Lue keskustelun säännöt.
Huonotuulisuus on äitien tekosyy käyttäytyä huonosti lapsiaan kohtaan kasvattajan valeasussa
23.05.2017 |
Niin. Lapsille tiuskiminen ja rumasti puhuminen vain verhoillaan kasvatukseksi, kun sen tekee äiti, joka kokee tai sanoo olevansa huonolla tuulella. Huonolla tuulella, koska lapset eivät sitä ja tätä. Vaikka sen korjaaminen toimisi paljon paremmin niin, että keskustelee älykkäästi lapsen kanssa, eikä itse ensin vajoa sinne 3-vuotiaan tasolle ja sitten huuda lapselle, että tämä on huonokäytöksinen!
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen äiti kommunikoi lähes pelkästään hymiöin?
Mieti sitä 😂
Sääliks käy sitä lasta jonka äiti vaan sarkastisesti hykertelee kaikille. varmaan myös lapsen pahalle mielelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkärissä lasta pelotti toimenpiteet, joihin äitin mielestä ei ollut syytä pelätä. Kyllähän äiti aikuisena tietää ettei se satu, jos korviin katsotaan. Lapsi kuitenkin alkoi "turhan" pelkäämisen ja näytti stä lapsille tyypillisellä tavalla: itkemällä ja kiukuttelemalla sekä fyysistä vastarintaa tehden. Äiti hermoistui entisestään, oli jo todellla vihainen.
Äidin näkökulmasta kyse oli perseilystä. Lapsi pelkäsi kuollakseen eikä saanut minkäänlaista tukea tai rohkaisua, päinvastoin: häntä rangaistiin käytöksestään. Miten lapsen olisi pitänyt toimia? Olisiko hän voinut edes mitään muuta ottaen huomioon pelkotilan?
Siinä yks esimerkki, joka ihan taatusti oli sen äidin mielestä perseilyä lapselta.
Näitä on Paljon. Ihan liikaa.
No hyvä että saatiin tähän vihdoin selvennys 😂😂😂😂😂
En koskaan paheksu lastani lääkärissä. Kerran sain lapselta monoa ja oikeeta suoraa kun piti tutkia kivespussit. Pidin kiinni ja rauhoittelin hikikarpalot otsalla. Lääkäri sanoi pojalleni että onpa sinulla hyvä äiti, kun on noin rauhallinen. 😂 For real!
Kaupassa poikani on sopimuksista ja kehoituksista huolimatta kerran juossut pikkukärryillä päin ständiä. Ihan tasan tarkkaan tiuskaisin ja lähti kärryt helvettiin 😂 Aloituksen mukaan olen huono äiti 😂 Ehkä sillä oli vaan nälkä tai harmitti kun ständi oli väärän värinen, olis pitänyt vielä pitää pojan kanssa neuvottelukokous 😂 eikun... 😂😂😂😂😂😂
Lääkäri kehunut lapselle äitiä. For real! Nyt on saatu lääkäriltä todistus omasta hyvyydestä! Ei muuten ole joka mamilla lääkärintodistusta hyvyydestä! Olikohan mustaa valkoisella?
Kun sulle ei oo käynyt niin ei mahdollista kenellekkään? 😂
Kumpi isompi saavutus elämässä: olla lääkäri vai lääkärin kehuma äiti? Veikkaan jälkimmäistä.
En ymmärrä itsekään sitä,ettei perehdytä yhtään lapsen kehitykseen ja kasvatukseen ja aletaan kurkku suorilta huutaa jos lapsi tekee jotain lapselle ominaista. Voisi joskus pysähtyä ja asettua lapsen asemaan, MIKSI lapsi tekee näin? Yrittää ymmärtää sitä lasta,sanoittaa hänen tunteitaan,pysyä itse rauhallisena ja jämäkkänä aikuisena.
Silti,vaikka meilläkin tämä on tavoitteena niin kyllä niitäkin hetkiä tulee jolloin äidin huono päivä/paha tuuli näkyy päällepäin. Se ei tarkoita silmitöntä raivoamista tai väkivaltaa,vaan sitä että pinna on kireällä ja tulee ehkä sanottua turhan tiukasti tai ärähdettyä vaikka ei tarvisi. Silloin pyydän anteeksi,kerron mitä tapahtui ja miksi. Mielestäni lastenkin hyvä oppia että kuka tahansa on joskus kiukkuinen,mutta mitä tahansa ei silti saa tehdä ja jos kokee tehneensä väärin pyydetään anteeksi. Se on tärkeää ettei lapsi syyllistä itseään äidin pahasta olosta.
En muista yhtään päivää lapsuudesta kun äiti ei olisi ollut pahalla päällä tai huutanut. Kaikki, ihan kaikki negatiiviset tunteet purki meidän lasten niskaan. Olimme ihan normaaleja kilttejä lapsia emmekä mitään räkänokkia. Olisimme ansainneet parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Äiti ei saa koskaan hermostua tai olla vihainen? Kauheeta jos joskus korottaa ääntään?
Joo, onhan se kauheaa jos jossain äidissä näkyy ripaus inhimillisyyttä. 100% täydellinen pitää olla.
Mikä oikeus sulla on oma huonotuulisuutesi kaataa lastesi päälle?
Jos lapsi perseilee, niin mulla on oikeus ja jopa velvollisuus näyttää millaisia tunteita se perseily lopulta muille aiheuttaa - jopa äidille.
Kyllä lapselle saa suuttua, jos siihen on aihetta.
Usein lapsen "perseily" on tasan ja vain sen arkeensa hajonneen vanhemman tulkittavissa. Kukaan ei kysy miksi lapsi "perseilee". Jos lasta esim pelottaa tai väsyttää. Se voi ihan hyvin olla vanhemman näkökulmasta perseilyä silloin kun ei jaksa itse miettiä asioita omaa napaa pidemmälle
Kyllä suurin osa vanhemmista tietää miksi lapsi "perseilee". Siksi, että hän haluaa tehdä jotain mitä vanhemmat eivät halua.
Voithan sinä selittää kuinka lasta pelottaa karkkihyllyn edessä tai väsyttää kun kymmenen kertaa olet sanonut, että känny pois ruokapöydästä jne., mutta totuus on, että kyseessä on monesti vaan ihan siitä, että useasti halutaan vaan jotain mukavaa ja hyvää ja lapsi jankuttaa kunnes saa tahtonsa läpi. Jossain vaiheessa kun se nätti ei, ei enää riitä on korotettava ääntä.
Tämä kuvitelma, jossa lapset yhdestä kauniista sanasta tottelevat on ihan myytti. Eikä kyse ole jostain, jos lapset saavat hyvän esimerkin kotoa se onnistuu aina. Toiset lapset ovat uhmakkaita ja toiset suorastaan hölmöjä ja tekevät kaikkea hölmöä, Ja jos se on kivaa, niin hakutuvat aina vaan uudestaan, niihin samoihin tilanteisiin. Korkeat paikat, lasihylly, puron ranta, hellan ääri, koiran kiusaaminen, tavaroiden kadottaminen jne.
Sitten tulee lasten laiskuus ja saamattomuus. On oikeasti yllättävää, kuinka paljon lapsia on joilta puuttuu aloitekyky. Aina saat olla sanomassa mitä tehdä, eikä yksi kerta riitä millään tavoin. "Eksyvät" itsensä kanssa jonnekin, eivätkä vaan saa vaikka kenkiä jalkaan, ennenkuin joku suuttuu. Näiden kanssa saa kyllä olla lehmän hermot, ettei nappaa kiinni, kun muu porukka odottaa ja odottaa ja odottaa yhtä, joka ei vaan saa niitä kenkiään jalkaan.
Puhumatta näistä teknologiariipuvaisista. Voin vaan kuvitella kuinka monet riidat ja ei painokelvottomat keskustelut on käyty kun lapsi ei millään suostu lopettamaan pelaamista tai laittaa kännykkää pois. Totta, voin kyllä asettua lapsen asemaan miltä hänestä tuntuu. Veemäiseltä, kun mieli vaan tekisi pelata ja ilkeä äiti jankuttaa korvan vieressä, että huomenna on koulupäivä ja pitäisi mennä nukkumaan, Seuraavana aamuna ne nätit puheet eivät taaskaan auta, kun väsynyt lapsi ei suostu nousemaan kouluun.
Voit tietenkin olla ostamatta kännyä, mutta silloin olet luultavasti käynyt taas puolestaan riidan siitä. kuinka kaikilla muilla on sellainen. Ja vaikka laittaisit aikarajat, luultavasti siitäkin on väänetty monet kerrat ja tiuskittu puolin jos toisin.
Koskaan aiemmin ei äidit ole olleet näin paljon suurennuslasin alla. Kokoajaan ollaan muiden arvostelun kohteena ja lasuuhan alaisia. Virheen virhettä ei katsota sormien läpi, vaan heti ollaan viemässä lapset pois tai ainakin syyllistetään kovasti.
Vaikka itselläni on lapsia, niin suosittelen kuitenkin muille ehdottomasti lapsettomuutta. Elämä on vaan niin paljon helpompaa. Ei tarviste kontrolloida toisen ihmisen (lapsen) käyttäytymistä , joka on aina vaikeaa. Sitä nimittäin vanhemmilta odotetaan ja vaaditaan.
Ihmisen, jolla saattaa olla kovakin tahto ja sinun pitäisi erillisenä ihmisenä kyetä saamaan se toinen tekemään kaikki oikein ilman, että itse teet mitään väärää. Et saisi edes korottaa ääntäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tiedostan, että välillä olen luvattoman väsynyt ja äreä. Kohtelen lapsiani tavalla, jolla en aikuisia kohtelisi. Ja kuka tahansa lastensa kanssa arjessa elävä vanhempi väittää muuta, hän valehtelee.
Mitä tässä voi sitten tehdä? Pyytää anteeksi, jos kiivastuu. Järjestää itselleen kohtuullisesti omaa aikaa, enkä nyt tarkoita ryyppäämistä, joka pistää aivojen välittäjäaineet moneksi päiväksi sekaisin. Suihku ja meditointihetki aamulla ennen lasten heräämistä toimii itselläni. Ja ennen kaikkea nauttii lapsistaan ja näyttää sen näille avoimesti.
Olen järkyttynyt: väitätkö tosiaan että jokainen vanhempi kohtelee lapsiaan huonommin kuin aikuisia?! Kuule ei kaikki anna niille epäreiluille tuntemuksille valtaa ja ymmärtävät ettei ole oikein purkaa toiseen ihmiseen pahaa oloaan. Jos niin käykin, niin kaipa se ei ainakaan valikoi lapsia ja aikuisia erikseen?!
Nyt ymmärrän miksi tätä maata pidetään niin lapsivihamielisenä. Aikuiset oikeuttaa että se, joka on pienempi ja puolustuskyvyttömämpi saa luvan ottaa kaiken paskan vastaan. Ei ihme että myös kehitysvammaisia kohdellaan usein kaltoin. Samasta asiasta taitaa olla kyse: koska mä voin ja se ei, tai näytän sille paikkansa
Ohis mutta lapsei ja aikuinen on vähän eri tasolla kuitenkin.
Oletko nähnyt monenkin miehen huutavan kaupassa kurkku suorana että haluaa jotain tiettyä asiaa?
Tai monenkin äidin makaavan lattialla meikkihyllyjen välissä itkupotkuraivarit saaneena kun ei saanutkaan ostaa huulipunaa?Kos mieheni raivoaisi kaljahyllyillä niin voit olla varma että kohtelen häntä samoin kuin kiukuttelevaa lasta. Ulos kaupasta ja varmasti näkisit minulla kiukkuisen ilmeen.
Oletko vähän tyhmä? Mikset vedä vauvaa nyrkillä, kun se itkee nälkäänsä?
apOotko itse 😂
Ja säkö sitten vedät?
Nyt on pakko kysyä että mikä sun diagnoosi ap on?
Onko lääkkeet otettu?
En tietenkään vedä. Enkä vertaa aikuisen miehen toimimista kaupassa lapsen toimintaan kaupassa. Koska en ole tyhmä, kuten se, joka vertasi. Hienosti ymmärretty, läpyti läpy!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Äiti ei saa koskaan hermostua tai olla vihainen? Kauheeta jos joskus korottaa ääntään?
Joo, onhan se kauheaa jos jossain äidissä näkyy ripaus inhimillisyyttä. 100% täydellinen pitää olla.
Mikä oikeus sulla on oma huonotuulisuutesi kaataa lastesi päälle?
Jos lapsi perseilee, niin mulla on oikeus ja jopa velvollisuus näyttää millaisia tunteita se perseily lopulta muille aiheuttaa - jopa äidille.
Kyllä lapselle saa suuttua, jos siihen on aihetta.
Usein lapsen "perseily" on tasan ja vain sen arkeensa hajonneen vanhemman tulkittavissa. Kukaan ei kysy miksi lapsi "perseilee". Jos lasta esim pelottaa tai väsyttää. Se voi ihan hyvin olla vanhemman näkökulmasta perseilyä silloin kun ei jaksa itse miettiä asioita omaa napaa pidemmälle
Kyllä suurin osa vanhemmista tietää miksi lapsi "perseilee". Siksi, että hän haluaa tehdä jotain mitä vanhemmat eivät halua.
Voithan sinä selittää kuinka lasta pelottaa karkkihyllyn edessä tai väsyttää kun kymmenen kertaa olet sanonut, että känny pois ruokapöydästä jne., mutta totuus on, että kyseessä on monesti vaan ihan siitä, että useasti halutaan vaan jotain mukavaa ja hyvää ja lapsi jankuttaa kunnes saa tahtonsa läpi. Jossain vaiheessa kun se nätti ei, ei enää riitä on korotettava ääntä.
Tämä kuvitelma, jossa lapset yhdestä kauniista sanasta tottelevat on ihan myytti. Eikä kyse ole jostain, jos lapset saavat hyvän esimerkin kotoa se onnistuu aina. Toiset lapset ovat uhmakkaita ja toiset suorastaan hölmöjä ja tekevät kaikkea hölmöä, Ja jos se on kivaa, niin hakutuvat aina vaan uudestaan, niihin samoihin tilanteisiin. Korkeat paikat, lasihylly, puron ranta, hellan ääri, koiran kiusaaminen, tavaroiden kadottaminen jne.
Sitten tulee lasten laiskuus ja saamattomuus. On oikeasti yllättävää, kuinka paljon lapsia on joilta puuttuu aloitekyky. Aina saat olla sanomassa mitä tehdä, eikä yksi kerta riitä millään tavoin. "Eksyvät" itsensä kanssa jonnekin, eivätkä vaan saa vaikka kenkiä jalkaan, ennenkuin joku suuttuu. Näiden kanssa saa kyllä olla lehmän hermot, ettei nappaa kiinni, kun muu porukka odottaa ja odottaa ja odottaa yhtä, joka ei vaan saa niitä kenkiään jalkaan.
Puhumatta näistä teknologiariipuvaisista. Voin vaan kuvitella kuinka monet riidat ja ei painokelvottomat keskustelut on käyty kun lapsi ei millään suostu lopettamaan pelaamista tai laittaa kännykkää pois. Totta, voin kyllä asettua lapsen asemaan miltä hänestä tuntuu. Veemäiseltä, kun mieli vaan tekisi pelata ja ilkeä äiti jankuttaa korvan vieressä, että huomenna on koulupäivä ja pitäisi mennä nukkumaan, Seuraavana aamuna ne nätit puheet eivät taaskaan auta, kun väsynyt lapsi ei suostu nousemaan kouluun.
Voit tietenkin olla ostamatta kännyä, mutta silloin olet luultavasti käynyt taas puolestaan riidan siitä. kuinka kaikilla muilla on sellainen. Ja vaikka laittaisit aikarajat, luultavasti siitäkin on väänetty monet kerrat ja tiuskittu puolin jos toisin.
Koskaan aiemmin ei äidit ole olleet näin paljon suurennuslasin alla. Kokoajaan ollaan muiden arvostelun kohteena ja lasuuhan alaisia. Virheen virhettä ei katsota sormien läpi, vaan heti ollaan viemässä lapset pois tai ainakin syyllistetään kovasti.
Vaikka itselläni on lapsia, niin suosittelen kuitenkin muille ehdottomasti lapsettomuutta. Elämä on vaan niin paljon helpompaa. Ei tarviste kontrolloida toisen ihmisen (lapsen) käyttäytymistä , joka on aina vaikeaa. Sitä nimittäin vanhemmilta odotetaan ja vaaditaan.
Ihmisen, jolla saattaa olla kovakin tahto ja sinun pitäisi erillisenä ihmisenä kyetä saamaan se toinen tekemään kaikki oikein ilman, että itse teet mitään väärää. Et saisi edes korottaa ääntäsi.
Sun asenne lapsiin on jotenkin vinksahtanut. Niin varmaan omanikin, siksi en osaa neuvoa sinua. Mutta minua surettaa jokainen äiti, itseni mukaan lukien, joka arvostaa tätä lausetta: "kontrolloida toisen ihmisen (lapsen) käyttäytymistä , ---. Sitä nimittäin vanhemmilta odotetaan ja vaaditaan."
Minusta se mitä sillä haetaan takaa EI synny kontrolloinnin kautta. Mutta koska kipuilen itsekin saman asian kanssa en osaa sanoa miten se sitten saavutetaan.
Minua vain surettaakin ajatella, miten näet lapset aloitekyvyttöminä jne. Olen satavarma, että aikuinen on ollut kitkemässä sen lapsen tavan tehdä asioita ja siten aloitekyvyn sammuttanut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Äiti ei saa koskaan hermostua tai olla vihainen? Kauheeta jos joskus korottaa ääntään?
Joo, onhan se kauheaa jos jossain äidissä näkyy ripaus inhimillisyyttä. 100% täydellinen pitää olla.
Mikä oikeus sulla on oma huonotuulisuutesi kaataa lastesi päälle?
Jos lapsi perseilee, niin mulla on oikeus ja jopa velvollisuus näyttää millaisia tunteita se perseily lopulta muille aiheuttaa - jopa äidille.
Kyllä lapselle saa suuttua, jos siihen on aihetta.
Usein lapsen "perseily" on tasan ja vain sen arkeensa hajonneen vanhemman tulkittavissa. Kukaan ei kysy miksi lapsi "perseilee". Jos lasta esim pelottaa tai väsyttää. Se voi ihan hyvin olla vanhemman näkökulmasta perseilyä silloin kun ei jaksa itse miettiä asioita omaa napaa pidemmälle
Juuri näin. Jos lasta ei tueta ja auteta, niin totta kai lapsi on hankala, koska ei saa mitä tarvitsee. Vain hirviövanhempi kutsuu tätä perseilyksi. Meidän lapsia ei ole ikinä tarvinnut kantaa kaupasta ulos, enkä ota tästä mitään seppelettä päähäni, mutta en provosoidu lasten tarpeista (esim. jos tylsistyy kaupassa, ei ole lapsen syy. Sekin, että haluaa sitä tätä ja tota on aivan normaalia, ei syy suuttua lapselle), niin ehkei olla jouduttu taisteluun, en tiedä.
ap
Tässä on ajatuksessa on mielestäni jotain perää, esim. tylsissä tilanteissa voi ihan sanoa jo aikaisessa vaiheessa ennen kuin lapsi alkaa raivota ja menettää malttiaan, että "nyt joudutaan odottamaan, äiti tietää, että on tylsää, mutta koitetaan jotenkin jaksaa....ja sitten kiittää sitten jos lapsi on ollut kärsivällinen" eli siis yritetään auttaa lasta käsittelemään hankalaa tunnetta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkärissä lasta pelotti toimenpiteet, joihin äitin mielestä ei ollut syytä pelätä. Kyllähän äiti aikuisena tietää ettei se satu, jos korviin katsotaan. Lapsi kuitenkin alkoi "turhan" pelkäämisen ja näytti stä lapsille tyypillisellä tavalla: itkemällä ja kiukuttelemalla sekä fyysistä vastarintaa tehden. Äiti hermoistui entisestään, oli jo todellla vihainen.
Äidin näkökulmasta kyse oli perseilystä. Lapsi pelkäsi kuollakseen eikä saanut minkäänlaista tukea tai rohkaisua, päinvastoin: häntä rangaistiin käytöksestään. Miten lapsen olisi pitänyt toimia? Olisiko hän voinut edes mitään muuta ottaen huomioon pelkotilan?
Siinä yks esimerkki, joka ihan taatusti oli sen äidin mielestä perseilyä lapselta.
Näitä on Paljon. Ihan liikaa.
No hyvä että saatiin tähän vihdoin selvennys 😂😂😂😂😂
En koskaan paheksu lastani lääkärissä. Kerran sain lapselta monoa ja oikeeta suoraa kun piti tutkia kivespussit. Pidin kiinni ja rauhoittelin hikikarpalot otsalla. Lääkäri sanoi pojalleni että onpa sinulla hyvä äiti, kun on noin rauhallinen. 😂 For real!
Kaupassa poikani on sopimuksista ja kehoituksista huolimatta kerran juossut pikkukärryillä päin ständiä. Ihan tasan tarkkaan tiuskaisin ja lähti kärryt helvettiin 😂 Aloituksen mukaan olen huono äiti 😂 Ehkä sillä oli vaan nälkä tai harmitti kun ständi oli väärän värinen, olis pitänyt vielä pitää pojan kanssa neuvottelukokous 😂 eikun... 😂😂😂😂😂😂
Lääkäri kehunut lapselle äitiä. For real! Nyt on saatu lääkäriltä todistus omasta hyvyydestä! Ei muuten ole joka mamilla lääkärintodistusta hyvyydestä! Olikohan mustaa valkoisella?
Kun sulle ei oo käynyt niin ei mahdollista kenellekkään? 😂
Kumpi isompi saavutus elämässä: olla lääkäri vai lääkärin kehuma äiti? Veikkaan jälkimmäistä.
Miksi niitä pitäisi verrata? 😂 En pidä lääkärin kommenttia saavutuksena itselleni 😂 ootpas pikkusieluinen 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapselle saa ja pitää näyttää tunteita, myös niitä negatiivisia. Millainen lapsi meinaatte että kasvaa jos hän ei ole ikinä nähnyt kenenkään olevan surullinen tai vihainen? Ei tietenkään saa satuttaa eikä huutaa lapselle, mutta kyllä ärtymystä saa näyttää jos lapsi ei tottele.
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella se on TEKOsyy? Onko äiti oikesti siis hyvällä tuulella ja muuten vain esittää äkäistä?
Okei, otsikko i vähän provosoiva. Osalla se ei liene tekosyy, vaan kadutaan sitä miten toimi, mutta osaa vanhemmista ei kaduta, tai siis tarkoitan juuri sitä, että he eivät ehkä huomaa olevansa se alkusyy siihen miksi lapsi käyttäytyy ärtymystä herättävästi, eli lapsen pitää ehkä toistuvasti kestää vanhemman pahantuulisuutta, mutta sitten kun lapsi itse on pahantuulinen, lapsi "perseilee" ja häntä "saa" rangaista huutamalla takaisin.
Eli isompi kiusaa pienempää -asetelma. Sille tarttis tehdä jotain, vähintään havahtua siihen. Ei lapsessa ole aina syytä. Oma pahantuulisuus ei johdukaan lapsista, eikä lapsen huono käytös lapsesta, eikä kyseessä siksi ole "riita" tai "kasvattaminen", vaan lapsen kiusaaminen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapselle saa ja pitää näyttää tunteita, myös niitä negatiivisia. Millainen lapsi meinaatte että kasvaa jos hän ei ole ikinä nähnyt kenenkään olevan surullinen tai vihainen? Ei tietenkään saa satuttaa eikä huutaa lapselle, mutta kyllä ärtymystä saa näyttää jos lapsi ei tottele.
Mitä se ärtymys siinä hyödyttää? Toimitko itse töissä paremmin, jos sinua huomautetaan ärtyneesti? Kannattaisiko miettiä, miksi lapsi ei tottele?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapselle saa ja pitää näyttää tunteita, myös niitä negatiivisia. Millainen lapsi meinaatte että kasvaa jos hän ei ole ikinä nähnyt kenenkään olevan surullinen tai vihainen? Ei tietenkään saa satuttaa eikä huutaa lapselle, mutta kyllä ärtymystä saa näyttää jos lapsi ei tottele.
Mitä se ärtymys siinä hyödyttää? Toimitko itse töissä paremmin, jos sinua huomautetaan ärtyneesti? Kannattaisiko miettiä, miksi lapsi ei tottele?
ap
Jos teen töissä toistuvasti saman virheen ja 3 kertaa siitä on huomautettu nätisti ja yhä teen sen 4 kerran jolloin pomo ärtyneesti sanoo "nyt tämä oli sitten viimeinen kerta, enää ei hyväksytä tätä samaa virhettä." otan sen enemmän tosissani kuin "hups! Noo ei se mitään, näitä nyt sattuu koko ajan :)" silloin ajattelen ettei se nyt ole iso juttu jos jatkossakin teen tätä virhettä. Ymmärrätkö? Lapsen pitää ymmärtää että vanhempi on tosissaan, ei hän muuten edes yritä totella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis ärryn kyllä itsekin lapselle, mutta mitä helvettiä se hyödyttää? Ei mitään. Se on jotain, mitä en itsessäni ymmärrä (enkä hyväksy), miksi teen niin. Turhaa riitaisuutta se vain aiheuttaa. Mulla on paha olla, sieltä se varmaan tulee. Lapsi tuskin ymmärtää, mitä vanhemman paha olo oikein tarkoittaa. Ja miten se ei johdu hänestä :(
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapselle saa ja pitää näyttää tunteita, myös niitä negatiivisia. Millainen lapsi meinaatte että kasvaa jos hän ei ole ikinä nähnyt kenenkään olevan surullinen tai vihainen? Ei tietenkään saa satuttaa eikä huutaa lapselle, mutta kyllä ärtymystä saa näyttää jos lapsi ei tottele.
Mitä se ärtymys siinä hyödyttää? Toimitko itse töissä paremmin, jos sinua huomautetaan ärtyneesti? Kannattaisiko miettiä, miksi lapsi ei tottele?
apJos teen töissä toistuvasti saman virheen ja 3 kertaa siitä on huomautettu nätisti ja yhä teen sen 4 kerran jolloin pomo ärtyneesti sanoo "nyt tämä oli sitten viimeinen kerta, enää ei hyväksytä tätä samaa virhettä." otan sen enemmän tosissani kuin "hups! Noo ei se mitään, näitä nyt sattuu koko ajan :)" silloin ajattelen ettei se nyt ole iso juttu jos jatkossakin teen tätä virhettä. Ymmärrätkö? Lapsen pitää ymmärtää että vanhempi on tosissaan, ei hän muuten edes yritä totella.
Siksilisäsinkin lauseen: kannattaisiko miettiä miksi ei tottele?
Olen alalla, jossa voi tehdä saman virheen uudelleen ja uudelleen. Kyse on vain tarkkaavaisuudesta, ei koskaan tahallisuudesta. Olisi vaikeaa olla lapsesi, kun asenne on noin ettet edes usko hyvää lapsestasi. Paska lapsi sitten sulla.
ap
Väitän kyllä, että leimpeinkin äiti tekee sen virheen joskus, että taantuu lapsen kiukutellessa samalle tasolle. Erityisesti taaperovaihe on sellaista aikaa, jolloin hermot voivat olla todella koetuksella. Mutta niiden pitäisi olla vain hetkiä - äidin (tai isän) kiukku, raivo, verbaalinen loukkaus jne. ei voi eikä saa olla systemaattinen kasvatustapa.
Monesti olen miettinyt näitä, jotka kiukkuavat ja alistavat leikki-ikäistä lasta esim. kauppareissun aikana, että mitähän se meno mahtaa olla kotona?
Minä kyllä tunnustan, että olen pahimpien itkupotkuraivarien aikana saanut itsekin itkupotkuraivarit kotona ollessani. Ja on kaduttanut. Paljon olen perhetynyt lasten kehityspsykologiaan ja ylipäätään lapsilähtöiseen kasvatukseen, mutta joskus sitä vain taantuu. Herää kai se sama kiukku, mitä itse on kokenut saman ikäisenä. Mutta harva sellaista kai kokee kesken kauppareissun, enemmänkin kyse on sellaisesta asiasta, minkä lähes jokainen äiti kokee ainakin kerran elämässään, ihan omien seinien sisällä, ja häpeää syvästi jälkeen. Joskus kun lapsi on oikein temperamentinen, niin tuo toistuu ihan liian usein. Silloin pitää osata ottaa aikalisä, hankkia hoitoapua ja rauhoittua itse.
Minä sovellan lapsen kiukkuun aika lempeitä metodeja. Lapsi ei saa kiukullaan läpi jotain sellaista minkä en koe hänelle olevan hyväksi. Mutta se kiukku saa tulla vaikka siellä kaupassa, silloin sanoitan sitä, että niin minä huomaan että sulla kiukuttaa, kun sinä haluaisit asian x. Mutta nyt me emme voi ostaa asiaa x, katsotaan joku toinen kerta. Sitten mennään vaikka niin, että lapsi on sylissä koko kauppareissun ajan, mutta ostokset ostetaan. Lapsen kiukku on myös se voima, mistä hän tulee ottamaan energiaa aikuisena kun tahtoo jotain. Se pitää sallia, mutta kiukkuisen käytöstä totta kai pitää rajoittaa ja häntä pitää auttaa selviämään siitä tunteesta. Mutta silti, joskus minäkin taannun. Uskon kuitenkin, että näissä kauppareissualistamisissa on kyse enemmänkin siitä, että me Suomessa ajattelemme kasvatuksen olevan jatkuvaa sättimistä ja paikan näyttämistä, se on harmi.
Mutta itse toivoisin kyllä sitäkin, että ihmiset ymmärtäisivät siellä kaupassa sitä lasta jolle kiukku tulee. Ei se tarkoita että lapsi olisi jotenkin huono, villi tai huonosti kasvatettu. Lapsi nyt ei vaan hallitse sitä kiukkua niin kuin aikuinen. Tarkoitan että tosi monestihan tälläkin palstalla haukutaan lapsia ja heidän vanhempiaan, kun lapset kiukkuavat "eikä vanhempi tee asialle mitään".
Ja siis sen estämiseksi ettei virhettä töissä satu voi tehdä asioita tai olla tekemättä. Hyvä työnantaja järjestää työn niin, että virhe ei toistu, vaikka samalla vaatii ripeyttä jne. Jos työn tekoa haitataan ansoilla, niin sitten se virhe sattuu, vaikka työntekijä ei halua tehdä sitä. Miksi ihmeessä lapsesi niskoittelee?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapselle saa ja pitää näyttää tunteita, myös niitä negatiivisia. Millainen lapsi meinaatte että kasvaa jos hän ei ole ikinä nähnyt kenenkään olevan surullinen tai vihainen? Ei tietenkään saa satuttaa eikä huutaa lapselle, mutta kyllä ärtymystä saa näyttää jos lapsi ei tottele.
Mitä se ärtymys siinä hyödyttää? Toimitko itse töissä paremmin, jos sinua huomautetaan ärtyneesti? Kannattaisiko miettiä, miksi lapsi ei tottele?
apJos teen töissä toistuvasti saman virheen ja 3 kertaa siitä on huomautettu nätisti ja yhä teen sen 4 kerran jolloin pomo ärtyneesti sanoo "nyt tämä oli sitten viimeinen kerta, enää ei hyväksytä tätä samaa virhettä." otan sen enemmän tosissani kuin "hups! Noo ei se mitään, näitä nyt sattuu koko ajan :)" silloin ajattelen ettei se nyt ole iso juttu jos jatkossakin teen tätä virhettä. Ymmärrätkö? Lapsen pitää ymmärtää että vanhempi on tosissaan, ei hän muuten edes yritä totella.
Siksilisäsinkin lauseen: kannattaisiko miettiä miksi ei tottele?
Olen alalla, jossa voi tehdä saman virheen uudelleen ja uudelleen. Kyse on vain tarkkaavaisuudesta, ei koskaan tahallisuudesta. Olisi vaikeaa olla lapsesi, kun asenne on noin ettet edes usko hyvää lapsestasi. Paska lapsi sitten sulla.
ap
Aa sinä vaan trollaat, luulin että haluat oikeasti keskustella aiheesta, mutta ei sitten, heihei :)
Vierailija kirjoitti:
Ja siis sen estämiseksi ettei virhettä töissä satu voi tehdä asioita tai olla tekemättä. Hyvä työnantaja järjestää työn niin, että virhe ei toistu, vaikka samalla vaatii ripeyttä jne. Jos työn tekoa haitataan ansoilla, niin sitten se virhe sattuu, vaikka työntekijä ei halua tehdä sitä. Miksi ihmeessä lapsesi niskoittelee?
ap
Lapsi ei ole aikuinen, eikä toimi johdonmukaisesti, sitä sinä nyt et selvästi ymmärrä.
Mun äiti on juuri tälläinen ja sen mielestä musta tuli hankala kun mullahan oli NIIIIIIIN paljon leluja ja kaikkea (ei edes erityisen paljon).