassa ja Ruotsissa. Yhden naapuriperheen lapsi on rauhanturvajoukoissa jossain ennytmuistamissä. Yhden naapurin lapsi suoritti Masterssin Honkkarissa ja on ollut töissä Ruotsissa, Tanskassa ja Sveitsissä. Perheen toinen lapsi opiskelee Englannissa ja kolmas on ollut töissä sekä Englannissa että Maltalla. Yhden naapurin äiti on Saksasta, lapsista toinen asuu Espanjassa ja tämän Espanjan-asukin lapsi on tullut Suomeen käymään lukion. Yhden naapuriperheen kuopus on syntynyt Singaporessa, missä perhe asui useamman vuoden.  Ja tässä on tosiaan otos ihan meidän lähimmistä naapureista.

Kaikki ovat todenneet, että kannatti lähteä ja tarttua tilaisuuteen. 

Miten tämä asuminen liittyy ketjuun mitenkään?

Miksi et ota mukaan ihmisiä, joiden rauhaa joudutaan turvaamaan ennytmuistamissä?

Et lukenut sitten edes otsikkoa :D

"...serkkuni sitä mieltä, että koko maailma on auki hänelle, ihan kaikki mahdollisuudet edessä."

Esimerkki osoittaa, että maailma on tosiaan auki, sen kun menee ja tekee!  Eikä anna "realistien" rajoittaa liikaa. Kun oltiin muuttamassa ulkomaille, äitini ensimmäinen repliikki oli "miten minun sitten käy". No, ei käynyt kuinkaan, ollaan jo ehditty takaisinkin. 

Olisko kyseessä ehkä vertauskuva jos mietit asiaa kirjoituksen kontekstissa?

Jos viittaat äitini kommenttiin, niin ei ollut vertauskuva. Hän piittaa aina ja kaikessa vain omista asioistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Uudelle onnelliselle ylioppilaalle en viitsisi pitää puhetta, jossa sanon, että älä murehdi menettämiäsi mahdollisuuksia ja surutyölle on oma aikansa.

Hän voisi ihmetellä aika lailla, kun ylioppilasjuhla on perinteisesti ollut ilon ja toivon juhla.

Samaan syssyyn voisi hänelle antaa lahjaksi kankaisia nimikoituja nenäliinoja, joihin itkeä pettymyksensä tulevina ankeina vuosina

Ai puhe on juhlapuhe juhlissa? Se jäi huomaamatta.

Jos hän on ollut hyvä koulussa ja saanut hyvän todistuksen niin kyllä se maailma melko avoinna on, ei muuta kuin lääkikseen tai oikeustieteelliseen ja siinä on jo tosi hyvä pohja elämälle, jos ei lahjat tai kiinnostus riitä noille aloille niin se on sitten toinen juttu.

Ap  on vaan kade amis.

Vierailija kirjoitti:

Ap  on vaan kade amis.

Onko varma tieto vai puhdas arvaus?

Kannusta optimismiin ja sisukkaaseen yrittämiseen. Ehti se elämän raadollisuus aueta nuorelle ihmiselle myöhemminkin. Ei kannata heti latistaa ja lyödä kanveesiin. Ole kannustava ja rohkaiseva, jokainen nuori tarvitsee tukijaa.

No jos ei jaksa suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria niin muuta ulkomaille X'D ei tarvi elää siinä paskassa mikä ei miellytä. Itse ainakin haluan muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että on niin pumpulissa kasvanut ja herttainen ja optimisti, mutta samaan aikaan naivi ja vähän keinoja käsitellä pettymyksiä. Haluaisin sanoa jotain kannustuksen sanoja, jotka olisivat totta mutta eivät lannistaisi. Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?

Sovitaanko että opettelet itse ensin otsikoinnin kännykällä ja alat sitten vasta jakelemaan neuvoja?

AV-mamman elämänkokemus tyhjentyi tähän näpäytykseen. Nyt on kaikki neuvot annettu, hyvää jatkoa! :)

Kyllä ap:n kaltaista mollaajatrollia sopiikin näpäyttää. Elämänkokemustani jota on kattavasti, jaan kyllä jos fiksusti kysytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että on niin pumpulissa kasvanut ja herttainen ja optimisti, mutta samaan aikaan naivi ja vähän keinoja käsitellä pettymyksiä. Haluaisin sanoa jotain kannustuksen sanoja, jotka olisivat totta mutta eivät lannistaisi. Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?

Sovitaanko että opettelet itse ensin otsikoinnin kännykällä ja alat sitten vasta jakelemaan neuvoja?

AV-mamman elämänkokemus tyhjentyi tähän näpäytykseen. Nyt on kaikki neuvot annettu, hyvää jatkoa! :)

Kyllä ap:n kaltaista mollaajatrollia sopiikin näpäyttää. Elämänkokemustani jota on kattavasti, jaan kyllä jos fiksusti kysytään.

Ongelma on että kukaan ei kysy eikä ketään kiinnosta sinun kokemuksesi. Nähtiin jo mikä olet miehiäsi.

Serkkusi mielipide perustuu melko varmasti siihen, että hän ei ole vielä tehnyt elämässään sellaisia ratkaisuja, jotka sulkisivat häneltä ovia johonkin. Siksi ymmärrän serkkusi asenteen. Itsekin ylioppilaaksi päästyäni ajattelin juuri noin. Elämässä tekee myöhemmin valintoja - kuten asuntolainan ottaminen, parisuhde, lasten hankkiminen yms - jotka vaikuttavat siihen, mitä sen jälkeen voi vielä tehdä. Mutta nämäkin ovat aivan vapaaehtoisia valintoja ja useimmat ihmiset ovat ihan tyytyväisiä tekemiinsä valintoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että on niin pumpulissa kasvanut ja herttainen ja optimisti, mutta samaan aikaan naivi ja vähän keinoja käsitellä pettymyksiä. Haluaisin sanoa jotain kannustuksen sanoja, jotka olisivat totta mutta eivät lannistaisi. Onko neuvoja kannustaa ja karaista ettei sitten käy tosi pahasti, kun kupla puhkeaa?

Sovitaanko että opettelet itse ensin otsikoinnin kännykällä ja alat sitten vasta jakelemaan neuvoja?

AV-mamman elämänkokemus tyhjentyi tähän näpäytykseen. Nyt on kaikki neuvot annettu, hyvää jatkoa! :)

Kyllä ap:n kaltaista mollaajatrollia sopiikin näpäyttää. Elämänkokemustani jota on kattavasti, jaan kyllä jos fiksusti kysytään.

Ainakin pilkkusääntöjen suhteen sinun täytyy valitettavasti kysyä neuvoa muilta. Muista kysyä apua fiksusti.