Lue keskustelun säännöt.
Totuuksia, joita teistä ei uskoisi päällepäin?
Esim. itse saan paljon kehuja hyvästä asiakaspalvelusta, jopa paikallisen lehden kiitospalstoilla on kiitelty. Tosiasiassa vihaan asiakaspalvelua ja haluaisin tehdä töitä jossain luolassa täysin yksinäni.
Kommentit (2821)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lähes sairaalloisen lihava. Hämmästelen ihmisten ruokailutottumuksia ja mitä he lapsille syöttävät. Pizzaa ja herkkuja töissä, söisin ihan muuta jos saisin valita palaveritarjoilut. Lapsilla ei karkkipäivää, ostan perusruoka-aineita ja kokkailen noin puolet kasvista. Jos lapset menevät kylään, kauhistelen kun siellä on taas sokeripitoiset herkut. Itse laitan pitkälti lämmintä ruokaa tarjolle vieraille. Leipänä enimmäkseen 100% ruis ja kauraleipää.
En siis ole nipo, mutta olen tarkka ja katson ruokien sokeri/rasva/suolamäärät ja moni tuote jää hyllyyn noiden takia. Jos en katsoisi, niin painaisin varmaan 200kg.
En tiedä miten sanoisin sen nätisti, että älä laita herkkuja tarjolle kun tulemme kylään. Ihan voileivät ovat ok. Ja ei sokerisia juomia, vesi/kaurajuoma käy.
Tätä on päällepäin mahdotonta tietää, koska olen lihava.
Pitää tähän kirjoittaa, että itse en syö herkkuja kuin harvoin. Yleensä jos mennään jonkun luo kylään niin moni tykkää syödä vähän epäterveellisemmin ja minusta se on ok. Olisi vähän typerää jos jonkun pitäisi minun takiani jättää vaikka makea leivonnainen yms tarjoamatta. Tärkeintä on, että arjessa on ruokatavat kunnossa. Näin mietin.
En halua syöttää lapsilleni mitä tahansa höttöä, ja haluaisin heidän syövän nälkäänsä suolaista mieluummin. Lisäksi he tulevat yliaktiivisiksi ja alkavat riehumaan kylässä. Itse voi olla vaikka syömättä kylässä. Mutta on se kiva yllätys, jos onkin jotain terveellistä hyvää tarjolla.
Sama lähes sairaalloisen lihava
Suola on myös myrkkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkoiselta olemukseltani olen aika karsi, tatuoitu parrakas mies, se mitä uskon ettei ulkoisesti voisi kovin moni arvata on että itken hillittömästi kaikenlaisia elokuvia katsoessani. Jopa niin etten tämän takia käy teattereissa lainkaan ja olen hyvin valikoiva mitä vaikkapa kaveriporukassa katson, ettei homma käy ilmi.
Puolisoni on onneksi ymmärtäväinen.
Ihana mies!
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi se ei näy päällepäin, että havaitsen ja havainnoin kanssaihmisissäni kokoajan heidän kehon kieltä, äänensävyjä ja ilmeitä/eleitä ja tunnistan sekunnissa tiettyjä juttuja mikroilmeissä, eleissä, äänenpainon tai vivahteen muutoksissa.
Minulla on myös hyvä keskustelumuisti joten huomaan heti jos jonkun suusta pääsee ristiriitaisuuksia siihen mitä on aiemmin sanonut tai tekojen ja sanomisten välillä.Tämä on joskus töissä vähän ärsyttävääkin koska eteenkin tylsissä tai evvk kokouksissa asia meinaa mennä ohi kun seuraan ihmisten mikroreaktioita.
Olen kyllä muutoinkin ihminen joka havainnoi paljon sitä mitä ympärilläni tapahtuu.
T. Oman elämänsä Adrian Monk
Me too 🤔
Täällä kans yks joka viihdyttää itseään tuolleen. Informaation vastaanottaminen on valtaa, vaikkei sitä mihinkään hyödyntäiskään
Trollaan joskus eri sivuille somessa, mutta esiinnyn kaikille trollausta vastustavana ihmisenä. Siitä se oikeastaan alkoikin, kun alkuun kaikki trollaus meni niin pahasti ihon alle, että aloin sitten tavallaan trollaamaan toiseen suuntaan.
Lopulta pidän itseäni kuitenkin ihan järkevänä ja ihmisenä (kuten varmaan kaikki), mutta trollaus on vaan jotenkin koukuttanut. Haluaisin lopettaa, etenkin kun kukaan ei VIELÄ tiedä tästä typerästä ja nolosta harrastuksestani mitään. Sanon joskus myös someväittelyssä asioita, mitä en koskaan sanoisi oikeassa elämässä ja oikeassa elämässä keskustelut ovat hyvin antoisia ja riidattomia, mutta somessa haukutaan toisia ja yritetään etsiä heikkouksia. Omaksi puolustuksekseni sanon kuitenkin, että en kuitenkaan itse aloita haukkumista.
Vierailija kirjoitti:
Sairastan epävakaata persoonallisuushäiriötä. Tyypillisesti ulospäin olen tyyni, mutta sisällä jytisee joka päivä, tunteet vaihtelevat yhdestä ääripäästä toiseen tosi helposti. Omakuva on olematon. Kaiken sisällä pitäminen tuskin on terveellistä, mutta mitäpäs sille mahtaa. Kun en terapeuttia ole onnistunut löytämään. Pitää vain popsia lääkkeitä. Laita siihen päälle vielä masennus (jota lääkärit ja hoitajat pitkään ennen kutsuivat miedoksi yksinkertaisesti vain sen takia, kun en ole uskaltanut kaikkia tuntemuksia ja vastaavia jakaa.)
Kuulosta tosi rankalta. Itseäni on auttanut paljon kirjoittaminen, kirjoitan siis tunteitani ylös paperille, kun ei ole oikein ketään, jolle niistä avoimesti kertoa. Sillä tavalla ne saa jotenkin pois pään sisältä kiertämästä. Ehkä sinäkin voisit kokeilla samaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun näköisiä miehiä yleensä näkee ravintolan ovimiehenä, moottoripyörän selässä tai Alibin sivuilla, mutta sehän on vain ulkokuorta. Saatan istuskella pitkään vaikka metsän reunassa ja juttelen sisiliskoille, oraville ym. Aika usein leikin ja teen samoja juttuja mitä lapsenakin tuli tehtyä. Vakavasti harkitsen tekeväni jossain vaiheessa perinteisen majan ja menen salaa sinne polttamaan tupakkia.
Synkkänä muistona kouluajoista on, jonka vasta noin vuosi sitten ensimmäistä kertaa kenellekään kerroin, että olin hyvin lähellä päästä historiaan maamme ensimmäisenä kouluammuskelijana. Aseita oli ja suunnitelmat tehtynä, mutta sain jotenkin sitten itseni järkiini. Taisin ajatella vanhempiani ja niiden tuskaa asian suhteen, koska minulla on todella hyvät vanhemmat. Mitta vaan kiusaamisen takia täyttyi. Jos olisin toteuttanut, niin otsikot todellakin olisivat olleet tyyliin "Tästä kunnollisesta oppilaasta ei koskaan olisi voinut uskoa".
Kuvauksesi perusteella tekisi niin mieli halata sinua <3 Todella ikävää kuulla kouluajoistasi ja on itse asiassa ihan ymmärrettävää, että tietyssä pisteessä rääkätty ihminen haluaa antaa takaisin seurauksista piittaamatta. Onneksi mietit asiaa pidemmälle etkä toteuttanut aikeitasi. Pikkusieluisten kiusaajatyyppien takia ei elämäänsä kannata pilata vaan keskittyä mieluummin vaikka sisiliskoille ja oraville jutusteluun <3
Olen Gaia-fatalisti.
Elin uskon ihmiskunnan olevan maapallon syöpä ja luonto tulee syövän poistamaan.
Eikä tämä liikuta minua pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että sairastan MS-tautia. Tai ehkä se joskus alkaa näkyä päällepäin, mutta vielä oireet ovat sellaisia, etteivät ne näy ulkoa, vaikka tunnenkin niitä itse.
Että mulla on skitsofrenia. Oon sanonu muutamalle työnantajallekin ja monille muille ihmisille ja ne on vaan että "Eihän nyt sinulla semmoista ole!". Ilmeisesti koska mielikuva skitsofreenikosta on se rankasti lääkitty skitsofreenikko tai joku elokuvien mielipuoli...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Olen jonkinasteinen ekofasisti mutta kohtelen kaikkia ihmisiä, jopa kerskakuluttajia mukavasti.
- Kaksi akateemista tutkintoa. Pukeudun ja elän askeettisesti.
- Kuulun 5% parhaiten tienaaviin, mutta näytän keskivertoa huomattavasti köyhemmältä korjatuissa vaatteissa.
- Omistan metsää ja vesistöjä useita hehtaareja
- Olen käyttänyt LSD:tä (tämä on ehkä parhaiten uskottavissa ulkoapäin)
Ei näy päällepäin että hyödynnän taloudellisesti työnantajaani milloin missäkin kohtaa, olen ollut jo vuosia tosi tympääntynyt työhöni ja inhoan toksista esinaistani.
Teen työni hyvin, ideoin ja osallistun, esitän innovatiivista vaikkei kiinnosta tippaakaan, kpi:t kunnossa ja tuotan hyvää € tulosta.
Kyllähän tää jatkuva roolin vetäminen väsyttää ja ois kiva tehdä jotain sellasta mistä innostuis ja tervepsyykkeisen ihmisen alaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tulee nukahtamisen jälkeen kestoerektio. Parin tunnin nukkumisen jälkeen penikseen alkaa sattumaan mieletöttömästi pitkään jatkuneen seisokin jälkeen. Tämän ongelman vuoksi nukun noin joka toinen yö todella huonosti ja olen lähes kroonisesti väsynyt.
En kuitenkaan kehtaa sanoa kenellekään oikeaa väsymyksen syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että mulla on kuuma suhde 20 vuotta nuoremman kollegan kanssa. Mua luullaan herttaiseksi perheenäidiksi.
Itselleni tuli myös mieleen, että nuo kouluanpumistapaukset liittyivät vahvasti omaan nuoruuteeni. Olin kasilla ja ysillä siiheen aikaan. Itsekin olin kiusattu. Onneksi elämäni oli kuitenkin niin kiireistä ja en oikein ehtinyt kunnolla miettiä asiaa. Näin ei tullut mitään ikäviä ajatuksia eikä toisaalta pelkojakaan. Myöhemmin olen miettinyt itse sitä kaikkea enemmän.
Raha-asiani ovat päin helvettiä ja tulee aina olemaan, tienaan pimeästi sen verran että elän kuitenkin mukavasti. Eikä kiinnosta enää pätkääkään kokea tästä syyllisyyttä, elän vain kerran ja todellakin meinaan siitä nauttia, vaikkei peli nimeltä oravanpyörässä juokseminen minulta luonnistunutkaan. Mitään näistä ei päällepäin näkisi ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi se ei näy päällepäin, että havaitsen ja havainnoin kanssaihmisissäni kokoajan heidän kehon kieltä, äänensävyjä ja ilmeitä/eleitä ja tunnistan sekunnissa tiettyjä juttuja mikroilmeissä, eleissä, äänenpainon tai vivahteen muutoksissa.
Minulla on myös hyvä keskustelumuisti joten huomaan heti jos jonkun suusta pääsee ristiriitaisuuksia siihen mitä on aiemmin sanonut tai tekojen ja sanomisten välillä.Tämä on joskus töissä vähän ärsyttävääkin koska eteenkin tylsissä tai evvk kokouksissa asia meinaa mennä ohi kun seuraan ihmisten mikroreaktioita.
Olen kyllä muutoinkin ihminen joka havainnoi paljon sitä mitä ympärilläni tapahtuu.
T. Oman elämänsä Adrian Monk
Hmmkirjoituksestasi saa kuvan, että ajattelet tämän havainnointisi olevan jokin erityisominaisuus. Tiedoksi, että taatusti ihmiset tarkkailevat sinua ja vetävät johtopäätökset.
Typerys....
Missä siinä oli vivahdekaan siitä että se olisi erityisominaisuus. Kirjoitin että onneksi tämä ominaisuus ei näy päällepäin.
Mä olen melko varma, ettei me pystytä sanomaan, mikä ominaisuus meistä näkyy päälle ja mikä ei. Joku tarkkavaistoinen voi hyvin nähdä havainnointisi.
Minulla on varsinkin talvisin ongelmia nukkuminen kanssa. En meinaa nukahtaa ja sitten heräilen vähän väliä. Päässä on jotain "häikkää", kun en oikein tunne väsymystä. Se on kamalaa, kun pitää yrittää tunnistaa se hetki, kun pitää mennä nukkumaan, vaikka ei väsyttäisi. Näin taistelen joka päivä nukkumisen kanssa. Pelkään maniaa yms kun olen liiankin ylivireä. Muuten olen ainakin vielä kunnossa. Tämä kaikki vaikuttaa siihen, kuinka rasittavalta tuo nukkumaan meno tuntuu sekä siinä etten mielelläni enää nuku kuin kotona. En pysty enää hotelleissa nukkumaan lainkaan. Tuloksena valvottuja öitä. Nyt loppukevät ja kesä olen nukkunut jotenkin. Talvea taas pelkään. Väsymystä on oikeastaan tunne, mutta jos olen nukkunut huonosti niin saattaa huimata ja olla muuten heikko olo. Mielelläni tuntisin silti väsymystä kunnolla niin kuin vuosia sitten. Oli mukavaa nukahtaa väsyneenä kuin yrittää rauhoittaa itseään väkisin illalla jotta pystyy edes jotenkin nukkumaan. En koskaan ajatellut, että elämäni menee siihen, että se pyörii nukkumisen kanssa pelaamiseen. Ymmärrän tietysti ettei sen miettiminen auta ja en nyt enää sitä liikaa mieti, mutta asia pitää silti pitää mielessä jos meinaan pystyä nukkumaan. En voi unohtaa, että on pakko levätä jos meinaan säilyä kunnossa.
Näytän kiltiltä ja hymyillen paljon mutta vihaan ihmisiä. Ja jos minuun joku koskee luvatta, osaan kyllä laittaa nippuun isommankin kaverin 😅
Hyvä. Maskia tulee edelleen käyttää. Varsinkin ihmisten parissa.