Lue keskustelun säännöt.
Huonotuulisuus on äitien tekosyy käyttäytyä huonosti lapsiaan kohtaan kasvattajan valeasussa
23.05.2017 |
Niin. Lapsille tiuskiminen ja rumasti puhuminen vain verhoillaan kasvatukseksi, kun sen tekee äiti, joka kokee tai sanoo olevansa huonolla tuulella. Huonolla tuulella, koska lapset eivät sitä ja tätä. Vaikka sen korjaaminen toimisi paljon paremmin niin, että keskustelee älykkäästi lapsen kanssa, eikä itse ensin vajoa sinne 3-vuotiaan tasolle ja sitten huuda lapselle, että tämä on huonokäytöksinen!
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Äiti ei saa koskaan hermostua tai olla vihainen? Kauheeta jos joskus korottaa ääntään?
Joo, onhan se kauheaa jos jossain äidissä näkyy ripaus inhimillisyyttä. 100% täydellinen pitää olla.
Mikä oikeus sulla on oma huonotuulisuutesi kaataa lastesi päälle?
Jos lapsi perseilee, niin mulla on oikeus ja jopa velvollisuus näyttää millaisia tunteita se perseily lopulta muille aiheuttaa - jopa äidille.
Kyllä lapselle saa suuttua, jos siihen on aihetta.
Usein lapsen "perseily" on tasan ja vain sen arkeensa hajonneen vanhemman tulkittavissa. Kukaan ei kysy miksi lapsi "perseilee". Jos lasta esim pelottaa tai väsyttää. Se voi ihan hyvin olla vanhemman näkökulmasta perseilyä silloin kun ei jaksa itse miettiä asioita omaa napaa pidemmälle
Juuri näin. Jos lasta ei tueta ja auteta, niin totta kai lapsi on hankala, koska ei saa mitä tarvitsee. Vain hirviövanhempi kutsuu tätä perseilyksi. Meidän lapsia ei ole ikinä tarvinnut kantaa kaupasta ulos, enkä ota tästä mitään seppelettä päähäni, mutta en provosoidu lasten tarpeista (esim. jos tylsistyy kaupassa, ei ole lapsen syy. Sekin, että haluaa sitä tätä ja tota on aivan normaalia, ei syy suuttua lapselle), niin ehkei olla jouduttu taisteluun, en tiedä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta hähää, nämä "äidit" saavatkin lapsiltaan teini-iässä takaisin! Lapsi käyttäytyy juuri niin huonosti kuin hänet kasvatitkin.
Miten samoin kasvatetut lapset käyttäytyvät aivan eritavoin teini-iässä? Olisiko kuitenkin syy siinä että lapset ovat yksilöitä?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tiedostan, että välillä olen luvattoman väsynyt ja äreä. Kohtelen lapsiani tavalla, jolla en aikuisia kohtelisi. Ja kuka tahansa lastensa kanssa arjessa elävä vanhempi väittää muuta, hän valehtelee.
Mitä tässä voi sitten tehdä? Pyytää anteeksi, jos kiivastuu. Järjestää itselleen kohtuullisesti omaa aikaa, enkä nyt tarkoita ryyppäämistä, joka pistää aivojen välittäjäaineet moneksi päiväksi sekaisin. Suihku ja meditointihetki aamulla ennen lasten heräämistä toimii itselläni. Ja ennen kaikkea nauttii lapsistaan ja näyttää sen näille avoimesti.
Olen järkyttynyt: väitätkö tosiaan että jokainen vanhempi kohtelee lapsiaan huonommin kuin aikuisia?! Kuule ei kaikki anna niille epäreiluille tuntemuksille valtaa ja ymmärtävät ettei ole oikein purkaa toiseen ihmiseen pahaa oloaan. Jos niin käykin, niin kaipa se ei ainakaan valikoi lapsia ja aikuisia erikseen?!
Nyt ymmärrän miksi tätä maata pidetään niin lapsivihamielisenä. Aikuiset oikeuttaa että se, joka on pienempi ja puolustuskyvyttömämpi saa luvan ottaa kaiken paskan vastaan. Ei ihme että myös kehitysvammaisia kohdellaan usein kaltoin. Samasta asiasta taitaa olla kyse: koska mä voin ja se ei, tai näytän sille paikkansa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tunteita saa ja kuuluukin näyttää.
Jos lapsi käyttäytyy huonosti niin silloin pitääkin näyttää ettei se tunnu kivalta ja aika usein saa sanoa tiukemmin.Onko nää kirjoittelijat itse joitain muumimammoja jotka kasvattaa lastaan ilman mitään kuria?
Kyllä me ollaan lähdetty kerran kaupasta pois kun lapsi huusi lattialla ja kiukutteli hyllyjen välissä. Ei näytä traumatisoituneen vaikken silloin hymyillytkään.
En kuitenkaan kiroile tai raivoa lapsille kaupassa. Tai paisko rattaisiin.
Olen varmaan sitten se toinen ääripää jota paheksutaan myös. Juttelen siis lapsille kaupassa ja mietin ääneen että mitähän sitä ostettaisiin ja kyselen ruokaideoita myös heiltä.Eli sinä tulet puhumaan tänne eri asiasta, ja haluat sillä viestiä, että oikeutat vanhemmille perseilyn (mitä et itse tietenkään harrasta)?
Puhutko nyt siitä että äiti suuttuu kiukuttelevalle lapselleen vai jostain ihan muusta?
Itse käsitin että olet sitä mieltä että suuttua ei vanhempi saa lapselleen missään tilanteessa. Tai ainakaan sitä ei saa näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tiedostan, että välillä olen luvattoman väsynyt ja äreä. Kohtelen lapsiani tavalla, jolla en aikuisia kohtelisi. Ja kuka tahansa lastensa kanssa arjessa elävä vanhempi väittää muuta, hän valehtelee.
Mitä tässä voi sitten tehdä? Pyytää anteeksi, jos kiivastuu. Järjestää itselleen kohtuullisesti omaa aikaa, enkä nyt tarkoita ryyppäämistä, joka pistää aivojen välittäjäaineet moneksi päiväksi sekaisin. Suihku ja meditointihetki aamulla ennen lasten heräämistä toimii itselläni. Ja ennen kaikkea nauttii lapsistaan ja näyttää sen näille avoimesti.
Nauttiikohan lapset sinusta? Että mua ällöttää nää nautin lapsistani -selitykset, jos samaan aikaan lapsi voi sekuntiakaan pahoin, ettei ole saanut loukkauksiin hyvityksiä, jos oletkin lastasi loukannut. Mä en nimittäin saanut mun äidiltä. Aivan vitun sama nauttiko se minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta hähää, nämä "äidit" saavatkin lapsiltaan teini-iässä takaisin! Lapsi käyttäytyy juuri niin huonosti kuin hänet kasvatitkin.
Miten samoin kasvatetut lapset käyttäytyvät aivan eritavoin teini-iässä? Olisiko kuitenkin syy siinä että lapset ovat yksilöitä?
Mä ainakin uskon että ihminen jota on kasvatettu oikeudenmukaisesti ja kunnioittaen, kykenee siihenmyös muita kohtaan. Varmasti kaikille tulee teinikapinaa ja näin. Mut haluan uskoa, että se näkyy jossain, että mun lapset ei ole joutunut kantamaan mun pahaa oloa ja heitä on ymmärretty huomioida kehitystasonsa mukaisesti
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Äiti ei saa koskaan hermostua tai olla vihainen? Kauheeta jos joskus korottaa ääntään?
Joo, onhan se kauheaa jos jossain äidissä näkyy ripaus inhimillisyyttä. 100% täydellinen pitää olla.
Mikä oikeus sulla on oma huonotuulisuutesi kaataa lastesi päälle?
Jos lapsi perseilee, niin mulla on oikeus ja jopa velvollisuus näyttää millaisia tunteita se perseily lopulta muille aiheuttaa - jopa äidille.
Kyllä lapselle saa suuttua, jos siihen on aihetta.
Usein lapsen "perseily" on tasan ja vain sen arkeensa hajonneen vanhemman tulkittavissa. Kukaan ei kysy miksi lapsi "perseilee". Jos lasta esim pelottaa tai väsyttää. Se voi ihan hyvin olla vanhemman näkökulmasta perseilyä silloin kun ei jaksa itse miettiä asioita omaa napaa pidemmälle
Juuri näin. Jos lasta ei tueta ja auteta, niin totta kai lapsi on hankala, koska ei saa mitä tarvitsee. Vain hirviövanhempi kutsuu tätä perseilyksi. Meidän lapsia ei ole ikinä tarvinnut kantaa kaupasta ulos, enkä ota tästä mitään seppelettä päähäni, mutta en provosoidu lasten tarpeista (esim. jos tylsistyy kaupassa, ei ole lapsen syy. Sekin, että haluaa sitä tätä ja tota on aivan normaalia, ei syy suuttua lapselle), niin ehkei olla jouduttu taisteluun, en tiedä.
ap
Minä olen joutunut kantamaan toisen lapsistani montakin kertaa ulos kaupasta. Eikä siinä mitään suuttumista ole ollut. Syyt ja seuraukset ovat olleet selvillä sekä lapsella että minulla.
Toisen lapseni kanssa taas olen ollut ilmeisesti yhtä täydellinen kasvattaja kuin sinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tunteita saa ja kuuluukin näyttää.
Jos lapsi käyttäytyy huonosti niin silloin pitääkin näyttää ettei se tunnu kivalta ja aika usein saa sanoa tiukemmin.Onko nää kirjoittelijat itse joitain muumimammoja jotka kasvattaa lastaan ilman mitään kuria?
Kyllä me ollaan lähdetty kerran kaupasta pois kun lapsi huusi lattialla ja kiukutteli hyllyjen välissä. Ei näytä traumatisoituneen vaikken silloin hymyillytkään.
En kuitenkaan kiroile tai raivoa lapsille kaupassa. Tai paisko rattaisiin.
Olen varmaan sitten se toinen ääripää jota paheksutaan myös. Juttelen siis lapsille kaupassa ja mietin ääneen että mitähän sitä ostettaisiin ja kyselen ruokaideoita myös heiltä.Eli sinä tulet puhumaan tänne eri asiasta, ja haluat sillä viestiä, että oikeutat vanhemmille perseilyn (mitä et itse tietenkään harrasta)?
Puhutko nyt siitä että äiti suuttuu kiukuttelevalle lapselleen vai jostain ihan muusta?
Itse käsitin että olet sitä mieltä että suuttua ei vanhempi saa lapselleen missään tilanteessa. Tai ainakaan sitä ei saa näyttää.
Eikö olisikin helppo keskustelu jos näin olisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tiedostan, että välillä olen luvattoman väsynyt ja äreä. Kohtelen lapsiani tavalla, jolla en aikuisia kohtelisi. Ja kuka tahansa lastensa kanssa arjessa elävä vanhempi väittää muuta, hän valehtelee.
Mitä tässä voi sitten tehdä? Pyytää anteeksi, jos kiivastuu. Järjestää itselleen kohtuullisesti omaa aikaa, enkä nyt tarkoita ryyppäämistä, joka pistää aivojen välittäjäaineet moneksi päiväksi sekaisin. Suihku ja meditointihetki aamulla ennen lasten heräämistä toimii itselläni. Ja ennen kaikkea nauttii lapsistaan ja näyttää sen näille avoimesti.
Nauttiikohan lapset sinusta? Että mua ällöttää nää nautin lapsistani -selitykset, jos samaan aikaan lapsi voi sekuntiakaan pahoin, ettei ole saanut loukkauksiin hyvityksiä, jos oletkin lastasi loukannut. Mä en nimittäin saanut mun äidiltä. Aivan vitun sama nauttiko se minusta.
Just näin. MINÄ nautin. Kertoo jo paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saanut kyllä mitään selvää mitä ap tarkoittaa. Aineissako kirjoittelet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tiedostan, että välillä olen luvattoman väsynyt ja äreä. Kohtelen lapsiani tavalla, jolla en aikuisia kohtelisi. Ja kuka tahansa lastensa kanssa arjessa elävä vanhempi väittää muuta, hän valehtelee.
Mitä tässä voi sitten tehdä? Pyytää anteeksi, jos kiivastuu. Järjestää itselleen kohtuullisesti omaa aikaa, enkä nyt tarkoita ryyppäämistä, joka pistää aivojen välittäjäaineet moneksi päiväksi sekaisin. Suihku ja meditointihetki aamulla ennen lasten heräämistä toimii itselläni. Ja ennen kaikkea nauttii lapsistaan ja näyttää sen näille avoimesti.
Olen järkyttynyt: väitätkö tosiaan että jokainen vanhempi kohtelee lapsiaan huonommin kuin aikuisia?! Kuule ei kaikki anna niille epäreiluille tuntemuksille valtaa ja ymmärtävät ettei ole oikein purkaa toiseen ihmiseen pahaa oloaan. Jos niin käykin, niin kaipa se ei ainakaan valikoi lapsia ja aikuisia erikseen?!
Nyt ymmärrän miksi tätä maata pidetään niin lapsivihamielisenä. Aikuiset oikeuttaa että se, joka on pienempi ja puolustuskyvyttömämpi saa luvan ottaa kaiken paskan vastaan. Ei ihme että myös kehitysvammaisia kohdellaan usein kaltoin. Samasta asiasta taitaa olla kyse: koska mä voin ja se ei, tai näytän sille paikkansa
Ohis mutta lapsei ja aikuinen on vähän eri tasolla kuitenkin.
Oletko nähnyt monenkin miehen huutavan kaupassa kurkku suorana että haluaa jotain tiettyä asiaa?
Tai monenkin äidin makaavan lattialla meikkihyllyjen välissä itkupotkuraivarit saaneena kun ei saanutkaan ostaa huulipunaa?
Kos mieheni raivoaisi kaljahyllyillä niin voit olla varma että kohtelen häntä samoin kuin kiukuttelevaa lasta. Ulos kaupasta ja varmasti näkisit minulla kiukkuisen ilmeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tunteita saa ja kuuluukin näyttää.
Jos lapsi käyttäytyy huonosti niin silloin pitääkin näyttää ettei se tunnu kivalta ja aika usein saa sanoa tiukemmin.Onko nää kirjoittelijat itse joitain muumimammoja jotka kasvattaa lastaan ilman mitään kuria?
Kyllä me ollaan lähdetty kerran kaupasta pois kun lapsi huusi lattialla ja kiukutteli hyllyjen välissä. Ei näytä traumatisoituneen vaikken silloin hymyillytkään.
En kuitenkaan kiroile tai raivoa lapsille kaupassa. Tai paisko rattaisiin.
Olen varmaan sitten se toinen ääripää jota paheksutaan myös. Juttelen siis lapsille kaupassa ja mietin ääneen että mitähän sitä ostettaisiin ja kyselen ruokaideoita myös heiltä.Eli sinä tulet puhumaan tänne eri asiasta, ja haluat sillä viestiä, että oikeutat vanhemmille perseilyn (mitä et itse tietenkään harrasta)?
Puhutko nyt siitä että äiti suuttuu kiukuttelevalle lapselleen vai jostain ihan muusta?
Itse käsitin että olet sitä mieltä että suuttua ei vanhempi saa lapselleen missään tilanteessa. Tai ainakaan sitä ei saa näyttää.
Vanhemman huonotuulisuudesta! Vai oletko sitä mieltä, ettei sitä voi esiintyä muussa yhteydessä, kuin huonokäytöksisen lapsen vuoksi? Huonotuulinen vanhempi on lapselle ihan pahinta mitä on! Hyväntuulinen juoppo (toki harvinainen yhdistelmä) on samaa tasoa, ellei parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Äiti ei saa koskaan hermostua tai olla vihainen? Kauheeta jos joskus korottaa ääntään?
Joo, onhan se kauheaa jos jossain äidissä näkyy ripaus inhimillisyyttä. 100% täydellinen pitää olla.
Mikä oikeus sulla on oma huonotuulisuutesi kaataa lastesi päälle?
Jos lapsi perseilee, niin mulla on oikeus ja jopa velvollisuus näyttää millaisia tunteita se perseily lopulta muille aiheuttaa - jopa äidille.
Kyllä lapselle saa suuttua, jos siihen on aihetta.
Usein lapsen "perseily" on tasan ja vain sen arkeensa hajonneen vanhemman tulkittavissa. Kukaan ei kysy miksi lapsi "perseilee". Jos lasta esim pelottaa tai väsyttää. Se voi ihan hyvin olla vanhemman näkökulmasta perseilyä silloin kun ei jaksa itse miettiä asioita omaa napaa pidemmälle
Ei toki koskaan kysytä 😂 Eikä toki koskaan yritetä ensin kauniilla ja hyvällä puheella 😂 Me vaan nautitaan niin paljon siitä kun saa lapselle tiuskasta asiat 😂 Oikein odotan milloin pääsen tiuskimaan 😂 Päiväni kohokohta 😂
Jatkakaa 😂
No olet just hyvä esimerkki tällaisesta epävakaasta äidistä, joka ei kykene rakentavaan keskusteluun,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saanut kyllä mitään selvää mitä ap tarkoittaa. Aineissako kirjoittelet?
Opetatko lapsellesi saman puhetavan, kun he eivät ymmärrä puhetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tiedostan, että välillä olen luvattoman väsynyt ja äreä. Kohtelen lapsiani tavalla, jolla en aikuisia kohtelisi. Ja kuka tahansa lastensa kanssa arjessa elävä vanhempi väittää muuta, hän valehtelee.
Mitä tässä voi sitten tehdä? Pyytää anteeksi, jos kiivastuu. Järjestää itselleen kohtuullisesti omaa aikaa, enkä nyt tarkoita ryyppäämistä, joka pistää aivojen välittäjäaineet moneksi päiväksi sekaisin. Suihku ja meditointihetki aamulla ennen lasten heräämistä toimii itselläni. Ja ennen kaikkea nauttii lapsistaan ja näyttää sen näille avoimesti.
Olen järkyttynyt: väitätkö tosiaan että jokainen vanhempi kohtelee lapsiaan huonommin kuin aikuisia?! Kuule ei kaikki anna niille epäreiluille tuntemuksille valtaa ja ymmärtävät ettei ole oikein purkaa toiseen ihmiseen pahaa oloaan. Jos niin käykin, niin kaipa se ei ainakaan valikoi lapsia ja aikuisia erikseen?!
Nyt ymmärrän miksi tätä maata pidetään niin lapsivihamielisenä. Aikuiset oikeuttaa että se, joka on pienempi ja puolustuskyvyttömämpi saa luvan ottaa kaiken paskan vastaan. Ei ihme että myös kehitysvammaisia kohdellaan usein kaltoin. Samasta asiasta taitaa olla kyse: koska mä voin ja se ei, tai näytän sille paikkansa
Kyllä. Jokainen kohtelee lapsiaan huonommin kuin aikuisia. Ei jatkuvasti tietenkään, mutta joskus, kerran tai kaksi ainakin.
Eikä kysymys ole siitä, että haluaisi osoittaa valtaa. Vaan siitä, että oma lapsi menee ihon alle vahvemmin kuin kukaan muu maailmassa. Yrittää vaikkapa sännätä auton alle ja pelästyttää vanhempansa puolikuoliaaksi. Tunnen parikin rakastavaa vanhempaa, jotka ovat läimäyttäneet lastaan tuollaisessa tilanteessa. Tai herättää uhmallaan muiston omasta lapsuudesta, siitä kun itse uhmasi ja tuli hylätyksi yksin pimeään huoneeseen.
Itse olen hyvin rauhallinen ihminen, mutta olen huutanut lapsilleni. En onneksi päivittäin enkä viikottain. Kollegoilleni en ole huutanut koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tiedostan, että välillä olen luvattoman väsynyt ja äreä. Kohtelen lapsiani tavalla, jolla en aikuisia kohtelisi. Ja kuka tahansa lastensa kanssa arjessa elävä vanhempi väittää muuta, hän valehtelee.
Mitä tässä voi sitten tehdä? Pyytää anteeksi, jos kiivastuu. Järjestää itselleen kohtuullisesti omaa aikaa, enkä nyt tarkoita ryyppäämistä, joka pistää aivojen välittäjäaineet moneksi päiväksi sekaisin. Suihku ja meditointihetki aamulla ennen lasten heräämistä toimii itselläni. Ja ennen kaikkea nauttii lapsistaan ja näyttää sen näille avoimesti.
Olen järkyttynyt: väitätkö tosiaan että jokainen vanhempi kohtelee lapsiaan huonommin kuin aikuisia?! Kuule ei kaikki anna niille epäreiluille tuntemuksille valtaa ja ymmärtävät ettei ole oikein purkaa toiseen ihmiseen pahaa oloaan. Jos niin käykin, niin kaipa se ei ainakaan valikoi lapsia ja aikuisia erikseen?!
Nyt ymmärrän miksi tätä maata pidetään niin lapsivihamielisenä. Aikuiset oikeuttaa että se, joka on pienempi ja puolustuskyvyttömämpi saa luvan ottaa kaiken paskan vastaan. Ei ihme että myös kehitysvammaisia kohdellaan usein kaltoin. Samasta asiasta taitaa olla kyse: koska mä voin ja se ei, tai näytän sille paikkansa
Ohis mutta lapsei ja aikuinen on vähän eri tasolla kuitenkin.
Oletko nähnyt monenkin miehen huutavan kaupassa kurkku suorana että haluaa jotain tiettyä asiaa?
Tai monenkin äidin makaavan lattialla meikkihyllyjen välissä itkupotkuraivarit saaneena kun ei saanutkaan ostaa huulipunaa?Kos mieheni raivoaisi kaljahyllyillä niin voit olla varma että kohtelen häntä samoin kuin kiukuttelevaa lasta. Ulos kaupasta ja varmasti näkisit minulla kiukkuisen ilmeen.
Oletko vähän tyhmä? Mikset vedä vauvaa nyrkillä, kun se itkee nälkäänsä?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Äiti ei saa koskaan hermostua tai olla vihainen? Kauheeta jos joskus korottaa ääntään?
Joo, onhan se kauheaa jos jossain äidissä näkyy ripaus inhimillisyyttä. 100% täydellinen pitää olla.
Mikä oikeus sulla on oma huonotuulisuutesi kaataa lastesi päälle?
Jos lapsi perseilee, niin mulla on oikeus ja jopa velvollisuus näyttää millaisia tunteita se perseily lopulta muille aiheuttaa - jopa äidille.
Kyllä lapselle saa suuttua, jos siihen on aihetta.
Usein lapsen "perseily" on tasan ja vain sen arkeensa hajonneen vanhemman tulkittavissa. Kukaan ei kysy miksi lapsi "perseilee". Jos lasta esim pelottaa tai väsyttää. Se voi ihan hyvin olla vanhemman näkökulmasta perseilyä silloin kun ei jaksa itse miettiä asioita omaa napaa pidemmälle
Ei toki koskaan kysytä 😂 Eikä toki koskaan yritetä ensin kauniilla ja hyvällä puheella 😂 Me vaan nautitaan niin paljon siitä kun saa lapselle tiuskasta asiat 😂 Oikein odotan milloin pääsen tiuskimaan 😂 Päiväni kohokohta 😂
Jatkakaa 😂
No olet just hyvä esimerkki tällaisesta epävakaasta äidistä, joka ei kykene rakentavaan keskusteluun,
Mieti mitä hänellä on opettavanaan lapsilleen.
Tai entä kun vauva kakkaa housuun? Mikset heitä sitä pihalle? No niin. Aivan sama lasten kanssa kaupassa. Miten sä edes VOIT verrata asiaa aikuisten kesken toimimiseen?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tiedostan, että välillä olen luvattoman väsynyt ja äreä. Kohtelen lapsiani tavalla, jolla en aikuisia kohtelisi. Ja kuka tahansa lastensa kanssa arjessa elävä vanhempi väittää muuta, hän valehtelee.
Mitä tässä voi sitten tehdä? Pyytää anteeksi, jos kiivastuu. Järjestää itselleen kohtuullisesti omaa aikaa, enkä nyt tarkoita ryyppäämistä, joka pistää aivojen välittäjäaineet moneksi päiväksi sekaisin. Suihku ja meditointihetki aamulla ennen lasten heräämistä toimii itselläni. Ja ennen kaikkea nauttii lapsistaan ja näyttää sen näille avoimesti.
Olen järkyttynyt: väitätkö tosiaan että jokainen vanhempi kohtelee lapsiaan huonommin kuin aikuisia?! Kuule ei kaikki anna niille epäreiluille tuntemuksille valtaa ja ymmärtävät ettei ole oikein purkaa toiseen ihmiseen pahaa oloaan. Jos niin käykin, niin kaipa se ei ainakaan valikoi lapsia ja aikuisia erikseen?!
Nyt ymmärrän miksi tätä maata pidetään niin lapsivihamielisenä. Aikuiset oikeuttaa että se, joka on pienempi ja puolustuskyvyttömämpi saa luvan ottaa kaiken paskan vastaan. Ei ihme että myös kehitysvammaisia kohdellaan usein kaltoin. Samasta asiasta taitaa olla kyse: koska mä voin ja se ei, tai näytän sille paikkansa
Ohis mutta lapsei ja aikuinen on vähän eri tasolla kuitenkin.
Oletko nähnyt monenkin miehen huutavan kaupassa kurkku suorana että haluaa jotain tiettyä asiaa?
Tai monenkin äidin makaavan lattialla meikkihyllyjen välissä itkupotkuraivarit saaneena kun ei saanutkaan ostaa huulipunaa?Kos mieheni raivoaisi kaljahyllyillä niin voit olla varma että kohtelen häntä samoin kuin kiukuttelevaa lasta. Ulos kaupasta ja varmasti näkisit minulla kiukkuisen ilmeen.
No huh huh! Tätä juuri tarkoitin: eikö tule pieneen mieleen mistä tuo johtuu?! Lapsilla ei vielä ole muita VALMIUKSIA näyttää tunteitaan kuin nuo. Ja sinä -mitä? Olet sitä mieltä, että lapsi ansaitsee tämän vuoksi huonompaa kohtelua?? Mitä ihmettä? Mun näkökulmasta asia on päinvastoin: rajat asetetaan kyllä, mutta lapsen kanssa täytyy jaksaa nähdä vaivaa olla kärsivällinen ja opettaa kuinka itseään ilmaistaan oikein.
Ei toki koskaan kysytä 😂 Eikä toki koskaan yritetä ensin kauniilla ja hyvällä puheella 😂 Me vaan nautitaan niin paljon siitä kun saa lapselle tiuskasta asiat 😂 Oikein odotan milloin pääsen tiuskimaan 😂 Päiväni kohokohta 😂
Jatkakaa 😂