Lue keskustelun säännöt.
Huonotuulisuus on äitien tekosyy käyttäytyä huonosti lapsiaan kohtaan kasvattajan valeasussa
23.05.2017 |
Niin. Lapsille tiuskiminen ja rumasti puhuminen vain verhoillaan kasvatukseksi, kun sen tekee äiti, joka kokee tai sanoo olevansa huonolla tuulella. Huonolla tuulella, koska lapset eivät sitä ja tätä. Vaikka sen korjaaminen toimisi paljon paremmin niin, että keskustelee älykkäästi lapsen kanssa, eikä itse ensin vajoa sinne 3-vuotiaan tasolle ja sitten huuda lapselle, että tämä on huonokäytöksinen!
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tiedostan, että välillä olen luvattoman väsynyt ja äreä. Kohtelen lapsiani tavalla, jolla en aikuisia kohtelisi. Ja kuka tahansa lastensa kanssa arjessa elävä vanhempi väittää muuta, hän valehtelee.
Mitä tässä voi sitten tehdä? Pyytää anteeksi, jos kiivastuu. Järjestää itselleen kohtuullisesti omaa aikaa, enkä nyt tarkoita ryyppäämistä, joka pistää aivojen välittäjäaineet moneksi päiväksi sekaisin. Suihku ja meditointihetki aamulla ennen lasten heräämistä toimii itselläni. Ja ennen kaikkea nauttii lapsistaan ja näyttää sen näille avoimesti.
Nauttiikohan lapset sinusta? Että mua ällöttää nää nautin lapsistani -selitykset, jos samaan aikaan lapsi voi sekuntiakaan pahoin, ettei ole saanut loukkauksiin hyvityksiä, jos oletkin lastasi loukannut. Mä en nimittäin saanut mun äidiltä. Aivan vitun sama nauttiko se minusta.
Lapsistaan nauttiminen tarkoittaa sitä, että kertoo heille rakastavansa heitä, halii ja pusuttelee, katsoo silmiin ja höpöttelee ruokapöydässä, pelaa lautapelejä kun pitäisi siivota, juoksee hippaa puistossa eikä plärää kännykkää. Siitä kaikesta saa voimaa jaksaa niitä känkkäränkkähetkiäkin hyväntuulisena.
Ole kiltti ja hae apua itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Äiti ei saa koskaan hermostua tai olla vihainen? Kauheeta jos joskus korottaa ääntään?
Joo, onhan se kauheaa jos jossain äidissä näkyy ripaus inhimillisyyttä. 100% täydellinen pitää olla.
Mikä oikeus sulla on oma huonotuulisuutesi kaataa lastesi päälle?
Jos lapsi perseilee, niin mulla on oikeus ja jopa velvollisuus näyttää millaisia tunteita se perseily lopulta muille aiheuttaa - jopa äidille.
Kyllä lapselle saa suuttua, jos siihen on aihetta.
Usein lapsen "perseily" on tasan ja vain sen arkeensa hajonneen vanhemman tulkittavissa. Kukaan ei kysy miksi lapsi "perseilee". Jos lasta esim pelottaa tai väsyttää. Se voi ihan hyvin olla vanhemman näkökulmasta perseilyä silloin kun ei jaksa itse miettiä asioita omaa napaa pidemmälle
Ei toki koskaan kysytä 😂 Eikä toki koskaan yritetä ensin kauniilla ja hyvällä puheella 😂 Me vaan nautitaan niin paljon siitä kun saa lapselle tiuskasta asiat 😂 Oikein odotan milloin pääsen tiuskimaan 😂 Päiväni kohokohta 😂
Jatkakaa 😂
No olet just hyvä esimerkki tällaisesta epävakaasta äidistä, joka ei kykene rakentavaan keskusteluun,
Onkin todella rakentavaa, ja ennenkaikkea tervettä, leimata kaikki joskus lapselleen hermostuvat äidit huonoiksi äideiksi 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tiedostan, että välillä olen luvattoman väsynyt ja äreä. Kohtelen lapsiani tavalla, jolla en aikuisia kohtelisi. Ja kuka tahansa lastensa kanssa arjessa elävä vanhempi väittää muuta, hän valehtelee.
Mitä tässä voi sitten tehdä? Pyytää anteeksi, jos kiivastuu. Järjestää itselleen kohtuullisesti omaa aikaa, enkä nyt tarkoita ryyppäämistä, joka pistää aivojen välittäjäaineet moneksi päiväksi sekaisin. Suihku ja meditointihetki aamulla ennen lasten heräämistä toimii itselläni. Ja ennen kaikkea nauttii lapsistaan ja näyttää sen näille avoimesti.
Olen järkyttynyt: väitätkö tosiaan että jokainen vanhempi kohtelee lapsiaan huonommin kuin aikuisia?! Kuule ei kaikki anna niille epäreiluille tuntemuksille valtaa ja ymmärtävät ettei ole oikein purkaa toiseen ihmiseen pahaa oloaan. Jos niin käykin, niin kaipa se ei ainakaan valikoi lapsia ja aikuisia erikseen?!
Nyt ymmärrän miksi tätä maata pidetään niin lapsivihamielisenä. Aikuiset oikeuttaa että se, joka on pienempi ja puolustuskyvyttömämpi saa luvan ottaa kaiken paskan vastaan. Ei ihme että myös kehitysvammaisia kohdellaan usein kaltoin. Samasta asiasta taitaa olla kyse: koska mä voin ja se ei, tai näytän sille paikkansa
Kyllä. Jokainen kohtelee lapsiaan huonommin kuin aikuisia. Ei jatkuvasti tietenkään, mutta joskus, kerran tai kaksi ainakin.
Eikä kysymys ole siitä, että haluaisi osoittaa valtaa. Vaan siitä, että oma lapsi menee ihon alle vahvemmin kuin kukaan muu maailmassa. Yrittää vaikkapa sännätä auton alle ja pelästyttää vanhempansa puolikuoliaaksi. Tunnen parikin rakastavaa vanhempaa, jotka ovat läimäyttäneet lastaan tuollaisessa tilanteessa. Tai herättää uhmallaan muiston omasta lapsuudesta, siitä kun itse uhmasi ja tuli hylätyksi yksin pimeään huoneeseen.
Itse olen hyvin rauhallinen ihminen, mutta olen huutanut lapsilleni. En onneksi päivittäin enkä viikottain. Kollegoilleni en ole huutanut koskaan.
Sinä tunnet lapsiaan lyöviä ja väität pokkana että jokainen kohtelee lapsiaan huonommin kuin aikuisia (ilmeisesti oikeutat tuolla itsellesi paljonkin?)
No, kaikki ei kuitenkaan tee niin, väität mitä väität. Toki ylipäätään läheisiin ihmisiin suhtaudutaan eri tavalla kuin työkavereihin. Pidän tätä itsestäänselvää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tiedostan, että välillä olen luvattoman väsynyt ja äreä. Kohtelen lapsiani tavalla, jolla en aikuisia kohtelisi. Ja kuka tahansa lastensa kanssa arjessa elävä vanhempi väittää muuta, hän valehtelee.
Mitä tässä voi sitten tehdä? Pyytää anteeksi, jos kiivastuu. Järjestää itselleen kohtuullisesti omaa aikaa, enkä nyt tarkoita ryyppäämistä, joka pistää aivojen välittäjäaineet moneksi päiväksi sekaisin. Suihku ja meditointihetki aamulla ennen lasten heräämistä toimii itselläni. Ja ennen kaikkea nauttii lapsistaan ja näyttää sen näille avoimesti.
Nauttiikohan lapset sinusta? Että mua ällöttää nää nautin lapsistani -selitykset, jos samaan aikaan lapsi voi sekuntiakaan pahoin, ettei ole saanut loukkauksiin hyvityksiä, jos oletkin lastasi loukannut. Mä en nimittäin saanut mun äidiltä. Aivan vitun sama nauttiko se minusta.
Lapsistaan nauttiminen tarkoittaa sitä, että kertoo heille rakastavansa heitä, halii ja pusuttelee, katsoo silmiin ja höpöttelee ruokapöydässä, pelaa lautapelejä kun pitäisi siivota, juoksee hippaa puistossa eikä plärää kännykkää. Siitä kaikesta saa voimaa jaksaa niitä känkkäränkkähetkiäkin hyväntuulisena.
Ole kiltti ja hae apua itsellesi.
Nyt on kuunneltu niitä parempien kotien lapsijuttuja ihaillen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Äiti ei saa koskaan hermostua tai olla vihainen? Kauheeta jos joskus korottaa ääntään?
Joo, onhan se kauheaa jos jossain äidissä näkyy ripaus inhimillisyyttä. 100% täydellinen pitää olla.
Mikä oikeus sulla on oma huonotuulisuutesi kaataa lastesi päälle?
Jos lapsi perseilee, niin mulla on oikeus ja jopa velvollisuus näyttää millaisia tunteita se perseily lopulta muille aiheuttaa - jopa äidille.
Kyllä lapselle saa suuttua, jos siihen on aihetta.
Usein lapsen "perseily" on tasan ja vain sen arkeensa hajonneen vanhemman tulkittavissa. Kukaan ei kysy miksi lapsi "perseilee". Jos lasta esim pelottaa tai väsyttää. Se voi ihan hyvin olla vanhemman näkökulmasta perseilyä silloin kun ei jaksa itse miettiä asioita omaa napaa pidemmälle
Ei toki koskaan kysytä 😂 Eikä toki koskaan yritetä ensin kauniilla ja hyvällä puheella 😂 Me vaan nautitaan niin paljon siitä kun saa lapselle tiuskasta asiat 😂 Oikein odotan milloin pääsen tiuskimaan 😂 Päiväni kohokohta 😂
Jatkakaa 😂
No olet just hyvä esimerkki tällaisesta epävakaasta äidistä, joka ei kykene rakentavaan keskusteluun,
Onkin todella rakentavaa, ja ennenkaikkea tervettä, leimata kaikki joskus lapselleen hermostuvat äidit huonoiksi äideiksi 😂
Sun eväät loppui aika äkkiä tässä keskustelussa. Missä lapset on? Kannattaisiko käydä halimassa ja pusuttelemassa nyt tässä välissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tiedostan, että välillä olen luvattoman väsynyt ja äreä. Kohtelen lapsiani tavalla, jolla en aikuisia kohtelisi. Ja kuka tahansa lastensa kanssa arjessa elävä vanhempi väittää muuta, hän valehtelee.
Mitä tässä voi sitten tehdä? Pyytää anteeksi, jos kiivastuu. Järjestää itselleen kohtuullisesti omaa aikaa, enkä nyt tarkoita ryyppäämistä, joka pistää aivojen välittäjäaineet moneksi päiväksi sekaisin. Suihku ja meditointihetki aamulla ennen lasten heräämistä toimii itselläni. Ja ennen kaikkea nauttii lapsistaan ja näyttää sen näille avoimesti.
Olen järkyttynyt: väitätkö tosiaan että jokainen vanhempi kohtelee lapsiaan huonommin kuin aikuisia?! Kuule ei kaikki anna niille epäreiluille tuntemuksille valtaa ja ymmärtävät ettei ole oikein purkaa toiseen ihmiseen pahaa oloaan. Jos niin käykin, niin kaipa se ei ainakaan valikoi lapsia ja aikuisia erikseen?!
Nyt ymmärrän miksi tätä maata pidetään niin lapsivihamielisenä. Aikuiset oikeuttaa että se, joka on pienempi ja puolustuskyvyttömämpi saa luvan ottaa kaiken paskan vastaan. Ei ihme että myös kehitysvammaisia kohdellaan usein kaltoin. Samasta asiasta taitaa olla kyse: koska mä voin ja se ei, tai näytän sille paikkansa
Ohis mutta lapsei ja aikuinen on vähän eri tasolla kuitenkin.
Oletko nähnyt monenkin miehen huutavan kaupassa kurkku suorana että haluaa jotain tiettyä asiaa?
Tai monenkin äidin makaavan lattialla meikkihyllyjen välissä itkupotkuraivarit saaneena kun ei saanutkaan ostaa huulipunaa?Kos mieheni raivoaisi kaljahyllyillä niin voit olla varma että kohtelen häntä samoin kuin kiukuttelevaa lasta. Ulos kaupasta ja varmasti näkisit minulla kiukkuisen ilmeen.
Olen tuo, joka alun perin myönsi kohtelevansa lapsiaan toisinaan tavalla, jolla ei aikuisia kohtelisi. Sanotaan tässä vaiheessa, että en ikinä vertaisi lapsen ja aikuisen käytöstä toisiinsa. Lapsi ei ole pikkuaikuinen, hän tarvitsee lempeyttä silloinkin, kun aikuinen tarvitsee vartijan poistamaan itsensä kaupasta. Ja tämän ymmärtäminen juuri kysyy kypsyyttä.
Ja sanon vielä senkin, että kaupoissa nyt aina ollaan vieraskoreita. Se, joka huutaa kaupassa lapsilleen, on taatusti kotona vielä pahempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tiedostan, että välillä olen luvattoman väsynyt ja äreä. Kohtelen lapsiani tavalla, jolla en aikuisia kohtelisi. Ja kuka tahansa lastensa kanssa arjessa elävä vanhempi väittää muuta, hän valehtelee.
Mitä tässä voi sitten tehdä? Pyytää anteeksi, jos kiivastuu. Järjestää itselleen kohtuullisesti omaa aikaa, enkä nyt tarkoita ryyppäämistä, joka pistää aivojen välittäjäaineet moneksi päiväksi sekaisin. Suihku ja meditointihetki aamulla ennen lasten heräämistä toimii itselläni. Ja ennen kaikkea nauttii lapsistaan ja näyttää sen näille avoimesti.
Nauttiikohan lapset sinusta? Että mua ällöttää nää nautin lapsistani -selitykset, jos samaan aikaan lapsi voi sekuntiakaan pahoin, ettei ole saanut loukkauksiin hyvityksiä, jos oletkin lastasi loukannut. Mä en nimittäin saanut mun äidiltä. Aivan vitun sama nauttiko se minusta.
Lapsistaan nauttiminen tarkoittaa sitä, että kertoo heille rakastavansa heitä, halii ja pusuttelee, katsoo silmiin ja höpöttelee ruokapöydässä, pelaa lautapelejä kun pitäisi siivota, juoksee hippaa puistossa eikä plärää kännykkää. Siitä kaikesta saa voimaa jaksaa niitä känkkäränkkähetkiäkin hyväntuulisena.
Ole kiltti ja hae apua itsellesi.
Kumpi joutuu kestämään kumman osapuolen känkkäränkkää?
No hyvä kuitenkin et äippä saa nauttia ja voimaa. Mikään ei ole nykymaailmassa niin tärkeää lapsen onnen kannalta kuin äiti, joka saa voimaa ja nauttia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kerrostalossa saatanan huutaminen alkaa n. 5.30, kun lapsi herätetään ja sitä jatkuu, kunnes lähdetään ilmeisesti tarhaan tms. Illalla sitten jatkuu taas, syö nyt saatana, lopeta se nyt saatana, ole hiljaa saatana. Kyllä on lapsella kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tiedostan, että välillä olen luvattoman väsynyt ja äreä. Kohtelen lapsiani tavalla, jolla en aikuisia kohtelisi. Ja kuka tahansa lastensa kanssa arjessa elävä vanhempi väittää muuta, hän valehtelee.
Mitä tässä voi sitten tehdä? Pyytää anteeksi, jos kiivastuu. Järjestää itselleen kohtuullisesti omaa aikaa, enkä nyt tarkoita ryyppäämistä, joka pistää aivojen välittäjäaineet moneksi päiväksi sekaisin. Suihku ja meditointihetki aamulla ennen lasten heräämistä toimii itselläni. Ja ennen kaikkea nauttii lapsistaan ja näyttää sen näille avoimesti.
Nauttiikohan lapset sinusta? Että mua ällöttää nää nautin lapsistani -selitykset, jos samaan aikaan lapsi voi sekuntiakaan pahoin, ettei ole saanut loukkauksiin hyvityksiä, jos oletkin lastasi loukannut. Mä en nimittäin saanut mun äidiltä. Aivan vitun sama nauttiko se minusta.
Lapsistaan nauttiminen tarkoittaa sitä, että kertoo heille rakastavansa heitä, halii ja pusuttelee, katsoo silmiin ja höpöttelee ruokapöydässä, pelaa lautapelejä kun pitäisi siivota, juoksee hippaa puistossa eikä plärää kännykkää. Siitä kaikesta saa voimaa jaksaa niitä känkkäränkkähetkiäkin hyväntuulisena.
Ole kiltti ja hae apua itsellesi.
Taitaa olla vähän huono omatunto, kun pitää noin paljon luetella ulkokultaisia hyvänolon tekosia lapsistaan, sen sijaan, että miettisi, miltä niistä lapsista end of the day silti tuntuukaan. Hyvähän se on itselleen todistella tuolla ettei lapsen paha olo voi johtua minusta, eikä sille tartte tehdä mitään. Halii ja pusuttelee vaan kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies tuomittaisiin noista jo vihaiseksi tai väkivaltaiseksi raivoajaksi, joka on lapsille vaaraksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Äiti ei saa koskaan hermostua tai olla vihainen? Kauheeta jos joskus korottaa ääntään?
Joo, onhan se kauheaa jos jossain äidissä näkyy ripaus inhimillisyyttä. 100% täydellinen pitää olla.
Mikä oikeus sulla on oma huonotuulisuutesi kaataa lastesi päälle?
Jos lapsi perseilee, niin mulla on oikeus ja jopa velvollisuus näyttää millaisia tunteita se perseily lopulta muille aiheuttaa - jopa äidille.
Kyllä lapselle saa suuttua, jos siihen on aihetta.
Usein lapsen "perseily" on tasan ja vain sen arkeensa hajonneen vanhemman tulkittavissa. Kukaan ei kysy miksi lapsi "perseilee". Jos lasta esim pelottaa tai väsyttää. Se voi ihan hyvin olla vanhemman näkökulmasta perseilyä silloin kun ei jaksa itse miettiä asioita omaa napaa pidemmälle
Ei toki koskaan kysytä 😂 Eikä toki koskaan yritetä ensin kauniilla ja hyvällä puheella 😂 Me vaan nautitaan niin paljon siitä kun saa lapselle tiuskasta asiat 😂 Oikein odotan milloin pääsen tiuskimaan 😂 Päiväni kohokohta 😂
Jatkakaa 😂
No olet just hyvä esimerkki tällaisesta epävakaasta äidistä, joka ei kykene rakentavaan keskusteluun,
Onkin todella rakentavaa, ja ennenkaikkea tervettä, leimata kaikki joskus lapselleen hermostuvat äidit huonoiksi äideiksi 😂
Sun eväät loppui aika äkkiä tässä keskustelussa. Missä lapset on? Kannattaisiko käydä halimassa ja pusuttelemassa nyt tässä välissä?
Osaat sä näemmä itsekkin tuon vittuilun jalon taidon 😂 Missäs omasi on? 😂 Mieluummin vittuilet tuntemattomille netissä, kuin keskityt lapsiisi? 😂 Kun kotona pitää leikkiä täydellistä mammaa, niin täytyy tulla palstalle päästeleen höyryjä? 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Äiti ei saa koskaan hermostua tai olla vihainen? Kauheeta jos joskus korottaa ääntään?
Joo, onhan se kauheaa jos jossain äidissä näkyy ripaus inhimillisyyttä. 100% täydellinen pitää olla.
Mikä oikeus sulla on oma huonotuulisuutesi kaataa lastesi päälle?
Jos lapsi perseilee, niin mulla on oikeus ja jopa velvollisuus näyttää millaisia tunteita se perseily lopulta muille aiheuttaa - jopa äidille.
Kyllä lapselle saa suuttua, jos siihen on aihetta.
Usein lapsen "perseily" on tasan ja vain sen arkeensa hajonneen vanhemman tulkittavissa. Kukaan ei kysy miksi lapsi "perseilee". Jos lasta esim pelottaa tai väsyttää. Se voi ihan hyvin olla vanhemman näkökulmasta perseilyä silloin kun ei jaksa itse miettiä asioita omaa napaa pidemmälle
Ei toki koskaan kysytä 😂 Eikä toki koskaan yritetä ensin kauniilla ja hyvällä puheella 😂 Me vaan nautitaan niin paljon siitä kun saa lapselle tiuskasta asiat 😂 Oikein odotan milloin pääsen tiuskimaan 😂 Päiväni kohokohta 😂
Jatkakaa 😂
No olet just hyvä esimerkki tällaisesta epävakaasta äidistä, joka ei kykene rakentavaan keskusteluun,
Onkin todella rakentavaa, ja ennenkaikkea tervettä, leimata kaikki joskus lapselleen hermostuvat äidit huonoiksi äideiksi 😂
Sun eväät loppui aika äkkiä tässä keskustelussa. Missä lapset on? Kannattaisiko käydä halimassa ja pusuttelemassa nyt tässä välissä?
Osaat sä näemmä itsekkin tuon vittuilun jalon taidon 😂 Missäs omasi on? 😂 Mieluummin vittuilet tuntemattomille netissä, kuin keskityt lapsiisi? 😂 Kun kotona pitää leikkiä täydellistä mammaa, niin täytyy tulla palstalle päästeleen höyryjä? 😂
Pääsetkö vielä alemmaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tiedostan, että välillä olen luvattoman väsynyt ja äreä. Kohtelen lapsiani tavalla, jolla en aikuisia kohtelisi. Ja kuka tahansa lastensa kanssa arjessa elävä vanhempi väittää muuta, hän valehtelee.
Mitä tässä voi sitten tehdä? Pyytää anteeksi, jos kiivastuu. Järjestää itselleen kohtuullisesti omaa aikaa, enkä nyt tarkoita ryyppäämistä, joka pistää aivojen välittäjäaineet moneksi päiväksi sekaisin. Suihku ja meditointihetki aamulla ennen lasten heräämistä toimii itselläni. Ja ennen kaikkea nauttii lapsistaan ja näyttää sen näille avoimesti.
Olen järkyttynyt: väitätkö tosiaan että jokainen vanhempi kohtelee lapsiaan huonommin kuin aikuisia?! Kuule ei kaikki anna niille epäreiluille tuntemuksille valtaa ja ymmärtävät ettei ole oikein purkaa toiseen ihmiseen pahaa oloaan. Jos niin käykin, niin kaipa se ei ainakaan valikoi lapsia ja aikuisia erikseen?!
Nyt ymmärrän miksi tätä maata pidetään niin lapsivihamielisenä. Aikuiset oikeuttaa että se, joka on pienempi ja puolustuskyvyttömämpi saa luvan ottaa kaiken paskan vastaan. Ei ihme että myös kehitysvammaisia kohdellaan usein kaltoin. Samasta asiasta taitaa olla kyse: koska mä voin ja se ei, tai näytän sille paikkansa
Kyllä. Jokainen kohtelee lapsiaan huonommin kuin aikuisia. Ei jatkuvasti tietenkään, mutta joskus, kerran tai kaksi ainakin.
Eikä kysymys ole siitä, että haluaisi osoittaa valtaa. Vaan siitä, että oma lapsi menee ihon alle vahvemmin kuin kukaan muu maailmassa. Yrittää vaikkapa sännätä auton alle ja pelästyttää vanhempansa puolikuoliaaksi. Tunnen parikin rakastavaa vanhempaa, jotka ovat läimäyttäneet lastaan tuollaisessa tilanteessa. Tai herättää uhmallaan muiston omasta lapsuudesta, siitä kun itse uhmasi ja tuli hylätyksi yksin pimeään huoneeseen.
Itse olen hyvin rauhallinen ihminen, mutta olen huutanut lapsilleni. En onneksi päivittäin enkä viikottain. Kollegoilleni en ole huutanut koskaan.
Sinä tunnet lapsiaan lyöviä ja väität pokkana että jokainen kohtelee lapsiaan huonommin kuin aikuisia (ilmeisesti oikeutat tuolla itsellesi paljonkin?)
No, kaikki ei kuitenkaan tee niin, väität mitä väität. Toki ylipäätään läheisiin ihmisiin suhtaudutaan eri tavalla kuin työkavereihin. Pidän tätä itsestäänselvää
Kyllä tunnen paljonkin ihmisiä, jotka ovat lyöneet lapsiaan, enimmäkseen omien vanhempieni sukupolveen kuuluvia. Omasta sukupolvestani en tiedä ketään. Mutta toki ymmärrän, että maailma ei oikeasti ole näin ruusuinen paikka. Parisuhdeväkivaltaakin on kokenut puolet suomalaisista, ja arvioidaan, että ne, jotka lyövät aikuisia, lyövät pinnan pettäessä lapsiakin.
Oma suurin syntini on lapsille huutaminen. Kuten sanottu, aikuisille en ole huutanut. Jos olisin täydellinen vanhempi, en tietenkään koskaan huutaisi lapsillekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies tuomittaisiin noista jo vihaiseksi tai väkivaltaiseksi raivoajaksi, joka on lapsille vaaraksi.
Mies olisi "narsisti exä" hetkessä tuollaisesta käytöksestä.
Kaunis otsikko! Pisteet sana valinnoista. :)
Jäinpä miettimään, mutta en voi olla samaa mieltä. Omalta kohdalta siis. En muista, että lapset olisi mua koskaan saanut huonolle tuulelle käytöksellään. Kyllä se paska äiti olo on tullut ihan itsestä tai vähistä unista. Ei sekään anna oikeutta huutaa lapsille, mutta olen syyllistynyt muutamia kertoja. En kuitenkaan liian usein, kun taaksepäin muistelen.
Meillä on lapset juuri teini-ikäisiä, eikä mitään mullistavia raivoja ole ollut. Toisinaan neiti tiuskii, siinä se.
Ekan sivun perusteella ollaan tehty jotain oikein, tai ainakin mä äitinä. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tiedostan, että välillä olen luvattoman väsynyt ja äreä. Kohtelen lapsiani tavalla, jolla en aikuisia kohtelisi. Ja kuka tahansa lastensa kanssa arjessa elävä vanhempi väittää muuta, hän valehtelee.
Mitä tässä voi sitten tehdä? Pyytää anteeksi, jos kiivastuu. Järjestää itselleen kohtuullisesti omaa aikaa, enkä nyt tarkoita ryyppäämistä, joka pistää aivojen välittäjäaineet moneksi päiväksi sekaisin. Suihku ja meditointihetki aamulla ennen lasten heräämistä toimii itselläni. Ja ennen kaikkea nauttii lapsistaan ja näyttää sen näille avoimesti.
Olen järkyttynyt: väitätkö tosiaan että jokainen vanhempi kohtelee lapsiaan huonommin kuin aikuisia?! Kuule ei kaikki anna niille epäreiluille tuntemuksille valtaa ja ymmärtävät ettei ole oikein purkaa toiseen ihmiseen pahaa oloaan. Jos niin käykin, niin kaipa se ei ainakaan valikoi lapsia ja aikuisia erikseen?!
Nyt ymmärrän miksi tätä maata pidetään niin lapsivihamielisenä. Aikuiset oikeuttaa että se, joka on pienempi ja puolustuskyvyttömämpi saa luvan ottaa kaiken paskan vastaan. Ei ihme että myös kehitysvammaisia kohdellaan usein kaltoin. Samasta asiasta taitaa olla kyse: koska mä voin ja se ei, tai näytän sille paikkansa
Ohis mutta lapsei ja aikuinen on vähän eri tasolla kuitenkin.
Oletko nähnyt monenkin miehen huutavan kaupassa kurkku suorana että haluaa jotain tiettyä asiaa?
Tai monenkin äidin makaavan lattialla meikkihyllyjen välissä itkupotkuraivarit saaneena kun ei saanutkaan ostaa huulipunaa?Kos mieheni raivoaisi kaljahyllyillä niin voit olla varma että kohtelen häntä samoin kuin kiukuttelevaa lasta. Ulos kaupasta ja varmasti näkisit minulla kiukkuisen ilmeen.
Oletko vähän tyhmä? Mikset vedä vauvaa nyrkillä, kun se itkee nälkäänsä?
ap
Ootko itse 😂
Ja säkö sitten vedät?
Nyt on pakko kysyä että mikä sun diagnoosi ap on?
Onko lääkkeet otettu?
Millä perusteella se on TEKOsyy? Onko äiti oikesti siis hyvällä tuulella ja muuten vain esittää äkäistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tiedostan, että välillä olen luvattoman väsynyt ja äreä. Kohtelen lapsiani tavalla, jolla en aikuisia kohtelisi. Ja kuka tahansa lastensa kanssa arjessa elävä vanhempi väittää muuta, hän valehtelee.
Mitä tässä voi sitten tehdä? Pyytää anteeksi, jos kiivastuu. Järjestää itselleen kohtuullisesti omaa aikaa, enkä nyt tarkoita ryyppäämistä, joka pistää aivojen välittäjäaineet moneksi päiväksi sekaisin. Suihku ja meditointihetki aamulla ennen lasten heräämistä toimii itselläni. Ja ennen kaikkea nauttii lapsistaan ja näyttää sen näille avoimesti.
Nauttiikohan lapset sinusta? Että mua ällöttää nää nautin lapsistani -selitykset, jos samaan aikaan lapsi voi sekuntiakaan pahoin, ettei ole saanut loukkauksiin hyvityksiä, jos oletkin lastasi loukannut. Mä en nimittäin saanut mun äidiltä. Aivan vitun sama nauttiko se minusta.
Lapsistaan nauttiminen tarkoittaa sitä, että kertoo heille rakastavansa heitä, halii ja pusuttelee, katsoo silmiin ja höpöttelee ruokapöydässä, pelaa lautapelejä kun pitäisi siivota, juoksee hippaa puistossa eikä plärää kännykkää. Siitä kaikesta saa voimaa jaksaa niitä känkkäränkkähetkiäkin hyväntuulisena.
Ole kiltti ja hae apua itsellesi.
Nyt on kuunneltu niitä parempien kotien lapsijuttuja ihaillen.
Tuo on ihan tavallista arkea. Noinhan kohdellaan aikuisiakin. Jos naapurin Pirjo tulee käymään, en siivoa vaan keitän kahvit, kysyn kuulumisia ja katson silmiin. Kai ihminen on saman läsnäolon velkaa omillekin lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tiedostan, että välillä olen luvattoman väsynyt ja äreä. Kohtelen lapsiani tavalla, jolla en aikuisia kohtelisi. Ja kuka tahansa lastensa kanssa arjessa elävä vanhempi väittää muuta, hän valehtelee.
Mitä tässä voi sitten tehdä? Pyytää anteeksi, jos kiivastuu. Järjestää itselleen kohtuullisesti omaa aikaa, enkä nyt tarkoita ryyppäämistä, joka pistää aivojen välittäjäaineet moneksi päiväksi sekaisin. Suihku ja meditointihetki aamulla ennen lasten heräämistä toimii itselläni. Ja ennen kaikkea nauttii lapsistaan ja näyttää sen näille avoimesti.
Olen järkyttynyt: väitätkö tosiaan että jokainen vanhempi kohtelee lapsiaan huonommin kuin aikuisia?! Kuule ei kaikki anna niille epäreiluille tuntemuksille valtaa ja ymmärtävät ettei ole oikein purkaa toiseen ihmiseen pahaa oloaan. Jos niin käykin, niin kaipa se ei ainakaan valikoi lapsia ja aikuisia erikseen?!
Nyt ymmärrän miksi tätä maata pidetään niin lapsivihamielisenä. Aikuiset oikeuttaa että se, joka on pienempi ja puolustuskyvyttömämpi saa luvan ottaa kaiken paskan vastaan. Ei ihme että myös kehitysvammaisia kohdellaan usein kaltoin. Samasta asiasta taitaa olla kyse: koska mä voin ja se ei, tai näytän sille paikkansa
Kyllä. Jokainen kohtelee lapsiaan huonommin kuin aikuisia. Ei jatkuvasti tietenkään, mutta joskus, kerran tai kaksi ainakin.
Eikä kysymys ole siitä, että haluaisi osoittaa valtaa. Vaan siitä, että oma lapsi menee ihon alle vahvemmin kuin kukaan muu maailmassa. Yrittää vaikkapa sännätä auton alle ja pelästyttää vanhempansa puolikuoliaaksi. Tunnen parikin rakastavaa vanhempaa, jotka ovat läimäyttäneet lastaan tuollaisessa tilanteessa. Tai herättää uhmallaan muiston omasta lapsuudesta, siitä kun itse uhmasi ja tuli hylätyksi yksin pimeään huoneeseen.
Itse olen hyvin rauhallinen ihminen, mutta olen huutanut lapsilleni. En onneksi päivittäin enkä viikottain. Kollegoilleni en ole huutanut koskaan.
Sinä tunnet lapsiaan lyöviä ja väität pokkana että jokainen kohtelee lapsiaan huonommin kuin aikuisia (ilmeisesti oikeutat tuolla itsellesi paljonkin?)
No, kaikki ei kuitenkaan tee niin, väität mitä väität. Toki ylipäätään läheisiin ihmisiin suhtaudutaan eri tavalla kuin työkavereihin. Pidän tätä itsestäänselvää
Kyllä tunnen paljonkin ihmisiä, jotka ovat lyöneet lapsiaan, enimmäkseen omien vanhempieni sukupolveen kuuluvia. Omasta sukupolvestani en tiedä ketään. Mutta toki ymmärrän, että maailma ei oikeasti ole näin ruusuinen paikka. Parisuhdeväkivaltaakin on kokenut puolet suomalaisista, ja arvioidaan, että ne, jotka lyövät aikuisia, lyövät pinnan pettäessä lapsiakin.
Oma suurin syntini on lapsille huutaminen. Kuten sanottu, aikuisille en ole huutanut. Jos olisin täydellinen vanhempi, en tietenkään koskaan huutaisi lapsillekaan.
Kellekään muille et ikinä huuda? Miehelle? Siskolle? Et kenellekään aikuiselle? Miten pystyt sitten valikoimaan noin tarkasti kohteesi? Luulis et joku muukin läheinen sais osansa? Mut vaan ne pienimmät.. jotka ei voi sulle mitään.
Mut tosiaan: ei kaikki toimi noin. Älä ainakaan nolaa itseäsi julistamalla kahvipöydässä mitään "kaikkihan me äidit, Eiks vaan?!"
Niin, tai vielä paremmin opettaako lapsilleen saman puhetavan, kun HÄN ITSE ei ymmärrä mitä toinen (minä) sanoo? Tsot tsot...
ap